Miksi naisten metatyötä ei arvosteta?

Multa kyllä riittää sympatiaa ap:lle ja muillekin naisille - ja miehille - jotka tuntuu uupuvan metatyötaakan alle!

Mun mies tosin tekee aina jotain, mutta vasta sitten kun on pyydetty. Päivittäiset kotityöt vielä menee suht puoliksi (ruuanlaitot, pyykkäys, siivous jne.), mutta se kaikki muu kaatuu mulle. Jos en tee, niin niitä ei tee kukaan. Kokeiltu on. Ja koska siitä kärsii eniten lapset, niin minä teen.

Minä varaan neuvolat ja hammaslääkärit ja myös käyn niissä lasten kanssa. Samoin vasu- ja kehityskeskustelut. Ilmoitan että lapsi pääsee kaverisynttäreille ja hommaan lahjat. Hoidan harrastuksiin ilmoittautumiset, hankin harrastusvälineet jos niitä tarvitaan, sovin kimppakyytejä toisten vanhempien kanssa jotta säästyy kuljettamiselta ja pääosin myös kuskaan. Huolehdin, että kouluun lähtee oikea lapsi oikeaan aikaan tarvittavien tavaroiden kanssa; minä muistan taskulamput, kananmunan kennot, maitopurkin korkit ja esitysvaatteet reppuun, kun niitä on pyydetty. Minä hommaan joululahjat ja synttärilahjat - myös sairastelevan anopin puolesta - ja järjestän lasten kaverisynttärit. Hoidan kaiken lastenvaatteisiin ja kenkiin liittyvän, ja olen myös sitä mieltä ettei niitä aina löydy kaupasta silloin kun tarvitsee (jotkut koot loppuu nopeasti ja kaupat tilaa monesti aika niukasti varastoa, ettei jää tavaraa käsiin). Joskus pitää etsiä ja kierrellä, vaikka ei rahasta olisi niin tiukkaa eikä ulkonäön suhteen olisi kovin tarkkaa. Tähän päälle sitten kaikki muu, jota en nyt muistanut luetella, mutta jotka vaan jotenkin kummasti hoituu...

Me ollaan justiinsa viikko väännetty miehen kanssa siitä, että voisiko se ottaa lasten (3kpl) kirjastokorttien muistutukset omaan meiliinsä. Se ei millään haluaisi, kun siitä on niin VAIVAA! Pitäisi käydä aina uusimassa ne jotka on vaarassa myöhästyä, ettei tulisi sakkoja. Haluisin jotenkin alkaa jakaa tätä taakkaa, mutta saa nähdä onnistuuko se ikinä :|

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellei lasta opeta merkkivaatteisiin, niin esim. miesystäväni on vain ajanut lähimpään prismaan tai cittariin ja ostanut uuden talvitakin/hatun/välikausitakin/kengät/sukat/sukkahousut jne. sieltä. Samalla tekee viikon ruokaostokset. Lapsilleen siis.

1) niitä ei aina suinkaan ole tarjolla.

2) vain tyhmä maksaa täyden hinnan.

3) merkkivaatteet on järkevämpiä koska ne on parempilaatuisia ja niistä saa eteenpäin myymällä rahansa takaisin.

1) Silloin kun kausivaatetta oikeasti tarvitsee, on niitä myös kaupoissa tarjolla. Jos ei Prismassa, niin Cittarissa (tai päinvastoin)

2) vielä tyhmempi ostaa tarjouksesta "varmuuden varalle"

3) merkki ei aina tarkoita parempaa laatua. Lisäksi käytetystä merkkivaatteesta ei saa uuden hintaa, hinta on voinut tippua hyvinkin sen "prismahaalarin" verran. Plus myyntirumba vasta työlästä onkin.

Ja toisekseen, mikä sinä olet arvostelemaan toisten valintoja. Tuo aiemman kirjoittajan mies on selkeän onnistuneesti hoitanut vaateostoksensa lapsilleen ja rahatkin ovat riittäneet.

1) ei ole, ja moskaa ei kannata ulkovaatteeksi ostaa

2) fiksu varautuu

3) tietenkään käytetystä merkkivaatteesta ei saa uuden hintaa, mutta sen saa kaupaksi ja hyvään hintaan,

prismahaalari on jätettä alun alkaenkin ja sen jälleenmyynti vasta työlästä onkin.

Hänhän se arvosteli muita. En edes tietäisi moisen tollon olemassaolosta, jollei hän olisi rynnännyt tänne sättimään

1) Aika monelle se ”moska” kelpaa. Kestää käytössä ihan hyvin. Mutta kuten sanottua, kukin tyylillään. Sinä metsästät merkkituotteita halvalla, me mennään prismaan ja ostetaan sieltä kaikki.

2) Suomalaisessa yltäkylläisessä hyvinvointivaltiossa, missä lähes jokainen kauppa pursuaa kaikenlaista tavaraa ympäri vuoden, mihinkään vaatehommaan ei tarvitse varautua. Tämä on fakta. Saa varautua, jos sellaista arvostaa, mutta pakko ei ole. Lapset saa puettua asianmukaisiin vaatteisiin ilman varautumista ja suunnitteluakin. Se on ihan valinnoista kiinni.

3) Myyntiin menee aikaa. Ei jaksa eikä ole tarvetta pikkuhiluille. Ennemmin lahjoittaa ehjät vaatteet pestynä vaikka sinne kirpparille. Säästetyllä ajalla voi mennä lasten kanssa pulkkamäkeen useampana päivänä.

Valintakysymyksiä, mikään PAKKO ei ole varautua ja ostaa merkkivaatteita ja myydä niitä eteenpäin. Toisellakin tavalla pärjää vallan mainiosti.

T. Suoraan kauppaan miesnainen :D

Tuhlaat moskaan aikaa ja rahaa ja saastutat ympäristöäsi ja jätät lapsillesi moskaa perinnöksi.

Mitäpä tuohon sanoisi, vai niin? Harmin paikka?

Kerron salaisuuden: merkkivaatteet tehdään ihan samalla tavalla halpamaissa, aidosti ekologiset vaatteet löytää ihan muualta ja maksaa useita satoja pelkkä paita. Jos sulla on rahaa laittaa ruokaan 20 euroa viikossa, niin tuskin ostat niitä aidosti kestäviä ekologisia vaatteita.

Minähän en ole missään sanonut edes ostavani merkkivaatteita. Sinä keksit sen.

Enkä tiedä miksi puhut jostain 20 eurosta. Minä en ole sellaisesta puhunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sinkkumies ja en tee lainkaan metatöitä enkä oikein muutenkaan kotitöitä.

Niin, ilmankos olet sinkku.

Ai kotitöitä tekemälläkö niitä naisia saadaan? -eri 

Jos miehellä on sotkuinen asunto, niin kiinnostus lakkaa samoin tein. Jos miehellä on siisti asunto, niin ekana tulee mieleen, että käykö äiti siellä siivoamassa. Siisti keittiö voi tarkoittaa sitä, että mies siivoaa sen tai sitä, että mies ei ikinä tee ruokaa. Tuossa on jo monta kohtaa, jotka naisen pitää ottaa huomioon.

Naisia saadaan vaikkapa tinderistä tai baarista, ei jalkalistoja kiillottamalla.

Meni palstamammalla taas yli hilseen, mutta en ylläty 

Ai sinä puhuitkin taas irtoseksistä, minä parisuhteesta. Pahoittelut, kun ymmärsin väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska miehiä ei kiinnosta laskelmoida riittääkö pesuaine tai kulkeeko lapsi liian pienissä vaatteissa tai onko ruokaa viikoksi.

Useimmat mieehet, ja suurin osa naisista, osaa katsoa, että kun pesuaine on loppumassa, sitä ostetaan lisää. Tämä ei vaadi mitään insinöörimatematiikkaa.

Ei pidä paikkaansa. Moni mies panee vaan tyhjän purkin takaisin naappiin eikä liikauta eväänsäkään tehdäkseen asialle jotain. Pahimmillaan pyykki- ja tiskivuori vaan kertyy niin korkeaksi, että lopulta nainen turhautuu ja siivoaa kaiken itse tai mies siirtyy kertiksiin. Sama, jos nainen ei ota kauppalistassaan huomioon lapsen naamiaisvaatteita, ei mieskään muista niitä hankkia ja lapsi on koulussa ainut kuka jää ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska miehiä ei kiinnosta laskelmoida riittääkö pesuaine tai kulkeeko lapsi liian pienissä vaatteissa tai onko ruokaa viikoksi.

Useimmat mieehet, ja suurin osa naisista, osaa katsoa, että kun pesuaine on loppumassa, sitä ostetaan lisää. Tämä ei vaadi mitään insinöörimatematiikkaa.

Ei pidä paikkaansa. Moni mies panee vaan tyhjän purkin takaisin naappiin eikä liikauta eväänsäkään tehdäkseen asialle jotain. Pahimmillaan pyykki- ja tiskivuori vaan kertyy niin korkeaksi, että lopulta nainen turhautuu ja siivoaa kaiken itse tai mies siirtyy kertiksiin. Sama, jos nainen ei ota kauppalistassaan huomioon lapsen naamiaisvaatteita, ei mieskään muista niitä hankkia ja lapsi on koulussa ainut kuka jää ilman.

Useimmat ja suurin osa. Tietenkin molempiin sukupuoliin mahtuu toistaitoisia ääliöitä. Sellaiset sitten ihmettelevät kun viimeiset puhtaat kalsarit on jo jarruraidoitettu, että pitäisi kai pestä, mutku ei oo pesuainetta. Nämäkin oppivat kokemuksen ja kantapään kautta, jos ei ymmärrys riitä eikä kukaan ole opettanut toimimaan fiksusti ja ennakoiden. Normaalit ihmiset siihen kykenevät tietenkin, eikä sellainen toistaitoisuus miehillä ole mitenkään erityisen yleistä kuten yrität väittää. Mies kuin mies tajuaa viimeistään muutaman kerran jälkeen, että pyykkejä pitää pestä vähän ennakkoon ja pyykinpesuainetta ostaa ennakkoon. Toki jokaisella on oma oppimiskäyränsä eikä ekalla kaikki aina mene ihan nappiin.

Ap:n ongelmat kertovat kaiken naisista. Pienistä asioista kasvatetaan helvetin isoja. Jos polttopuita menee tietty määrä, sen kyllä huomaa kasan koosta milloin aletaan töihin. Siitä ei tarvitse muodostaa mitään helvetin laskutoimituksia ja kaavoja. Jos jotain ostetaan usein, ostetaan varastoon paljon kerralla. Kaiken voi myös tilata netistä joten uusavuttomuuteen jää vähän tekosyitä, samoin älylaitteisiin saa muistutukset joten kaikki kyllä tulee eteen aikanaan ja suunnittelu on minuuttihommaa.

Noista verhoista en aloita.

Puhut ihan normaalista elämänhallinnasta. Jos miehesi jättää kaiken sinulle, kyse on vain ongelmasta vastuunjakamisessa. Arvostatko sinä miehesi metatöitä?

Luin monta sivua nauraen ja sitten tuli ymmärrys että nämä metatyöihmiset ovat aivan vakavissaan. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa ja uhriutua ja sekä ulista mammapalstalle kun oikein etsii syitä. Loistavaa viihdettä tämän ketjun lukeminen ainakin. 

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ongelmat kertovat kaiken naisista. Pienistä asioista kasvatetaan helvetin isoja. Jos polttopuita menee tietty määrä, sen kyllä huomaa kasan koosta milloin aletaan töihin. Siitä ei tarvitse muodostaa mitään helvetin laskutoimituksia ja kaavoja. Jos jotain ostetaan usein, ostetaan varastoon paljon kerralla. Kaiken voi myös tilata netistä joten uusavuttomuuteen jää vähän tekosyitä, samoin älylaitteisiin saa muistutukset joten kaikki kyllä tulee eteen aikanaan ja suunnittelu on minuuttihommaa.

Noista verhoista en aloita.

Puhut ihan normaalista elämänhallinnasta. Jos miehesi jättää kaiken sinulle, kyse on vain ongelmasta vastuunjakamisessa. Arvostatko sinä miehesi metatöitä?

Usein näissä metatyökitinöissä on kyse juurikin siitä, että vastuuta ei jaeta. Silloin se kertyy itselle. Nalkutetaan sekä tekemättömistä töistä (mikä on vähän hedelmätöntä), että väärin tehdyistä töistä (mikä on motivaatiolle erittäin tuhoisaa) ja mikromanageerataan kaikki myös toisten puolesta. Parhaimmillaan se on tämä metatyöuupunut rouva joka pukee aviomiehensä kuin pikkulapsen; ostaa vaatteet, huolehtii niiden kunnosta ja valitsee aamulla sopivan kravatin ties minkä kuun asennon mukaan konttorille. Jossain maailmassa tällainen oli ehkä joskus OK tai peräti ihanne, mutta nykyisin se on kyllä oma valinta ja tahtotila, johon pitää ihan erityisesti pyrkiä. Enää kun ei esimerkiksi miehen vähän suttuinen ulkoasu normitöissä ole naiselle häpeäksi. Saa mennä lökäpöksyn haarat polvissa lepattaen ja lippis poikittain kampaamatonta kuontalon tursoa vain vaivoin peittäen vaikka miljardiyrityksen pääkonttorille.

Vierailija kirjoitti:

Luin monta sivua nauraen ja sitten tuli ymmärrys että nämä metatyöihmiset ovat aivan vakavissaan. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa ja uhriutua ja sekä ulista mammapalstalle kun oikein etsii syitä. Loistavaa viihdettä tämän ketjun lukeminen ainakin. 

Tuikkukippomiehen halvat huvit volume 6666.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin monta sivua nauraen ja sitten tuli ymmärrys että nämä metatyöihmiset ovat aivan vakavissaan. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa ja uhriutua ja sekä ulista mammapalstalle kun oikein etsii syitä. Loistavaa viihdettä tämän ketjun lukeminen ainakin. 

Tuikkukippomiehen halvat huvit volume 6666.

Psykoosiakin voidaan hoitaa. Ystävällisesti sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin monta sivua nauraen ja sitten tuli ymmärrys että nämä metatyöihmiset ovat aivan vakavissaan. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa ja uhriutua ja sekä ulista mammapalstalle kun oikein etsii syitä. Loistavaa viihdettä tämän ketjun lukeminen ainakin. 

Tuikkukippomiehen halvat huvit volume 6666.

Olen kylläkin nainen ja meillä kolme lastakin puolisoni kanssa mutta ihan miten vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin monta sivua nauraen ja sitten tuli ymmärrys että nämä metatyöihmiset ovat aivan vakavissaan. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa ja uhriutua ja sekä ulista mammapalstalle kun oikein etsii syitä. Loistavaa viihdettä tämän ketjun lukeminen ainakin. 

Tuikkukippomiehen halvat huvit volume 6666.

Olen kylläkin nainen ja meillä kolme lastakin puolisoni kanssa mutta ihan miten vaan.

Mitä sitten vaikka olet nainen? Vain akat tulee kehumaan miten heilläkin on sovinistisia ajatuksia. Todellakin olet nainen, mies ei koskaan voisi olla tuollainen tossu.

Eipä miehet nimiä teidän eteen vaihda ;)

Tuota kutsutaan tavalliseksi elämäksi. Kirjoitan itse joka päivä päiväkirjaa ja joskus tuntuu, että on päiviä, joista en keksi monta erillistä hommaa kirjoitettavaksi, vaikka koko päivän olen jotain hyödyllistä puuhannut. Toisaalta se turhauttaa, mutta mitä elämän sitten on luvattu olevan? Askareita toisensa perään, väliin jokin isompi ja erikoisempi tehtävä. Ja jotkut hommat voi vaan skipata, vaikka "kaikki muut" niitä tekisivätkin. Itse en esim. vaihtele verhoja huvikseni, ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyön rasittavuus riippuu varmasti osittain myös talouden rahatilanteesta. Esimerkiksi ruokaostosten suunnitteleminen käy ihan erilaisesta työstä, jos ruokiin on käytettävissä vain tarkka budjetti, millä joutuu ruokkimaan perheen.

Muistan itse, miten raivostuttavaa oli yksin vastata itseni ja miehen ruokahuollosta ja taloudesta, kun mies oli kuntoutustuella. Silloin joutui oikeasti pohtimaan, miten sillä budjetilla syötiin jollain lailla monipuolisesti. Rahaa piti tottakai jäädä myös pesuaineisiin, vessapaperiin, kissanruokaan, vaatteisiin, laskuihin jne...

Ja mies tottakai piti itsestäänselvyytenä, että aina löytyi leivinpaperia, mausteita, konetiskitabletteja, pölypusseja, paristoja jne jne. Ja jos miehen laittoi ostoslistan kanssa kauppaan, toi kaikkea ihan liian kallista. Hän ei edes yrittänyt ostaa edullisempia vaihtoehtoja mistään. Ja sitten valitti, miten kallista meidän elämä oli, kun kyllähän viikon pärjäisi vaikka 20 eurolla: Sillähän saa jo monta jauhelihapakettia!

Täähän vaan todistaa siitä että sinä koit valtavana työtaakkana asian jonka mies ratkaisi viidessä sekunnissa. Jauhelihaa syömällä muita juttuja ei tarvitse miettiä ja rahat riittää. Älykästä.

Eihän mies ratkaissut mitä ruokia tehdään niin, että ne ovat ravintoarvoiltaan hyvät ja terveelliset. Säilyvyyttäkin täytyy miettiä, jos ostaa vaikka viikon ruuat kerralla. Ei vaimolta kulu sen kauempaa sen jauhelihapaketin keksimiseen, mutta tarvitsee vähän muitakin ideoita, että ne jalostuvat eteen valmiiksi ruuaksi.

Kerro toki 5s mietinnällä, miten 20€ saa viikoksi kahdelle hengelle terveellistä ruokaa jauhelihasta ja voimme täällä AV:llä tunnustaa ylivertaisuutesi. Laita se viikon ruokalista tähän ketjuun. Ruokalistan tulee olla monipuolinen ja terveellinen. Esim. korkeintaan 3 pastaruokaa ja silloinkin kasvisten on näyteltävä osaa ateriasta.

Miksi sitä ruokalistaa pitää joka viikko niin kauheasti miettiä? Itselläni on joku vajaa parikymmentä valmista viikon ruokalistaa mietittynä ja näistä verkkokauppaan ostoskorit tallennettuna. Kaikki on ajatuksella tehty niin että ravintoarvot ovat kohdillaan. Tarvitse miettiä muuta kuin minkä setin valitsee ja parilla klikkauksella tulee viikon tarpeet kotiovelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyön rasittavuus riippuu varmasti osittain myös talouden rahatilanteesta. Esimerkiksi ruokaostosten suunnitteleminen käy ihan erilaisesta työstä, jos ruokiin on käytettävissä vain tarkka budjetti, millä joutuu ruokkimaan perheen.

Muistan itse, miten raivostuttavaa oli yksin vastata itseni ja miehen ruokahuollosta ja taloudesta, kun mies oli kuntoutustuella. Silloin joutui oikeasti pohtimaan, miten sillä budjetilla syötiin jollain lailla monipuolisesti. Rahaa piti tottakai jäädä myös pesuaineisiin, vessapaperiin, kissanruokaan, vaatteisiin, laskuihin jne...

Ja mies tottakai piti itsestäänselvyytenä, että aina löytyi leivinpaperia, mausteita, konetiskitabletteja, pölypusseja, paristoja jne jne. Ja jos miehen laittoi ostoslistan kanssa kauppaan, toi kaikkea ihan liian kallista. Hän ei edes yrittänyt ostaa edullisempia vaihtoehtoja mistään. Ja sitten valitti, miten kallista meidän elämä oli, kun kyllähän viikon pärjäisi vaikka 20 eurolla: Sillähän saa jo monta jauhelihapakettia!

Täähän vaan todistaa siitä että sinä koit valtavana työtaakkana asian jonka mies ratkaisi viidessä sekunnissa. Jauhelihaa syömällä muita juttuja ei tarvitse miettiä ja rahat riittää. Älykästä.

Eihän mies ratkaissut mitä ruokia tehdään niin, että ne ovat ravintoarvoiltaan hyvät ja terveelliset. Säilyvyyttäkin täytyy miettiä, jos ostaa vaikka viikon ruuat kerralla. Ei vaimolta kulu sen kauempaa sen jauhelihapaketin keksimiseen, mutta tarvitsee vähän muitakin ideoita, että ne jalostuvat eteen valmiiksi ruuaksi.

Kerro toki 5s mietinnällä, miten 20€ saa viikoksi kahdelle hengelle terveellistä ruokaa jauhelihasta ja voimme täällä AV:llä tunnustaa ylivertaisuutesi. Laita se viikon ruokalista tähän ketjuun. Ruokalistan tulee olla monipuolinen ja terveellinen. Esim. korkeintaan 3 pastaruokaa ja silloinkin kasvisten on näyteltävä osaa ateriasta.

Miksi sitä ruokalistaa pitää joka viikko niin kauheasti miettiä? Itselläni on joku vajaa parikymmentä valmista viikon ruokalistaa mietittynä ja näistä verkkokauppaan ostoskorit tallennettuna. Kaikki on ajatuksella tehty niin että ravintoarvot ovat kohdillaan. Tarvitse miettiä muuta kuin minkä setin valitsee ja parilla klikkauksella tulee viikon tarpeet kotiovelle.

Hienoa, että teillä on järjestelmällisyyttä pitää tuollaista 15 viikon ruokalistaa. Ongelma muodostuu vasta sitten, kun 105 ruuan ideoiminen ja tallentaminen on ainoastaan toisen tehtävä. Mutta tuo kysymykseni "miksi pitää...?" on taas asian vierestä. Koko tämän keskustelun idea on, että joskus niiden ruokalistojen tai muiden asioiden ideointi/suunnittelu kaatuu vain toiselle perheen aikuisista.

En sano tätä nyt edelliselle kommentoijalle: En käsitä miten tämän asian voisi selkeämmin sanoa ja vielä vähemmän käsitän, että miten tämä voi olla niin vaikeaa tajuta ja moni vastaus onkin täysin asian vierestä. Aletaan jankkaamaan jotain "miksi muka on vain vähän rahaa ruokaan?" -juttuja eikä puhuta asiasta. Eihän kukaan muu perhe voi olla mitenkään erilainen kuin oma!

Yritän tavata ongelman:

- esim. Ruokalistan suunnittelu on työ, joka tulisi jakaa. Perheillä on kuitenkin myös muita erilaisia töitä ja suunnittelua ja ideointia vaativia tehtäviä. Kaikki perheet eivät ole samanlaisia.

- joillakin perheillä ruokalistan suunnittelu on muita vaikeampaa vaikka ruokarajoitteiden ja tiukan budjetin vuoksi

- kaikissa perheissä suunnittelutyö ei jakaudu tasaisesti --> ongelma

Ei ole oikeasti niin vaikea asia, että se olisi näin hankalaa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyön rasittavuus riippuu varmasti osittain myös talouden rahatilanteesta. Esimerkiksi ruokaostosten suunnitteleminen käy ihan erilaisesta työstä, jos ruokiin on käytettävissä vain tarkka budjetti, millä joutuu ruokkimaan perheen.

Muistan itse, miten raivostuttavaa oli yksin vastata itseni ja miehen ruokahuollosta ja taloudesta, kun mies oli kuntoutustuella. Silloin joutui oikeasti pohtimaan, miten sillä budjetilla syötiin jollain lailla monipuolisesti. Rahaa piti tottakai jäädä myös pesuaineisiin, vessapaperiin, kissanruokaan, vaatteisiin, laskuihin jne...

Ja mies tottakai piti itsestäänselvyytenä, että aina löytyi leivinpaperia, mausteita, konetiskitabletteja, pölypusseja, paristoja jne jne. Ja jos miehen laittoi ostoslistan kanssa kauppaan, toi kaikkea ihan liian kallista. Hän ei edes yrittänyt ostaa edullisempia vaihtoehtoja mistään. Ja sitten valitti, miten kallista meidän elämä oli, kun kyllähän viikon pärjäisi vaikka 20 eurolla: Sillähän saa jo monta jauhelihapakettia!

Täähän vaan todistaa siitä että sinä koit valtavana työtaakkana asian jonka mies ratkaisi viidessä sekunnissa. Jauhelihaa syömällä muita juttuja ei tarvitse miettiä ja rahat riittää. Älykästä.

Eihän mies ratkaissut mitä ruokia tehdään niin, että ne ovat ravintoarvoiltaan hyvät ja terveelliset. Säilyvyyttäkin täytyy miettiä, jos ostaa vaikka viikon ruuat kerralla. Ei vaimolta kulu sen kauempaa sen jauhelihapaketin keksimiseen, mutta tarvitsee vähän muitakin ideoita, että ne jalostuvat eteen valmiiksi ruuaksi.

Kerro toki 5s mietinnällä, miten 20€ saa viikoksi kahdelle hengelle terveellistä ruokaa jauhelihasta ja voimme täällä AV:llä tunnustaa ylivertaisuutesi. Laita se viikon ruokalista tähän ketjuun. Ruokalistan tulee olla monipuolinen ja terveellinen. Esim. korkeintaan 3 pastaruokaa ja silloinkin kasvisten on näyteltävä osaa ateriasta.

Miksi sitä ruokalistaa pitää joka viikko niin kauheasti miettiä? Itselläni on joku vajaa parikymmentä valmista viikon ruokalistaa mietittynä ja näistä verkkokauppaan ostoskorit tallennettuna. Kaikki on ajatuksella tehty niin että ravintoarvot ovat kohdillaan. Tarvitse miettiä muuta kuin minkä setin valitsee ja parilla klikkauksella tulee viikon tarpeet kotiovelle.

Eli olethan sinäkin sitten miettinyt, suunnitellut, tallentanut ja tehnyt metatöitä.

Meillä ruokalistaan vaikuttaa suuresti esim keliakia ja ihan se että kuka milloinkin suö mitä aterioita kotona. Esim onko koululaiset lähinä vai etänä.

Jos syöcät koulussa, pitää tarkistaa ne koulujen ruokalistat ennen kuin miettii mitä kotona laittaa.

Ruokatoimituksoa en halua. Puuduttavan yksitotista elää pelkästään niillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyön rasittavuus riippuu varmasti osittain myös talouden rahatilanteesta. Esimerkiksi ruokaostosten suunnitteleminen käy ihan erilaisesta työstä, jos ruokiin on käytettävissä vain tarkka budjetti, millä joutuu ruokkimaan perheen.

Muistan itse, miten raivostuttavaa oli yksin vastata itseni ja miehen ruokahuollosta ja taloudesta, kun mies oli kuntoutustuella. Silloin joutui oikeasti pohtimaan, miten sillä budjetilla syötiin jollain lailla monipuolisesti. Rahaa piti tottakai jäädä myös pesuaineisiin, vessapaperiin, kissanruokaan, vaatteisiin, laskuihin jne...

Ja mies tottakai piti itsestäänselvyytenä, että aina löytyi leivinpaperia, mausteita, konetiskitabletteja, pölypusseja, paristoja jne jne. Ja jos miehen laittoi ostoslistan kanssa kauppaan, toi kaikkea ihan liian kallista. Hän ei edes yrittänyt ostaa edullisempia vaihtoehtoja mistään. Ja sitten valitti, miten kallista meidän elämä oli, kun kyllähän viikon pärjäisi vaikka 20 eurolla: Sillähän saa jo monta jauhelihapakettia!

Täähän vaan todistaa siitä että sinä koit valtavana työtaakkana asian jonka mies ratkaisi viidessä sekunnissa. Jauhelihaa syömällä muita juttuja ei tarvitse miettiä ja rahat riittää. Älykästä.

Eihän mies ratkaissut mitä ruokia tehdään niin, että ne ovat ravintoarvoiltaan hyvät ja terveelliset. Säilyvyyttäkin täytyy miettiä, jos ostaa vaikka viikon ruuat kerralla. Ei vaimolta kulu sen kauempaa sen jauhelihapaketin keksimiseen, mutta tarvitsee vähän muitakin ideoita, että ne jalostuvat eteen valmiiksi ruuaksi.

Kerro toki 5s mietinnällä, miten 20€ saa viikoksi kahdelle hengelle terveellistä ruokaa jauhelihasta ja voimme täällä AV:llä tunnustaa ylivertaisuutesi. Laita se viikon ruokalista tähän ketjuun. Ruokalistan tulee olla monipuolinen ja terveellinen. Esim. korkeintaan 3 pastaruokaa ja silloinkin kasvisten on näyteltävä osaa ateriasta.

Miksi sitä ruokalistaa pitää joka viikko niin kauheasti miettiä? Itselläni on joku vajaa parikymmentä valmista viikon ruokalistaa mietittynä ja näistä verkkokauppaan ostoskorit tallennettuna. Kaikki on ajatuksella tehty niin että ravintoarvot ovat kohdillaan. Tarvitse miettiä muuta kuin minkä setin valitsee ja parilla klikkauksella tulee viikon tarpeet kotiovelle.

Eli olethan sinäkin sitten miettinyt, suunnitellut, tallentanut ja tehnyt metatöitä.

Meillä ruokalistaan vaikuttaa suuresti esim keliakia ja ihan se että kuka milloinkin suö mitä aterioita kotona. Esim onko koululaiset lähinä vai etänä.

Jos syöcät koulussa, pitää tarkistaa ne koulujen ruokalistat ennen kuin miettii mitä kotona laittaa.

Ruokatoimituksoa en halua. Puuduttavan yksitotista elää pelkästään niillä.

Yhdellä viikolla on keliakia ja seuraavalla ei, vai miten siitä ylimääräistä työtä tulee?

Metatyö naiset! Rentoutukaa! Ei turhaa tressiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyön rasittavuus riippuu varmasti osittain myös talouden rahatilanteesta. Esimerkiksi ruokaostosten suunnitteleminen käy ihan erilaisesta työstä, jos ruokiin on käytettävissä vain tarkka budjetti, millä joutuu ruokkimaan perheen.

Muistan itse, miten raivostuttavaa oli yksin vastata itseni ja miehen ruokahuollosta ja taloudesta, kun mies oli kuntoutustuella. Silloin joutui oikeasti pohtimaan, miten sillä budjetilla syötiin jollain lailla monipuolisesti. Rahaa piti tottakai jäädä myös pesuaineisiin, vessapaperiin, kissanruokaan, vaatteisiin, laskuihin jne...

Ja mies tottakai piti itsestäänselvyytenä, että aina löytyi leivinpaperia, mausteita, konetiskitabletteja, pölypusseja, paristoja jne jne. Ja jos miehen laittoi ostoslistan kanssa kauppaan, toi kaikkea ihan liian kallista. Hän ei edes yrittänyt ostaa edullisempia vaihtoehtoja mistään. Ja sitten valitti, miten kallista meidän elämä oli, kun kyllähän viikon pärjäisi vaikka 20 eurolla: Sillähän saa jo monta jauhelihapakettia!

Täähän vaan todistaa siitä että sinä koit valtavana työtaakkana asian jonka mies ratkaisi viidessä sekunnissa. Jauhelihaa syömällä muita juttuja ei tarvitse miettiä ja rahat riittää. Älykästä.

Eihän mies ratkaissut mitä ruokia tehdään niin, että ne ovat ravintoarvoiltaan hyvät ja terveelliset. Säilyvyyttäkin täytyy miettiä, jos ostaa vaikka viikon ruuat kerralla. Ei vaimolta kulu sen kauempaa sen jauhelihapaketin keksimiseen, mutta tarvitsee vähän muitakin ideoita, että ne jalostuvat eteen valmiiksi ruuaksi.

Kerro toki 5s mietinnällä, miten 20€ saa viikoksi kahdelle hengelle terveellistä ruokaa jauhelihasta ja voimme täällä AV:llä tunnustaa ylivertaisuutesi. Laita se viikon ruokalista tähän ketjuun. Ruokalistan tulee olla monipuolinen ja terveellinen. Esim. korkeintaan 3 pastaruokaa ja silloinkin kasvisten on näyteltävä osaa ateriasta.

Miksi sitä ruokalistaa pitää joka viikko niin kauheasti miettiä? Itselläni on joku vajaa parikymmentä valmista viikon ruokalistaa mietittynä ja näistä verkkokauppaan ostoskorit tallennettuna. Kaikki on ajatuksella tehty niin että ravintoarvot ovat kohdillaan. Tarvitse miettiä muuta kuin minkä setin valitsee ja parilla klikkauksella tulee viikon tarpeet kotiovelle.

Hienoa, että teillä on järjestelmällisyyttä pitää tuollaista 15 viikon ruokalistaa. Ongelma muodostuu vasta sitten, kun 105 ruuan ideoiminen ja tallentaminen on ainoastaan toisen tehtävä. Mutta tuo kysymykseni "miksi pitää...?" on taas asian vierestä. Koko tämän keskustelun idea on, että joskus niiden ruokalistojen tai muiden asioiden ideointi/suunnittelu kaatuu vain toiselle perheen aikuisista.

En sano tätä nyt edelliselle kommentoijalle: En käsitä miten tämän asian voisi selkeämmin sanoa ja vielä vähemmän käsitän, että miten tämä voi olla niin vaikeaa tajuta ja moni vastaus onkin täysin asian vierestä. Aletaan jankkaamaan jotain "miksi muka on vain vähän rahaa ruokaan?" -juttuja eikä puhuta asiasta. Eihän kukaan muu perhe voi olla mitenkään erilainen kuin oma!

Yritän tavata ongelman:

- esim. Ruokalistan suunnittelu on työ, joka tulisi jakaa. Perheillä on kuitenkin myös muita erilaisia töitä ja suunnittelua ja ideointia vaativia tehtäviä. Kaikki perheet eivät ole samanlaisia.

- joillakin perheillä ruokalistan suunnittelu on muita vaikeampaa vaikka ruokarajoitteiden ja tiukan budjetin vuoksi

- kaikissa perheissä suunnittelutyö ei jakaudu tasaisesti --> ongelma

Ei ole oikeasti niin vaikea asia, että se olisi näin hankalaa....

Tottakai erityisperheiden tilanne on asia erikseen. Jos ruokavaliossa on kovasti rajoitteita, niin tottakai se teettää enemmän työtä. Jos lapsi on vaikeasti vammainen, asperger, adhd tai vakavasti masentunut, psykoottinen, niin kaikki tällaiset työllistää enemmän. Jos tehtävänannossa ei mainita (mitä ostaisit 50 eurolla kaupasta koko perheelle ruoksi viikon ajaksi) mitään erityisruokavalioista, vammoista, syömishäiriöistä, herkkyyksistä, vakavista allergioista ja muista vastaavista poikkeamista, kukaan tuskin alkaa niitä huvin vuoksi arvailemaan ja lisäilemään ”varmuuden vuoksi”. Jokainen normaaliälyinen ymmärtää, että perheet ovat erilaisia ja esim. lapset ovat erilaisia, ruokatapoja ja erityisruokavalioita on. Minä olen esimerkiksi perheen ainut kasvissyöjä, enkä silti mitenkään erityisesti metatyöskentele ruokavalioni eteen, vaikka mies ja lapset syövät lihaa. Kun se ruokavalio on ollut sama jo vuosikausia, se on jo rutiinia, niin ei sitä tarvitse erikseen sen enempää suunnitella. Ja itselläni on jos sun vaikka mitä vaivaa ja pysyviä sairauksia, näidenkin kanssa oppii elämään, koska mitään muutakaan ei voi tehdä. On ihan aiheellista kyseenalaistaa, miksi lapsiperheellä muka olisi vain 50 euroa laittaa rahaa viikossa ruokaan, koska tiedän sen varsin hyvin työni kautta, että lähes jokaisella perheellä on varaa laittaa enemmän, ellei kyseessä ole vanhempien vakava sairastuminen, vakavat elämänhallintataitojen ongelmat mt-ongelmineen ja/tai päihdeongelmineen, tai vakava äkillinen kriisi, joka yleensä on tilapäinen. Ja näistä harvonaisimmista poikkeustapauksista on ihan turha vetää yleistyksiä, että niin hankalaa se kaupassa käynti ja ruokien suunnittelu monella on, kun kyseessä on yksittäistapaukset.

Vierailija kirjoitti:

"Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.

Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!"

Niinpä. Normaali nainen selviää, ja aika moni mieskin omien sanojensa mukaan täällä näköjään, kotitöistä suitsait, ei mene aikaa eikä energiaa ollenkaan. Ei tarvitse arvostaa. Ihan mitätöntä, turhaa hommaa teen.

Miksi ihmeessä? Ihan sukupuolesta riippumatta, jos johonkin yhteisen elämän pyöritykseen liittyvään käyttää aikaansa, energiaansa ja taitojaan, miksi se on niin vähäpätöistä, ettei sille itsekään haluta arvostusta?

Kyllä minä ainakin haluan.

Mutta kun tuollaiset perusasiat kuin siivoaminen on pakko tedä joka tapauksessa, myös sinkkuna joudut kämppäsi siivoamaan, ihan näin sinkkumiehenäkin. Pitäisikö minun taputella itseäni selkään joka kerta kun imuroin, että olipa huikea työurakka, hyvä hyvä.