Muita tukiverkottomia yksinhuoltajia - ahdistaa!

Mieheni kuoli onnettomuudessa 1,5 vuotta sitten ja jäin tällöin kahden alle kouluikäisen yksinhuoltajaksi. Tukiverkkoja meillä ei ollut aikaisemminkaan - omat vanhempani eivät ole kiinnostuneita lapsistani, ovat eronneet ja elävät uusien puolisoiden kanssa uutta nuoruutta ja miehen isä, joka vielä elossa, erakoitui poikansa kuoleman jälkeen.

Paitsi että jatkuva hoitovastuu ja arjen pyöritys yksin väsyttävät, ahdistaa minua nyt lasten kasvaessa se, että olen ainoa joka heille tarjoaa mitään oppeja ja elänyksiä. Toki on päiväkoti ja koulu aikanaan, mutta tarkoitan nyt sellaista läheisten joukkoa lasten ympärillä. Esim ystäväni äiti tykkää viedä tämän lapsia sieneen ja marjaan, heidän ukki opettaa lapsille onkimista ja tädin kanssa käydään kaupungilla jne. Ja lähes kaikilla ystävilläni on sama juttu. Heidän ympärillään on joukko läheisiä, jotka leikkivät, lukevat, laulavat jne omia juttujaan lasten kanssa ja rikastuttavat näiden elämää. Joskus tuntuu että minun pitäisi tarjota tuo kaikki ja toisaalta olen jo ihan uupunut töissäkäynnistä ja siitä että saan lapsille ruoan pöytään ja vaatetta päälle. MLL:n hoitajaa olen joskus käyttänyt tilapäisapuna mutta he lähinnä katsovat lasten perään.

Ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan? Ja onko muita samassa tilanteessa olevia?