Köyhyydestä selvinnyt, olitko ns. hyvä köyhä?
Teitkö köyhänä järkeviä valintoja, kuten parempiosaiset neuvovat, vai menikö rahaa myös turhuuksiin kuten päihteisiin? Oliko valinnoilla vaikutusta tilanteen paranemiseen vai tapahtuiko se jotain aivan muuta kautta?
Kommentit (34)
Olin äärimmäisen huono köyhä (teiniäidit), pääasiassa siksi, että tykkäsin/tykkään henmotella lapsiani ja läheisiäni. Onneksi omat vanhemmat ja appivanhemmat avustivat avokätisesti (sillä edellytyksellä, että hoidimme opiskelut kunnialla loppuun). Sittemmin opiskelin juristiksi ja mies DI:kai, joten nykyään tulot vastaavat paremmin menoja eikä tarvitse enää hintalappuja katsella.
Vein köyhyyden äärimmäisyyteen. Tein jatkuvasti kaikkea extraa ja yhdessä vaiheessa tajusin nyt voin vähentää.
Olin avioeron jälkeen oikeasti köyhä. Palkka riitti just ja just pakollisiin, tilistä jäi käteen n 300 euroa. Mutta sitten otin alivuokralaisen, tein lisätöitä, aloin tehdä lastenhoitoja, käsitöitä jne. yhtenä vuotena, vajaa 10 v sitten, sain joulumessuilta 8000 euroa rahaa. Tietty se oli vaatinut paljon aikaa ja vaivaa.
Kun taloyhtiössä tuli kattoremontti, normaalisti en olisi pärjännyt, mutta kiitos lisätöiden, sain maksettua osuuteni kerralla pois.
Mm olin pari kertaa Espanjassa. Iso porukka kokoontui, vuokrasivat villan ja mä olin ns kanaemona. Sain ilmaisen matkan ja vähän palkkaa, lähinnä minun ei tarvinnut maksaa mitään lomasta.
Sain sitten tippejä ja tulimme autolla Euroopan halki. Saksassa pysähdyimme paikalliseen kemppariin ja ostin kaikkea sillä tipillä ja palkalla. Sukkia, hiusvärejä, naamioita, yleensäkin kosmetiikkaa.
Tulin kotiin ja pesukone rikki. Kosmetiikka kesti kauan ja siitä oli minulle paljon iloa. Se oli vaan vakio, tuhlasin tai "tuhlasin!" ja aina tapahtui jotain, mitä vaati ylimääräistä.
Eihän köyhät tyhmiä ole joita tarvitsisi neuvoa. Köyhäkin voi neuvoa hyväosaista. Köyhät tarvitsevat ennen kaikkea tukea, kannustamista. Ei hyväosaisuus kenestäkään välttämättä kenenkään neuvojaa tee. Ei ole hyväosaisuus aina oma ansio. Hyvin monet asiat vaikuttavat, ympäristö, muut ihmiset, ihan sattuma tai tuuri myös.
Lähes täydellinen. Kouluttauduin uudelleen kituuttaen ja sain vakipaikan, toki siihen tarvittiin myös tuuria aimo annos. Mutta kauppaankin menin kauppalistan kera, missä oli valmiiksi laskettu hinnat ja paljonko mikäkin saa maksaa. Lapset pääsivät kyllä kerran kesässä johonkin huvipuistoon, mutta siellä ei käytetty rahaa rannekkeiden lisäksi mihinkään, ei esim. syöty niissä koskaan vaan otettiin eväät ja itselleni en koskaan ostanut, miehelle kyllä kun osaan piti olla aikuinen mukana. Tätä varten säästettiin aina etukäteen. Tupakoinut minä tai mies ei olla koskaan ja alkoholin suhteen pidin noihin aikoihin nollatorenssia, mies otti joskus saunakaljat.
Minulla oli hyvä tilanne ja vakityö vielä kun lapset syntyivät, mutta menetin työni konkurssissa äitiysloman aikana.
Tein järkeviä valintoja, koska muihin ei ollut rahaa. Kaikki meni asumiskuluihin, halpaan mutta terveelliseen ruokaan ja lasten pakollisiin jalkineiden usimisiin.
Olin hyvä köyhä, ei ollut varaa tuhlata päihteisiin. Aina piti olla parin kympin varajemma jos tuli koulusta pyyntö retkirahaan yms. Siihen aikaan sai vielä kerätä rahaa. Kaikki ruoka tehtiin itse, leivoin paljon leipää ja sämpylöitä. Kiersin haukkana alennusmyyntejä ja kirppareita jotta oli varaa ns. hyviin vaatteisiin.
Ei ollut keräyksiä eikä pyydetty mistään apua. Suosta noustiin. Nyt yhteenlasketut bruttotulot 110 00e vuodessa joten ihan kivasti pärjätään.
Olin aika huono köyhä. Liikaa juhlimista. Autokin oli. Ja visa vinkui. Taisi mennä koko tili aina visalaskuun ja kierre oli valmis. Olin ok palkkainen kai (sairaanhoitaja), mutta kaikki meni.
Mä löydän kyllä hyvintoimeentulevien talousasioista vaikka mitä turhia rahareikiä. Eihän se hyvintoimeentukokaan mikään ikuinen vakio välttämättä ole, joten minun säästöneuvoja kannattaisi kuunnella.
Hyvä sikäli, että löysin tilanteesta lopulta ulospääsyn. Osasin myös käyttää rahaa järkevästi ja nuukailla, mutta välillä tein tietoisen valinnan ja käytin rahaa alkoholiin ja turhuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Mä löydän kyllä hyvintoimeentulevien talousasioista vaikka mitä turhia rahareikiä. Eihän se hyvintoimeentukokaan mikään ikuinen vakio välttämättä ole, joten minun säästöneuvoja kannattaisi kuunnella.
Tämä. Jos hankkisi halvemman asunnon ja auton, ei tarvitsisi oikeasti köyhälle kaverille valittaa, miten rahat eivät meinaa riittää ruokaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä löydän kyllä hyvintoimeentulevien talousasioista vaikka mitä turhia rahareikiä. Eihän se hyvintoimeentukokaan mikään ikuinen vakio välttämättä ole, joten minun säästöneuvoja kannattaisi kuunnella.
Ei säästämisestä kannata elämäntehtäväänsä ottaa. Riittävä puskuri, kohtuulliset pakolliset menot ja vapautta myös käyttää rahaa on hyvän elämän resepti.
Ostimme joskus siideriä ja kävimme mäkkärillä, siinä mielessä huonoja köyhiä olimme. Toki yleensä söimme kotona halvalla. Emme polttaneet ja tulot pysyivät aina sossurajan yläpuolella tai ainakaan emme koskaan sossussa käyneet. Sisustimme asuntoa mm. varastohyllyillä ja Ikealla. Autoa emme pitäneet mutta sen sijaan muutaman kerran vuodessa ajoimme taksilla esim. Ikeasta kotiin. Olen edelleen sitä mieltä, että köyhän on joskus tarvittaessa järkevämpi ajaa taksilla kuin pitää autoa. Tulee halvemmaksi. Rahaa oli vähän mutta koti viihtyisä ja mieliala pysyi melko hyvänä.
Tulojen nousu tapahtui työllistymisen myötä. Tämä vaati ensin työllistymiskoulutusta, palkatonta harjoittelua ja hanttihommia. Parin lapsen myötä menot kasvoivat. Välillä jäin työttömäksi taas mutta kouluttauduin uudelleen. Saimme opintolainat maksettua emmekä ole uskaltaneet ottaa uutta lainaa, vaikka alkupääomaa olemme säästäneet. Tilillä ja sijoituksissa olevat rahat eivät ole vain numeroita vaan edustavat minulle mielenrauhaa ja turvallisuutta.
14 lisää, että Ikealla sisustaminen tarkoitti muutamas Ikean halvinta huonekalua
Olin hyvä köyhä ja valinnoillani oli vaikutusta. En varmaankaan olisi tässä asemassa nyt, jos olisin valinnut toisin.
Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot! Älä kasvata toistuvia menoja! Ole ilman, jos et saa tahtomaasi, mieluummin, kuin hankkisit jotain heikkolaatuista tai esteettisesti epämiellyttävää! Määrä ei korvaa laatua! Syö vain aitoja asioita ja kokkaa ja leivo itse! Ei ole varaa sairastua, joten huolehdi terveydestäsi! Jos on tarpeen käy hammaslääkärissä ja lääkärissä! Pese hampaat hyvin! Hyötyliiku ilmaiseksi ja samalla säästä matkakuluissa! Älä hanki lemmikkiä, niin säästät! Älä tupakoi, äläkä käytä päihteitä! Älä pelaa rahapelejä, älä edes Lottoa! Opiskele itsellesi parempi asema! Tee vähän töitä opintojen ohessa! Säästä hätävara! Suunnittele pidemmälle tulevaisuuteen! Laadi eri aikavälien budjetit ja pysy niissä! Vain terveydelliset syyt oikeuttavat koskemaan säästöihin!
Työskentelin matalapalkkaisella alalla osa-aikaisena ennen kuin pääsin opiskelemaan haluamaani alaa.
Ihan taatusti rahaa meni tuolloin myös turhuuksiin. Tupakoinut en ole koskaan mutta kävin kyllä ystävien kanssa oluella, leffassa, keikoilla, ostin sipsejä, karkkia, popcorneja jne. Toki, maksoin aina laskut ensin ja se mitä jäi niin sillä elettiin eikä tili ollut edes kuun lopussa tyhjä.
Alkoholin suurkuluttaja olin joten en varmaan ollut hyvä köyhä. Sitten opiskelin aikuisena diplomi-insinööriksi ja pääsin hyville palkoille. Alkon suurkuluttaja olen edelleen, mutten enää köyhä.
Miten sitä rahaa olisi ollut turhuuksiin kun ei ollut elämiseenkään?
Pahin vaihe oli 90 -luvun alun lamassa kun 3 lasta oli pieniä ja mies joutui lomautetuksi. Mun koko palkka 4200 mk meni asuntolainan korkoihin (16%, penniäkään ei riittänyt lyhennyksiin) ja miehellä kesti 9kk ennenkuin sai ensimmäiset työttömyyskorvaukset. Elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran kävin sosiaalitoimistossa kysymässä 20 markkaa lasten ruokiin mutta nauroivat ulos kun meillä oli vanha autonritsa. Se olisi pitänyt syödä ensin. Sitä emme voineet tehdä koska miehen työ saattoi olla 50km kotoa ja raskaat työkalut mukana. Jos olisimme myyneet auton mieheni olisi menettänyt työnsä lopullisesti. Oltiin sitten syömättä.
Vanhempani toivat välillä ruokaa ja kävimme heillä satunnaisesti syömässä, kovin usein ei kehdattu koska hekin olivat pienituloisia eläkeläisiä.
Ruokaa oli sen verran että "pysyttiin hengissä", minä painoin hädintuskin 50 kiloa ja 185cm pitkä miehenikin vain vähän yli 70 kiloa. Ei ollut köyhillä siihen aikaan ylipaino-ongelmia kuten nyt.
Ei käyty Lintsillä, ei osteltu irtojäätelöä, eikä mäkkäriä tms edes ajateltu. Harrastukset pantiin jäihin isommilla lapsilla.
No, tuolta ei päässyt kuin ylöspäin ja positiivisena puolena näen sen että ainakin lapset oppivat arvostamaan koulutusta, työtä ja omaa rahaa. Kaikki ovat nyt perheellisiä ja keskituloisia.
Hyvä köyhä siinä mielessä että omilla rahoilla selvittiin. Ei itketty facen ryhmissä, ei kerjätty mitään, ei roikuttu sossussa tms. Kaikki tuo olisi ollut todella häpeällistä.
Tein 2 työtä, maksoin ulosotossa olevat velat pois. En kyllä koskaan tupakoinut tms