Miksi naisten metatyötä ei arvosteta?

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia itsestäänselvyyksiä pitäisi arvostaa? Mä teen kauppalistan meille ja ylläpidän sitä niin että koska tahansa kauppaan mennessä voi tarkistaa mitä tarvitaan. Pitäisikö naapureiden tulla pokkuroimaan mulle siitä vai? Tai mä suunnittelen, mihin jää- ja pakastinkaappi pitäisi siirtää, kun nykyinen paikka on epäkäytännöllinen, sekä samalla remonttia, koska se vaatii pienen keittiöremontin. Ehkä mun pomon pitäisi antaa mulle tästä palkankorotus? En tajua, miksi tällaisista itsestäänselvyyksistä pitäisi saada jotain kunniaa. Kas kun ei aleta vaatia arvostusta kakalla käymisestä ja oman pyllyn pyyhkimisestä.  

Tottakai pitää arvostaa sitä työtä mitä SINUN eteesi tehdään. Sen mitä teet itsellesi, on sinun itse arvostettava,  tai oltava arvostamatta. Tässähän on kyse siitä että nainen tekee työn itsensä lisäksi lasten JA vielä miehen puolesta. Lapset ei osaa arvostaa pieninä tällaista, mutta miehen se tulee ymmärtää osata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska tuo ei ole mitenkään erikoista suurta ponnistusta vaativaa. Samaan tapaan kukaan ei arvosta sitä että autot on muistettu huoltaa, katsastaa, niissä on kaikki nesteet kunnossa jne. lämmitys toimii, ikkunat ei vedä, lukot on öljytty, takka ei sytytä takoa, ulko ovet on illalla kiinni, sähkölaitteet on sammuteltu, kemikaalit on turvallisissa paikoissa, poistumisreitit tulipalojen varalta on auki, talon kuntoa tarkkaillaan säännöllisesti ettei tule isoja vahinkoja jne.

Ainakun nämä tapahtuu täällä vaimon suunnasta katsottuna maagisesti ja itsestään. Ihan kiva että viitsii etukäteen tsekata lasten vaatetusta. Itse menen kauppaan ja ostan tarpeellisen sitten kun se tarvitaan.

Heh. Ensinnäkin on fiksua suunnitella se lasten vaatetus ennakkoon. Ei tule hätätilanteita ja säästää tuhansia.

Plus että kaupassa ei välttämättä ole enää mitään, kun sinä keksit, että nyt tarvittaisiin.

Esimerkiksi välikausivaatteita tilataan kauppoihin niin vähän, että jos et hanki sellaista keväällä, olet syksylläkin ilman.

Plus että lapsetkin on erimallisia eli esimerkiksi hoikalle pitkäraajaiselle on pakko metsästää ihan tiettyjä merkkejä, että ne vaatteet ei ole purjeina lepattamassa lapsen ympärillä.

Plus että tiettyjä kokoja on saatavilla tosi vähän. Esimerkiksi tytöillä koko 134 on sellainen.

"Välikausivaate" on ylipäätään terminä keksitty jotta voitais myydä vähän enemmän turhia vaatteita av-mammoille.

Tarvittavat päällysvaatteet on toppahaalari ja ohut "kesähaalari".

Nimitä sitä sitten kesähaalariksi. Silti saatavuus on tismalleen tuo kuvaamani.

Kaupat tilaa niitä vain keväisin eli syksyllä et sellaista löydä vaikka tarvitsisit.

Koko Euroopan nettikaupoista oli loppu? Vai et osaa käyttää nettikauppoja?

Hyvin usein tietyt koot on todellakin loppu koko Euroopasta.

Lapset on erimallisia, eikä nettikaupasta tilatut välttämättä istu ollenkaan. Eikä kootkaan välttämättä täsmää, tai yleensä eivät täsmää, vaan tulee huteja, kun ei saa sovitettua.

Ja mitä tapahtui sille "marssin kauppaan ja ostaa pohautan" -keuhkoamiselle.

Olen eri henkilö kuin tuo suoraan kaupasta-mies.

Mutta kyllä meilläkin toimii Prismasta vaatteiden hankkiminen "sitten kun tarvitaan" ihan hyvin. Jos ei jostain syystä löydy niin sitten Boozt/Zalando/merkin oma nettikauppa, josta tilataan hyväksi havaittua merkkiä, pari pykälää isompi kuin nyt pieneksi jäänyt.

Isommat lapset shoppailevat itse iskäluotolla jossain HM tyylisessä halparättikaupassa.

Pakko korjata teitä, en ole suoraan kaupasta MIES vaan nainen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyö on kuin joku outo kultti, kummallinen ajatustapa. Se miten sitä kuvaillaan kuulostaa ihan normaalilta arjelta ja ajattelulta, jota joka ikinen ihminen harrastaa siinä touhujensa sivussa. Tämäkö yritetään nyt nostaa työsuoritukseksi ja sankaruudeksi? Kylläpä naurattaa. Kyse on vain siitä, minkä asioiden ajattelun kukin kokee tärkeäksi. Mies ei yleensä koe omaksi asiakseen miettiä esimerkiksi vaimon siteiden riittävyyttä, ei välttämättä keksi että mitä se kummin kaiman 11-vuotias tyttö haluaisi synttärilahjaksi ja niin edelleen. Miehellä on taas omat juttunsa, jotka hän käy mielessään läpi, mutta ei koe että se olisi jonkilainen työsuoritus.

Sinkkumiehet eivät varmaan kerta kaikkiaan pärjää arjessa, kun ei ole naista tekemässä metatyötä. Mitenkähän ne raukat saavat edes syödäkseen?

Oikeastiko et ymmärrä mitä eroa on sillä että ostaa saippuan itselleen, ja katsoo että itselle on puhtaat vaatteet huomiseksi vs että tekee sen 4 hengen taloudessa (2aik.2lasta) kaikkien puolesta? Tai edes kolmen puolesta? Hyvä ystäväni (miespuolinen) väsyi totaalisesti kun muutti yhteen naisen kanssa jolla oli 2 lasta. Kaverillani itsellään oli 1 lapsi, viikko-viikko. Tuossa perheessä kaikki jäi kaverilleni metatyöksi, ja lopulta fyysiseksikin työksi.

Voi, voi, kyllä ap on varmasti kauhean uupinut, kun on pitänyt tehdä niin valtava määrä ajatustyötäja nostaa vielä välillä ahteri penkistä, kun on pitänyt käydä tarkistamassa, paljonko pulveria on paketissa tai montako Pilttipurkkia on kaapissa. Kai hän tutki myös tarkkaan, paljonko jauhoja kutakin latua on pusseissa ja kuivahiivaa ja leivinjauhetta, jos sattuisi mieli tehdä vaikka sämpylöitä tai pullaa. Näyttää siltä, että ap ei ole kotona saanut minkäänlaista oppia taloudenhoitoon eikä muuallakaan, kun kaikki on pitänyt teoretisoida. Asiat hoidetaan silloin, kun ne tulevat eteen, ei niistä tarvitse tehdä pitkiä listoja ja aikatauluja. Tule jo sieltä teoreetikkojen taivaasta tänne tavisten maankamaralle.

Vierailija kirjoitti:

Koska tuollainen metatyö kuuluu jokaisen ihmisen arkeen, riippumatta sukupuolesta tai siviilisäädystä. Itse mietin eilispäivänä pitkään esimerkiksi; Milloin ottaa yhteyttä graduohjaajaan, milloin jatkaa gradua, pitäisikö ruveta suunnittelemanaan tammikuun opetustunteja, mitä tarjota uutenavuotena kavereille, pitäisikö ostaa uusi takki,milloin sinkkuus loppuu/löytäisi treffikumppaneita,kehtaako yhtä naista pyytää uutenavuotena bileisiin...ja olen sinkkumies.

Pointti on lähinnä se, että kaikki tekevät ajattelu - ja suunnittelutyötä jatkuvasti. Tämä ei näy päällepäin ja usein näitä ei voi siirtää muille. Joten on melko typerää ottaa joku kilpailu, että kuka murehtii eniten. Kun sitä ei näe eikä voi mitata. Useammat ihmiset ajattelevat, että tämä on vain pakollista hommaa jossain määrin, mutta yrittävät rentoutua samalla parhaansa mukaan.

Niin, henkilökohtaisissa/ omaan työhön/ opiskeluun liittyvissä asioissa tekeekin, sne sijaan perheessä kaiken tekeminen joka tasolla valuu yleensä naisen tehtäväksi. Silloinpa ei olekaan enää kyse yksittäisen ihmisen pohdinnoista, vaan sillä naisen tekemällä metetyöllä pyöritetään koko huushollin arki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellei lasta opeta merkkivaatteisiin, niin esim. miesystäväni on vain ajanut lähimpään prismaan tai cittariin ja ostanut uuden talvitakin/hatun/välikausitakin/kengät/sukat/sukkahousut jne. sieltä. Samalla tekee viikon ruokaostokset. Lapsilleen siis.

1) niitä ei aina suinkaan ole tarjolla.

2) vain tyhmä maksaa täyden hinnan.

3) merkkivaatteet on järkevämpiä koska ne on parempilaatuisia ja niistä saa eteenpäin myymällä rahansa takaisin.

1) Silloin kun kausivaatetta oikeasti tarvitsee, on niitä myös kaupoissa tarjolla. Jos ei Prismassa, niin Cittarissa (tai päinvastoin)

2) vielä tyhmempi ostaa tarjouksesta "varmuuden varalle"

3) merkki ei aina tarkoita parempaa laatua. Lisäksi käytetystä merkkivaatteesta ei saa uuden hintaa, hinta on voinut tippua hyvinkin sen "prismahaalarin" verran. Plus myyntirumba vasta työlästä onkin.

Ja toisekseen, mikä sinä olet arvostelemaan toisten valintoja. Tuo aiemman kirjoittajan mies on selkeän onnistuneesti hoitanut vaateostoksensa lapsilleen ja rahatkin ovat riittäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyö on kuin joku outo kultti, kummallinen ajatustapa. Se miten sitä kuvaillaan kuulostaa ihan normaalilta arjelta ja ajattelulta, jota joka ikinen ihminen harrastaa siinä touhujensa sivussa. Tämäkö yritetään nyt nostaa työsuoritukseksi ja sankaruudeksi? Kylläpä naurattaa. Kyse on vain siitä, minkä asioiden ajattelun kukin kokee tärkeäksi. Mies ei yleensä koe omaksi asiakseen miettiä esimerkiksi vaimon siteiden riittävyyttä, ei välttämättä keksi että mitä se kummin kaiman 11-vuotias tyttö haluaisi synttärilahjaksi ja niin edelleen. Miehellä on taas omat juttunsa, jotka hän käy mielessään läpi, mutta ei koe että se olisi jonkilainen työsuoritus.

Sinkkumiehet eivät varmaan kerta kaikkiaan pärjää arjessa, kun ei ole naista tekemässä metatyötä. Mitenkähän ne raukat saavat edes syödäkseen?

Oikeastiko et ymmärrä mitä eroa on sillä että ostaa saippuan itselleen, ja katsoo että itselle on puhtaat vaatteet huomiseksi vs että tekee sen 4 hengen taloudessa (2aik.2lasta) kaikkien puolesta? Tai edes kolmen puolesta? Hyvä ystäväni (miespuolinen) väsyi totaalisesti kun muutti yhteen naisen kanssa jolla oli 2 lasta. Kaverillani itsellään oli 1 lapsi, viikko-viikko. Tuossa perheessä kaikki jäi kaverilleni metatyöksi, ja lopulta fyysiseksikin työksi.

Mä tunnistan tuon väsymisen ja kuormittamisen jo ihan niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin pyykkien pesusta. Olin silloin palamassa loppuun ja masentunut. Nyt kahden aikuisen ja kahden lapsen taloudessa, vaikka työtä on paljon ihan siellä työpaikallakin, niin arki hoituu suht helposti aivoja rasittamatta, koska en ole enää ylikuormittunut ja romahtamisen partaalla. Ei normaali arki pyykkien pesuineen ole ihan oikeasti niin kuormittavaa ja raskasta, etteikö se hoituisi suht vaivattomasti ellei taustalla ole muita ongelmia ja loppuunpalamista (esim. töistä). Jos on jo valmiiksi kuormittunut, masentunut jne. niin silloin ne arjen perus askareet muuttuu todella vaivalloisiksi suorituksiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellei lasta opeta merkkivaatteisiin, niin esim. miesystäväni on vain ajanut lähimpään prismaan tai cittariin ja ostanut uuden talvitakin/hatun/välikausitakin/kengät/sukat/sukkahousut jne. sieltä. Samalla tekee viikon ruokaostokset. Lapsilleen siis.

1) niitä ei aina suinkaan ole tarjolla.

2) vain tyhmä maksaa täyden hinnan.

3) merkkivaatteet on järkevämpiä koska ne on parempilaatuisia ja niistä saa eteenpäin myymällä rahansa takaisin.

1) Silloin kun kausivaatetta oikeasti tarvitsee, on niitä myös kaupoissa tarjolla. Jos ei Prismassa, niin Cittarissa (tai päinvastoin)

2) vielä tyhmempi ostaa tarjouksesta "varmuuden varalle"

3) merkki ei aina tarkoita parempaa laatua. Lisäksi käytetystä merkkivaatteesta ei saa uuden hintaa, hinta on voinut tippua hyvinkin sen "prismahaalarin" verran. Plus myyntirumba vasta työlästä onkin.

Ja toisekseen, mikä sinä olet arvostelemaan toisten valintoja. Tuo aiemman kirjoittajan mies on selkeän onnistuneesti hoitanut vaateostoksensa lapsilleen ja rahatkin ovat riittäneet.

1) ei ole, ja moskaa ei kannata ulkovaatteeksi ostaa

2) fiksu varautuu

3) tietenkään käytetystä merkkivaatteesta ei saa uuden hintaa, mutta sen saa kaupaksi ja hyvään hintaan,

prismahaalari on jätettä alun alkaenkin ja sen jälleenmyynti vasta työlästä onkin.

Hänhän se arvosteli muita. En edes tietäisi moisen tollon olemassaolosta, jollei hän olisi rynnännyt tänne sättimään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellei lasta opeta merkkivaatteisiin, niin esim. miesystäväni on vain ajanut lähimpään prismaan tai cittariin ja ostanut uuden talvitakin/hatun/välikausitakin/kengät/sukat/sukkahousut jne. sieltä. Samalla tekee viikon ruokaostokset. Lapsilleen siis.

1) niitä ei aina suinkaan ole tarjolla.

2) vain tyhmä maksaa täyden hinnan.

3) merkkivaatteet on järkevämpiä koska ne on parempilaatuisia ja niistä saa eteenpäin myymällä rahansa takaisin.

1) Silloin kun kausivaatetta oikeasti tarvitsee, on niitä myös kaupoissa tarjolla. Jos ei Prismassa, niin Cittarissa (tai päinvastoin)

2) vielä tyhmempi ostaa tarjouksesta "varmuuden varalle"

3) merkki ei aina tarkoita parempaa laatua. Lisäksi käytetystä merkkivaatteesta ei saa uuden hintaa, hinta on voinut tippua hyvinkin sen "prismahaalarin" verran. Plus myyntirumba vasta työlästä onkin.

Ja toisekseen, mikä sinä olet arvostelemaan toisten valintoja. Tuo aiemman kirjoittajan mies on selkeän onnistuneesti hoitanut vaateostoksensa lapsilleen ja rahatkin ovat riittäneet.

1) ei ole, ja moskaa ei kannata ulkovaatteeksi ostaa

2) fiksu varautuu

3) tietenkään käytetystä merkkivaatteesta ei saa uuden hintaa, mutta sen saa kaupaksi ja hyvään hintaan,

prismahaalari on jätettä alun alkaenkin ja sen jälleenmyynti vasta työlästä onkin.

Hänhän se arvosteli muita. En edes tietäisi moisen tollon olemassaolosta, jollei hän olisi rynnännyt tänne sättimään

1) Aika monelle se ”moska” kelpaa. Kestää käytössä ihan hyvin. Mutta kuten sanottua, kukin tyylillään. Sinä metsästät merkkituotteita halvalla, me mennään prismaan ja ostetaan sieltä kaikki.

2) Suomalaisessa yltäkylläisessä hyvinvointivaltiossa, missä lähes jokainen kauppa pursuaa kaikenlaista tavaraa ympäri vuoden, mihinkään vaatehommaan ei tarvitse varautua. Tämä on fakta. Saa varautua, jos sellaista arvostaa, mutta pakko ei ole. Lapset saa puettua asianmukaisiin vaatteisiin ilman varautumista ja suunnitteluakin. Se on ihan valinnoista kiinni.

3) Myyntiin menee aikaa. Ei jaksa eikä ole tarvetta pikkuhiluille. Ennemmin lahjoittaa ehjät vaatteet pestynä vaikka sinne kirpparille. Säästetyllä ajalla voi mennä lasten kanssa pulkkamäkeen useampana päivänä.

Valintakysymyksiä, mikään PAKKO ei ole varautua ja ostaa merkkivaatteita ja myydä niitä eteenpäin. Toisellakin tavalla pärjää vallan mainiosti.

T. Suoraan kauppaan miesnainen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haiskahtaa provolta, mutta metätyölle ei annet arvoa koska useimmiten se on turhaa työtä.

Minä lukisin metatyöhön erilaiset pikkuaskareet, kuten vessapaperirullan vaihtaminen, jääkaapin siistiminen, saippuapullojen täyttäminen ym. Ne eivät ole turhia hommia, mutta ainakin meillä jäävät useimmiten minulle.

Samaa mieltä. Meillä vissiin tyypit luulee, että saippuapullo (täytettävä) on loputon.

Ja tähän vielä mikron pyyhkiminen, sen kuvun pesu, leivänpaahtimen alaosan tyhjennnys, käsipyyhkeiden vaihto, pahvien vienti, pesukoneen nukkasihdin tyhjennys, tyhjien shamppoopullojen vienti roskiin jne..

Siis näitä on oikeasti ihan loputtomiin jos alkaa miettimään. Meillä ei esim teinillä tulisi mielenkään leivänpaahtimen alaosaa joskus tyhjentää. Ei varmaan edes tiedä, että sellainen on olemassa. Tai, että mies pesisi mikrokuvun.

Onko kukaan koskaan kertonut näitä asioita heille? Okei, onhan se tuskastuttavaa jos aikuinen ei tiedä että tällaisia juttuja on tehtävä, mutta lapselle/teinille ne pitää joskus selittää ensimmäisen kerran. Ehkä mieskään ei tiedä, kun vanhemmat eivät koskaan lapsuudenkodissa suoraan kertoneet, vaan tyytyivät taivastelemaan, että on se kumma kun tuo poikakaan ei yhtään ymmärrä mikron putsauksen päälle. Luonto voi nostaa tikanpojan puuhun monissa asioissa, mutta ei kukaan luonnostaan tiedä, millaisia sopukoita modernissa kodissa on puhdistettava. Nohevimmat katsovat mallia (varmaan monilla naisilla on juuri tämä), toiset oppivat eri tavalla.

Miksi itsestäänselvyydet pitäisi kertoa? Joskus ihan voisi omilla aivoilla ajatella. Ei mullekaan kukaan opettanut, että saippua pullo täytetään kun se loppuu. Ihan osasin omilla aivoilla ajatella.

Tai, että jos leivänpaahdin käryää niin kannattaisiko jotain tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyö on kuin joku outo kultti, kummallinen ajatustapa. Se miten sitä kuvaillaan kuulostaa ihan normaalilta arjelta ja ajattelulta, jota joka ikinen ihminen harrastaa siinä touhujensa sivussa. Tämäkö yritetään nyt nostaa työsuoritukseksi ja sankaruudeksi? Kylläpä naurattaa. Kyse on vain siitä, minkä asioiden ajattelun kukin kokee tärkeäksi. Mies ei yleensä koe omaksi asiakseen miettiä esimerkiksi vaimon siteiden riittävyyttä, ei välttämättä keksi että mitä se kummin kaiman 11-vuotias tyttö haluaisi synttärilahjaksi ja niin edelleen. Miehellä on taas omat juttunsa, jotka hän käy mielessään läpi, mutta ei koe että se olisi jonkilainen työsuoritus.

Sinkkumiehet eivät varmaan kerta kaikkiaan pärjää arjessa, kun ei ole naista tekemässä metatyötä. Mitenkähän ne raukat saavat edes syödäkseen?

Oikeastiko et ymmärrä mitä eroa on sillä että ostaa saippuan itselleen, ja katsoo että itselle on puhtaat vaatteet huomiseksi vs että tekee sen 4 hengen taloudessa (2aik.2lasta) kaikkien puolesta? Tai edes kolmen puolesta? Hyvä ystäväni (miespuolinen) väsyi totaalisesti kun muutti yhteen naisen kanssa jolla oli 2 lasta. Kaverillani itsellään oli 1 lapsi, viikko-viikko. Tuossa perheessä kaikki jäi kaverilleni metatyöksi, ja lopulta fyysiseksikin työksi.

sama saippua se on siinä kylppärissä oli taloudessa 1 tai 4 henkilöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellei lasta opeta merkkivaatteisiin, niin esim. miesystäväni on vain ajanut lähimpään prismaan tai cittariin ja ostanut uuden talvitakin/hatun/välikausitakin/kengät/sukat/sukkahousut jne. sieltä. Samalla tekee viikon ruokaostokset. Lapsilleen siis.

1) niitä ei aina suinkaan ole tarjolla.

2) vain tyhmä maksaa täyden hinnan.

3) merkkivaatteet on järkevämpiä koska ne on parempilaatuisia ja niistä saa eteenpäin myymällä rahansa takaisin.

1) Silloin kun kausivaatetta oikeasti tarvitsee, on niitä myös kaupoissa tarjolla. Jos ei Prismassa, niin Cittarissa (tai päinvastoin)

2) vielä tyhmempi ostaa tarjouksesta "varmuuden varalle"

3) merkki ei aina tarkoita parempaa laatua. Lisäksi käytetystä merkkivaatteesta ei saa uuden hintaa, hinta on voinut tippua hyvinkin sen "prismahaalarin" verran. Plus myyntirumba vasta työlästä onkin.

Ja toisekseen, mikä sinä olet arvostelemaan toisten valintoja. Tuo aiemman kirjoittajan mies on selkeän onnistuneesti hoitanut vaateostoksensa lapsilleen ja rahatkin ovat riittäneet.

1) ei ole, ja moskaa ei kannata ulkovaatteeksi ostaa

2) fiksu varautuu

3) tietenkään käytetystä merkkivaatteesta ei saa uuden hintaa, mutta sen saa kaupaksi ja hyvään hintaan,

prismahaalari on jätettä alun alkaenkin ja sen jälleenmyynti vasta työlästä onkin.

Hänhän se arvosteli muita. En edes tietäisi moisen tollon olemassaolosta, jollei hän olisi rynnännyt tänne sättimään

1) Aika monelle se ”moska” kelpaa. Kestää käytössä ihan hyvin. Mutta kuten sanottua, kukin tyylillään. Sinä metsästät merkkituotteita halvalla, me mennään prismaan ja ostetaan sieltä kaikki.

2) Suomalaisessa yltäkylläisessä hyvinvointivaltiossa, missä lähes jokainen kauppa pursuaa kaikenlaista tavaraa ympäri vuoden, mihinkään vaatehommaan ei tarvitse varautua. Tämä on fakta. Saa varautua, jos sellaista arvostaa, mutta pakko ei ole. Lapset saa puettua asianmukaisiin vaatteisiin ilman varautumista ja suunnitteluakin. Se on ihan valinnoista kiinni.

3) Myyntiin menee aikaa. Ei jaksa eikä ole tarvetta pikkuhiluille. Ennemmin lahjoittaa ehjät vaatteet pestynä vaikka sinne kirpparille. Säästetyllä ajalla voi mennä lasten kanssa pulkkamäkeen useampana päivänä.

Valintakysymyksiä, mikään PAKKO ei ole varautua ja ostaa merkkivaatteita ja myydä niitä eteenpäin. Toisellakin tavalla pärjää vallan mainiosti.

T. Suoraan kauppaan miesnainen :D

Tuhlaat moskaan aikaa ja rahaa ja saastutat ympäristöäsi ja jätät lapsillesi moskaa perinnöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyön rasittavuus riippuu varmasti osittain myös talouden rahatilanteesta. Esimerkiksi ruokaostosten suunnitteleminen käy ihan erilaisesta työstä, jos ruokiin on käytettävissä vain tarkka budjetti, millä joutuu ruokkimaan perheen.

Muistan itse, miten raivostuttavaa oli yksin vastata itseni ja miehen ruokahuollosta ja taloudesta, kun mies oli kuntoutustuella. Silloin joutui oikeasti pohtimaan, miten sillä budjetilla syötiin jollain lailla monipuolisesti. Rahaa piti tottakai jäädä myös pesuaineisiin, vessapaperiin, kissanruokaan, vaatteisiin, laskuihin jne...

Ja mies tottakai piti itsestäänselvyytenä, että aina löytyi leivinpaperia, mausteita, konetiskitabletteja, pölypusseja, paristoja jne jne. Ja jos miehen laittoi ostoslistan kanssa kauppaan, toi kaikkea ihan liian kallista. Hän ei edes yrittänyt ostaa edullisempia vaihtoehtoja mistään. Ja sitten valitti, miten kallista meidän elämä oli, kun kyllähän viikon pärjäisi vaikka 20 eurolla: Sillähän saa jo monta jauhelihapakettia!

Täähän vaan todistaa siitä että sinä koit valtavana työtaakkana asian jonka mies ratkaisi viidessä sekunnissa. Jauhelihaa syömällä muita juttuja ei tarvitse miettiä ja rahat riittää. Älykästä.

Eihän mies ratkaissut mitä ruokia tehdään niin, että ne ovat ravintoarvoiltaan hyvät ja terveelliset. Säilyvyyttäkin täytyy miettiä, jos ostaa vaikka viikon ruuat kerralla. Ei vaimolta kulu sen kauempaa sen jauhelihapaketin keksimiseen, mutta tarvitsee vähän muitakin ideoita, että ne jalostuvat eteen valmiiksi ruuaksi.

Kerro toki 5s mietinnällä, miten 20€ saa viikoksi kahdelle hengelle terveellistä ruokaa jauhelihasta ja voimme täällä AV:llä tunnustaa ylivertaisuutesi. Laita se viikon ruokalista tähän ketjuun. Ruokalistan tulee olla monipuolinen ja terveellinen. Esim. korkeintaan 3 pastaruokaa ja silloinkin kasvisten on näyteltävä osaa ateriasta.

Miten ihmeessä aikoinaan lapset on selvinny hengissä, vaikka ei oo mietitty viikon rupkalistoja ja laskettu makroja, kuituja, proteiineja jne...herrajumala.

Tehtävänanto oli minusta aika selkeä: mieti tiukalla budjetilla terveelliset ateriat. Tähän vastattiin, että onnistuu mieheltä 5s mietinnällä. Tuo taivastelusi vanhoista hyvistä ajoista ei nyt liity tähän mitenkään. Ole hyvä ja osoita sinäkin ylivertaiset metatyökykysi.

Miksi ihmeessä pitäisi suunnitella koko perheen ruoat viikoksi 20 eurolla? Mikä ihmeen raja tuo 20 euroa on? Jos olet sairaseläkkeellä, kuntoutuja tms. niin pahoittelut siitä, mutta kyllä kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä rahaa on laitettavaksi ruokaan enemmän kuin 20 euroa viikossa. Ellei ole, on elämänhallinnassa jotain pahasti vialla.

Onko sinulla jokin erityinen syy, miksi sinulla on käytettäväksi vain 20 euroa viikossa useamman lapsen ja kahden aikuisen ruokiin?

Ei ole tehtävänannon kannalta sillä nyt merkitystä. Mutta jos luit alkuperäisen tekstin, siinä luki, että se oli miehen näkökulma. Tähän kommentoija vastasi, että siinähän se ongelma ratkesi.

Ja vaikka nyt muuttaisimme tehtävänannon vaikka 50€/vk, niin en usko sillä olevan väliä koska yksikään metatöiden vähättelijä ei nyt näytä kuitenkaan itse pystyvän tähän vastaamaan. Aikaa tämän miettimiseen menisi varmaankin liian kauan.

Case and point.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellei lasta opeta merkkivaatteisiin, niin esim. miesystäväni on vain ajanut lähimpään prismaan tai cittariin ja ostanut uuden talvitakin/hatun/välikausitakin/kengät/sukat/sukkahousut jne. sieltä. Samalla tekee viikon ruokaostokset. Lapsilleen siis.

1) niitä ei aina suinkaan ole tarjolla.

2) vain tyhmä maksaa täyden hinnan.

3) merkkivaatteet on järkevämpiä koska ne on parempilaatuisia ja niistä saa eteenpäin myymällä rahansa takaisin.

1) Silloin kun kausivaatetta oikeasti tarvitsee, on niitä myös kaupoissa tarjolla. Jos ei Prismassa, niin Cittarissa (tai päinvastoin)

2) vielä tyhmempi ostaa tarjouksesta "varmuuden varalle"

3) merkki ei aina tarkoita parempaa laatua. Lisäksi käytetystä merkkivaatteesta ei saa uuden hintaa, hinta on voinut tippua hyvinkin sen "prismahaalarin" verran. Plus myyntirumba vasta työlästä onkin.

Ja toisekseen, mikä sinä olet arvostelemaan toisten valintoja. Tuo aiemman kirjoittajan mies on selkeän onnistuneesti hoitanut vaateostoksensa lapsilleen ja rahatkin ovat riittäneet.

1) ei ole, ja moskaa ei kannata ulkovaatteeksi ostaa

2) fiksu varautuu

3) tietenkään käytetystä merkkivaatteesta ei saa uuden hintaa, mutta sen saa kaupaksi ja hyvään hintaan,

prismahaalari on jätettä alun alkaenkin ja sen jälleenmyynti vasta työlästä onkin.

Hänhän se arvosteli muita. En edes tietäisi moisen tollon olemassaolosta, jollei hän olisi rynnännyt tänne sättimään

En jaksa enää noista kohdista 1-3 vääntää, menee eipäs juupas jankkaamiseksi, mutta missä sinä olet nähnyt "tollon" ja "sättimistä".

"Ellei lasta opeta merkkivaatteisiin..." Tuo oli melko neutraali toteamus, ei edes varsinaisesti syyttänyt merkkivaatteiden ostamisesta.

Vierailija kirjoitti:

"Kyse ei siis olekaan mistään työstä ja sen hoitamisesta vaan arvostuksen tarpeesta. Case closed."

Mitä ketjun otsikossa kysytään?

Miten niin asia on loppuunkäsitelty?

Eikö arvostuksesta saa puhua? Tai sen tarpeesta? Itsekö et sitä tarvitse? En usko.

Minä vaadin arvostusta marsuharrastuksestani mutten sitä saa yhyy byäää yy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyö-hupatus on kyllä huvittavaa. Kaikesta normaaliin elämään kuuluvastakin pitäisi saada arvostusta. Tuo on kyllä marttyyri-asenteellisen toiveuni.

Ja miksi ei? Normaalia elämää osaa arvostaa, jos on joutunut elämään muilla tavoilla.

Omien vanhempieni elämänhallinta oli vuosia alle arvostelun. Osasin itse jo alle 10-vuotiaana metatyön paremmin kuin ns. aikuinen äitini.

Kun joka vuosi ihmetellään, että talvi tulee ja jostain pitää saada lapsille vaatteita, kun asunto on mörskä joka joskus ehkä remontoidaan, kun ruokaa aletaan miettiä sitten kun kaikilla on jo nälkä eikä kaapeissa ole mitään ja jostain pitää saada jotain syötävää velaksi (sieltä mistä uskaltaa ottaa lisää velkaa, vaikka se on kallein), tietää että metatyön osuus on puhdas 0.

Hui hai. Tuossahan on valtavasti metatyötä. Kyse on vain siitä, että se on huonoa, koska joudutaan tekemään ad hoc ja aina uudelleen. Systeemeillä ja rutiineilla metatyö tehdään kerran (tai harvoin) kunnolla, jonka jälkeen sitä ei ole. Metatyön suuresta määrästä valittavilla on juurikin elämänhallintaongelma. Ei välttämättä sellaista kuin kuvailit, vaan toisinpäin, yritetään hallita liian paljon ja usein, mutta ei osata. Itse tehtyä turhaa hallinnollista taakkaa. Jokaisen arkiviikon jokaisen päivän jokaista askaretta ei yksinkertaisesti tarvitse metatasolla tehdä eli siis erikseen suunnitella, jos on toimivat rutiinit ja käytännöt. Ne hoituvat vaivatta kuin itsestään. Sama koskien vuoden kiertoon liittyviä asioita. 

Paitsi ettei metatyötä juurikaan tehty, koska se jäi usein pähkäilyksi. Taaksensa jätti, edestään löysi. Loput vasemmalla kädellä.

Väärin. Metatyötä ovat juuri nuo pähkäilyt. Sitähän metatyö nimenomaan on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyön rasittavuus riippuu varmasti osittain myös talouden rahatilanteesta. Esimerkiksi ruokaostosten suunnitteleminen käy ihan erilaisesta työstä, jos ruokiin on käytettävissä vain tarkka budjetti, millä joutuu ruokkimaan perheen.

Muistan itse, miten raivostuttavaa oli yksin vastata itseni ja miehen ruokahuollosta ja taloudesta, kun mies oli kuntoutustuella. Silloin joutui oikeasti pohtimaan, miten sillä budjetilla syötiin jollain lailla monipuolisesti. Rahaa piti tottakai jäädä myös pesuaineisiin, vessapaperiin, kissanruokaan, vaatteisiin, laskuihin jne...

Ja mies tottakai piti itsestäänselvyytenä, että aina löytyi leivinpaperia, mausteita, konetiskitabletteja, pölypusseja, paristoja jne jne. Ja jos miehen laittoi ostoslistan kanssa kauppaan, toi kaikkea ihan liian kallista. Hän ei edes yrittänyt ostaa edullisempia vaihtoehtoja mistään. Ja sitten valitti, miten kallista meidän elämä oli, kun kyllähän viikon pärjäisi vaikka 20 eurolla: Sillähän saa jo monta jauhelihapakettia!

Täähän vaan todistaa siitä että sinä koit valtavana työtaakkana asian jonka mies ratkaisi viidessä sekunnissa. Jauhelihaa syömällä muita juttuja ei tarvitse miettiä ja rahat riittää. Älykästä.

Eihän mies ratkaissut mitä ruokia tehdään niin, että ne ovat ravintoarvoiltaan hyvät ja terveelliset. Säilyvyyttäkin täytyy miettiä, jos ostaa vaikka viikon ruuat kerralla. Ei vaimolta kulu sen kauempaa sen jauhelihapaketin keksimiseen, mutta tarvitsee vähän muitakin ideoita, että ne jalostuvat eteen valmiiksi ruuaksi.

Kerro toki 5s mietinnällä, miten 20€ saa viikoksi kahdelle hengelle terveellistä ruokaa jauhelihasta ja voimme täällä AV:llä tunnustaa ylivertaisuutesi. Laita se viikon ruokalista tähän ketjuun. Ruokalistan tulee olla monipuolinen ja terveellinen. Esim. korkeintaan 3 pastaruokaa ja silloinkin kasvisten on näyteltävä osaa ateriasta.

Miten ihmeessä aikoinaan lapset on selvinny hengissä, vaikka ei oo mietitty viikon rupkalistoja ja laskettu makroja, kuituja, proteiineja jne...herrajumala.

Tehtävänanto oli minusta aika selkeä: mieti tiukalla budjetilla terveelliset ateriat. Tähän vastattiin, että onnistuu mieheltä 5s mietinnällä. Tuo taivastelusi vanhoista hyvistä ajoista ei nyt liity tähän mitenkään. Ole hyvä ja osoita sinäkin ylivertaiset metatyökykysi.

Miksi ihmeessä pitäisi suunnitella koko perheen ruoat viikoksi 20 eurolla? Mikä ihmeen raja tuo 20 euroa on? Jos olet sairaseläkkeellä, kuntoutuja tms. niin pahoittelut siitä, mutta kyllä kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä rahaa on laitettavaksi ruokaan enemmän kuin 20 euroa viikossa. Ellei ole, on elämänhallinnassa jotain pahasti vialla.

Onko sinulla jokin erityinen syy, miksi sinulla on käytettäväksi vain 20 euroa viikossa useamman lapsen ja kahden aikuisen ruokiin?

Ei ole tehtävänannon kannalta sillä nyt merkitystä. Mutta jos luit alkuperäisen tekstin, siinä luki, että se oli miehen näkökulma. Tähän kommentoija vastasi, että siinähän se ongelma ratkesi.

Ja vaikka nyt muuttaisimme tehtävänannon vaikka 50€/vk, niin en usko sillä olevan väliä koska yksikään metatöiden vähättelijä ei nyt näytä kuitenkaan itse pystyvän tähän vastaamaan. Aikaa tämän miettimiseen menisi varmaankin liian kauan.

Case and point.

Jos ei ole pakko elää suoraan kädestä suuhun, niin miksi ihmeessä leikkisin leikkiä, että nyt leikisti rahaa olisi käytettävissä vain 50 euroa ja sillä pitäisi ostaa ruokaa viikoksi. Uskoisin että tämä juuri on esimerkiksi meidän kahden erona. Minä en tee ongelmia aiheista jotka eivät ole ongelmia. En ala ratkomaan kuvitteellisia juttuja. Meillä on rahaa käsittääkseni normaalin verran, ostetaan kaupasta hedelmiä, vihanneksia, kalaa, kaura- ja ruisleipää, puuroa, maitoa, lihaa, pastaa, riisiä, perunaa ihan kuten kuka tahansa muukin. Otetaan mitä tarvitaan ja mennään kassalle sen kummemmin laskematta. Suunnitteluun menee sen verran aikaa, että mietitään miehen kanssa yhdessä, että mitä koko perhe syö viikon aikana. Kukaan ei ole meidän perheestä lihava. Lapset on päin vastoin hoikkia. Kaikki syö kasviksia, hedelmiä ja kuituja. Ei ole puutetta vitamiineista eikä muista. Leikitään ja liikutaan lasten kanssa. Ollaan terveitä. Ei ole tarvetta tehdä esimerkiksi ruokailusta tämän isompaa ongelmaa. Siihen ei ihan oikeasti meiltä mene tämän enempää aikaa. Käydään töissä, tienataan molemmat. Eletään varojemme mukaan ja säästöön jää rahaa. En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä tämän isompaa suoritusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska tuollainen metatyö kuuluu jokaisen ihmisen arkeen, riippumatta sukupuolesta tai siviilisäädystä. Itse mietin eilispäivänä pitkään esimerkiksi; Milloin ottaa yhteyttä graduohjaajaan, milloin jatkaa gradua, pitäisikö ruveta suunnittelemanaan tammikuun opetustunteja, mitä tarjota uutenavuotena kavereille, pitäisikö ostaa uusi takki,milloin sinkkuus loppuu/löytäisi treffikumppaneita,kehtaako yhtä naista pyytää uutenavuotena bileisiin...ja olen sinkkumies.

Pointti on lähinnä se, että kaikki tekevät ajattelu - ja suunnittelutyötä jatkuvasti. Tämä ei näy päällepäin ja usein näitä ei voi siirtää muille. Joten on melko typerää ottaa joku kilpailu, että kuka murehtii eniten. Kun sitä ei näe eikä voi mitata. Useammat ihmiset ajattelevat, että tämä on vain pakollista hommaa jossain määrin, mutta yrittävät rentoutua samalla parhaansa mukaan.

Niin, henkilökohtaisissa/ omaan työhön/ opiskeluun liittyvissä asioissa tekeekin, sne sijaan perheessä kaiken tekeminen joka tasolla valuu yleensä naisen tehtäväksi. Silloinpa ei olekaan enää kyse yksittäisen ihmisen pohdinnoista, vaan sillä naisen tekemällä metetyöllä pyöritetään koko huushollin arki.

Tästä oli täällä joulun aikaan hyvä esimerkki. Siinä nainen oli kieltäytynyt appivanhempien vierailusta joulupäivänä, kun nämä olivat sitä ennen kieltäytyneet tulemasta jouluaattona syömään. Nainen kertoi, että hän oli varannut ruokaa omalle perheelle ja vieraille aatoksi ja joulupäiväksi sitten jämät omalle perheelle. Nainen haukuttiin lyttyyn, kun tämä ei ollut varmuuden vuoksi varautunut siihen, että joku haluaa joulupäivänä heille syömään. Äkkiäkös nainen olisi kattanut kaksi lautasta lisää tai piipahtanut kaupassa ja tekaissut nopsaan risoton. Kumma, kun miehelle ei tullut mieleen, että teenpä varulta jotain, jos vanhemmat tulevat kylään. Aika monessa naista haukkuvassa kommentissa oli maininta "olen nainen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellei lasta opeta merkkivaatteisiin, niin esim. miesystäväni on vain ajanut lähimpään prismaan tai cittariin ja ostanut uuden talvitakin/hatun/välikausitakin/kengät/sukat/sukkahousut jne. sieltä. Samalla tekee viikon ruokaostokset. Lapsilleen siis.

1) niitä ei aina suinkaan ole tarjolla.

2) vain tyhmä maksaa täyden hinnan.

3) merkkivaatteet on järkevämpiä koska ne on parempilaatuisia ja niistä saa eteenpäin myymällä rahansa takaisin.

1) Silloin kun kausivaatetta oikeasti tarvitsee, on niitä myös kaupoissa tarjolla. Jos ei Prismassa, niin Cittarissa (tai päinvastoin)

2) vielä tyhmempi ostaa tarjouksesta "varmuuden varalle"

3) merkki ei aina tarkoita parempaa laatua. Lisäksi käytetystä merkkivaatteesta ei saa uuden hintaa, hinta on voinut tippua hyvinkin sen "prismahaalarin" verran. Plus myyntirumba vasta työlästä onkin.

Ja toisekseen, mikä sinä olet arvostelemaan toisten valintoja. Tuo aiemman kirjoittajan mies on selkeän onnistuneesti hoitanut vaateostoksensa lapsilleen ja rahatkin ovat riittäneet.

1) ei ole, ja moskaa ei kannata ulkovaatteeksi ostaa

2) fiksu varautuu

3) tietenkään käytetystä merkkivaatteesta ei saa uuden hintaa, mutta sen saa kaupaksi ja hyvään hintaan,

prismahaalari on jätettä alun alkaenkin ja sen jälleenmyynti vasta työlästä onkin.

Hänhän se arvosteli muita. En edes tietäisi moisen tollon olemassaolosta, jollei hän olisi rynnännyt tänne sättimään

1) Aika monelle se ”moska” kelpaa. Kestää käytössä ihan hyvin. Mutta kuten sanottua, kukin tyylillään. Sinä metsästät merkkituotteita halvalla, me mennään prismaan ja ostetaan sieltä kaikki.

2) Suomalaisessa yltäkylläisessä hyvinvointivaltiossa, missä lähes jokainen kauppa pursuaa kaikenlaista tavaraa ympäri vuoden, mihinkään vaatehommaan ei tarvitse varautua. Tämä on fakta. Saa varautua, jos sellaista arvostaa, mutta pakko ei ole. Lapset saa puettua asianmukaisiin vaatteisiin ilman varautumista ja suunnitteluakin. Se on ihan valinnoista kiinni.

3) Myyntiin menee aikaa. Ei jaksa eikä ole tarvetta pikkuhiluille. Ennemmin lahjoittaa ehjät vaatteet pestynä vaikka sinne kirpparille. Säästetyllä ajalla voi mennä lasten kanssa pulkkamäkeen useampana päivänä.

Valintakysymyksiä, mikään PAKKO ei ole varautua ja ostaa merkkivaatteita ja myydä niitä eteenpäin. Toisellakin tavalla pärjää vallan mainiosti.

T. Suoraan kauppaan miesnainen :D

Tuhlaat moskaan aikaa ja rahaa ja saastutat ympäristöäsi ja jätät lapsillesi moskaa perinnöksi.

Mitäpä tuohon sanoisi, vai niin? Harmin paikka?

Kerron salaisuuden: merkkivaatteet tehdään ihan samalla tavalla halpamaissa, aidosti ekologiset vaatteet löytää ihan muualta ja maksaa useita satoja pelkkä paita. Jos sulla on rahaa laittaa ruokaan 20 euroa viikossa, niin tuskin ostat niitä aidosti kestäviä ekologisia vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Metatyö on se mikä pitää parisuhteen pystyssä. Jos naiset eivät sitä tekisi niin ei tulisi lapsia kun mies ei tietäisi koska ovulaatio on.

No en minä 25 vuotta sitten suonut ajatustakaan millekään ovulaatiolle (en muista tiesinkö koko ovulaatiosta hölkäsen pöläystäkään), vaan ukon kanssa pantiin silloin kun halutti ja tuntui hyvältä. Ja kappas vaan, raskaus alkoi mutkattomasti ilman "metatyötä".

Toki, jos on ongelmia raskautumisen kanssa, niin ymmärrän ovulaatiopölinät, muuten en. 

---

Mitä tulee verhoihin, niin minä kyllä tykkään vaihdella verhoja, mutta se sujuu ajattelemattakin. Saatan vaikka yhtenä launataipäivänä alkaa vaihtamaan, jos sellainen fiilis tulee. Otan kaapista mieleiseni verhot, silitän, ikkunasta pois toiset ja uudet tilalle ja kas näin, verhot ovat vaihtuneet ilman metätyötä. Tai en ainakaan tunnista mikä tuossa olisi ollut metatyötä, koska koko sana on itselleni (47v.) täysin uusi ja en oikein meinaa sisäistää mitä se tarkoittaa. Asiat ovat aina sujuneet ilman sen kummempia suunnitteluja tai listojen tekemisiä.