Miksi naisten metatyötä ei arvosteta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?

Ravintolan olemassaolo perustuu siihen, että tarjolla on sapuskaa, jota saadaan tehtyä mahdollisimman halvalla suhteessa siihen, kuinka paljon siitä ollaan valmiita maksamaan. Kotiruokaa jos haluaa kovin suunnitella, niin tekee "kouluruokalistan" eli kuukauden mittaisen listan, jota sitten kierrättää 12 kertaa vuodessa. Jos osuu sattumalta päivälle samaa sapuskaa kuin koulussa, niin vaihtaa päittäin ko. päivän ruoan seuraavan viikon kanssa.

Eli SUUNNITTELEE listan ja seuraa sen toteuttamista, suhteuttaa sen kysyntään, sesongin raaka-aineisiin, siihwen mitä perheenjäsenet muualla syö jne.

Ja sen ulkopuolella lisäksi esimerkiksi säilöö pakkaseen kauden kasviksia, marjoja, sieniä jne. ja tekee valmiita ruoka-annoksia. Ja seuraa mitä pakastimesta on syöty ja käytetty ja tekee sinne täydennystä.

Eli TEKEE METATYÖTÄ.

Kyllähän ruokailun järjestämisestä saa vaikeaa jos haluaa, kuten mistä tahansa muustakin. Voi mennä ilman mitään listoja fiiliksen mukaan, voi laatia tuollaisen yksinkertaisen kk-listan ja noudattaa sitä orjallisesti, voi metsästää tarjouksia ruokakaupoista eri puolilta kaupunkia, voi kokata eineistä, puolivalmisteista tai kaiken perusraaka-aineista, helppoa perusruokaa tai ravintolatason kulinaarisia elämyksiä. Jos ihminen, sukupuolesta riippumatta, haluaa käyttää aikaa ruokailun suunnitteluun tunteja viikossa, niin onnistuu taatusti - vaihtoehtoisesti homman hoitaa muutamassa minuutissa vaikka työmatkalla miettien.

Marjojen säilymisellä taas ei ole mitään tekemistä perheen ruokalistan kanssa - helpommalla ja usein jopa halvemmalla saa kaupan pakkasesta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies on nyt lomalla ja minä töissä. Pyysin, että hän hoitaisi tällä viikolla siivouksen, kun kerran lapsetkin oli mummolassa pari päivää. Lupasi sen tehdä, mutta ei sitten kuitenkaan ehtinyt. Ai miksikö ei? Koska ei suunnitellut yhtään, teki vaan mitä huvitti ja hupsis vaan, tuli tehtyä kaikkia muita juttuja niin ei ennättänyt hoitaa sovittua asiaa.

Metatyö on juuri sitä, että miettii vähän etukäteen mitä juttuja pitää ja haluaa hoitaa, paljonko ne vie aikaa ja missä järjestyksessä kannattaa tehdä. Ilman metatöitä lapsiperhearki olisi jatkuvaa kaaosta, jossa aamulla huomataan että kappas on pakkasta ja lapsen talvihaalari on liian pieni ja topparukkasia ei löydy mistään, kaverisynttäreille ei olekaan lahjaa vaan pitää sännätä yhtäkkiä kauppaan ostoksille, siivoamaan ehtii jos ehtii ja ruokakaupassa käyntiin menee kohtuuttomasti aikaa, kun pitää pyöriä siellä pohtimassa mitä tarvitsee ja mitähän siellä kotona jo olikin, ja sitten päädytään tilanteeseen, että kaapissa on kuusi pakettia lasagnelevyjä mutta ei yhtään tomaattimurskaa kastikkeeksi, auto jää katsastamatta ajoissa kun ei tullut tarkastaneeksi sitä katsastuspäivää.

Näitten kaikkien asioiden pyörittäminen päässä ajattelua vaativan työn lisäksi on välillä aika raskasta. Meillä mieheltä ei vaan tunnu kertakaikkiaan sujuvan tämmöinen kokonaisuuksien hallinta, tai sitten se ei vaan halua sitä tehdä, koska onnistuu kyllä suunnittelemaan hirvenmetsästysreissun 10 hengen porukalle ja tekee vaativaa asiantuntijatyötä. Kotona se haahuilee ja tekee jonkun pikku homman silloin ja toisen tällöin ja aina on lasten kamppeet hukassa ja päiväunirytmi sekaisin, eikä mitään muka ehdi tekemään.

Hmm, eli samat asiat ovat miesten mielestä niin yksinkertaisia ja vähäpätöisiä, että niitä ei muista edes tehdä, naisten mielestä ne taas ovat monimutkaisia ja raskaita. Ei ole helppo yhtälö tuo parisuhde.

Provohan tuo aloitus oli, olihan? Tuona aikana jos ja kun asioita pähkäile, on iso osa hommista jo tehty. Normi kotitöitä ja OMAN elämän hallintaa, joka todin tuntuu olevan monelta nyky-pirkalta kadoksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja periaatteessa listauksessasi on tärkeitä asioita, mutta en näe niitä mitenkään "naisten työnä" ja lisäksi siinä on turhia ja korjattavia prosesseja.

- mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta --> pilveen tallennettu yhteinen lista jota kaikki päivittävät, ja minkä avulla voit kaupassa ostaa tarvittavat. Tai jos vielä helpommaksi haluat asian viedä, tilaat tavarat kotiin tai valmiiksi laatikkoon, jonka vain noudat.

- koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi --> osta alennusmyynnistä hieman liian suuri takki valmiiksi odottamaan tai odota rauhassa, että se pitää ostaa ja ostatte vasta sitten. Eivät takit kaupoista lopu

- kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä --> kummallinen asia. Kun se loppuu, ostat lisää. Tai määrittelet tarkasti "huoneessa oltava 5 avaamatonta pakkausta" ja kun korkkaat kuudennen, lisäät asian sille ostoslistalle

- kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna --> sama asia, määrittele, lisää listalle

- koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa --> laske kerran, aikatauluta kalenteriin

- mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa --> miehelle tehtäväksi, koska miehen siskonpoika / hanki lahjakortti valmiiksi. Kaikille sopiva lahja: lahjakortti vaikka citymarkettiin

- onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin --> kuukautiskuppi varalle tai sama sääntö kuin pyykinpesuaineelle, listalle

- koska vaihdetaan verhot ja... --> miksi ne pitäisi vaihtaa?

Kaikki tuo määrittely on juuri sitä metatyötä myös. Verhojen vaihto on minustakin aika turhaa, mutta jos ostaa lapselle talvitakin alennusmyynnistä niin kyllä sitä yleensä edeltää se, että jonkun pitää tehdä havainto että lapsi mahdollisesti tarvitsee uuden takin ja tarkistaa minkä kokoisen. Ja sitten muistaa, onko kaapissa jo takkia jemmassa vai ei. Toki voihan sitä ostella vaatteita aina kun sattuu sopiva vastaan, mutta sitten niitä äkkiä saattaakin olla monta ja jotain muuta vaatekappaletta sitten ei yhtään. Eihän kukaan ole väittänyt, että mikään yksittäinen asia olisi mitenkään iso homma, raskaaksi metatyön tekee se, että niitä pieniä muistettavia asioita on lasten myötä hirveän monta. Asioiden delegointi on myös taito ja vaikka saisikin vaikka lahjan oston siirrettyä miehen vastuulle, on pitänyt ensin tajuta ajatella, että semmoinen pitäisi ostaa. Ilman metatyötä se nimittäin jää ostamatta kokonaan tai ostetaan sitten matkalla sinne juhliin.

Asioiden delegointi totta vie on taito. Sinulta se ilmeisesti puuttuu täysin. Et nimittäin ymmärrä, että delegointi eli vastuuttaminen on kuvailemasi kaltaisen mikromanageeraus-käskyttämisen suoranainen vastakohta johtamisessa. Mikromanagerointi uuvuttaa ja turhauttaa kaikkia. Opettele siis delegoimaan eli vastuuttamaan, ja metatyötaakkasi katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyö-hupatus on kyllä huvittavaa. Kaikesta normaaliin elämään kuuluvastakin pitäisi saada arvostusta. Tuo on kyllä marttyyri-asenteellisen toiveuni.

Ja miksi ei? Normaalia elämää osaa arvostaa, jos on joutunut elämään muilla tavoilla.

Omien vanhempieni elämänhallinta oli vuosia alle arvostelun. Osasin itse jo alle 10-vuotiaana metatyön paremmin kuin ns. aikuinen äitini.

Kun joka vuosi ihmetellään, että talvi tulee ja jostain pitää saada lapsille vaatteita, kun asunto on mörskä joka joskus ehkä remontoidaan, kun ruokaa aletaan miettiä sitten kun kaikilla on jo nälkä eikä kaapeissa ole mitään ja jostain pitää saada jotain syötävää velaksi (sieltä mistä uskaltaa ottaa lisää velkaa, vaikka se on kallein), tietää että metatyön osuus on puhdas 0.

Hui hai. Tuossahan on valtavasti metatyötä. Kyse on vain siitä, että se on huonoa, koska joudutaan tekemään ad hoc ja aina uudelleen. Systeemeillä ja rutiineilla metatyö tehdään kerran (tai harvoin) kunnolla, jonka jälkeen sitä ei ole. Metatyön suuresta määrästä valittavilla on juurikin elämänhallintaongelma. Ei välttämättä sellaista kuin kuvailit, vaan toisinpäin, yritetään hallita liian paljon ja usein, mutta ei osata. Itse tehtyä turhaa hallinnollista taakkaa. Jokaisen arkiviikon jokaisen päivän jokaista askaretta ei yksinkertaisesti tarvitse metatasolla tehdä eli siis erikseen suunnitella, jos on toimivat rutiinit ja käytännöt. Ne hoituvat vaivatta kuin itsestään. Sama koskien vuoden kiertoon liittyviä asioita. 

Paitsi ettei metatyötä juurikaan tehty, koska se jäi usein pähkäilyksi. Taaksensa jätti, edestään löysi. Loput vasemmalla kädellä.

Väärin. Metatyötä ovat juuri nuo pähkäilyt. Sitähän metatyö nimenomaan on.

Metatyö johtaa tulokseen. Pähkäily on käsien levittelyä, joka ei synnytä toimivia rutiineja.

Normaali ajatteluprosessi ja sitä seuraava suoritus on se joka johtaa tulokseen. Metatyö on jotain mitä ei ole edes olemassa kuin sellaisten päissä, jotka haluavat kirjata ajattelunkin työsuoritukseksi josta pitäisi saada tunnustusta. Kai tämä on loogista jatkumoa nykyajan uhriutumiskulttuurille.

Kesäduuni vaikkapa rakennustyömaalla, katon tervaajana, hiilikaivoksessa tai öljynporauslautalla tekisi monelle naiselle hyvää, saisi vähän makua siitä että mitä työ on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja periaatteessa listauksessasi on tärkeitä asioita, mutta en näe niitä mitenkään "naisten työnä" ja lisäksi siinä on turhia ja korjattavia prosesseja.

- mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta --> pilveen tallennettu yhteinen lista jota kaikki päivittävät, ja minkä avulla voit kaupassa ostaa tarvittavat. Tai jos vielä helpommaksi haluat asian viedä, tilaat tavarat kotiin tai valmiiksi laatikkoon, jonka vain noudat.

- koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi --> osta alennusmyynnistä hieman liian suuri takki valmiiksi odottamaan tai odota rauhassa, että se pitää ostaa ja ostatte vasta sitten. Eivät takit kaupoista lopu

- kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä --> kummallinen asia. Kun se loppuu, ostat lisää. Tai määrittelet tarkasti "huoneessa oltava 5 avaamatonta pakkausta" ja kun korkkaat kuudennen, lisäät asian sille ostoslistalle

- kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna --> sama asia, määrittele, lisää listalle

- koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa --> laske kerran, aikatauluta kalenteriin

- mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa --> miehelle tehtäväksi, koska miehen siskonpoika / hanki lahjakortti valmiiksi. Kaikille sopiva lahja: lahjakortti vaikka citymarkettiin

- onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin --> kuukautiskuppi varalle tai sama sääntö kuin pyykinpesuaineelle, listalle

- koska vaihdetaan verhot ja... --> miksi ne pitäisi vaihtaa?

Kaikki tuo määrittely on juuri sitä metatyötä myös. Verhojen vaihto on minustakin aika turhaa, mutta jos ostaa lapselle talvitakin alennusmyynnistä niin kyllä sitä yleensä edeltää se, että jonkun pitää tehdä havainto että lapsi mahdollisesti tarvitsee uuden takin ja tarkistaa minkä kokoisen. Ja sitten muistaa, onko kaapissa jo takkia jemmassa vai ei. Toki voihan sitä ostella vaatteita aina kun sattuu sopiva vastaan, mutta sitten niitä äkkiä saattaakin olla monta ja jotain muuta vaatekappaletta sitten ei yhtään. Eihän kukaan ole väittänyt, että mikään yksittäinen asia olisi mitenkään iso homma, raskaaksi metatyön tekee se, että niitä pieniä muistettavia asioita on lasten myötä hirveän monta. Asioiden delegointi on myös taito ja vaikka saisikin vaikka lahjan oston siirrettyä miehen vastuulle, on pitänyt ensin tajuta ajatella, että semmoinen pitäisi ostaa. Ilman metatyötä se nimittäin jää ostamatta kokonaan tai ostetaan sitten matkalla sinne juhliin.

Minulla on oma softa vaatteille. Ei voi tulla tilannetta, etten tietäisi tarkkaa määrää talvitakeista tai kengistä. Ne on kaikki listattu, luokiteltu ja kuvattu sinne.

Monessa asiassa auttaa jokin valmis ohjelma. Jos ei tajua tietotekniikasta mitään niin tekee saman asian sitten itse vaikka exceliin tai ruutuvihkoon. Sekin toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.

Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"

Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.

Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?

Kyllä minä ainakin haluan.

Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.

Jos siivoaminen on niin helppoa, niin miksei miehet tee sitä sitten useammin parisuhteessa? Itseasiassa miksi ei voitaisi välillä tehdä niin, että miehet hoitavat täysin siivoamisen ja naiset vaan voisivat levätä työpäivän jälkeen?

Koska naisella on joku kummallinen näkymätön aikataulu joka laittaa hänet siivoamaan, vaikka ei olisi silminnähtävästi likaista. Lisäksi nainen ei kelpuuta kuin oman tapansa siivota, siihen on turha mennä väliin koska sitten on väärin siivottu kuitenkin. Jos minun jälkeni ei kelpaa, sitten on tehtävä itse. Eli vaihtoehdot ovat jokseenkin seuraavat:

1)Nainen hoitaa siivouksen omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan ja on tyytyväinen tulokseen. Haittapuolena sitten että nainen tekee kaiken, mutta toisaalta ei hän pysty rentoutumaan jos asioita ei ole tehty hänen tavallaan.

2)Mies siivoaa, mutta naisen mielestä liian harvoin ja muutenkin väärin, tästä syntyy sitten vääntämistä ja joskus jopa tuplasiivoamista, koska miehen tekemä ei kelpaa.

Loppujen lopuksi vaihtoehto ykkösellä arki sujuu jouhevammin ja kaikki on helpompaa.

Lisään vaihtoehdon 3) jos mies siivoaa oma-aloitteisesti tai ehdottaa siivoamista, se tuomitaan turhuutena, koska a) nainen on vastikään siivonnut tai b) on suunnitellut siivota juuri huomenna. Huomenna sitten valitetaan taas siitä, kun kaikki pitää itse huolehtia ja tehdä.

Kyllä, tarpeellinen lisäys. Onhan se hellyyttävää jos mies on oma-aloitteisesti tehnyt jotain, mutta siivotaan sitten huomenna "kunnolla".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?

Ravintolan olemassaolo perustuu siihen, että tarjolla on sapuskaa, jota saadaan tehtyä mahdollisimman halvalla suhteessa siihen, kuinka paljon siitä ollaan valmiita maksamaan. Kotiruokaa jos haluaa kovin suunnitella, niin tekee "kouluruokalistan" eli kuukauden mittaisen listan, jota sitten kierrättää 12 kertaa vuodessa. Jos osuu sattumalta päivälle samaa sapuskaa kuin koulussa, niin vaihtaa päittäin ko. päivän ruoan seuraavan viikon kanssa.

Eli SUUNNITTELEE listan ja seuraa sen toteuttamista, suhteuttaa sen kysyntään, sesongin raaka-aineisiin, siihwen mitä perheenjäsenet muualla syö jne.

Ja sen ulkopuolella lisäksi esimerkiksi säilöö pakkaseen kauden kasviksia, marjoja, sieniä jne. ja tekee valmiita ruoka-annoksia. Ja seuraa mitä pakastimesta on syöty ja käytetty ja tekee sinne täydennystä.

Eli TEKEE METATYÖTÄ.

Kyllähän ruokailun järjestämisestä saa vaikeaa jos haluaa, kuten mistä tahansa muustakin. Voi mennä ilman mitään listoja fiiliksen mukaan, voi laatia tuollaisen yksinkertaisen kk-listan ja noudattaa sitä orjallisesti, voi metsästää tarjouksia ruokakaupoista eri puolilta kaupunkia, voi kokata eineistä, puolivalmisteista tai kaiken perusraaka-aineista, helppoa perusruokaa tai ravintolatason kulinaarisia elämyksiä. Jos ihminen, sukupuolesta riippumatta, haluaa käyttää aikaa ruokailun suunnitteluun tunteja viikossa, niin onnistuu taatusti - vaihtoehtoisesti homman hoitaa muutamassa minuutissa vaikka työmatkalla miettien.

Marjojen säilymisellä taas ei ole mitään tekemistä perheen ruokalistan kanssa - helpommalla ja usein jopa halvemmalla saa kaupan pakkasesta.

Ja kaikki kuvaamasi on juurikin sitä metatyötä. Se että miettii miten asiat järjestää.

Kukaan ei ole missään sanonut, että se metatyö tehtäisiin tumput suorina sitä varten keskittyen. Naiset nimenomaan tekee kaikkea yhtä aikaa. Juurikin niin, että työmatkallakin tehdään jotain.

Eikä ne kaupan marjatkaan itse sinne pakastimeen kävele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.

Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"

Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.

Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?

Kyllä minä ainakin haluan.

Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.

Jos siivoaminen on niin helppoa, niin miksei miehet tee sitä sitten useammin parisuhteessa? Itseasiassa miksi ei voitaisi välillä tehdä niin, että miehet hoitavat täysin siivoamisen ja naiset vaan voisivat levätä työpäivän jälkeen?

Koska naisella on joku kummallinen näkymätön aikataulu joka laittaa hänet siivoamaan, vaikka ei olisi silminnähtävästi likaista. Lisäksi nainen ei kelpuuta kuin oman tapansa siivota, siihen on turha mennä väliin koska sitten on väärin siivottu kuitenkin. Jos minun jälkeni ei kelpaa, sitten on tehtävä itse. Eli vaihtoehdot ovat jokseenkin seuraavat:

1)Nainen hoitaa siivouksen omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan ja on tyytyväinen tulokseen. Haittapuolena sitten että nainen tekee kaiken, mutta toisaalta ei hän pysty rentoutumaan jos asioita ei ole tehty hänen tavallaan.

2)Mies siivoaa, mutta naisen mielestä liian harvoin ja muutenkin väärin, tästä syntyy sitten vääntämistä ja joskus jopa tuplasiivoamista, koska miehen tekemä ei kelpaa.

Loppujen lopuksi vaihtoehto ykkösellä arki sujuu jouhevammin ja kaikki on helpompaa.

Tarkoitat siis, että mies tahallaan siivoaa huonosti, jotta hänen ei tarvitse siivota :) 

eikös sen siivoamisen pitänyt olla helppoa? Jos on, niin miksi sitä ei voi tehdä kunnonlla ja tasaisin väliajoin? 

Eipä taidakkaan olla, kun miehet ovat näemmä siinä niin huonoja ja tekevät sitä mahdollisimman harvoin.

Helppoa se onkin, tylsää vain. Mutta mies pärjää sinkkunakin siivouksen kanssa ihan normaalisti, eli ilmeisesti miehen siisteystaso on elämän kannalta ihan riittävä, se ei vain naiselle kelpaa.

Olen tuntenut useammankin miehen, jotka siivoavat vain kerran kuussa (tai kun nainen tulee käymään). 

Ei se kuulosta minulta normaalilta, vaan laiskuudelta ja siivous sitten vieritetään naisen niskoille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.

Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"

Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.

Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?

Kyllä minä ainakin haluan.

Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.

Jos siivoaminen on niin helppoa, niin miksei miehet tee sitä sitten useammin parisuhteessa? Itseasiassa miksi ei voitaisi välillä tehdä niin, että miehet hoitavat täysin siivoamisen ja naiset vaan voisivat levätä työpäivän jälkeen?

Koska naisella on joku kummallinen näkymätön aikataulu joka laittaa hänet siivoamaan, vaikka ei olisi silminnähtävästi likaista. Lisäksi nainen ei kelpuuta kuin oman tapansa siivota, siihen on turha mennä väliin koska sitten on väärin siivottu kuitenkin. Jos minun jälkeni ei kelpaa, sitten on tehtävä itse. Eli vaihtoehdot ovat jokseenkin seuraavat:

1)Nainen hoitaa siivouksen omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan ja on tyytyväinen tulokseen. Haittapuolena sitten että nainen tekee kaiken, mutta toisaalta ei hän pysty rentoutumaan jos asioita ei ole tehty hänen tavallaan.

2)Mies siivoaa, mutta naisen mielestä liian harvoin ja muutenkin väärin, tästä syntyy sitten vääntämistä ja joskus jopa tuplasiivoamista, koska miehen tekemä ei kelpaa.

Loppujen lopuksi vaihtoehto ykkösellä arki sujuu jouhevammin ja kaikki on helpompaa.

Tarkoitat siis, että mies tahallaan siivoaa huonosti, jotta hänen ei tarvitse siivota :) 

eikös sen siivoamisen pitänyt olla helppoa? Jos on, niin miksi sitä ei voi tehdä kunnonlla ja tasaisin väliajoin? 

Eipä taidakkaan olla, kun miehet ovat näemmä siinä niin huonoja ja tekevät sitä mahdollisimman harvoin.

Helppoa se onkin, tylsää vain. Mutta mies pärjää sinkkunakin siivouksen kanssa ihan normaalisti, eli ilmeisesti miehen siisteystaso on elämän kannalta ihan riittävä, se ei vain naiselle kelpaa.

Olen tuntenut useammankin miehen, jotka siivoavat vain kerran kuussa (tai kun nainen tulee käymään). 

Ei se kuulosta minulta normaalilta, vaan laiskuudelta ja siivous sitten vieritetään naisen niskoille. 

Miksi siivota useammin kuin on tarve?

En tiedä, tuottaako nimenomaan nainen asunnossa sotkua ja likaa erityisen paljon vai onko asia vain niin yksinkertainen, että siivoustarve on suorassa suhteessa asunnossa elävien lukumäärään. Kuitenkin nuorna miesnä yksin eläessäni siivosin jokseenkin juuri kerran kuukaudessa. Tyttiksen muutettua luokseni piti siivota ainakin tuplasti tiheämmin. Eron jälkeen taas siivoan läpikotaisemmin max. kerran kuussa vaikka on lapsia ja eläimiäkin. Asunto yksinkertaisesti vaan pysyy paljon siistimpänä yksin eläessä kuin naisen kanssa. Siistiä ei tarvitse tavan vuoksi siivota. Ainakin tavaraa minulla on paljon vähemmän ja pöllyttelen vähemmän erilaisia tekstiileitä, jotka tuottavat nöyhtää ja pölyä. Ehkä se selittää jotakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?

Ravintolan olemassaolo perustuu siihen, että tarjolla on sapuskaa, jota saadaan tehtyä mahdollisimman halvalla suhteessa siihen, kuinka paljon siitä ollaan valmiita maksamaan. Kotiruokaa jos haluaa kovin suunnitella, niin tekee "kouluruokalistan" eli kuukauden mittaisen listan, jota sitten kierrättää 12 kertaa vuodessa. Jos osuu sattumalta päivälle samaa sapuskaa kuin koulussa, niin vaihtaa päittäin ko. päivän ruoan seuraavan viikon kanssa.

Eli SUUNNITTELEE listan ja seuraa sen toteuttamista, suhteuttaa sen kysyntään, sesongin raaka-aineisiin, siihwen mitä perheenjäsenet muualla syö jne.

Ja sen ulkopuolella lisäksi esimerkiksi säilöö pakkaseen kauden kasviksia, marjoja, sieniä jne. ja tekee valmiita ruoka-annoksia. Ja seuraa mitä pakastimesta on syöty ja käytetty ja tekee sinne täydennystä.

Eli TEKEE METATYÖTÄ.

Kyllähän ruokailun järjestämisestä saa vaikeaa jos haluaa, kuten mistä tahansa muustakin. Voi mennä ilman mitään listoja fiiliksen mukaan, voi laatia tuollaisen yksinkertaisen kk-listan ja noudattaa sitä orjallisesti, voi metsästää tarjouksia ruokakaupoista eri puolilta kaupunkia, voi kokata eineistä, puolivalmisteista tai kaiken perusraaka-aineista, helppoa perusruokaa tai ravintolatason kulinaarisia elämyksiä. Jos ihminen, sukupuolesta riippumatta, haluaa käyttää aikaa ruokailun suunnitteluun tunteja viikossa, niin onnistuu taatusti - vaihtoehtoisesti homman hoitaa muutamassa minuutissa vaikka työmatkalla miettien.

Marjojen säilymisellä taas ei ole mitään tekemistä perheen ruokalistan kanssa - helpommalla ja usein jopa halvemmalla saa kaupan pakkasesta.

Ja kaikki kuvaamasi on juurikin sitä metatyötä. Se että miettii miten asiat järjestää.

Kukaan ei ole missään sanonut, että se metatyö tehtäisiin tumput suorina sitä varten keskittyen. Naiset nimenomaan tekee kaikkea yhtä aikaa. Juurikin niin, että työmatkallakin tehdään jotain.

Eikä ne kaupan marjatkaan itse sinne pakastimeen kävele.

On toki, mutta ei sitä juuri tarvitse tehdä, jos ei halua. Ilmankin pärjää. 

Vastaavasti joku suunnittelee sisustusta jatkuvasti ja tarkkaan. Niillä vanhoilla huonekaluilla kuitenkin 95% tapauksista pärjää erinomaisesti. Omakotiasuja voi käyttää järkyttävästi aikaa puutarhan suunnitteluun, remontteihin jne. mutta huomattavan vähällä vaivalla näistäkin selviää jos ei kiinnosta uhrata aikaa.

"Miehistä metatyötä" voisi sitten olla vaikka juuri kodin kunnon seuranta ja remonttien suunnittelu, autojen huoltojen, katsastusten ja vaihtojen suunnittelu, lasten polkypyörähankintojen suunnittelu jne. Ei näitä arvosteta yhtään sen enempää kuin "naisista metatyötä"- riippumatta tekeekö näitä mies vai nainen vai muunsukupuolinen.

Vierailija kirjoitti:

Koska tuo ei ole mitenkään erikoista suurta ponnistusta vaativaa. Samaan tapaan kukaan ei arvosta sitä että autot on muistettu huoltaa, katsastaa, niissä on kaikki nesteet kunnossa jne. lämmitys toimii, ikkunat ei vedä, lukot on öljytty, takka ei sytytä takoa, ulko ovet on illalla kiinni, sähkölaitteet on sammuteltu, kemikaalit on turvallisissa paikoissa, poistumisreitit tulipalojen varalta on auki, talon kuntoa tarkkaillaan säännöllisesti ettei tule isoja vahinkoja jne.

Ainakun nämä tapahtuu täällä vaimon suunnasta katsottuna maagisesti ja itsestään. Ihan kiva että viitsii etukäteen tsekata lasten vaatetusta. Itse menen kauppaan ja ostan tarpeellisen sitten kun se tarvitaan.

Meillä tuo kaikki mainitsemasi kuuluu minun tehtäviini. Miehellä on tasan kaksi hommaa mitkä kuuluvat hänelle pysyvästi, roskien vieminen, ja raskaan lumen kolaaminen. Loput tehdään yhdessä tai minä teen. Miehellä on kaksi lasta jotka ovat säännöllisesti meillä, ja mies hoitaa kaiken heihin liittyvän. Siinä sitä piisaa metatyötä kun ynnäilee kumpi viedään ensin ja mihin, ja onko jotain unohtunut. No tottakai on, ja sitten ajellaan 50km eessuntaas hakemaan unohdettua asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?

Ravintolan olemassaolo perustuu siihen, että tarjolla on sapuskaa, jota saadaan tehtyä mahdollisimman halvalla suhteessa siihen, kuinka paljon siitä ollaan valmiita maksamaan. Kotiruokaa jos haluaa kovin suunnitella, niin tekee "kouluruokalistan" eli kuukauden mittaisen listan, jota sitten kierrättää 12 kertaa vuodessa. Jos osuu sattumalta päivälle samaa sapuskaa kuin koulussa, niin vaihtaa päittäin ko. päivän ruoan seuraavan viikon kanssa.

Eli SUUNNITTELEE listan ja seuraa sen toteuttamista, suhteuttaa sen kysyntään, sesongin raaka-aineisiin, siihwen mitä perheenjäsenet muualla syö jne.

Ja sen ulkopuolella lisäksi esimerkiksi säilöö pakkaseen kauden kasviksia, marjoja, sieniä jne. ja tekee valmiita ruoka-annoksia. Ja seuraa mitä pakastimesta on syöty ja käytetty ja tekee sinne täydennystä.

Eli TEKEE METATYÖTÄ.

Esivalmistelut eivät ole metatyötä vaan työtä. Tai marjastuksen tapauksessa ehkä harrastuksia.

Yllähän ei kuvattukaan esivalmisteluja, vaan metatyötä.

Säilöminen, annosten pakastaminen yms. ovat esivalmisteluita, osa ruoanlaittoprosessia. Eivät mitään metatyötä. Niiden suunnittelu voi olla metatyötä. Ei itse tekeminen.

Suunnittelu on ihan työtä sekin. Moni saa siitä elantonsakin. Metatyö on ilmeisesti jotain suunnittelun aloittelun valmistelun pohdiskelua tms joutavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?

Ravintolan olemassaolo perustuu siihen, että tarjolla on sapuskaa, jota saadaan tehtyä mahdollisimman halvalla suhteessa siihen, kuinka paljon siitä ollaan valmiita maksamaan. Kotiruokaa jos haluaa kovin suunnitella, niin tekee "kouluruokalistan" eli kuukauden mittaisen listan, jota sitten kierrättää 12 kertaa vuodessa. Jos osuu sattumalta päivälle samaa sapuskaa kuin koulussa, niin vaihtaa päittäin ko. päivän ruoan seuraavan viikon kanssa.

Eli SUUNNITTELEE listan ja seuraa sen toteuttamista, suhteuttaa sen kysyntään, sesongin raaka-aineisiin, siihwen mitä perheenjäsenet muualla syö jne.

Ja sen ulkopuolella lisäksi esimerkiksi säilöö pakkaseen kauden kasviksia, marjoja, sieniä jne. ja tekee valmiita ruoka-annoksia. Ja seuraa mitä pakastimesta on syöty ja käytetty ja tekee sinne täydennystä.

Eli TEKEE METATYÖTÄ.

Kyllähän ruokailun järjestämisestä saa vaikeaa jos haluaa, kuten mistä tahansa muustakin. Voi mennä ilman mitään listoja fiiliksen mukaan, voi laatia tuollaisen yksinkertaisen kk-listan ja noudattaa sitä orjallisesti, voi metsästää tarjouksia ruokakaupoista eri puolilta kaupunkia, voi kokata eineistä, puolivalmisteista tai kaiken perusraaka-aineista, helppoa perusruokaa tai ravintolatason kulinaarisia elämyksiä. Jos ihminen, sukupuolesta riippumatta, haluaa käyttää aikaa ruokailun suunnitteluun tunteja viikossa, niin onnistuu taatusti - vaihtoehtoisesti homman hoitaa muutamassa minuutissa vaikka työmatkalla miettien.

Marjojen säilymisellä taas ei ole mitään tekemistä perheen ruokalistan kanssa - helpommalla ja usein jopa halvemmalla saa kaupan pakkasesta.

Ja kaikki kuvaamasi on juurikin sitä metatyötä. Se että miettii miten asiat järjestää.

Kukaan ei ole missään sanonut, että se metatyö tehtäisiin tumput suorina sitä varten keskittyen. Naiset nimenomaan tekee kaikkea yhtä aikaa. Juurikin niin, että työmatkallakin tehdään jotain.

Eikä ne kaupan marjatkaan itse sinne pakastimeen kävele.

On toki, mutta ei sitä juuri tarvitse tehdä, jos ei halua. Ilmankin pärjää. 

Vastaavasti joku suunnittelee sisustusta jatkuvasti ja tarkkaan. Niillä vanhoilla huonekaluilla kuitenkin 95% tapauksista pärjää erinomaisesti. Omakotiasuja voi käyttää järkyttävästi aikaa puutarhan suunnitteluun, remontteihin jne. mutta huomattavan vähällä vaivalla näistäkin selviää jos ei kiinnosta uhrata aikaa.

"Miehistä metatyötä" voisi sitten olla vaikka juuri kodin kunnon seuranta ja remonttien suunnittelu, autojen huoltojen, katsastusten ja vaihtojen suunnittelu, lasten polkypyörähankintojen suunnittelu jne. Ei näitä arvosteta yhtään sen enempää kuin "naisista metatyötä"- riippumatta tekeekö näitä mies vai nainen vai muunsukupuolinen.

Kyllä lapsiperheessä tarvitsee. Halusi tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.

Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"

Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.

Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?

Kyllä minä ainakin haluan.

Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.

Jos siivoaminen on niin helppoa, niin miksei miehet tee sitä sitten useammin parisuhteessa? Itseasiassa miksi ei voitaisi välillä tehdä niin, että miehet hoitavat täysin siivoamisen ja naiset vaan voisivat levätä työpäivän jälkeen?

Koska naisella on joku kummallinen näkymätön aikataulu joka laittaa hänet siivoamaan, vaikka ei olisi silminnähtävästi likaista. Lisäksi nainen ei kelpuuta kuin oman tapansa siivota, siihen on turha mennä väliin koska sitten on väärin siivottu kuitenkin. Jos minun jälkeni ei kelpaa, sitten on tehtävä itse. Eli vaihtoehdot ovat jokseenkin seuraavat:

1)Nainen hoitaa siivouksen omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan ja on tyytyväinen tulokseen. Haittapuolena sitten että nainen tekee kaiken, mutta toisaalta ei hän pysty rentoutumaan jos asioita ei ole tehty hänen tavallaan.

2)Mies siivoaa, mutta naisen mielestä liian harvoin ja muutenkin väärin, tästä syntyy sitten vääntämistä ja joskus jopa tuplasiivoamista, koska miehen tekemä ei kelpaa.

Loppujen lopuksi vaihtoehto ykkösellä arki sujuu jouhevammin ja kaikki on helpompaa.

Tarkoitat siis, että mies tahallaan siivoaa huonosti, jotta hänen ei tarvitse siivota :) 

eikös sen siivoamisen pitänyt olla helppoa? Jos on, niin miksi sitä ei voi tehdä kunnonlla ja tasaisin väliajoin? 

Eipä taidakkaan olla, kun miehet ovat näemmä siinä niin huonoja ja tekevät sitä mahdollisimman harvoin.

Helppoa se onkin, tylsää vain. Mutta mies pärjää sinkkunakin siivouksen kanssa ihan normaalisti, eli ilmeisesti miehen siisteystaso on elämän kannalta ihan riittävä, se ei vain naiselle kelpaa.

Olen tuntenut useammankin miehen, jotka siivoavat vain kerran kuussa (tai kun nainen tulee käymään). 

Ei se kuulosta minulta normaalilta, vaan laiskuudelta ja siivous sitten vieritetään naisen niskoille. 

Miksi siivota useammin kuin on tarve?

En tiedä, tuottaako nimenomaan nainen asunnossa sotkua ja likaa erityisen paljon vai onko asia vain niin yksinkertainen, että siivoustarve on suorassa suhteessa asunnossa elävien lukumäärään. Kuitenkin nuorna miesnä yksin eläessäni siivosin jokseenkin juuri kerran kuukaudessa. Tyttiksen muutettua luokseni piti siivota ainakin tuplasti tiheämmin. Eron jälkeen taas siivoan läpikotaisemmin max. kerran kuussa vaikka on lapsia ja eläimiäkin. Asunto yksinkertaisesti vaan pysyy paljon siistimpänä yksin eläessä kuin naisen kanssa. Siistiä ei tarvitse tavan vuoksi siivota. Ainakin tavaraa minulla on paljon vähemmän ja pöllyttelen vähemmän erilaisia tekstiileitä, jotka tuottavat nöyhtää ja pölyä. Ehkä se selittää jotakin. 

Laiskuutta tuo on. Mitäpä sitä turhaa enenpää selität.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?

Ravintolan olemassaolo perustuu siihen, että tarjolla on sapuskaa, jota saadaan tehtyä mahdollisimman halvalla suhteessa siihen, kuinka paljon siitä ollaan valmiita maksamaan. Kotiruokaa jos haluaa kovin suunnitella, niin tekee "kouluruokalistan" eli kuukauden mittaisen listan, jota sitten kierrättää 12 kertaa vuodessa. Jos osuu sattumalta päivälle samaa sapuskaa kuin koulussa, niin vaihtaa päittäin ko. päivän ruoan seuraavan viikon kanssa.

Eli SUUNNITTELEE listan ja seuraa sen toteuttamista, suhteuttaa sen kysyntään, sesongin raaka-aineisiin, siihwen mitä perheenjäsenet muualla syö jne.

Ja sen ulkopuolella lisäksi esimerkiksi säilöö pakkaseen kauden kasviksia, marjoja, sieniä jne. ja tekee valmiita ruoka-annoksia. Ja seuraa mitä pakastimesta on syöty ja käytetty ja tekee sinne täydennystä.

Eli TEKEE METATYÖTÄ.

Kyllähän ruokailun järjestämisestä saa vaikeaa jos haluaa, kuten mistä tahansa muustakin. Voi mennä ilman mitään listoja fiiliksen mukaan, voi laatia tuollaisen yksinkertaisen kk-listan ja noudattaa sitä orjallisesti, voi metsästää tarjouksia ruokakaupoista eri puolilta kaupunkia, voi kokata eineistä, puolivalmisteista tai kaiken perusraaka-aineista, helppoa perusruokaa tai ravintolatason kulinaarisia elämyksiä. Jos ihminen, sukupuolesta riippumatta, haluaa käyttää aikaa ruokailun suunnitteluun tunteja viikossa, niin onnistuu taatusti - vaihtoehtoisesti homman hoitaa muutamassa minuutissa vaikka työmatkalla miettien.

Marjojen säilymisellä taas ei ole mitään tekemistä perheen ruokalistan kanssa - helpommalla ja usein jopa halvemmalla saa kaupan pakkasesta.

Ja kaikki kuvaamasi on juurikin sitä metatyötä. Se että miettii miten asiat järjestää.

Kukaan ei ole missään sanonut, että se metatyö tehtäisiin tumput suorina sitä varten keskittyen. Naiset nimenomaan tekee kaikkea yhtä aikaa. Juurikin niin, että työmatkallakin tehdään jotain.

Eikä ne kaupan marjatkaan itse sinne pakastimeen kävele.

On toki, mutta ei sitä juuri tarvitse tehdä, jos ei halua. Ilmankin pärjää. 

Vastaavasti joku suunnittelee sisustusta jatkuvasti ja tarkkaan. Niillä vanhoilla huonekaluilla kuitenkin 95% tapauksista pärjää erinomaisesti. Omakotiasuja voi käyttää järkyttävästi aikaa puutarhan suunnitteluun, remontteihin jne. mutta huomattavan vähällä vaivalla näistäkin selviää jos ei kiinnosta uhrata aikaa.

"Miehistä metatyötä" voisi sitten olla vaikka juuri kodin kunnon seuranta ja remonttien suunnittelu, autojen huoltojen, katsastusten ja vaihtojen suunnittelu, lasten polkypyörähankintojen suunnittelu jne. Ei näitä arvosteta yhtään sen enempää kuin "naisista metatyötä"- riippumatta tekeekö näitä mies vai nainen vai muunsukupuolinen.

Nuo mainitsemasi tehdään joskus. Parhaimmillaan kerran vuodessa.

Vähän eri asia kuin esim vaatehuolto tai ruokahuolto, joita tehdään monta kertaa joka ikinen päivä.

Sitäpaitsi suurin osa lasten pyöristä ja kotien remonttien suunnitteluista on kyllä ihan naisten kontolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.

Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"

Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.

Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?

Kyllä minä ainakin haluan.

Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.

Jos siivoaminen on niin helppoa, niin miksei miehet tee sitä sitten useammin parisuhteessa? Itseasiassa miksi ei voitaisi välillä tehdä niin, että miehet hoitavat täysin siivoamisen ja naiset vaan voisivat levätä työpäivän jälkeen?

Koska naisella on joku kummallinen näkymätön aikataulu joka laittaa hänet siivoamaan, vaikka ei olisi silminnähtävästi likaista. Lisäksi nainen ei kelpuuta kuin oman tapansa siivota, siihen on turha mennä väliin koska sitten on väärin siivottu kuitenkin. Jos minun jälkeni ei kelpaa, sitten on tehtävä itse. Eli vaihtoehdot ovat jokseenkin seuraavat:

1)Nainen hoitaa siivouksen omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan ja on tyytyväinen tulokseen. Haittapuolena sitten että nainen tekee kaiken, mutta toisaalta ei hän pysty rentoutumaan jos asioita ei ole tehty hänen tavallaan.

2)Mies siivoaa, mutta naisen mielestä liian harvoin ja muutenkin väärin, tästä syntyy sitten vääntämistä ja joskus jopa tuplasiivoamista, koska miehen tekemä ei kelpaa.

Loppujen lopuksi vaihtoehto ykkösellä arki sujuu jouhevammin ja kaikki on helpompaa.

Siivoaminen on helpompaa ja sujuu nopeammin, jos sen tekee ennen kuin on likaista. Pinttynyt lika vaatii tymäkät aineet ja paljon työtä. Likaiseksi pinttyneitä pintoja ei välttämättä saa puhtaaksi ja se vaikuttaa asunnon arvoon. Totta kai siitä tulee sanomista, jos homman tekee huonosti tai puolittain.

No joo, ei mieskään nyt sentään kuukausikaupalla ole siivoamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran esimerkiksi ruokalista ei vaadi mitään suunnittelutyötä, miksi ihmeessä ravintoloissa on sitä varten ihan omat työntekijät?

Ravintolan olemassaolo perustuu siihen, että tarjolla on sapuskaa, jota saadaan tehtyä mahdollisimman halvalla suhteessa siihen, kuinka paljon siitä ollaan valmiita maksamaan. Kotiruokaa jos haluaa kovin suunnitella, niin tekee "kouluruokalistan" eli kuukauden mittaisen listan, jota sitten kierrättää 12 kertaa vuodessa. Jos osuu sattumalta päivälle samaa sapuskaa kuin koulussa, niin vaihtaa päittäin ko. päivän ruoan seuraavan viikon kanssa.

Eli SUUNNITTELEE listan ja seuraa sen toteuttamista, suhteuttaa sen kysyntään, sesongin raaka-aineisiin, siihwen mitä perheenjäsenet muualla syö jne.

Ja sen ulkopuolella lisäksi esimerkiksi säilöö pakkaseen kauden kasviksia, marjoja, sieniä jne. ja tekee valmiita ruoka-annoksia. Ja seuraa mitä pakastimesta on syöty ja käytetty ja tekee sinne täydennystä.

Eli TEKEE METATYÖTÄ.

Esivalmistelut eivät ole metatyötä vaan työtä. Tai marjastuksen tapauksessa ehkä harrastuksia.

Yllähän ei kuvattukaan esivalmisteluja, vaan metatyötä.

Säilöminen, annosten pakastaminen yms. ovat esivalmisteluita, osa ruoanlaittoprosessia. Eivät mitään metatyötä. Niiden suunnittelu voi olla metatyötä. Ei itse tekeminen.

Suunnittelu on ihan työtä sekin. Moni saa siitä elantonsakin. Metatyö on ilmeisesti jotain suunnittelun aloittelun valmistelun pohdiskelua tms joutavaa.

Se on juurikin sitä, sellaista neuroottista asioiden pyörittelyä ja vatvomista, josta ei synny mitään konkreettista eikä edes sitä suunnitelmaa. Joillekin kuitenkin ilmeisesti tarpeellinen vaihe ennen kuin voi siirtyä varsinaiseen suunnitteluun ja sen jälkeen toteutukseen. Harmillista vain että yleensä tuo metatyövaihe (josta siis ei ole mitään varsinaista hyötyä) on stressaavaa ja vie valtaosan hommaan käytetystä kokonaisajasta - sanotaan karkeasti nyt vaikka että  80% hyödytöntä ja ilmeisen stressaavaa jahkailua (metatyötä), 10% suunnittelua ja 10% toteutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.

Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"

Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.

Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?

Kyllä minä ainakin haluan.

Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.

Jos siivoaminen on niin helppoa, niin miksei miehet tee sitä sitten useammin parisuhteessa? Itseasiassa miksi ei voitaisi välillä tehdä niin, että miehet hoitavat täysin siivoamisen ja naiset vaan voisivat levätä työpäivän jälkeen?

Koska naisella on joku kummallinen näkymätön aikataulu joka laittaa hänet siivoamaan, vaikka ei olisi silminnähtävästi likaista. Lisäksi nainen ei kelpuuta kuin oman tapansa siivota, siihen on turha mennä väliin koska sitten on väärin siivottu kuitenkin. Jos minun jälkeni ei kelpaa, sitten on tehtävä itse. Eli vaihtoehdot ovat jokseenkin seuraavat:

1)Nainen hoitaa siivouksen omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan ja on tyytyväinen tulokseen. Haittapuolena sitten että nainen tekee kaiken, mutta toisaalta ei hän pysty rentoutumaan jos asioita ei ole tehty hänen tavallaan.

2)Mies siivoaa, mutta naisen mielestä liian harvoin ja muutenkin väärin, tästä syntyy sitten vääntämistä ja joskus jopa tuplasiivoamista, koska miehen tekemä ei kelpaa.

Loppujen lopuksi vaihtoehto ykkösellä arki sujuu jouhevammin ja kaikki on helpompaa.

Lisään vaihtoehdon 3) jos mies siivoaa oma-aloitteisesti tai ehdottaa siivoamista, se tuomitaan turhuutena, koska a) nainen on vastikään siivonnut tai b) on suunnitellut siivota juuri huomenna. Huomenna sitten valitetaan taas siitä, kun kaikki pitää itse huolehtia ja tehdä.

Selkeitä tekosyitä miesten puolelta, jotta heidän ei vaan tarvitsisi siivota. Sitten voidaan sysätä se syy naisten niskoille ja vähätellä siivoamisen tuomaa työtaakkaa, vaikka oikea syy siihen miksi nainen joutuu siivoamaan on se, että miehet haluavat vältellä sitä kaikin keinoin.

Enemmän on kyse siitä, että on eri odotukset sekä siivoamisen tahdista että perinpohjaisuudesta. Silloin käytännössä enemmän siivoamista haluava siivoaa aina, koska se toinen putoaa pois koko kuviosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies on nyt lomalla ja minä töissä. Pyysin, että hän hoitaisi tällä viikolla siivouksen, kun kerran lapsetkin oli mummolassa pari päivää. Lupasi sen tehdä, mutta ei sitten kuitenkaan ehtinyt. Ai miksikö ei? Koska ei suunnitellut yhtään, teki vaan mitä huvitti ja hupsis vaan, tuli tehtyä kaikkia muita juttuja niin ei ennättänyt hoitaa sovittua asiaa.

Metatyö on juuri sitä, että miettii vähän etukäteen mitä juttuja pitää ja haluaa hoitaa, paljonko ne vie aikaa ja missä järjestyksessä kannattaa tehdä. Ilman metatöitä lapsiperhearki olisi jatkuvaa kaaosta, jossa aamulla huomataan että kappas on pakkasta ja lapsen talvihaalari on liian pieni ja topparukkasia ei löydy mistään, kaverisynttäreille ei olekaan lahjaa vaan pitää sännätä yhtäkkiä kauppaan ostoksille, siivoamaan ehtii jos ehtii ja ruokakaupassa käyntiin menee kohtuuttomasti aikaa, kun pitää pyöriä siellä pohtimassa mitä tarvitsee ja mitähän siellä kotona jo olikin, ja sitten päädytään tilanteeseen, että kaapissa on kuusi pakettia lasagnelevyjä mutta ei yhtään tomaattimurskaa kastikkeeksi, auto jää katsastamatta ajoissa kun ei tullut tarkastaneeksi sitä katsastuspäivää.

Näitten kaikkien asioiden pyörittäminen päässä ajattelua vaativan työn lisäksi on välillä aika raskasta. Meillä mieheltä ei vaan tunnu kertakaikkiaan sujuvan tämmöinen kokonaisuuksien hallinta, tai sitten se ei vaan halua sitä tehdä, koska onnistuu kyllä suunnittelemaan hirvenmetsästysreissun 10 hengen porukalle ja tekee vaativaa asiantuntijatyötä. Kotona se haahuilee ja tekee jonkun pikku homman silloin ja toisen tällöin ja aina on lasten kamppeet hukassa ja päiväunirytmi sekaisin, eikä mitään muka ehdi tekemään.

Hmm, eli samat asiat ovat miesten mielestä niin yksinkertaisia ja vähäpätöisiä, että niitä ei muista edes tehdä, naisten mielestä ne taas ovat monimutkaisia ja raskaita. Ei ole helppo yhtälö tuo parisuhde.

No ei siivoaminen ole minun mielestä monimutkaista tai raskasta, se on vaan yksi välttämätön asia joka pitäisi toisinaan hoitaa, varsinkin kun on lapsia ja koira. Tympeää siinä on vaan se, että se jää kokonaan tekemättä jos ei aina itse ota siitä vastuuta itselleen, koska toinen ei vaan saa sitä aikaiseksi. Ennemmin ongelma on toisin päin, miehen mielestä se siivoaminen on niin iso ja työläs projekti ettei voi edes aloittaa, minulle riittäisi ihan hyvin että toinen laittaa lelut ja muut tavarat paikoilleen, pesee vessan, laittaa tiskit, nostelee enimmät tavarat lattialta ja laittaa robotti-imurin päälle.