Miksi naisten metatyötä ei arvosteta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja periaatteessa listauksessasi on tärkeitä asioita, mutta en näe niitä mitenkään "naisten työnä" ja lisäksi siinä on turhia ja korjattavia prosesseja.

- mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta --> pilveen tallennettu yhteinen lista jota kaikki päivittävät, ja minkä avulla voit kaupassa ostaa tarvittavat. Tai jos vielä helpommaksi haluat asian viedä, tilaat tavarat kotiin tai valmiiksi laatikkoon, jonka vain noudat.

- koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi --> osta alennusmyynnistä hieman liian suuri takki valmiiksi odottamaan tai odota rauhassa, että se pitää ostaa ja ostatte vasta sitten. Eivät takit kaupoista lopu

- kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä --> kummallinen asia. Kun se loppuu, ostat lisää. Tai määrittelet tarkasti "huoneessa oltava 5 avaamatonta pakkausta" ja kun korkkaat kuudennen, lisäät asian sille ostoslistalle

- kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna --> sama asia, määrittele, lisää listalle

- koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa --> laske kerran, aikatauluta kalenteriin

- mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa --> miehelle tehtäväksi, koska miehen siskonpoika / hanki lahjakortti valmiiksi. Kaikille sopiva lahja: lahjakortti vaikka citymarkettiin

- onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin --> kuukautiskuppi varalle tai sama sääntö kuin pyykinpesuaineelle, listalle

- koska vaihdetaan verhot ja... --> miksi ne pitäisi vaihtaa?

Kaikki tuo määrittely on juuri sitä metatyötä myös. Verhojen vaihto on minustakin aika turhaa, mutta jos ostaa lapselle talvitakin alennusmyynnistä niin kyllä sitä yleensä edeltää se, että jonkun pitää tehdä havainto että lapsi mahdollisesti tarvitsee uuden takin ja tarkistaa minkä kokoisen. Ja sitten muistaa, onko kaapissa jo takkia jemmassa vai ei. Toki voihan sitä ostella vaatteita aina kun sattuu sopiva vastaan, mutta sitten niitä äkkiä saattaakin olla monta ja jotain muuta vaatekappaletta sitten ei yhtään. Eihän kukaan ole väittänyt, että mikään yksittäinen asia olisi mitenkään iso homma, raskaaksi metatyön tekee se, että niitä pieniä muistettavia asioita on lasten myötä hirveän monta. Asioiden delegointi on myös taito ja vaikka saisikin vaikka lahjan oston siirrettyä miehen vastuulle, on pitänyt ensin tajuta ajatella, että semmoinen pitäisi ostaa. Ilman metatyötä se nimittäin jää ostamatta kokonaan tai ostetaan sitten matkalla sinne juhliin.

Että pitää oikein tehdä havainto ja katsoa kaapista ja sellaista. On se kyllä varmaan yhtä helvettiä, miten te jaksatte?

Elllu kirjoitti:

Provohan tuo aloitus oli, olihan? Tuona aikana jos ja kun asioita pähkäile, on iso osa hommista jo tehty. Normi kotitöitä ja OMAN elämän hallintaa, joka todin tuntuu olevan monelta nyky-pirkalta kadoksissa.

Se on tätä nykyaikaa. Naiset tekevät vähemmän työtunteja, mutta sama palkka pitäisi saada. Nyt sitten kotiaskareet ja tavallinen elämänhallintakin brändätään työksi, josta pitäisi saada jotain erityistunnustusta. Miksi miehet eivät ole vinkumassa lisää ja lisää ja lisää joka asiassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja periaatteessa listauksessasi on tärkeitä asioita, mutta en näe niitä mitenkään "naisten työnä" ja lisäksi siinä on turhia ja korjattavia prosesseja.

- mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta --> pilveen tallennettu yhteinen lista jota kaikki päivittävät, ja minkä avulla voit kaupassa ostaa tarvittavat. Tai jos vielä helpommaksi haluat asian viedä, tilaat tavarat kotiin tai valmiiksi laatikkoon, jonka vain noudat.

- koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi --> osta alennusmyynnistä hieman liian suuri takki valmiiksi odottamaan tai odota rauhassa, että se pitää ostaa ja ostatte vasta sitten. Eivät takit kaupoista lopu

- kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä --> kummallinen asia. Kun se loppuu, ostat lisää. Tai määrittelet tarkasti "huoneessa oltava 5 avaamatonta pakkausta" ja kun korkkaat kuudennen, lisäät asian sille ostoslistalle

- kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna --> sama asia, määrittele, lisää listalle

- koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa --> laske kerran, aikatauluta kalenteriin

- mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa --> miehelle tehtäväksi, koska miehen siskonpoika / hanki lahjakortti valmiiksi. Kaikille sopiva lahja: lahjakortti vaikka citymarkettiin

- onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin --> kuukautiskuppi varalle tai sama sääntö kuin pyykinpesuaineelle, listalle

- koska vaihdetaan verhot ja... --> miksi ne pitäisi vaihtaa?

Kaikki tuo määrittely on juuri sitä metatyötä myös. Verhojen vaihto on minustakin aika turhaa, mutta jos ostaa lapselle talvitakin alennusmyynnistä niin kyllä sitä yleensä edeltää se, että jonkun pitää tehdä havainto että lapsi mahdollisesti tarvitsee uuden takin ja tarkistaa minkä kokoisen. Ja sitten muistaa, onko kaapissa jo takkia jemmassa vai ei. Toki voihan sitä ostella vaatteita aina kun sattuu sopiva vastaan, mutta sitten niitä äkkiä saattaakin olla monta ja jotain muuta vaatekappaletta sitten ei yhtään. Eihän kukaan ole väittänyt, että mikään yksittäinen asia olisi mitenkään iso homma, raskaaksi metatyön tekee se, että niitä pieniä muistettavia asioita on lasten myötä hirveän monta. Asioiden delegointi on myös taito ja vaikka saisikin vaikka lahjan oston siirrettyä miehen vastuulle, on pitänyt ensin tajuta ajatella, että semmoinen pitäisi ostaa. Ilman metatyötä se nimittäin jää ostamatta kokonaan tai ostetaan sitten matkalla sinne juhliin.

Asioiden delegointi totta vie on taito. Sinulta se ilmeisesti puuttuu täysin. Et nimittäin ymmärrä, että delegointi eli vastuuttaminen on kuvailemasi kaltaisen mikromanageeraus-käskyttämisen suoranainen vastakohta johtamisessa. Mikromanagerointi uuvuttaa ja turhauttaa kaikkia. Opettele siis delegoimaan eli vastuuttamaan, ja metatyötaakkasi katoaa.

Nainen on kontrollifriikki ja neurootikko ihan perusrakenteeltaan. Tekee siis kaikesta työläämpää kuin sen tarvitsee olla ja sitten kiukuttelee muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.

Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"

Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.

Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?

Kyllä minä ainakin haluan.

Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.

Jos siivoaminen on niin helppoa, niin miksei miehet tee sitä sitten useammin parisuhteessa? Itseasiassa miksi ei voitaisi välillä tehdä niin, että miehet hoitavat täysin siivoamisen ja naiset vaan voisivat levätä työpäivän jälkeen?

Koska naisella on joku kummallinen näkymätön aikataulu joka laittaa hänet siivoamaan, vaikka ei olisi silminnähtävästi likaista. Lisäksi nainen ei kelpuuta kuin oman tapansa siivota, siihen on turha mennä väliin koska sitten on väärin siivottu kuitenkin. Jos minun jälkeni ei kelpaa, sitten on tehtävä itse. Eli vaihtoehdot ovat jokseenkin seuraavat:

1)Nainen hoitaa siivouksen omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan ja on tyytyväinen tulokseen. Haittapuolena sitten että nainen tekee kaiken, mutta toisaalta ei hän pysty rentoutumaan jos asioita ei ole tehty hänen tavallaan.

2)Mies siivoaa, mutta naisen mielestä liian harvoin ja muutenkin väärin, tästä syntyy sitten vääntämistä ja joskus jopa tuplasiivoamista, koska miehen tekemä ei kelpaa.

Loppujen lopuksi vaihtoehto ykkösellä arki sujuu jouhevammin ja kaikki on helpompaa.

Tarkoitat siis, että mies tahallaan siivoaa huonosti, jotta hänen ei tarvitse siivota :) 

eikös sen siivoamisen pitänyt olla helppoa? Jos on, niin miksi sitä ei voi tehdä kunnonlla ja tasaisin väliajoin? 

Eipä taidakkaan olla, kun miehet ovat näemmä siinä niin huonoja ja tekevät sitä mahdollisimman harvoin.

Helppoa se onkin, tylsää vain. Mutta mies pärjää sinkkunakin siivouksen kanssa ihan normaalisti, eli ilmeisesti miehen siisteystaso on elämän kannalta ihan riittävä, se ei vain naiselle kelpaa.

Olen tuntenut useammankin miehen, jotka siivoavat vain kerran kuussa (tai kun nainen tulee käymään). 

Ei se kuulosta minulta normaalilta, vaan laiskuudelta ja siivous sitten vieritetään naisen niskoille. 

Miksi siivota useammin kuin on tarve?

En tiedä, tuottaako nimenomaan nainen asunnossa sotkua ja likaa erityisen paljon vai onko asia vain niin yksinkertainen, että siivoustarve on suorassa suhteessa asunnossa elävien lukumäärään. Kuitenkin nuorna miesnä yksin eläessäni siivosin jokseenkin juuri kerran kuukaudessa. Tyttiksen muutettua luokseni piti siivota ainakin tuplasti tiheämmin. Eron jälkeen taas siivoan läpikotaisemmin max. kerran kuussa vaikka on lapsia ja eläimiäkin. Asunto yksinkertaisesti vaan pysyy paljon siistimpänä yksin eläessä kuin naisen kanssa. Siistiä ei tarvitse tavan vuoksi siivota. Ainakin tavaraa minulla on paljon vähemmän ja pöllyttelen vähemmän erilaisia tekstiileitä, jotka tuottavat nöyhtää ja pölyä. Ehkä se selittää jotakin. 

Ainakin omalle kohdalleni osuneet naiset ovat olleet sekä kovia sotkemaan että (välttämättömyyden pakosta ehkäpä) myös kovia siivoomaan. Sehän siinä tavallaan hankalaa onkin, kun ensin luodaan se tarve sille jatkuvalle siivoamiselle niin sitten on pakko myös siivota tai kämppä on ihan läävä.  Paha siinä on sitten vastaankaan väittää, siivottava on.

Ja auta armias jos alat neuvomaan että mitäpä jos vaikka niitä muruja ei pyyhkäisisi pöydältä ja tasoila lattialle vaan roskiin niin niitä ei myöskään kulkeutuisi sukkien pohjassa ympäri kämppää. 

Ja sitten tietysti lemmikit. Leidi haluaa koiran ja kirkkain silmin lupaa huolehtia siitä ja siivota sen sotkut. Imuroiko nainen tiheämmin kun villakoirat alkavat valloittaa asuntoa? Korkeintaan marttyyrinviitta päällä. Ja aamu7 sen jälkeen kun on käyttänyt turren pihalla, koska harmittaa kun mies saa nukkua pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja periaatteessa listauksessasi on tärkeitä asioita, mutta en näe niitä mitenkään "naisten työnä" ja lisäksi siinä on turhia ja korjattavia prosesseja.

- mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta --> pilveen tallennettu yhteinen lista jota kaikki päivittävät, ja minkä avulla voit kaupassa ostaa tarvittavat. Tai jos vielä helpommaksi haluat asian viedä, tilaat tavarat kotiin tai valmiiksi laatikkoon, jonka vain noudat.

- koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi --> osta alennusmyynnistä hieman liian suuri takki valmiiksi odottamaan tai odota rauhassa, että se pitää ostaa ja ostatte vasta sitten. Eivät takit kaupoista lopu

- kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä --> kummallinen asia. Kun se loppuu, ostat lisää. Tai määrittelet tarkasti "huoneessa oltava 5 avaamatonta pakkausta" ja kun korkkaat kuudennen, lisäät asian sille ostoslistalle

- kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna --> sama asia, määrittele, lisää listalle

- koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa --> laske kerran, aikatauluta kalenteriin

- mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa --> miehelle tehtäväksi, koska miehen siskonpoika / hanki lahjakortti valmiiksi. Kaikille sopiva lahja: lahjakortti vaikka citymarkettiin

- onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin --> kuukautiskuppi varalle tai sama sääntö kuin pyykinpesuaineelle, listalle

- koska vaihdetaan verhot ja... --> miksi ne pitäisi vaihtaa?

Kaikki tuo määrittely on juuri sitä metatyötä myös. Verhojen vaihto on minustakin aika turhaa, mutta jos ostaa lapselle talvitakin alennusmyynnistä niin kyllä sitä yleensä edeltää se, että jonkun pitää tehdä havainto että lapsi mahdollisesti tarvitsee uuden takin ja tarkistaa minkä kokoisen. Ja sitten muistaa, onko kaapissa jo takkia jemmassa vai ei. Toki voihan sitä ostella vaatteita aina kun sattuu sopiva vastaan, mutta sitten niitä äkkiä saattaakin olla monta ja jotain muuta vaatekappaletta sitten ei yhtään. Eihän kukaan ole väittänyt, että mikään yksittäinen asia olisi mitenkään iso homma, raskaaksi metatyön tekee se, että niitä pieniä muistettavia asioita on lasten myötä hirveän monta. Asioiden delegointi on myös taito ja vaikka saisikin vaikka lahjan oston siirrettyä miehen vastuulle, on pitänyt ensin tajuta ajatella, että semmoinen pitäisi ostaa. Ilman metatyötä se nimittäin jää ostamatta kokonaan tai ostetaan sitten matkalla sinne juhliin.

Että pitää oikein tehdä havainto ja katsoa kaapista ja sellaista. On se kyllä varmaan yhtä helvettiä, miten te jaksatte?

Voihan sen jättää tekemättäkin. Sitten ei ehkä ole lapselle isompaa takkia kun tarve tulee. Kuten sanottua, ei mikään yksittäinen homma ole vaikea tai raskas, juuri tuommoisia siinä sivussa hoidettavia pikkujuttuja ne on josta se metatyö koostuu, mutta työltä se alkaa tuntua vasta kun niitä pikkujuttuja kerääntyy yhden ihmisen muistettavaksi paljon. Ongelma siitä tulee, kun vastuu ei perheessä jakaudu tasapuolisesti vaan kaikki muistaminen jää yhden vastuulle, pahimmillaan jopa sen aikuisen puolisonkin asiat.

Vierailija kirjoitti:

Elllu kirjoitti:

Provohan tuo aloitus oli, olihan? Tuona aikana jos ja kun asioita pähkäile, on iso osa hommista jo tehty. Normi kotitöitä ja OMAN elämän hallintaa, joka todin tuntuu olevan monelta nyky-pirkalta kadoksissa.

Se on tätä nykyaikaa. Naiset tekevät vähemmän työtunteja, mutta sama palkka pitäisi saada. Nyt sitten kotiaskareet ja tavallinen elämänhallintakin brändätään työksi, josta pitäisi saada jotain erityistunnustusta. Miksi miehet eivät ole vinkumassa lisää ja lisää ja lisää joka asiassa?

Jos kotiaskareet on miehille noin helppoa, miksi ne sitten yleensä aina kuitenkin ovat naisen vastuulla? Ennen, kun naiset oli kotirouvia niin ne kotiaskareet tosiaan miellettiin työksi ja miehet ja muut naiset arvostivat ahkeraa vaimoa. Nykyään nykyään kun naiset on palkkatöissä niin ne samat hommat pitäisi hoitaa, mutta ilman mitään kiitosta ikinä.

Elllu kirjoitti:

Provohan tuo aloitus oli, olihan? Tuona aikana jos ja kun asioita pähkäile, on iso osa hommista jo tehty. Normi kotitöitä ja OMAN elämän hallintaa, joka todin tuntuu olevan monelta nyky-pirkalta kadoksissa.

Miehet tekee minun kokemuksen mukaan juuri niin, että jos jotain tarvitsee suunnitella niin sille varataan aikaa, otetaan muistiinpanovälineet esiin ja aletaan oikein näkyvästi miettiä. Nainen taas suunnittelee ja miettii näitä asioita työmatkalla auton ratissa, lounastauolla syödessään, vessassa, ruokaa laittaessa, siinä siivouksen lomassa. Ei niihin mene konkreettisesti aikaa, ne vaan kuormittaa aivoja kun päivässä on hyvin vähän lepohetkiä tai aikaa miettiä omia mielenkiinnon kohteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.

Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"

Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.

Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?

Kyllä minä ainakin haluan.

Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.

Jos siivoaminen on niin helppoa, niin miksei miehet tee sitä sitten useammin parisuhteessa? Itseasiassa miksi ei voitaisi välillä tehdä niin, että miehet hoitavat täysin siivoamisen ja naiset vaan voisivat levätä työpäivän jälkeen?

Koska naisella on joku kummallinen näkymätön aikataulu joka laittaa hänet siivoamaan, vaikka ei olisi silminnähtävästi likaista. Lisäksi nainen ei kelpuuta kuin oman tapansa siivota, siihen on turha mennä väliin koska sitten on väärin siivottu kuitenkin. Jos minun jälkeni ei kelpaa, sitten on tehtävä itse. Eli vaihtoehdot ovat jokseenkin seuraavat:

1)Nainen hoitaa siivouksen omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan ja on tyytyväinen tulokseen. Haittapuolena sitten että nainen tekee kaiken, mutta toisaalta ei hän pysty rentoutumaan jos asioita ei ole tehty hänen tavallaan.

2)Mies siivoaa, mutta naisen mielestä liian harvoin ja muutenkin väärin, tästä syntyy sitten vääntämistä ja joskus jopa tuplasiivoamista, koska miehen tekemä ei kelpaa.

Loppujen lopuksi vaihtoehto ykkösellä arki sujuu jouhevammin ja kaikki on helpompaa.

Tarkoitat siis, että mies tahallaan siivoaa huonosti, jotta hänen ei tarvitse siivota :) 

eikös sen siivoamisen pitänyt olla helppoa? Jos on, niin miksi sitä ei voi tehdä kunnonlla ja tasaisin väliajoin? 

Eipä taidakkaan olla, kun miehet ovat näemmä siinä niin huonoja ja tekevät sitä mahdollisimman harvoin.

Helppoa se onkin, tylsää vain. Mutta mies pärjää sinkkunakin siivouksen kanssa ihan normaalisti, eli ilmeisesti miehen siisteystaso on elämän kannalta ihan riittävä, se ei vain naiselle kelpaa.

Olen tuntenut useammankin miehen, jotka siivoavat vain kerran kuussa (tai kun nainen tulee käymään). 

Ei se kuulosta minulta normaalilta, vaan laiskuudelta ja siivous sitten vieritetään naisen niskoille. 

No sitten jos muutetaan yhteen, niin säädetään sellainen kompromissi joka molemmille käy. Tai sitten nainen voi pitää päänsä ja puunata vaikka joka ilta jos siltä tuntuu, mutta sitten ei kannata valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.

Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"

Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.

Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?

Kyllä minä ainakin haluan.

Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.

Jos siivoaminen on niin helppoa, niin miksei miehet tee sitä sitten useammin parisuhteessa? Itseasiassa miksi ei voitaisi välillä tehdä niin, että miehet hoitavat täysin siivoamisen ja naiset vaan voisivat levätä työpäivän jälkeen?

Koska naisella on joku kummallinen näkymätön aikataulu joka laittaa hänet siivoamaan, vaikka ei olisi silminnähtävästi likaista. Lisäksi nainen ei kelpuuta kuin oman tapansa siivota, siihen on turha mennä väliin koska sitten on väärin siivottu kuitenkin. Jos minun jälkeni ei kelpaa, sitten on tehtävä itse. Eli vaihtoehdot ovat jokseenkin seuraavat:

1)Nainen hoitaa siivouksen omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan ja on tyytyväinen tulokseen. Haittapuolena sitten että nainen tekee kaiken, mutta toisaalta ei hän pysty rentoutumaan jos asioita ei ole tehty hänen tavallaan.

2)Mies siivoaa, mutta naisen mielestä liian harvoin ja muutenkin väärin, tästä syntyy sitten vääntämistä ja joskus jopa tuplasiivoamista, koska miehen tekemä ei kelpaa.

Loppujen lopuksi vaihtoehto ykkösellä arki sujuu jouhevammin ja kaikki on helpompaa.

Tarkoitat siis, että mies tahallaan siivoaa huonosti, jotta hänen ei tarvitse siivota :) 

eikös sen siivoamisen pitänyt olla helppoa? Jos on, niin miksi sitä ei voi tehdä kunnonlla ja tasaisin väliajoin? 

Eipä taidakkaan olla, kun miehet ovat näemmä siinä niin huonoja ja tekevät sitä mahdollisimman harvoin.

Helppoa se onkin, tylsää vain. Mutta mies pärjää sinkkunakin siivouksen kanssa ihan normaalisti, eli ilmeisesti miehen siisteystaso on elämän kannalta ihan riittävä, se ei vain naiselle kelpaa.

Olen tuntenut useammankin miehen, jotka siivoavat vain kerran kuussa (tai kun nainen tulee käymään). 

Ei se kuulosta minulta normaalilta, vaan laiskuudelta ja siivous sitten vieritetään naisen niskoille. 

Miksi siivota useammin kuin on tarve?

En tiedä, tuottaako nimenomaan nainen asunnossa sotkua ja likaa erityisen paljon vai onko asia vain niin yksinkertainen, että siivoustarve on suorassa suhteessa asunnossa elävien lukumäärään. Kuitenkin nuorna miesnä yksin eläessäni siivosin jokseenkin juuri kerran kuukaudessa. Tyttiksen muutettua luokseni piti siivota ainakin tuplasti tiheämmin. Eron jälkeen taas siivoan läpikotaisemmin max. kerran kuussa vaikka on lapsia ja eläimiäkin. Asunto yksinkertaisesti vaan pysyy paljon siistimpänä yksin eläessä kuin naisen kanssa. Siistiä ei tarvitse tavan vuoksi siivota. Ainakin tavaraa minulla on paljon vähemmän ja pöllyttelen vähemmän erilaisia tekstiileitä, jotka tuottavat nöyhtää ja pölyä. Ehkä se selittää jotakin. 

Pölyhän on pitkälti myös ihmisestä itsestään ja tietysti tekstiileistä hilseilevää tavaraa, joten luonnollisesti kahden ihmisen taloudessa sitä tulee enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?

Ravintolan olemassaolo perustuu siihen, että tarjolla on sapuskaa, jota saadaan tehtyä mahdollisimman halvalla suhteessa siihen, kuinka paljon siitä ollaan valmiita maksamaan. Kotiruokaa jos haluaa kovin suunnitella, niin tekee "kouluruokalistan" eli kuukauden mittaisen listan, jota sitten kierrättää 12 kertaa vuodessa. Jos osuu sattumalta päivälle samaa sapuskaa kuin koulussa, niin vaihtaa päittäin ko. päivän ruoan seuraavan viikon kanssa.

Eli SUUNNITTELEE listan ja seuraa sen toteuttamista, suhteuttaa sen kysyntään, sesongin raaka-aineisiin, siihwen mitä perheenjäsenet muualla syö jne.

Ja sen ulkopuolella lisäksi esimerkiksi säilöö pakkaseen kauden kasviksia, marjoja, sieniä jne. ja tekee valmiita ruoka-annoksia. Ja seuraa mitä pakastimesta on syöty ja käytetty ja tekee sinne täydennystä.

Eli TEKEE METATYÖTÄ.

Esivalmistelut eivät ole metatyötä vaan työtä. Tai marjastuksen tapauksessa ehkä harrastuksia.

Yllähän ei kuvattukaan esivalmisteluja, vaan metatyötä.

Säilöminen, annosten pakastaminen yms. ovat esivalmisteluita, osa ruoanlaittoprosessia. Eivät mitään metatyötä. Niiden suunnittelu voi olla metatyötä. Ei itse tekeminen.

Suunnittelu on ihan työtä sekin. Moni saa siitä elantonsakin. Metatyö on ilmeisesti jotain suunnittelun aloittelun valmistelun pohdiskelua tms joutavaa.

Joo, ja jonkun ammatikseen tekeminen on kuitenkin eri asia kuin sen kotona tekeminen. Firman taloudenhallinnan tai kaasuputken rakentamisen suunnittelua voi jo työksi kutsua, kun taas Petterin uusien talvihaalareiden hankintaa ei niinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.

Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"

Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.

Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?

Kyllä minä ainakin haluan.

Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.

Jos siivoaminen on niin helppoa, niin miksei miehet tee sitä sitten useammin parisuhteessa? Itseasiassa miksi ei voitaisi välillä tehdä niin, että miehet hoitavat täysin siivoamisen ja naiset vaan voisivat levätä työpäivän jälkeen?

Koska naisella on joku kummallinen näkymätön aikataulu joka laittaa hänet siivoamaan, vaikka ei olisi silminnähtävästi likaista. Lisäksi nainen ei kelpuuta kuin oman tapansa siivota, siihen on turha mennä väliin koska sitten on väärin siivottu kuitenkin. Jos minun jälkeni ei kelpaa, sitten on tehtävä itse. Eli vaihtoehdot ovat jokseenkin seuraavat:

1)Nainen hoitaa siivouksen omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan ja on tyytyväinen tulokseen. Haittapuolena sitten että nainen tekee kaiken, mutta toisaalta ei hän pysty rentoutumaan jos asioita ei ole tehty hänen tavallaan.

2)Mies siivoaa, mutta naisen mielestä liian harvoin ja muutenkin väärin, tästä syntyy sitten vääntämistä ja joskus jopa tuplasiivoamista, koska miehen tekemä ei kelpaa.

Loppujen lopuksi vaihtoehto ykkösellä arki sujuu jouhevammin ja kaikki on helpompaa.

Tarkoitat siis, että mies tahallaan siivoaa huonosti, jotta hänen ei tarvitse siivota :) 

eikös sen siivoamisen pitänyt olla helppoa? Jos on, niin miksi sitä ei voi tehdä kunnonlla ja tasaisin väliajoin? 

Eipä taidakkaan olla, kun miehet ovat näemmä siinä niin huonoja ja tekevät sitä mahdollisimman harvoin.

Helppoa se onkin, tylsää vain. Mutta mies pärjää sinkkunakin siivouksen kanssa ihan normaalisti, eli ilmeisesti miehen siisteystaso on elämän kannalta ihan riittävä, se ei vain naiselle kelpaa.

Olen tuntenut useammankin miehen, jotka siivoavat vain kerran kuussa (tai kun nainen tulee käymään). 

Ei se kuulosta minulta normaalilta, vaan laiskuudelta ja siivous sitten vieritetään naisen niskoille. 

Miksi siivota useammin kuin on tarve?

En tiedä, tuottaako nimenomaan nainen asunnossa sotkua ja likaa erityisen paljon vai onko asia vain niin yksinkertainen, että siivoustarve on suorassa suhteessa asunnossa elävien lukumäärään. Kuitenkin nuorna miesnä yksin eläessäni siivosin jokseenkin juuri kerran kuukaudessa. Tyttiksen muutettua luokseni piti siivota ainakin tuplasti tiheämmin. Eron jälkeen taas siivoan läpikotaisemmin max. kerran kuussa vaikka on lapsia ja eläimiäkin. Asunto yksinkertaisesti vaan pysyy paljon siistimpänä yksin eläessä kuin naisen kanssa. Siistiä ei tarvitse tavan vuoksi siivota. Ainakin tavaraa minulla on paljon vähemmän ja pöllyttelen vähemmän erilaisia tekstiileitä, jotka tuottavat nöyhtää ja pölyä. Ehkä se selittää jotakin. 

Laiskuutta tuo on. Mitäpä sitä turhaa enenpää selität.

Selitäpä sinä, että miksi pitäisi siivota enemmän kuin on tarvetta? Se kuulostaa mielisairaudelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.

Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"

Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.

Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?

Kyllä minä ainakin haluan.

Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.

Jos siivoaminen on niin helppoa, niin miksei miehet tee sitä sitten useammin parisuhteessa? Itseasiassa miksi ei voitaisi välillä tehdä niin, että miehet hoitavat täysin siivoamisen ja naiset vaan voisivat levätä työpäivän jälkeen?

Koska naisella on joku kummallinen näkymätön aikataulu joka laittaa hänet siivoamaan, vaikka ei olisi silminnähtävästi likaista. Lisäksi nainen ei kelpuuta kuin oman tapansa siivota, siihen on turha mennä väliin koska sitten on väärin siivottu kuitenkin. Jos minun jälkeni ei kelpaa, sitten on tehtävä itse. Eli vaihtoehdot ovat jokseenkin seuraavat:

1)Nainen hoitaa siivouksen omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan ja on tyytyväinen tulokseen. Haittapuolena sitten että nainen tekee kaiken, mutta toisaalta ei hän pysty rentoutumaan jos asioita ei ole tehty hänen tavallaan.

2)Mies siivoaa, mutta naisen mielestä liian harvoin ja muutenkin väärin, tästä syntyy sitten vääntämistä ja joskus jopa tuplasiivoamista, koska miehen tekemä ei kelpaa.

Loppujen lopuksi vaihtoehto ykkösellä arki sujuu jouhevammin ja kaikki on helpompaa.

Tarkoitat siis, että mies tahallaan siivoaa huonosti, jotta hänen ei tarvitse siivota :) 

eikös sen siivoamisen pitänyt olla helppoa? Jos on, niin miksi sitä ei voi tehdä kunnonlla ja tasaisin väliajoin? 

Eipä taidakkaan olla, kun miehet ovat näemmä siinä niin huonoja ja tekevät sitä mahdollisimman harvoin.

Helppoa se onkin, tylsää vain. Mutta mies pärjää sinkkunakin siivouksen kanssa ihan normaalisti, eli ilmeisesti miehen siisteystaso on elämän kannalta ihan riittävä, se ei vain naiselle kelpaa.

Olen tuntenut useammankin miehen, jotka siivoavat vain kerran kuussa (tai kun nainen tulee käymään). 

Ei se kuulosta minulta normaalilta, vaan laiskuudelta ja siivous sitten vieritetään naisen niskoille. 

Miksi siivota useammin kuin on tarve?

En tiedä, tuottaako nimenomaan nainen asunnossa sotkua ja likaa erityisen paljon vai onko asia vain niin yksinkertainen, että siivoustarve on suorassa suhteessa asunnossa elävien lukumäärään. Kuitenkin nuorna miesnä yksin eläessäni siivosin jokseenkin juuri kerran kuukaudessa. Tyttiksen muutettua luokseni piti siivota ainakin tuplasti tiheämmin. Eron jälkeen taas siivoan läpikotaisemmin max. kerran kuussa vaikka on lapsia ja eläimiäkin. Asunto yksinkertaisesti vaan pysyy paljon siistimpänä yksin eläessä kuin naisen kanssa. Siistiä ei tarvitse tavan vuoksi siivota. Ainakin tavaraa minulla on paljon vähemmän ja pöllyttelen vähemmän erilaisia tekstiileitä, jotka tuottavat nöyhtää ja pölyä. Ehkä se selittää jotakin. 

Laiskuutta tuo on. Mitäpä sitä turhaa enenpää selität.

Selitäpä sinä, että miksi pitäisi siivota enemmän kuin on tarvetta? Se kuulostaa mielisairaudelta.

Ja mies päättää siitä, milloin on tarve ja milloin se on turhuutta? :)

En jaksa lukea kuin aloituksen mutta täytyy sanoa etten itse ajattele sitä noin. Nuo asiat hoidan (paitsi klapit hoitaa mies) koska se suuresti edesauttaa omaa mukavuutta, riittää että itse arvostan ja osaan suunnitella. Se on elämää, ei sen vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja periaatteessa listauksessasi on tärkeitä asioita, mutta en näe niitä mitenkään "naisten työnä" ja lisäksi siinä on turhia ja korjattavia prosesseja.

- mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta --> pilveen tallennettu yhteinen lista jota kaikki päivittävät, ja minkä avulla voit kaupassa ostaa tarvittavat. Tai jos vielä helpommaksi haluat asian viedä, tilaat tavarat kotiin tai valmiiksi laatikkoon, jonka vain noudat.

- koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi --> osta alennusmyynnistä hieman liian suuri takki valmiiksi odottamaan tai odota rauhassa, että se pitää ostaa ja ostatte vasta sitten. Eivät takit kaupoista lopu

- kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä --> kummallinen asia. Kun se loppuu, ostat lisää. Tai määrittelet tarkasti "huoneessa oltava 5 avaamatonta pakkausta" ja kun korkkaat kuudennen, lisäät asian sille ostoslistalle

- kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna --> sama asia, määrittele, lisää listalle

- koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa --> laske kerran, aikatauluta kalenteriin

- mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa --> miehelle tehtäväksi, koska miehen siskonpoika / hanki lahjakortti valmiiksi. Kaikille sopiva lahja: lahjakortti vaikka citymarkettiin

- onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin --> kuukautiskuppi varalle tai sama sääntö kuin pyykinpesuaineelle, listalle

- koska vaihdetaan verhot ja... --> miksi ne pitäisi vaihtaa?

Kaikki tuo määrittely on juuri sitä metatyötä myös. Verhojen vaihto on minustakin aika turhaa, mutta jos ostaa lapselle talvitakin alennusmyynnistä niin kyllä sitä yleensä edeltää se, että jonkun pitää tehdä havainto että lapsi mahdollisesti tarvitsee uuden takin ja tarkistaa minkä kokoisen. Ja sitten muistaa, onko kaapissa jo takkia jemmassa vai ei. Toki voihan sitä ostella vaatteita aina kun sattuu sopiva vastaan, mutta sitten niitä äkkiä saattaakin olla monta ja jotain muuta vaatekappaletta sitten ei yhtään. Eihän kukaan ole väittänyt, että mikään yksittäinen asia olisi mitenkään iso homma, raskaaksi metatyön tekee se, että niitä pieniä muistettavia asioita on lasten myötä hirveän monta. Asioiden delegointi on myös taito ja vaikka saisikin vaikka lahjan oston siirrettyä miehen vastuulle, on pitänyt ensin tajuta ajatella, että semmoinen pitäisi ostaa. Ilman metatyötä se nimittäin jää ostamatta kokonaan tai ostetaan sitten matkalla sinne juhliin.

Että pitää oikein tehdä havainto ja katsoa kaapista ja sellaista. On se kyllä varmaan yhtä helvettiä, miten te jaksatte?

Jos oma mies tarvitsee jotain työkalua tai vastaavaa härpäkettä, niin hän saattaa vilkaista kaappiin, toteaa, että ei ole, joten hän ostaa uuden. Sen jälkeen samanlainen työkalu tulee vastaan siellä ja tuolla, joten mies huomaa, että niitähän on ainakin kolme. Jos mies pitäisi tavaransa järjestyksessä, niin hän olisi säästänyt monta sataa euroa vuosien varrella. Omia rahojaan onneksi tuhlaa, itse tosin keksisin tuollaiselle summalle parempaakin käyttöä.

Itse en tykkää vaateostoista yhtään, mutta silti minulla piti olla mielessä mitä ja minkä kokoista vaatetta lapsille oli. Puolessa vuodessa lapsi saattoi kasvaa paljon tai ei juuri yhtään, joten alennuksista ostaminen jemmaan oli haasteellista. Meillä ei kuitenkaan rahaa ollut niin tolkuttomasti, että kaupasta olisi voinut ostaa mitä tahansa milloin tahansa ja mihin hintaan tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elllu kirjoitti:

Provohan tuo aloitus oli, olihan? Tuona aikana jos ja kun asioita pähkäile, on iso osa hommista jo tehty. Normi kotitöitä ja OMAN elämän hallintaa, joka todin tuntuu olevan monelta nyky-pirkalta kadoksissa.

Se on tätä nykyaikaa. Naiset tekevät vähemmän työtunteja, mutta sama palkka pitäisi saada. Nyt sitten kotiaskareet ja tavallinen elämänhallintakin brändätään työksi, josta pitäisi saada jotain erityistunnustusta. Miksi miehet eivät ole vinkumassa lisää ja lisää ja lisää joka asiassa?

Jos kotiaskareet on miehille noin helppoa, miksi ne sitten yleensä aina kuitenkin ovat naisen vastuulla? Ennen, kun naiset oli kotirouvia niin ne kotiaskareet tosiaan miellettiin työksi ja miehet ja muut naiset arvostivat ahkeraa vaimoa. Nykyään nykyään kun naiset on palkkatöissä niin ne samat hommat pitäisi hoitaa, mutta ilman mitään kiitosta ikinä.

Puhut siis ihan kaikista miehistä? Niinkö? Kuka tämä nainen on jonka vastuulla kaikki on? -eri 

Tämä ketju osoittaa sen miten sekaisin naiset ovat ja miten suuri tarve uhriutua.

*Miksi turhaa, ylimääräistä, pitkitettyä ja väkinäistä työtä ei arvosteta?

Korjasin otsikon ap:n avausviestiin lisäämän tiedon perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja periaatteessa listauksessasi on tärkeitä asioita, mutta en näe niitä mitenkään "naisten työnä" ja lisäksi siinä on turhia ja korjattavia prosesseja.

- mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta --> pilveen tallennettu yhteinen lista jota kaikki päivittävät, ja minkä avulla voit kaupassa ostaa tarvittavat. Tai jos vielä helpommaksi haluat asian viedä, tilaat tavarat kotiin tai valmiiksi laatikkoon, jonka vain noudat.

- koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi --> osta alennusmyynnistä hieman liian suuri takki valmiiksi odottamaan tai odota rauhassa, että se pitää ostaa ja ostatte vasta sitten. Eivät takit kaupoista lopu

- kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä --> kummallinen asia. Kun se loppuu, ostat lisää. Tai määrittelet tarkasti "huoneessa oltava 5 avaamatonta pakkausta" ja kun korkkaat kuudennen, lisäät asian sille ostoslistalle

- kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna --> sama asia, määrittele, lisää listalle

- koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa --> laske kerran, aikatauluta kalenteriin

- mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa --> miehelle tehtäväksi, koska miehen siskonpoika / hanki lahjakortti valmiiksi. Kaikille sopiva lahja: lahjakortti vaikka citymarkettiin

- onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin --> kuukautiskuppi varalle tai sama sääntö kuin pyykinpesuaineelle, listalle

- koska vaihdetaan verhot ja... --> miksi ne pitäisi vaihtaa?

Kaikki tuo määrittely on juuri sitä metatyötä myös. Verhojen vaihto on minustakin aika turhaa, mutta jos ostaa lapselle talvitakin alennusmyynnistä niin kyllä sitä yleensä edeltää se, että jonkun pitää tehdä havainto että lapsi mahdollisesti tarvitsee uuden takin ja tarkistaa minkä kokoisen. Ja sitten muistaa, onko kaapissa jo takkia jemmassa vai ei. Toki voihan sitä ostella vaatteita aina kun sattuu sopiva vastaan, mutta sitten niitä äkkiä saattaakin olla monta ja jotain muuta vaatekappaletta sitten ei yhtään. Eihän kukaan ole väittänyt, että mikään yksittäinen asia olisi mitenkään iso homma, raskaaksi metatyön tekee se, että niitä pieniä muistettavia asioita on lasten myötä hirveän monta. Asioiden delegointi on myös taito ja vaikka saisikin vaikka lahjan oston siirrettyä miehen vastuulle, on pitänyt ensin tajuta ajatella, että semmoinen pitäisi ostaa. Ilman metatyötä se nimittäin jää ostamatta kokonaan tai ostetaan sitten matkalla sinne juhliin.

Minulla on oma softa vaatteille. Ei voi tulla tilannetta, etten tietäisi tarkkaa määrää talvitakeista tai kengistä. Ne on kaikki listattu, luokiteltu ja kuvattu sinne.

Monessa asiassa auttaa jokin valmis ohjelma. Jos ei tajua tietotekniikasta mitään niin tekee saman asian sitten itse vaikka exceliin tai ruutuvihkoon. Sekin toimii.

Kuulostaa ihan järkyttävän työläälle luoda ja ylläpitää tuommoista listaa! Mutta jokainen hoitaa nämä asiat omalla tavallaan, minulla ne pysyy aika hyvin muistissa ilman listaakin ja muutaman kerran vuodessa tarkistan kaapin sisällön. Joku toinen taas ostaa juuri silloin kun on tarve, joka taas minusta olisi todella stressaavaa. Jos tuo lista sopii sinulle niin hienoa että olet keksinyt toimivan ratkaisun. Omaan tyyliini verrattuna tuossa on se etu, että konkreettinen lista on helpompi jakaa myös sille toiselle osapuolelle jos tarvitsee :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.

Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"

Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.

Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?

Kyllä minä ainakin haluan.

Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.

Jos siivoaminen on niin helppoa, niin miksei miehet tee sitä sitten useammin parisuhteessa? Itseasiassa miksi ei voitaisi välillä tehdä niin, että miehet hoitavat täysin siivoamisen ja naiset vaan voisivat levätä työpäivän jälkeen?

Koska naisella on joku kummallinen näkymätön aikataulu joka laittaa hänet siivoamaan, vaikka ei olisi silminnähtävästi likaista. Lisäksi nainen ei kelpuuta kuin oman tapansa siivota, siihen on turha mennä väliin koska sitten on väärin siivottu kuitenkin. Jos minun jälkeni ei kelpaa, sitten on tehtävä itse. Eli vaihtoehdot ovat jokseenkin seuraavat:

1)Nainen hoitaa siivouksen omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan ja on tyytyväinen tulokseen. Haittapuolena sitten että nainen tekee kaiken, mutta toisaalta ei hän pysty rentoutumaan jos asioita ei ole tehty hänen tavallaan.

2)Mies siivoaa, mutta naisen mielestä liian harvoin ja muutenkin väärin, tästä syntyy sitten vääntämistä ja joskus jopa tuplasiivoamista, koska miehen tekemä ei kelpaa.

Loppujen lopuksi vaihtoehto ykkösellä arki sujuu jouhevammin ja kaikki on helpompaa.

Tarkoitat siis, että mies tahallaan siivoaa huonosti, jotta hänen ei tarvitse siivota :) 

eikös sen siivoamisen pitänyt olla helppoa? Jos on, niin miksi sitä ei voi tehdä kunnonlla ja tasaisin väliajoin? 

Eipä taidakkaan olla, kun miehet ovat näemmä siinä niin huonoja ja tekevät sitä mahdollisimman harvoin.

Helppoa se onkin, tylsää vain. Mutta mies pärjää sinkkunakin siivouksen kanssa ihan normaalisti, eli ilmeisesti miehen siisteystaso on elämän kannalta ihan riittävä, se ei vain naiselle kelpaa.

Olen tuntenut useammankin miehen, jotka siivoavat vain kerran kuussa (tai kun nainen tulee käymään). 

Ei se kuulosta minulta normaalilta, vaan laiskuudelta ja siivous sitten vieritetään naisen niskoille. 

Miksi siivota useammin kuin on tarve?

En tiedä, tuottaako nimenomaan nainen asunnossa sotkua ja likaa erityisen paljon vai onko asia vain niin yksinkertainen, että siivoustarve on suorassa suhteessa asunnossa elävien lukumäärään. Kuitenkin nuorna miesnä yksin eläessäni siivosin jokseenkin juuri kerran kuukaudessa. Tyttiksen muutettua luokseni piti siivota ainakin tuplasti tiheämmin. Eron jälkeen taas siivoan läpikotaisemmin max. kerran kuussa vaikka on lapsia ja eläimiäkin. Asunto yksinkertaisesti vaan pysyy paljon siistimpänä yksin eläessä kuin naisen kanssa. Siistiä ei tarvitse tavan vuoksi siivota. Ainakin tavaraa minulla on paljon vähemmän ja pöllyttelen vähemmän erilaisia tekstiileitä, jotka tuottavat nöyhtää ja pölyä. Ehkä se selittää jotakin. 

Ainakin omalle kohdalleni osuneet naiset ovat olleet sekä kovia sotkemaan että (välttämättömyyden pakosta ehkäpä) myös kovia siivoomaan. Sehän siinä tavallaan hankalaa onkin, kun ensin luodaan se tarve sille jatkuvalle siivoamiselle niin sitten on pakko myös siivota tai kämppä on ihan läävä.  Paha siinä on sitten vastaankaan väittää, siivottava on.

Ja auta armias jos alat neuvomaan että mitäpä jos vaikka niitä muruja ei pyyhkäisisi pöydältä ja tasoila lattialle vaan roskiin niin niitä ei myöskään kulkeutuisi sukkien pohjassa ympäri kämppää. 

Ja sitten tietysti lemmikit. Leidi haluaa koiran ja kirkkain silmin lupaa huolehtia siitä ja siivota sen sotkut. Imuroiko nainen tiheämmin kun villakoirat alkavat valloittaa asuntoa? Korkeintaan marttyyrinviitta päällä. Ja aamu7 sen jälkeen kun on käyttänyt turren pihalla, koska harmittaa kun mies saa nukkua pidempään.

Hittolainen, tuo on muuten totta. Nyt kun mietin niin naiset ovat kyllä ihan uskomattomia saamaan sotkua ja epäjärjestystä aikaiseksi. Eipä ihmekään, että heidän kanssaan pitäisi koko ajan olla siivoamassa. Yrittävät vielä meitä syyllistää siitä, pöh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja periaatteessa listauksessasi on tärkeitä asioita, mutta en näe niitä mitenkään "naisten työnä" ja lisäksi siinä on turhia ja korjattavia prosesseja.

- mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta --> pilveen tallennettu yhteinen lista jota kaikki päivittävät, ja minkä avulla voit kaupassa ostaa tarvittavat. Tai jos vielä helpommaksi haluat asian viedä, tilaat tavarat kotiin tai valmiiksi laatikkoon, jonka vain noudat.

- koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi --> osta alennusmyynnistä hieman liian suuri takki valmiiksi odottamaan tai odota rauhassa, että se pitää ostaa ja ostatte vasta sitten. Eivät takit kaupoista lopu

- kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä --> kummallinen asia. Kun se loppuu, ostat lisää. Tai määrittelet tarkasti "huoneessa oltava 5 avaamatonta pakkausta" ja kun korkkaat kuudennen, lisäät asian sille ostoslistalle

- kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna --> sama asia, määrittele, lisää listalle

- koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa --> laske kerran, aikatauluta kalenteriin

- mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa --> miehelle tehtäväksi, koska miehen siskonpoika / hanki lahjakortti valmiiksi. Kaikille sopiva lahja: lahjakortti vaikka citymarkettiin

- onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin --> kuukautiskuppi varalle tai sama sääntö kuin pyykinpesuaineelle, listalle

- koska vaihdetaan verhot ja... --> miksi ne pitäisi vaihtaa?

Kaikki tuo määrittely on juuri sitä metatyötä myös. Verhojen vaihto on minustakin aika turhaa, mutta jos ostaa lapselle talvitakin alennusmyynnistä niin kyllä sitä yleensä edeltää se, että jonkun pitää tehdä havainto että lapsi mahdollisesti tarvitsee uuden takin ja tarkistaa minkä kokoisen. Ja sitten muistaa, onko kaapissa jo takkia jemmassa vai ei. Toki voihan sitä ostella vaatteita aina kun sattuu sopiva vastaan, mutta sitten niitä äkkiä saattaakin olla monta ja jotain muuta vaatekappaletta sitten ei yhtään. Eihän kukaan ole väittänyt, että mikään yksittäinen asia olisi mitenkään iso homma, raskaaksi metatyön tekee se, että niitä pieniä muistettavia asioita on lasten myötä hirveän monta. Asioiden delegointi on myös taito ja vaikka saisikin vaikka lahjan oston siirrettyä miehen vastuulle, on pitänyt ensin tajuta ajatella, että semmoinen pitäisi ostaa. Ilman metatyötä se nimittäin jää ostamatta kokonaan tai ostetaan sitten matkalla sinne juhliin.

Että pitää oikein tehdä havainto ja katsoa kaapista ja sellaista. On se kyllä varmaan yhtä helvettiä, miten te jaksatte?

Voihan sen jättää tekemättäkin. Sitten ei ehkä ole lapselle isompaa takkia kun tarve tulee. Kuten sanottua, ei mikään yksittäinen homma ole vaikea tai raskas, juuri tuommoisia siinä sivussa hoidettavia pikkujuttuja ne on josta se metatyö koostuu, mutta työltä se alkaa tuntua vasta kun niitä pikkujuttuja kerääntyy yhden ihmisen muistettavaksi paljon. Ongelma siitä tulee, kun vastuu ei perheessä jakaudu tasapuolisesti vaan kaikki muistaminen jää yhden vastuulle, pahimmillaan jopa sen aikuisen puolisonkin asiat.

Minä en vaan miehenä saa kiinni että mikä kohta tuossa on mitään sellaista, jota kehtaisi työksi kutsua. Jos huomaan että lapselle on takki käymässä pieneksi, sanon lapselle että hyppää autoon, lähdetään ostamaan uusi. Miten tästä saa jonkun myyttisen sankaritarinan väännettyä?