Äitipuolet

Ne lapset ovat ulkopuolisia. Siksi.

Tiedän, etteivät he ole omalle vanhemmalleen ulkopuolisia, mutta puolikkaalle ovat.

Miksi niille pitää olla ilkeitä? Pahimmillaan Eerika tapaus joka meni äärimmäisyyksiin ja sadistiseen kiusaamiseen.

Uusperhekuviot on hirveitä erityisesti lapsille ja niille aikuisille, jotka joutuvat asumaan vieraiden kakaroiden kanssa. Se aikuinen, jolla on vain omia lapsia, saattaa olla ihan tyytyväinen, kun ei ymmärrä, että kaikki muut perheenjäsenet kärsivät.

Onneksi monissa perheissä äitipuolta on kielletty pitämästä kuria lapsille. Tällöin vältytään siltä ilkeydeltä ja asioita voidaan lähestyä positiivisen vahvistamisen kautta.

Kun siihen puolison lapseen ei synny kiintymyssuhdetta, ei ole halunnut/halua lapsia, elämä on helpompaa ja mukavampaa, omalta tuntuvaa ilman lasta.

Näin minä "äitipuolena" rehellisesti tunnen. En sitä kuitenkaan näytä ulospäin vaan kipuilen itsekseni asian kanssa.

Useimmat ihmiset eivät luonnostaan pidä vieraiden lapsista. Toki poikkeuksia on, kuten he jotka kouluttautuvat tarhatädeiksi, luokanopettajiksi yms.

Minä olen äitipuoli ja pidän lasta kuin kukkaa kämmenellä. Ostan hänelle uusia vaatteita, kokkaan ja leivon hänen kanssa, hoivaan kun on kipeä, vien kampaajalle ja metsäretkille, huvipuistoihin, silittelen ja sylittelen. Opetan kaikenlaista elämästä. Ja äitinsä vihaa minua. Siis todella vihaa. Haukkuu ja mustamaalaa, levittää valheellisia, kamalia juoruja. En tiedä miksi, kateellinen ehkä?

Älkää taas ylesitäkö. Olen kolmen lapsen äitipuoli, ja lapset on minulle rakkaita. Koska en ole asunut heidän kansssaan joitain lomia lukuunottamatta, niin suhteeni ei ole tuetysti mikään äiti-lpais suhde. Mutta se on hyvin samanlainen kuin sisarusteni lapsiin, pidän heistä, tapaan mielelläni, ja pidetään yhteyttä ihan muuten vaan. J onneksi tunne tuntuu olevan molemminpuolinen, sillä hekin ottavat itse yhteyttä, kertovat ongelmistaan yms. Minulle he ovat suuri rikkaus ja osa perhettä!

Kaikki uusperheen perustajat ovat r*skasväkeä. Näin se vain on.

Vierailija kirjoitti:

Kun siihen puolison lapseen ei synny kiintymyssuhdetta, ei ole halunnut/halua lapsia, elämä on helpompaa ja mukavampaa, omalta tuntuvaa ilman lasta.

Näin minä "äitipuolena" rehellisesti tunnen. En sitä kuitenkaan näytä ulospäin vaan kipuilen itsekseni asian kanssa.

Mä en ymmärrä, miksi juuri siihen puolisoon lapseen on niin vaikea kiintyä? Kun ihmiset kiintyvät ventovieraisiinkin ihmisiin, niin miksi sitten ei puolison lapseen, jossa luulisi olevan paljonkin samaa kuin siinä omassa rakkaassa kultamurussa. Onko kyse sittenkin mustasukkaisuudesta miehen entistä elämää, josta lapset ovat elävä todiste, kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Älkää taas ylesitäkö. Olen kolmen lapsen äitipuoli, ja lapset on minulle rakkaita. Koska en ole asunut heidän kansssaan joitain lomia lukuunottamatta, niin suhteeni ei ole tuetysti mikään äiti-lpais suhde. Mutta se on hyvin samanlainen kuin sisarusteni lapsiin, pidän heistä, tapaan mielelläni, ja pidetään yhteyttä ihan muuten vaan. J onneksi tunne tuntuu olevan molemminpuolinen, sillä hekin ottavat itse yhteyttä, kertovat ongelmistaan yms. Minulle he ovat suuri rikkaus ja osa perhettä!

Näin sen kuuluisikin olla. :)

Vierailija kirjoitti:

Onneksi monissa perheissä äitipuolta on kielletty pitämästä kuria lapsille. Tällöin vältytään siltä ilkeydeltä ja asioita voidaan lähestyä positiivisen vahvistamisen kautta.

Miksi äitipuolen pitäisi pitää kuria lapselle? Kasvatusvastuu on kuitenkin sillä biologisella vanhemmalla, joten äiti- ja isäpuolet saavat mielestäni olla niitä kivoja aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun siihen puolison lapseen ei synny kiintymyssuhdetta, ei ole halunnut/halua lapsia, elämä on helpompaa ja mukavampaa, omalta tuntuvaa ilman lasta.

Näin minä "äitipuolena" rehellisesti tunnen. En sitä kuitenkaan näytä ulospäin vaan kipuilen itsekseni asian kanssa.

Mä en ymmärrä, miksi juuri siihen puolisoon lapseen on niin vaikea kiintyä? Kun ihmiset kiintyvät ventovieraisiinkin ihmisiin, niin miksi sitten ei puolison lapseen, jossa luulisi olevan paljonkin samaa kuin siinä omassa rakkaassa kultamurussa. Onko kyse sittenkin mustasukkaisuudesta miehen entistä elämää, josta lapset ovat elävä todiste, kohtaan?

Eihän tunteilleen mitään mahda! Minkä voi sille ettei tunteita vain synny?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi monissa perheissä äitipuolta on kielletty pitämästä kuria lapsille. Tällöin vältytään siltä ilkeydeltä ja asioita voidaan lähestyä positiivisen vahvistamisen kautta.

Miksi äitipuolen pitäisi pitää kuria lapselle? Kasvatusvastuu on kuitenkin sillä biologisella vanhemmalla, joten äiti- ja isäpuolet saavat mielestäni olla niitä kivoja aikuisia.

Kyllähän samassa taloudessa asuvien aikuisten täytyy pystyä pitämään lapsille kuria. Omituinen ajatus..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi monissa perheissä äitipuolta on kielletty pitämästä kuria lapsille. Tällöin vältytään siltä ilkeydeltä ja asioita voidaan lähestyä positiivisen vahvistamisen kautta.

Miksi äitipuolen pitäisi pitää kuria lapselle? Kasvatusvastuu on kuitenkin sillä biologisella vanhemmalla, joten äiti- ja isäpuolet saavat mielestäni olla niitä kivoja aikuisia.

Kun yhdessä oleskellaan, niin väistämättä siihen tulee tarve. Ei se lapsen isä aina vieressä ole.

Itse tiedän tapauksen missä 5v lapsipuoli alkoi järjestelmällisesti kiusata (jatkuvaa haukkumista, loukkaavien piirustusten piirtämistä, pientä tönimistä jne) äitipuoltaan, kun äitipuolelta oli kielletty lapsen komentaminen ja rankaiseminen, ja lapsipuoli hoksasi, ettei äitipuoli pysty laittamaan hänelle vastaan.

Tuntemani uusperheen aikuiset osaavat kyllä muodostaa luonnollisia kiintymyssuhteita kumppanin lapsiin ja lapsille se tarkoittaa lisää turvallisia aikuisia ympärilleen. Kaikki ihmiset eivät tietenkään siihen pysty, mutta syynä on todennäköisesti oma historia eikä uusperhekuvio itsessään.

Lapsi tiputtaa kaiken niille sijoilleen, vie ruokaa sänkyyn, jättää astiat haisemaan huonekalujen taakse, ei vaihda yövaatteita vaan nukkuu ja elää samoissa kledjuissa vaikka 48h. Lattialla oli kaatunut limppari kuukauden ja huone haisee sipulille/eineksille. Ilmoitin etten siivoa huonetta enää, koska itse on nyt opittava. Mutta kun ei välitä. Siivosin kuitenkin, kun tahmaan takertui sukka ja muuta roskaa. Jos en siivoa/vaateta/komenna niin lapsi elää kuin villieläin. Tämä siivoaminen/komentaminen on tietysti extraa omien päälle. En mitenkään lasta vihaa, mutta koen vastenmielisyyttä sotkuista olemusta kohtaan. Lapsi pitää minusta kyllä, mutta voin kuvitella miten teininä mussuttaa nalkusta äitipuolesta. Kuten teinit nyt tekee.

Olen joskus vihainen isälle, joka ei kykene pitämään lankoja käsissään siisteyden suhteen. Mutta ymmärrän tietysti ettei hän välitä siisteydestä, kuten minä. Itselle nämä asiat on kuitenkin elämänhallinnan pohja. Esim. kun lapsen pikkareissa pinttynyt nyrkin kokoinen pissatahra, joka näkyy ulospäin, heitän pöksyt kysymättä roskiin. Muuten näkyy lapsen päällä myöhemmin uudelleen. Mikään suttu ei ole sille sakille liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tiputtaa kaiken niille sijoilleen, vie ruokaa sänkyyn, jättää astiat haisemaan huonekalujen taakse, ei vaihda yövaatteita vaan nukkuu ja elää samoissa kledjuissa vaikka 48h. Lattialla oli kaatunut limppari kuukauden ja huone haisee sipulille/eineksille. Ilmoitin etten siivoa huonetta enää, koska itse on nyt opittava. Mutta kun ei välitä. Siivosin kuitenkin, kun tahmaan takertui sukka ja muuta roskaa. Jos en siivoa/vaateta/komenna niin lapsi elää kuin villieläin. Tämä siivoaminen/komentaminen on tietysti extraa omien päälle. En mitenkään lasta vihaa, mutta koen vastenmielisyyttä sotkuista olemusta kohtaan. Lapsi pitää minusta kyllä, mutta voin kuvitella miten teininä mussuttaa nalkusta äitipuolesta. Kuten teinit nyt tekee.

Olen joskus vihainen isälle, joka ei kykene pitämään lankoja käsissään siisteyden suhteen. Mutta ymmärrän tietysti ettei hän välitä siisteydestä, kuten minä. Itselle nämä asiat on kuitenkin elämänhallinnan pohja. Esim. kun lapsen pikkareissa pinttynyt nyrkin kokoinen pissatahra, joka näkyy ulospäin, heitän pöksyt kysymättä roskiin. Muuten näkyy lapsen päällä myöhemmin uudelleen. Mikään suttu ei ole sille sakille liikaa.

Mikset kurita sitä jos se ei kerran puhetta usko? Kunnon kuritus, niin kyllä alkaa tulla motivaatiota mm. siihen siivoamiseen.

Mun miehen lapset ainakin on ihania. Samoin oma äitipuoleni kohteli minua aina hyvin. En itse asiassa tunne ketään, joka inhoaisi puolisonsa lapsia, nyt kun mietin.

Onkohan nyt niin, että ap ja muut tulee vaan kiinnittäneeksi enemmän huomiota ongelmatapauksiin kuin niihin voittopuolisesti hyviin uusperhekuvioihin? 

Meillähän on tapana päivitellä pahoja juttuja, eikä riehua palstoilla, jos kaikki menee hyvin.

Hyvin pitkälti johtuu siitä lapsen äidistä, miten se suhtautuu siihen äitipuoleen, ex:nsä uuteen. Sillä on valtava vaikutus siihen, miten lapsi kokee saavansa suhtautua äitipuoleensa, sillä jos äitinsä hyväksyy tämän äitipuolen, hyväksyy lapsikin, kun hänen ei tarvitse kokea syyllisyyttä tunteistaan äitipuolta kohtaan.

Jos äiti ei hyväksy äitipuolta, puhuu hänestä lapselle pahaa, jopa valheita, on äitipuoli täysin aseeton siinä sodassa yrittäessään luoda lapsiin myönteistä suhdetta. Niin vahva vaikutus suurimmassa osassa eroperheistä sillä äidillä on lapseen. Äitipuolta on siis turha syyttää siitä, ettei lapsipuoltaan rakasta, jos lapsi suhtautuu äitipuoleensa jo lähtökohtaisesti yllä olevista syistä niin, ettei haluakaan antaa tälle mahdollisuutta.