Lue keskustelun säännöt.
Puhelimen piilottelu?
30.12.2020 |
Onko teistä oikeutettua näyttää puhelinta parisuhteessa toiselle? Siis onko teillä parisuhteessa/avioliitossa puhelimet ilman pääsykoodeja ja annatte puolison käyttää sitä vai onko teillä puhelimet "salaisia". Tahtooko ikinä ylipäätään esim puolisonne nähdä puhelintasi?
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Jos on ollu jo kauan yhdessä toisen kanssa nii kyllä pitäisi pystyä luottaa toiseen ja saada myöskin katsoa puhelinta jos tuntuu epäilyttävältä. Jos oot ollut vasta vähän aikaa suhteessa niin turha silloin alkaa tivaamaan puhelimesta. On paljon tärkeämpää kuin puhelimet olemassa
Ollaan ” vasta” 25 vuotta oltu yhdessä,eikä minulle tulisi mieleenkään, että menisin avovaimon puhelinta tutkimaan vaikka hänelle viestejä ja puheluita tuleekin paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään tapauksessa ole velvollisuutta näyttää. Ensinnäkin työpuhelimeni on työnantajan omaisuutta ja minulla on velvollisuus suojata se niin hyvin, että kukaan ulkopuolinen ei pääse käsiksi tietoihin.
Henkilökohtaiset puhelimet ovat henkilökohtaisia. Molemmilla ne ovat suojattuna, minulla on koodi, miehellä kasvotunnistus.
Sitä, että vaatii päästä katsomaan toisen laitteita/viestittelyä/lokeja, kutsutaan digitaaliseksi väkivallaksi.
Kyllä ennen oli asiat paremmin, kun oli vain yksi lankapuhelin, jota kaikki käyttivät.
Ei tarvinnut vahtia ja piilotella kännykkää ja salaa mennä piiloon puhumaan tai tekstailemaan vessaan. Miksi kutsut tällaista toimintaa?
Kuka nyt meni tekstailemaan vessaan tai puhumaan piiloon?
Ex oli todella tarkka puhelimestaan. Koodi vaihtui jatkuvasti ja säilytti puhelinta näyttö alaspäin. Vähän aikaa kai tiesin koodin pettämisensä jälkeen, mutta en silloinkaan tutkinut sitä omin luvin. No, sehän petti läpi suhteen törkeästi, ei olis kannattanut luottaa. Oman puhelimen koodin kyllä kerroin kun ei mulla ollut salattavaa ja sitähän se tarkisteli usein. Oon pari miestä tuntenut kaverina joille puhelin on absoluuttisen pyhä ja nehän on myös pelanneet joka suuntaan.
Nykyisen miehen koodin tiedän ja hän tietää mun kun välillä ollut omat puhelimet poissa käytöstä ja on johonkin tarvinnut, mutta ei me olla puhelimia ratsattu.
Ennen kasvojen tunnustistuksia ja pin koodeja ja fbin agentteja varjelemassa vastailtiin myös poikakaverin kanssa välillä toisen puhelimeen jos itse ei kerennyt.
En itse oikein tajua sitä puhelinten pyhyyttä nykyään. Miten silloin lankapuhelinten aikaan peitettiin?
Puhelimet on meillä puhelimia, eli ei mitenkään salaisia kapistuksia. Ei lueta toisten viestejä, koska oletus on että viestin lähettävä ihminen osaa lähettää viestinsä sille henkilölle kenelle viesti on tarkoitettu. Puhelimet eivät myöskään kulkeude taskussa tai kädessä jatkuvasti, vaan e on lähinnä erikseen mukaan muistettava esine, joka saattaa helposti jäädä matkastakin.
Puhelimemme ovat lähtökohtaisesti lukittuina emmekä tiedä toistemme koodeja. Mutta koska meillä ei ole mitään salattavaa toisltamme saatamme antaa oman puhelimemme toiselle vaikka jos toinen haluaa katsella kuvia joita toinen on ottanut tai on joku viesti joka kuullu jollain tavalla toisellekin. Silloinkaan emme siis erikseen selaa mitään muuta sieltä mutta emme kuitenkaan vahdi toista että mitä sieltä katsoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mitä vaaditte nähtäväksi silloin kun matkapuhelimia ei ollut?
Odottelen tähän vastausta?
Vierailija kirjoitti:
Ex oli todella tarkka puhelimestaan. Koodi vaihtui jatkuvasti ja säilytti puhelinta näyttö alaspäin. Vähän aikaa kai tiesin koodin pettämisensä jälkeen, mutta en silloinkaan tutkinut sitä omin luvin. No, sehän petti läpi suhteen törkeästi, ei olis kannattanut luottaa. Oman puhelimen koodin kyllä kerroin kun ei mulla ollut salattavaa ja sitähän se tarkisteli usein. Oon pari miestä tuntenut kaverina joille puhelin on absoluuttisen pyhä ja nehän on myös pelanneet joka suuntaan.
Nykyisen miehen koodin tiedän ja hän tietää mun kun välillä ollut omat puhelimet poissa käytöstä ja on johonkin tarvinnut, mutta ei me olla puhelimia ratsattu.
Ennen kasvojen tunnustistuksia ja pin koodeja ja fbin agentteja varjelemassa vastailtiin myös poikakaverin kanssa välillä toisen puhelimeen jos itse ei kerennyt.
En itse oikein tajua sitä puhelinten pyhyyttä nykyään. Miten silloin lankapuhelinten aikaan peitettiin?
Ymmärrätkö käsitteen oikeus yksityisyyteen? Parisuhteessakin on kaksi erillistä ihmistä, joilla on ihan sama oikeus yksityisyyteen kuin yksinelävilläkin. Tietysti odotuksena on, että molemmat pitävät kiinni asioista, joita ovat toiselle luvanneet ja joihin ovat sitoutuneet (esim. uskollisuus), mutta se ei liity mitenkään puhelimeen.
Minulla on ollut kännykkä vuodesta 1995 alkaen. Vanha isäni on ollut ainoa, jonka kännykkään olen vastannut näiden 25 vuoden aikana hänen pyynnöstään. En ikinä poikaystäväni tai puolisoni. En edes katsonut, kuka hänelle soittaa (ellei puhelin ole sattunut olemaan suoraan nenäni alla syystä tai toisesta).
Miksi pitäisi voida käyttää toisen puhelinta/päästä näkemään, mitä siinä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään tapauksessa ole velvollisuutta näyttää. Ensinnäkin työpuhelimeni on työnantajan omaisuutta ja minulla on velvollisuus suojata se niin hyvin, että kukaan ulkopuolinen ei pääse käsiksi tietoihin.
Henkilökohtaiset puhelimet ovat henkilökohtaisia. Molemmilla ne ovat suojattuna, minulla on koodi, miehellä kasvotunnistus.
Sitä, että vaatii päästä katsomaan toisen laitteita/viestittelyä/lokeja, kutsutaan digitaaliseksi väkivallaksi.
Kyllä ennen oli asiat paremmin, kun oli vain yksi lankapuhelin, jota kaikki käyttivät.
Ei tarvinnut vahtia ja piilotella kännykkää ja salaa mennä piiloon puhumaan tai tekstailemaan vessaan. Miksi kutsut tällaista toimintaa?
Lankapuhelimella tekstailu? 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään tapauksessa ole velvollisuutta näyttää. Ensinnäkin työpuhelimeni on työnantajan omaisuutta ja minulla on velvollisuus suojata se niin hyvin, että kukaan ulkopuolinen ei pääse käsiksi tietoihin.
Henkilökohtaiset puhelimet ovat henkilökohtaisia. Molemmilla ne ovat suojattuna, minulla on koodi, miehellä kasvotunnistus.
Sitä, että vaatii päästä katsomaan toisen laitteita/viestittelyä/lokeja, kutsutaan digitaaliseksi väkivallaksi.
Kyllä ennen oli asiat paremmin, kun oli vain yksi lankapuhelin, jota kaikki käyttivät.
Ei tarvinnut vahtia ja piilotella kännykkää ja salaa mennä piiloon puhumaan tai tekstailemaan vessaan. Miksi kutsut tällaista toimintaa?
Kuka nyt meni tekstailemaan vessaan tai puhumaan piiloon?
Tiedän useamman tällaisen petturimiehen. Puhumaan menivät ulos tai autoon, ettei vaimo kuule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään tapauksessa ole velvollisuutta näyttää. Ensinnäkin työpuhelimeni on työnantajan omaisuutta ja minulla on velvollisuus suojata se niin hyvin, että kukaan ulkopuolinen ei pääse käsiksi tietoihin.
Henkilökohtaiset puhelimet ovat henkilökohtaisia. Molemmilla ne ovat suojattuna, minulla on koodi, miehellä kasvotunnistus.
Sitä, että vaatii päästä katsomaan toisen laitteita/viestittelyä/lokeja, kutsutaan digitaaliseksi väkivallaksi.
Kyllä ennen oli asiat paremmin, kun oli vain yksi lankapuhelin, jota kaikki käyttivät.
Ei tarvinnut vahtia ja piilotella kännykkää ja salaa mennä piiloon puhumaan tai tekstailemaan vessaan. Miksi kutsut tällaista toimintaa?
Kuka nyt meni tekstailemaan vessaan tai puhumaan piiloon?
Tässä näkyy sukupolvien kuilu. Meillä taas molemmat menee välillä pälpättämään puheluja toiseen huoneeseen ja antaa muille kotona olijoille rauhan
Puhelimeni on työnantajan omaisuutta eikä minulla ole oikeutta näyttää siitä mitään kenellekään muulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mitä vaaditte nähtäväksi silloin kun matkapuhelimia ei ollut?
Odottelen tähän vastausta?
Porukka on niin nuorta ettei muista aikaa ennen omia puhelimia.
Tai sitten höyryttivät kirjeet eivätkä antaneet puolison vastata lankapuhelimeen.
en minä halua että puolisoni näkee tai lukee viestejä joita lähetän esimerkiksi ystävälleni hänen henk koht asioistaan (sen ystävän siis).
Kyllä vituttaisi esimerkiksi kuulla että kaverini jonka kanssa chättäillään ties mistä omista ongelmistani kertoisi että hänen puolisonsa lukee hänen viestejään :D aivan naurettavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex oli todella tarkka puhelimestaan. Koodi vaihtui jatkuvasti ja säilytti puhelinta näyttö alaspäin. Vähän aikaa kai tiesin koodin pettämisensä jälkeen, mutta en silloinkaan tutkinut sitä omin luvin. No, sehän petti läpi suhteen törkeästi, ei olis kannattanut luottaa. Oman puhelimen koodin kyllä kerroin kun ei mulla ollut salattavaa ja sitähän se tarkisteli usein. Oon pari miestä tuntenut kaverina joille puhelin on absoluuttisen pyhä ja nehän on myös pelanneet joka suuntaan.
Nykyisen miehen koodin tiedän ja hän tietää mun kun välillä ollut omat puhelimet poissa käytöstä ja on johonkin tarvinnut, mutta ei me olla puhelimia ratsattu.
Ennen kasvojen tunnustistuksia ja pin koodeja ja fbin agentteja varjelemassa vastailtiin myös poikakaverin kanssa välillä toisen puhelimeen jos itse ei kerennyt.
En itse oikein tajua sitä puhelinten pyhyyttä nykyään. Miten silloin lankapuhelinten aikaan peitettiin?Ymmärrätkö käsitteen oikeus yksityisyyteen? Parisuhteessakin on kaksi erillistä ihmistä, joilla on ihan sama oikeus yksityisyyteen kuin yksinelävilläkin. Tietysti odotuksena on, että molemmat pitävät kiinni asioista, joita ovat toiselle luvanneet ja joihin ovat sitoutuneet (esim. uskollisuus), mutta se ei liity mitenkään puhelimeen.
Minulla on ollut kännykkä vuodesta 1995 alkaen. Vanha isäni on ollut ainoa, jonka kännykkään olen vastannut näiden 25 vuoden aikana hänen pyynnöstään. En ikinä poikaystäväni tai puolisoni. En edes katsonut, kuka hänelle soittaa (ellei puhelin ole sattunut olemaan suoraan nenäni alla syystä tai toisesta).
Miksi pitäisi voida käyttää toisen puhelinta/päästä näkemään, mitä siinä on?
Parisuhteessa on kaksi ihmistä ja oikeus yksityisyyteen, tottakai.
Jos pyydän miestä vastaamaan anopille tai katsoa kuka puhelimeeni laittaa viestiä kun istun paskalla niin pitääkö sen ihan yksityisyyden periaatteesta kieltäytyä? Tai jos mies itse pyytää laittamaan musiikkia omasta puhelimestaan kun itse ei jaksa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään tapauksessa ole velvollisuutta näyttää. Ensinnäkin työpuhelimeni on työnantajan omaisuutta ja minulla on velvollisuus suojata se niin hyvin, että kukaan ulkopuolinen ei pääse käsiksi tietoihin.
Henkilökohtaiset puhelimet ovat henkilökohtaisia. Molemmilla ne ovat suojattuna, minulla on koodi, miehellä kasvotunnistus.
Sitä, että vaatii päästä katsomaan toisen laitteita/viestittelyä/lokeja, kutsutaan digitaaliseksi väkivallaksi.
Kyllä ennen oli asiat paremmin, kun oli vain yksi lankapuhelin, jota kaikki käyttivät.
Ei tarvinnut vahtia ja piilotella kännykkää ja salaa mennä piiloon puhumaan tai tekstailemaan vessaan. Miksi kutsut tällaista toimintaa?
Kuka nyt meni tekstailemaan vessaan tai puhumaan piiloon?
Tässä näkyy sukupolvien kuilu. Meillä taas molemmat menee välillä pälpättämään puheluja toiseen huoneeseen ja antaa muille kotona olijoille rauhan
Lankapuhelimesta oli se lanka eli johto, puhelimen kanssa voi mennä vaikka pihalle asti jos johto riitti. Kuvitteletko, että se piuha oli metrin mittainen eikä muita pituuksia ollut 😂
Tunnen monia miehiä jotka ovat suhteessa ja silti vehtaavat puhelimen kautta toisten naisten kanssa. Jos toinen välttämättä tahtoo nähdä jonku viestiketjun ja itse tietää ettei mitää pahaa ole sielä puhunut niin senkus näytät toiselle. Jos alkaa puhelimen viestejä piilottaa niin onjo aika lähellä pettämistä. Puhelin sentään ei ole se kaikkein tärkee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex oli todella tarkka puhelimestaan. Koodi vaihtui jatkuvasti ja säilytti puhelinta näyttö alaspäin. Vähän aikaa kai tiesin koodin pettämisensä jälkeen, mutta en silloinkaan tutkinut sitä omin luvin. No, sehän petti läpi suhteen törkeästi, ei olis kannattanut luottaa. Oman puhelimen koodin kyllä kerroin kun ei mulla ollut salattavaa ja sitähän se tarkisteli usein. Oon pari miestä tuntenut kaverina joille puhelin on absoluuttisen pyhä ja nehän on myös pelanneet joka suuntaan.
Nykyisen miehen koodin tiedän ja hän tietää mun kun välillä ollut omat puhelimet poissa käytöstä ja on johonkin tarvinnut, mutta ei me olla puhelimia ratsattu.
Ennen kasvojen tunnustistuksia ja pin koodeja ja fbin agentteja varjelemassa vastailtiin myös poikakaverin kanssa välillä toisen puhelimeen jos itse ei kerennyt.
En itse oikein tajua sitä puhelinten pyhyyttä nykyään. Miten silloin lankapuhelinten aikaan peitettiin?Ymmärrätkö käsitteen oikeus yksityisyyteen? Parisuhteessakin on kaksi erillistä ihmistä, joilla on ihan sama oikeus yksityisyyteen kuin yksinelävilläkin. Tietysti odotuksena on, että molemmat pitävät kiinni asioista, joita ovat toiselle luvanneet ja joihin ovat sitoutuneet (esim. uskollisuus), mutta se ei liity mitenkään puhelimeen.
Minulla on ollut kännykkä vuodesta 1995 alkaen. Vanha isäni on ollut ainoa, jonka kännykkään olen vastannut näiden 25 vuoden aikana hänen pyynnöstään. En ikinä poikaystäväni tai puolisoni. En edes katsonut, kuka hänelle soittaa (ellei puhelin ole sattunut olemaan suoraan nenäni alla syystä tai toisesta).
Miksi pitäisi voida käyttää toisen puhelinta/päästä näkemään, mitä siinä on?
Mulla on pari kertaa puhelin mennyt rikki ja oon pyytänyt miestä laittamaan äidilleni viestiä ettei huolestu ja että hänen puhelimesta saa kiinni jos tulee hätä (ollaan paljon yhteydessä ja tiedän että huolestuu jos ei moneen päivään kuulu.
Enpä tajunnut että teen rikoksen :S
Meillä on usein jommankumman puhelin kaiuttimissa kiinni kun kuunnellaan musiikkia ja jammaillaan ja kumpikin räplää soittolistaa vaikka puhelin on toisen, ei se sitä meinaa että tutkitaan puhelutiedot ja luetaan viestit. Kumpikaan ei ole ikinä niin tehnyt tai pyytänyt semmoista.
Onpa mustavalkoista touhua.
Mies ei näytä omaa puhelintaan minulle enkä tiedä koodia. Käytän vain spotifya esim. autoa ajaessa ja tarvittaessa navigaattoria niin, että ollaan molemmat siis autossa eikä mies ajaessa voi käyttää. Mieskään ei käytä minun puhelinta, ellen erikseen pyydä käyttämään. Harvemmin kyllä vastaa puheluun, vaikka pyytäisin silloin, kun soittaja on tuttu. Koodin kyllä tietää, kun olen kertonut että voi esim. ottaa kännykkäni kameralla kuvia silloin kun en itse pääse puhelinta avaamaan. Ei katso muuta kuin sen mitä on pyydetty tekemään ja vaikka katsoisi, ei minulla ole salattavaa. Mies sen sijaan piilottelee omia Whatsapp-keskusteluitaan, vaikka kyse olisi vain työpaikan chatista, koska ei kuulu minulle (eikä taida haluta minun näkevän niitä äijien hölmöläisjuttuja). Ei ole mitään salaisia rakastajattaria tai mitään muutakaan, mitä pitäisi oikeasti salailla, vaan mies haluaa vaan pitää nämä omina asioinaan ja se on ihan ok. Ei tosin tartteis olla niin neuroottinen, jos ohimennen näen vilauksen jostain, koska harvemmin siellä tosiaan mitään salaista on.
Yksi vanha ystävättäreni harrasti sellaista miesystävän selän takana, että oli puhelimestaan piilottanut tinderin ja kaikki miesten keskustelut vaihtanut salaisiksi ettei miesystävä niitä näkisi. 3vuoden suhde loppui nopeasti kun poikaystävä kuuli kaveriltaan kuinka sen nainen on lähetelly alast0nkuvia melkein vuoden ajan. Tällöin mies pyysi kattoo puhelimen läpi ja löysi valehtelematta yli 15miehen ja naisen keskustelua kuvineen sekä tinderin jota oli ylläpitänyt reilun vuoden. Mies jätti ystävättäreni ja kuuli kuukausia myöhemmin kuinka nainen oli seurustellut samaan aikaan kolmen miehen kanssa jotka eivät olleet tietoisiaan toisistaan...
Kyllä puhelimen näyttäminen on välillä ihan hyvä juttu.
Mulle ei tulis mieleenkään katsoa miehen puhelinta eikä tuo mieskään ole koskaan kysynyt saisiko mun puhelinta käyttää/katsoa. En ymmärrä ollenkaan miksi pitäisi. Itse asiassa harkitsisin lusikoiden jakoonlaittoa, jos multa tämmöstä ruvettais kyselemään. Mitään salaisuuksia siellä puhelimessa ei mulla ole, mutta ei sen sisältö myöskään millään lailla kuulu kenellekään muulle kuin mulle itselleni.