Miksi naisten metatyötä ei arvosteta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haiskahtaa provolta, mutta metätyölle ei annet arvoa koska useimmiten se on turhaa työtä.

Minä lukisin metatyöhön erilaiset pikkuaskareet, kuten vessapaperirullan vaihtaminen, jääkaapin siistiminen, saippuapullojen täyttäminen ym. Ne eivät ole turhia hommia, mutta ainakin meillä jäävät useimmiten minulle.

Samaa mieltä. Meillä vissiin tyypit luulee, että saippuapullo (täytettävä) on loputon.

Ja tähän vielä mikron pyyhkiminen, sen kuvun pesu, leivänpaahtimen alaosan tyhjennnys, käsipyyhkeiden vaihto, pahvien vienti, pesukoneen nukkasihdin tyhjennys, tyhjien shamppoopullojen vienti roskiin jne..

Siis näitä on oikeasti ihan loputtomiin jos alkaa miettimään. Meillä ei esim teinillä tulisi mielenkään leivänpaahtimen alaosaa joskus tyhjentää. Ei varmaan edes tiedä, että sellainen on olemassa. Tai, että mies pesisi mikrokuvun.

Niin, noille on jo sana, eli pikkuaskareet, jota itsekin käytit. Askareet eivät ole työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.

Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"

Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.

Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?

Kyllä minä ainakin haluan.

Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.

Jos siivoaminen on niin helppoa, niin miksei miehet tee sitä sitten useammin parisuhteessa? Itseasiassa miksi ei voitaisi välillä tehdä niin, että miehet hoitavat täysin siivoamisen ja naiset vaan voisivat levätä työpäivän jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen metatyötä kutsuttiin ihan vain ajatteluksi ja sitä pidettiin ihmiselle lajinomaisena toimintana.

Tarkoitat siis sanoa että miehet eivät ajattele juurikaan?

Ei vaan että kaikki ajattelevat ja metatyötä ei ole olemassakaan.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyön rasittavuus riippuu varmasti osittain myös talouden rahatilanteesta. Esimerkiksi ruokaostosten suunnitteleminen käy ihan erilaisesta työstä, jos ruokiin on käytettävissä vain tarkka budjetti, millä joutuu ruokkimaan perheen.

Muistan itse, miten raivostuttavaa oli yksin vastata itseni ja miehen ruokahuollosta ja taloudesta, kun mies oli kuntoutustuella. Silloin joutui oikeasti pohtimaan, miten sillä budjetilla syötiin jollain lailla monipuolisesti. Rahaa piti tottakai jäädä myös pesuaineisiin, vessapaperiin, kissanruokaan, vaatteisiin, laskuihin jne...

Ja mies tottakai piti itsestäänselvyytenä, että aina löytyi leivinpaperia, mausteita, konetiskitabletteja, pölypusseja, paristoja jne jne. Ja jos miehen laittoi ostoslistan kanssa kauppaan, toi kaikkea ihan liian kallista. Hän ei edes yrittänyt ostaa edullisempia vaihtoehtoja mistään. Ja sitten valitti, miten kallista meidän elämä oli, kun kyllähän viikon pärjäisi vaikka 20 eurolla: Sillähän saa jo monta jauhelihapakettia!

Täähän vaan todistaa siitä että sinä koit valtavana työtaakkana asian jonka mies ratkaisi viidessä sekunnissa. Jauhelihaa syömällä muita juttuja ei tarvitse miettiä ja rahat riittää. Älykästä.

Eihän mies ratkaissut mitä ruokia tehdään niin, että ne ovat ravintoarvoiltaan hyvät ja terveelliset. Säilyvyyttäkin täytyy miettiä, jos ostaa vaikka viikon ruuat kerralla. Ei vaimolta kulu sen kauempaa sen jauhelihapaketin keksimiseen, mutta tarvitsee vähän muitakin ideoita, että ne jalostuvat eteen valmiiksi ruuaksi.

Kerro toki 5s mietinnällä, miten 20€ saa viikoksi kahdelle hengelle terveellistä ruokaa jauhelihasta ja voimme täällä AV:llä tunnustaa ylivertaisuutesi. Laita se viikon ruokalista tähän ketjuun. Ruokalistan tulee olla monipuolinen ja terveellinen. Esim. korkeintaan 3 pastaruokaa ja silloinkin kasvisten on näyteltävä osaa ateriasta.

Miksi sitä ruokalistaa pitää joka viikko niin kauheasti miettiä? Itselläni on joku vajaa parikymmentä valmista viikon ruokalistaa mietittynä ja näistä verkkokauppaan ostoskorit tallennettuna. Kaikki on ajatuksella tehty niin että ravintoarvot ovat kohdillaan. Tarvitse miettiä muuta kuin minkä setin valitsee ja parilla klikkauksella tulee viikon tarpeet kotiovelle.

Eli olethan sinäkin sitten miettinyt, suunnitellut, tallentanut ja tehnyt metatöitä.

Meillä ruokalistaan vaikuttaa suuresti esim keliakia ja ihan se että kuka milloinkin suö mitä aterioita kotona. Esim onko koululaiset lähinä vai etänä.

Jos syöcät koulussa, pitää tarkistaa ne koulujen ruokalistat ennen kuin miettii mitä kotona laittaa.

Ruokatoimituksoa en halua. Puuduttavan yksitotista elää pelkästään niillä.

Yhdellä viikolla on keliakia ja seuraavalla ei, vai miten siitä ylimääräistä työtä tulee?

No jos yhdellä viikolla lounasta ei laiteta gluteenittomana, toisena laitetaan ja kaikilla viikoilla pitää miettiä, mitä muita aterioita kukakin syö niin kyllä se ruokalista pitää suunnitella.

Mitä kohtaa et tajua?

Vierailija kirjoitti:

Näyttää siis siltä, että kun oikein tikulla kaivaa, niin siitä ihan normi elämästä saa aikaiseksi ihan oikean draaman. On se sitten KAUHEAA, kun pitää oikein suunnitella, että mitä teen ja mitä ostan? Saako tuolle 'metatyölle' Kelasta korvauksen?

Herää kysymys, että onko osa ihmisistä jotenkin vajaaälyisiä, jos tavalliset elämän valinnat ja suunnittelut koetaan jotenkin rasittavina ja työläinä. Emmehän me tietysti kaikki ole samasta puusta.

Yhdessä työpaikassa suunniteltiin avoimien ovien päivää. Siinä sitten puhuttiin, että pitää järjestää suunnittelukokous, jossa sovitaan, kuka tekee ja mitä ja miten aikataulutus hoidetaan. Yksi mies ihmetteli, että eihän sitä tarvitse kuin laittaa ilmoitus lehteen ja keittää kahvia. Hän ei kuitenkaan ollut halukas tekemään ilmoitusta eikä notkumaan päivää toimistolla keittämässä 10 kupin kahvinkeittimellä kahvia vierailijoille. Kysyin häneltä, mitä hän meidän toiminnoista aikoo kertoa vierailijoille, niin sain vastaukseksi, että hän ei ole silloin paikalla.

Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haiskahtaa provolta, mutta metätyölle ei annet arvoa koska useimmiten se on turhaa työtä.

Minä lukisin metatyöhön erilaiset pikkuaskareet, kuten vessapaperirullan vaihtaminen, jääkaapin siistiminen, saippuapullojen täyttäminen ym. Ne eivät ole turhia hommia, mutta ainakin meillä jäävät useimmiten minulle.

Samaa mieltä. Meillä vissiin tyypit luulee, että saippuapullo (täytettävä) on loputon.

Ja tähän vielä mikron pyyhkiminen, sen kuvun pesu, leivänpaahtimen alaosan tyhjennnys, käsipyyhkeiden vaihto, pahvien vienti, pesukoneen nukkasihdin tyhjennys, tyhjien shamppoopullojen vienti roskiin jne..

Siis näitä on oikeasti ihan loputtomiin jos alkaa miettimään. Meillä ei esim teinillä tulisi mielenkään leivänpaahtimen alaosaa joskus tyhjentää. Ei varmaan edes tiedä, että sellainen on olemassa. Tai, että mies pesisi mikrokuvun.

Seurusteluvuosienne aikana hän ei koskaan pessyt kodissaan mikrokupua, mutta ajattelit, että kyllä hän sen sitten yhteisessä kodissanne ymmärtää tehdä?

Meillä mies ymmärsi ihan yhdellä selityksellä, että mikrokupu huuhtaistaan aina käytön jälkeen. Näin siksi, että minä syön vegaanisesti enkä halua aamupuurooni hänen edellisen illan karjalanpaistin jämiään. En usko, että olisin muuttanut yhteen miehen kanssa, joka jo seurusteluaikana olisi ilmaissut, ettei häntä kiinnosta se, että minä pystyn käyttämään samaa mikrokupua kuin hän. (Ja kyllä, minäkin huuhtaisen sen aina käytön jälkeen, vaikkei häntä haittakaan vaikka minun ruokaani olisi siihen jäänyt.)

Veganismi mainittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyön rasittavuus riippuu varmasti osittain myös talouden rahatilanteesta. Esimerkiksi ruokaostosten suunnitteleminen käy ihan erilaisesta työstä, jos ruokiin on käytettävissä vain tarkka budjetti, millä joutuu ruokkimaan perheen.

Muistan itse, miten raivostuttavaa oli yksin vastata itseni ja miehen ruokahuollosta ja taloudesta, kun mies oli kuntoutustuella. Silloin joutui oikeasti pohtimaan, miten sillä budjetilla syötiin jollain lailla monipuolisesti. Rahaa piti tottakai jäädä myös pesuaineisiin, vessapaperiin, kissanruokaan, vaatteisiin, laskuihin jne...

Ja mies tottakai piti itsestäänselvyytenä, että aina löytyi leivinpaperia, mausteita, konetiskitabletteja, pölypusseja, paristoja jne jne. Ja jos miehen laittoi ostoslistan kanssa kauppaan, toi kaikkea ihan liian kallista. Hän ei edes yrittänyt ostaa edullisempia vaihtoehtoja mistään. Ja sitten valitti, miten kallista meidän elämä oli, kun kyllähän viikon pärjäisi vaikka 20 eurolla: Sillähän saa jo monta jauhelihapakettia!

Täähän vaan todistaa siitä että sinä koit valtavana työtaakkana asian jonka mies ratkaisi viidessä sekunnissa. Jauhelihaa syömällä muita juttuja ei tarvitse miettiä ja rahat riittää. Älykästä.

Eihän mies ratkaissut mitä ruokia tehdään niin, että ne ovat ravintoarvoiltaan hyvät ja terveelliset. Säilyvyyttäkin täytyy miettiä, jos ostaa vaikka viikon ruuat kerralla. Ei vaimolta kulu sen kauempaa sen jauhelihapaketin keksimiseen, mutta tarvitsee vähän muitakin ideoita, että ne jalostuvat eteen valmiiksi ruuaksi.

Kerro toki 5s mietinnällä, miten 20€ saa viikoksi kahdelle hengelle terveellistä ruokaa jauhelihasta ja voimme täällä AV:llä tunnustaa ylivertaisuutesi. Laita se viikon ruokalista tähän ketjuun. Ruokalistan tulee olla monipuolinen ja terveellinen. Esim. korkeintaan 3 pastaruokaa ja silloinkin kasvisten on näyteltävä osaa ateriasta.

Miten ihmeessä aikoinaan lapset on selvinny hengissä, vaikka ei oo mietitty viikon rupkalistoja ja laskettu makroja, kuituja, proteiineja jne...herrajumala.

Tehtävänanto oli minusta aika selkeä: mieti tiukalla budjetilla terveelliset ateriat. Tähän vastattiin, että onnistuu mieheltä 5s mietinnällä. Tuo taivastelusi vanhoista hyvistä ajoista ei nyt liity tähän mitenkään. Ole hyvä ja osoita sinäkin ylivertaiset metatyökykysi.

Sillä nyt ei ole mitään väliä meneekö miettimiseen 5 sekuntia vai 15 minuuttia, työtä se ei kuitenkaan ole. Jos haluat siitä itsellesi mitalin antaa että suunnittelet ruokalistaa, ole hyvä vain.

Niin. Kaikista kalentereista, hakukoneista, viesteistä, sähköposteista jne huolimatta minä, äiti, olen se perheemme päivyri, hakukone ja muistitaulu.

Minulta voi kysyä, missä mikäkin vaatekappale tai lelu sijaitsee, onko tiskikoneessa puhtaat vai likaiset 🙄, milloin on pojan harkat ja millä bussilla sinne pääsee, milloin on joulu, mitä syödään, onko kaapissa sokeria, mitä pitää tuoda kaupasta, mitä on fermentoiminen, paljonko kello on, joko uutiset on menny, moneltako illan elokuva alkaa, mihin aikaan on pöytävaraus, onko ensi viikolla mitään tapahtumia...

Sama jatkuu töissä mieskollegani taholta: mikä on oikea tuotenimike, millä koodilla se löytyy, paljonko on varastosaldo, onko tilaukset hoidettu, milloinkahan on toimitus tulossa, ketä on iltavuorossa...

Eikö kukaan osaa tehdä mitään itsenäisesti! Välillä menee hermo ja kavahdan vähemmän ystävällisesti, että en tiedä, ota itse selvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyön rasittavuus riippuu varmasti osittain myös talouden rahatilanteesta. Esimerkiksi ruokaostosten suunnitteleminen käy ihan erilaisesta työstä, jos ruokiin on käytettävissä vain tarkka budjetti, millä joutuu ruokkimaan perheen.

Muistan itse, miten raivostuttavaa oli yksin vastata itseni ja miehen ruokahuollosta ja taloudesta, kun mies oli kuntoutustuella. Silloin joutui oikeasti pohtimaan, miten sillä budjetilla syötiin jollain lailla monipuolisesti. Rahaa piti tottakai jäädä myös pesuaineisiin, vessapaperiin, kissanruokaan, vaatteisiin, laskuihin jne...

Ja mies tottakai piti itsestäänselvyytenä, että aina löytyi leivinpaperia, mausteita, konetiskitabletteja, pölypusseja, paristoja jne jne. Ja jos miehen laittoi ostoslistan kanssa kauppaan, toi kaikkea ihan liian kallista. Hän ei edes yrittänyt ostaa edullisempia vaihtoehtoja mistään. Ja sitten valitti, miten kallista meidän elämä oli, kun kyllähän viikon pärjäisi vaikka 20 eurolla: Sillähän saa jo monta jauhelihapakettia!

Täähän vaan todistaa siitä että sinä koit valtavana työtaakkana asian jonka mies ratkaisi viidessä sekunnissa. Jauhelihaa syömällä muita juttuja ei tarvitse miettiä ja rahat riittää. Älykästä.

Eihän mies ratkaissut mitä ruokia tehdään niin, että ne ovat ravintoarvoiltaan hyvät ja terveelliset. Säilyvyyttäkin täytyy miettiä, jos ostaa vaikka viikon ruuat kerralla. Ei vaimolta kulu sen kauempaa sen jauhelihapaketin keksimiseen, mutta tarvitsee vähän muitakin ideoita, että ne jalostuvat eteen valmiiksi ruuaksi.

Kerro toki 5s mietinnällä, miten 20€ saa viikoksi kahdelle hengelle terveellistä ruokaa jauhelihasta ja voimme täällä AV:llä tunnustaa ylivertaisuutesi. Laita se viikon ruokalista tähän ketjuun. Ruokalistan tulee olla monipuolinen ja terveellinen. Esim. korkeintaan 3 pastaruokaa ja silloinkin kasvisten on näyteltävä osaa ateriasta.

Miten ihmeessä aikoinaan lapset on selvinny hengissä, vaikka ei oo mietitty viikon rupkalistoja ja laskettu makroja, kuituja, proteiineja jne...herrajumala.

AINA on ollut kotiin ja perheeseen liittyvää suunnittelua. Naisia on jopa kurssitettu, koulutettu, valistettu ja teeveeseen ja leffateattereihin tehty ohjelmia aiheesta.

AINA on suunniteltu ruokalistat, jopa tarkemmin kuin nyt, kun niihin on kasvatettu itse tarveaineetkin.

Miksi kuvittelet että ylipäätään on perustettu Emäntäkoulut ja Marttaliitto?

Koska naiset tykkäävät puuhastella ja kokoontua puuhastelupiireihin, joissa taputtelevat toisaan selkään.

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?

Ehkä jossain sadan ravintolan valtakunnallisessa ketjussa. Käytännön ravintolassa se on yleensä omistaja tai pääkokki joka suunnittelee listat iltatöinä kotona joskus kun kerkeää.

Kukaan ei ole ketjussa kuitenkaan väittänyt että ruokalista ei vaatisi suunnittelua, joten kommenttisi on turhake.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä työpaikassa suunniteltiin avoimien ovien päivää. Siinä sitten puhuttiin, että pitää järjestää suunnittelukokous, jossa sovitaan, kuka tekee ja mitä ja miten aikataulutus hoidetaan. Yksi mies ihmetteli, että eihän sitä tarvitse kuin laittaa ilmoitus lehteen ja keittää kahvia. Hän ei kuitenkaan ollut halukas tekemään ilmoitusta eikä notkumaan päivää toimistolla keittämässä 10 kupin kahvinkeittimellä kahvia vierailijoille. Kysyin häneltä, mitä hän meidän toiminnoista aikoo kertoa vierailijoille, niin sain vastaukseksi, että hän ei ole silloin paikalla.

Joo meilläkin yhdessä kesätyöpaikassa eräs hanu katosi aina tunniksi johonkin just kun tuli ikävä kuorma. Paskahätä kuulemma yllätti.

Tyäpaikkasluibailu ei kyllä kuulu aiheeseen mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Kaikista kalentereista, hakukoneista, viesteistä, sähköposteista jne huolimatta minä, äiti, olen se perheemme päivyri, hakukone ja muistitaulu.

Minulta voi kysyä, missä mikäkin vaatekappale tai lelu sijaitsee, onko tiskikoneessa puhtaat vai likaiset 🙄, milloin on pojan harkat ja millä bussilla sinne pääsee, milloin on joulu, mitä syödään, onko kaapissa sokeria, mitä pitää tuoda kaupasta, mitä on fermentoiminen, paljonko kello on, joko uutiset on menny, moneltako illan elokuva alkaa, mihin aikaan on pöytävaraus, onko ensi viikolla mitään tapahtumia...

Sama jatkuu töissä mieskollegani taholta: mikä on oikea tuotenimike, millä koodilla se löytyy, paljonko on varastosaldo, onko tilaukset hoidettu, milloinkahan on toimitus tulossa, ketä on iltavuorossa...

Eikö kukaan osaa tehdä mitään itsenäisesti! Välillä menee hermo ja kavahdan vähemmän ystävällisesti, että en tiedä, ota itse selvää.

Ihmiset elävät sosiaalisissa yhteisöissä siksi että toinen toisiaan auttaen kykenevät enempään eikä jokaisen tarvitsekaan osata kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?

Ehkä jossain sadan ravintolan valtakunnallisessa ketjussa. Käytännön ravintolassa se on yleensä omistaja tai pääkokki joka suunnittelee listat iltatöinä kotona joskus kun kerkeää.

Kukaan ei ole ketjussa kuitenkaan väittänyt että ruokalista ei vaatisi suunnittelua, joten kommenttisi on turhake.

Ruokalista on se johon koko ravintolan toiminta perustuu. Se ei ole mitään mikä syntyy lisukkeena, turhakkeena tai iltapuhdetyönä.

Ja onhan väittänyt. Esimerkiksi länkyttäjä jolle vastasin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyö on kuin joku outo kultti, kummallinen ajatustapa. Se miten sitä kuvaillaan kuulostaa ihan normaalilta arjelta ja ajattelulta, jota joka ikinen ihminen harrastaa siinä touhujensa sivussa. Tämäkö yritetään nyt nostaa työsuoritukseksi ja sankaruudeksi? Kylläpä naurattaa. Kyse on vain siitä, minkä asioiden ajattelun kukin kokee tärkeäksi. Mies ei yleensä koe omaksi asiakseen miettiä esimerkiksi vaimon siteiden riittävyyttä, ei välttämättä keksi että mitä se kummin kaiman 11-vuotias tyttö haluaisi synttärilahjaksi ja niin edelleen. Miehellä on taas omat juttunsa, jotka hän käy mielessään läpi, mutta ei koe että se olisi jonkilainen työsuoritus.

Sinkkumiehet eivät varmaan kerta kaikkiaan pärjää arjessa, kun ei ole naista tekemässä metatyötä. Mitenkähän ne raukat saavat edes syödäkseen?

"Metatyö"-termi on toki hieman huvittava, mutta tietty totuuden siemen siellä piilee.

Otetaan nyt esimerkki vaikka kaupassa käymisestä. Jos parisuhteen toinen osapuoli on aina vastannut ruuanlaitosta ja kaupassa käymisestä, niin jossain vaiheessa se saattaa tympiä. Toinen suostuu käymään kaupassa "kunhan kerrot, mitä haluat sieltä". Tämä toinen osapuoli joutuu edelleen koluamaan kaapit läpi ja suunnittelemaan ruuat ja laatimaan ostoslistan. Jos kaupasta tuodaan tölkkiherkkusieniä tuoreiden sijaan, ei se ole kaupassa kävijän vika, ostoslista "ei vaan ollut tarpeeksi tarkka". Tai jos jotain unohtuu kokonaan listalta, se joka laittaa ruuan, joutuu kantamaan vastuun, miten tuote korvataan. Lisäksi jos muuta perhettä ei ruoka miellytä, bad-willin saa ruuan laittaja, ei se joka kävi kaupassa.

Eli näennäisesti kotityö, kaupassa käyminen ja ruuanlaitto, jaettiin kahtia, mutta lopputulos ei ollutkaan 50-50, koska väliin jäi se "mystinen metatyö", jota ei sitten kuitenkaan jaettu.

No tuon ymmärtää kyllä, vituttaahan se jos toiselle on aina ihan sama että mitä syödään. Tuon kääntöpuoli vaan tuppaa olemaan se, että nainen kuitenkin sitten loppukädessä tuomitsee että miten asia tehdään ja mitä pitää ostaa, joten miehen on ihan turha ruveta siinä oma-aloitteiseksi. Jos kaupasta ei tule kotiin juuri niitä tavaroita joita nainen on ajatellut, tulle vastaukseksi että väärin ostettu. Näin miehenä sitä nyt vaan suhtautuu arkisiin asioihin vähän ylimalkaisemmin, kaupasta ostetaan jotain millä saadaan mahantäytettä ja hengissä pysytään, mutta ei mikromikromikrosuunnitella jokaista suupalaa. Jos naiselle kelpaa se mitä kaupasta kotiin kannan, no problem.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia itsestäänselvyyksiä pitäisi arvostaa? Mä teen kauppalistan meille ja ylläpidän sitä niin että koska tahansa kauppaan mennessä voi tarkistaa mitä tarvitaan. Pitäisikö naapureiden tulla pokkuroimaan mulle siitä vai? Tai mä suunnittelen, mihin jää- ja pakastinkaappi pitäisi siirtää, kun nykyinen paikka on epäkäytännöllinen, sekä samalla remonttia, koska se vaatii pienen keittiöremontin. Ehkä mun pomon pitäisi antaa mulle tästä palkankorotus? En tajua, miksi tällaisista itsestäänselvyyksistä pitäisi saada jotain kunniaa. Kas kun ei aleta vaatia arvostusta kakalla käymisestä ja oman pyllyn pyyhkimisestä.  

Tottakai pitää arvostaa sitä työtä mitä SINUN eteesi tehdään. Sen mitä teet itsellesi, on sinun itse arvostettava,  tai oltava arvostamatta. Tässähän on kyse siitä että nainen tekee työn itsensä lisäksi lasten JA vielä miehen puolesta. Lapset ei osaa arvostaa pieninä tällaista, mutta miehen se tulee ymmärtää osata.

Jaa, kyllä minä ainakin isänä hoidan asiat lapseni puolesta ilolla, enkä odota siitä mitään erityistä kiitosta. Sama pätee kumppaniin silloin kun sellainen sattuu olemaan.

Millä tavalla miehen pitäisi sitä arvostusta ilmentää naiselle?

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?

Ravintolan olemassaolo perustuu siihen, että tarjolla on sapuskaa, jota saadaan tehtyä mahdollisimman halvalla suhteessa siihen, kuinka paljon siitä ollaan valmiita maksamaan. Kotiruokaa jos haluaa kovin suunnitella, niin tekee "kouluruokalistan" eli kuukauden mittaisen listan, jota sitten kierrättää 12 kertaa vuodessa. Jos osuu sattumalta päivälle samaa sapuskaa kuin koulussa, niin vaihtaa päittäin ko. päivän ruoan seuraavan viikon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyö on kuin joku outo kultti, kummallinen ajatustapa. Se miten sitä kuvaillaan kuulostaa ihan normaalilta arjelta ja ajattelulta, jota joka ikinen ihminen harrastaa siinä touhujensa sivussa. Tämäkö yritetään nyt nostaa työsuoritukseksi ja sankaruudeksi? Kylläpä naurattaa. Kyse on vain siitä, minkä asioiden ajattelun kukin kokee tärkeäksi. Mies ei yleensä koe omaksi asiakseen miettiä esimerkiksi vaimon siteiden riittävyyttä, ei välttämättä keksi että mitä se kummin kaiman 11-vuotias tyttö haluaisi synttärilahjaksi ja niin edelleen. Miehellä on taas omat juttunsa, jotka hän käy mielessään läpi, mutta ei koe että se olisi jonkilainen työsuoritus.

Sinkkumiehet eivät varmaan kerta kaikkiaan pärjää arjessa, kun ei ole naista tekemässä metatyötä. Mitenkähän ne raukat saavat edes syödäkseen?

Oikeastiko et ymmärrä mitä eroa on sillä että ostaa saippuan itselleen, ja katsoo että itselle on puhtaat vaatteet huomiseksi vs että tekee sen 4 hengen taloudessa (2aik.2lasta) kaikkien puolesta? Tai edes kolmen puolesta? Hyvä ystäväni (miespuolinen) väsyi totaalisesti kun muutti yhteen naisen kanssa jolla oli 2 lasta. Kaverillani itsellään oli 1 lapsi, viikko-viikko. Tuossa perheessä kaikki jäi kaverilleni metatyöksi, ja lopulta fyysiseksikin työksi.

Siksipä varmaan uusperheet ovat niin haasteellisia, omalle lapselle teen kaiken hymyssä suin. Ei kannata ajaa itseään minkään uusperheen orjaksi, jos ei ole sellaiseen valmis. Pätee molempiin sukupuoliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?

Ehkä jossain sadan ravintolan valtakunnallisessa ketjussa. Käytännön ravintolassa se on yleensä omistaja tai pääkokki joka suunnittelee listat iltatöinä kotona joskus kun kerkeää.

Kukaan ei ole ketjussa kuitenkaan väittänyt että ruokalista ei vaatisi suunnittelua, joten kommenttisi on turhake.

Ruokalista on se johon koko ravintolan toiminta perustuu. Se ei ole mitään mikä syntyy lisukkeena, turhakkeena tai iltapuhdetyönä.

Ja onhan väittänyt. Esimerkiksi länkyttäjä jolle vastasin.

Ravintolan toiminta ei perustu ruokalistaan vaan bisnesideaan ja konseptiin. Ruokalista on yksi sen pieni ilmentymä ja osatekijä. Kyllä se jossain normaalissa ruokaravintolassa syntyy muiden töiden ohessa eikä siihen palkata erillistä työntekijää. Ei siinä olisi järkeäkään jos omien väitteidesi mukaan se olisi koko liiketoiminnan perusta. Ei yksikään yrittäjä anna bisneksensä ydintä jollekin palkkatunarille joka voi häipyä parin viikon irtisanomisajalla.

Ei väittänyt. Valehtelet.