Kuinka estää anoppia kärräämästä kaikkea turhaa romua meille?
Ollaan jo sanottu anopille, että MEILLE EI MAHDU mitkään isot lahjat yms turha romu, mutta pitää tätä vain vitsinä. Ahdistaa tämä tavaramäärä. Kuinka itse teette? Heitättekö vaan kaikkea tavaraa roskiin, että uutta turhaa romua mahtuu sisään? Ei viitsisi ostaa isompaa asuntoakaan sen takia, että kaikki leikkikeittiöt, pöydät, miljoona pehmolelua yms laulavaa kirjaa mahtuisi paremmin.
Kommentit (95)
Ovet lukkoon ja anoppi estolistalle puhelimissa. Tuskin se väkisin niitä tavaroita ikkunasta sisälle työntää.
Jos ensi jouluna vinkkaisi etukäteen lahjatoiveet, ja ennen erilaisia merkkipäiviä? Olisi helpompaa kaikille.
On toki ärsyttävää kun on tavaraa mutta sellaistahan se tahtoo olla kun lapset ovat pieniä. Hankala pitää sisustusblogia...
Just tämä, että miksi lapsella pitää olla 100 pehmolelua, joilla se ei edes leiki?
Osoite on. Pelastusarmeija, uffa, kontti, jokin muu järjestö. Lastesi päiväkoti lahjoitat edelleen.
Itselleen anoppi ei tietenkään voi niitä tavaroita ottaa "kun ei mahdu".
Muista romuista kieltäydytte suoraan, lasten lahjat on pakko ottaa vastaan, mutta niitäkin myytte sitten eteenpäin kun ei enää leikitä.
Pistä anopin poika tavaamaan asiaa äidilleen niin monta kertaa, että menee perille.
Minä vien paikalliseen kierrätykseen kaikki lahjat ym. jos en pidä niistä.
Palkkaa paikallisen moottoripyöräkerhon isot parrakkaat pojat viemään anopille niin selkeä viesti, että ymmärtää pysyä poissa romuineen.
Vierailija kirjoitti:
Muista romuista kieltäydytte suoraan, lasten lahjat on pakko ottaa vastaan, mutta niitäkin myytte sitten eteenpäin kun ei enää leikitä.
Kieltäytyminen olisi helppoa, mutta sitten siitä seuraa hirveä mielenpahoitus, totta kai.
Ettekö te voi keskustella aiheesta anopin kanssa?
Jos miettisit oikein rakentavan ystävällisen tavan ottaa puheeksi.
Sano, että uusia tavaroita saa tuoda vain sillä ehdolla että vie samalla kaksi vanhaa pois per tuotu tavara.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te voi keskustella aiheesta anopin kanssa?
Jos miettisit oikein rakentavan ystävällisen tavan ottaa puheeksi.
Pitää sitä vitsinä, että ei muka haluta mitään tavaraa lisää.
Vierailija kirjoitti:
Sano, että uusia tavaroita saa tuoda vain sillä ehdolla että vie samalla kaksi vanhaa pois per tuotu tavara.
Sanottu on. Piti sitäkin vain vitsinä.
Otan vastaan ja annan eteenpäin. Kymmenet turhat pehmot ja vastaavat olen lahjoittanut hyväntekeväisyyskirppuksille. Liika tavara ahdistaa ja jos lapset ei leiki jollain, laitan kiertoon.
Vierailija kirjoitti:
Ovet lukkoon ja anoppi estolistalle puhelimissa. Tuskin se väkisin niitä tavaroita ikkunasta sisälle työntää.
Voi sinua viatonta... Anoppiongelmaa minulla ei ole, mutta äitini on juuri tuollainen tavarankantaja kuin ap:n anoppi. Nykyään antaa tavarat suoraan 5-vuotiaalle, joka nostaa kamalan metelin, jos niitä ei oteta vastaan. Ennen korona-aikaa osa tavaroista jäi mummolaleluiksi, nyt vaan ei sekään onnistu. Asiasta on keskusteltu, turhaan. Kun olin lapseton, äiti saattoi joskus tulla omilla avaimilla sisään, ja tuoda "yllätyksiä", esim. uusia sisustustauluja, tyynyjä, torkkuhuopia, posliiniesineitä jne. (Avainten antamiseen oli hyvä syy, jota en nyt sen enempää avaa.). Kyllä näitä rajattomia ihmisiä on, ja heitä on vaikea saada kuriin ilman karmeaa draamaa, jossa itse päädyt pahiksen rooliin.
Vierailija kirjoitti:
Otan vastaan ja annan eteenpäin. Kymmenet turhat pehmot ja vastaavat olen lahjoittanut hyväntekeväisyyskirppuksille. Liika tavara ahdistaa ja jos lapset ei leiki jollain, laitan kiertoon.
Olisi hyvä, jos sukulaiset ymmärtäisivät viedä kaikki lahjat suoraan kierrätykseen.
Roskiin. Jos asutte kerrostalossa, niin hyvin mahtuu taloyhtiön roskikseen.
Vaihtoehto P.armeija, uff jne
Älä nyt kotiisi ala säilömään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista romuista kieltäydytte suoraan, lasten lahjat on pakko ottaa vastaan, mutta niitäkin myytte sitten eteenpäin kun ei enää leikitä.
Kieltäytyminen olisi helppoa, mutta sitten siitä seuraa hirveä mielenpahoitus, totta kai.
Sitten mieli pahoittuu. Ette te ole vastuussa aikuisen tunteista.
Tavarasta eroon pääseminen on ihan hirveä ongelma. Unelmoin siitä, että en omistaisi juuri mitään.