Pidän itseäni kivannäköisenä. Järkytyn aina, kun näen kuvani. Muita?
Peilistä katsoo mielestäni hyvännäköinen nainen, kuvat kertovat kuitenkin muuta. Mistä tämä ero voi johtua? Miksen näe itseäni peilistä yhtä rumana kuin olen valokuvissa?
Kommentit (80)
Kuten yllä mainittiin ihmiset tekevät pelin edessä poseeraus ilmeen ja kääntävät toisen puolen kasvoistaan tai keskittyvät siihen. Peliä katsotaan aina samasta kulmasta. Ihmisen kasvot eivät ole symmetriset joten kuvat omista kasvoista ei vastaa mielikuvaa joka on muodostettu peilikuvan pohjalta. Kaiken kukkuraksi pelistä näkyy tietysti pelikuva, jos otat valokuva ja käännät kuvaan vaakasuunnassa niin kuvasi näyttää myös vieraalta
Puolisoasi katsot samasta persketiivistä kuin valokuvat on otettu joten hän ei näytä vieraalta valokuvissa.
Minä olen ihmetellyt, kun minulla on aina kaksoisleuka valokuvissa. Ei sitä koskaan peilistä näy ;D
Myös minä kuulin tähän enemmistöön. En ole edes ylipainoinen, mutta kuvissa näytän fläsältä. Meitähän on paljon:-)
Ei kyllä mikään poseeraus- tai peilausefekti selitä sitä, miksi myös ne mun kivannäköiset ystävät näyttävät kuvissa kauhusta jäykistyneiltä kalkkilaivan kapteeneilta tai rantautuneilta valailta (kyllä, mielessäni on pari tiettyä valokuvaa), vaikka tosielämässä ovat nättejä ja sopusuhtaisia.
Jos leffan pysäyttää pysäytyskuvalla kesken kohtauksen, todella usein saa myös ihan järkkyjä naamoja hyvännäköisille näyttelijöille. Oon ajatellut, että kyse on jostain vähän samantyyppisestä. Kaikkien meidän pysäytyskuvat ei vain ole niin onnistuneita. Press play. :)
t. 11
Täällä ihan samaa olen ihmetellyt. Peilistä kun katsoo niin hyvältä näyttää, mutta valokuvissa näyttää ihan järkyltä :o
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 17:14"]
Jos leffan pysäyttää pysäytyskuvalla kesken kohtauksen, todella usein saa myös ihan järkkyjä naamoja hyvännäköisille näyttelijöille. Oon ajatellut, että kyse on jostain vähän samantyyppisestä. Kaikkien meidän pysäytyskuvat ei vain ole niin onnistuneita. Press play. :)
t. 11
[/quote]
Tämähän on loistava selitys.
No en nyt aina. Jos kuva on semmoinen poseerauskuva, näytän aina jotenkin luonnottomalta, vaikka kuinka olisin opetellut peilin edessä nätin poseerausilmeen :D mutta sitten "salaa" otetuissa kuvissa olen kyllä kauniimpi kuin oma peilikuvani väittää! Eli kyse on ilmeisesti siitä, tiedänkö itse että minua kuvataan, jos en tiedä niin kuvat onnistuu. Hätkähdän myös aina laihuuttani kuvissa. Peilissä olen mielestäni normaalipainoisen näköinen ja kuvissa alipainoisen näköinen.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 17:14"]
Ei kyllä mikään poseeraus- tai peilausefekti selitä sitä, miksi myös ne mun kivannäköiset ystävät näyttävät kuvissa kauhusta jäykistyneiltä kalkkilaivan kapteeneilta tai rantautuneilta valailta (kyllä, mielessäni on pari tiettyä valokuvaa), vaikka tosielämässä ovat nättejä ja sopusuhtaisia.
Jos leffan pysäyttää pysäytyskuvalla kesken kohtauksen, todella usein saa myös ihan järkkyjä naamoja hyvännäköisille näyttelijöille. Oon ajatellut, että kyse on jostain vähän samantyyppisestä. Kaikkien meidän pysäytyskuvat ei vain ole niin onnistuneita. Press play. :)
t. 11
[/quote]
Se kalkkinaamaisuus selittyy meikeillä. Esimerkiksi monet puuterit näyttävät normaalissa valaistuksessa ihan hyvältä, mutta salama heijastuu silti siitä. Sen takia kannattaa laittaa tilaisuuksiin, joissa kuvataan paljon (vaikka omat häät yms.) erilaista puuteria, sellaista, joka ei näyttäydy kalmankalpeana kamerassa!
Huoh. Tuohan on just sitä että ne jotka on kuvauksellisia, näyttävät hyvältä kuvissa. Siksi mallitoimistossakin otetaan ensin kuvat ja niiden perusteella valitaan mallit. Se et on kaunis ei tarkoita et on kuvauksellinen. Hyvä luusto yleensä takaa hyvät kuvat.
Peilin edessä tulee katseltua itseä kivoista ja edullisista kuvakulmista, kamera tallentaa taas ne petollisemmatkin.
JOskus olen katsonut omaa sivuprofiilia kylppärin 3 os peilikaapista ja silloin on kyllä aivan erinäköinen. Teen tahallaan saman keskittyneen ilmeen mitä töissä tietokoneella ollessa ja näyttää kyllä kamalalta .
Minulla sama, kuin mitä joku aikasempikin kommentoi; jos tiedän että minua kuvataan, kuva epäonnistuu lähes satavarmasti. Mutta jos kuvataan salaa, ne kuvat onnistuvat paljon useammin! :D
Ihme hommaa, mutta kai se liittyy siihen, etten osaa olla rennosti ja luontevasti kameran edessä.
tyttåreni on senlainen, hän jotenkin kuvissa hehkuu. (minusta saa vain rumia kuvia)
Minäkin ilmoittaudun! Olen lisäksi aina luullut tämän olevan todella harvinaista, jonkinlainen outo mt-ongelma. Mikä helpotus havaita, että meitä onkin näin monta. :)
Teistä muista en tiedä, mutta itselläni asiaan vaikuttaa sekin, että minulla on laihan ihmisen identiteetti ilmeisesti täysin riippumatta siitä, mitä oikeasti painan. Nyt kun olen lihonut salakavalasti jo yli 10 kiloa normaalista painostani, näytän edelleen mielestäni peilissä siltä samalta hoikalta naiselta, joka joskus olin. Vaaka kuitenkin ilmoittaa asian olevan toisin.
Tunnen myös henkilön, jolla on painostaan riippumatta lihavan ihmisen identiteetti. Hänellä lienee kohonnut riski sairastua anoreksiaan, minulla taas ei näytä olevan luonnollista rajaa ollenkaan sille, minkä verran voin painaa alkamatta tuntea itseinhoa, joten voi olla tavallista hankalampaa pitää painoa kurissa.
Ihana, kohtalotovereita. :)
Itse ihan oikeasti tajusin vasta n.24-vuotiaana, että olen "vähemmän kaunis". Ihan oikeasti luulin olevani ihan perusnätti, sellainen keskiverto ja jos viitsin panostaa niin ihan nätti.
Sitten eräällä kertaa mun järkkärin muistikortti oli täynnä ja piti selata vanhat kuvat koneella ja poistaa turhat sinne kertyneeet.
JÄRKYTYIN!
En oikeasti ollut tajunnut miltä ihan oikeasti näytän. Peilistä katsoin paljon nätimpi, eikä tuollainen kuvien suohirviö. :D
Nykyään on ollut pakko tunnustaa että olen hiukan rumempi, eikä sille paljon ole tehtävissä. Mutta kiva kuulla etten ole sentään yksin. :)
Itse havahduin joskus teininä vasta siihen, että oikeasti se peilikuva on ns. vääristymä ja muut näkee minut toisella tavalla kuin mihin itse olen tottunut. Tämä oivallus oli järkyttävä, koska pidin/pidän peilikuvastani ja se oikeasta suunnasta nähty kuva tai kameralla otettu kuva on aina huonompi ja vieraampi. Kasvoni ovat epäsymmetriset, mutta peilikuvassa se ei häiritse, koska piirteisiin on tottunut ja luin jostain, että aivot korjaajat alitajuisesti näitä virheitä, jolloin peilistä näkemäni kuva on aivojeni muokkaama parempi kuva itsestäni. Valokuvissa epäsymmetriset piirteet pistää häiritsevällä tavalla esiin ja näytän ihan vieraalta ihmiseltä. Myön kampaukset näyttävät ihan typeriltä kuvissa. Esim. sivujakaukseni on peilikuvassani täydellinen ja tukee kasvojani kivasti, mutta peilikuvassa se jakaus onkin sillä toisella puolella ja näytän jotenkin ihan typerältä. Kunpa se peilikuva olisi oikea totuus minusta....:) Myös videokuvien katselu on yhtä tuskaa, näytän ihan vieraalta. Samoin oma ääni nauhalta. Rankkaa :D
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 20:29"]
Itse havahduin joskus teininä vasta siihen, että oikeasti se peilikuva on ns. vääristymä ja muut näkee minut toisella tavalla kuin mihin itse olen tottunut. Tämä oivallus oli järkyttävä, koska pidin/pidän peilikuvastani ja se oikeasta suunnasta nähty kuva tai kameralla otettu kuva on aina huonompi ja vieraampi. Kasvoni ovat epäsymmetriset, mutta peilikuvassa se ei häiritse, koska piirteisiin on tottunut ja luin jostain, että aivot korjaajat alitajuisesti näitä virheitä, jolloin peilistä näkemäni kuva on aivojeni muokkaama parempi kuva itsestäni. Valokuvissa epäsymmetriset piirteet pistää häiritsevällä tavalla esiin ja näytän ihan vieraalta ihmiseltä. Myön kampaukset näyttävät ihan typeriltä kuvissa. Esim. sivujakaukseni on peilikuvassani täydellinen ja tukee kasvojani kivasti, mutta valokuvissa se jakaus onkin sillä toisella puolella ja näytän jotenkin ihan typerältä. Kunpa se peilikuva olisi oikea totuus minusta....:) Myös videokuvien katselu on yhtä tuskaa, näytän ihan vieraalta. Samoin oma ääni nauhalta. Rankkaa :D
[/quote]
Äh. Korjasin ajatusvirheen. T: 37
Jossain oli tutkimus, että ihminen ei voi muodostaa todellista kuvaa itsestään, koska ei nää itseään koskaan suoraan vaan välillisesti just peilistä tai kuvista. Jos siis jonkun täydellinen kopio/klooni kävelisi vastaan ihminen ei tunnistaisi siitä itseään
Minulla on päinvastainen kokemus. Peilissä olen aina tavis, ja kun katson ryhmävalokuvaa, niin ihmettelen, kuinka olen vwäkijoukossa edukseni. Mistä tämä johtuu?