Pidän itseäni kivannäköisenä. Järkytyn aina, kun näen kuvani. Muita?

Ihan kuin mulla. Paitsi että nyt 36v ikäisenä monesti myös pelistä katsoo rumilus. Pakko se on myöntää ettei vaan ole käynyt tuuri geenilotossa. Meitähän onkin paljon.

Ihan kuin mulla. Paitsi että nyt 36v ikäisenä monesti myös pelistä katsoo rumilus. Pakko se on myöntää ettei vaan ole käynyt tuuri geenilotossa. Meitähän onkin paljon.

Minusta on itsepetosta teiltä että kuvittelette rumuutenne syyksi valokuvauksellisuuden puutteen.

Koska totuus on että kauniita nelikymppisiä ei ole. 

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 09:31"]Olette kaikki kuin minä! Mietin itsekin aina minkä näköinen olen oikeasti kun peilistä näytän usein tosi seinältä ja söpöltä mutta valokuvissa näytän vähintään 40-vuotiaalta omenalihavalta pullaposkiselta ja pottunokkaiselta wt-muijalta. Olen 19-vuotias normaalipainoinen tyttö. Joskus se peilikin kyllä näyttää mut ihan yhtä rumana kuin valokuvat ja ulkonäköäni ovat kehuneet vain äiti ja isä koko ikänäni joten ehkä pitäisi unohtaa se peilin sievä tyttö joka joskus olen. Olen siis ruma.

[/quote]

Sievältä siis näytän enkä seinältä

Sama juttu! Sen lisäksi, että näytän kuvissa rumalta, näytän myös tolkuttomalta läskiltä. Ihoni on hyvin vaalea ja siksi olen monissa valokuvissa sellainen valkoinen hohtava möykky josta hädintuskin erottuu jonkinlaiset kasvonpiirteet kun taas livenä selvästi paksummat, mutta iholtaan tummemmat tai punapigmenttiset kaverit näyttävät kauniilta ja hoikemmilta kuin minä.

Kaksi asiaa:

1. Meillä on erikseen peili-ilme, jonka ihan huomaamatta väännämme naamallemme kun katsomme peiliin. Siksi näytämme erilaisilta valokuvissa.

2. Tunnemme itsemme vain peilikuvina. Hyvä puoli on, että muut eivät tunne peiliminäämme, joten heille karmeat valokuvamme eivät ole niin kamala yllätys.

Olen itse yrittänyt opetella, millainen se peili-ilmeeni on, jotta osaan ottaa sen naamalleni kun minua kuvataan. Se kyllä vähän parantaa lopputulosta. (Eräs kuvaaja sanoikin, että hyvä, avaa silmät, kun otin sen peili-ilmeeni työpaikan virallista valokuvaa varten)

Minun peilikuvani: Melko klassisen ja hillityn kaunis tumma nainen, jolla on hienot vähän vinot vihreät silmät ja täyteläiset huulet. Tykkään siitä miltä näytän peilissä. 

Minun valokuvani: Kummallisen näköinen akka, jolla on roikkuvat leukaperät ja kaksoisleuka. Ne täyteläiset huuletkin osoittaa ulkonurkistaan surullisesti alaspäin. Ja silmät näyttää hautautuneen luomien ihrapoimujen sisään. Nenä on jotenkin luonnottoman lyhyt ja leveä. Hulluinta on kuitenkin kasvonmuoto: kapea otsasta ja todella leveä leukaperistä, ja vielä läski roikkuu leuan alla. Valokuvissa näkyy rumin henkilö mitä olen koskaan nähnyt.

Ja valitettavasti tiedän, että tuo valokuvien minä on totuus, se miten muut minut näkevät :( Ihmekös en ole koskaan miestäkään saanut, eivät ole olleet oudosta kestovihaisen näköisestä munapäästä olleet kiinnostuneita...

Itse onnistun usein näyttämään ihan nätiltä kuvissa, mutta ikävä kyllä näytän lisäksi myös todella sellaiselta kylmältä ja kovalta henkilöltä, joka pitää itseään muita parempana, tiedättehän? Totuus ei voisi olla kauempana, mutta ilmeisesti kuvat paljastavat sen, miksi niin moni minuun tutustuttuaan kertoo hämmentyneenä pitäneensä minua aluksi ylimielisenä.

Up

Tunnen erään naisen, joka on oikeasti todella kaunis mutta kuva vääristää!! Kyllä osa kuvistakin on kauniita, mutta ei puoliksikaan yhtä kauniita kuin kyseinen ihminen on luonnossa. Sama juttu erään miehen kohdalla. Näyttää suloiselta luonnossa, mutta kuvat epäonnistuvat. Eli kyllä kamera voi vääristää.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 07:22"]

Miten katsotaan itseä kahden peilin kautta?

Mutta siis eikö se valokuvakin oteta siten kuten mitä peili näyttää, sun kasvojen edessä. Niin miksi se peilikuva ja valokuva olis eri asia?

[/quote]

Huoh. Jo ekalla sivulla selitettiin vastaus aloituksen kysymykseen ja silti täällä vielä päivitellään, mistä se johtuu. Siis näet normaalisti itsesi peilistä, eli oman peilikuvasi. Se on eri kuva kuin se, jonka edessäsi seisova ihminen näkee. Samoin valokuva EI ole peilikuva, vaan kasvosi ovat juurikin niin päin, kuin edessäsi seisova ne näkee. Tuon saman kuvan (eli rautalangasta: peilikuvan peilikuvan) näet katsomalla itseäsi kahden peilin kautta. Kasvot ovat aivan eri näköiset kuin peilikuvassa, jonka näet joka hetki itseäsi katsoessa. 

Siis: VALOKUVA EI OLE PEILIKUVA. Siksi näytät erilaiselta javieraalta omissa silmissäsi. Muut näkevät sinut tuona valokuvana joka hetki, siksi heidän mielestään näytät itseltäsi. Ja sinusta muut näyttävät omalta itseltään, koska näet heidät livenä siten, kuin he näkyvät valokuvassa.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 02:48"]

Mulla meikit aina katoaa kuvissa. Miksi?

[/quote]

Kannattaa käyttää mattapintaisia luomivärejä ja huulipunia, ja välttää tuotteita joissa on mm. titanium dioxidia koska salamavalo yleensä "huuhtoo" kiiltäväpintaset meikit kuvista pois

Mulla on hirveä nenä kuvissa, vaikka luonnossa ihan normaali sirohkokin nenä! Myös peilissä nenä on ihan normaali, mutta vaikka ottaisin kuvan itsestäni samaan aikaan kun katson peilistä, mulle tulee hirveä noidan nenä! Oikeesti, mitä helvettiä?! :D

Mä luulin 15 v sitten omia kuviani rumiksi, nyt kun katselen niitä niin huomaan että ne olivatkin kauniita! Nykyiset kuvat taas, varsinkin kännykällä otetut, on ihan hirveitä. Ihanaa kun löysin tän aloituksen kun just eilen pohdin tätä asiaa.

Nykynuoret onnistuu valokuvissakin paremmin, kun harjoittelevat poseeraamista niin ahkerasti:)

Inhoan hirveästi valokuviani, ja valitettavasti tämä myös rajoittaa elämääni jonkin verran, kun en oikein voi laittaa kuvia nettiin. Joskus johonkin deittipalveluun olen laittanut jonkun hyvin tarkasti valikoidun kuvan, mutta sekin on aika hirveää ja tuntuu jopa fyysisesti pahalta, kun saadakseen sen yhden siedettävän kuvan täytyy käydä läpi monia huonoja kuvia itsestään. En toisaalta myöskään mitenkään erityisemmin pidä peiliin katselusta. Kuitenkaan en ilmeisesti muiden silmissä ole niin kauhean ruma, koska kyllä monet ihan hyvännäköiset miehet ovat minusta kiinnostuneet.

En kehtaa kertoa näistä tuntemuksistani kenellekään, ettei minua pidettäisi ihan sekopäänä.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 17:01"]

Johtuu siitä, että olet tottunut näkemään itsesi peilistä, joka näyttää peilikuvan. Valokuva ei taasen ole peilikuva, joten se näyttää erilaiselta ja tod.näk "huonommalta", koska et ole tottunut siihen.

[/quote]

No, kumpi on se oikea kuva, peilikuva vai valokuva, eli miltä sitä oikeasti näyttää? Vai onko sellaista "oikeaa" edes olemassa, eli olisko aina ns. katsojan silmästä kyse se miltä kukakin meistä näyttää...

Täällä kans yksi ilmottautuu!! Siksi pysyttelen kaukana kameroista...

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 17:07"]

Kuten yllä mainittiin ihmiset tekevät pelin edessä poseeraus ilmeen ja kääntävät toisen puolen kasvoistaan tai keskittyvät siihen. Peliä katsotaan aina samasta kulmasta. Ihmisen kasvot eivät ole symmetriset joten kuvat omista kasvoista ei vastaa mielikuvaa joka on muodostettu peilikuvan pohjalta. Kaiken kukkuraksi pelistä näkyy tietysti pelikuva, jos otat valokuva ja käännät kuvaan vaakasuunnassa niin kuvasi näyttää myös vieraalta

Puolisoasi katsot samasta persketiivistä kuin valokuvat on otettu joten hän ei näytä vieraalta valokuvissa.

[/quote]

Mutta jos katsoo puolisoa peilin kautta, ei hän näytä huomattasti paremmalta tai huonommalta kuin "oikeasti". Miksi tuttu ihminen näyttää peilissä ihan tavalliselta, mutta omalla kohdalla ero olisi radikaali? Tätä kirjoittaessani tajusin tosin, että itsestä näkee yleensä vain peilikuvan, kun taas tutusta ihmisestä näkee sekä "todellisen" kuvan että peilikuvan. Tosin eipä sitä kumppania tule kovin usein peilin kautta tuijoteltua, joten miksei siinä peilin kautta katsellessa tule sellaista ällistystä, että miten tuo nyt näyttää tuolta?

Mä olen ihmetellyt myös sitä, että jos itse katson itseäni peilistä eri kulmista, niin joistain kulmista näytän aivan järkyttävältä, suorastaan jotenkin vammaiselta tai epämuodostuneelta. Mutta kun katselen muita ihmisiä, minusta kaikki näyttää itseltään eikä mitenkään shokeeraavan hirveiltä, vaikka katsoisin niitä eri katselukulmista.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 06:17"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 07:22"]

Miten katsotaan itseä kahden peilin kautta?

Mutta siis eikö se valokuvakin oteta siten kuten mitä peili näyttää, sun kasvojen edessä. Niin miksi se peilikuva ja valokuva olis eri asia?

[/quote]

Huoh. Jo ekalla sivulla selitettiin vastaus aloituksen kysymykseen ja silti täällä vielä päivitellään, mistä se johtuu. Siis näet normaalisti itsesi peilistä, eli oman peilikuvasi. Se on eri kuva kuin se, jonka edessäsi seisova ihminen näkee. Samoin valokuva EI ole peilikuva, vaan kasvosi ovat juurikin niin päin, kuin edessäsi seisova ne näkee. Tuon saman kuvan (eli rautalangasta: peilikuvan peilikuvan) näet katsomalla itseäsi kahden peilin kautta. Kasvot ovat aivan eri näköiset kuin peilikuvassa, jonka näet joka hetki itseäsi katsoessa. 

Siis: VALOKUVA EI OLE PEILIKUVA. Siksi näytät erilaiselta javieraalta omissa silmissäsi. Muut näkevät sinut tuona valokuvana joka hetki, siksi heidän mielestään näytät itseltäsi. Ja sinusta muut näyttävät omalta itseltään, koska näet heidät livenä siten, kuin he näkyvät valokuvassa.

[/quote]

Mutta myöskään valokuva ei ole se, mitä ihmissilmä tyypillisesti näkee. En ymmärrä mitään kameroiden optiikasta, mutta käsittääkseni niillä saadaan aikaan suurempaa tai pienempää vääristymää. Silmä ei myöskään pysäytä liikettä tiettyyn hetkeen tai käytä salamaa. Jos kamera tärähtää kesken kuvauksen ja kuvassa näkyy liikkuvan ihmisen haamu, todetaanko silloin että, juu-u tuollaiselta sutultahan se Marjatta usein näyttää? Veikkaan, että peilistä katsottuna liikkuva Marjatta näyttäisi enemmän itseltään.