Äitipuolet

up

En inhoa. Lapsi asui isällään, eli asuttiin kimpassa koko konkkaronkka 15v. Nykyään poikapuoli on jo aikuinen ja naimisissa mutta pidetään yhteyttä ja suunnitellaan ensi vuodeksi lomareissua yhdessä. Näinkin voi mennä.

Kenelle nämä lähiäidit haukkuvat äitipuolta? Eksällle vai lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt uusperheen kaltaisissa olosuhteissa, kun seurustelin vuosia lapsellisen miehen kanssa. Lasten äiti kyseenalaisti olemassaoloni toistuvasti.

Lapsista isompi sääti joka asiassa. Näkyvintä oli, ettei puhunut minulle pariin vuoteen juuri lainkaan. Hänelle olin näkymätön. Ruokapöydässä lapsi määritteli istuinpaikkoja, pyysi asioita vain isältään ja ei vastannut minulle lainkaan. Isän mielestä kyse oli ujoudesta, minusta kyse oli mielenosoituksesta.

Jos laitoin aamulla vaatteet valmiiksi, saattoi joku vaate olla piilotettuna ja lapsi väitti vaatteen kadonneen. Ei siis sanonut, että ei pidä vaatteesta. Sitä kadonnutta vaatetta sitten etsiskelin... Ja tilanne päättyi siihen, että löysin vaatteen ja sanoin kyllä, etten pidä valehtelusta.

Minun oma lapseni kelpasi leikkikaveriksi, mutta lapsi saattoi juhlissa käyttäytyä samoin lastani kuin minuakin kohtaan eli kohtelu kuin ilmaa. Tästä keskusteltiin ja isän mielestä oli kyse ymmärtämättömyydestä.

En mielestäni ollut ilkeä äitipuoli, mutta sain osakseni melko nuivaa kohtelua lapselta. Lapsen isä ei tätä nähnyt millään lailla. Onneksi emme ole enää yhdessä. Olen tullut "allergiseksi" lasten kaksinaamaisuudelle.

Ja tosi yleinen ongelma taitaa olla tosiaan tuo että isukki "ymmärtää" koko ajan lapsensa käytöstä niin, ettei aikuisten yhteisvanhemmuudesta tule yhtäön mitään, vaan äitipuoli jää aina kokemuksineen yksin ja ulkopuoliseksi. Ja saa olka aika yli-ihminen, ettei tämä ala syödä äitipuolen suhdetta lapseen. Oikeasti lapsen paras on uusperheen vanhempien yhteisrintama, ja äitipuolena onnistumisen ensimmäinen askel on, että mies on hänen tukenaan, ensisijaisesti aikuinen kumppani, sen sijaan et väheksyy äitipuolen kokemuksen ja on lapselleen curling-vanhempi ja pahimmassa tapauksessa vielä yrittää miellyttää exäänsä. Tää on varmaan suurin syy uusperheiden epäonnistumisiin ja "pahoihin äitipuoliin". Että mies ei ole kumppaninsa rinnalla seisova aikuinen mies, vaan lastensa ja exänsä edessä kyykkivä nössö. Ja lasten paras olisi todellakin kahden onnellisen aikuisen luotsaama perhe, jossa miehenkin lapset saa olla ihan vaan lapsia.

Tämäntyyppistä se meilläkin oli. Mies on onneksi ottanut itseään niskasta kiinni nössöytensä kanssa. Sanoin etten muuta yhteen ennen kuin asiat ovat oikealla tolalla, ja kyllä ne saatiin järjestykseen pienten hapuilujen jälkeen. Sen sijaan yllätyksenä tuli tuo että lasta paapotaan kun hän tekee aivan typeriä asioita, eikä kukaan kasvata niissä asioissa lasta. Miehen lapsi on mm. työntänyt märän pyyhkeen muiden pyyhkeiden alle piiloon, ja väitti kysyttäessä ettei tiennyt ettei voi tehdä niin. Tämä 12-vuotiaana. Hän myös jatkuvasti sotkee eikä siivoa jälkiään vaan peittelee niitä. Pyyhkii istuintyynyihin kätensä, jättää leipäpussit auki, syö räkää ja pyyhkii sohvaan sormensa sitten. Sotkee 2m syömispaikkansa ympäriltä, ja silti lipeää sohvalle syömään kun ei muka muista ettei siellä saa syödä. Eipä varmaan niin. Hampaatkin yrittää pestä sohvalla sotkien kaiken tahnaan, ja piilottelee sotkujaan ettei tarvitsisi siivota. On mm. kääntänyt sohvatyynyn toisinpäin kaadettuaan kaakaot siihen, ja "ei tiennyt" ettei niin voi tehdä. Ja isä uskoo lastaan.

TÄMÄ aiheuttaa närää minun ja miehen, sekä minun ja lapsen välille, koska jos en jatkuvasti katso ison pojan perään, niin minulle jää joko pinttyneet sotkut siivottavaksi, tai joudun huomauttelemaan miehelle että kun lapsesi nyt lähti niin tarkistat sängynalusia ja sohvan istuintyynyjä myöten lapsesi tekemä sotkut ja tuhot, ja siivoat ja korjaat ne.

Oma mielipiteeni on se että lasta pitäisi kasvattaa. Jos sotkee sohvatyynyt ja piilottelee sotkut viikoksi, niin pitäisi itse pojan pestä sotkunsa, ja sen jälkeen kaakaot pois ruokavaliosta ja kielto tulla sohvalle ollenkaan määräajaksi. Lapsi on jo niin patologinen toimintansa kanssa että siitä tulee hänelle ongelmia myöhemminkin, jos nyt ei opi.

Tällaista "ymmärtämättömyyttä" oli meilläkin. Aikani jälkiä siivottuani ja asiasta miehelle sanottuani yksinkertaisesti lopetin. Otin vain sen linjan, että en huomautellut enkä siivonnut perästä. Ei mennyt kauaa, kun mies itse huomasi sotkut ja hänellä meni hermo. Loppui myös sirkustelu ja curling-vanhemmuus, ja varhaisteini oppi varsin ripeästi korjaamaan omat jälkensä ja olemaan "ymmärtämättömyyttään" sotkematta.