Lue keskustelun säännöt.
Miksi naisten metatyötä ei arvosteta?
29.12.2020 |
Aina vain puhutaan kotitöistä, mutta ne eivät ole vain niitä fyysisiä kotitöitä kuten pyykin peseminen tai imurointi.
Metatyö on osaltaan paljon raskaampaa kuin itse fyysinen toteuttaminen.
Itse olen tänään mm. listannut, että mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta, koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi (tänä talvena jo?), kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä, kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna, koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa, mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa, onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin, koska vaihdetaan verhot ja mitkä, sopiiko verhojen vaihto pesurytmiin jne jne jne.
Kommentit (499)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä metatyö on kuin joku outo kultti, kummallinen ajatustapa. Se miten sitä kuvaillaan kuulostaa ihan normaalilta arjelta ja ajattelulta, jota joka ikinen ihminen harrastaa siinä touhujensa sivussa. Tämäkö yritetään nyt nostaa työsuoritukseksi ja sankaruudeksi? Kylläpä naurattaa. Kyse on vain siitä, minkä asioiden ajattelun kukin kokee tärkeäksi. Mies ei yleensä koe omaksi asiakseen miettiä esimerkiksi vaimon siteiden riittävyyttä, ei välttämättä keksi että mitä se kummin kaiman 11-vuotias tyttö haluaisi synttärilahjaksi ja niin edelleen. Miehellä on taas omat juttunsa, jotka hän käy mielessään läpi, mutta ei koe että se olisi jonkilainen työsuoritus.
Sinkkumiehet eivät varmaan kerta kaikkiaan pärjää arjessa, kun ei ole naista tekemässä metatyötä. Mitenkähän ne raukat saavat edes syödäkseen?
Oikeastiko et ymmärrä mitä eroa on sillä että ostaa saippuan itselleen, ja katsoo että itselle on puhtaat vaatteet huomiseksi vs että tekee sen 4 hengen taloudessa (2aik.2lasta) kaikkien puolesta? Tai edes kolmen puolesta? Hyvä ystäväni (miespuolinen) väsyi totaalisesti kun muutti yhteen naisen kanssa jolla oli 2 lasta. Kaverillani itsellään oli 1 lapsi, viikko-viikko. Tuossa perheessä kaikki jäi kaverilleni metatyöksi, ja lopulta fyysiseksikin työksi.
Mä tunnistan tuon väsymisen ja kuormittamisen jo ihan niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin pyykkien pesusta. Olin silloin palamassa loppuun ja masentunut. Nyt kahden aikuisen ja kahden lapsen taloudessa, vaikka työtä on paljon ihan siellä työpaikallakin, niin arki hoituu suht helposti aivoja rasittamatta, koska en ole enää ylikuormittunut ja romahtamisen partaalla. Ei normaali arki pyykkien pesuineen ole ihan oikeasti niin kuormittavaa ja raskasta, etteikö se hoituisi suht vaivattomasti ellei taustalla ole muita ongelmia ja loppuunpalamista (esim. töistä). Jos on jo valmiiksi kuormittunut, masentunut jne. niin silloin ne arjen perus askareet muuttuu todella vaivalloisiksi suorituksiksi.
Nykyään kun koneet hoitavat kaiken eikä tarvitse käydä avannossa nyrkkipyykillä, on tosiaan henkisellä puolella jotain ongelmaa jos ei jaksa pyykkiä pestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?
Ehkä jossain sadan ravintolan valtakunnallisessa ketjussa. Käytännön ravintolassa se on yleensä omistaja tai pääkokki joka suunnittelee listat iltatöinä kotona joskus kun kerkeää.
Kukaan ei ole ketjussa kuitenkaan väittänyt että ruokalista ei vaatisi suunnittelua, joten kommenttisi on turhake.
Ruokalista on se johon koko ravintolan toiminta perustuu. Se ei ole mitään mikä syntyy lisukkeena, turhakkeena tai iltapuhdetyönä.
Ja onhan väittänyt. Esimerkiksi länkyttäjä jolle vastasin.
Ravintolan toiminta ei perustu ruokalistaan vaan bisnesideaan ja konseptiin. Ruokalista on yksi sen pieni ilmentymä ja osatekijä. Kyllä se jossain normaalissa ruokaravintolassa syntyy muiden töiden ohessa eikä siihen palkata erillistä työntekijää. Ei siinä olisi järkeäkään jos omien väitteidesi mukaan se olisi koko liiketoiminnan perusta. Ei yksikään yrittäjä anna bisneksensä ydintä jollekin palkkatunarille joka voi häipyä parin viikon irtisanomisajalla.
Ei väittänyt. Valehtelet.
Kyllä väitti. Sinä valehtelet.
Ja kyllä se RUOKA on RAVINTOlan ydin. Ei siinä auta mikään sisustus tai idea, jos ruoka on kehnoa, eikä siihen ole paneuduttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haiskahtaa provolta, mutta metätyölle ei annet arvoa koska useimmiten se on turhaa työtä.
Minä lukisin metatyöhön erilaiset pikkuaskareet, kuten vessapaperirullan vaihtaminen, jääkaapin siistiminen, saippuapullojen täyttäminen ym. Ne eivät ole turhia hommia, mutta ainakin meillä jäävät useimmiten minulle.
Samaa mieltä. Meillä vissiin tyypit luulee, että saippuapullo (täytettävä) on loputon.
Ja tähän vielä mikron pyyhkiminen, sen kuvun pesu, leivänpaahtimen alaosan tyhjennnys, käsipyyhkeiden vaihto, pahvien vienti, pesukoneen nukkasihdin tyhjennys, tyhjien shamppoopullojen vienti roskiin jne..
Siis näitä on oikeasti ihan loputtomiin jos alkaa miettimään. Meillä ei esim teinillä tulisi mielenkään leivänpaahtimen alaosaa joskus tyhjentää. Ei varmaan edes tiedä, että sellainen on olemassa. Tai, että mies pesisi mikrokuvun.Onko kukaan koskaan kertonut näitä asioita heille? Okei, onhan se tuskastuttavaa jos aikuinen ei tiedä että tällaisia juttuja on tehtävä, mutta lapselle/teinille ne pitää joskus selittää ensimmäisen kerran. Ehkä mieskään ei tiedä, kun vanhemmat eivät koskaan lapsuudenkodissa suoraan kertoneet, vaan tyytyivät taivastelemaan, että on se kumma kun tuo poikakaan ei yhtään ymmärrä mikron putsauksen päälle. Luonto voi nostaa tikanpojan puuhun monissa asioissa, mutta ei kukaan luonnostaan tiedä, millaisia sopukoita modernissa kodissa on puhdistettava. Nohevimmat katsovat mallia (varmaan monilla naisilla on juuri tämä), toiset oppivat eri tavalla.
Miksi itsestäänselvyydet pitäisi kertoa? Joskus ihan voisi omilla aivoilla ajatella. Ei mullekaan kukaan opettanut, että saippua pullo täytetään kun se loppuu. Ihan osasin omilla aivoilla ajatella.
Tai, että jos leivänpaahdin käryää niin kannattaisiko jotain tehdä?
Mutta jos se saippuapullo on aina täynnä niin eihän sitä koskaan tarvitse täyttää. Nainen ilmeisesti täyttää sen aina jo siinä vaiheessa kun on vielä puolet jäljellä(ehkä se puoliksi täysi puteli on jotenkin ruman näköinen tai muuta naisten ajattelua). Ei siis yksinkertaisesti koskaan kohtaa tilannetta, että saippua olisi loppu. Pitäsikö osa kaataa pois, että voisi täyttää sen ja saisi metatyömitalin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?
Ravintolan olemassaolo perustuu siihen, että tarjolla on sapuskaa, jota saadaan tehtyä mahdollisimman halvalla suhteessa siihen, kuinka paljon siitä ollaan valmiita maksamaan. Kotiruokaa jos haluaa kovin suunnitella, niin tekee "kouluruokalistan" eli kuukauden mittaisen listan, jota sitten kierrättää 12 kertaa vuodessa. Jos osuu sattumalta päivälle samaa sapuskaa kuin koulussa, niin vaihtaa päittäin ko. päivän ruoan seuraavan viikon kanssa.
Eli SUUNNITTELEE listan ja seuraa sen toteuttamista, suhteuttaa sen kysyntään, sesongin raaka-aineisiin, siihwen mitä perheenjäsenet muualla syö jne.
Ja sen ulkopuolella lisäksi esimerkiksi säilöö pakkaseen kauden kasviksia, marjoja, sieniä jne. ja tekee valmiita ruoka-annoksia. Ja seuraa mitä pakastimesta on syöty ja käytetty ja tekee sinne täydennystä.
Eli TEKEE METATYÖTÄ.
Esivalmistelut eivät ole metatyötä vaan työtä. Tai marjastuksen tapauksessa ehkä harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä metatyö-hupatus on kyllä huvittavaa. Kaikesta normaaliin elämään kuuluvastakin pitäisi saada arvostusta. Tuo on kyllä marttyyri-asenteellisen toiveuni.
Ja miksi ei? Normaalia elämää osaa arvostaa, jos on joutunut elämään muilla tavoilla.
Omien vanhempieni elämänhallinta oli vuosia alle arvostelun. Osasin itse jo alle 10-vuotiaana metatyön paremmin kuin ns. aikuinen äitini.
Kun joka vuosi ihmetellään, että talvi tulee ja jostain pitää saada lapsille vaatteita, kun asunto on mörskä joka joskus ehkä remontoidaan, kun ruokaa aletaan miettiä sitten kun kaikilla on jo nälkä eikä kaapeissa ole mitään ja jostain pitää saada jotain syötävää velaksi (sieltä mistä uskaltaa ottaa lisää velkaa, vaikka se on kallein), tietää että metatyön osuus on puhdas 0.Hui hai. Tuossahan on valtavasti metatyötä. Kyse on vain siitä, että se on huonoa, koska joudutaan tekemään ad hoc ja aina uudelleen. Systeemeillä ja rutiineilla metatyö tehdään kerran (tai harvoin) kunnolla, jonka jälkeen sitä ei ole. Metatyön suuresta määrästä valittavilla on juurikin elämänhallintaongelma. Ei välttämättä sellaista kuin kuvailit, vaan toisinpäin, yritetään hallita liian paljon ja usein, mutta ei osata. Itse tehtyä turhaa hallinnollista taakkaa. Jokaisen arkiviikon jokaisen päivän jokaista askaretta ei yksinkertaisesti tarvitse metatasolla tehdä eli siis erikseen suunnitella, jos on toimivat rutiinit ja käytännöt. Ne hoituvat vaivatta kuin itsestään. Sama koskien vuoden kiertoon liittyviä asioita.
Paitsi ettei metatyötä juurikaan tehty, koska se jäi usein pähkäilyksi. Taaksensa jätti, edestään löysi. Loput vasemmalla kädellä.
Väärin. Metatyötä ovat juuri nuo pähkäilyt. Sitähän metatyö nimenomaan on.
Sitä se muuten oikeastaan onkin. Turhan pyörittelyä ja asioiden monimutkaistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?
Ehkä jossain sadan ravintolan valtakunnallisessa ketjussa. Käytännön ravintolassa se on yleensä omistaja tai pääkokki joka suunnittelee listat iltatöinä kotona joskus kun kerkeää.
Kukaan ei ole ketjussa kuitenkaan väittänyt että ruokalista ei vaatisi suunnittelua, joten kommenttisi on turhake.
Ruokalista on se johon koko ravintolan toiminta perustuu. Se ei ole mitään mikä syntyy lisukkeena, turhakkeena tai iltapuhdetyönä.
Ja onhan väittänyt. Esimerkiksi länkyttäjä jolle vastasin.
Ravintolan toiminta ei perustu ruokalistaan vaan bisnesideaan ja konseptiin. Ruokalista on yksi sen pieni ilmentymä ja osatekijä. Kyllä se jossain normaalissa ruokaravintolassa syntyy muiden töiden ohessa eikä siihen palkata erillistä työntekijää. Ei siinä olisi järkeäkään jos omien väitteidesi mukaan se olisi koko liiketoiminnan perusta. Ei yksikään yrittäjä anna bisneksensä ydintä jollekin palkkatunarille joka voi häipyä parin viikon irtisanomisajalla.
Ei väittänyt. Valehtelet.
Kyllä väitti. Sinä valehtelet.
Ja kyllä se RUOKA on RAVINTOlan ydin. Ei siinä auta mikään sisustus tai idea, jos ruoka on kehnoa, eikä siihen ole paneuduttu.
Näytä missä väitti. Muuten valehtelet.
Kukaan ei väittänyt että ruoka ei vaatisi paneutumista tai voisi olla kehnoa. Kyse oli siitä kuka ja millä ajalla sek suunnittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tuollainen metatyö kuuluu jokaisen ihmisen arkeen, riippumatta sukupuolesta tai siviilisäädystä. Itse mietin eilispäivänä pitkään esimerkiksi; Milloin ottaa yhteyttä graduohjaajaan, milloin jatkaa gradua, pitäisikö ruveta suunnittelemanaan tammikuun opetustunteja, mitä tarjota uutenavuotena kavereille, pitäisikö ostaa uusi takki,milloin sinkkuus loppuu/löytäisi treffikumppaneita,kehtaako yhtä naista pyytää uutenavuotena bileisiin...ja olen sinkkumies.
Pointti on lähinnä se, että kaikki tekevät ajattelu - ja suunnittelutyötä jatkuvasti. Tämä ei näy päällepäin ja usein näitä ei voi siirtää muille. Joten on melko typerää ottaa joku kilpailu, että kuka murehtii eniten. Kun sitä ei näe eikä voi mitata. Useammat ihmiset ajattelevat, että tämä on vain pakollista hommaa jossain määrin, mutta yrittävät rentoutua samalla parhaansa mukaan.
Niin, henkilökohtaisissa/ omaan työhön/ opiskeluun liittyvissä asioissa tekeekin, sne sijaan perheessä kaiken tekeminen joka tasolla valuu yleensä naisen tehtäväksi. Silloinpa ei olekaan enää kyse yksittäisen ihmisen pohdinnoista, vaan sillä naisen tekemällä metetyöllä pyöritetään koko huushollin arki.
Tästä oli täällä joulun aikaan hyvä esimerkki. Siinä nainen oli kieltäytynyt appivanhempien vierailusta joulupäivänä, kun nämä olivat sitä ennen kieltäytyneet tulemasta jouluaattona syömään. Nainen kertoi, että hän oli varannut ruokaa omalle perheelle ja vieraille aatoksi ja joulupäiväksi sitten jämät omalle perheelle. Nainen haukuttiin lyttyyn, kun tämä ei ollut varmuuden vuoksi varautunut siihen, että joku haluaa joulupäivänä heille syömään. Äkkiäkös nainen olisi kattanut kaksi lautasta lisää tai piipahtanut kaupassa ja tekaissut nopsaan risoton. Kumma, kun miehelle ei tullut mieleen, että teenpä varulta jotain, jos vanhemmat tulevat kylään. Aika monessa naista haukkuvassa kommentissa oli maininta "olen nainen".
Tässähän on kyse vain odotuksista. En minä ainakaan ole koskaan odottanut että naiseni varautuisi minun sukulaisteni oikkuihin, se on minun vastuullani. Toisaalta naiset kyllä tuppaavat monesti miellyttämään kaikkia joka suuntaan, en tiedä tuleeko se kasvatuksesta vai mistä mutta se on ihan tarpeetonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että vihaan akkoja. Te u**sevat akat olette naurunaihe. Miehet ei arvosta teidän työtänne. Miehet eivät halua tyttöjä koska he vaihtavat nimeä. Silti vaihdatte nimeä, altistatte kaikki muut naiset syrjinnälle. U*velo akka vaihtaa nimensä vielä miehen eteen, vaikka miehet nimenomaan pitää roolianne turhana. Noloa.
Vihaat koska jäät ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?
Ravintolan olemassaolo perustuu siihen, että tarjolla on sapuskaa, jota saadaan tehtyä mahdollisimman halvalla suhteessa siihen, kuinka paljon siitä ollaan valmiita maksamaan. Kotiruokaa jos haluaa kovin suunnitella, niin tekee "kouluruokalistan" eli kuukauden mittaisen listan, jota sitten kierrättää 12 kertaa vuodessa. Jos osuu sattumalta päivälle samaa sapuskaa kuin koulussa, niin vaihtaa päittäin ko. päivän ruoan seuraavan viikon kanssa.
Eli SUUNNITTELEE listan ja seuraa sen toteuttamista, suhteuttaa sen kysyntään, sesongin raaka-aineisiin, siihwen mitä perheenjäsenet muualla syö jne.
Ja sen ulkopuolella lisäksi esimerkiksi säilöö pakkaseen kauden kasviksia, marjoja, sieniä jne. ja tekee valmiita ruoka-annoksia. Ja seuraa mitä pakastimesta on syöty ja käytetty ja tekee sinne täydennystä.
Eli TEKEE METATYÖTÄ.
Esivalmistelut eivät ole metatyötä vaan työtä. Tai marjastuksen tapauksessa ehkä harrastuksia.
Yllähän ei kuvattukaan esivalmisteluja, vaan metatyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatyö on se mikä pitää parisuhteen pystyssä. Jos naiset eivät sitä tekisi niin ei tulisi lapsia kun mies ei tietäisi koska ovulaatio on.
No en minä 25 vuotta sitten suonut ajatustakaan millekään ovulaatiolle (en muista tiesinkö koko ovulaatiosta hölkäsen pöläystäkään), vaan ukon kanssa pantiin silloin kun halutti ja tuntui hyvältä. Ja kappas vaan, raskaus alkoi mutkattomasti ilman "metatyötä".
Toki, jos on ongelmia raskautumisen kanssa, niin ymmärrän ovulaatiopölinät, muuten en.
---
Mitä tulee verhoihin, niin minä kyllä tykkään vaihdella verhoja, mutta se sujuu ajattelemattakin. Saatan vaikka yhtenä launataipäivänä alkaa vaihtamaan, jos sellainen fiilis tulee. Otan kaapista mieleiseni verhot, silitän, ikkunasta pois toiset ja uudet tilalle ja kas näin, verhot ovat vaihtuneet ilman metätyötä. Tai en ainakaan tunnista mikä tuossa olisi ollut metatyötä, koska koko sana on itselleni (47v.) täysin uusi ja en oikein meinaa sisäistää mitä se tarkoittaa. Asiat ovat aina sujuneet ilman sen kummempia suunnitteluja tai listojen tekemisiä.
Kyllä luontoaitiä naurattaa, jos ei nykyään lisääntyminenkään onnistu ilman metatyötä.
Ja tällaiset verhoasiatkin, kuten kuvailet niin ovat puhtaasti etuoikeus. Ihmisellä on asiat hyvin, jos saa puuhastella mieleistensä verhojen parissa.
Kyllä täytyy ihan tosissaan olla jotain mentaalipuolen haastetta, jos kokee normielämän jotenkin raskaana. Ihan vilpittömästi suosittelen hakeutumaan tutkimuksiin, jotain voi olla pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?
Ravintolan olemassaolo perustuu siihen, että tarjolla on sapuskaa, jota saadaan tehtyä mahdollisimman halvalla suhteessa siihen, kuinka paljon siitä ollaan valmiita maksamaan. Kotiruokaa jos haluaa kovin suunnitella, niin tekee "kouluruokalistan" eli kuukauden mittaisen listan, jota sitten kierrättää 12 kertaa vuodessa. Jos osuu sattumalta päivälle samaa sapuskaa kuin koulussa, niin vaihtaa päittäin ko. päivän ruoan seuraavan viikon kanssa.
Eli SUUNNITTELEE listan ja seuraa sen toteuttamista, suhteuttaa sen kysyntään, sesongin raaka-aineisiin, siihwen mitä perheenjäsenet muualla syö jne.
Ja sen ulkopuolella lisäksi esimerkiksi säilöö pakkaseen kauden kasviksia, marjoja, sieniä jne. ja tekee valmiita ruoka-annoksia. Ja seuraa mitä pakastimesta on syöty ja käytetty ja tekee sinne täydennystä.
Eli TEKEE METATYÖTÄ.
Esivalmistelut eivät ole metatyötä vaan työtä. Tai marjastuksen tapauksessa ehkä harrastuksia.
Yllähän ei kuvattukaan esivalmisteluja, vaan metatyötä.
Säilöminen, annosten pakastaminen yms. ovat esivalmisteluita, osa ruoanlaittoprosessia. Eivät mitään metatyötä. Niiden suunnittelu voi olla metatyötä. Ei itse tekeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Multa kyllä riittää sympatiaa ap:lle ja muillekin naisille - ja miehille - jotka tuntuu uupuvan metatyötaakan alle!
Mun mies tosin tekee aina jotain, mutta vasta sitten kun on pyydetty. Päivittäiset kotityöt vielä menee suht puoliksi (ruuanlaitot, pyykkäys, siivous jne.), mutta se kaikki muu kaatuu mulle. Jos en tee, niin niitä ei tee kukaan. Kokeiltu on. Ja koska siitä kärsii eniten lapset, niin minä teen.
Minä varaan neuvolat ja hammaslääkärit ja myös käyn niissä lasten kanssa. Samoin vasu- ja kehityskeskustelut. Ilmoitan että lapsi pääsee kaverisynttäreille ja hommaan lahjat. Hoidan harrastuksiin ilmoittautumiset, hankin harrastusvälineet jos niitä tarvitaan, sovin kimppakyytejä toisten vanhempien kanssa jotta säästyy kuljettamiselta ja pääosin myös kuskaan. Huolehdin, että kouluun lähtee oikea lapsi oikeaan aikaan tarvittavien tavaroiden kanssa; minä muistan taskulamput, kananmunan kennot, maitopurkin korkit ja esitysvaatteet reppuun, kun niitä on pyydetty. Minä hommaan joululahjat ja synttärilahjat - myös sairastelevan anopin puolesta - ja järjestän lasten kaverisynttärit. Hoidan kaiken lastenvaatteisiin ja kenkiin liittyvän, ja olen myös sitä mieltä ettei niitä aina löydy kaupasta silloin kun tarvitsee (jotkut koot loppuu nopeasti ja kaupat tilaa monesti aika niukasti varastoa, ettei jää tavaraa käsiin). Joskus pitää etsiä ja kierrellä, vaikka ei rahasta olisi niin tiukkaa eikä ulkonäön suhteen olisi kovin tarkkaa. Tähän päälle sitten kaikki muu, jota en nyt muistanut luetella, mutta jotka vaan jotenkin kummasti hoituu...
Me ollaan justiinsa viikko väännetty miehen kanssa siitä, että voisiko se ottaa lasten (3kpl) kirjastokorttien muistutukset omaan meiliinsä. Se ei millään haluaisi, kun siitä on niin VAIVAA! Pitäisi käydä aina uusimassa ne jotka on vaarassa myöhästyä, ettei tulisi sakkoja. Haluisin jotenkin alkaa jakaa tätä taakkaa, mutta saa nähdä onnistuuko se ikinä :|
Niin. Sille on varmaan syynsä, miksi alunperin nainen on ollut kotona ja miehen tehtäväksi on jäänyt perheen elättäminen. Miestä ei kiinnosta mikromanageroida pentujen synttäreitä ja muuta vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?
Ravintolan olemassaolo perustuu siihen, että tarjolla on sapuskaa, jota saadaan tehtyä mahdollisimman halvalla suhteessa siihen, kuinka paljon siitä ollaan valmiita maksamaan. Kotiruokaa jos haluaa kovin suunnitella, niin tekee "kouluruokalistan" eli kuukauden mittaisen listan, jota sitten kierrättää 12 kertaa vuodessa. Jos osuu sattumalta päivälle samaa sapuskaa kuin koulussa, niin vaihtaa päittäin ko. päivän ruoan seuraavan viikon kanssa.
Eli SUUNNITTELEE listan ja seuraa sen toteuttamista, suhteuttaa sen kysyntään, sesongin raaka-aineisiin, siihwen mitä perheenjäsenet muualla syö jne.
Ja sen ulkopuolella lisäksi esimerkiksi säilöö pakkaseen kauden kasviksia, marjoja, sieniä jne. ja tekee valmiita ruoka-annoksia. Ja seuraa mitä pakastimesta on syöty ja käytetty ja tekee sinne täydennystä.
Eli TEKEE METATYÖTÄ.
Esivalmistelut eivät ole metatyötä vaan työtä. Tai marjastuksen tapauksessa ehkä harrastuksia.
Yllähän ei kuvattukaan esivalmisteluja, vaan metatyötä.
Säilöminen, annosten pakastaminen yms. ovat esivalmisteluita, osa ruoanlaittoprosessia. Eivät mitään metatyötä. Niiden suunnittelu voi olla metatyötä. Ei itse tekeminen.
Aivan. Alat päästä kärryille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska miehiä ei kiinnosta laskelmoida riittääkö pesuaine tai kulkeeko lapsi liian pienissä vaatteissa tai onko ruokaa viikoksi.
Tumpelot ämmät, joiden parinvalinta pitäisi olla holhousviranomaisen valvonnan alla. Sitten näille annettiin vielä äänioikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?
Ehkä jossain sadan ravintolan valtakunnallisessa ketjussa. Käytännön ravintolassa se on yleensä omistaja tai pääkokki joka suunnittelee listat iltatöinä kotona joskus kun kerkeää.
Kukaan ei ole ketjussa kuitenkaan väittänyt että ruokalista ei vaatisi suunnittelua, joten kommenttisi on turhake.
Ruokalista on se johon koko ravintolan toiminta perustuu. Se ei ole mitään mikä syntyy lisukkeena, turhakkeena tai iltapuhdetyönä.
Ja onhan väittänyt. Esimerkiksi länkyttäjä jolle vastasin.
Ravintolan toiminta ei perustu ruokalistaan vaan bisnesideaan ja konseptiin. Ruokalista on yksi sen pieni ilmentymä ja osatekijä. Kyllä se jossain normaalissa ruokaravintolassa syntyy muiden töiden ohessa eikä siihen palkata erillistä työntekijää. Ei siinä olisi järkeäkään jos omien väitteidesi mukaan se olisi koko liiketoiminnan perusta. Ei yksikään yrittäjä anna bisneksensä ydintä jollekin palkkatunarille joka voi häipyä parin viikon irtisanomisajalla.
Ei väittänyt. Valehtelet.
Kyllä väitti. Sinä valehtelet.
Ja kyllä se RUOKA on RAVINTOlan ydin. Ei siinä auta mikään sisustus tai idea, jos ruoka on kehnoa, eikä siihen ole paneuduttu.
Ravintola on liikeyritys. Liiketoiminnan ydin on rahavirrat. Sisään pitäisi pitkällä aikavälillä tulla enemmän fyffeä kuin menojen mukana lähtee ulos. Ruoan laatu on tässä yksi muuttuja. Kannattavaa bisnestä voi tehdä huonolla ruoalla (grillikioski) ja konkurssipesiä laadukkaalla gurmeella. Suosikkinakkikioskini ruokalista on uudistunut viimeksi lievästi ehkä 90-luvulla (kun kebabliha yleistyi) ja bisnes pyörii yhä vaan. Ruoka on kehnoa mättöä, mutta liikeidea perustuu konseptiin, jossa kaikki muu ajaa ruoan laadun ohi ja pysyvä ruokalista on enemmänkin eduksi kuin jatkuva muuttelu. Samaa höyrynakkilihapiirakkaa menee kannattavalla katteella vuosikymmenestä toiseen. Humalaisten, työstäpalaavien ja matkaajien nälän karkoitus nopeasti ja edullisesti on sen ravintolabisneksen ydin.
Kotitalous voi toimina ihan samalla periaatteella. Useimmiten arjessa kotiruokailun vetovoimatekijät ovat käytännössä samat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?
Ravintolan olemassaolo perustuu siihen, että tarjolla on sapuskaa, jota saadaan tehtyä mahdollisimman halvalla suhteessa siihen, kuinka paljon siitä ollaan valmiita maksamaan. Kotiruokaa jos haluaa kovin suunnitella, niin tekee "kouluruokalistan" eli kuukauden mittaisen listan, jota sitten kierrättää 12 kertaa vuodessa. Jos osuu sattumalta päivälle samaa sapuskaa kuin koulussa, niin vaihtaa päittäin ko. päivän ruoan seuraavan viikon kanssa.
Eli SUUNNITTELEE listan ja seuraa sen toteuttamista, suhteuttaa sen kysyntään, sesongin raaka-aineisiin, siihwen mitä perheenjäsenet muualla syö jne.
Ja sen ulkopuolella lisäksi esimerkiksi säilöö pakkaseen kauden kasviksia, marjoja, sieniä jne. ja tekee valmiita ruoka-annoksia. Ja seuraa mitä pakastimesta on syöty ja käytetty ja tekee sinne täydennystä.
Eli TEKEE METATYÖTÄ.
Esivalmistelut eivät ole metatyötä vaan työtä. Tai marjastuksen tapauksessa ehkä harrastuksia.
Yllähän ei kuvattukaan esivalmisteluja, vaan metatyötä.
Säilöminen, annosten pakastaminen yms. ovat esivalmisteluita, osa ruoanlaittoprosessia. Eivät mitään metatyötä. Niiden suunnittelu voi olla metatyötä. Ei itse tekeminen.
Aivan. Alat päästä kärryille.
Huutelee hän kuraojasta ohi ajaville kärryille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.
Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"
Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.
Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?
Kyllä minä ainakin haluan.
Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.
Jos siivoaminen on niin helppoa, niin miksei miehet tee sitä sitten useammin parisuhteessa? Itseasiassa miksi ei voitaisi välillä tehdä niin, että miehet hoitavat täysin siivoamisen ja naiset vaan voisivat levätä työpäivän jälkeen?
Koska naisella on joku kummallinen näkymätön aikataulu joka laittaa hänet siivoamaan, vaikka ei olisi silminnähtävästi likaista. Lisäksi nainen ei kelpuuta kuin oman tapansa siivota, siihen on turha mennä väliin koska sitten on väärin siivottu kuitenkin. Jos minun jälkeni ei kelpaa, sitten on tehtävä itse. Eli vaihtoehdot ovat jokseenkin seuraavat:
1)Nainen hoitaa siivouksen omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan ja on tyytyväinen tulokseen. Haittapuolena sitten että nainen tekee kaiken, mutta toisaalta ei hän pysty rentoutumaan jos asioita ei ole tehty hänen tavallaan.
2)Mies siivoaa, mutta naisen mielestä liian harvoin ja muutenkin väärin, tästä syntyy sitten vääntämistä ja joskus jopa tuplasiivoamista, koska miehen tekemä ei kelpaa.
Loppujen lopuksi vaihtoehto ykkösellä arki sujuu jouhevammin ja kaikki on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä työpaikassa suunniteltiin avoimien ovien päivää. Siinä sitten puhuttiin, että pitää järjestää suunnittelukokous, jossa sovitaan, kuka tekee ja mitä ja miten aikataulutus hoidetaan. Yksi mies ihmetteli, että eihän sitä tarvitse kuin laittaa ilmoitus lehteen ja keittää kahvia. Hän ei kuitenkaan ollut halukas tekemään ilmoitusta eikä notkumaan päivää toimistolla keittämässä 10 kupin kahvinkeittimellä kahvia vierailijoille. Kysyin häneltä, mitä hän meidän toiminnoista aikoo kertoa vierailijoille, niin sain vastaukseksi, että hän ei ole silloin paikalla.
Mutta tuo mieshän teki tuossa sen raskaan metatyön, ei häneltä enää voinut odottaa enempää.
Olen nainen ja periaatteessa listauksessasi on tärkeitä asioita, mutta en näe niitä mitenkään "naisten työnä" ja lisäksi siinä on turhia ja korjattavia prosesseja.
- mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta --> pilveen tallennettu yhteinen lista jota kaikki päivittävät, ja minkä avulla voit kaupassa ostaa tarvittavat. Tai jos vielä helpommaksi haluat asian viedä, tilaat tavarat kotiin tai valmiiksi laatikkoon, jonka vain noudat.
- koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi --> osta alennusmyynnistä hieman liian suuri takki valmiiksi odottamaan tai odota rauhassa, että se pitää ostaa ja ostatte vasta sitten. Eivät takit kaupoista lopu
- kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä --> kummallinen asia. Kun se loppuu, ostat lisää. Tai määrittelet tarkasti "huoneessa oltava 5 avaamatonta pakkausta" ja kun korkkaat kuudennen, lisäät asian sille ostoslistalle
- kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna --> sama asia, määrittele, lisää listalle
- koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa --> laske kerran, aikatauluta kalenteriin
- mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa --> miehelle tehtäväksi, koska miehen siskonpoika / hanki lahjakortti valmiiksi. Kaikille sopiva lahja: lahjakortti vaikka citymarkettiin
- onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin --> kuukautiskuppi varalle tai sama sääntö kuin pyykinpesuaineelle, listalle
- koska vaihdetaan verhot ja... --> miksi ne pitäisi vaihtaa?
Eli SUUNNITTELEE listan ja seuraa sen toteuttamista, suhteuttaa sen kysyntään, sesongin raaka-aineisiin, siihwen mitä perheenjäsenet muualla syö jne.
Ja sen ulkopuolella lisäksi esimerkiksi säilöö pakkaseen kauden kasviksia, marjoja, sieniä jne. ja tekee valmiita ruoka-annoksia. Ja seuraa mitä pakastimesta on syöty ja käytetty ja tekee sinne täydennystä.
Eli TEKEE METATYÖTÄ.