Lue keskustelun säännöt.
Puhelimen piilottelu?
30.12.2020 |
Onko teistä oikeutettua näyttää puhelinta parisuhteessa toiselle? Siis onko teillä parisuhteessa/avioliitossa puhelimet ilman pääsykoodeja ja annatte puolison käyttää sitä vai onko teillä puhelimet "salaisia". Tahtooko ikinä ylipäätään esim puolisonne nähdä puhelintasi?
Kommentit (125)
Kaikki laitteet, puhelimet, salasanat ja pankkiasiat on toistemme tiedossa ja käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen27vuotta kirjoitti:
Yksi vanha ystävättäreni harrasti sellaista miesystävän selän takana, että oli puhelimestaan piilottanut tinderin ja kaikki miesten keskustelut vaihtanut salaisiksi ettei miesystävä niitä näkisi. 3vuoden suhde loppui nopeasti kun poikaystävä kuuli kaveriltaan kuinka sen nainen on lähetelly alast0nkuvia melkein vuoden ajan. Tällöin mies pyysi kattoo puhelimen läpi ja löysi valehtelematta yli 15miehen ja naisen keskustelua kuvineen sekä tinderin jota oli ylläpitänyt reilun vuoden. Mies jätti ystävättäreni ja kuuli kuukausia myöhemmin kuinka nainen oli seurustellut samaan aikaan kolmen miehen kanssa jotka eivät olleet tietoisiaan toisistaan...
Kyllä puhelimen näyttäminen on välillä ihan hyvä juttu.
Hyi hitsi minkälainen nainen on ollut. Itse ei tulis mieleenkään pettää kun on suhteessa. Siis kumpa mies ois kattonu aiemmin puhelimen läpi niin ois säästynyt noin pitkästä turhasta suhteesta ja ihmisestä eroon.
Minulla ei ole koskaan ollut mitään syytä edes epäillä miestäni eikä hän minua jotta tarvetta toisen puhelimen tutkiskeluun ei ole ollut. Sitäpaitsi olen sitä mieltä että toista ei voi omistaa, eli jos haluaa tästä suhteesta lähteä kumpi vaan niin sen kuin lähtee.
Mulla on ainakin paljon asioita jotka pitää olla ok suhteessa. Yksi on että salailu ei käy. Kun ei erikseen salailla, voi salailla tällä avoimuuden meiningillä sitten niin paljon kuin tahtoa riittää ;) Tahtoo sanoa että jos ihminen on pettäjätyyppiä, niin sehän ei poistu ratsailulla, siirtyy vain eri paikkaan. Omassa parisuhteessa puhelimet on puhelimia, ja niitä kohdellaan sellaisina, eli niihin voi vastata jos ne soivat. Pakko ei ole, mutta muistan montakin kertaa parisuhteeni varrella jolloin jompi kumpi on vastannut toisen puhelimeen. Miehellä on puhelimessaan hyvä kamera, ja sillä kuvaamme molemmat jos halu tai tarve tulee. Miehellä ei ole whatsappia, mutta käyttää minun wa:tani kun äitinsä on perustanut ryhmän johon kuuluu sukulaisia.
Me myös kerromme toisillemme mihin olemme menossa, ja jos olemme eri paikoissa yötä, laitamme hyvänyön viestin kun olemme menossa nukkumaan että toinen tietää että kaikki on ok.
En koskaan kerro viestillä kenellekään arkaluontoisia asioita, eikä näin tee myöskään ystäväni, joten ei ole mitään piiloteltavaa viestittelyä silläkään syyllä. Sellaiset asiat puhutaan puhelimessa tai puhutaan teekupposen äärellä.
Mulle on se ja sama miten yksityisenä ihminen haluaa oman elämänsä pitää, ja miten vähän kertoa toiselle, ja miten paljon salailla. Sellainen vain ei sovi minulle. Onneksi mieheni on ihan samanlainen. Molemmat olemme syntyneet vuonna 1980, emmekä somettele kovin paljoa, mikäli tällä on asian kanssa merkitystä.
Aivan ehdottomasti kerran päivässä tilitys siitä kenen kanssa on oltu yhteyksissä.
Pitää kertoa kuka on soittanut tai laittanut viestin.Kenelle on soitettu tai lähetetty viesti.
Täytyy tehdä selvitys mitä on puhuttu tai kirjoitettu viestiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole parisuhdetta, mutta en halua kenenkään muun katsovan puhelintani. Viestien lukeminen ei haittaisi, mutta sama kuin jollain toisellakin ketjussa, että minulla on puhelimessa kaikenmaailman outoja muistiinpanoja. Olen hieman pakkomielteinen ja nämä muistiinpanot liittyvät siihen. Jotenkin hävettäisi, jos joku muu näitä muistiinpanojani lukisi.
Eipä ollut tämmöisiäkään ongelmia 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedämme koodit ja käytämme toistemme puhelia ja vastailemme toistemme puolesta esim viesteihin, jos toinen esim ajaa autoa, jne...
Meillä sama.
Yksityisyys on jokaisen ihmisoikeus. Se on lähtökohta.
Jos ei ole mitään salattavaa puolisolle niin pitää pystyä esim. lainaamaan puhelinta. Itse en kovin mielelläni lainaa koska voisi löytää härskit pornot mitä olen puhelimella katsonut mutta muuta salattavaa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelimia ei tarvitse päivittäin alkaa näyttämään toisilleen. Muute alkaa tulemaan liikaa stalkkaamisia sekä molemmat stressaantuvat. Sillointällöin kun pyydetään niin näytät, jos ei oo salaista toisen sukupuolen välistä keskustelua. Jos ei pysty näyttää niin tietty tulee oletus että petetään.
Vierailija kirjoitti:
Aivan ehdottomasti kerran päivässä tilitys siitä kenen kanssa on oltu yhteyksissä.
Pitää kertoa kuka on soittanut tai laittanut viestin.Kenelle on soitettu tai lähetetty viesti.
Täytyy tehdä selvitys mitä on puhuttu tai kirjoitettu viestiin.
Onko pakko vetää ääripäästä toiseen? :D
Jos mä itse pyydän toista katsomaan kuka viestittää, tai vastaamaan kun omat kädet on taikinassa niin se on vaan tervettä järkeä. Järjetöntä olis jos mies ehdottomasti kieltäytyy kun kunnioittaa yksityisyydensuojaani niin paljon.
En mä usko että sitä kiinnostaa selata mun kaverien parisuhdeongelmia tai mun menkkakipumarmatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään tapauksessa ole velvollisuutta näyttää. Ensinnäkin työpuhelimeni on työnantajan omaisuutta ja minulla on velvollisuus suojata se niin hyvin, että kukaan ulkopuolinen ei pääse käsiksi tietoihin.
Henkilökohtaiset puhelimet ovat henkilökohtaisia. Molemmilla ne ovat suojattuna, minulla on koodi, miehellä kasvotunnistus.
Sitä, että vaatii päästä katsomaan toisen laitteita/viestittelyä/lokeja, kutsutaan digitaaliseksi väkivallaksi.
Kyllä ennen oli asiat paremmin, kun oli vain yksi lankapuhelin, jota kaikki käyttivät.
Ei tarvinnut vahtia ja piilotella kännykkää ja salaa mennä piiloon puhumaan tai tekstailemaan vessaan. Miksi kutsut tällaista toimintaa?
Kuka nyt meni tekstailemaan vessaan tai puhumaan piiloon?
Tiedän useamman tällaisen petturimiehen. Puhumaan menivät ulos tai autoon, ettei vaimo kuule.
Se kertoo vain, millaisissa piireissä liikut. Minä menin jouluattona ulos puhumaan. Kävin hakemassa lehden ja noukin kasvihuoneesta vähän tuoreita yrttejä jouluruokaan. Ihan tarkoituksella siis siirryin ulos hoitamaan puheluni. Tiedätkö miksi? Siksi, että haluan puhua rauhassa. Ilman että puoliso kolistelee tai edes touhuaa taustalla.
Se, jolle soitin, oli yli 90-vuotias kummitätini. Ei salarakas.
Joka pettää, tekee sen joka tapauksessa, vahti puhelinta tai ei. Jos itse haluaisin pettää, käyttäisin tietysti työsuhdepuhelintani. Siihen puoliso ei voisi mitenkään vetoamalla päästä käsiksi. Mutta kun olen tässä suhteessa vapaaehtoisesti kuten puolisonikin, niin en näe mitään syytä, miksi pitäisi edes pohtia pettämisiä.
jeesusonherra kirjoitti:
Yksityisyys on jokaisen ihmisoikeus. Se on lähtökohta.
Jos ei ole mitään salattavaa puolisolle niin pitää pystyä esim. lainaamaan puhelinta. Itse en kovin mielelläni lainaa koska voisi löytää härskit pornot mitä olen puhelimella katsonut mutta muuta salattavaa ei ole.
Minua ei pornot haittaa, katsonhan itsekin, mutta kaikki selän takana vehkeily haittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen monia miehiä jotka ovat suhteessa ja silti vehtaavat puhelimen kautta toisten naisten kanssa. Jos toinen välttämättä tahtoo nähdä jonku viestiketjun ja itse tietää ettei mitää pahaa ole sielä puhunut niin senkus näytät toiselle. Jos alkaa puhelimen viestejä piilottaa niin onjo aika lähellä pettämistä. Puhelin sentään ei ole se kaikkein tärkee
Ihan uteliaisuudesta: ymmärrätkö käsitteen työsuhdepuhelin? Onko kyttäämistarpeesi niin suuri, että olisit valmis vaarantamaan jopa puolisosi työpaikan vaatimalla häntä näyttämään työsuhdepuhelimensa sisällön?
En voisi ikimaailmassa elää kaltaisesi ihmisen kanssa. Eikä onneksi tarvitse, kun on puoliso, jolle yksityisyyden suoja on yhtä päivänselvä asia kuin itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään tapauksessa ole velvollisuutta näyttää. Ensinnäkin työpuhelimeni on työnantajan omaisuutta ja minulla on velvollisuus suojata se niin hyvin, että kukaan ulkopuolinen ei pääse käsiksi tietoihin.
Henkilökohtaiset puhelimet ovat henkilökohtaisia. Molemmilla ne ovat suojattuna, minulla on koodi, miehellä kasvotunnistus.
Sitä, että vaatii päästä katsomaan toisen laitteita/viestittelyä/lokeja, kutsutaan digitaaliseksi väkivallaksi.
Kyllä ennen oli asiat paremmin, kun oli vain yksi lankapuhelin, jota kaikki käyttivät.
Ei tarvinnut vahtia ja piilotella kännykkää ja salaa mennä piiloon puhumaan tai tekstailemaan vessaan. Miksi kutsut tällaista toimintaa?
Kuka nyt meni tekstailemaan vessaan tai puhumaan piiloon?
Tiedän useamman tällaisen petturimiehen. Puhumaan menivät ulos tai autoon, ettei vaimo kuule.
Se kertoo vain, millaisissa piireissä liikut. Minä menin jouluattona ulos puhumaan. Kävin hakemassa lehden ja noukin kasvihuoneesta vähän tuoreita yrttejä jouluruokaan. Ihan tarkoituksella siis siirryin ulos hoitamaan puheluni. Tiedätkö miksi? Siksi, että haluan puhua rauhassa. Ilman että puoliso kolistelee tai edes touhuaa taustalla.
Se, jolle soitin, oli yli 90-vuotias kummitätini. Ei salarakas.
Joka pettää, tekee sen joka tapauksessa, vahti puhelinta tai ei. Jos itse haluaisin pettää, käyttäisin tietysti työsuhdepuhelintani. Siihen puoliso ei voisi mitenkään vetoamalla päästä käsiksi. Mutta kun olen tässä suhteessa vapaaehtoisesti kuten puolisonikin, niin en näe mitään syytä, miksi pitäisi edes pohtia pettämisiä.
Piti pohtia pettämistä kun käytös muuttui ja puhelinta salailtiin. Mitään ei tietenkään tunnustettu ja silti ”haluttiin olla suhteessa vapaaehtoisesti”. Onneksi puhelin paljasti kaiken ja petturille tuli lähtö. Enää en katsele hetkeäkään puhelimensa kanssa parisuhteessa olevaa henkilöä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ollut tämmöisiäkään ongelmia 80-luvulla.
Niin, kenellä tässä nyt sitten on ongelma... Minulla ei ole. Molemmilla omat laitteet ja ne ovat yksityisiä. En oikein keksi, miten siitä saisi ongelman.
Yhteen aikaan suositeltiin, että puhelimeen tallennettaisiin tärkeät numerot, joihin esim. poliisi tai lääkintähenkilöstö pystyy soittamaan, jos löytää sairaan/tajuttoman ihmisen. Tällainen ei ilmeisesti enää ole "muotia" tai tapana, koska eihän niihin numeroihin pääse käsiksi, jos ovat koodin takana.
Jos se matkapuhelimen tarkoituksellinen piilottelu alkaa yht'äkkiä vaikka ennen sitä on voinut pitää avoimesti pöydällä, niin se on kyllä valitettavasti merkki että jotain salattavaa on. Nim. kokemusta on (mies petti ja puhelimen piilottelu alkoi tällöin)
Nykyisessä suhteessa ei tosiaan tarkastella toisiemme puhelimia ellei tarvetta ole, mutta näkyvillä ne saavat olla ihan normaalisti.
Mä en voisi työsalaisuuksien takia näyttää puhelimeni sisältöä kenellekään. Enkä haluaisi vaikka voisin.
Tiedämme toistemme pääsykoodit, mutta toisten puhelimia ei käytetä ilman lupaa, kuten ei toisen postia tai sähköpostiakaan avata luvatta. Aina olen pyydettyäni vaikka googlettaa jotain jos oma puhelin on kaukana, sama toisin päin.
Eksä jäi kiinni pettämisestä juuri siten, että alkoi kantaa puhelinta yhtäkkiä mukaan suihkuun ja piilotteli sitä öisin tyynynsä alla, luuli etten huomannut. Luulen, että jos jonain päivänä aviomieheni lakkaa suhtautumasta rennosti puhelimeensa, tiedän heti jotain olevan tekeillä.