Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi naisten metatyötä ei arvosteta?
29.12.2020 |
Aina vain puhutaan kotitöistä, mutta ne eivät ole vain niitä fyysisiä kotitöitä kuten pyykin peseminen tai imurointi.
Metatyö on osaltaan paljon raskaampaa kuin itse fyysinen toteuttaminen.
Itse olen tänään mm. listannut, että mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta, koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi (tänä talvena jo?), kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä, kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna, koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa, mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa, onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin, koska vaihdetaan verhot ja mitkä, sopiiko verhojen vaihto pesurytmiin jne jne jne.
Kommentit (499)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tuo ei ole mitenkään erikoista suurta ponnistusta vaativaa. Samaan tapaan kukaan ei arvosta sitä että autot on muistettu huoltaa, katsastaa, niissä on kaikki nesteet kunnossa jne. lämmitys toimii, ikkunat ei vedä, lukot on öljytty, takka ei sytytä takoa, ulko ovet on illalla kiinni, sähkölaitteet on sammuteltu, kemikaalit on turvallisissa paikoissa, poistumisreitit tulipalojen varalta on auki, talon kuntoa tarkkaillaan säännöllisesti ettei tule isoja vahinkoja jne.
Ainakun nämä tapahtuu täällä vaimon suunnasta katsottuna maagisesti ja itsestään. Ihan kiva että viitsii etukäteen tsekata lasten vaatetusta. Itse menen kauppaan ja ostan tarpeellisen sitten kun se tarvitaan.
Heh. Ensinnäkin on fiksua suunnitella se lasten vaatetus ennakkoon. Ei tule hätätilanteita ja säästää tuhansia.
Plus että kaupassa ei välttämättä ole enää mitään, kun sinä keksit, että nyt tarvittaisiin.
Esimerkiksi välikausivaatteita tilataan kauppoihin niin vähän, että jos et hanki sellaista keväällä, olet syksylläkin ilman.
Plus että lapsetkin on erimallisia eli esimerkiksi hoikalle pitkäraajaiselle on pakko metsästää ihan tiettyjä merkkejä, että ne vaatteet ei ole purjeina lepattamassa lapsen ympärillä.
Plus että tiettyjä kokoja on saatavilla tosi vähän. Esimerkiksi tytöillä koko 134 on sellainen.
"Välikausivaate" on ylipäätään terminä keksitty jotta voitais myydä vähän enemmän turhia vaatteita av-mammoille.
Tarvittavat päällysvaatteet on toppahaalari ja ohut "kesähaalari".
Nimitä sitä sitten kesähaalariksi. Silti saatavuus on tismalleen tuo kuvaamani.
Kaupat tilaa niitä vain keväisin eli syksyllä et sellaista löydä vaikka tarvitsisit.
Jaa? Ei mulla ole koskaan ollut mitään ongelmia löytää kaupoista haluamiani vaatteita. Syksyllä eivät varmaan tilaa noita koska syksyllä ostan niitä toppahaalareita. Siihen saakka käytetään sitä kesähaalaria ja vaatteita sen alla.
Koska et selvästikään huolehdi lasten vaatteista.
Milläs sinä käytät lapsella sirä kesähaalaria jos et ole tajunjut keväällä huolehtia asiasta?
Sinähän juuri sössötit että menet vaan kauppaan. Kas kun siellä e vaan ole niitä enää syksyllä.
On siellä. Mutta syksyllä sellaista ei tarvitse ostaa kun sellainen on ostettu jo silloin keväällä kun sen tarve on alkanut. Samaan tapaan en yritä keväällä ostaa toppavaatteita. Niitäkin muuten kaupoista keväisinkin saa kyllä. Ja saa myös keskellä kesää jos niikseen tulee.
Ei todellakaan ole.
Eikä se tarve välttämättä ole ollut suinkaan silloin keväällä, vaan lapselle on käynyt vanha puku.
Silti pitää miettiä myös nokkaansa pidemmälle ja laskea myös se syksyn tarve ja varautua.
Se on juurikin sitä metatyötä, jonka sinä itse väitit kokonaan hoitavasi vain marssimalla kauppaan kun tarvitset jotain.
Ostaa vaan kasvuvaralla. Kausivaatteita ei tartte välttämättä suunnitella sen kummemmin. Menee kauppaan ja ostaa, ostaa hieman isommassa koossa, että on kasvuvaraa. Vaikka miehen muksuilla on vaatteita vaihdettavaksi asti, niin jopa minä, joka en ole päävastuussa lapsista, tiedän ja muistan millaisia vaatteita lapsilla on ja minkä kokoisia. Asioita ei ihan oikeasti välttämättä tarvitse tehdä sen vaikeammin...
1) aivan, eli pitää suunnitella ja ostaa keväällä kasvuvaralla eli itsekin toteat, ettei voi vaan mennä syksyllä kauppaan ostamaan
2) ja niin, tyhjästäkö ne kaikki muistamasi vaatteet on ilmestyneet? Keiju tuonut?
3) Kausivaatteet nimenomaan pitää ja kannattaa suunnitella, vain täydellinen idiootti marssii kauppaan pällistelemään
4) yleensä lapsia on useampia, jolloin vaatteet kiertävät, niitä myös kierrätetään jolloin niitä tulee sukulaisilta ja ystäviltä - nämä pitää kaikki käydä läpi ensin ennen kuin alkaa edes suunnitella, saati menee kauppaan
5) olet pihalla kuin lumiukko, taidat olla tuon tuikkukippomiehen uusi hahmo
1) ei sitä kasvuvaraa tartte sen enempää suunnitella, kun toteaa, että vaatteet ovat nyt tämän kokoiset, ostetaan isommassa koossa :D. Miten paljon aikaa sä käytät siihen suunnitteluun?
2) vaatteet tulee kaupasta. Kuten se ruokakin. Yleensä samalla reissulla :D.
3) Ollaan ilmeisesti idi**tteja. Ei suunnitella kausivaatteita, vaan mennään kauppaan ostamaan. Sori siitä.
4) Sukulaislasten vaatteiden mallaamisessa ei pitkään mene. Mitään jättimäistä kasaa ei suostuttais ottamaan vastaan, vaan ohjattaisiin uffille.
Pakko myöntää, että olen aika hämmentynyt siitä miten vaikeaksi joku saa elämänsä järjestettyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aihe on aina yhtä ristiriitainen ja surullista luettavaa. Loppujen lopuksi kyse on siitä, mitä kukin kokee raskaaksi. Joku suunnittelee ajaessaan autoa eikä edes huomaa, että teki siinä jotain "työtä", toinen istuu sunnuntai-iltana alas kynän ja kalenterin äärelle ja suunnittelee koko viikon asiat minuuttiaikataululla. Helppo on kummankin arvostella sitä toista ja ylistää omaa tapaansa.
Olen tällä palstalla toistuvasti miettinyt, miten ihmiset selviävät niin nopeasti päivän kotitöistä kuten pyykinpesusta ja astioiden pesusta. Vihaan noita molempia hommia ja omasta mielestäni siihen menee tolkuttomasti aikaa. Palstalla taas on yksimielisesti todettu, että kumpaankin menee viisi minuuttia päivässä, jos on normaali ihminen.
No, minä en ole normaali ihminen, olen todennut sen ihan kellon kanssa: pyykin lajittelu koneeseen (tummat ja vaaleat erilleen, pyyhkeet ja alusvaatteet erilleen muusta pyykistä), pesuaineiden mittaus ja koneen käynnistäminen 1-2 minuuttia; märän pyykin ripustaminen kuivumaan 10 minuuttia; kuivan pyykin viikkaus ja vienti kaappeihin toinen 10 minuuttia, jos on silitettävää niin vähintään vielä 10 minuuttia. Päivittäiseen pyykinpesuun menee minulta 20-30 minuuttia. Astioiden peseminen vaikka minulla on kone, vie lähes yhtä kauan. Likaiset koneeseen 5-15 minuuttia (riippuu siitä, miten paljon pitää esipestä esim. kattiloita tms), puhtaat hyllyille 10 minuuttia ja niiden astioiden pesu, joita ei voi syystä tai toisesta laittaa koneeseen noin 5 minuuttia. Yhteensä siis käytän näihin toimiin tunnin päivässä, kun taas lukemattomat ihmiset käyttävät enintään 5 minuuttia ja moni vielä paljon vähemmän. Joku ei täytä konetta lainkaan, koska astiat laitetaan sinne suoraan käytön jälkeen (ilmeisesti padat ja pannut vain lentävät koneeseen hellalta), jonkun tyhjentäminen ei vie minuuttia kauempaa ja kuulemma pyykkikin vain nakataan puhtaana kaappiin ilman sen kummempaa lajittelua, viikkausta tai kantamista.
Meillä ei vielä ole sellaisia laitteita, jotka eivät vaatisi konkreettisia toimenpiteitä ja siksi teen inhoamaani työtä jopa tunnin päivässä! Aivan samalla tavalla joku suunnittelee lasten uusien vaatteiden ostamisen hyvissä ajoin,, jotta lapset eivät joudu asiasta kärsimään ja joku toinen toteaa päiväkotipäivän päätteeksi, että lapsi on litimärkä, taitaa olla saappaissa reikä ja haalarit puhki, käydäänpä klikkaamassa uudet vaatteet. Tosin tämä jälkimmäinen antaa lapsensa vielä olla muutaman päivän niissä pienissä/rikkinäisissä/sopimattomissa vaatteissa palelemassa odottaessaa sitä pakettia tai vaihtoehtoisesti rynnii päiväkotipäivän jälkeen kauppaan hankkimaan uusia jättäen välistä lapsen muskarin, isomman lapsen jalkapallotreenit ja oman jumpan sekä mahdollisesti muutamat kotityöt esim. seuraavan päivän eväiden valmistamisen tai pyykkien viikkaamisen tms.
Saat tuon kieltämättä kuulostamaan todella vaikealta. Ne padat ja pannut menee koneeseen ruokailun jälkeen siinä missä lautaset ja muutkin. Ylijäämät menee roskiin kätevämmin kun eivät ole kuivuneet kiinni. Käytännössä koskaan ei tarvitse esipesua. Ehkä nopea huuhtelu joskus. Pyykit ovat valmiiksi omissa koreissaan, sen kun heittää koneeseen ja koneen päälle. Nelihenkisessä perheessä pyykkiä ei onneksi tarvitse pestä joka päivä. Ehkä kolmen päivän välein pestynä päivää kohti menee se 5-10 min. Astiat menee siinä sivussa, usein puhtaat kaappeihin ruuanlaiton sivussa, likaiset päätyy "itsestään" koneeseen. Koneen käynnistäminen vie noin 10 s. Rankkaa metatyötä tämän kaiken suunnittelu.
Suunnitelmanne on valmis ja toimii, eli metatyö on tehty.
Varmasti teette muutakin kuin tiskaatte ja pyykkäätte. Siivoatte, käytte kaupassa, harrastatte, matkustatte. Sekin vaatii metatyötä.Juu, vaatii metatyötä ensimmäisillä kerroilla. Kun prosessi on suunniteltu, ei vaadi metatyötä ollenkaan, ainoastaan aivotonta suorittamista.
Osa vaatii, osa ei. Jotkut työt ja tekemiset menee pitkään samoilla rutiineilla, mutta osa vaatii enemmän ennakointia. Eihän lomatkaan mene joka vuosi samoin.
Jos ei välillä uudista ja käytä aivojaan, unohtaa miten tehdään tai tekee turhaa työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tuo ei ole mitenkään erikoista suurta ponnistusta vaativaa. Samaan tapaan kukaan ei arvosta sitä että autot on muistettu huoltaa, katsastaa, niissä on kaikki nesteet kunnossa jne. lämmitys toimii, ikkunat ei vedä, lukot on öljytty, takka ei sytytä takoa, ulko ovet on illalla kiinni, sähkölaitteet on sammuteltu, kemikaalit on turvallisissa paikoissa, poistumisreitit tulipalojen varalta on auki, talon kuntoa tarkkaillaan säännöllisesti ettei tule isoja vahinkoja jne.
Ainakun nämä tapahtuu täällä vaimon suunnasta katsottuna maagisesti ja itsestään. Ihan kiva että viitsii etukäteen tsekata lasten vaatetusta. Itse menen kauppaan ja ostan tarpeellisen sitten kun se tarvitaan.
Heh. Ensinnäkin on fiksua suunnitella se lasten vaatetus ennakkoon. Ei tule hätätilanteita ja säästää tuhansia.
Plus että kaupassa ei välttämättä ole enää mitään, kun sinä keksit, että nyt tarvittaisiin.
Esimerkiksi välikausivaatteita tilataan kauppoihin niin vähän, että jos et hanki sellaista keväällä, olet syksylläkin ilman.
Plus että lapsetkin on erimallisia eli esimerkiksi hoikalle pitkäraajaiselle on pakko metsästää ihan tiettyjä merkkejä, että ne vaatteet ei ole purjeina lepattamassa lapsen ympärillä.
Plus että tiettyjä kokoja on saatavilla tosi vähän. Esimerkiksi tytöillä koko 134 on sellainen.
"Välikausivaate" on ylipäätään terminä keksitty jotta voitais myydä vähän enemmän turhia vaatteita av-mammoille.
Tarvittavat päällysvaatteet on toppahaalari ja ohut "kesähaalari".
Nimitä sitä sitten kesähaalariksi. Silti saatavuus on tismalleen tuo kuvaamani.
Kaupat tilaa niitä vain keväisin eli syksyllä et sellaista löydä vaikka tarvitsisit.
Koko Euroopan nettikaupoista oli loppu? Vai et osaa käyttää nettikauppoja?
Hyvin usein tietyt koot on todellakin loppu koko Euroopasta.
Lapset on erimallisia, eikä nettikaupasta tilatut välttämättä istu ollenkaan. Eikä kootkaan välttämättä täsmää, tai yleensä eivät täsmää, vaan tulee huteja, kun ei saa sovitettua.
Ja mitä tapahtui sille "marssin kauppaan ja ostaa pohautan" -keuhkoamiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aihe on aina yhtä ristiriitainen ja surullista luettavaa. Loppujen lopuksi kyse on siitä, mitä kukin kokee raskaaksi. Joku suunnittelee ajaessaan autoa eikä edes huomaa, että teki siinä jotain "työtä", toinen istuu sunnuntai-iltana alas kynän ja kalenterin äärelle ja suunnittelee koko viikon asiat minuuttiaikataululla. Helppo on kummankin arvostella sitä toista ja ylistää omaa tapaansa.
Olen tällä palstalla toistuvasti miettinyt, miten ihmiset selviävät niin nopeasti päivän kotitöistä kuten pyykinpesusta ja astioiden pesusta. Vihaan noita molempia hommia ja omasta mielestäni siihen menee tolkuttomasti aikaa. Palstalla taas on yksimielisesti todettu, että kumpaankin menee viisi minuuttia päivässä, jos on normaali ihminen.
No, minä en ole normaali ihminen, olen todennut sen ihan kellon kanssa: pyykin lajittelu koneeseen (tummat ja vaaleat erilleen, pyyhkeet ja alusvaatteet erilleen muusta pyykistä), pesuaineiden mittaus ja koneen käynnistäminen 1-2 minuuttia; märän pyykin ripustaminen kuivumaan 10 minuuttia; kuivan pyykin viikkaus ja vienti kaappeihin toinen 10 minuuttia, jos on silitettävää niin vähintään vielä 10 minuuttia. Päivittäiseen pyykinpesuun menee minulta 20-30 minuuttia. Astioiden peseminen vaikka minulla on kone, vie lähes yhtä kauan. Likaiset koneeseen 5-15 minuuttia (riippuu siitä, miten paljon pitää esipestä esim. kattiloita tms), puhtaat hyllyille 10 minuuttia ja niiden astioiden pesu, joita ei voi syystä tai toisesta laittaa koneeseen noin 5 minuuttia. Yhteensä siis käytän näihin toimiin tunnin päivässä, kun taas lukemattomat ihmiset käyttävät enintään 5 minuuttia ja moni vielä paljon vähemmän. Joku ei täytä konetta lainkaan, koska astiat laitetaan sinne suoraan käytön jälkeen (ilmeisesti padat ja pannut vain lentävät koneeseen hellalta), jonkun tyhjentäminen ei vie minuuttia kauempaa ja kuulemma pyykkikin vain nakataan puhtaana kaappiin ilman sen kummempaa lajittelua, viikkausta tai kantamista.
Meillä ei vielä ole sellaisia laitteita, jotka eivät vaatisi konkreettisia toimenpiteitä ja siksi teen inhoamaani työtä jopa tunnin päivässä! Aivan samalla tavalla joku suunnittelee lasten uusien vaatteiden ostamisen hyvissä ajoin,, jotta lapset eivät joudu asiasta kärsimään ja joku toinen toteaa päiväkotipäivän päätteeksi, että lapsi on litimärkä, taitaa olla saappaissa reikä ja haalarit puhki, käydäänpä klikkaamassa uudet vaatteet. Tosin tämä jälkimmäinen antaa lapsensa vielä olla muutaman päivän niissä pienissä/rikkinäisissä/sopimattomissa vaatteissa palelemassa odottaessaa sitä pakettia tai vaihtoehtoisesti rynnii päiväkotipäivän jälkeen kauppaan hankkimaan uusia jättäen välistä lapsen muskarin, isomman lapsen jalkapallotreenit ja oman jumpan sekä mahdollisesti muutamat kotityöt esim. seuraavan päivän eväiden valmistamisen tai pyykkien viikkaamisen tms.
Saat tuon kieltämättä kuulostamaan todella vaikealta. Ne padat ja pannut menee koneeseen ruokailun jälkeen siinä missä lautaset ja muutkin. Ylijäämät menee roskiin kätevämmin kun eivät ole kuivuneet kiinni. Käytännössä koskaan ei tarvitse esipesua. Ehkä nopea huuhtelu joskus. Pyykit ovat valmiiksi omissa koreissaan, sen kun heittää koneeseen ja koneen päälle. Nelihenkisessä perheessä pyykkiä ei onneksi tarvitse pestä joka päivä. Ehkä kolmen päivän välein pestynä päivää kohti menee se 5-10 min. Astiat menee siinä sivussa, usein puhtaat kaappeihin ruuanlaiton sivussa, likaiset päätyy "itsestään" koneeseen. Koneen käynnistäminen vie noin 10 s. Rankkaa metatyötä tämän kaiken suunnittelu.
Suunnitelmanne on valmis ja toimii, eli metatyö on tehty.
Varmasti teette muutakin kuin tiskaatte ja pyykkäätte. Siivoatte, käytte kaupassa, harrastatte, matkustatte. Sekin vaatii metatyötä.Juu, vaatii metatyötä ensimmäisillä kerroilla. Kun prosessi on suunniteltu, ei vaadi metatyötä ollenkaan, ainoastaan aivotonta suorittamista.
Osa vaatii, osa ei. Jotkut työt ja tekemiset menee pitkään samoilla rutiineilla, mutta osa vaatii enemmän ennakointia. Eihän lomatkaan mene joka vuosi samoin.
Jos ei välillä uudista ja käytä aivojaan, unohtaa miten tehdään tai tekee turhaa työtä.
Minä käytän aivojani ihan riittäväati töissä (työskentelen vaativien erityistason nuorten kanssa), vapaa-aika lapsien kanssa vedetään mahdollisimman helpolla. Panostetaan ennemmin yhdessä oloon, kuin suunnitteluun ja aivojen rasittamiseen. Ei kiitos suorittamista perhe-elämään...
Näyttää siis siltä, että kun oikein tikulla kaivaa, niin siitä ihan normi elämästä saa aikaiseksi ihan oikean draaman. On se sitten KAUHEAA, kun pitää oikein suunnitella, että mitä teen ja mitä ostan? Saako tuolle 'metatyölle' Kelasta korvauksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Metatyö on miesvihaajien keksimä miesten syyllistämiseen keksitty huuhaatermi.
2. Miehet pystyvät näkemään milloin esim. polttopuut on loppumassa laskemattakin, ja silloin tehdä lisää tarvittaessa.Mistä hankit puut, mitä puuta, millä hinnalla, paljonko? Kun ei niitäkään vain oteta.
Samasta paikasta kuin 12 edellisenä vuonna. Sillä hinnalla kun tänä vuonna koivuklapia saa. Sen verran kuin peräkärriin kerralla mahtuu.
Ei vaatinut mitään suunnittelua, kun asia muuttui rutiiniksi yli 10 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haiskahtaa provolta, mutta metätyölle ei annet arvoa koska useimmiten se on turhaa työtä.
Minä lukisin metatyöhön erilaiset pikkuaskareet, kuten vessapaperirullan vaihtaminen, jääkaapin siistiminen, saippuapullojen täyttäminen ym. Ne eivät ole turhia hommia, mutta ainakin meillä jäävät useimmiten minulle.
Samaa mieltä. Meillä vissiin tyypit luulee, että saippuapullo (täytettävä) on loputon.
Ja tähän vielä mikron pyyhkiminen, sen kuvun pesu, leivänpaahtimen alaosan tyhjennnys, käsipyyhkeiden vaihto, pahvien vienti, pesukoneen nukkasihdin tyhjennys, tyhjien shamppoopullojen vienti roskiin jne..
Siis näitä on oikeasti ihan loputtomiin jos alkaa miettimään. Meillä ei esim teinillä tulisi mielenkään leivänpaahtimen alaosaa joskus tyhjentää. Ei varmaan edes tiedä, että sellainen on olemassa. Tai, että mies pesisi mikrokuvun.
Seurusteluvuosienne aikana hän ei koskaan pessyt kodissaan mikrokupua, mutta ajattelit, että kyllä hän sen sitten yhteisessä kodissanne ymmärtää tehdä?
Meillä mies ymmärsi ihan yhdellä selityksellä, että mikrokupu huuhtaistaan aina käytön jälkeen. Näin siksi, että minä syön vegaanisesti enkä halua aamupuurooni hänen edellisen illan karjalanpaistin jämiään. En usko, että olisin muuttanut yhteen miehen kanssa, joka jo seurusteluaikana olisi ilmaissut, ettei häntä kiinnosta se, että minä pystyn käyttämään samaa mikrokupua kuin hän. (Ja kyllä, minäkin huuhtaisen sen aina käytön jälkeen, vaikkei häntä haittakaan vaikka minun ruokaani olisi siihen jäänyt.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä metatyön rasittavuus riippuu varmasti osittain myös talouden rahatilanteesta. Esimerkiksi ruokaostosten suunnitteleminen käy ihan erilaisesta työstä, jos ruokiin on käytettävissä vain tarkka budjetti, millä joutuu ruokkimaan perheen.
Muistan itse, miten raivostuttavaa oli yksin vastata itseni ja miehen ruokahuollosta ja taloudesta, kun mies oli kuntoutustuella. Silloin joutui oikeasti pohtimaan, miten sillä budjetilla syötiin jollain lailla monipuolisesti. Rahaa piti tottakai jäädä myös pesuaineisiin, vessapaperiin, kissanruokaan, vaatteisiin, laskuihin jne...
Ja mies tottakai piti itsestäänselvyytenä, että aina löytyi leivinpaperia, mausteita, konetiskitabletteja, pölypusseja, paristoja jne jne. Ja jos miehen laittoi ostoslistan kanssa kauppaan, toi kaikkea ihan liian kallista. Hän ei edes yrittänyt ostaa edullisempia vaihtoehtoja mistään. Ja sitten valitti, miten kallista meidän elämä oli, kun kyllähän viikon pärjäisi vaikka 20 eurolla: Sillähän saa jo monta jauhelihapakettia!
Täähän vaan todistaa siitä että sinä koit valtavana työtaakkana asian jonka mies ratkaisi viidessä sekunnissa. Jauhelihaa syömällä muita juttuja ei tarvitse miettiä ja rahat riittää. Älykästä.
Eihän mies ratkaissut mitä ruokia tehdään niin, että ne ovat ravintoarvoiltaan hyvät ja terveelliset. Säilyvyyttäkin täytyy miettiä, jos ostaa vaikka viikon ruuat kerralla. Ei vaimolta kulu sen kauempaa sen jauhelihapaketin keksimiseen, mutta tarvitsee vähän muitakin ideoita, että ne jalostuvat eteen valmiiksi ruuaksi.
Kerro toki 5s mietinnällä, miten 20€ saa viikoksi kahdelle hengelle terveellistä ruokaa jauhelihasta ja voimme täällä AV:llä tunnustaa ylivertaisuutesi. Laita se viikon ruokalista tähän ketjuun. Ruokalistan tulee olla monipuolinen ja terveellinen. Esim. korkeintaan 3 pastaruokaa ja silloinkin kasvisten on näyteltävä osaa ateriasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tuo ei ole mitenkään erikoista suurta ponnistusta vaativaa. Samaan tapaan kukaan ei arvosta sitä että autot on muistettu huoltaa, katsastaa, niissä on kaikki nesteet kunnossa jne. lämmitys toimii, ikkunat ei vedä, lukot on öljytty, takka ei sytytä takoa, ulko ovet on illalla kiinni, sähkölaitteet on sammuteltu, kemikaalit on turvallisissa paikoissa, poistumisreitit tulipalojen varalta on auki, talon kuntoa tarkkaillaan säännöllisesti ettei tule isoja vahinkoja jne.
Ainakun nämä tapahtuu täällä vaimon suunnasta katsottuna maagisesti ja itsestään. Ihan kiva että viitsii etukäteen tsekata lasten vaatetusta. Itse menen kauppaan ja ostan tarpeellisen sitten kun se tarvitaan.
Heh. Ensinnäkin on fiksua suunnitella se lasten vaatetus ennakkoon. Ei tule hätätilanteita ja säästää tuhansia.
Plus että kaupassa ei välttämättä ole enää mitään, kun sinä keksit, että nyt tarvittaisiin.
Esimerkiksi välikausivaatteita tilataan kauppoihin niin vähän, että jos et hanki sellaista keväällä, olet syksylläkin ilman.
Plus että lapsetkin on erimallisia eli esimerkiksi hoikalle pitkäraajaiselle on pakko metsästää ihan tiettyjä merkkejä, että ne vaatteet ei ole purjeina lepattamassa lapsen ympärillä.
Plus että tiettyjä kokoja on saatavilla tosi vähän. Esimerkiksi tytöillä koko 134 on sellainen.
"Välikausivaate" on ylipäätään terminä keksitty jotta voitais myydä vähän enemmän turhia vaatteita av-mammoille.
Tarvittavat päällysvaatteet on toppahaalari ja ohut "kesähaalari".
Nimitä sitä sitten kesähaalariksi. Silti saatavuus on tismalleen tuo kuvaamani.
Kaupat tilaa niitä vain keväisin eli syksyllä et sellaista löydä vaikka tarvitsisit.
Koko Euroopan nettikaupoista oli loppu? Vai et osaa käyttää nettikauppoja?
Hyvin usein tietyt koot on todellakin loppu koko Euroopasta.
Lapset on erimallisia, eikä nettikaupasta tilatut välttämättä istu ollenkaan. Eikä kootkaan välttämättä täsmää, tai yleensä eivät täsmää, vaan tulee huteja, kun ei saa sovitettua.
Ja mitä tapahtui sille "marssin kauppaan ja ostaa pohautan" -keuhkoamiselle.
Keskustelet monien eri ihmisten kanssa. Tuo keneltä tivasit kauppaan marssimista on eri ihminen, kuin minä, joka vain marssii sinne kauppaan ja aina on löytynyt sitä mitä etsii :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kukaan ei arvosta adhd-ihmisten meta-työtä? he tekevät sitä tutkitusti n. 5 kertaa enemmän kokoajan kuin normi-aivolliset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tuo ei ole mitenkään erikoista suurta ponnistusta vaativaa. Samaan tapaan kukaan ei arvosta sitä että autot on muistettu huoltaa, katsastaa, niissä on kaikki nesteet kunnossa jne. lämmitys toimii, ikkunat ei vedä, lukot on öljytty, takka ei sytytä takoa, ulko ovet on illalla kiinni, sähkölaitteet on sammuteltu, kemikaalit on turvallisissa paikoissa, poistumisreitit tulipalojen varalta on auki, talon kuntoa tarkkaillaan säännöllisesti ettei tule isoja vahinkoja jne.
Ainakun nämä tapahtuu täällä vaimon suunnasta katsottuna maagisesti ja itsestään. Ihan kiva että viitsii etukäteen tsekata lasten vaatetusta. Itse menen kauppaan ja ostan tarpeellisen sitten kun se tarvitaan.
Heh. Ensinnäkin on fiksua suunnitella se lasten vaatetus ennakkoon. Ei tule hätätilanteita ja säästää tuhansia.
Plus että kaupassa ei välttämättä ole enää mitään, kun sinä keksit, että nyt tarvittaisiin.
Esimerkiksi välikausivaatteita tilataan kauppoihin niin vähän, että jos et hanki sellaista keväällä, olet syksylläkin ilman.
Plus että lapsetkin on erimallisia eli esimerkiksi hoikalle pitkäraajaiselle on pakko metsästää ihan tiettyjä merkkejä, että ne vaatteet ei ole purjeina lepattamassa lapsen ympärillä.
Plus että tiettyjä kokoja on saatavilla tosi vähän. Esimerkiksi tytöillä koko 134 on sellainen.
"Välikausivaate" on ylipäätään terminä keksitty jotta voitais myydä vähän enemmän turhia vaatteita av-mammoille.
Tarvittavat päällysvaatteet on toppahaalari ja ohut "kesähaalari".
Nimitä sitä sitten kesähaalariksi. Silti saatavuus on tismalleen tuo kuvaamani.
Kaupat tilaa niitä vain keväisin eli syksyllä et sellaista löydä vaikka tarvitsisit.
Koko Euroopan nettikaupoista oli loppu? Vai et osaa käyttää nettikauppoja?
Hyvin usein tietyt koot on todellakin loppu koko Euroopasta.
Lapset on erimallisia, eikä nettikaupasta tilatut välttämättä istu ollenkaan. Eikä kootkaan välttämättä täsmää, tai yleensä eivät täsmää, vaan tulee huteja, kun ei saa sovitettua.
Ja mitä tapahtui sille "marssin kauppaan ja ostaa pohautan" -keuhkoamiselle.
Keskustelet monien eri ihmisten kanssa. Tuo keneltä tivasit kauppaan marssimista on eri ihminen, kuin minä, joka vain marssii sinne kauppaan ja aina on löytynyt sitä mitä etsii :D.
Eli sinä olet niitä jotka ei koskaan pääse lasten kanssa luistinradalle asit, koska luisteluretki pitää aloittaa kaupoissa pyörimällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä metatyön rasittavuus riippuu varmasti osittain myös talouden rahatilanteesta. Esimerkiksi ruokaostosten suunnitteleminen käy ihan erilaisesta työstä, jos ruokiin on käytettävissä vain tarkka budjetti, millä joutuu ruokkimaan perheen.
Muistan itse, miten raivostuttavaa oli yksin vastata itseni ja miehen ruokahuollosta ja taloudesta, kun mies oli kuntoutustuella. Silloin joutui oikeasti pohtimaan, miten sillä budjetilla syötiin jollain lailla monipuolisesti. Rahaa piti tottakai jäädä myös pesuaineisiin, vessapaperiin, kissanruokaan, vaatteisiin, laskuihin jne...
Ja mies tottakai piti itsestäänselvyytenä, että aina löytyi leivinpaperia, mausteita, konetiskitabletteja, pölypusseja, paristoja jne jne. Ja jos miehen laittoi ostoslistan kanssa kauppaan, toi kaikkea ihan liian kallista. Hän ei edes yrittänyt ostaa edullisempia vaihtoehtoja mistään. Ja sitten valitti, miten kallista meidän elämä oli, kun kyllähän viikon pärjäisi vaikka 20 eurolla: Sillähän saa jo monta jauhelihapakettia!
Täähän vaan todistaa siitä että sinä koit valtavana työtaakkana asian jonka mies ratkaisi viidessä sekunnissa. Jauhelihaa syömällä muita juttuja ei tarvitse miettiä ja rahat riittää. Älykästä.
Eihän mies ratkaissut mitä ruokia tehdään niin, että ne ovat ravintoarvoiltaan hyvät ja terveelliset. Säilyvyyttäkin täytyy miettiä, jos ostaa vaikka viikon ruuat kerralla. Ei vaimolta kulu sen kauempaa sen jauhelihapaketin keksimiseen, mutta tarvitsee vähän muitakin ideoita, että ne jalostuvat eteen valmiiksi ruuaksi.
Kerro toki 5s mietinnällä, miten 20€ saa viikoksi kahdelle hengelle terveellistä ruokaa jauhelihasta ja voimme täällä AV:llä tunnustaa ylivertaisuutesi. Laita se viikon ruokalista tähän ketjuun. Ruokalistan tulee olla monipuolinen ja terveellinen. Esim. korkeintaan 3 pastaruokaa ja silloinkin kasvisten on näyteltävä osaa ateriasta.
Miten ihmeessä aikoinaan lapset on selvinny hengissä, vaikka ei oo mietitty viikon rupkalistoja ja laskettu makroja, kuituja, proteiineja jne...herrajumala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tuo ei ole mitenkään erikoista suurta ponnistusta vaativaa. Samaan tapaan kukaan ei arvosta sitä että autot on muistettu huoltaa, katsastaa, niissä on kaikki nesteet kunnossa jne. lämmitys toimii, ikkunat ei vedä, lukot on öljytty, takka ei sytytä takoa, ulko ovet on illalla kiinni, sähkölaitteet on sammuteltu, kemikaalit on turvallisissa paikoissa, poistumisreitit tulipalojen varalta on auki, talon kuntoa tarkkaillaan säännöllisesti ettei tule isoja vahinkoja jne.
Ainakun nämä tapahtuu täällä vaimon suunnasta katsottuna maagisesti ja itsestään. Ihan kiva että viitsii etukäteen tsekata lasten vaatetusta. Itse menen kauppaan ja ostan tarpeellisen sitten kun se tarvitaan.
Heh. Ensinnäkin on fiksua suunnitella se lasten vaatetus ennakkoon. Ei tule hätätilanteita ja säästää tuhansia.
Plus että kaupassa ei välttämättä ole enää mitään, kun sinä keksit, että nyt tarvittaisiin.
Esimerkiksi välikausivaatteita tilataan kauppoihin niin vähän, että jos et hanki sellaista keväällä, olet syksylläkin ilman.
Plus että lapsetkin on erimallisia eli esimerkiksi hoikalle pitkäraajaiselle on pakko metsästää ihan tiettyjä merkkejä, että ne vaatteet ei ole purjeina lepattamassa lapsen ympärillä.
Plus että tiettyjä kokoja on saatavilla tosi vähän. Esimerkiksi tytöillä koko 134 on sellainen.
"Välikausivaate" on ylipäätään terminä keksitty jotta voitais myydä vähän enemmän turhia vaatteita av-mammoille.
Tarvittavat päällysvaatteet on toppahaalari ja ohut "kesähaalari".
Nimitä sitä sitten kesähaalariksi. Silti saatavuus on tismalleen tuo kuvaamani.
Kaupat tilaa niitä vain keväisin eli syksyllä et sellaista löydä vaikka tarvitsisit.
Koko Euroopan nettikaupoista oli loppu? Vai et osaa käyttää nettikauppoja?
Hyvin usein tietyt koot on todellakin loppu koko Euroopasta.
Lapset on erimallisia, eikä nettikaupasta tilatut välttämättä istu ollenkaan. Eikä kootkaan välttämättä täsmää, tai yleensä eivät täsmää, vaan tulee huteja, kun ei saa sovitettua.
Ja mitä tapahtui sille "marssin kauppaan ja ostaa pohautan" -keuhkoamiselle.
Keskustelet monien eri ihmisten kanssa. Tuo keneltä tivasit kauppaan marssimista on eri ihminen, kuin minä, joka vain marssii sinne kauppaan ja aina on löytynyt sitä mitä etsii :D.
Eli sinä olet niitä jotka ei koskaan pääse lasten kanssa luistinradalle asit, koska luisteluretki pitää aloittaa kaupoissa pyörimällä.
Ollaan jo käyty lasten kanssa luistelemassa :D. Useita kertoja. Joka vuosi päästään. Miten paljon aikaa sinulta menee luistinten etsimiseen ja suunnitteluun niiden ostamiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä metatyön rasittavuus riippuu varmasti osittain myös talouden rahatilanteesta. Esimerkiksi ruokaostosten suunnitteleminen käy ihan erilaisesta työstä, jos ruokiin on käytettävissä vain tarkka budjetti, millä joutuu ruokkimaan perheen.
Muistan itse, miten raivostuttavaa oli yksin vastata itseni ja miehen ruokahuollosta ja taloudesta, kun mies oli kuntoutustuella. Silloin joutui oikeasti pohtimaan, miten sillä budjetilla syötiin jollain lailla monipuolisesti. Rahaa piti tottakai jäädä myös pesuaineisiin, vessapaperiin, kissanruokaan, vaatteisiin, laskuihin jne...
Ja mies tottakai piti itsestäänselvyytenä, että aina löytyi leivinpaperia, mausteita, konetiskitabletteja, pölypusseja, paristoja jne jne. Ja jos miehen laittoi ostoslistan kanssa kauppaan, toi kaikkea ihan liian kallista. Hän ei edes yrittänyt ostaa edullisempia vaihtoehtoja mistään. Ja sitten valitti, miten kallista meidän elämä oli, kun kyllähän viikon pärjäisi vaikka 20 eurolla: Sillähän saa jo monta jauhelihapakettia!
Täähän vaan todistaa siitä että sinä koit valtavana työtaakkana asian jonka mies ratkaisi viidessä sekunnissa. Jauhelihaa syömällä muita juttuja ei tarvitse miettiä ja rahat riittää. Älykästä.
Eihän mies ratkaissut mitä ruokia tehdään niin, että ne ovat ravintoarvoiltaan hyvät ja terveelliset. Säilyvyyttäkin täytyy miettiä, jos ostaa vaikka viikon ruuat kerralla. Ei vaimolta kulu sen kauempaa sen jauhelihapaketin keksimiseen, mutta tarvitsee vähän muitakin ideoita, että ne jalostuvat eteen valmiiksi ruuaksi.
Kerro toki 5s mietinnällä, miten 20€ saa viikoksi kahdelle hengelle terveellistä ruokaa jauhelihasta ja voimme täällä AV:llä tunnustaa ylivertaisuutesi. Laita se viikon ruokalista tähän ketjuun. Ruokalistan tulee olla monipuolinen ja terveellinen. Esim. korkeintaan 3 pastaruokaa ja silloinkin kasvisten on näyteltävä osaa ateriasta.
Miten ihmeessä aikoinaan lapset on selvinny hengissä, vaikka ei oo mietitty viikon rupkalistoja ja laskettu makroja, kuituja, proteiineja jne...herrajumala.
Tehtävänanto oli minusta aika selkeä: mieti tiukalla budjetilla terveelliset ateriat. Tähän vastattiin, että onnistuu mieheltä 5s mietinnällä. Tuo taivastelusi vanhoista hyvistä ajoista ei nyt liity tähän mitenkään. Ole hyvä ja osoita sinäkin ylivertaiset metatyökykysi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tuo ei ole mitenkään erikoista suurta ponnistusta vaativaa. Samaan tapaan kukaan ei arvosta sitä että autot on muistettu huoltaa, katsastaa, niissä on kaikki nesteet kunnossa jne. lämmitys toimii, ikkunat ei vedä, lukot on öljytty, takka ei sytytä takoa, ulko ovet on illalla kiinni, sähkölaitteet on sammuteltu, kemikaalit on turvallisissa paikoissa, poistumisreitit tulipalojen varalta on auki, talon kuntoa tarkkaillaan säännöllisesti ettei tule isoja vahinkoja jne.
Ainakun nämä tapahtuu täällä vaimon suunnasta katsottuna maagisesti ja itsestään. Ihan kiva että viitsii etukäteen tsekata lasten vaatetusta. Itse menen kauppaan ja ostan tarpeellisen sitten kun se tarvitaan.
Heh. Ensinnäkin on fiksua suunnitella se lasten vaatetus ennakkoon. Ei tule hätätilanteita ja säästää tuhansia.
Plus että kaupassa ei välttämättä ole enää mitään, kun sinä keksit, että nyt tarvittaisiin.
Esimerkiksi välikausivaatteita tilataan kauppoihin niin vähän, että jos et hanki sellaista keväällä, olet syksylläkin ilman.
Plus että lapsetkin on erimallisia eli esimerkiksi hoikalle pitkäraajaiselle on pakko metsästää ihan tiettyjä merkkejä, että ne vaatteet ei ole purjeina lepattamassa lapsen ympärillä.
Plus että tiettyjä kokoja on saatavilla tosi vähän. Esimerkiksi tytöillä koko 134 on sellainen.
"Välikausivaate" on ylipäätään terminä keksitty jotta voitais myydä vähän enemmän turhia vaatteita av-mammoille.
Tarvittavat päällysvaatteet on toppahaalari ja ohut "kesähaalari".
Nimitä sitä sitten kesähaalariksi. Silti saatavuus on tismalleen tuo kuvaamani.
Kaupat tilaa niitä vain keväisin eli syksyllä et sellaista löydä vaikka tarvitsisit.
Koko Euroopan nettikaupoista oli loppu? Vai et osaa käyttää nettikauppoja?
Hyvin usein tietyt koot on todellakin loppu koko Euroopasta.
Lapset on erimallisia, eikä nettikaupasta tilatut välttämättä istu ollenkaan. Eikä kootkaan välttämättä täsmää, tai yleensä eivät täsmää, vaan tulee huteja, kun ei saa sovitettua.
Ja mitä tapahtui sille "marssin kauppaan ja ostaa pohautan" -keuhkoamiselle.
Olen eri henkilö kuin tuo suoraan kaupasta-mies.
Mutta kyllä meilläkin toimii Prismasta vaatteiden hankkiminen "sitten kun tarvitaan" ihan hyvin. Jos ei jostain syystä löydy niin sitten Boozt/Zalando/merkin oma nettikauppa, josta tilataan hyväksi havaittua merkkiä, pari pykälää isompi kuin nyt pieneksi jäänyt.
Isommat lapset shoppailevat itse iskäluotolla jossain HM tyylisessä halparättikaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä metatyön rasittavuus riippuu varmasti osittain myös talouden rahatilanteesta. Esimerkiksi ruokaostosten suunnitteleminen käy ihan erilaisesta työstä, jos ruokiin on käytettävissä vain tarkka budjetti, millä joutuu ruokkimaan perheen.
Muistan itse, miten raivostuttavaa oli yksin vastata itseni ja miehen ruokahuollosta ja taloudesta, kun mies oli kuntoutustuella. Silloin joutui oikeasti pohtimaan, miten sillä budjetilla syötiin jollain lailla monipuolisesti. Rahaa piti tottakai jäädä myös pesuaineisiin, vessapaperiin, kissanruokaan, vaatteisiin, laskuihin jne...
Ja mies tottakai piti itsestäänselvyytenä, että aina löytyi leivinpaperia, mausteita, konetiskitabletteja, pölypusseja, paristoja jne jne. Ja jos miehen laittoi ostoslistan kanssa kauppaan, toi kaikkea ihan liian kallista. Hän ei edes yrittänyt ostaa edullisempia vaihtoehtoja mistään. Ja sitten valitti, miten kallista meidän elämä oli, kun kyllähän viikon pärjäisi vaikka 20 eurolla: Sillähän saa jo monta jauhelihapakettia!
Täähän vaan todistaa siitä että sinä koit valtavana työtaakkana asian jonka mies ratkaisi viidessä sekunnissa. Jauhelihaa syömällä muita juttuja ei tarvitse miettiä ja rahat riittää. Älykästä.
Eihän mies ratkaissut mitä ruokia tehdään niin, että ne ovat ravintoarvoiltaan hyvät ja terveelliset. Säilyvyyttäkin täytyy miettiä, jos ostaa vaikka viikon ruuat kerralla. Ei vaimolta kulu sen kauempaa sen jauhelihapaketin keksimiseen, mutta tarvitsee vähän muitakin ideoita, että ne jalostuvat eteen valmiiksi ruuaksi.
Kerro toki 5s mietinnällä, miten 20€ saa viikoksi kahdelle hengelle terveellistä ruokaa jauhelihasta ja voimme täällä AV:llä tunnustaa ylivertaisuutesi. Laita se viikon ruokalista tähän ketjuun. Ruokalistan tulee olla monipuolinen ja terveellinen. Esim. korkeintaan 3 pastaruokaa ja silloinkin kasvisten on näyteltävä osaa ateriasta.
Miten ihmeessä aikoinaan lapset on selvinny hengissä, vaikka ei oo mietitty viikon rupkalistoja ja laskettu makroja, kuituja, proteiineja jne...herrajumala.
AINA on ollut kotiin ja perheeseen liittyvää suunnittelua. Naisia on jopa kurssitettu, koulutettu, valistettu ja teeveeseen ja leffateattereihin tehty ohjelmia aiheesta.
AINA on suunniteltu ruokalistat, jopa tarkemmin kuin nyt, kun niihin on kasvatettu itse tarveaineetkin.
Miksi kuvittelet että ylipäätään on perustettu Emäntäkoulut ja Marttaliitto?
kertoo tarpeeksi että naistutkimusta, korjaan, sukupuolitutkimusta tekevät ovat katsoneet tarpeelliseksi keksiä sille oman termin. Leikkityö tai puuhastelu ei kuulostanut kovin hyvältä
Vierailija kirjoitti:
Tämä metatyö on kuin joku outo kultti, kummallinen ajatustapa. Se miten sitä kuvaillaan kuulostaa ihan normaalilta arjelta ja ajattelulta, jota joka ikinen ihminen harrastaa siinä touhujensa sivussa. Tämäkö yritetään nyt nostaa työsuoritukseksi ja sankaruudeksi? Kylläpä naurattaa. Kyse on vain siitä, minkä asioiden ajattelun kukin kokee tärkeäksi. Mies ei yleensä koe omaksi asiakseen miettiä esimerkiksi vaimon siteiden riittävyyttä, ei välttämättä keksi että mitä se kummin kaiman 11-vuotias tyttö haluaisi synttärilahjaksi ja niin edelleen. Miehellä on taas omat juttunsa, jotka hän käy mielessään läpi, mutta ei koe että se olisi jonkilainen työsuoritus.
Sinkkumiehet eivät varmaan kerta kaikkiaan pärjää arjessa, kun ei ole naista tekemässä metatyötä. Mitenkähän ne raukat saavat edes syödäkseen?
"Metatyö"-termi on toki hieman huvittava, mutta tietty totuuden siemen siellä piilee.
Otetaan nyt esimerkki vaikka kaupassa käymisestä. Jos parisuhteen toinen osapuoli on aina vastannut ruuanlaitosta ja kaupassa käymisestä, niin jossain vaiheessa se saattaa tympiä. Toinen suostuu käymään kaupassa "kunhan kerrot, mitä haluat sieltä". Tämä toinen osapuoli joutuu edelleen koluamaan kaapit läpi ja suunnittelemaan ruuat ja laatimaan ostoslistan. Jos kaupasta tuodaan tölkkiherkkusieniä tuoreiden sijaan, ei se ole kaupassa kävijän vika, ostoslista "ei vaan ollut tarpeeksi tarkka". Tai jos jotain unohtuu kokonaan listalta, se joka laittaa ruuan, joutuu kantamaan vastuun, miten tuote korvataan. Lisäksi jos muuta perhettä ei ruoka miellytä, bad-willin saa ruuan laittaja, ei se joka kävi kaupassa.
Eli näennäisesti kotityö, kaupassa käyminen ja ruuanlaitto, jaettiin kahtia, mutta lopputulos ei ollutkaan 50-50, koska väliin jäi se "mystinen metatyö", jota ei sitten kuitenkaan jaettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä metatyön rasittavuus riippuu varmasti osittain myös talouden rahatilanteesta. Esimerkiksi ruokaostosten suunnitteleminen käy ihan erilaisesta työstä, jos ruokiin on käytettävissä vain tarkka budjetti, millä joutuu ruokkimaan perheen.
Muistan itse, miten raivostuttavaa oli yksin vastata itseni ja miehen ruokahuollosta ja taloudesta, kun mies oli kuntoutustuella. Silloin joutui oikeasti pohtimaan, miten sillä budjetilla syötiin jollain lailla monipuolisesti. Rahaa piti tottakai jäädä myös pesuaineisiin, vessapaperiin, kissanruokaan, vaatteisiin, laskuihin jne...
Ja mies tottakai piti itsestäänselvyytenä, että aina löytyi leivinpaperia, mausteita, konetiskitabletteja, pölypusseja, paristoja jne jne. Ja jos miehen laittoi ostoslistan kanssa kauppaan, toi kaikkea ihan liian kallista. Hän ei edes yrittänyt ostaa edullisempia vaihtoehtoja mistään. Ja sitten valitti, miten kallista meidän elämä oli, kun kyllähän viikon pärjäisi vaikka 20 eurolla: Sillähän saa jo monta jauhelihapakettia!
Täähän vaan todistaa siitä että sinä koit valtavana työtaakkana asian jonka mies ratkaisi viidessä sekunnissa. Jauhelihaa syömällä muita juttuja ei tarvitse miettiä ja rahat riittää. Älykästä.
Eihän mies ratkaissut mitä ruokia tehdään niin, että ne ovat ravintoarvoiltaan hyvät ja terveelliset. Säilyvyyttäkin täytyy miettiä, jos ostaa vaikka viikon ruuat kerralla. Ei vaimolta kulu sen kauempaa sen jauhelihapaketin keksimiseen, mutta tarvitsee vähän muitakin ideoita, että ne jalostuvat eteen valmiiksi ruuaksi.
Kerro toki 5s mietinnällä, miten 20€ saa viikoksi kahdelle hengelle terveellistä ruokaa jauhelihasta ja voimme täällä AV:llä tunnustaa ylivertaisuutesi. Laita se viikon ruokalista tähän ketjuun. Ruokalistan tulee olla monipuolinen ja terveellinen. Esim. korkeintaan 3 pastaruokaa ja silloinkin kasvisten on näyteltävä osaa ateriasta.
Miten ihmeessä aikoinaan lapset on selvinny hengissä, vaikka ei oo mietitty viikon rupkalistoja ja laskettu makroja, kuituja, proteiineja jne...herrajumala.
Tehtävänanto oli minusta aika selkeä: mieti tiukalla budjetilla terveelliset ateriat. Tähän vastattiin, että onnistuu mieheltä 5s mietinnällä. Tuo taivastelusi vanhoista hyvistä ajoista ei nyt liity tähän mitenkään. Ole hyvä ja osoita sinäkin ylivertaiset metatyökykysi.
Miksi ihmeessä pitäisi suunnitella koko perheen ruoat viikoksi 20 eurolla? Mikä ihmeen raja tuo 20 euroa on? Jos olet sairaseläkkeellä, kuntoutuja tms. niin pahoittelut siitä, mutta kyllä kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä rahaa on laitettavaksi ruokaan enemmän kuin 20 euroa viikossa. Ellei ole, on elämänhallinnassa jotain pahasti vialla.
Onko sinulla jokin erityinen syy, miksi sinulla on käytettäväksi vain 20 euroa viikossa useamman lapsen ja kahden aikuisen ruokiin?
Alue: Aihe vapaa
Koko Euroopan nettikaupoista oli loppu? Vai et osaa käyttää nettikauppoja?