Miksi naisten metatyötä ei arvosteta?
Aina vain puhutaan kotitöistä, mutta ne eivät ole vain niitä fyysisiä kotitöitä kuten pyykin peseminen tai imurointi.
Metatyö on osaltaan paljon raskaampaa kuin itse fyysinen toteuttaminen.
Itse olen tänään mm. listannut, että mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta, koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi (tänä talvena jo?), kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä, kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna, koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa, mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa, onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin, koska vaihdetaan verhot ja mitkä, sopiiko verhojen vaihto pesurytmiin jne jne jne.
Kommentit (499)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.
Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"
Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.
Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?
Kyllä minä ainakin haluan.
Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.
Jos siivoaminen on niin helppoa, niin miksei miehet tee sitä sitten useammin parisuhteessa? Itseasiassa miksi ei voitaisi välillä tehdä niin, että miehet hoitavat täysin siivoamisen ja naiset vaan voisivat levätä työpäivän jälkeen?
Koska naisella on joku kummallinen näkymätön aikataulu joka laittaa hänet siivoamaan, vaikka ei olisi silminnähtävästi likaista. Lisäksi nainen ei kelpuuta kuin oman tapansa siivota, siihen on turha mennä väliin koska sitten on väärin siivottu kuitenkin. Jos minun jälkeni ei kelpaa, sitten on tehtävä itse. Eli vaihtoehdot ovat jokseenkin seuraavat:
1)Nainen hoitaa siivouksen omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan ja on tyytyväinen tulokseen. Haittapuolena sitten että nainen tekee kaiken, mutta toisaalta ei hän pysty rentoutumaan jos asioita ei ole tehty hänen tavallaan.
2)Mies siivoaa, mutta naisen mielestä liian harvoin ja muutenkin väärin, tästä syntyy sitten vääntämistä ja joskus jopa tuplasiivoamista, koska miehen tekemä ei kelpaa.
Loppujen lopuksi vaihtoehto ykkösellä arki sujuu jouhevammin ja kaikki on helpompaa.
Tarkoitat siis, että mies tahallaan siivoaa huonosti, jotta hänen ei tarvitse siivota :)
eikös sen siivoamisen pitänyt olla helppoa? Jos on, niin miksi sitä ei voi tehdä kunnonlla ja tasaisin väliajoin?
Eipä taidakkaan olla, kun miehet ovat näemmä siinä niin huonoja ja tekevät sitä mahdollisimman harvoin.
Meillä mies on nyt lomalla ja minä töissä. Pyysin, että hän hoitaisi tällä viikolla siivouksen, kun kerran lapsetkin oli mummolassa pari päivää. Lupasi sen tehdä, mutta ei sitten kuitenkaan ehtinyt. Ai miksikö ei? Koska ei suunnitellut yhtään, teki vaan mitä huvitti ja hupsis vaan, tuli tehtyä kaikkia muita juttuja niin ei ennättänyt hoitaa sovittua asiaa.
Metatyö on juuri sitä, että miettii vähän etukäteen mitä juttuja pitää ja haluaa hoitaa, paljonko ne vie aikaa ja missä järjestyksessä kannattaa tehdä. Ilman metatöitä lapsiperhearki olisi jatkuvaa kaaosta, jossa aamulla huomataan että kappas on pakkasta ja lapsen talvihaalari on liian pieni ja topparukkasia ei löydy mistään, kaverisynttäreille ei olekaan lahjaa vaan pitää sännätä yhtäkkiä kauppaan ostoksille, siivoamaan ehtii jos ehtii ja ruokakaupassa käyntiin menee kohtuuttomasti aikaa, kun pitää pyöriä siellä pohtimassa mitä tarvitsee ja mitähän siellä kotona jo olikin, ja sitten päädytään tilanteeseen, että kaapissa on kuusi pakettia lasagnelevyjä mutta ei yhtään tomaattimurskaa kastikkeeksi, auto jää katsastamatta ajoissa kun ei tullut tarkastaneeksi sitä katsastuspäivää.
Näitten kaikkien asioiden pyörittäminen päässä ajattelua vaativan työn lisäksi on välillä aika raskasta. Meillä mieheltä ei vaan tunnu kertakaikkiaan sujuvan tämmöinen kokonaisuuksien hallinta, tai sitten se ei vaan halua sitä tehdä, koska onnistuu kyllä suunnittelemaan hirvenmetsästysreissun 10 hengen porukalle ja tekee vaativaa asiantuntijatyötä. Kotona se haahuilee ja tekee jonkun pikku homman silloin ja toisen tällöin ja aina on lasten kamppeet hukassa ja päiväunirytmi sekaisin, eikä mitään muka ehdi tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä metatyö-hupatus on kyllä huvittavaa. Kaikesta normaaliin elämään kuuluvastakin pitäisi saada arvostusta. Tuo on kyllä marttyyri-asenteellisen toiveuni.
Ja miksi ei? Normaalia elämää osaa arvostaa, jos on joutunut elämään muilla tavoilla.
Omien vanhempieni elämänhallinta oli vuosia alle arvostelun. Osasin itse jo alle 10-vuotiaana metatyön paremmin kuin ns. aikuinen äitini.
Kun joka vuosi ihmetellään, että talvi tulee ja jostain pitää saada lapsille vaatteita, kun asunto on mörskä joka joskus ehkä remontoidaan, kun ruokaa aletaan miettiä sitten kun kaikilla on jo nälkä eikä kaapeissa ole mitään ja jostain pitää saada jotain syötävää velaksi (sieltä mistä uskaltaa ottaa lisää velkaa, vaikka se on kallein), tietää että metatyön osuus on puhdas 0.Hui hai. Tuossahan on valtavasti metatyötä. Kyse on vain siitä, että se on huonoa, koska joudutaan tekemään ad hoc ja aina uudelleen. Systeemeillä ja rutiineilla metatyö tehdään kerran (tai harvoin) kunnolla, jonka jälkeen sitä ei ole. Metatyön suuresta määrästä valittavilla on juurikin elämänhallintaongelma. Ei välttämättä sellaista kuin kuvailit, vaan toisinpäin, yritetään hallita liian paljon ja usein, mutta ei osata. Itse tehtyä turhaa hallinnollista taakkaa. Jokaisen arkiviikon jokaisen päivän jokaista askaretta ei yksinkertaisesti tarvitse metatasolla tehdä eli siis erikseen suunnitella, jos on toimivat rutiinit ja käytännöt. Ne hoituvat vaivatta kuin itsestään. Sama koskien vuoden kiertoon liittyviä asioita.
Paitsi ettei metatyötä juurikaan tehty, koska se jäi usein pähkäilyksi. Taaksensa jätti, edestään löysi. Loput vasemmalla kädellä.
Väärin. Metatyötä ovat juuri nuo pähkäilyt. Sitähän metatyö nimenomaan on.
Metatyö johtaa tulokseen. Pähkäily on käsien levittelyä, joka ei synnytä toimivia rutiineja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.
Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"
Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.
Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?
Kyllä minä ainakin haluan.
Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.
Jos siivoaminen on niin helppoa, niin miksei miehet tee sitä sitten useammin parisuhteessa? Itseasiassa miksi ei voitaisi välillä tehdä niin, että miehet hoitavat täysin siivoamisen ja naiset vaan voisivat levätä työpäivän jälkeen?
Koska naisella on joku kummallinen näkymätön aikataulu joka laittaa hänet siivoamaan, vaikka ei olisi silminnähtävästi likaista. Lisäksi nainen ei kelpuuta kuin oman tapansa siivota, siihen on turha mennä väliin koska sitten on väärin siivottu kuitenkin. Jos minun jälkeni ei kelpaa, sitten on tehtävä itse. Eli vaihtoehdot ovat jokseenkin seuraavat:
1)Nainen hoitaa siivouksen omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan ja on tyytyväinen tulokseen. Haittapuolena sitten että nainen tekee kaiken, mutta toisaalta ei hän pysty rentoutumaan jos asioita ei ole tehty hänen tavallaan.
2)Mies siivoaa, mutta naisen mielestä liian harvoin ja muutenkin väärin, tästä syntyy sitten vääntämistä ja joskus jopa tuplasiivoamista, koska miehen tekemä ei kelpaa.
Loppujen lopuksi vaihtoehto ykkösellä arki sujuu jouhevammin ja kaikki on helpompaa.
Lisään vaihtoehdon 3) jos mies siivoaa oma-aloitteisesti tai ehdottaa siivoamista, se tuomitaan turhuutena, koska a) nainen on vastikään siivonnut tai b) on suunnitellut siivota juuri huomenna. Huomenna sitten valitetaan taas siitä, kun kaikki pitää itse huolehtia ja tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä metatyö-hupatus on kyllä huvittavaa. Kaikesta normaaliin elämään kuuluvastakin pitäisi saada arvostusta. Tuo on kyllä marttyyri-asenteellisen toiveuni.
Ja miksi ei? Normaalia elämää osaa arvostaa, jos on joutunut elämään muilla tavoilla.
Omien vanhempieni elämänhallinta oli vuosia alle arvostelun. Osasin itse jo alle 10-vuotiaana metatyön paremmin kuin ns. aikuinen äitini.
Kun joka vuosi ihmetellään, että talvi tulee ja jostain pitää saada lapsille vaatteita, kun asunto on mörskä joka joskus ehkä remontoidaan, kun ruokaa aletaan miettiä sitten kun kaikilla on jo nälkä eikä kaapeissa ole mitään ja jostain pitää saada jotain syötävää velaksi (sieltä mistä uskaltaa ottaa lisää velkaa, vaikka se on kallein), tietää että metatyön osuus on puhdas 0.Hui hai. Tuossahan on valtavasti metatyötä. Kyse on vain siitä, että se on huonoa, koska joudutaan tekemään ad hoc ja aina uudelleen. Systeemeillä ja rutiineilla metatyö tehdään kerran (tai harvoin) kunnolla, jonka jälkeen sitä ei ole. Metatyön suuresta määrästä valittavilla on juurikin elämänhallintaongelma. Ei välttämättä sellaista kuin kuvailit, vaan toisinpäin, yritetään hallita liian paljon ja usein, mutta ei osata. Itse tehtyä turhaa hallinnollista taakkaa. Jokaisen arkiviikon jokaisen päivän jokaista askaretta ei yksinkertaisesti tarvitse metatasolla tehdä eli siis erikseen suunnitella, jos on toimivat rutiinit ja käytännöt. Ne hoituvat vaivatta kuin itsestään. Sama koskien vuoden kiertoon liittyviä asioita.
Paitsi ettei metatyötä juurikaan tehty, koska se jäi usein pähkäilyksi. Taaksensa jätti, edestään löysi. Loput vasemmalla kädellä.
Väärin. Metatyötä ovat juuri nuo pähkäilyt. Sitähän metatyö nimenomaan on.
Metatyö johtaa tulokseen. Pähkäily on käsien levittelyä, joka ei synnytä toimivia rutiineja.
Tuo mainittu perhe ilmeisesti siis menehtyi ruoan ja suojan puutteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.
Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"
Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.
Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?
Kyllä minä ainakin haluan.
Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.
Jos siivoaminen on niin helppoa, niin miksei miehet tee sitä sitten useammin parisuhteessa? Itseasiassa miksi ei voitaisi välillä tehdä niin, että miehet hoitavat täysin siivoamisen ja naiset vaan voisivat levätä työpäivän jälkeen?
Koska naisella on joku kummallinen näkymätön aikataulu joka laittaa hänet siivoamaan, vaikka ei olisi silminnähtävästi likaista. Lisäksi nainen ei kelpuuta kuin oman tapansa siivota, siihen on turha mennä väliin koska sitten on väärin siivottu kuitenkin. Jos minun jälkeni ei kelpaa, sitten on tehtävä itse. Eli vaihtoehdot ovat jokseenkin seuraavat:
1)Nainen hoitaa siivouksen omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan ja on tyytyväinen tulokseen. Haittapuolena sitten että nainen tekee kaiken, mutta toisaalta ei hän pysty rentoutumaan jos asioita ei ole tehty hänen tavallaan.
2)Mies siivoaa, mutta naisen mielestä liian harvoin ja muutenkin väärin, tästä syntyy sitten vääntämistä ja joskus jopa tuplasiivoamista, koska miehen tekemä ei kelpaa.
Loppujen lopuksi vaihtoehto ykkösellä arki sujuu jouhevammin ja kaikki on helpompaa.
Siivoaminen on helpompaa ja sujuu nopeammin, jos sen tekee ennen kuin on likaista. Pinttynyt lika vaatii tymäkät aineet ja paljon työtä. Likaiseksi pinttyneitä pintoja ei välttämättä saa puhtaaksi ja se vaikuttaa asunnon arvoon. Totta kai siitä tulee sanomista, jos homman tekee huonosti tai puolittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?
Ehkä jossain sadan ravintolan valtakunnallisessa ketjussa. Käytännön ravintolassa se on yleensä omistaja tai pääkokki joka suunnittelee listat iltatöinä kotona joskus kun kerkeää.
Kukaan ei ole ketjussa kuitenkaan väittänyt että ruokalista ei vaatisi suunnittelua, joten kommenttisi on turhake.
Ruokalista on se johon koko ravintolan toiminta perustuu. Se ei ole mitään mikä syntyy lisukkeena, turhakkeena tai iltapuhdetyönä.
Ja onhan väittänyt. Esimerkiksi länkyttäjä jolle vastasin.
Ihanko oikeasti nyt vertaillaan perheen ruokasuunnitelmia ravintolan ruokalistan suunnitteluun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.
Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"
Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.
Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?
Kyllä minä ainakin haluan.
Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.
Jos siivoaminen on niin helppoa, niin miksei miehet tee sitä sitten useammin parisuhteessa? Itseasiassa miksi ei voitaisi välillä tehdä niin, että miehet hoitavat täysin siivoamisen ja naiset vaan voisivat levätä työpäivän jälkeen?
Koska naisella on joku kummallinen näkymätön aikataulu joka laittaa hänet siivoamaan, vaikka ei olisi silminnähtävästi likaista. Lisäksi nainen ei kelpuuta kuin oman tapansa siivota, siihen on turha mennä väliin koska sitten on väärin siivottu kuitenkin. Jos minun jälkeni ei kelpaa, sitten on tehtävä itse. Eli vaihtoehdot ovat jokseenkin seuraavat:
1)Nainen hoitaa siivouksen omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan ja on tyytyväinen tulokseen. Haittapuolena sitten että nainen tekee kaiken, mutta toisaalta ei hän pysty rentoutumaan jos asioita ei ole tehty hänen tavallaan.
2)Mies siivoaa, mutta naisen mielestä liian harvoin ja muutenkin väärin, tästä syntyy sitten vääntämistä ja joskus jopa tuplasiivoamista, koska miehen tekemä ei kelpaa.
Loppujen lopuksi vaihtoehto ykkösellä arki sujuu jouhevammin ja kaikki on helpompaa.
Lisään vaihtoehdon 3) jos mies siivoaa oma-aloitteisesti tai ehdottaa siivoamista, se tuomitaan turhuutena, koska a) nainen on vastikään siivonnut tai b) on suunnitellut siivota juuri huomenna. Huomenna sitten valitetaan taas siitä, kun kaikki pitää itse huolehtia ja tehdä.
Selkeitä tekosyitä miesten puolelta, jotta heidän ei vaan tarvitsisi siivota. Sitten voidaan sysätä se syy naisten niskoille ja vähätellä siivoamisen tuomaa työtaakkaa, vaikka oikea syy siihen miksi nainen joutuu siivoamaan on se, että miehet haluavat vältellä sitä kaikin keinoin.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja periaatteessa listauksessasi on tärkeitä asioita, mutta en näe niitä mitenkään "naisten työnä" ja lisäksi siinä on turhia ja korjattavia prosesseja.
- mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta --> pilveen tallennettu yhteinen lista jota kaikki päivittävät, ja minkä avulla voit kaupassa ostaa tarvittavat. Tai jos vielä helpommaksi haluat asian viedä, tilaat tavarat kotiin tai valmiiksi laatikkoon, jonka vain noudat.
- koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi --> osta alennusmyynnistä hieman liian suuri takki valmiiksi odottamaan tai odota rauhassa, että se pitää ostaa ja ostatte vasta sitten. Eivät takit kaupoista lopu
- kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä --> kummallinen asia. Kun se loppuu, ostat lisää. Tai määrittelet tarkasti "huoneessa oltava 5 avaamatonta pakkausta" ja kun korkkaat kuudennen, lisäät asian sille ostoslistalle
- kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna --> sama asia, määrittele, lisää listalle
- koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa --> laske kerran, aikatauluta kalenteriin
- mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa --> miehelle tehtäväksi, koska miehen siskonpoika / hanki lahjakortti valmiiksi. Kaikille sopiva lahja: lahjakortti vaikka citymarkettiin
- onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin --> kuukautiskuppi varalle tai sama sääntö kuin pyykinpesuaineelle, listalle
- koska vaihdetaan verhot ja... --> miksi ne pitäisi vaihtaa?
Kaikki tuo määrittely on juuri sitä metatyötä myös. Verhojen vaihto on minustakin aika turhaa, mutta jos ostaa lapselle talvitakin alennusmyynnistä niin kyllä sitä yleensä edeltää se, että jonkun pitää tehdä havainto että lapsi mahdollisesti tarvitsee uuden takin ja tarkistaa minkä kokoisen. Ja sitten muistaa, onko kaapissa jo takkia jemmassa vai ei. Toki voihan sitä ostella vaatteita aina kun sattuu sopiva vastaan, mutta sitten niitä äkkiä saattaakin olla monta ja jotain muuta vaatekappaletta sitten ei yhtään. Eihän kukaan ole väittänyt, että mikään yksittäinen asia olisi mitenkään iso homma, raskaaksi metatyön tekee se, että niitä pieniä muistettavia asioita on lasten myötä hirveän monta. Asioiden delegointi on myös taito ja vaikka saisikin vaikka lahjan oston siirrettyä miehen vastuulle, on pitänyt ensin tajuta ajatella, että semmoinen pitäisi ostaa. Ilman metatyötä se nimittäin jää ostamatta kokonaan tai ostetaan sitten matkalla sinne juhliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies, perheenisä, enkä todellakaan ymmärrä miksi ap pitää noita listaamiaan asioita jonain, jota pitäisi erityisesti arvostaa. Katsotaanpa kohta kohdalta:
- mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta,
Meillä on jääkaapin ovessa lehtiö, johon kaikki kirjoittavat ostettavia ruokia sitä mukaa kun puutteita havaitsee. Tietysti jos haluaa tehdä jotain tiettyä ruokaa, johon tarvitaan erityisiä aineksia, niin ne täytyy sitten erikseen lisätä. Eli tämä ok.
- koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi (tänä talvena jo?),
Takin koon näkee kun se on päällä. Uusi ostetaan sitten kun vanha tosiaan käy liian pieneksi. Se asia ei etukäteen miettimällä muutu miksikään.
- kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä,
Pesuaineen määrän huomaa kyllä kun sitä annostelee. Kun alkaa käydä vähiin, se joka pyykkiä pesee, käy lisäämässä pesuaineen siihen jääkaapin ovessa olevaan listaan.
- kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna,
Omat lapset on jo kouluikäisiä, joten tähän on vaikea ottaa kantaa. Meillä vauvat kuitenkin söivät jo muutakin ruokaa kuin valmiita soseita jo hyvin pienestä pitäen. Eli pari päivää olisi kyllä pärjätty ihan hyvin, vaikka vauvanruoka olisikin päässyt loppumaan.
- koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa,
Tämänkin näkee parhaiten kun katsoo niitä puuvaraston halkopinoja. Eivät ole kyllä vuosikausiin olleet lähelläkään loppumista, mutta jos alkaisi näyttää siltä, niin sitten menisin tekemään lisää puita.
- mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa,
Tätä on mielestäni melko varhaista pohtia vielä nyt. 12-vuotiaalle löytyy kuitenkin helposti lahjoja. Itse annoin omalle siskonpojalleni lautapelin, jonka valitsemiseen meni kaupassa noin 3 minuuttia. Etukäteen en ollut suunnitellut mitään.
- onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin,
OK
- koska vaihdetaan verhot ja mitkä, sopiiko verhojen vaihto pesurytmiin jne jne jne.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä verhojenvaihtojuttua. Meillä on ollut samat verhot kesät talvet ainakin 4 vuotta. Muistaakseni yhden kerran tänä aikana niitä on pesty. Mistä ne likaantuisivatkaan? Pölyt saa imuroitua.
Ohis, mutta mikä rennon ihmisen merkki on pitää aina samoja verhoja?
Meillä on takkauuni joka nokeaa, eikä alipaineella ilmastoitu asunto oikein tuuletu. Verhoissa on siis myös rasvaa.
Paitsi että yhdet ja samat verhot kyllästyttävät, ne myös haalistuvat pitemmän päälle. Vaikka meillä on rullakaihtimet valon säätöön, niin onhan se joskus järkevää laittaa kesäksi peittävät ja talvella enemmän valoa läpäisevät jos viitsii nähdä sen vaivan.Vähän ohis, mutta verhot haalistuvat enemmän jos niitä pesee jatkuvalla syötöllä. Sitä en kiistä etteikö asuntonne voisi olla kuin katugrilli, jossa leijuva eltaantunut rasvasumu turmelee kaiken viikoissa. Fiksua metatyötä olisi ajatella, kuinka korjata ilmanvaihto normaaliksi ja terveeksi.
Itse vaihdan verhot pari kertaa vuodessa. Teen sen spontaanisti sopivan hetken tultua. Se ei vaadi sekuntiakaan metatyötä, eikä hommaan kuluva varsinainen työaika ole mikään kummoinen rasite. Mitä lie, tunti pyykkäyksineen. Enemmän käytän vuositasolla aikaa nenän kaivamiseen.
Ja sen huomaa argumentaatiosi tasosta. Toinen sormesi sijaitsee varmasti kehon alaosissa. Muista vaihtaa välillä, vaikket verhoja vaihtaisikaan.
Eihän se sinulle kuulu, mutta ilmastointi on nyt niin hyvä kuin se voi olla, ilman lisälaitteita, se on korjattu viime vuonna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä metatyö-hupatus on kyllä huvittavaa. Kaikesta normaaliin elämään kuuluvastakin pitäisi saada arvostusta. Tuo on kyllä marttyyri-asenteellisen toiveuni.
Ja miksi ei? Normaalia elämää osaa arvostaa, jos on joutunut elämään muilla tavoilla.
Omien vanhempieni elämänhallinta oli vuosia alle arvostelun. Osasin itse jo alle 10-vuotiaana metatyön paremmin kuin ns. aikuinen äitini.
Kun joka vuosi ihmetellään, että talvi tulee ja jostain pitää saada lapsille vaatteita, kun asunto on mörskä joka joskus ehkä remontoidaan, kun ruokaa aletaan miettiä sitten kun kaikilla on jo nälkä eikä kaapeissa ole mitään ja jostain pitää saada jotain syötävää velaksi (sieltä mistä uskaltaa ottaa lisää velkaa, vaikka se on kallein), tietää että metatyön osuus on puhdas 0.Hui hai. Tuossahan on valtavasti metatyötä. Kyse on vain siitä, että se on huonoa, koska joudutaan tekemään ad hoc ja aina uudelleen. Systeemeillä ja rutiineilla metatyö tehdään kerran (tai harvoin) kunnolla, jonka jälkeen sitä ei ole. Metatyön suuresta määrästä valittavilla on juurikin elämänhallintaongelma. Ei välttämättä sellaista kuin kuvailit, vaan toisinpäin, yritetään hallita liian paljon ja usein, mutta ei osata. Itse tehtyä turhaa hallinnollista taakkaa. Jokaisen arkiviikon jokaisen päivän jokaista askaretta ei yksinkertaisesti tarvitse metatasolla tehdä eli siis erikseen suunnitella, jos on toimivat rutiinit ja käytännöt. Ne hoituvat vaivatta kuin itsestään. Sama koskien vuoden kiertoon liittyviä asioita.
Paitsi ettei metatyötä juurikaan tehty, koska se jäi usein pähkäilyksi. Taaksensa jätti, edestään löysi. Loput vasemmalla kädellä.
Väärin. Metatyötä ovat juuri nuo pähkäilyt. Sitähän metatyö nimenomaan on.
Metatyö johtaa tulokseen. Pähkäily on käsien levittelyä, joka ei synnytä toimivia rutiineja.
Tuo mainittu perhe ilmeisesti siis menehtyi ruoan ja suojan puutteeseen?
Oli kuule hilkulla. Nykyään otettaisiin huostaan varmaan aikuisetkin, lasten lisäksi.
Oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja periaatteessa listauksessasi on tärkeitä asioita, mutta en näe niitä mitenkään "naisten työnä" ja lisäksi siinä on turhia ja korjattavia prosesseja.
- mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta --> pilveen tallennettu yhteinen lista jota kaikki päivittävät, ja minkä avulla voit kaupassa ostaa tarvittavat. Tai jos vielä helpommaksi haluat asian viedä, tilaat tavarat kotiin tai valmiiksi laatikkoon, jonka vain noudat.
- koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi --> osta alennusmyynnistä hieman liian suuri takki valmiiksi odottamaan tai odota rauhassa, että se pitää ostaa ja ostatte vasta sitten. Eivät takit kaupoista lopu
- kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä --> kummallinen asia. Kun se loppuu, ostat lisää. Tai määrittelet tarkasti "huoneessa oltava 5 avaamatonta pakkausta" ja kun korkkaat kuudennen, lisäät asian sille ostoslistalle
- kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna --> sama asia, määrittele, lisää listalle
- koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa --> laske kerran, aikatauluta kalenteriin
- mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa --> miehelle tehtäväksi, koska miehen siskonpoika / hanki lahjakortti valmiiksi. Kaikille sopiva lahja: lahjakortti vaikka citymarkettiin
- onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin --> kuukautiskuppi varalle tai sama sääntö kuin pyykinpesuaineelle, listalle
- koska vaihdetaan verhot ja... --> miksi ne pitäisi vaihtaa?
Minulla on ainakin lapset, jotka haluavat itse päättää vaatteistaan ja haluan tukea heidän oman itsensä kehittymistä antamalla heidän valita omat vaatteet kaupasta. Täten en todellakaan lähde ostelemaan valmiiksi vaatteita alennusmyynneistä.
Tottakai eri, jos kyse on jostain alle 4v.
Miksi mun pitää?
- muistitauluäiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Kaikista kalentereista, hakukoneista, viesteistä, sähköposteista jne huolimatta minä, äiti, olen se perheemme päivyri, hakukone ja muistitaulu.
Minulta voi kysyä, missä mikäkin vaatekappale tai lelu sijaitsee, onko tiskikoneessa puhtaat vai likaiset 🙄, milloin on pojan harkat ja millä bussilla sinne pääsee, milloin on joulu, mitä syödään, onko kaapissa sokeria, mitä pitää tuoda kaupasta, mitä on fermentoiminen, paljonko kello on, joko uutiset on menny, moneltako illan elokuva alkaa, mihin aikaan on pöytävaraus, onko ensi viikolla mitään tapahtumia...
Sama jatkuu töissä mieskollegani taholta: mikä on oikea tuotenimike, millä koodilla se löytyy, paljonko on varastosaldo, onko tilaukset hoidettu, milloinkahan on toimitus tulossa, ketä on iltavuorossa...
Eikö kukaan osaa tehdä mitään itsenäisesti! Välillä menee hermo ja kavahdan vähemmän ystävällisesti, että en tiedä, ota itse selvää.
Ihmiset elävät sosiaalisissa yhteisöissä siksi että toinen toisiaan auttaen kykenevät enempään eikä jokaisen tarvitsekaan osata kaikkea.
Miksi mun tarvitsee?
- muistitauluäiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.
Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"
Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.
Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?
Kyllä minä ainakin haluan.
Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.
Jos siivoaminen on niin helppoa, niin miksei miehet tee sitä sitten useammin parisuhteessa? Itseasiassa miksi ei voitaisi välillä tehdä niin, että miehet hoitavat täysin siivoamisen ja naiset vaan voisivat levätä työpäivän jälkeen?
Koska naisella on joku kummallinen näkymätön aikataulu joka laittaa hänet siivoamaan, vaikka ei olisi silminnähtävästi likaista. Lisäksi nainen ei kelpuuta kuin oman tapansa siivota, siihen on turha mennä väliin koska sitten on väärin siivottu kuitenkin. Jos minun jälkeni ei kelpaa, sitten on tehtävä itse. Eli vaihtoehdot ovat jokseenkin seuraavat:
1)Nainen hoitaa siivouksen omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan ja on tyytyväinen tulokseen. Haittapuolena sitten että nainen tekee kaiken, mutta toisaalta ei hän pysty rentoutumaan jos asioita ei ole tehty hänen tavallaan.
2)Mies siivoaa, mutta naisen mielestä liian harvoin ja muutenkin väärin, tästä syntyy sitten vääntämistä ja joskus jopa tuplasiivoamista, koska miehen tekemä ei kelpaa.
Loppujen lopuksi vaihtoehto ykkösellä arki sujuu jouhevammin ja kaikki on helpompaa.
Tarkoitat siis, että mies tahallaan siivoaa huonosti, jotta hänen ei tarvitse siivota :)
eikös sen siivoamisen pitänyt olla helppoa? Jos on, niin miksi sitä ei voi tehdä kunnonlla ja tasaisin väliajoin?
Eipä taidakkaan olla, kun miehet ovat näemmä siinä niin huonoja ja tekevät sitä mahdollisimman harvoin.
Tasa-arvoisessa parisuhteessa ei ole diktaattoria joka sanelee mitä tehdään, miten tehdään ja milloin tehdään. Jos toinen haluaa imuroida 3 kertaa viikossa ja toinen kerran viikossa niin sitten neuvotellaan sopiva kompromissi.
Vierailija kirjoitti:
Multa kyllä riittää sympatiaa ap:lle ja muillekin naisille - ja miehille - jotka tuntuu uupuvan metatyötaakan alle!
Mun mies tosin tekee aina jotain, mutta vasta sitten kun on pyydetty. Päivittäiset kotityöt vielä menee suht puoliksi (ruuanlaitot, pyykkäys, siivous jne.), mutta se kaikki muu kaatuu mulle. Jos en tee, niin niitä ei tee kukaan. Kokeiltu on. Ja koska siitä kärsii eniten lapset, niin minä teen.
Minä varaan neuvolat ja hammaslääkärit ja myös käyn niissä lasten kanssa. Samoin vasu- ja kehityskeskustelut. Ilmoitan että lapsi pääsee kaverisynttäreille ja hommaan lahjat. Hoidan harrastuksiin ilmoittautumiset, hankin harrastusvälineet jos niitä tarvitaan, sovin kimppakyytejä toisten vanhempien kanssa jotta säästyy kuljettamiselta ja pääosin myös kuskaan. Huolehdin, että kouluun lähtee oikea lapsi oikeaan aikaan tarvittavien tavaroiden kanssa; minä muistan taskulamput, kananmunan kennot, maitopurkin korkit ja esitysvaatteet reppuun, kun niitä on pyydetty. Minä hommaan joululahjat ja synttärilahjat - myös sairastelevan anopin puolesta - ja järjestän lasten kaverisynttärit. Hoidan kaiken lastenvaatteisiin ja kenkiin liittyvän, ja olen myös sitä mieltä ettei niitä aina löydy kaupasta silloin kun tarvitsee (jotkut koot loppuu nopeasti ja kaupat tilaa monesti aika niukasti varastoa, ettei jää tavaraa käsiin). Joskus pitää etsiä ja kierrellä, vaikka ei rahasta olisi niin tiukkaa eikä ulkonäön suhteen olisi kovin tarkkaa. Tähän päälle sitten kaikki muu, jota en nyt muistanut luetella, mutta jotka vaan jotenkin kummasti hoituu...
Me ollaan justiinsa viikko väännetty miehen kanssa siitä, että voisiko se ottaa lasten (3kpl) kirjastokorttien muistutukset omaan meiliinsä. Se ei millään haluaisi, kun siitä on niin VAIVAA! Pitäisi käydä aina uusimassa ne jotka on vaarassa myöhästyä, ettei tulisi sakkoja. Haluisin jotenkin alkaa jakaa tätä taakkaa, mutta saa nähdä onnistuuko se ikinä :|
Jep, meillä sama. Mies kyllä tosin hoitaa myös noita neuvolareissuja ym., mutta vain jos minä sanon että varaa aika, tässä on puhelinnumero, sano näin. Ja varmistan muutaman kerran, että asia on hoidettu ja sitten vielä, että muistaa mennä sinne. Kirjastoasioita se ei voi hoitaa, koska en ole kädestä pitäen näyttänyt, mistä saa hankittua kirjastokorttiin pinkoodin, jolla pääsee sisälle kirjastoon, eikä se ole halunnut selvittää asiaa itse. Erityisen ärsyttävää on se, että ennen mies oli meistä se järjestelmällisempi ja pitää edelleen esim harrastusvälineensä viimeisen päälle siististi, mutta imuriin tarttuminen tai lasten lelujen ja vaatteiden järjestely on ylivoimaista, mistään vaatekaappien siivouksista puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja periaatteessa listauksessasi on tärkeitä asioita, mutta en näe niitä mitenkään "naisten työnä" ja lisäksi siinä on turhia ja korjattavia prosesseja.
- mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta --> pilveen tallennettu yhteinen lista jota kaikki päivittävät, ja minkä avulla voit kaupassa ostaa tarvittavat. Tai jos vielä helpommaksi haluat asian viedä, tilaat tavarat kotiin tai valmiiksi laatikkoon, jonka vain noudat.
- koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi --> osta alennusmyynnistä hieman liian suuri takki valmiiksi odottamaan tai odota rauhassa, että se pitää ostaa ja ostatte vasta sitten. Eivät takit kaupoista lopu
- kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä --> kummallinen asia. Kun se loppuu, ostat lisää. Tai määrittelet tarkasti "huoneessa oltava 5 avaamatonta pakkausta" ja kun korkkaat kuudennen, lisäät asian sille ostoslistalle
- kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna --> sama asia, määrittele, lisää listalle
- koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa --> laske kerran, aikatauluta kalenteriin
- mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa --> miehelle tehtäväksi, koska miehen siskonpoika / hanki lahjakortti valmiiksi. Kaikille sopiva lahja: lahjakortti vaikka citymarkettiin
- onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin --> kuukautiskuppi varalle tai sama sääntö kuin pyykinpesuaineelle, listalle
- koska vaihdetaan verhot ja... --> miksi ne pitäisi vaihtaa?
Unohdin kysyä, mikä tekee näistä "naisten töitä"? Esim. miehen sukulaisten lahjat ja muistaminen ovat selkeästi mielestäni miehen hommia. Itse en sellaisista huolehdi.
Naisten pitää saada marttyyripisteet niistäkin, muuten ei pääse valittamaan miten raskasta kaikki on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.
Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"
Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.
Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?
Kyllä minä ainakin haluan.
Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.
Jos siivoaminen on niin helppoa, niin miksei miehet tee sitä sitten useammin parisuhteessa? Itseasiassa miksi ei voitaisi välillä tehdä niin, että miehet hoitavat täysin siivoamisen ja naiset vaan voisivat levätä työpäivän jälkeen?
Koska naisella on joku kummallinen näkymätön aikataulu joka laittaa hänet siivoamaan, vaikka ei olisi silminnähtävästi likaista. Lisäksi nainen ei kelpuuta kuin oman tapansa siivota, siihen on turha mennä väliin koska sitten on väärin siivottu kuitenkin. Jos minun jälkeni ei kelpaa, sitten on tehtävä itse. Eli vaihtoehdot ovat jokseenkin seuraavat:
1)Nainen hoitaa siivouksen omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan ja on tyytyväinen tulokseen. Haittapuolena sitten että nainen tekee kaiken, mutta toisaalta ei hän pysty rentoutumaan jos asioita ei ole tehty hänen tavallaan.
2)Mies siivoaa, mutta naisen mielestä liian harvoin ja muutenkin väärin, tästä syntyy sitten vääntämistä ja joskus jopa tuplasiivoamista, koska miehen tekemä ei kelpaa.
Loppujen lopuksi vaihtoehto ykkösellä arki sujuu jouhevammin ja kaikki on helpompaa.
Tarkoitat siis, että mies tahallaan siivoaa huonosti, jotta hänen ei tarvitse siivota :)
eikös sen siivoamisen pitänyt olla helppoa? Jos on, niin miksi sitä ei voi tehdä kunnonlla ja tasaisin väliajoin?
Eipä taidakkaan olla, kun miehet ovat näemmä siinä niin huonoja ja tekevät sitä mahdollisimman harvoin.
Tasa-arvoisessa parisuhteessa ei ole diktaattoria joka sanelee mitä tehdään, miten tehdään ja milloin tehdään. Jos toinen haluaa imuroida 3 kertaa viikossa ja toinen kerran viikossa niin sitten neuvotellaan sopiva kompromissi.
Mikä on sitten se miehen kompromissi = nainen siivoaa, että mies voi levätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.
Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"
Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.
Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?
Kyllä minä ainakin haluan.
Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.
Jos siivoaminen on niin helppoa, niin miksei miehet tee sitä sitten useammin parisuhteessa? Itseasiassa miksi ei voitaisi välillä tehdä niin, että miehet hoitavat täysin siivoamisen ja naiset vaan voisivat levätä työpäivän jälkeen?
Koska naisella on joku kummallinen näkymätön aikataulu joka laittaa hänet siivoamaan, vaikka ei olisi silminnähtävästi likaista. Lisäksi nainen ei kelpuuta kuin oman tapansa siivota, siihen on turha mennä väliin koska sitten on väärin siivottu kuitenkin. Jos minun jälkeni ei kelpaa, sitten on tehtävä itse. Eli vaihtoehdot ovat jokseenkin seuraavat:
1)Nainen hoitaa siivouksen omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan ja on tyytyväinen tulokseen. Haittapuolena sitten että nainen tekee kaiken, mutta toisaalta ei hän pysty rentoutumaan jos asioita ei ole tehty hänen tavallaan.
2)Mies siivoaa, mutta naisen mielestä liian harvoin ja muutenkin väärin, tästä syntyy sitten vääntämistä ja joskus jopa tuplasiivoamista, koska miehen tekemä ei kelpaa.
Loppujen lopuksi vaihtoehto ykkösellä arki sujuu jouhevammin ja kaikki on helpompaa.
Tarkoitat siis, että mies tahallaan siivoaa huonosti, jotta hänen ei tarvitse siivota :)
eikös sen siivoamisen pitänyt olla helppoa? Jos on, niin miksi sitä ei voi tehdä kunnonlla ja tasaisin väliajoin?
Eipä taidakkaan olla, kun miehet ovat näemmä siinä niin huonoja ja tekevät sitä mahdollisimman harvoin.
Helppoa se onkin, tylsää vain. Mutta mies pärjää sinkkunakin siivouksen kanssa ihan normaalisti, eli ilmeisesti miehen siisteystaso on elämän kannalta ihan riittävä, se ei vain naiselle kelpaa.
Unohdin kysyä, mikä tekee näistä "naisten töitä"? Esim. miehen sukulaisten lahjat ja muistaminen ovat selkeästi mielestäni miehen hommia. Itse en sellaisista huolehdi.