Loukkaantuisitko, jos lapseton ystäväpariskunta ei suostuisi lastenhoitoavuksi?

En loukkaantuisi. En myöskään ole pyytänyt lastenhoitoapua lapsettomilta tutuilta.

Mitä helvettiä te jankkaatte noista tunneista? Vituttaako teitä ap:n lapsettomuus vai miksi on hiekkaa pillussa?

Pari tuntia kaksivuotiaan kanssa pärjää oikeasti jokainen terve aikuinen. 4-7 tuntia vaatii jo tiedon siitä mitä lapsi syö, useimmiten vanhemmat tämän mieluusti kertovat ja monesti jättävät syötävät valmiina mukaan. Ihmislapsi on kuitenkin saman lajin edustaja, kaksivuotiaat yleensä ymmärtää jo puhetta ja ulosteiden kanssa jokainen on omalla kohdallaan tekemisissä (oletettavasti).

Vanhemmilla voi tietysti olla lista kaikenlaisia toiveita ja oletuksia, mutta silloin tuskin hoitajaksi pyydetään lapsettomia ystäviä.

Kaiken tämän jälkeen... tietysti voi kieltäytyä hoitamasta. Itsekin olen suostunut vain omien aikataulujeni puitteissa. Joku on joskus loukkaantunutkin, mutta kyllä apua pyydetään ja sitä annetaan tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:21"]Muutama tunti tarkoittaa 2-3 tuntia. Sun pitää ilmoittaa täsmällisempi tuntimäärä jos haluat, että sut ymmärretään oikein. Muutama on todellakin 2-3 tuntia suomen kielessä. Nyt on myöhäistä selittää, että eiku mä tarkotinkin seitsemää tuntia. Ihme tyyppi olet joka tapauksessa vastaustesi perusteella ja nyt kun tunnen sinut jo lähemmin niin enemmän ihmettelen ystävääsi, joka edes uskaltaisi tai rohkenisi jättää sinulle lastaan hoitoon. Mä en jättäisi sulle edes huonekasvia.

[/quote]

Menee ihan offtopikiksi, mutta itselläni menee kutakuinkin näin:

pari = 2

pari-kolme = 2-3

muutama = 3-5

ps. itsellänikin on jäänyt jostain kummittelemaan tuo 3-99 muutaman määritelmäksi, Korkeimman oikeuden mukaan: http://vastaukset.fi/q/kuinka+paljon+on+muutama

Jos olisin äärimmäisessä pulassa ja joutuisin joltakin pyytämään lapsenhoitoapua niin voisin loukkaantuakin jos hyvä ystäväpariskuntani ei voisi minua auttaa. Teitä on kuitenkin 2 toisanne tukemassa tämän hoitoajan. En tiedä mikä oli hoitotarpeen syy, enkä mielellään sitä lähtisi arvottamaan, mutta kysymykseesi, kyllä uskon että voisin loukkaantua varsinkin jos itse olisi auttanut ystäviäni ja vastapalvelusta hädän tullen en saisi.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:21"]

Kyllä meidän kaveripiirissä lapsettomat hoitaa lapsellisten lapsia ja lapselliset kantaa lapsettomien roinia muutossa, syöttää niitten katteja ja koiria, autolliset kuskaa autottomia jne. Ja vaikkei aina osaiskaan eikä tahtoiskaan niin silti. Sinkkuja on istuttu päivystyksessä pitämästä kädestä, kun ovat olleet oikeesti kipeitä. Ei vissiin tartte istua jatkossa?

[/quote]

Te saatte tehdä niinkuin ennenkin. Meidän kaveripiirissä on paljon homoja ja lesboja, kai teidänkin piireissänne jatkossa harrastetaan suhteita sukupuolesta riippumatta? Vai olisiko sittenkin, että se teidän tapanne ei ole se ainut ja oikea (tm)?

Olen se, joka kommentoi että en minäkään pyydä ketään hoitamaan eksoottista eläintä jos tyyppi ei niistä mitään tiedä. Oikeastaan aika järkyttävää, että mammoista iso osa olisi tosiaan jättämässä muksunsa semmoiselle henkilölle, joka ei todellakaan siitä lapsesta tiedä mitään. Siis mitä hittoa?? En mä ainakaan jättäisi lasta sellaiselle kaverilleni, joka ei tiedä miten vaippa vaihdetaan tai ei tiedä mitä tulee tehdä jos lapsi saakin raivarin. Toteatteko tosiaan, että "no ei se voi nii hankalaa olla, kyllä sä osaat"? Todella vastuutonta. Tajuatteko, että mitä vaaratilanteita tuo voi aiheuttaa?

On kyllä yllättävää, miten niin moni ei osaa samaistua siihen että joku ei osaa hoitaa lapsia. Esim. minä en ole ollut juuri missään tekemisissä lasten kanssa, ikinä. Yhdellä kaverilla on nyt 4v ipana, ja hänet olen tavannut kahdesti. Siis samalla, kun on kahviteltu kaverini kanssa, on lapsi ollut läsnä.

En ole koskaan nähnytkään miten vaippa vaihdetaan, eikä ole juuri mitään hajua kuinka isot niitä käyttää (olisin kuvitellut että 2v osaa jo käydä vessassa itse mutta ilmeisesti kuvittelin väärin?). Minulla ei ole mitään hajua mitä ja miten tuon ikäinen syö, mistä sille voi puhua, ja mitä sellaisen kanssa voi yleensäkin tehdä. Ainoat kontaktini lapsiin ovat ne, kun sellainen tulee kaupassa vastaan. 

Eli mulla on todellakin 0-kokemusta lapsista. Miksi kukaan laittaa lapsensa hoitoon ihmiselle, jolle pitäisi selittää ihan kaikki mahdollinen miten lapsen kanssa toimitaan? Kyllähän siitä varmaan selviäisi hengissä, mutta ei se sille lapsiraukalle varmaan hauskaa olisi. Ei mulla ole mitään intoa tällaisia vapaaehtoisesti opetellakaan, kun itsellä ei ole aikeissa tehdä lapsia. Ihan niinkuin en opettele sitä mainittua käärmeen tai vaikka hevosenkaan hoitoa. 

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:19"][quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:14"]

Itse suostuisin hakemaan lääkkeitä ja ruokaa kipeälle ystävälleni, vaikka olisin itse työpäivän jälkeen kuolemanväsynyt. Suostuisin myös lähtemään kuskiksi kortittomalle ystävälle, vaikka minun olisi pitänyt mennä hoitamaan omia asioita. Sen sijaan en suostuisi vahtimaan ystävän lapsia, vaikka minulla olisi vapaapäivä. Eli olen kyllä valmis urhaamaan omasta ajastani ja mukavuudesta ystävän vuoksi, mutta miksi pitäisi olla valmis tekemään ihan mitä tahansa, jos se itsestä tuntuu äärimmäisen epämukavalta? Minäkin tiedän, että ystäväni ovat valmiita tekemään minulle "palveluksia", mutta jos joku asia tuntuisi epämukavalta (esim lemmikin hoito), niin en loukkaantuisi, jos ystävä siitä kieltäytyisi.

[/quote]

Olen samaa mieltä. Minusta oli todella yllättävää, että meitä pyydttiin lastenhoitoavuksi, vaikka meillä ei ole lapsia. Minun näkökulmastani vastaava kysymys olisi ollut, lähdenkö kuskiksi (ilman korttia) tai oikolukisinko lopputyön (luki-vaikeuden kanssa). Mutta ilmeisesti ihmisen (ja varmaan etenkin naisen) pitäisi selviytyä lasten turvallisesta ja hyvästä hoidosta ihan itsestään. -ap

[/quote]Kyllä useat lapsettomatkin, joilla on maalaisjärkeä päässä siitä suoriutuvat. On se varmasti aika yllättävää ja harvinaistakin ettei se onnistu. Ihan näillä kysymyksillä itse pärjäsin:onko nälkä tai jano, mitä haluaisit leikkiä, luetaanko kirjaa, onko pissahätä jne. Sylissä pitämistä jos itkettää ja mukavien jutustelua. Ja jos vaipan vaihto mietityttää, niin äiti voi sen kyllä opastaa. Tottakai uskon, kun sanot ettet osaa ja olet avuton. Eihän siinä mitään, se kannattaa ystävällesikin sanoa jotta ymmärtää eikä kysy toiste.

Hah hah, täällä on paljon ihmisiä, jotka sanelevat mistä kenenkin pitää tai ei pidä selviytyä.

No, kuulkaa, pitäkää te vaan ne päänne siellä perseissänne ja antakaa ihmisten itse päättää asiasta.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:26"]

Pari tuntia kaksivuotiaan kanssa pärjää oikeasti jokainen terve aikuinen. 

[/quote]Mutta miksi kukaan vanhempi haluaisi jättää lapsensa hoitoon, jossa se pärjää? En minäkään sitä lasta varmaan hengiltä saisi, mutta epämukavaa se varmasti olisi molemmille. Tuskin ap:kaan luulee että joku tuossa hommassa kuolisi (vai mikä olisi ei-pärjäämistä), mutta osaa ennakoida että se todennäköisesti olisi huonoa hoitoa, ja lapselle siten inhottavaa ja jopa pelottavaakin.

--70--

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:38"]On kyllä yllättävää, miten niin moni ei osaa samaistua siihen että joku ei osaa hoitaa lapsia. Esim. minä en ole ollut juuri missään tekemisissä lasten kanssa, ikinä. Yhdellä kaverilla on nyt 4v ipana, ja hänet olen tavannut kahdesti. Siis samalla, kun on kahviteltu kaverini kanssa, on lapsi ollut läsnä.

En ole koskaan nähnytkään miten vaippa vaihdetaan, eikä ole juuri mitään hajua kuinka isot niitä käyttää (olisin kuvitellut että 2v osaa jo käydä vessassa itse mutta ilmeisesti kuvittelin väärin?). Minulla ei ole mitään hajua mitä ja miten tuon ikäinen syö, mistä sille voi puhua, ja mitä sellaisen kanssa voi yleensäkin tehdä. Ainoat kontaktini lapsiin ovat ne, kun sellainen tulee kaupassa vastaan. 

Eli mulla on todellakin 0-kokemusta lapsista. Miksi kukaan laittaa lapsensa hoitoon ihmiselle, jolle pitäisi selittää ihan kaikki mahdollinen miten lapsen kanssa toimitaan? Kyllähän siitä varmaan selviäisi hengissä, mutta ei se sille lapsiraukalle varmaan hauskaa olisi. Ei mulla ole mitään intoa tällaisia vapaaehtoisesti opetellakaan, kun itsellä ei ole aikeissa tehdä lapsia. Ihan niinkuin en opettele sitä mainittua käärmeen tai vaikka hevosenkaan hoitoa. 

[/quote]Täytyy sanoa, että en minä ainakaan. Sitten jos ystävä olisi lapselle tuttu ja HALUAISI tietää vessa-ja syömisrutiinit niin se vie minuutin kun ne käydään läpi ja ne oppisi.Ja vinkkinä (jos joskus pitää jonkun lapsen kanssa jutella), hyvä keskustelunavaus voisi olla vaikka "Mistä leluista pidät? onko kerhossa/pöiväkodissa kivaa? Mitä tykkäät leikkiä?" jne.

70, tuo kuvaa myös minun kokemustani todella hyvin. En osaa ajaa autoa maalaisjärjellä enkä myöskään hoitaa sillä lapsia. Enkä itse jättäisi sen enempää lasta kuin lemmikkiään ihmiselle, joka ei sellaisten hoitamiseen ole tottunut. Näemmä kaikki eivät ajattele samoin, vaikka aika moni kuitenkin. -ap

No olemme nyt kaikki sitten yhtä mieltä, siitä että ap on sellainen aikuinen ihminen jolle ei voi uskoa mitään vastuuta eikä ketään elollista olentoa parin tunnin ( 2-3) ajaksi hoitoon edes hätätapauksessa. Kerro tämä nyt sille ystävällesikin. Hänellä ilmeisesti oli susta paremmat luulot.

Minua yllättää lähinnä se, että asia nähdään oikeasti todennäköisenä vaaratilanteiden lähteenä. Ehkä joku sitten tosiaan on ollut niin vähän lasten kanssa tekemisissä, ettei lainkaan hahmota, mitkä asiat aiheuttavat todellisia terveyttä uhkaavia vaaratilanteita. Tavallisessa kodissa tulee mieleen lähinnä veitsien kanssa heiluminen, yksin ammeessa läträäminen ja myrkkyjen tai muutoin vahingollisten asioiden syöminen. Holtiton riekkuminen ehkä.

Epävarmuuden toki ymmärrän, mutta selviämisestä se tuskin jää kiinni.

Kieltäytyä toki edelleenkin saa, mutta en vertaisi lapsen (lyhytaikaista) hoitoa minkään tietyn erityisalan osaamiseen.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:47"]

No olemme nyt kaikki sitten yhtä mieltä, siitä että ap on sellainen aikuinen ihminen jolle ei voi uskoa mitään vastuuta eikä ketään elollista olentoa parin tunnin ( 2-3) ajaksi hoitoon edes hätätapauksessa. Kerro tämä nyt sille ystävällesikin. Hänellä ilmeisesti oli susta paremmat luulot.

[/quote]

Oliko tämä ironiaa? Hoitoaika oli siis pidempi kuin pari tuntia, ja kyse oli lapsen hoitamisesta, ei jonkin muun elollisen olennon hoitamisesta. Tuskin olet sitä mieltä, että kaksivuotiaan hoitaminen on yhtä helppoa kuin vaikka kissan hoitaminen.

Ilmeisest joitakkuita suorastaan loukkaa se, ettei joku osaa toimia pienten lasten kanssa. Täytyy sanoa, että tässä minullakin oli vanhemmista paremmat luulot. -ap

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:48"]

Minua yllättää lähinnä se, että asia nähdään oikeasti todennäköisenä vaaratilanteiden lähteenä. Ehkä joku sitten tosiaan on ollut niin vähän lasten kanssa tekemisissä, ettei lainkaan hahmota, mitkä asiat aiheuttavat todellisia terveyttä uhkaavia vaaratilanteita.

[/quote]Mutta onko kaikki ok kunhan ei sentään henkeä uhata? Itse voisin kuvitella esim. sellaisen tilanteen, että lapsi alkaa huutaa eikä kerro  mikä hätänä. Mulla ei olisi hajuakaan mitä tehdä. Jos se ei rauhoitu syliin ottamalla tai jopa riehaantuu siitä lisää (mikä on todennäköistä jos outo ihminen yrittää pidellä), niin mitäs sitten? Jätän sen huutaman muutamaksi tunniksi? Joo, ei se siihen kuole eikä henki lie ole vaarassa, mutta ihanko oikeasti tuo olisi sitten lasten vanhempien mielestä ok hoitoa. Elossa kaikki, ei mitään hätää?

Muakin kyllä ihmetyttää miten vähäiset vaatimukset vanhemmilla on lastensa hyvinvoinnille. Kunhan elossa säilyy niin kaikki ok? Itse en veisi missää nimessä omia kissojani hoitoon ihmiselle, josta en voisi olla varma että hän osaa toimia niin etteivät kissat esim. joudu pelkäämään tuntikausia (kuten voisi sille lapselle käydä saadessaan epäpätevää hoitoa).

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:48"]

Minua yllättää lähinnä se, että asia nähdään oikeasti todennäköisenä vaaratilanteiden lähteenä. Ehkä joku sitten tosiaan on ollut niin vähän lasten kanssa tekemisissä, ettei lainkaan hahmota, mitkä asiat aiheuttavat todellisia terveyttä uhkaavia vaaratilanteita. Tavallisessa kodissa tulee mieleen lähinnä veitsien kanssa heiluminen, yksin ammeessa läträäminen ja myrkkyjen tai muutoin vahingollisten asioiden syöminen. Holtiton riekkuminen ehkä.

Epävarmuuden toki ymmärrän, mutta selviämisestä se tuskin jää kiinni.

Kieltäytyä toki edelleenkin saa, mutta en vertaisi lapsen (lyhytaikaista) hoitoa minkään tietyn erityisalan osaamiseen.

[/quote]

Kuten tuossa aiemmin joku totesikin, niin on ihmisiä joita lapset eivät kiinnosta ja joilla ei ole mitään kokemusta miten niiden kanssa toimitaan. Toki sitten voi heittää kysymyksen, mitä täällä foorumilla luuhaa, mutta jätetään se toiseen ketjuun. Erityisala se lapsen hoitokin on, jos siitä ei ole mitään kokemusta. Tuo edellisellä sivulla ollut tietokone-esimerkki on aika hyvä. Itsekkään en osaa erityisemmin koodata, mutta kyllä voisin osallistua jonkun ohjelman virheitten selvittelyyn, jotain kuitenkin puuhannut koneiden kanssa. Mutta ryhtyisinkö siihen ilman mitään kokemusta, tuskin.

Esimerkiksi minua se ei loukkaa vaan ihan aidosti ihmetyttää. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton ja ihan ok ollaan pärjäilty minä ja lapset, kun joku on hoitajaa tarvinnut.

Jos lasten hoito todella epäilyttää, se on syy kieltäytyä. Osaamattomuuteen se silti tuskin kaatuu, jos hommaan suostuu.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:59"]

Mutta onko kaikki ok kunhan ei sentään henkeä uhata? Itse voisin kuvitella esim. sellaisen tilanteen, että lapsi alkaa huutaa eikä kerro  mikä hätänä. Mulla ei olisi hajuakaan mitä tehdä. Jos se ei rauhoitu syliin ottamalla tai jopa riehaantuu siitä lisää (mikä on todennäköistä jos outo ihminen yrittää pidellä), niin mitäs sitten? Jätän sen huutaman muutamaksi tunniksi? Joo, ei se siihen kuole eikä henki lie ole vaarassa, mutta ihanko oikeasti tuo olisi sitten lasten vanhempien mielestä ok hoitoa. Elossa kaikki, ei mitään hätää?

[/quote]

Voisin kuvitella, että lapseton ystävä tai ystäväpariskunta ei ole ensimmäinen taho, josta hoitoapua pyydetään. Ystäväni, joilla on lapsia, pyytävät yleensä ensin esim. omia vanhempiaan ennen kuin kääntyvät puoleeni. Jos tarve on oikea, eikä muita hoitajia ole, voisin kuvitella, että parivuotias harvoin pysyvästi traumatisoituu muutaman tunnin vähemmän asiantuntevasta hoidosta. Jos lapsi ei ole aikuista tavannutkaan ja on ujo, on asia tietysti monipiippuinen. Esim. MLL: n hoitajan kanssa lapsella ei tällöin välttämättä mene silti sen paremmin.