Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis pidemmän päälle nämä "älä osta netflixiä katso nettitvtä ilmaitteeksi", "älä osta jäätelöpalloa kojusta osta kaupasta halvin tuutti" etc. ovat aika kuluttavia. Lapsena tarvi kaikesta säästää, mutta kun kerrankin pääsi syömään heseen, ostaa sen jäätelöpallon etc. oli se kyllä luksusta. Mielenterveys siinä ikuisessa pihistelyssä lähtee. Tietenkin pitää valita tarkoin mitä ostaa kun on tiukkaa, mutta ei sitä köyhyyttä kannata liikaa korostaa ainakaan lapsille.

Niin juuri. Ja lisäksi onhan se aika ankeaa, että kun haluaisi nähdä vaikka Netflixin hienon shakista kertovan sarjan Musta kuningatar, pitäisikin katsoa telkkarista vaan Temppareita ja Ensitreffejä. Kuitenkin sen Netflix-sarjan saa nähtäväkseen 8 eurolla (kuukaudessa ehtinee katsoa), niin jos oikeasti kiinnostaa ja saa siitä sisältöä elämään, niin on se fiksu sijoitus päämäärättömän kanavasurffailun sijaan.

Ja jos kerran, kaksi kesästä antaa lapselleen sen kivan kokemuksen, että voi ostaa pallojätskin, niin eipä sekään ihan hirveää tuhlausta ole. Ankeaa se, jos lapselle ei koskaan voi antaa sitä, mitä tämä toivoo, vaan aina ohjaa sinne Pirkka- ja Rainbow-merkkeihin (joissa on hyviä jätskejä myös), mutta ankeaa sekin on, ettei koskaan mitään saa, ja kaiken perustelee aina niin, että käytetään vain nimimimäärä rahaa kaikkeen.

Siis yritätkö nyt kertoa että köyhyys on ankeaa? Sen PITÄÄKIN olla ankeaa. Ajatus on että teet jotain mistä muut ovat valmiita maksamaan, ja täten poistat itseltäsi sitä ankeutta. Tämä ihan sen takia että jos hyödyttämättä muita ja ihan vaan loisimalla eläminen on liian mukavaa niin niiden jotka tekee työtaakka nousee kestämättömäksi kun loisijoiden määrä kasvaa.

Itse asiassa meidän yhteiskuntamme ja sosiaaliturva perustuu toisenlaiseen ajatukseen. Meillä ei ole tarkoitus, että köyhän elämä olisi ankeaa, vaan meillä on ajatus, että köyhänkin elämä olisi mielekästä. Tuo sinun ajattelusi ei ole pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan mukaista, mutta ehkä johonkin amerikkalaiseen yhteiskuntaan se voisi sopia.

Meillä on ajatuksena, että pitkäaikaissairailla ja vammaisilla on elämässään mielekkyyttäkin, tätähän on esim. vammaisharrastusten järjestely, päivätoiminnat jne. Terveelle toimeentulotukiporukalle mielekkyyttä ei ole ajateltu tarvittavan, kun koko viime sijaisella etuudella ei pitäisi pyöriä kuin satunnaisesti ja lyhyitä jaksoja ja samalla pyristellä sieltä kaikin voimin pois. Jostain syystä meillä nykyisin on tätä usein ylisukupolvista sakkia, jotka haluavat elää pysyvästi toimeentulotuella ja vaativat elämäänsä siellä viedlä huvituksia ja muuta mielekkyyttä.

Eli mitä tämä sinun mielestäsi tarkoittaa käytännössä? Millaista pitäisi olla sellaisen ihmisen elämä, joka saa pitkäaikaisesti toimeentulotukea? Pitäisikö elämän olla erilaista riippuen siitä, onko hän työtön vai saako esim. toimeentulotukea palkkansa lisäksi? Tällaisia ihmisiä on yllättävän paljon, joiden palkka on niin pieni, ettei se riitä perheen elatukseen.

Ei pidä olla edes mahdollista elää pitkiä aikoja toimeentulotuella. Pitää olla selvä ero elämässä niihin, jotka elättävät itse itsensä. Ne kalliit elämykset ei kuulu verovaroin kustannettavaksi.

Mutta tässä yhteiskunnassa se on näin. Töitä liian vähän, palkat liian pieniä, ensisijaiset tuet liian pieniä. Elämisen kustannuksiin nähden siis. Tämä ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen syy. Kaikkein vähiten niiden, jotka ovat tt-tukilaisia vasten tahtoaan, olosuhteiden pakosta.

-eri

Älä höpötä. Peruselämisen kustannukset on minulla ollut 11 106,46 € vuonna 2020. En edes ole hirveämmin pihistellyt. Tässä on siis mukana kaikki autoilu, lainojen korot, viestintäkustannukset ja huvit ja harrastukset. Tarkistin juuri kirjanpidostani..

No kyllä minäkin pärjään, kun vuoden tulot on 10 775, mutta minulle se on jatkuvaa stressiä. Esim. terveydenhoitokuluihn tuosta menee jo runsas tonni.

Jos saisin kuukaudessa parisen sataa enemmän, stressi todennäköisesti katoaisi, koska silloin olisi jonkin verran "pelivaraa" ja mahdollista laittaa myös syrjään jotain. Tuosta summasta ei jää käytännössä mitään. Jos jotain vähäksi aikaa jää, niin ei kauan mene, kun tulee joku yllättävä juttu (kengät hajoaa ennen aikojaan, kännykkä hajoaa kun takuuaika juuri mennyt umpeen, sairauden oireet pahenevat, hampaasta lohkeaa paikka jne). Nähty ja koettu monta kertaa.

Ja jos puhutaan noista ensisijaisista tuista, niin esim. työmarkkinatuki on tällä hetkellä n. 8750 vuodessa.

+Asumistuki... Ja tuo oli minun Pihistelemättömtä menot. Siitä varmasti saisi leikattua autokuluista (3782,96), huveista (1399,64), viestinnästä (1092,60)....

Niin, sinä et siis laske peruselämisen kustannuksiin esim. asumista, ruokaa, vaatteita, hygieniatarvikkeita? Noista antamistasi luvuista ainakin minun laskujeni mukaan jää noihin yllä mainittuihin n. 400 €/kk.

Eli sinä joko asut jossain käytännössä ilmaiseksi tai elät pyhällä hengellä. Useimmilla tuo 400 ei kata edes vuokraa (monilla ei lähellekään edes yksiön vuokraa).

Kyllä ne on porvarit jotka saisi auttaa.Keskituloiset pitää tätä maata pystyssä kovat verot jne.Mitä järkee ylisuurissa palkoissa on niillä suurimnilla porvareilla?? Keskitulonevon suomessa köyhä kupattu sataan kertaa.....häpeä

Aina morkataan että parempituloiset elää jossain kuplassa eikä ymmärrä tavallista elämää... Mä vähän epäilen että se lupla on myös siellä köyhillä, ei heillä ole mitään käsitystä miten niukkaa ja priorisointia vaativaa on myös tavallisen keskituloisen palkansaajan elämä. Sen lisäksi siltä palkansaajalta puuttuu aikaa.

Pääsin kipuamaan toiseksi ylimpään tulodesiiliin, ja jos lasketaan perhe ja miehen tulot mukaan, niin tipunkin pari pykälää alemmas, siihen keskituloista keskituloisempaan. Me syödään kioskijäätelöä kahdesti vuodessa, eka kerta toukokuun ekana lämpimänä vapaapäivänä ja toisen kerran kesälomalla. Muun ajan teen jäätelöt itse.

Auttaisin niin mielelläni, mutta teen jo kaikkeni maksamalla veroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut, joutunut olemaan, pitkään niin, että kaapeissa ei ole ollut mitään ylimääräistä, näitä mainittuja perustarvikkeita. Koska rahat riittivät vain välttämättömiin.

Nyt onnekseni on ollut niin, että olen pystynyt pikkuhiljaa ostamaan, että on juuri erilaisia jauhoja ja puurohiutaleita, säilykkeitä, muutama kahvipaketti jne.

Myös pieneen pakastimeen olen saanut jemmaan ruokia ja hiukan marjoja.

On kyllä huomattava helpotus ruokakaupassa kun pystyy miettimään mitä täytyy ostaa kun jo saa maittavaa ruokia. Ja kyllä kerralla menee rahaa vähemmän kun on kotona valmiiksi jo tarvikkeita.

Ymmärrän, että normaalituloisille on vaikea ymmärtää tämä ero jos on aina ollut tämä tilanne, että kaapeissa ja pakastimessa on tavaraa.

Sitä ei vaan ymmärrä kuin silloin kun on itse kokenut, että jos kaapit tyhjät ja rahaa muutama euro niin on miltei pakko ostaa se valmis pinaattilettupaketti saadakseen jotain ruokaa suuhunsa.

Kun ne muut tarvikkeet puuttuu ja myös rahat niihin.

Ei se ole köyhien elämänhallinnanpuutetta tai älyn puutetta vaan ihan arkisen rahan puutetta. Ei voi ostaa enempää kuin mitä on rahaa käytössä. Vaikka kuinka tietäisi, että vain se ja se tarvike puuttuu niin...Mutta kun juuri se ja se puuttuu kaapista.

Mutta siitä huolimatta esim. AP:llä on varaa KAHTEEN suoratoistopalveluun yhteensä n. 30 eurolla per kuussa ja sitten ulistaan, kun ei ole varaa ostaa ruokaa, edes jauhopussia tai öljyä ei kaapista löydy... Köyhyyttä se on järjenkin köyhyys.

Jotkut vissiin makaa perheen kanssa mielummin sohvalla kaiket päivät kuin esim. Valmistaa yhdessä ruokaa. Surullista ettei ymmärretä priorisoida asioita. YouTube ja netti on täynnä ilmaista sontaa jos sitä haluaa katsoa. Plus ilmaiset kokeilukuukaudet kerran vuodessa käyttöön. Aika iso summa tulee vuodessa jos kuussa menee 30e hömppään.

Vierailija kirjoitti:

Hävettää ap sun puolesta. Jokainen elää tulojensa mukaan.

Köyhät ei halua säästöneuvoja kun niitä ei kuulemma tarvita jatkuvien huonojen valintojen keskellä.

Kyllä nämä kaikki rikkaat ovat samalla tavalla vetokärryineen elämänsä aloittaneet sairaina ja tyhjältä pöydältä mitään omistamatta. Siitä kovalla työllä opiskelleet tarjouspinaattia puputtaen ja koville palkoille valmistuen ihan itse ja ilman arkkupakastinta. Pakastepinaatti on pysynyt jäässä ikkunan ulkopuolelle viritetyssä itse kudotussa pakastepussissa.

Tää ei ole edes kovin kaukana totuudesta 😂 pussi tosin oli muovia ja säilytys sellaisella miniparvekkeella. Ja pakasteetkaan ei tainneet olla pinaattia, mutta kaikkea muuta kylläkin. Aika moni on sen koulutuksen hankkinut tyhjältä pöydältä.

Mä ymmärrän sekä sun että edellisen kirjoittajan pointin. Jos rahaa on vain 1,70 €, silloin ei tosiaan täytetä kaappeja peruselintarvikkeilla. Kaapit täytetään silloin, kun tulee opintotuki, työttömyyspäiväraha, lapsilisä tai mikä nyt kenellekin on se "tilipäivä". Suomessa yksi suuri ongelma tukien varassa elävillä on, että tukia tulee ripotellen pitkin kuukautta. Jos kaikki tuet tulisivat samana päivänä, pystyisi tekemään järkevämpiä ostoksia. Mutta jos lapsilisästä sähkölaskun ja vanhemman välttämättä tarvitsemien lääkkeiden jälkeen ei jää kuin 1,70 €, eihän sillä rahalla voi ostaa järkevästi. Parin päivän päästä ehkä tulee taas jokin tuki, josta taas maksellaan laskuja ja katsotaan, mitä jää jäljelle. Joidenkin vähävaraisten ongelmana on, että exä ei ihan kiusallaankaan maksa elatusmaksuja silloin, kun on sovittu päivä. Ei siis voi tietää, tuleeko elatusmaksu sovittuna päivänä vai ei. 

Meillä palkansaajilla on hyvin helppoa, koska tiedämme tasan tarkalleen, milloin tilille tupsahtaa rahaa ja kuinka paljon. Sen isoimman ja tärkeimmän summan eli palkan saamme kerran kuukaudessa säännöllisesti. On helppoa palkkapäivänä täyttää kaapit ja pakastimet. Lopun kuukaudesta, vaikka käyttörahaa olisikin vähän, pärjää oikein hyvin, koska kaapeissa on ruokaa. 

Jos menoja miettiessään joutuu miettimään minä päivänä tai päivinä ne kuukauden tulot tulee niin talouden hallinta on jo pielessä. On liian lean prosessi. Vikasietoisuus hukkuu kun ei ole bufferia. Ainoa mitä pitäisi joutua miettimään on se että pitkässä juoksussa menot ei ole suuremmat kuin tulot.

Tästä keskustelusta voisi saada jopa jotain irti, jos ihmisllä olisi hallussa edes psykologian alkeet.

Esimerkiksi minä olen teoriassa erittäin taitava rahankäyttäjä, mutta käytännössä en läheskään aina.

Vaikka periaatteessa tietää ja osaa, se ei välttämättä toteudu käytännön elämässä/manifestoidu todellisuuteen. Miksi ei? No, siitä keskusteleminen voisi olla ainakin kiinnostavampaa kuin tyhjänpäiväinen päteminen ja loputon jauhaminen jätskeistä, pakastimista, lantuista tai älyvapaista köyhistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kannattaa koluta kirpputorit, tehdä kotiruokaa, leipoa sämpylät itse jne. voi kutoa kudelmilla sukkia, lapasia, kaulaliinoja jne, 

Onko tämä kutominen nyt joku säästövinkki taas? Kuulostaa ihan kivalta. Mistä kannattaisi ostaa lankoja, ja minkä hintaisia ovat - esim. mikä tulee yhden sukkaparin hinnaksi? Mietin, että voisin verrata UFFin hintoihin samalla...

Lankoja lahjoitetaan aika paljon Facebookin avustusryhmissä. Eikä maksa mitään. Mullakin olisi täällä Novitan 7 veljestä lankaa varmaan ainakin sellaiset 5 kiloa ja voisin lahjoittaa nekin pois, koska sormeni eivät nivelreuman vuoksi enää tykkää neulomisesta. 

Ahaa, nyt sitten pitäisi mennä taas sinne avustusryhmään kinuamaan. Ja sitten kun sen tekee, joku valittaa, että "siellä joku vinkui ilmaisia lankoja, vaikka ei varmasti ollut raajarikko leski, jolla kymmenen sairasta lasta ja ulkovessainen talo kaatopaikan vieressä".

Okei. Mutta mitä langat maksavat, jos ei täytä avustusryhmäläisten mielestä hädänalaisen kriteereitä tai ei esim. kehtaa omalla naamalla julkisesta ryhmästä kinuta avustuksia?

"Miksi piti tehdä noin monta lasta? Ei meilläkään keskituloisina ollut varaa kuin yhteen ja puoleen lapseen. Opiskeltiin ensin ja hankittiin työpaikat ennen kuin alettiin lapsia tehtailemaan. Ei oo mitään järkeä lisääntyä tuollaisessa tilaneessa, taitaa kaikilla lapsilla olla eri isäkin. Miksei ne lapsilisät ja elarit riitä? Opiskeluaikoina minä purin vanhoja villapaitoja ja neuloin langoista villasukkia myyntiin, ei aina tarvitse olla uutta."

Mua ällöttää tämä vähävaraisten mollaaminen. Pienituloisia pidetään tyhminä ja tuhlaavaisina, vaikka se ei ole edes mahdollista. Pelko siitä, että itsellekin voi käydä huonosti, vaikka tekisi kaiken oikein kai tätä aiheuttaa. Uskotellaan itselle, että kaikki on itsestä kiinni ja köyhyys omaa syytä, aina. Tunnen paljon pienituloisia ja esim. oman asuinympäristöni pienituloisista vain kahdella kahdeksasta on päihdeongelma, kun päihteet nyt yleensä aina mainitaan köyhyydestä puhuttaessa. Kyllä ne köyhyyden syyt ovat usein muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisilla ei ole taloudellisesti tiukkaa juuri sen vuoksi että haetaan ne pirkkajätskit kiskan jätskipsllojen sijaan.

Jos kaverin kk-tulot on 3500 e (tiedän) niin turha kuvitella, että kerran vuoteen ostettu jäätelö tötterö kaataisi budjetin! Mutta joo, ette selvästi halunneet tajuta mun pointtia kaikista alapeukuista päätellen

Ap

Ymmärtäisin harmisi jos kaveri olisi ostanut kioskista tötterön itselleen ja teille marketista pirkat. Miksi kaverisi olisi teille pitänyt ostaa jotain jota ei koe järkeväksi ostokseksi edes itselleen?

Mä nauran ääneen tälle. Siis kummilapsi, joka ei ole nähnyt kummitätiä puoleen vuoteen, pyytää kesäretkellä tädiltä jäätelön. Kummitädin pakka 3500 EUROA ja kokee tuossa tilanteessa tarpeelliseksi alkaa säästämään PARI EUROA! Eikö kukaan muu pidä tuota ihan järjettömänä!?!

Ap

Minä kummastelen vain sitä, miksi kumpikaan eli sinä tai miehesi ei opiskele työllistävää ammattia. Tähän olisi kiinnostava saada vastaus.

Ja kerrothan mikä olisi tällainen hyväpalkkainen työllistävä ammatti? Jos ehdotat hoitoalaa, mikä edellyttää nostelua tai muuta mitä selkävaivainen ei voi tehdä, on pois pelistä. Kuten ekassa viestissä kirjoitin, meillä on ollut myös sairaslomia ja ihan syistä. Fyysinen terveys ja hyvä kunto ei ole mikään itsestäänselvyys.

Ap

Miksei ap lue itseään vaikka lääkäriksi tai diplomi-insinööriksi? Esim meillä kaksi väitellyttä (tekniikka + lääketiede) ja tulot yhteensä joku 150-200 ke/vuodessa. Kolmekymppisiä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisilla ei ole taloudellisesti tiukkaa juuri sen vuoksi että haetaan ne pirkkajätskit kiskan jätskipsllojen sijaan.

Jos kaverin kk-tulot on 3500 e (tiedän) niin turha kuvitella, että kerran vuoteen ostettu jäätelö tötterö kaataisi budjetin! Mutta joo, ette selvästi halunneet tajuta mun pointtia kaikista alapeukuista päätellen

Ap

Teikäläisten "kerran vuodessa" on oikeasti jotain aivan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut nuorempana holtiton rahankäyttäjä ja kateellinen niille, joilla näytti olevan varaa kaikkeen. Lomarahat oli käytetty jo kuukausia etukäteen ja koska elämä oli niin ankeaa, aina oli oikeus hankkia "jotain kivaa", jos sai esim. lahjaksi rahaa. Kotoa ei taloudenhoitoon eväitä saanut, koska äitini on samanlainen.

Kolmekymppisenä päätin muuttaa tilanteeni. Ensin säästin karsimalla ne "ansaitut" piristykset. Kun sain (pieniä) palkankorotuksia, laitoin korotuksen suoraan säästöön, myös lomarahat. Osoittamalla kykyni tulla toimeen pienillä menoilla sain tuloihini nähden suuren asuntolainan (100ke), jolloin säästöä alkoi syntyä myös omaisuuden karttumisen muodossa. Kun talous tuntui turvatummalta, riitti energiaa töiden ohessa opiskeluun ja sain sen myötä hyväpalkkaisen työn. Tällä hetkellä taloudellinen tilanteeni on varsin hyvä, vaikka lähdin liikkeellle miinusmerkistä.

Ennenkuin joku keksii sanoa, etten ole kokenut vastoinkäymisiä, vaan päässyt helpolla, tähän aikaan mahtui avioero ja yksinhuoltajuus, erityislapsen yh:na kannettu stressi, murheet ja asioiden hoitamiset sekä oma sairastuminen krooniseen ja parantumattomaan hermokipua aiheuttavaan sairauteen.

Ei pidä alistua siihen, että kun ei ole syntynyt kultalusikka suussa, ei voi saada taloudellisesti hyvää elämää. Täytyy aloittaa sieltä, mistä voi.

Kiva kun kerroit kokemuksesi. Itselläni on samanlainen historia, olen ollut myös holtiton rahankäyttäjä ja opin jo kotoa sellaisen mallin että on "rikkaita" ja sitten on tavallisia ihmisiä. Ja rikkaita oli nämä joilla on varaa matkustaa ja asua omakotitalossa ja meillä tavallisilla ihmisillä on aina köyhää ja kurjaa. Meni aika pitkälle aikuisuuteen ymmärtää että nämä "rikkaat" ovatkin ihan tavan työssäkäyviä, keskituloisia tai pienituloisiakin ihmisiä, jotka vain osaavat suunnitella talouttaan ja kuluttaa maltillisesti. 

Kulutin myös isoja rahoja kaikenlaisteen turhuuteen, kun ajattelin että elämä on raskasta ja ansaitsen välillä jotain kivaa. Kuten erikoiskahveja, sisustusesineitä, voin käydä kampaajalla värjäyttämässä hiukset koska "Tiinakin" voi jne. En siis hahmottanut että Tiina voi käydä kampaajalla, koska säästää muissa asioissa eikä osta esimerkiksi niitä erikoiskahveja.

Käännekohta itselleni oli kun aloin ystäväni vinkistä kirjaamaan menojani Exceliin. Kirjasin kuukauden ajan ihan jokaikisen oston omalle rivilleen. Oli järkyttävää kuun lopussa nähdä mihin rahani menivät ja tajusin miksi olen "köyhä". Neljän euron erikoiskahvi ei ehkä tunnu kertaostona niin isolta, mutta viisi kertaa kuukaudessa se on jo 20 euroa. Sekään ei tunnu niin isolta, mutta kun ynnää parit heräteshoppailut 30e/kk, pienet ylimääräiset herkut kauppareissun yhteydessä 20e/kk, kiva lehti 5e, viinilasillinen kahvilassa pari kertaa kuussa 15e/kk, vähän kosmetiikkaa 20e/kk, niin äkkiä onkin näitä pikkujuttuja 100-150e/kk. Ja se on pienituloisen rahoista iso summa. Jos tuon laittaisi säästöön, niin vuodessa olisi jo 1200-1800e säästössä. Eli kuukauden nettopalkan verran! 

Tein itselleni budjetin, jossa määrittelin paljonko saan käyttää kuukaudessa ruokaan, herkkuihin,  ylimääräiseen kivaan (kaikkea ei kannata kieltää), vaateostoihin jne. Ja jatkoin jokaisen menoni kirjaamista ja pidin huolta että pysyin budjetissa. Pitkään meni, mutta lopulta säästämisestä tuli tapa. On muuten paljon mukavampaa elämää, kun tilillä on aina rahaa laskuihin ja yllättäviin menoihin. Ja muuttaessa takuuvuokrakin löytyy omasta takaa. 

Köyhä ei kuitenkaan voi käydä kahvilassa, koska hän tarvitsee sen 4 euroa maitoon ja leipään.  Eli ei ole mistä säästää.

Johan täällä oli osoitettu se ettei tuo pidä paikkaansa. Peruselämisen kattaan jo pelkästään työmarkkinatuella helposti. Ja aika monella on sitten juurikin näitä "kahvilakäyntejä" suoratoistopalveluita yms. juurikin tuosta syystä minkä lainaamasi henkilö mainitsi "tarvitseehan sitä jotain arjen piristystä" tai "eikö köyhällä olisi oikeus asiaan x,y tai z". Tottakai on oikeus, mutta ne ovat niitä typeriä valintoja jotka pitävät siellä köyhyydessä. Sijoittamalla saman rahan voisi itse luoda omaa varallisuuttaan, joka voi tuottaa ihan oikeaa kassavirtaakin. Tämä uusi kassavirta taas auttaa aina eteenpäin ja jatkossa ei ole enää ihan niin pienet tulot ja ei ole ihan niin köyhä. Mutta kun tätä ei haluta tehdä, koska "elämä on tässä ja nyt" tai "no ei kannata 10 kuussa säästää jos 10 vuoden päästä pääsee nauttimaan 18 eurosta..." Ei selkeästikään ymmärretä sitä että TIETYILLÄ sijoitusvalinnoilla niistä tuotoista pääsee nauttimaan parhaillaan jo saman kuukauden puolella. Ei tietenkään summa ole iso, mutta jokainen sentti omalle tilille on eteenpäin. Voisi tehdä vaikka päätöksen että "sijoitan 50 kuussa siten että se tuo tasaista kassavirtaa, puolet tuotoista sijoitan aina takaisin ja puolet käytän itseni hemmotteluun". Näin jo vuodessa saa 600 euroa säästöön, ja kuukausittain itsensä hemmotteluun voisi käyttää 2 euroa, ilman että se on yhtään mistään nykytuloista pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi että ehkä kavereillasikaan ei ole niin paljoa ylimääräistä rahaa? Asuntolainat ym. on yleensä mitoitettu sen mukaan miten monta maksajaa sille on. Jollain sairaanhoitajan palkoilla nyt ei ostella jatkuvasti luksusta, vaan he luultavasti joutuvat itsekin pitämään kukkaron nyörejä tiukalla. Silloin sitä luksusta ei makseta myöskään kaltaisillesi kerjäläisille.

Mitenköhän tää keskustelu on kääntynyt siihen, että mä olen joku kerjäläinen? En ole ikinä pyytänyt kavereilta tai keneltäkään mitään! Jos kaverit ITSE haluaisivat auttaa kun näkevät että meillä on tiukkaa, niin se olisi eri. Jos mulla ja miehellä olisi molemmilla joku 3500€/kk palkka ja nähtäisiin että kavereilla on tiukkaa niin varmasti voitaisiin jeesata sen sijaan että luennoitsijan punajuurten olevan edullisia.

Lisäksi toi, että mun 7-vuotiasta syytetään kerjäämistä niin Haloo?!? Jos lapsi näkee jätskikiskan niin kuka EI kysyisi että saako jäätelöä?

Ap

Keskituloinen maksaa verot ja ne menot jotka työtön saa tukina. Vai luulitko että 3500€ on pelkkään hupishoppailuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kannattaa koluta kirpputorit, tehdä kotiruokaa, leipoa sämpylät itse jne. voi kutoa kudelmilla sukkia, lapasia, kaulaliinoja jne, 

Onko tämä kutominen nyt joku säästövinkki taas? Kuulostaa ihan kivalta. Mistä kannattaisi ostaa lankoja, ja minkä hintaisia ovat - esim. mikä tulee yhden sukkaparin hinnaksi? Mietin, että voisin verrata UFFin hintoihin samalla...

Lankoja lahjoitetaan aika paljon Facebookin avustusryhmissä. Eikä maksa mitään. Mullakin olisi täällä Novitan 7 veljestä lankaa varmaan ainakin sellaiset 5 kiloa ja voisin lahjoittaa nekin pois, koska sormeni eivät nivelreuman vuoksi enää tykkää neulomisesta. 

Otan mielellään jos paikkakunta osuu, missä?

-eri

Vantaalla. Jos sua oikeasti kiinnostaa, voisin pyhien aikana kaivella ne ja katsoa, paljonko niitä on. 

Vierailija kirjoitti:

Mua ällöttää tämä vähävaraisten mollaaminen. Pienituloisia pidetään tyhminä ja tuhlaavaisina, vaikka se ei ole edes mahdollista. Pelko siitä, että itsellekin voi käydä huonosti, vaikka tekisi kaiken oikein kai tätä aiheuttaa. Uskotellaan itselle, että kaikki on itsestä kiinni ja köyhyys omaa syytä, aina. Tunnen paljon pienituloisia ja esim. oman asuinympäristöni pienituloisista vain kahdella kahdeksasta on päihdeongelma, kun päihteet nyt yleensä aina mainitaan köyhyydestä puhuttaessa. Kyllä ne köyhyyden syyt ovat usein muualla.

Aivan. Syy on tyhmyys. Sitä ettei itse leivota ja valmisteta ruokaa selitellään sillä ettei ole varaa ostaa perustarvikkeita kaappiin ja ettei ole varaa ostaa niitä lisää kaappiin kun entinen jauhopussi loppuu. Jumalauta kyllähän näillä olisi varaa ostaa niitä euron jauhopusseja vaikka kuinka monta, kun ensin on SÄÄSTETTY RAHAA tekemällä itse. Miten järkevänä sinä pidät sitä että maksetaan monesta suoratoistopalveluja ja sitten ei ole rahaa yksinkertaiseen jouluruokaan? Kukaan ei kuole vaikkei ole kokoajan maksullista viihdettä käytettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut nuorempana holtiton rahankäyttäjä ja kateellinen niille, joilla näytti olevan varaa kaikkeen. Lomarahat oli käytetty jo kuukausia etukäteen ja koska elämä oli niin ankeaa, aina oli oikeus hankkia "jotain kivaa", jos sai esim. lahjaksi rahaa. Kotoa ei taloudenhoitoon eväitä saanut, koska äitini on samanlainen.

Kolmekymppisenä päätin muuttaa tilanteeni. Ensin säästin karsimalla ne "ansaitut" piristykset. Kun sain (pieniä) palkankorotuksia, laitoin korotuksen suoraan säästöön, myös lomarahat. Osoittamalla kykyni tulla toimeen pienillä menoilla sain tuloihini nähden suuren asuntolainan (100ke), jolloin säästöä alkoi syntyä myös omaisuuden karttumisen muodossa. Kun talous tuntui turvatummalta, riitti energiaa töiden ohessa opiskeluun ja sain sen myötä hyväpalkkaisen työn. Tällä hetkellä taloudellinen tilanteeni on varsin hyvä, vaikka lähdin liikkeellle miinusmerkistä.

Ennenkuin joku keksii sanoa, etten ole kokenut vastoinkäymisiä, vaan päässyt helpolla, tähän aikaan mahtui avioero ja yksinhuoltajuus, erityislapsen yh:na kannettu stressi, murheet ja asioiden hoitamiset sekä oma sairastuminen krooniseen ja parantumattomaan hermokipua aiheuttavaan sairauteen.

Ei pidä alistua siihen, että kun ei ole syntynyt kultalusikka suussa, ei voi saada taloudellisesti hyvää elämää. Täytyy aloittaa sieltä, mistä voi.

Kiva kun kerroit kokemuksesi. Itselläni on samanlainen historia, olen ollut myös holtiton rahankäyttäjä ja opin jo kotoa sellaisen mallin että on "rikkaita" ja sitten on tavallisia ihmisiä. Ja rikkaita oli nämä joilla on varaa matkustaa ja asua omakotitalossa ja meillä tavallisilla ihmisillä on aina köyhää ja kurjaa. Meni aika pitkälle aikuisuuteen ymmärtää että nämä "rikkaat" ovatkin ihan tavan työssäkäyviä, keskituloisia tai pienituloisiakin ihmisiä, jotka vain osaavat suunnitella talouttaan ja kuluttaa maltillisesti. 

Kulutin myös isoja rahoja kaikenlaisteen turhuuteen, kun ajattelin että elämä on raskasta ja ansaitsen välillä jotain kivaa. Kuten erikoiskahveja, sisustusesineitä, voin käydä kampaajalla värjäyttämässä hiukset koska "Tiinakin" voi jne. En siis hahmottanut että Tiina voi käydä kampaajalla, koska säästää muissa asioissa eikä osta esimerkiksi niitä erikoiskahveja.

Käännekohta itselleni oli kun aloin ystäväni vinkistä kirjaamaan menojani Exceliin. Kirjasin kuukauden ajan ihan jokaikisen oston omalle rivilleen. Oli järkyttävää kuun lopussa nähdä mihin rahani menivät ja tajusin miksi olen "köyhä". Neljän euron erikoiskahvi ei ehkä tunnu kertaostona niin isolta, mutta viisi kertaa kuukaudessa se on jo 20 euroa. Sekään ei tunnu niin isolta, mutta kun ynnää parit heräteshoppailut 30e/kk, pienet ylimääräiset herkut kauppareissun yhteydessä 20e/kk, kiva lehti 5e, viinilasillinen kahvilassa pari kertaa kuussa 15e/kk, vähän kosmetiikkaa 20e/kk, niin äkkiä onkin näitä pikkujuttuja 100-150e/kk. Ja se on pienituloisen rahoista iso summa. Jos tuon laittaisi säästöön, niin vuodessa olisi jo 1200-1800e säästössä. Eli kuukauden nettopalkan verran! 

Tein itselleni budjetin, jossa määrittelin paljonko saan käyttää kuukaudessa ruokaan, herkkuihin,  ylimääräiseen kivaan (kaikkea ei kannata kieltää), vaateostoihin jne. Ja jatkoin jokaisen menoni kirjaamista ja pidin huolta että pysyin budjetissa. Pitkään meni, mutta lopulta säästämisestä tuli tapa. On muuten paljon mukavampaa elämää, kun tilillä on aina rahaa laskuihin ja yllättäviin menoihin. Ja muuttaessa takuuvuokrakin löytyy omasta takaa. 

Köyhä ei kuitenkaan voi käydä kahvilassa, koska hän tarvitsee sen 4 euroa maitoon ja leipään.  Eli ei ole mistä säästää.

Johan täällä oli osoitettu se ettei tuo pidä paikkaansa. Peruselämisen kattaan jo pelkästään työmarkkinatuella helposti. Ja aika monella on sitten juurikin näitä "kahvilakäyntejä" suoratoistopalveluita yms. juurikin tuosta syystä minkä lainaamasi henkilö mainitsi "tarvitseehan sitä jotain arjen piristystä" tai "eikö köyhällä olisi oikeus asiaan x,y tai z". Tottakai on oikeus, mutta ne ovat niitä typeriä valintoja jotka pitävät siellä köyhyydessä. Sijoittamalla saman rahan voisi itse luoda omaa varallisuuttaan, joka voi tuottaa ihan oikeaa kassavirtaakin. Tämä uusi kassavirta taas auttaa aina eteenpäin ja jatkossa ei ole enää ihan niin pienet tulot ja ei ole ihan niin köyhä. Mutta kun tätä ei haluta tehdä, koska "elämä on tässä ja nyt" tai "no ei kannata 10 kuussa säästää jos 10 vuoden päästä pääsee nauttimaan 18 eurosta..." Ei selkeästikään ymmärretä sitä että TIETYILLÄ sijoitusvalinnoilla niistä tuotoista pääsee nauttimaan parhaillaan jo saman kuukauden puolella. Ei tietenkään summa ole iso, mutta jokainen sentti omalle tilille on eteenpäin. Voisi tehdä vaikka päätöksen että "sijoitan 50 kuussa siten että se tuo tasaista kassavirtaa, puolet tuotoista sijoitan aina takaisin ja puolet käytän itseni hemmotteluun". Näin jo vuodessa saa 600 euroa säästöön, ja kuukausittain itsensä hemmotteluun voisi käyttää 2 euroa, ilman että se on yhtään mistään nykytuloista pois.

Peruselämistä ei todellakaan kateta työmarkkinatuella. Vai miksi luulet satojentuhansien ihmisten saavan asumistukea ja toimeentulotukea?

Miten hemmottelisit itseäsi 2 eurolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kannattaa koluta kirpputorit, tehdä kotiruokaa, leipoa sämpylät itse jne. voi kutoa kudelmilla sukkia, lapasia, kaulaliinoja jne, 

Onko tämä kutominen nyt joku säästövinkki taas? Kuulostaa ihan kivalta. Mistä kannattaisi ostaa lankoja, ja minkä hintaisia ovat - esim. mikä tulee yhden sukkaparin hinnaksi? Mietin, että voisin verrata UFFin hintoihin samalla...

Lankoja lahjoitetaan aika paljon Facebookin avustusryhmissä. Eikä maksa mitään. Mullakin olisi täällä Novitan 7 veljestä lankaa varmaan ainakin sellaiset 5 kiloa ja voisin lahjoittaa nekin pois, koska sormeni eivät nivelreuman vuoksi enää tykkää neulomisesta. 

Ahaa, nyt sitten pitäisi mennä taas sinne avustusryhmään kinuamaan. Ja sitten kun sen tekee, joku valittaa, että "siellä joku vinkui ilmaisia lankoja, vaikka ei varmasti ollut raajarikko leski, jolla kymmenen sairasta lasta ja ulkovessainen talo kaatopaikan vieressä".

Okei. Mutta mitä langat maksavat, jos ei täytä avustusryhmäläisten mielestä hädänalaisen kriteereitä tai ei esim. kehtaa omalla naamalla julkisesta ryhmästä kinuta avustuksia?

Ne avustusryhmät on just sitä varten, että niissä voi vähävaraiset pyytää mm lankoja, vaatteita, liinavaatteita, lastentarvikkeita jne. Tokmannilla 100 g kerä 7 veljestä -lankaa maksaa 3 €..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku valitteli laatikoiden tekemisen kalliutta ja vaikeutta, kun ei ole sitä eikä tätä ja sitten ei jaksa samaa syödä. Onko muuten tullut valittajille mieleen, että sitä laatikkoa ei tarvitse tehdä mitään stanallista mälliä vaan raaka-aineista saa tehtyä muutakin, eikä tarvitse aina olla kaikkia raaka-aineita tai mausteita, ja silti tulee ihan syötävää. Annanpa pienen esimerkin.

Tarvikkeet:

2 kg porkkanoita - 1 e

1 pkt puuroriisiä 1 e

1 litra maitoa  - 0,7 e

1 kg sipulia – 1 e

2 kg vehnäjauhoja  - 0,8 e

1 pkt hiivaa – 0,20 e

12 kpl kananmunia - 1 e

500 g voita – 2 e

400g linssejä – 1 e

400g tomaattimurska -0,5 e

Ostosten kokonaissumma noin 10 e. Jos kaapista löytyy jotain, niin kaikkea voi höystää tai maustaa sen mukaan mitä löytyy.

Kokkailut:

A. Tee 2 dl puuroriisistä ja litrasta maitoa puuro.  Tästä voit syödä puolet puurona. Ateria tai aamupala 2 hengelle voinokareen kera.

B. Keitä ja soseuta 500g porkkanoita, sotke puuronjämiin yhden kananmunan kanssa. Paista uunissa = porkkanalaatikko. Saa maustaa toki suolalla. = porkkanalaatikko josta ei tarvitse kärsiä puolta vuotta.

C. Raasta 1,5 kg porkkanoita. Käytä seuraaviin:

 500 g porkkanasämpylöihin, joihin hiivaa, 10 dl jauhoja, vettä, suolaa, voisulaa.  Tulee ainakin 20 sämpylää.

 500 g raastetta, linssit ja tomaattimurska sekä sipuli = isohko satsi linssikeittoa

 500 g raastetta,  pari raastettua sipulia, kananmunia, jauhoja = kasvispihvit jonka oheen voi keittää riisilisäkkeen jäljellä olevasta puuroriisistä.

Lisäksi vielä taisi jäädä sipulia, jota voi vaikka paistaa leivän tai kasvispihvin päälle, muutamia kananmunia, jotka voi paistaa tai keittää tai tehdä munakkaan ja loput vehnäjauhot, josta toki voi voin ja sipulin kanssa tehdä kelpo kastikkeen tai leipoa lisää leipää. Riisistäkin voi vielä tehdä vaikka lisää puuroa. 

On nimittäin tullut köyhäiltyä, ennen kuin tulotaso nousi. Luovuutta se vaan vaatii, ettei tarvitse kärsiä samasta päivä toisensa jälkeen.

En ole ikinä nähnyt kananmunia eurolla, missä myydään? Tomaattimurskakin on 0,89e halvin täällä. Linssejä ei todellakaan saa eurolla. Heh heh vehnäjauhot 2 kg maksaa tarjouksessa 1,59, olet ihan pimeä.

Olet VALEPUKKI!

Täällä pyöristetään aina nuukailuvinkeissä niin paljon alaspäin, että annetut summat voi huoletta kertoa kolmella, ja silti saattaa olla alakanttiin.

Juu, ei tommosia hintoja ole missään, ei ainakaan kaikkia saa samasta kaupasta. Eikä kaikki asu kaupungissa mistä näillä hinnoilla saisi.

Pieneltä paikkakunnalta täytyisi lähteä bussilla hakemaan jostain alehallista. Ja siihen ne tarjoushinnat sitten hupenisikin.

Plus miinus nolla. Tai pelkkä miinus.

Se täytyy sanoa, että järjen kanssa ei ole mitään tekemistä näissä nuukuusneuvoissa

Kauhea into ja tarve päteä ja näyttää köyhille, että näin fiksuja me olemme (olisimme).

Ja useissa jutuissa ei järjen hiventä eikä mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Varakkaat ei pärjäisi millään niillä rahoilla millä köyhä joutuu elämään.

Päivän hinnat K-ruoan nettisivuilta. Halvemmallakin pääsee, jos käy esim. lidlissä ja prismassa ja aina ottaa halvimman tuotteen. Köyhät voi harjoitella yhteenlaskua.

Pirkka suomalainen puolikarkea vehnäjauho 2kg 1,09 e

Tuorehiiva 50 g leivinhiiva    0,23  e

Pirkka kananmuna 10 kpl/ 580 g   1,00 e

K-Menu suomalainen pesty porkkana 2kg   1,75 e

Pirkka punaiset linssit suolaliemessä 380g/230g  0,89 e

K-Menu tomaattimurska 500g  0,30 e

Valio voi 200 g normaalisuolainen  2,49 e

Pirkka suomalainen kevytmaito 1l   0,50 e

Pirkka suomalainen keltasipuli 1 kg 2 lk  1,49 e

Risella Puuroriisi 1kg 1,89 e

Ovatko nämä hinnat vain nettitilauksiin? Nimittäin ei ole minun asuinalueeni K-kaupoissa tuollaisia hintoja. Ja jos kyseessä on nettitilausten hinnat, niin kuinka paljon se nettitilaus (+mahdollinen kotiinkuljetus?) sitten nostavat hintoja?

Ihan paikallisessa sittarissa hinnat olivat jopa alhaisemmat... Mutta eihän sitä taas tollot tajua, kun ostaa vaan niitä pinaattilettuja ja laatikoita valmiina kalliilla hinnalla.

Ymmärrätkö sinä tollo, että sittaria EI OLE!

On paikkakuntia, joissa sittaria ei ole ja on paikkakuntia jossa sittarille pääsee vain autolla. Ymmärrätkö tollo, että köyhällä ei ole autoa? Lisäksi talviaikaan se selkävaivainen ei todellakaan voi kantaa repussa 10 kiloa tarjousjauhoja ja maitoja kotiin viittä kilometriä.

En muuten osta valmisruokaa, mutta en ole tollo, niinkuin sinä ;p

No, ehkä kannatta alkaa juomaan hanavettä? Eikä kymmenen kiloa ole vielä paljoakaan painoa repussa. Eikä kaikilla köyhillä nyt vaan voi olla selkävaivoja.

No aika monilla myös on. Esim. minä en voi käyttää reppua selkäkipujen takia ollenkaan. Ja tosiaaan, kun puhutaan tarjouksista, niin pitää aina ottaa huomioon bussimaksut.

Jos olisin nuori ja terve, pääsisin paljon halvemmalla. Luulenkin, että aika moni tänne kirjoittava on terve pari-kolmekymppinen. Ei varmaan mitään hajua, millaista on elämä monisairaalla viisi- tai kuusikymppisellä.

Saahan niitä vetokärryjäkin. Ainiin, mutta sellainen pitää ostaa ja kauppaan ei pääse millään eikä netistäkään voi tilata, ja daijut ei tajua, että se maksaa ja halpa ei kelpaa ja....

Mitä tämä ihmeen päsmäröinti vetokärryistä oikein on? Kuinka realistista on oikeasti, että ihmiset kulkevat vaikka 5 km:n matkan suuntaansa hakeakseen vetokärryllä jättimäiset ostokset jostain Citymarketista? Miksi täällä ehdotetaan vaan mahdollisimman hankalia ja omituisia ratkaisuja?

Bussit kulkee, mutta näköjään onnistuu vaan 50 metrin matka lähikauppaan.