Loukkaantuisitko, jos lapseton ystäväpariskunta ei suostuisi lastenhoitoavuksi?
Minua ja miestäni on siis pyydetty vahtimaan hyvän ystäväni kaksivuotiasta muutama tunnin ajan äidin asiointien vuoksi. Jouduin kieltäytymään, koska meillä ei ole kokemusta lasten hoidosta, eikä asuntomme ole lapsiturvallinen. Totta puhuen olin aika yllättynyt pyynnöstä. Onko se tavallistakin pyytäälastenhoitoapua lapsettomilta?
Kommentit (388)
Emme tosiaan osaa olla pienten lasten kanssa, emmekä halua ottaa vastuuta toisen lapsesta. Ihan outo ajatus, että lasten hoitaminen sujuisi jotenkin vaistomaisesti ja harjoittelematta. Ja ajatus siitä, että antaisi lapsen kokemattomalle hoitoon on minusta aika omituinen. En antaisi koiraakaan hoitoon sellaiselle, jolla ei ole koirista mitään kokemusta eikä ole ns. koiraihminen. -ap
En loukkaantuisi, tuskin kukaan loukkaantuis.
Muutama tunti olisi tässä tapauksssa tarkoittanut ilmeisesti n. 4-7 tuntia.-ap
Miten ap nyt muka omaan napaansa tuijottaa, hänhän kieltäytyi nimenomaan ajatellen lapsen omaa parasta. Jos ei ole sitä mieltä, että pystyy lapsen pitämään turvassa, se on mielestäni parempi sanoa ääneen.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 12:29"]
Emme tosiaan osaa olla pienten lasten kanssa, emmekä halua ottaa vastuuta toisen lapsesta. Ihan outo ajatus, että lasten hoitaminen sujuisi jotenkin vaistomaisesti ja harjoittelematta. Ja ajatus siitä, että antaisi lapsen kokemattomalle hoitoon on minusta aika omituinen. En antaisi koiraakaan hoitoon sellaiselle, jolla ei ole koirista mitään kokemusta eikä ole ns. koiraihminen. -ap
[/quote]
Jos saat joskus omia lapsia, miten ajattelit harjoitella lasten hoitoa ja saada paljon kokemusta ennen lapsen syntymää? Kyllä se eka lapsi aika monelle tulee ihan ilman kokemusta ja osaamista hoidettavaksi.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 12:28"]
Voit tästä eteenpäin kutsua heitä ihan kavereiksi, ystävät hädässä tunnetaan.
[/quote]
Se, että on liian saita palkkaamaan itselleen apua kakaroiden kaitsemiseen, ei ole mikään hätätilanne. Ainakin minä olen vallan mainiosti ilman sellaisia ystäviä, jotka pitävät palvelusten vaihtamista ehtona ystävyydelle. Tuollainen on pelkkää loisimista.
En loukkaantuisi. Toisaalta en pyytäisikään ellei olisi ihan oikeasti joku painava syy.
Esimerkiksi normaali tilanteessa en hoitaisi kenenkään koiraa mutta ystäväni joutui sairaalaan äkillisesti niin tottakai otin koiran viikoksi hoitoon! Kukaan muu ei ottanut ja otin sen koiran hoitoon ystäväni takia. Tottakai hoidon,ulkoilutin ja ruokin koiran asianmukaisesti vaikka en koirista pidä.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 12:31"]
Jos saat joskus omia lapsia, miten ajattelit harjoitella lasten hoitoa ja saada paljon kokemusta ennen lapsen syntymää?
[/quote]
Emme aio hankkia lapsia. -ap
Ei pienen lapsen hoitaminen ole ihan yksinkertainen juttu jos ei ole mitään tietoa lapsista. Jonkun isomman voi pistää katsomaan telkkaa pariksi tunniksi, mutta tuon ikäistä lasta ei. Mammat täällä olettaa, että kaikki ihmiset tietävät miten lapsia hoidetaan. Ensinnäkin on varmasti paljon aikuisia, jotka eivät osaa vaihtaa vaippaa tai eivät tiedä miten olla luontevasti lapsen kanssa eli miten komentaa sitä ja leikkiä sen kanssa. Jos ei tosiaan tiedä mitään lapsista niin aika hankalaa on mennä hoitamaan vaan helposti voi herätä kysymyksiä siitä, että mitä tuon ikäinen syö. Sormin? aterimilla? pitääkö sitä syöttää? Miten se vaippa vaihdetaan, osaako se juoda lasista yms.
Ei se lapsi ole mikään kissa, jolle voit antaa ruuan ja vettä.
Pahoin pelkään, että loukkaantuisin. Varsinkin noin älyttömillä syillä kieltöytyymissestä. Tajuan kyllä, että kenelläkäään ei ole mitään velvollisuutta hoitaa minun lapsiani (paitsi tietystiniiden isällä) . Siitä huolimatta en haluaisi sellaisia "ystäviä", jotka eivät halua auttaa minua kun minulla on tarve. Minä en pyydä apua usein enkä turhaan ja olen todella pitkävihainen jos minut silloin jätetään pulaan.
Jos tekee lapsia, hoitaa ne itse ja järjestää menonsa niin,ettei tarvitse vaivata muita.
Jonkun hammaslääkäkäynnin vuoksi joskus tarvinnut lapsenvahtia, muutoin ovat kulkeneet mukana. Eri asia tietysti jos joku tarjoutuu auttamaan.
Eiväthän kaikki edes pidä lapsista tai yksinkertaisesti eivät osaa olla lasten kanssa, se fakta joka pitää hyväksyä.
En pyytäisi hoitoapua lapsettomilta kavereilta kuin viimeisessä hädässä, ensisijaisesti isovanhemmilta tai "lapsellisilta" kavereilta joiden kanssa autellaan näissä tilanteissa puolin ja toisin. Eli omassa tapauksessani olisin todellakin viimeisen oljenkorren varassa jos teiltä kysyisin apua, ja kyse ei todellakaan olisi mistään kampaajakäynnistä tms. Sinuna miettisin miksi kaverisi tarvitsee hoitoapua, ja jos syy vaikuttaa pakottavalta, niin parin tunnin ajan pärjäilisin lapsen kanssa vaikka pihalla tai leikkipuistossa. Ei se niin vaikeaa ole.
Kyllä mä vähän loukkaantuisin jos olisin todella lapsenhoitoavun tarpeessa eikä ystäväni suostuisi auttamaan vaikka voisi. Olisi siis vapaa yms.
En odottaisi säännöllistä hoitoapua tietenkään mutta joskus on tilanteita, että on pakko saada hoitaja jostakin ja jos ei ystäväni suostuisi auttamaan olisin mä ihmeissäni.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 12:35"]
Siitä huolimatta en haluaisi sellaisia "ystäviä", jotka eivät halua auttaa minua kun minulla on tarve.
[/quote]
Loukkaantuisitko myös, jos en ajaisi sinua kaupunkiin asioille (minulla ei ole ajokorttia) tai oikolukisi päättötyöäsi (minulla on luki-vaikeus)? -ap
No jos on totta että ap kokee ettei pärjää kaksivuotiaan kanssa niin mitä olisi pitänyt tehdä? Ottaa hoitoon riskillä että jotain tapahtuu?
Siitähän se vitun poru vasta olisi täällä alkanutkin.
Ennemmin antaisin laspettomalle, kuin lapselliselle joukon jatkoksi.
Suosittelen kokeilemaan, sulla saattaa oll jopa kivaa. Pari tuntia menee vaikka päällään seisten.
En loukkaantuisi. Lapsen mummokin (äitini) saa sanoa ettei sovi ilman perusteluja jos ei pyydetty aika jostain syystä sovi tai ei huvita.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 12:35"]
Pahoin pelkään, että loukkaantuisin. Varsinkin noin älyttömillä syillä kieltöytyymissestä. Tajuan kyllä, että kenelläkäään ei ole mitään velvollisuutta hoitaa minun lapsiani (paitsi tietystiniiden isällä) . Siitä huolimatta en haluaisi sellaisia "ystäviä", jotka eivät halua auttaa minua kun minulla on tarve. Minä en pyydä apua usein enkä turhaan ja olen todella pitkävihainen jos minut silloin jätetään pulaan.
[/quote]
Etkö ymmärrä, että kaikki eivät vaan osaa? Se ei ole mitään uusavuttomuutta, vaan tietämättömyyttä. Jos lapset eivät kiinnosta eikä sellaisia halua, ei ole myöskään mitään tarvetta opetella niitä hoitamaan.
En minäkään pyydä sinua hoitamaan käärmettä tai jotain muuta eksoottista eläintä. Pyytäisin paikalle sellaisen henkilön, joka tietäisi niistä jotain ja osaisi toimia niiden kanssa. Voisin toki kysyä sinua, mutta ymmärtäisin hyvin jos et halua sellaista vastuuta ottaa.
Todennäköisesti ap:lla ja monella muulla on yhtä vähän ymmärrystä niistä lapsista kuin mitä sulla olisi käärmeistä tms. Ymmärrät varmaan, että et tällaisessa tilanteessa haluaisi ottaa eläimestä vastuuta ja kieltäytyisit hoitamasta sitä.
Ongelmia voi varsinkin tulla jos ei tunne lasta hyvin. On ihan eri asia vähän leikkiä muksun kanssa legoilla sen synttäreillä ja itkun tullen poistua sivummalle kuin se, että hoitaisi sitä ja olisi itse siitä vastuussa.
Loukkaantuisin jos kyse noinkin lyhyestä ajasta ja ei ihan pikkuvauva kuitenkaan. Kyllähän se äiti olisi vähän voinut opastaakin. Kyllähän melkein kuka tahansa pärjää pari tuntia sen lapsen kanssa, ei se mitään kokemuksia ja ihmeitä vaadi... Suuttuisin.
Mä olen lapsettomana täysin kokemattomana mennyt naapuriin lapsen vahdiksi muutamaksi tunniksi, kun apua on tarvittu. Lapsen äiti näytti, miten vaippa vaihdetaan, kun en sellaistakaan ollut silloin vielä koskaan tehnyt. Hyvin pärjäsin lapsen kanssa ja lapsi säilyi hengissä koko hoito ajan.
Tuollainen lapseton yleensä jaksaa leikkiä koko ajan lapsen kanssa tai lukea kirjaa tms. Kukaan monen lapsen äiti ei tee sellaista.
Haloo muutama tunti, menkää leikkipuistoon. Hassua että minä olen tarvittaessa osannut auttaa kaikkia ystäviä ja sukulaisia ennen omia lapsia. Voit tästä eteenpäin kutsua heitä ihan kavereiksi, ystävät hädässä tunnetaan.