Loukkaantuisitko, jos lapseton ystäväpariskunta ei suostuisi lastenhoitoavuksi?
Minua ja miestäni on siis pyydetty vahtimaan hyvän ystäväni kaksivuotiasta muutama tunnin ajan äidin asiointien vuoksi. Jouduin kieltäytymään, koska meillä ei ole kokemusta lasten hoidosta, eikä asuntomme ole lapsiturvallinen. Totta puhuen olin aika yllättynyt pyynnöstä. Onko se tavallistakin pyytäälastenhoitoapua lapsettomilta?
Kommentit (388)
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 12:59"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 12:26"]En todellakaan loukkaantuisi. On mielestäni kummallinen pyyntö.
Jos olisi pakkorako, värväisin hoitajan MLL:sta. Ei maksa paljoa.
[/quote]Kummallinen pyyntö? Pyytää ystävää vahtimaan lasta parin tunnin ajan? Mielestäni kummallinen pyyntö voisi olla vaikka, että "Voisiko Eetu-Kullervo muuttaa teille? Tai Voisitko ruveta meidän perheelle siivoojaksi ilmaiseksi, vain muutaman kerran viikossa?" Siinä kummallisia pyyntöjä.
[/quote]
Moi,
voisitko tulla debuggaamaan kernelimodulia jota olen kääntämässä armille?
minulle ihan normaali pyyntö, varmaan siis myös sinulle.
[/quote]
Hei, voisin hyvinkin tulla, jos vuorostasi katsot sen aikaa muksuani. Mukavaa vaihtelua olisi. Ja kyllähän nyt kernelin kääntäminen tai debuggaaminen pitäisi sujua jokaiselta. Se tulee luonnostaan kuten lapsenhoitokin :)
Muotoillaanpa uusi kysymys: olettavatko vanhemmat tosiaan, että myös lapsettomat ihmiset osaavat hoitaa pieniä lapsia tuosta noin vain? En nimittäin tullut kieltäytyessäni ajatelleeeksi että meidän pitäisi erikseen alleviivata etttemme tiedä lasten hoitamisesta tai lasten kanssa toimimisesta (syöttäminen, vaipan vaihtaminen, itkun lopettaminen, leikkiminen) juuri mitään. -ap
Ap: pari tuntia muuttui näppärästi työpäiväksi, kun hän luki vastauksia.
Ei, en antaisi ap:lle mitään tai ketään hoidettavaksi. Selvästikään hän ei halua hoitaa muita kuin itseään.
Itse olin 16-vuotiaana kokonaisen viikonlopun ajan neljän lapsen hoitajana. Vanhin oli kuusivuotias ja nuorin oli kolmen kuukauden. Hyvin selvisin.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 12:59"][quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 12:26"]En todellakaan loukkaantuisi. On mielestäni kummallinen pyyntö.
Jos olisi pakkorako, värväisin hoitajan MLL:sta. Ei maksa paljoa.
[/quote]Kummallinen pyyntö? Pyytää ystävää vahtimaan lasta parin tunnin ajan? Mielestäni kummallinen pyyntö voisi olla vaikka, että "Voisiko Eetu-Kullervo muuttaa teille? Tai Voisitko ruveta meidän perheelle siivoojaksi ilmaiseksi, vain muutaman kerran viikossa?" Siinä kummallisia pyyntöjä.
[/quote]
Taidat olla aika kummallinen ja puutteenalainen tyyppi itsekin.
Tyypillistä wt-draamaa.
Toivottavasti ap osaa kieltäytyä nätisti kun ei koe hommaa omakseen.
[/quote]Huumorintaju?
Mä pyydän niin harvoin apua muilta ihmisiltä, että loukkaantuisin verisesti jos ystäväni kieltäytyisi.
Mä teen yleensä aina kaiken itse ja ostan sen mitä tarvitsen, enkä ikinä pyydä mitään keneltäkään, että siinä vaiheessa kun mä apua joltakin pyydän niin mulla on jo todellinen hätä ja aivan varmasti meidän ystävyys päättyisi tasan siihen jos en silloin apua saisi. ( tämä sillä tiedolla, että ystävä voisi auttaa mutta ei haluaisi)
Voisin loukkaantua, jos syyksi sanottaisiin jotain tyhmää, kuten "Asuntomme ei ole lapsiturvallinen".
Jos taas rehellisesti sanotaan, että ollaan oltu niin vähän lasten kanssa, että ei koeta olevamme hyviä lapsenvahteja, tai ei osata pitää huolta parivuotiaasta, niin homma on ihan ok.
En tietenkään. En oleta kenenkän olevan minulle velkaa mitään apua, vaan kaikki apu on vapaaehtoista. Jos tarvitsee jotain, niin maksaa.
Itse olin myös yllättynt kun meitä miehen kanssa pyydettiin vauvanhoitoon, kun olimme lapsettomia opiskelijoita. Kaikki sujui ok, mutta lapsi joutui esim olla likaisessa vaipassa ennen vanhempiensa saapumista. En osannut enkä halunnut siivota, ei mieskään.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:08"]
Ap: pari tuntia muuttui näppärästi työpäiväksi
[/quote]
Kerrotko vielä, missä puhuin parista tunnista? -ap
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:08"]
Ap: pari tuntia muuttui näppärästi työpäiväksi
[/quote]
Kerrotko vielä, missä puhuin parista tunnista? -ap
[/quote] "muutama tunnin ajan" kopioitu aloituksestasi.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:07"]Muotoillaanpa uusi kysymys: olettavatko vanhemmat tosiaan, että myös lapsettomat ihmiset osaavat hoitaa pieniä lapsia tuosta noin vain? En nimittäin tullut kieltäytyessäni ajatelleeeksi että meidän pitäisi erikseen alleviivata etttemme tiedä lasten hoitamisesta tai lasten kanssa toimimisesta (syöttäminen, vaipan vaihtaminen, itkun lopettaminen, leikkiminen) juuri mitään. -ap
[/quote]Mä luulen, että kun kerran olette ystäviä, niin hän luuli tuntevansa sinut paremmin. Ei oikeasti tiennyt että olet kädetön lasten kanssa. Koska harva lapsetonkaan oikeasti on. Kyllä ystävälle voi olla rehellinen ja kertoa oikea syy miksi ei sovi, jotta hän ymmärtää.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 12:33"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 12:31"]
Jos saat joskus omia lapsia, miten ajattelit harjoitella lasten hoitoa ja saada paljon kokemusta ennen lapsen syntymää?
[/quote]
Emme aio hankkia lapsia. -ap
[/quote]
tuo lausahdus selvensi asian.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:13"]
"muutama tunnin ajan" kopioitu aloituksestasi.
[/quote]
Niin? Muutama on useimpien kielenkäytössä enemmän kuin pari. Niin minunkin. Jos olisin tarkoittanut 2-3 tuntia, olisin varmasti sanonut pari tuntia. -ap
Itse suostuisin hakemaan lääkkeitä ja ruokaa kipeälle ystävälleni, vaikka olisin itse työpäivän jälkeen kuolemanväsynyt. Suostuisin myös lähtemään kuskiksi kortittomalle ystävälle, vaikka minun olisi pitänyt mennä hoitamaan omia asioita. Sen sijaan en suostuisi vahtimaan ystävän lapsia, vaikka minulla olisi vapaapäivä. Eli olen kyllä valmis urhaamaan omasta ajastani ja mukavuudesta ystävän vuoksi, mutta miksi pitäisi olla valmis tekemään ihan mitä tahansa, jos se itsestä tuntuu äärimmäisen epämukavalta? Minäkin tiedän, että ystäväni ovat valmiita tekemään minulle "palveluksia", mutta jos joku asia tuntuisi epämukavalta (esim lemmikin hoito), niin en loukkaantuisi, jos ystävä siitä kieltäytyisi.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:10"]
Voisin loukkaantua, jos syyksi sanottaisiin jotain tyhmää, kuten "Asuntomme ei ole lapsiturvallinen".
Jos taas rehellisesti sanotaan, että ollaan oltu niin vähän lasten kanssa, että ei koeta olevamme hyviä lapsenvahteja, tai ei osata pitää huolta parivuotiaasta, niin homma on ihan ok.
[/quote]
Minusta tuo ei ole tyhmästi sanottu. Voisin hyvinkin kuvitella jonkun sanovan noin, jos ei tiedä lapsista tai lapsiturvallisista kodeista ja vielä ajatus lapsen hoitamisesta jännittää.
Toisaalta tietäisin kyllä minkalainen koti lapsenvahdilla on ja millainen henkilö tuo olisi. Eli lähinnä olisin yllättynyt, jos lapsenvahti joutuis sanomaan, ettei tiedä eikä osaa lasten kanssa olla.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:14"]
Itse suostuisin hakemaan lääkkeitä ja ruokaa kipeälle ystävälleni, vaikka olisin itse työpäivän jälkeen kuolemanväsynyt. Suostuisin myös lähtemään kuskiksi kortittomalle ystävälle, vaikka minun olisi pitänyt mennä hoitamaan omia asioita. Sen sijaan en suostuisi vahtimaan ystävän lapsia, vaikka minulla olisi vapaapäivä. Eli olen kyllä valmis urhaamaan omasta ajastani ja mukavuudesta ystävän vuoksi, mutta miksi pitäisi olla valmis tekemään ihan mitä tahansa, jos se itsestä tuntuu äärimmäisen epämukavalta? Minäkin tiedän, että ystäväni ovat valmiita tekemään minulle "palveluksia", mutta jos joku asia tuntuisi epämukavalta (esim lemmikin hoito), niin en loukkaantuisi, jos ystävä siitä kieltäytyisi.
[/quote]
Olen samaa mieltä. Minusta oli todella yllättävää, että meitä pyydttiin lastenhoitoavuksi, vaikka meillä ei ole lapsia. Minun näkökulmastani vastaava kysymys olisi ollut, lähdenkö kuskiksi (ilman korttia) tai oikolukisinko lopputyön (luki-vaikeuden kanssa). Mutta ilmeisesti ihmisen (ja varmaan etenkin naisen) pitäisi selviytyä lasten turvallisesta ja hyvästä hoidosta ihan itsestään. -ap
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:07"]
Muotoillaanpa uusi kysymys: olettavatko vanhemmat tosiaan, että myös lapsettomat ihmiset osaavat hoitaa pieniä lapsia tuosta noin vain? En nimittäin tullut kieltäytyessäni ajatelleeeksi että meidän pitäisi erikseen alleviivata etttemme tiedä lasten hoitamisesta tai lasten kanssa toimimisesta (syöttäminen, vaipan vaihtaminen, itkun lopettaminen, leikkiminen) juuri mitään. -ap
[/quote]
Tällä logiikalla voi kieltäytyä vaikkapa muuttoavusta vedoten siihen, että ei ole mitään logistiikka alan osaamista eikä mitään kokemusta pakkausmateriaaleista tai tavaran kantamisesta. Koiran hoidosta voi myös kieltäytyä, jos ei ole työskennellyt aikaisemmin kennelissä tai muuten hankkinut tarvittavaa pätevyyttä.
Naapurin huonosti kulkeva mummo pyysi mua hakemaan kaupasta maidon ja leivän, hän antaa rahaa. Enhän voi mitenkään tehdä tuollaista, koska ei mulla ole terveydenhuollosta tai vanhustyöstä mitään kokemusta.
En loukkaantuisi. Ystävänäsi luultavasti tietäisin ajatuksesi lapsista ja ymmärtäisin, jos haluat kieltäytyä. Tämän vuoksi pyytäisinkin lapsenhoitoapuasi vain äärimmäisessä tilanteessa, eiköhän ystäväsikin ole selvittänyt jo kaikki muut vaihtoehdot ennen kuin kääntyi puoleesi..? Tunnut ajattelevan tilanteen lapsen kantilta, miten siitä nyt voisi loukkaantua.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:13"]
"muutama tunnin ajan" kopioitu aloituksestasi.
[/quote]
Niin? Muutama on useimpien kielenkäytössä enemmän kuin pari. Niin minunkin. Jos olisin tarkoittanut 2-3 tuntia, olisin varmasti sanonut pari tuntia. -ap
[/quote]Muutama tunti tarkoittaa 2-3 tuntia. Sun pitää ilmoittaa täsmällisempi tuntimäärä jos haluat, että sut ymmärretään oikein. Muutama on todellakin 2-3 tuntia suomen kielessä. Nyt on myöhäistä selittää, että eiku mä tarkotinkin seitsemää tuntia. Ihme tyyppi olet joka tapauksessa vastaustesi perusteella ja nyt kun tunnen sinut jo lähemmin niin enemmän ihmettelen ystävääsi, joka edes uskaltaisi tai rohkenisi jättää sinulle lastaan hoitoon. Mä en jättäisi sulle edes huonekasvia.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 12:19"]
Minua ja miestäni on siis pyydetty vahtimaan hyvän ystäväni kaksivuotiasta muutama tunnin ajan äidin asiointien vuoksi. Jouduin kieltäytymään, koska meillä ei ole kokemusta lasten hoidosta, eikä asuntomme ole lapsiturvallinen. Totta puhuen olin aika yllättynyt pyynnöstä. Onko se tavallistakin pyytäälastenhoitoapua lapsettomilta?
[/quote]
Tässä puhuit parista tunnista, muuta ja pari on tunneista puhuttaessa samalla tavoin tulkittavia ;) 4-7h ei ole enää sen enempää muutama kuin parikaan...
JA kysymyksestä taas. Jos kyse jostain oikeasta ja akuutista tarpeesta (juttujesi perusteella olet muutoinkin viimeinen pyydettävä auttamaan) ja tuollaisella syyllä kieltäydyt niin saattaisin loukkaantuakin. Oikea ja akuutti on tosiaan lekurikeikka, mahdollisesti työhaastattelu tms. Tenaville saa pyytämällä käyttöohjeet....
Jos taas kyse ihan huvinvuoksi hoidosta (vaikkapa sitä kuuluisaa parisuhdeaikaa...) niin ihmettelen lähinnä miksi sua on edes pyydetty. Kivaa ei tehdä, jos luotettavaa hoitajaa ei ole, ja luotettavaks sua nyt ei sanois millään.
Kyllä meidän kaveripiirissä lapsettomat hoitaa lapsellisten lapsia ja lapselliset kantaa lapsettomien roinia muutossa, syöttää niitten katteja ja koiria, autolliset kuskaa autottomia jne. Ja vaikkei aina osaiskaan eikä tahtoiskaan niin silti. Sinkkuja on istuttu päivystyksessä pitämästä kädestä, kun ovat olleet oikeesti kipeitä. Ei vissiin tartte istua jatkossa?
Kerran minun piti mieheni kanssa piti vahtia 5-vuotiasta pari tuntia. "Keikka" tuli yllätyksenä ja kummallakaan ei ollut mitään kokemusta pienistä lapsista. Hetki meni hyvin, mutta loppupuolella lapsi suuttui jostain ja päätyi kiljumaan kurkku suorana omassa huoneessaan. Pähkäiltiin sitten miehen kanssa, että mitä pitää tehdä vai pitääkö tehdä mitään, koska kumpikaan ei tiennyt, mistä koko kohtaus oli alkanut. Päätettiin sitten istua olohuoneessa. Samalla päätin, että se oli ehdottomasti viimeinen lapsenhoitokeikkani.