Loukkaantuisitko, jos lapseton ystäväpariskunta ei suostuisi lastenhoitoavuksi?

Loukkaantuisin vain siinä tapauksessa, että sinä itse olisit aiemmin pyydellyt ja saanut minulta apuja, esim. muutossa. Mielestäni tuolloin sinulla on tietynlainen velvollisuus auttaa takaisin. Ja todellakin jos apuja pyytäisin, niin silloin kyseessä olis jonkinsortin hätätila. Jos silloin ystävä, jota itse olisin auttanut, sanoisi noilla syillä että ei käy niin loukkaantuisin. Ja ystävyys todennäköisesti viilenisi. Teidän puoleltanne se ei olisi ystävyyttä vaan hyväksikäyttöä. Mun ystäväpiirissä apuja annetaan puolin ja toisin. Kyllä normaali aikuinen lapsen kanssa hetken pärjää, jos on todellista halua auttaa ystävää tiukassa tilanteessa. Itsekin ottaisin lapsen hoitoon, jos ystävällä olisi tärkeä meno ja tarvis hoitajaa ja mulla olis vapaata tuolloin. Tottakai auttamisessa on oltava kohtuus, mutta hätätilanteessa kyllä. Silloin tietää saavansa itsekin apua kun sitä tarvitsee.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 14:35"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 14:09"]

Mä lähinnä ihmettelen sitä, että mihin te sitten tarvitsette/ käytätte ystäviä? [/quote]

Se että puhut ystävien käyttämisestä kertoo jo paljon. Toki autetaan ystäviä puolin ja toisin arjen pikkujutuissa, mutta eivät he ole mitään palvelusväkeä. Ystäväni ovat minulle rakkaita ihmisiä ja siksi haluan olla heidän kanssaan tekemisissä. En siksi että minulla on heille jokin erityinen tarve tai käyttötarkoitus.

[/quote]Käyttötarkoitus = vaikkapa seuran pito, tulee kaveriksi teatteriin/konserttiin, juttukaveri, lenkkikaveri yms.

Kyllähän jokaisella on joku "käyttötarkoitus" toisille ihmisille. Ei kukaan ole sellaisen ihmisen seurassa, josta ei edes pidä muuta kuin pakon edessä työpaikalla.

[/quote]Ja sun mielestä noi estyy, jos ystävyyden toinen osapuoli ei osaa hoitaa lapsia, eikä sen vuoksi halua lapsenvahdiksi :o?

[/quote] Ei se ap:n kaveri ap:ta varmaan huvikseen pyytänyt. Kyllähän sillä täytyi olla todellinen hätä koska varmaan se tiesi, että ap on ihan tumpelo ja käsi.

Mun mielestä on outoa sanoa ettei voisi hoitaa, koska ei osaa.

Muutama tunti lapsen kanssa kyllä onnistui keneltä tahansa normaaliälyiseltä aikuiselta. Entäs sitten vaikkei se vaippa menisikään oikein päin tai ei saisi pestyä pyllyä kunnolla? Kyse on muutamasta tunnista, se lapsi ei kuole eikä traumatisoidu tuollaisesta. Kuka tahansa tajuaa, että lapselle ei anneta tuttipullossa tinneriä ja toisaalta vettä tulee hanasta, jos alkaa ahdistaa, että mitäs sille nyt uskaltaisikaan juottaa. 

Eikä siihen hiekkaankaan kuole, varmaan jokainen meistäkin on vetänyt jossain vaiheessa koppakuoriaisen yms napaansa, jne jne.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:07"]Muotoillaanpa uusi kysymys: olettavatko vanhemmat tosiaan, että myös lapsettomat ihmiset osaavat hoitaa pieniä lapsia tuosta noin vain? En nimittäin tullut kieltäytyessäni ajatelleeeksi että meidän pitäisi erikseen alleviivata etttemme tiedä lasten hoitamisesta tai lasten kanssa toimimisesta (syöttäminen, vaipan vaihtaminen, itkun lopettaminen, leikkiminen) juuri mitään. -ap

[/quote]Mä luulen, että kun kerran olette ystäviä, niin hän luuli tuntevansa sinut paremmin. Ei oikeasti tiennyt että olet kädetön lasten kanssa. Koska harva lapsetonkaan oikeasti on. Kyllä ystävälle voi olla rehellinen ja kertoa oikea syy miksi ei sovi, jotta hän ymmärtää.

[/quote]

Missä vaiheessa ap muka valehteli? Aloituksen mukaan "jouduin kieltäytymään, koska meillä ei ole kokemusta lasten hoidosta, eikä asuntomme ole lapsiturvallinen."

'Ei ole kokemusta' on ihan sama asia kuin nuo, mitkä ap lainaamassasi tekstissä tarkensi.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 14:56"]

Minä taas puhuin avun antamisesta ja pyytämisestä. Hetkellinen lapsenhoitoapu on täysin normaali pyyntö, johon normaali ihminen kykenee vastaamaan. Seksi saman sukupuolen kanssa ei ole minulle vierasta, mutta kun seksiä ei pyydetä apuna, joten vertaus ei sovi tähän asiayhteyteen. En pidä koirista, muttei minulla ole kammoakaan. Ystävällisenä ihmisenä tottakai olen suostunut hoitamaan lähimmäiseni koiraa pyydettäessä. Se ei ole mielipuuhaani, jännitänkin sitä, mutta teen sen silti, sillä se saa iloa ja onnea aikaan muissa ihmisissä. Minusta tällaisen auttamisen tulisi ideaalimaailmassa olla normi ja itsenstään selvää. Ymmärrän oikein hyvin rajoittuneisuuden, fobiat ja muut todelliset esteet, mutta "ei kiinnosta/huvita/ei ole mun juttu" -tyyliset syyt ovat minusta ikävä esimerkki tiettyjen kulttuurien yhä enemmän itseensä päin kääntyvästä tavasta nähdä maailma ja toimia siinä. Se on vain surullista. Siksi olen onnellinen, että saan elää välittävämmässä ympäristössä. Kirjoitukseni ei ole kannanotto lapsiystävällisyyteen tai rajoittuneisuuteen. Se on kannanotto viitseliäisyyden ja toisten huomioimisen ja auttamisen puolesta.

[/quote]

Ok, dropataan tuo seksi.

Miten suhtautuisit, jos kammoaisit (en tarkoita fobian asteelle) koiria ja lapsesi eivät pitäisi koirista, ja ystävä pyytäisi hoitamaan sitä terrieriään? Olikohan joku bull? Ap, edelleen, on ilmoittanut olevansa jopa valmis maksamaan siitä lastenhoitajasta. Eikö tuo osoita välittävästä ja auttavasta ihmisestä, jolle tuo lapsen itse hoitaminen ei vaan tule kyseeseen?

Nykyaikana ihmiset ovat yhä kapeamman ja kapeamman alueen eksperttejä. Tosin tietävät siitä enemmän ja syvemmin. Minustakin tuo on hieman surullista, mutta tuo on vaatimus nykyään työelämässä. Mikä kulttuuri muuten saa kehusi?

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 13:27"]

Me ollaan lapseton pariskunta. Miehen sisko kysyi lastenhoitoapua viikonlopuksi, kun halusivat viettää miehen kanssa vähän "laatuaikaa". Totta kai mies lupautui.

Mun miehelle sattuikin tolle viikonlopulle töitä ja niinpä loppujen lopuksi mä hoidin kaksi alle kouluikäistä naperoa.

Olemme lapsettomia, apua pyydettiin alunperin mieheltä... Joillekin ystäville ja sukulaisille oikeasti on itsestäänselvyys auttaa toinen toisiaan ja jopa myös pyytää sitä apua.

Paitsi tällä palstalla se tuntuu olevan omituista, nytkin vissiin kaksi on kertonut tässäkin keskustelussa, että kokee normaaliksi auttaa läheisiään ja muut hakkaa näppistä suupielet vaahdossa omista oikeuksistaan.

[/quote]

Mikä oli sinun kokemuksesi lapsista ennen keikkaa? Monet on juuri sanonut, ettei tiedä lapsista mitään ja sen takia pelkää lapsen puolesta. Eli "lapseton" ei ole nyt avainsana.

Mielestäni on törkeää tuomita toiset vain siksi, että he eivät suostu hoitamaan lapsia. Suostun kuitenkin tekemään monia muita tehtäviä ystävieni puolesta.

[/quote]

Eipä mulla ole kokemusta, itsekin olen perheen iltatähti, sisarusten lapsetkin asuu kaukana. Ei se lastenhoito nyt varsinaista rakettitiedettä ole, allergiat yms kysyin etukäteen ja hyvin meillä meni, oli mulla ja lapsilla tosi kivaa eikä varmasti tehty kaikkea just samalla tavalla kuin vanhemmat tekevät. Oltiin ihan omalla tyylillä :)

En mäkään siis mielelläni hoida lapsia, on siihen syynsä miksei mulla niitä itsellä ole, mutta mä autan sukulaisia ja ystäviä, kun apua tarvitsevat ja mä pystyn auttamaan.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 14:46"]

Kyllä normaali aikuinen lapsen kanssa hetken pärjää, jos on todellista halua auttaa ystävää tiukassa tilanteessa.

[/quote]Tämä ajatus toistuu monta kertaa tässä ketjussa. Mutta minusta kun meidän kaltaiset "lapsiummikot" ei tavallaan ollakaan "normaaleja". Siis siinä mielessä että normaali = keskimääräiset kyvyt lastenhoidossa omaava. Keskimäärinhän jokainen aikuinen on ollut lasten kanssa tekemisissä, ja omaa jonkinlaisen tietämyksen lapsista. Me jotkut taas ei olla tuossa mielessä keskimääräisiä, vaan sillä lailla "epänormaaleja" että sitä kokemusta on ihan nolla. Ei vähän, jonkinverran, hitusen.. vaan nolla. Zero. Hetkeäkään ei ole lasten kanssa vietetty. 

Vähän sama kuin että "normaali aikuinen kyllä osaa keittää kahvia", mutta jos henkilö ei ole koskaan nähnyt kahvinkeitintä kuin kuvissa, niin on luonnollista ettei hän osaa sitä käyttää. Loukkaantuisitko siis siitäkin, jos joku ystäväsi olisi elänyt ilman kahvinkeitintä, eikä osaisi sitä käyttää kun pyydät keittämään kahvia? 

Minusta kyse onkin siitä, että moni ei näytä hyväksyvän ystävässään "epänormaaliutta" ja sitä puutetta, ettei ystävä lastenhoidon saralla kuulukaan keskimääräiseen väestöön. Sinäkin olisit valmis hylkäämään ystäväsi siksi, ettei hänellä ole mitään kokemusta lapsista, eli hän on "epänormaali" aikuinen. Eikö se ole aika julmaa?

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 14:46"]

Loukkaantuisin vain siinä tapauksessa, että sinä itse olisit aiemmin pyydellyt ja saanut minulta apuja, esim. muutossa.

[/quote]

Ok, jos haluat verrata lastasi huonekaluun.

En ymmärrä täysin tällaisia kommentteja (sinun ei ollut ainoa). Puhutaan kuitenkin elävän ihmisen huolehtimisesta. Perintövaasin rikkoutuminen voi sekin aiheuttaa kriisin ja välien katkeamisen, mutta paljon, paljon kamalampaa olisi, jos lapselle kävisi jotain.

En varmasti hoida muiden pentuja. Itse olette ne maailmaan vääntäneet, niin kai niitä sen 15 vuotta voi hoitaakin. Sain lapsenvahdin roolista ja lapsena tarpeeksi, kun laiskat vanhemmat jättivät pilttejään meille, vähän vanhemmille kakaroille vahdittaviksi.

Mitkähän syytökset sitä olisi saanut niskaansa, jos jotain olisi sattunut (ihme muuten, ettei sattunut, sellaista välillä oli meno), voin vain kuvitella, mitä kaikkea omissa syyllisyystunnoissaan piehtaroivat vanhemmat keksisivät - monethan ei kestä sellaista, vaan alkavat syyttää kaikki muita, kunhan syy ei ole vain itsessä.

Samaa epäilen näiden kohdalla, jotka jotenkin huvittavasti olettavat, että heidän kullannuppunsa otetaan ilolla hoitoon heti kun käsky käy. Pah. Eiköhän olisi rikostutkinta ym syytteet päällä, jos jotain tapahtuisi. Kenen vakuutus korvaa? Kenen perse kestää? Heh.

Tuttu kyselee vähän väliä Facebookissa sekä remontti- että lastenhoitoapua. Ostivat remppakuntoisen talon ja ovat kupanneet nyt kaksi vuotta työvoimaa, lastenhoitajaa yms. Siis vastenmielistä. Ymmärtääkö nämä itsekkäät ihmiset että ihmisillä on muutakin elämää kuin viettää viikonloput toisten nurkissa RUOKApalkalla? Mulla ei ole yhtään niin hyvää kaveria että suostuisin joka kuukausi remonttiavuksi ilmaiseksi, on mulla omakin elämä. Nyt tää äälipariskunta hankki vielä koiran, ja on alkanut tulla näitä: Annetaan viikonlopuksi hoitoon ihana koira <3. Lisää kuppaustuotteita jee.  Miksi ihmiset hankkivat lapsia/talon/eläimiä jos aikomus on silti jatkaa elämää kuin aina ennenkin?

Ärsyttää tuollaiset pummit.

Ap, pyytää voi, mutta kieltäytyäkin voi. Tietysti voi olla viisasta hiukan perustella sitä kieltäytymistään, ettei vaikuta kovin tylyltä - noin pääsääntöisesti ystävien avunpyyntöihin on tapana myöntyä, jos vain voi (oli kyse lastenhoidosta tai muuttotalkoista).

PS: aina voi mennä lastenhoitajaksi sinne ystävän kotiin, siellä se lapsikin on tutussa ympäristössä helpompi hoidettava. Mutta kuten sanottua, aina saa myös kieltäytyä.

Ja minä ihmettelen sitäkin, että yhdessä asiassa avun vastaan ottaminen tarkoittaa joillekin sitä, että avun vastaanottaja sitten samalla sitoutuu auttamaan ihan missä tahansa puuhassa.

Ymmärtäisin kyllä sen että jos A auttaa B:tä muutossa, niin A odottaa että B auttaa häntäkin sitten joskus jos tulee muutto eteen. Mutta en sitä, että A odottaa että B auttaa häntä jossakin ihan eri puuhassa, joka ei millään lailla liity muuttamiseen. Entäs jos A pyytäisi B:tä vaikka muuraamaan takan, ilman että B:llä olisi siitä yhtään mitään tietoa? Tai korjaamaan tietokoneen tai jotain muuta ihan asiaan liittymätöntä? Pitääkö B:n suostua siis ihan mihin vaan mistä hän tietää ettei hän sitä osaa, vain siksi, että A auttoi häntä muutossa?

En ymmärrä tuollaista kaupankäyntiä. Ymmärrän sen että auttamisen kuuluu yleensä olla vastavuoroista, mutta en sitä ajatusta, että auttamalla ostetaan ns. "free help card" jolla saa pyytää ihan mitä tahansa ja toinen ei saa kieltäytyä. Vaikkei sitä pyydettyä asiaa osaisikaan.

Normaali aikuinen osaa myös ajaa autoa ja kirjoittaa makkaran yhdellä koolla. Olen tottunut olemaan epänormaali. :) -ap

Hädässä ystävä tunnetaan.

Kaksivuotias pärjää muutaman tunnin ihan mainiosti ilman unta ja ruokaa ja pissat vaipassakin. Riittää että hänen seurassaan ollaan ja pidetään silmällä ettei hän joudu vaaranpaikkoihin. Hänelle voi lukea tai hänen kanssaan voi leikkiä jotain, piirrellä, rakennella tai lähteä ulkoilemaan.  Eli summa summarum, ei tarvitse olla raketti-insinööri selvitäkseen siitä. Jos kyseessä olisi hyvä ystäväni lapsineen, auttaisin ilman muuta vaikken oliskaan kokenut lastenhoitaja. Ja totta puhuakseni olen täysin ilman kokemusta ollut hoitamassa alta vuoden ikäistä kummipoikaani. Vaihdoin jopa vaipan, ensimmäistä kertaa elämässäni. Nallet eteen-ohje riitti :D

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 12:23"]

No en loukkaantuisi, koska ei kenelläkään ole mikään velvollisuus auttaa. Jos ei ole mitään menoa tai muuta syytä kuin se, että ei ole kokemusta lapsen hoidosta ja kyseessä vain muutama tunti, niin pitäisi tilannetta hieman outona. Siis sitä, että ystävää ei voi auttaa. Ehkä turha sitten sunkaan pyytää muuttoapua tai koiran hoitoa tms.

[/quote]

Juu, muistakaa sitten kaikki hoitaa lapsettoman ihmisen vaikkapa vanhempia jos he tarvitsevat apua, yhtä kohtuullinen pyyntö. Mielestäni outoa verrata lapsenhoitoa koiraan tai muuttamiseen, aika moni kuitenkin voi arastella toisen lapsen ottamista vastuulleen jos ei oikeasti ole kokemusta lapsen hoidosta. En itsekään jaksa pieniä lapsia vahtia koska en minä tiedä mitä niiden kanssa tekisin, eivät ymmärrä puhetta ja en minä jaksa viihdyttää niitä kun alkavat kumminkin kitisemään jostain. Olen toki joskus vahtinut vähän aikaa kaverin puolesta tämän lasta, mutta aika ärsyttävää se oli oikeastaan vaikka en sitä lapselle tai lapsen äidille tietenkään näyttänyt. Kotiini en halua tuttavan lapsia koska lähmivät jokapaikan käsillään ja sotkevat paikat, ja vanhemmat eivät koskaan vahdi...

Kellään ei ole velvollisuutta alkaa ilmaiseksi lastenvahdiksi kun niitä on saatavilla ihan muutenkin. Ja ei kaikkia tosiaan kiinnosta lasten vahtiminen, siinä missä toiset eivät halua toisten lemmikkejä hoitaa vaikka matkan ajan... Toki ystävyys on hyvä olla vastavuoroista, mutta on se sinänsä naurettavaa alkaa esittämään vaatimuksia ja heti loukkaantua jos ystävälle ei jokin sovi. Voi myös ottaa huomioon, että joskus voi olla ihmisillä ihan muitakin syitä miksi jokin asia ei heille käy, mutta jota eivät halua sanoa ääneen vaan keksivät sitten jonkin toisen syyn...  

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 15:00"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 14:46"]

Loukkaantuisin vain siinä tapauksessa, että sinä itse olisit aiemmin pyydellyt ja saanut minulta apuja, esim. muutossa.

[/quote]

Ok, jos haluat verrata lastasi huonekaluun.

En ymmärrä täysin tällaisia kommentteja (sinun ei ollut ainoa). Puhutaan kuitenkin elävän ihmisen huolehtimisesta. Perintövaasin rikkoutuminen voi sekin aiheuttaa kriisin ja välien katkeamisen, mutta paljon, paljon kamalampaa olisi, jos lapselle kävisi jotain.

[/quote]

Hei, ei lasten vahtiminen ole rakettitiedettä. Normaaliälyinen aikuinen kykenee siihen kyllä, jos tahtoo. Eri asia sitten, jos ei tahto astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Jokainen vanhempi joutuu ihan saman tilanteen eteen, kun lapsi syntyy. Sinulle ei sentään tyrkätty vastasyntynyttä hoidettavaksi, vaan parivuotiasta, jonka hoito ei ole kovin vaikeaa. Kunhan seuraa vieressä, mitä lapsi tekee. Jos menet hoitajaksi sinne kaverin kotiin, lapsi on kotiympyröissään vieläkin helpompi, koska voi leikkiä omilla leluillaan jne.

103 ohiksena

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 15:07"]Mun mielestä on outoa sanoa ettei voisi hoitaa, koska ei osaa.

Muutama tunti lapsen kanssa kyllä onnistui keneltä tahansa normaaliälyiseltä aikuiselta. Entäs sitten vaikkei se vaippa menisikään oikein päin tai ei saisi pestyä pyllyä kunnolla? Kyse on muutamasta tunnista, se lapsi ei kuole eikä traumatisoidu tuollaisesta. Kuka tahansa tajuaa, että lapselle ei anneta tuttipullossa tinneriä ja toisaalta vettä tulee hanasta, jos alkaa ahdistaa, että mitäs sille nyt uskaltaisikaan juottaa. 

Eikä siihen hiekkaankaan kuole, varmaan jokainen meistäkin on vetänyt jossain vaiheessa koppakuoriaisen yms napaansa, jne jne.

[/quote]

Minä voisin hoitaa kokemattomana sen ikäistä lasta, joka jo ymmärtää, että hoitotädin kanssa ollaan "kiltisti". Eli tarkoittaa sitä, että lapsi ei tee mitään täysin päätöntä ja vaarallista ollessaan minun vastuullani. Kaksivuotiasta en uskaltaisi ottaa, koska en ihan oikeasti osaisi varautua kaikkiin mahdollisiin vaaratilanteisiin, joita noin pienen koheltajan kanssa voisi sattua (tukehtuminen ruoanpalaan, kaatuminen pöydänkulmaan, tippuminen jostakin jne.), jos silmä välttäisi sekunniksikaan. Ei ole omalla kohdalla kysymys viitsimisestä vaan siitä, että se vastuu on ihan oikeasti minulla. Koiravertaukset ym. ovat siinä mielessä huonoja, että koira ei ole kuitenkaan täysin korvaamaton suhteessa lapseen.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 15:08"]

Hädässä ystävä tunnetaan.

[/quote]

Edelleenkään kyse ei ollut hätätilanteesta. -ap

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:43"]Hah hah, täällä on paljon ihmisiä, jotka sanelevat mistä kenenkin pitää tai ei pidä selviytyä.

No, kuulkaa, pitäkää te vaan ne päänne siellä perseissänne ja antakaa ihmisten itse päättää asiasta.

[/quote]No minä en ainakaan ole sellaista väittänyt. Ihmettelin vain, kuinka ihmeteltiin sellaista pyyntöä suorastaan loukkaavana ja outona. Että miten ihmeessä lapsetonta voi pyytää hoitamaan lasta. Selkeästi AP:n ystävä arvioi AP:n kyvyt väärin. Siis oletuksena, että hän on ihan normaali äiti, joka ei lasta huonoon hoitoon laittaisi. Ei voi yleistää, että kaikki lapsettomat eivät pysty hoitamaan lasta. En ymmärrä moista, kun meitä haukutaan joka ketjussa että älkää velat sanoko lastenhoidosta mitään kun ette tiedä. Ja nyt sitten ei kukaan vela tiedäkään.