Pidän itseäni kivannäköisenä. Järkytyn aina, kun näen kuvani. Muita?

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 20:29"]

Itse havahduin joskus teininä vasta siihen, että oikeasti se peilikuva on ns. vääristymä ja muut näkee minut toisella tavalla kuin mihin itse olen tottunut. Tämä oivallus oli järkyttävä, koska pidin/pidän peilikuvastani ja se oikeasta suunnasta nähty kuva tai kameralla otettu kuva on aina huonompi ja vieraampi. Kasvoni ovat epäsymmetriset, mutta peilikuvassa se ei häiritse, koska piirteisiin on tottunut ja luin jostain, että aivot korjaajat alitajuisesti näitä virheitä, jolloin peilistä näkemäni kuva on aivojeni muokkaama parempi kuva itsestäni. Valokuvissa epäsymmetriset piirteet pistää häiritsevällä tavalla esiin ja näytän ihan vieraalta ihmiseltä. Myön kampaukset näyttävät ihan typeriltä kuvissa. Esim. sivujakaukseni on peilikuvassani täydellinen ja tukee kasvojani kivasti, mutta peilikuvassa se jakaus onkin sillä toisella puolella ja näytän jotenkin ihan typerältä. Kunpa se peilikuva olisi oikea totuus minusta....:) Myös videokuvien katselu on yhtä tuskaa, näytän ihan vieraalta. Samoin oma ääni nauhalta. Rankkaa :D

[/quote]

Minä tajusin tuon 25-vuotiaana vasta. Oli kyllä aika järkyttävää. Mitä vain olisin tehnyt saadakseni itsestäni peilikuvani näköisen! Oikein päin käännettynä kasvoni näyttävät paljon, paljon epäsymmetrisemmiltä kuin peilistä katsoen, johtuen epäsymmetrian "suunnasta" ja länsimaisen kulttuurin lukusuunnasta. Pitäisi kai muuttaa maahan, jossa kirjoitetaan ja luetaan oikealta vasemmalle, niin siellä sitten näyttäisin suunnilleen siltä, miltä peilikuvani näyttää minun silmilläni.. Videot ja muu materiaali on myös todella tuskallista katsottavaa. Eleeni ovat aivan hirveitä ja ääni samoin.

Nyt alkoi taas vähän masentaa kun ajattelen asiaa. Olin tosiaan luullut minäkin olevani sellainen ihan tavallisen perusnätti, mutta totuus onkin ihan muuta. Tästä kun vielä vanhenen, niin minusta tulee suohirviö. :(

35

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 17:01"]

Johtuu siitä, että olet tottunut näkemään itsesi peilistä, joka näyttää peilikuvan. Valokuva ei taasen ole peilikuva, joten se näyttää erilaiselta ja tod.näk "huonommalta", koska et ole tottunut siihen.

[/quote]

Varmaan jotain tällaista tottumista kyseessä. Huomaan että usein totun myös valokuvaan alkujärkytyksen jälkeen. Toisella katsomisella voi jotenkin erottaa ihmisen muotokuvan.

Toisaalta ymmärrän, että olen oikeasti nykyään aika ruma koska valokuvat onnistuivat melkein 10 kiloa kevyempenä 10 vuotta nuorempana. 

En saa kauhistuneita katseita ulkonäöstäni, melken toisinpäin. 

Ainoat jotka ovat onnistuneet ottamaan minusta viime vuosina ihmisen näköisen kuvan ovat kuopus ja ihmekyllä, valokuvaaja joka otti passikuvani. Pidin siitä heti. Näytin kuvassa tyylikkäältä, kuin saksalaisissa dekkareissa naiset raskaine luomineen ja suurine silmineen. Ja menin passikuvaan ilman meikkiä. Kuvan otti komea nuori mies!

Jotku vaan ei ole kuvauksellisia. Entä jos kuvaatte itseänne videolle näkyykö siellä sama naama kuin peilistä?

Kun viimeksi täytin tasaisia vuosia, rupesin kotona ihan mielijohteesta näppäilemään kuvia itsestäni. Otin samassa meikissä, asussa, 10 minuutin sisään kymmeniä kuvia vähän eri valaistuksessa eri huoneissa, vähän eri ilmeillä ja asennoilla.

Idea oli ottaa ex-tempore synttäriselfie ja säilyttää se muistona.

Yllättäen olin lähes joka kuvassa eri näköinen! Joissain kuvissa olin itseäni 10 vuotta vanhemman väsyneen naisen näköinen, joissain taas sellainen eteerinen 10 vuotta nuoremman näköinen. Toissa ruma, toisissa aika nätti. Joissain tukeva ja paksuposkinen, toisissa solakamman oloinen ja kasvojen luusto näkyvissä. Jossain kuvassa näytin naturelleltä, toisessa näkyi kevyt ehostus. Myös vaatteiden värisävy vaihteli valaistuksen mukaan. Jossain kuvassa hiukset näyttivät tosi ohuilta, vaikka mun hiukset ovat kohtuullisen paksut.

Parasta oli että useimmissa kuvissa olin aivan eri ihmisen näköinen: eräästä kuvasta en edes tunnistanut ensin itseäni vaan luulin että olin tallentanut kuvat tietokoneelle väärään kansioon, luulin siis itseäni aivan toiseksi henkilöksi.

Eipä kannata todellakaan ottaa paineita kameran ottamista kuvista tai edes peilikuvista -- ehkä ne omat mielikuvat ovat parhaat! :-)

Mun ei tarvitse ees kommentoida tähän keskusteluun mitään, olette sanoneet KAIKEN mitä mietin. Huoh..

Tuttua myös mulle :D

mulla on sama, en kai vain ole kovin kuvauksellinen valokuvissa :P Videolla kun näkee ilmeet ja eleet jne niin olen minusta kivan ja oman näköiseni.

Mulla ja kavereillani on ainakin peilinaama. Tietty kasvojen ilme kun laittautuu ja katsoo itseään peilistä. Poskilihakset jännittyvät, silmissä terävyyttä. Huvittava tapa.

Kokeilkaa kääntää valokuvat peilikuvaksi. Näyttääkö vähemmän oudolta, kun on samoin päin kuin peilikuva?

Mulla meikit aina katoaa kuvissa. Miksi?

Mun kohdalla valokuvarumuus ei johdu ainakaan tuosta peilikuvaefektistä, sillä olen jo vuosia peilannut päivittäin itseäni kahden peilin kautta siksi, että haluan nähdä miltä oikeasti näytän enkä peilikuvaani... Valokuvissa olen silti kuin eri ihminen kuin se mikä peilistä näkyy oli kuva oikein tai väärinpäin.

Miten katsotaan itseä kahden peilin kautta?

Mutta siis eikö se valokuvakin oteta siten kuten mitä peili näyttää, sun kasvojen edessä. Niin miksi se peilikuva ja valokuva olis eri asia?

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 02:48"]

Mulla meikit aina katoaa kuvissa. Miksi?

[/quote]

Mullakin. Joskus vaikkapa johonkin juhliin olen meikannut tavallista enemmän ja kuvittelen näyttäväni meikatulta, mutta kun jälkeenpäin näkee kuvia, näytän siltä kuin meikki hädintuskin on ollenkaan. Aina mietin, että miten paljon meikkiä on niillä, jotka kuvissakin näyttävät meikatuilta!

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 07:22"]

Miten katsotaan itseä kahden peilin kautta?

[/quote]Menet seinäpeilin eteen seisomaan, otat käteesi käsipeilin, etsit sopivan kulman ja katsot siitä kädessäsi olevasta peilistä naamaasi/koko vartaloasi. Kääntymällä selin seinäpeiliin pystyy peilaamaan sitten itseään takaapäin. Mulla tuo ainakin auttaa paremmin hahmottamaan itseni ja kokoni kuin suoraan peiliin katsomalla...

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 16:13"]

Mulla on ihan sama! Näytän peilissä tosi kivalta, ja saan usein kehuja ulkonäöstäni. Mielestäni en vaan ole kuvauksellinen. Ainakin pari lähipiirissä on myös sanonut minulle niin, toinen suoraan, toinen kierrellen. ELi luotan,e ttä näytän paremmalta kuin kuvissa. Toki joskus näytän oikein sievältä, jos olen itse ottanut kuvan ja rento. Mutta en osaa poseerata, vaan aina on joku hölmö ilme, tai sitten olen ihan kipsissä. ET siis ole ainoa! :D

[/quote]

Täällä sama juttu, saan kehuja ja kun vielä kävin ulkona seuraa olisi riittänyt. Kuvissa olen mielestäni kamalan näköinen. Em ymmärrä : D
Siitä olen iloinen että olen perinyt äitini geenit, eli naurunryppujä kummempia ei ole, iho on pysynyt pehmeänä ja minua luullaan huomattavasti nuoremmaksi kuin olen, toki siihen vaikuttaa pukeutumistyylinikin. Olen liki kuusikymppinen nainen ja minua lähestvät nelikymppiset miehet. Ja nyt alapeukuttamaan, mutta juttu on tosi.

Blondit näyttää yleensä kuvissa vaisummilta kuin livenä, brunette onnistuu kuvissa yleensä paremmin koska hiukset ja niiden kontrasti ihon sävyyn antavat paremman kehyksen kasvoille joten ei näytä "vaalealta kiiltävältä möykyltä". Blondin kuvissa ihon laikukkuus hiuksia vasten saattaa korostua, ja posket näyttää pulleammilta ja näpyt erottua koska valo häikäisee naamaan ja "levittää" epäkohdat suuremmalle pinta-alalle kuin mitä kasvot oikeasti ovat.

terv: Aito blondi :(

Peilistä katsottuna olen mielestäni ihan hyvännäköinen. Kuvissakin onnistun hyvin jos joku muu ottaa ne, valokuvaukselliseksi on moni sanonut. Mutta auta armias, jos yritän ottaa itse itsestäni kuvaa! Näytän ihan apinalta joka kuvassa

Olette kaikki kuin minä! Mietin itsekin aina minkä näköinen olen oikeasti kun peilistä näytän usein tosi seinältä ja söpöltä mutta valokuvissa näytän vähintään 40-vuotiaalta omenalihavalta pullaposkiselta ja pottunokkaiselta wt-muijalta. Olen 19-vuotias normaalipainoinen tyttö. Joskus se peilikin kyllä näyttää mut ihan yhtä rumana kuin valokuvat ja ulkonäköäni ovat kehuneet vain äiti ja isä koko ikänäni joten ehkä pitäisi unohtaa se peilin sievä tyttö joka joskus olen. Olen siis ruma.

Juuri mietin samaa kun katsoin yo-juhlissa otettuja kuvia.  olin aivan hirveän näköinen...  joskus onnistun taas hyvin kuvissa ja peilistäkin katsoo mielestäni aika upea nainen. Olen aina saanut potkia ihailijoita pois kun niitä on niin paljon (vieläkin)

Mutta siis kuvissa näytän karseelta läskiltä, jolla on paksut kädet ja jalat.  Painan 58 kg, joten mikään karsee läski en ole.  Lisäksi kuvissa näyttää ettei minulla olisi tukkaa olenkaan, vaikka sekään ei pidä paikkaansa

Valokuvaajanakin on todella vaikea tunnistaa ketkä näyttävät hyvältä kuvissa. Juuri hiljattain oli kuvaukset, ja nyt yritän valikoida erittäin kauniista naisesta otetuista kuvista edes muutaman kelvollisen. In real life tykkään ilmeikkäistä naisista, mutta kuvat osuu todella usein jotenkin ihan väärään hetkeen. Sitten taas vastaavasti jotkut luonnossa aika vaatimattoman näköiset ja oloiset naiset jotenkin herää eloon kuvissa.

Osat tästä johtuu myös siitä että kivat ja fiksut naiset näyttää kauniilta ihan ulkonäöstä riippumatta, mutta kamera vaan ei ymmärrä.

Eli jos ei aio valokuvamalliksi niin ei tarvitse huolestua jos ei näytä kuvissa mitenkään häikäisevältä.