Loukkaantuisitko, jos lapseton ystäväpariskunta ei suostuisi lastenhoitoavuksi?

En loukkaantuisi, koska en pyytäisi. Jos lapseton pariskunta joskus ottaa itse puheksi, niin silloin voi lapsenhoidosta sopia. Mutta en koskaan ehdottaisi itse!

Ainakin aikanaan MLL:n hoitajaksi pääsi kurssilla (28 h) ja yhdellä todistetulla lastenhoitokerralla (vanhemman raportti).

Mä lähinnä ihmettelen sitä, että mihin te sitten tarvitsette/ käytätte ystäviä? Jos niille ei voi mitään kertoa ( jaetaan ilot ja surut puolin ja toisin ) eikä pyytää apua ( autetaan muutoissa, lasten hoidoissa, kukkien kasteluissa tms. ).

Mulle ystävät on ihmisiä joiden kanssa menen vaikka shoppailemaan ja toinen kertoo sopiiko joku vaate tai ei, autetaan muutoissa, kerrotaan huolia ja psyykataan puolin ja toisin, lohdutetaan kun elämä potkii päähän ja kaikkea tällaista. Myös satunnaista lasten hoitoa. Käydään me toki leffassa ja kahvillakin mutta paljon on myös sellaista arjen apua.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 14:02"]

Esimerkiksi minua se ei loukkaa vaan ihan aidosti ihmetyttää. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton ja ihan ok ollaan pärjäilty minä ja lapset, kun joku on hoitajaa tarvinnut.

[/quote]Oliko sun ensimmäinen hoitokeikka sellainen, että et ollut koskaan ollut missään tekemisissä lasten kanssa? Et ikinä nähnyt miten vaippa vaihdetaan, et ikinä nähnyt lasten syöttämistä (kuin tv:ssä), et ikinä ollut puhunut lapsille? 

Vai olisiko sittenkin niin, että sulla oli niitä lapsia lähipiirissä, olit nähnyt niiden hoitoa, ehkä pienenä ollut apuna sisarusten/sukulaisten hoitamisessa jne...

En siis usko, että ihan ns. pystymetsästä olet ekan lastenhoitokeikkasi tehnyt.

--70--

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 14:09"]

Mä lähinnä ihmettelen sitä, että mihin te sitten tarvitsette/ käytätte ystäviä? 

[/quote]

siitä, ettei ole sopiva valinta lastenhoitajaksi, ei mitenkään seuraa, etteikö ystäviä voisi muuten auttaa tarvittaessa. Jos aivan pakkorako tulisi, voisin vaikka maksaa ystävälleni lastenhoitajan. -ap

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 14:09"]

Mä lähinnä ihmettelen sitä, että mihin te sitten tarvitsette/ käytätte ystäviä? Jos niille ei voi mitään kertoa ( jaetaan ilot ja surut puolin ja toisin ) eikä pyytää apua ( autetaan muutoissa, lasten hoidoissa, kukkien kasteluissa tms. ).

[/quote]Ei osaa hoitaa lapsia = ystäville  ei voi kertoa mitään eikä pyytää/antaa apua yhtään mihinkään?

Aika innovatiivisesti vedetty johtopäätös.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:06"]

Kerran minun piti mieheni kanssa piti vahtia 5-vuotiasta pari tuntia. "Keikka" tuli yllätyksenä ja kummallakaan ei ollut mitään kokemusta pienistä lapsista. Hetki meni hyvin, mutta loppupuolella lapsi suuttui jostain ja päätyi kiljumaan kurkku suorana omassa huoneessaan. Pähkäiltiin sitten miehen kanssa, että mitä pitää tehdä vai pitääkö tehdä mitään, koska kumpikaan ei tiennyt, mistä koko kohtaus oli alkanut. Päätettiin sitten istua olohuoneessa. Samalla päätin, että se oli ehdottomasti viimeinen lapsenhoitokeikkani.

[/quote]

Ja kaikki selvisi hengissä siitäkin keikasta. Ei me äiditkään aina tiedetä mistä meidän omat kullannuput on vetäneet herneet nenään ja siltä huutajaltahan ei vastausta tule. Itseasiassa olisin samassa tilanteessa itsekin istunut juomaan kahvia ja odottamaan ipanan rauhoittumista.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 14:09"]

Mä lähinnä ihmettelen sitä, että mihin te sitten tarvitsette/ käytätte ystäviä? Jos niille ei voi mitään kertoa ( jaetaan ilot ja surut puolin ja toisin ) eikä pyytää apua ( autetaan muutoissa, lasten hoidoissa, kukkien kasteluissa tms. ).

Mulle ystävät on ihmisiä joiden kanssa menen vaikka shoppailemaan ja toinen kertoo sopiiko joku vaate tai ei, autetaan muutoissa, kerrotaan huolia ja psyykataan puolin ja toisin, lohdutetaan kun elämä potkii päähän ja kaikkea tällaista. Myös satunnaista lasten hoitoa. Käydään me toki leffassa ja kahvillakin mutta paljon on myös sellaista arjen apua.

[/quote]

Ihan sama täällä, paitsi joiltakin en pyytäisi apua auton korjaukseen ja toisilta koiran hoitoon. Ap:ltä en pyytäisi apua lasten hoitoon, mutta hän ei olekkaan ystäväni. Simppeliä. En oleta että kaikki osaavat kaiken, mutta oletan tietäväni kuka osaa mitäkin, jos ystäväksi kutsun.

En loukkaantuisi, mutta en kyllä olisi pyytänytkään. Samaa mieltä kuin useat, että en edes HALUAISI lastani hoitoon ihmiselle, joka ei tiedä lapsista mitään. Ja 2-vuotiaallekin voi olla aika traumatisoivaa joutua ihan oudon ja epävarman ihmisen hoidettavaksi.

:D kuollaan nauruun täällä kavereiden kanssa!! Heittäkääs pari arkkua tänne! Vai että ei voi lasta hoitaa kun ei ole siihen erityisosaamista eikä osaa hoitaa leijonanpentua tai käärmettä tai korjata autoa :'D AP on niin hauska, tosin en kyllä haluaisi tuntea livenä. Selitystä selityksen perään, suu vaahdossa. Huhhuh ... Tätä on kai se itsekkyys, josta lehdissä puhutaan, mutta johon en ONNEKSI ole joutunut todellisessa elämässä törmäämään.

Kyllä minun pitäisi olla aika epätoivoinen ennenkuin tuttuja pyytäisin lasta katsomaan. En todellakaan loukkantuisi jos kieltäytyy. Koen toisten muksujen vahtimisen (lyhyenkin aikaa) todella stressaavana, vaikka on omiakin lapsia.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 14:09"]

Mä lähinnä ihmettelen sitä, että mihin te sitten tarvitsette/ käytätte ystäviä? [/quote]

Se että puhut ystävien käyttämisestä kertoo jo paljon. Toki autetaan ystäviä puolin ja toisin arjen pikkujutuissa, mutta eivät he ole mitään palvelusväkeä. Ystäväni ovat minulle rakkaita ihmisiä ja siksi haluan olla heidän kanssaan tekemisissä. En siksi että minulla on heille jokin erityinen tarve tai käyttötarkoitus.

Mä en mielelläni hoida kenenkään lapsia, ja ei usein onneksi pyydetäkään. Se johtuu siitä että mä olen nykyisin helkkarin laiska. Mun aika todellakin on korvaamatonta, enkä mä saa siitä mitään iloa että vahdin vieraitten ihmisten lapsia. Kun joskus tulen isoäidiksi (jos tulen) niin sitten on eri asia, mutta en ole niin lapsirakas että varsinaisesti nauttisin kaikista maailman lapsista.

Oma lapsi (nyt jo iso) oli sen verran viihdytettävä tapaus, että nyt vasta ymmärrän miten uupunut olin! Lapsi ei nukkunut kunnon yöunia ekaan neljään vuoteen, ja yksinhuoltajana otin lapsen mukaan kaikkialle ja opettelin sitten aikatauluttamaan kaiken ja aika hyvin selvisin. Tein ja touhusin lapsen kanssa paljon, ja matkustettiin junalla sukulaisiin ja askarreltiin yms.joten kaipa sitä niin kutsuttua laatuaikaakin sitten oli. Kotona hoidin lastani ensimmäiset kolme vuotta, ja oma ura oli hyllyllä osittain siihen saakka kun lapsi meni kouluun ja ekat kouluvuodet tein osa-aikaista työtä että oltiin iltapäivät yhdessä.

Nyt kun lapsella on oma elämä, ja se kaikki kiire on takana, koen vieraat taaperot todella työläiksi hoitaa. Hoidin yhtä ihanaa taaperoa tässä viikko sitten, ja vaikka lapsi oli tosi nätisti, niin nimenomaan sen vahtimisen ja tarkistelun koin työlääksi.

Olen tottunut jo siihen että kun katson televisiota, niin saan katsoa rauhassa, tai kun teen pihahommia niin ei tarvitse pelätä että kukaan juoksee autotielle. Kun teen ruokaa ei tarvitse olla silmiä selässä, ja kun haen postin, voin kipaista sen ilman huolta että sillä välin taapero vyöryy kierreportaat kellariin. En myöskään jaksa enää piirrellä tai vahtia että minne se kynä tällä kertaa osuu, tai ruokailuissa tapella siitä että istuuko syöttötuolissa vai ei. En jaksa vahtia juomakuppia että kaatuuko ja jos kaatuu niin pestä paikkoja, ja siivota tapetille roiskuneita ruuanjätteitä. Muutenkin jotenkin puistattaa aina kun käy lapsiperheissä, kun kaikki paikat ovat tahmaisia ja laminaatit naarmuilla, ja kaapinovet hirtetty kiinni naruilla ja televisio täynnä tahmatassun jälkiä.

Mä myönnän, se on laiskuutta. Mutta kuten Miitta Sorvali siinä mainoksessa sanoo:

Nyt turpa kiinni siellä, minä olen hommani jo hoitanut aikaa sitten.

Oma aika= <3

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 14:39"]

:D kuollaan nauruun täällä kavereiden kanssa!! Heittäkääs pari arkkua tänne! Vai että ei voi lasta hoitaa kun ei ole siihen erityisosaamista eikä osaa hoitaa leijonanpentua tai käärmettä tai korjata autoa :'D AP on niin hauska, tosin en kyllä haluaisi tuntea livenä. Selitystä selityksen perään, suu vaahdossa. Huhhuh ... Tätä on kai se itsekkyys, josta lehdissä puhutaan, mutta johon en ONNEKSI ole joutunut todellisessa elämässä törmäämään.

[/quote]

Ja ei tunnu selitykset auttavan. Joillakin on niin kova pää etteivät ymmärrä. Itseasiassa ei tarvitse edes ymmärtää, kunhan hyväksyy, että toinen ei osaa, ei uskalla, eikä halua. Ei se lasten hoitaminen sen kummempaa ole kuin niiden tekeminenkään.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 14:35"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 14:09"]

Mä lähinnä ihmettelen sitä, että mihin te sitten tarvitsette/ käytätte ystäviä? [/quote]

Se että puhut ystävien käyttämisestä kertoo jo paljon. Toki autetaan ystäviä puolin ja toisin arjen pikkujutuissa, mutta eivät he ole mitään palvelusväkeä. Ystäväni ovat minulle rakkaita ihmisiä ja siksi haluan olla heidän kanssaan tekemisissä. En siksi että minulla on heille jokin erityinen tarve tai käyttötarkoitus.

[/quote]Käyttötarkoitus = vaikkapa seuran pito, tulee kaveriksi teatteriin/konserttiin, juttukaveri, lenkkikaveri yms.

Kyllähän jokaisella on joku "käyttötarkoitus" toisille ihmisille. Ei kukaan ole sellaisen ihmisen seurassa, josta ei edes pidä muuta kuin pakon edessä työpaikalla.

Kyllä siitä voi ihan oikeita vaaratilanteita syntyä. Eihän kukaan tahallaan ole huomaamaton, mutta jos ei tiedä mitä pitää varoa ja miten sen lapsen kanssa pitää toimia. Oletetaan esimerkki. Annat pienen lapsesi ap:lle hoitoon. Lapsi istuu ap:n olohuoneessa ja leikkii kiltisti lelullaan. Ap menee paskalle. Ap:lla (joka ei edelleenkään tiedä mitään lapsista) ei käy mielessäkään, että lapsi pääsee hetkessä pistorasioihin tai tunkee koriste-esineen suuhunsa. Todennäköisesti ap vaan ajattelee, että lapsi huutaa kyllä jos sille tulee joku hätä. Jos ei ole lapsista kokemuksia, ei välttämättä todellakaan tiedä minkä ikäinen lapsi voi olla hetken yksin aidattomalla takapihalla. Ap saattaa kipaista vessaan ja jättää lapsen siihen hetkeksi yksin, koska hän automaattisesti olettaa lapsen pysyvän siinä.

Joten on se mielestäni myös vähän vastuutonta jättää se lapsi sellaiselle, joka ei tosiaan vaan tiedä miten sitä pitää käsitellä. Puhumattakaan sitten pienet vauvat, huhhuh. Luuletteko tosiaan, että vaikka maito ois valmiiksi pullossa niin kaikki tajuaisi röyhtäyttää vauvaa sen jälkeen? In your dreams, tällaiset asiat pitää vaan tietää.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 14:35"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 14:09"]

Mä lähinnä ihmettelen sitä, että mihin te sitten tarvitsette/ käytätte ystäviä? [/quote]

Se että puhut ystävien käyttämisestä kertoo jo paljon. Toki autetaan ystäviä puolin ja toisin arjen pikkujutuissa, mutta eivät he ole mitään palvelusväkeä. Ystäväni ovat minulle rakkaita ihmisiä ja siksi haluan olla heidän kanssaan tekemisissä. En siksi että minulla on heille jokin erityinen tarve tai käyttötarkoitus.

[/quote]Käyttötarkoitus = vaikkapa seuran pito, tulee kaveriksi teatteriin/konserttiin, juttukaveri, lenkkikaveri yms.

Kyllähän jokaisella on joku "käyttötarkoitus" toisille ihmisille. Ei kukaan ole sellaisen ihmisen seurassa, josta ei edes pidä muuta kuin pakon edessä työpaikalla.

[/quote]Ja sun mielestä noi estyy, jos ystävyyden toinen osapuoli ei osaa hoitaa lapsia, eikä sen vuoksi halua lapsenvahdiksi :o?

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 12:35"]Mammat täällä olettaa, että kaikki ihmiset tietävät miten lapsia hoidetaan.

[/quote]

Se onkin hassua, että tässä ketjussa on niin paljon sellaisia, joiden mielestä lapsettoman pitäisi osata hoitaa lasta silloin kun äiti itse sitä haluaa.

Sitten jossain toisessa ketjussa huudetaan, että "älä tule lapsettomana antamaan mitään vinkkejä, kun et mistään mitään tiedä!"

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 13:42"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 13:24"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 13:16"]

Muutama vs. pari keskustelu käytiin aiemmin.

Mikä on sinulle pikkuasia, voi toiselle olla elämää suurempi. Harrastaisitko seksiä oman sukupuolesi kanssa? Pikkujuttu minusta, jollekkin toiselle aiheuttaa oksureaktiota.

Eli kenen "pikkujuttujen" mukaan mennään? Sinun? Minun? Vai katsottaisiinko tapauskohtaisesti? AP:lle lastenhoito on iso ja pelottava juttu. Sinulle ja minulle ei. Se ei tarkoita, etteikö voisi pikkujutuissa auttaa.

[/quote]

Normaalille aikuiselle itsenäisesti asumaan kykenevälle ihmiselle kahden tunnin lapsenvahtina toimiminen ei ole ongelma. Kyse on halusta auttaa ja siihen perustin ensimmäisen kommenttini. Minusta on yksinkertaisesti niin paljon ihanampaa asua maassa, jossa on itsestään selvää auttaa ihmisiä. Isoissa ja pienissä asioissa. Kuitenkin lähtökohta on se, että apua voi pyytää ja sitä saa. Kaksivuotiaan perään katsominen kahden tunnin ajan ja seksi aikuisten ihmisten välillä eivät oikein toimi vertailukohteina. Ihmiset pyytävät apua ja tarjoutuvat avuksi asioissa, jotka ovat yleisesti hyväksyttäviä, eli sellaisia, ettei niistä keskivertoihminen yleensä loukkaannu tai voisi selvitä. Fobioista, traumoista tai poikkeuksellisesta kyvyttömyydestä kärsiviä ihmisiä toki löytyy aina joukosta. Ehkä ap sitten lukeutuu sellaiseksi.

[/quote]

Edelleenkään muutama ei ole kaksi. Muutama oli jotain seitsämään tuntiin asti.

Käytin seksiä esimerkkinä koska a) yleensä ihmiset eivät pidä seksistä oman sukupuolen kanssa ja b) se on yleisesti hyväksyttyä ja noiden johdosta oletin että et itse olisi valmis siihen. Eli sama tilanne kuin AP:llä. Pitäisi tehdä jotain minkä kokee hankalaksi ja epämieluisaksi. En vetänyt yhtäsuuruusmerkkiä lasten hoidon ja seksin välille, omenoita ja appelsiineja siinä mielessä. Mutta asioita jotka ovat epämieluisia ja joita ei osaa on paljon. Se ei tarkoita että ihisellä on fobia, trauma tai kyvyttömyys. Kerrot auttavasi ihmisiä pienissä ja isoissa asioissa, mutta missä on empatiasi?

[/quote]

Minä taas puhuin avun antamisesta ja pyytämisestä. Hetkellinen lapsenhoitoapu on täysin normaali pyyntö, johon normaali ihminen kykenee vastaamaan. Seksi saman sukupuolen kanssa ei ole minulle vierasta, mutta kun seksiä ei pyydetä apuna, joten vertaus ei sovi tähän asiayhteyteen. En pidä koirista, muttei minulla ole kammoakaan. Ystävällisenä ihmisenä tottakai olen suostunut hoitamaan lähimmäiseni koiraa pyydettäessä. Se ei ole mielipuuhaani, jännitänkin sitä, mutta teen sen silti, sillä se saa iloa ja onnea aikaan muissa ihmisissä. Minusta tällaisen auttamisen tulisi ideaalimaailmassa olla normi ja itsenstään selvää. Ymmärrän oikein hyvin rajoittuneisuuden, fobiat ja muut todelliset esteet, mutta "ei kiinnosta/huvita/ei ole mun juttu" -tyyliset syyt ovat minusta ikävä esimerkki tiettyjen kulttuurien yhä enemmän itseensä päin kääntyvästä tavasta nähdä maailma ja toimia siinä. Se on vain surullista. Siksi olen onnellinen, että saan elää välittävämmässä ympäristössä. Kirjoitukseni ei ole kannanotto lapsiystävällisyyteen tai rajoittuneisuuteen. Se on kannanotto viitseliäisyyden ja toisten huomioimisen ja auttamisen puolesta.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 18:16"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 18:03"]Hiekkisellä pitää vahtia sitä, ettei se syö sitä hiekkaa liiallisia määriä.

[/quote]

Haha, hyvä asenne. Tuollaisen äidin tai isän kersaa voisi vahtiakkin, kun ei ole niin justiinsa.

[/quote]

Ei tuon viikarin kanssa voi olla niin justiinsa. Ainakaan niin kauan, kuin synnytyssalissa ei samalla kasva muutamaa lisäsilmäparia pitkin päätä. Eihän siinä mene kirjaimellisesti kuin silmänräpäys, kun puoli lapiollista hiekkaa on suuhun joutunut, siltä ainakin tuntuu. Ja mä sentään tunnen oman lapseni.

Voisin lapsettomalle ystävällekin tän antaa pariksi tunniksi, mutta en ihan kylmiltään. Pitäisi olla takana jotain käytännön harjoittelua vaikka minun kanssani 2-vuotiaan kanssa olemisesta.