Kuinka estää anoppia kärräämästä kaikkea turhaa romua meille?
Ollaan jo sanottu anopille, että MEILLE EI MAHDU mitkään isot lahjat yms turha romu, mutta pitää tätä vain vitsinä. Ahdistaa tämä tavaramäärä. Kuinka itse teette? Heitättekö vaan kaikkea tavaraa roskiin, että uutta turhaa romua mahtuu sisään? Ei viitsisi ostaa isompaa asuntoakaan sen takia, että kaikki leikkikeittiöt, pöydät, miljoona pehmolelua yms laulavaa kirjaa mahtuisi paremmin.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Otan vastaan ja annan eteenpäin. Kymmenet turhat pehmot ja vastaavat olen lahjoittanut hyväntekeväisyyskirppuksille. Liika tavara ahdistaa ja jos lapset ei leiki jollain, laitan kiertoon.
Tämä ratkaisu siksi etten jaksa alkaa vääntämään asiasta. Helpoimmalla pääsee näin. Olen tuskailllut asian kanssa aiemmin ja ei tarvitse enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano, että uusia tavaroita saa tuoda vain sillä ehdolla että vie samalla kaksi vanhaa pois per tuotu tavara.
Sanottu on. Piti sitäkin vain vitsinä.
Kai sinä nyt osaat sanoa selkeästi asian niin että hän ymmärtää. Ja ensi vuonna kerrot hyvissä ajoin etukäteen, mikä olisi kiva lahja.
Vierailija kirjoitti:
Muista romuista kieltäydytte suoraan, lasten lahjat on pakko ottaa vastaan, mutta niitäkin myytte sitten eteenpäin kun ei enää leikitä.
Ihan hirveä vaiva siinä myymisessäkin on.
Vie ylimääräiset, ehjät tavarat hyväntekeväisyyskirpputoreille!
Kuskaa kaikki anopin tuoma roju kuorma-auton lavalla anopin pihalle samaan läjään, valele bensalla ja tuikkaa tuleen.
Kyllä sekin pistää miettimään, että mitä järkeä on ostaa joku kallis lelu jolla lapsi leikkii pari kertaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista romuista kieltäydytte suoraan, lasten lahjat on pakko ottaa vastaan, mutta niitäkin myytte sitten eteenpäin kun ei enää leikitä.
Ihan hirveä vaiva siinä myymisessäkin on.
Niinhän siinä on, mutta kyse on kaiketi lasten synttäri- ja joululahjoista, ja luulisi että niistä ainakin osa on mieleisiä.
Tämä on sitä länsimaista kulutushelvettiä parhaimmillaan.
Ap:n kaltaiset uusavuttomat ovat hyvin yleisiä nykyisin. Näkyvät päiväkotilasten ja koululaisten vanhemmissa.
Meillä kanssa anoppi roudaa kaikkea, joka vuosi jouluksi iso pussi joulukoristeita, pitkin vuotta kirjoja, kuppeja, koristeita,tekstiilejä tai vaatetta. Esiteinitytölle outoja mummokoruja.Monesti olen sanonut että ei tarvita mitään. Turhaa vaivaa kamojen lajittelu ja lisäksi anoppi ostelee niitä kirpparilta. Rahaa menee turhaan! Lisäksi loukkaantuu verisesti kun kamoja ei kehuta tai käytetä. En tajua. En minäkään vie hänelle oman makuni mukaan ostettua kamaa.
Vanhimpia leluja pois (ei roskiin vaan myyntiin tai lahjoituksena kiertoon!!) kun uusia tulee, niin pysyy homma hanskassa. Lapsi ei niitä katoavia huomaa yleensä, varsinkaan jos huone on täynnä kaikkea romua eikä niitä rakkaimpia hävitä heti ensimmäisenä. Ei kannata kehittää riitaa, lapsi on pieni niin vähän aikaa ettei sen vuoksi kannata välejä katkoa anoppiin tai muihinkaan ihmisiin. Iloisesti kiittäen vain otat vastaan ja näytät samalla lapsellekin että mummu on rakas kun muistaa. Älkää opettako lapsia halveksimaan isovanhempiaan vaikka itse vihaisit tätä. Jos sinä koet anopin hankalaksi ihmiseksi, hän luultavasti kokee sinut ihan samoin. Lasten vuoksi teidän on parasta oppia tulemaan toimeen. Elämässä tulee vielä suurempiakin murheita kuin lahjat lapselle.
Luulisi, että kierrätyspaikatkin pursuavat tätä tavaraa..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista romuista kieltäydytte suoraan, lasten lahjat on pakko ottaa vastaan, mutta niitäkin myytte sitten eteenpäin kun ei enää leikitä.
Ihan hirveä vaiva siinä myymisessäkin on.
Aivan, siksi hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen on helpoin ratkaisu. Tavarat myös toivottavasti menee jollekin joka oikeasti tarvitsee niitä.
En ole ollut se ikävä, joka ei anna lapsille lahjoja, mutta kun leikit on leikitty, lähtevät eteenpäin. Osa suoraan, jos ei ole käyttöä. Kukaan ei ole huomannut kaivata.
Lahjojen antajille on sanottu ettei me haluta lisää tavaraa eikä meille mahdu, joten en pode syyllisyyttä etten ala säilömään niitä muutenkin täysissä neliöissä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kanssa anoppi roudaa kaikkea, joka vuosi jouluksi iso pussi joulukoristeita, pitkin vuotta kirjoja, kuppeja, koristeita,tekstiilejä tai vaatetta. Esiteinitytölle outoja mummokoruja.Monesti olen sanonut että ei tarvita mitään. Turhaa vaivaa kamojen lajittelu ja lisäksi anoppi ostelee niitä kirpparilta. Rahaa menee turhaan! Lisäksi loukkaantuu verisesti kun kamoja ei kehuta tai käytetä. En tajua. En minäkään vie hänelle oman makuni mukaan ostettua kamaa.
Et siis osta koskaan mitään lahjaksi anopillesi? Koska et vie oman makusi mukaan ostettua kamaa hänelle.
Ala raahata turhaa roskaa anopille "kiitokseksi"
Vierailija kirjoitti:
Meillä kanssa anoppi roudaa kaikkea, joka vuosi jouluksi iso pussi joulukoristeita, pitkin vuotta kirjoja, kuppeja, koristeita,tekstiilejä tai vaatetta. Esiteinitytölle outoja mummokoruja.Monesti olen sanonut että ei tarvita mitään. Turhaa vaivaa kamojen lajittelu ja lisäksi anoppi ostelee niitä kirpparilta. Rahaa menee turhaan! Lisäksi loukkaantuu verisesti kun kamoja ei kehuta tai käytetä. En tajua. En minäkään vie hänelle oman makuni mukaan ostettua kamaa.
Aivan sama homma meillä. Tämä ei siis rajoitu jouluun tai synttäreihin. Meilläkin anoppi tuo sitä roskaa myös kirppareilta.
Vierailija kirjoitti:
Vanhimpia leluja pois (ei roskiin vaan myyntiin tai lahjoituksena kiertoon!!) kun uusia tulee, niin pysyy homma hanskassa. Lapsi ei niitä katoavia huomaa yleensä, varsinkaan jos huone on täynnä kaikkea romua eikä niitä rakkaimpia hävitä heti ensimmäisenä. Ei kannata kehittää riitaa, lapsi on pieni niin vähän aikaa ettei sen vuoksi kannata välejä katkoa anoppiin tai muihinkaan ihmisiin. Iloisesti kiittäen vain otat vastaan ja näytät samalla lapsellekin että mummu on rakas kun muistaa. Älkää opettako lapsia halveksimaan isovanhempiaan vaikka itse vihaisit tätä. Jos sinä koet anopin hankalaksi ihmiseksi, hän luultavasti kokee sinut ihan samoin. Lasten vuoksi teidän on parasta oppia tulemaan toimeen. Elämässä tulee vielä suurempiakin murheita kuin lahjat lapselle.
Ei missään tapauksessa myydä lapselta salaa, lelut ovat lapsen omaisuutta. Sen sijaan niitä voi käydä yhdessä läpi ja valita myyntiin laitettavia ja lapsi saa rahat itselleen.
Ostamisesta tulee hyvä mieli, joten hän kerää dopamiinipurskahdukset, ja jättää seuraukset teidän kärsittäväksenne.
Meillä oli vuosikausia tuota samaa. Lahjaksi tuli aina mahdollisimman isoa tavaraa, ts. näyttävää pakettia. Samalla kyseinen ihminen toi toistuvasti ilmi kuinka sotkuista meillä on ja kuinka meillä on liikaa tavaraa.
Niinpä, niinpä...
Miten vaikeaa on sanoa asia selvällä suomen kielellä niin että jästipäisinkin anoppi ymmärtää. Ei kaunisteluja eikä kiertoilmaisuja, vaan yksi lause riittää:”Nyt loppuu se perkeleen roinan kärrääminen, jos et usko niin tapaamis- ja vierailuoikeudet poistuu saman tien.”