Kuinka estää anoppia kärräämästä kaikkea turhaa romua meille?

Irtonainen hevosen pää anopille kotiin toimitettuna yhdessä selkeän viestin kanssa auttaa kummasti omaksumaan ja muistamaan kyseisen viestin.

Minä ja puolisoni asutaan kahdestaan ja elämäntilanne on se, että mitään uutta "roinaa" emme tosiaan tarvitse. Tavaroita uusitaan sitä mukaan, kun jokin vanha hajoaa. Kaikkea pikkusälää on jo. Muutamana jouluna ei ole oikeasti ostettu aikuisille yhtään mitään. Anopillekin on viety kaunis joulukukka-asetelma kun siellä on käyty. Enkä odottanut tänä vuonna yhtään mitään. Silti äidiltä tuli laudeliinat ja pesukintaan. Ihan kiva, mutta meillä on niitä jo. Eli ihan hutiostos. Äidilleni kehtaan vielä sanoa että ei mitään sitten jatkossa.

Anoppi oli ostanut suora- ja pippurisirottimen, epämääräisen kokoisia leivontamittoja (ei siis näitä standardikokokoja ) ja tehnyt itse 4 lasinalusta. Voi ei! Ihan turhaa tavaraa. Kiertoon menevät, ei vaan voi mitään. Koti on jo täynnä kaikkea mitä tarvitaan ja jo nyt ovat kaapit täynnä. Olisin ilahtunut enemmän joulukukasta, jota saa aikansa katsella ja sitten heivata pois - mut kun ei niin ei.

N45

Vierailija kirjoitti:

Kinkkinen juttu. Oma äitini oli näitä lahjoittajamummotyyppejä, joka hyvää hyvyyttään kantoi lapsillemme mitä ihmellisintä krääsää. Myönnetään, jakoipa hän joskus aivan laatutavaroita, kasvattavia ja kehittäviä lelujakin.

Ei auttanut sanoa, etteivät lapset tarvitse romuvuoria huoneisiinsa, mummo loukkaantui pahasti jos edes vihjaisi asiasta.

Eräällä lomamatkallaan oli ostanut mm. sellaisen kamalan kosketinsoittimen, jossa lisäilona nappuloita painelemalla saattoi kuunnella eri eläinten ääntelyjä. Vehje ei täyttänyt mitään direktiivejä, ja desipelejä siitä lähti kuin katujyrästä ja valot vilkkuivat kuin Harmajan majakassa. Osuipa sitten hetkeksi omaan nilkkaan koko halvatun Kanarian tuominen. Se oli mennyt matkalaukussa mystisesti päälle ja huusi pitkätpätkät kukkokiekuuta, ennekuin mummo sai laukun Seutulassa auki ja pelin hiljaiseksi.

Toinen ikimuistoinen lahja oli kammottava, muovinen metrin korkuinen joulupukki. Siinäkin paloi valo sisällä ja se oli tarkoitettu ulkokäyttöön. Että ärsytti pakotettuna asentaa se monsteri olohuoneen ikkunan alle, mutta pakko oli, kun "lapset niin tykkäävät".  Eräänä tuulisena yönä se pirun ilmeellä varustettu pukki tuiskahti kemalleen nietokseen ja lamppunsakin lopetti välkkymästä. Kaksi pientä, mutta kirkasta ääntä kuulutti aamulla: " Pukki on sammunut hankeen".

XD XD XD  Kiitos aamun parhaista nauruista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä anoppi en ole koskaan vienyt pojan perheeseen mitään, panostan sitten nekin rahat tyttären lapsiin. Jostain syystä miniä on nyreä, kun heillä lapset ei saa joululahjoja.

Joskus sitä toivoo, että miniät opettelisi sanomaan, mitä haluavat ja mitä ei. Jos ensitapaamisella ilmoittaa, että "kun Jannen kanssa yhteen muutetaan, niin sinne ei kukaan mitään tavaraa tuo". Olen tätä totellut, mutta jostain syystä en saa viedä tavaraa tyttärenkään perheelle ihan kuin se olisi miniältä pois.

Ai että, varmasti ihana päästä näpäyttämään.

Mitä näpäyttämistä on siinä, että toimii miniän toiveiden mukaan? Ap ei halua romuja, meillä miniä ei halua kotiinsa mitään muiden hankkimaa ja kun toimii toiveensa mukaan, niin näpäyttää.

Selittäkää nyt hyvät ihmiset, miksi miniän toiveen noudattaminen on väärin, jos samaan aikaan toimii myös tyttären toiveiden mukaan eli antaa heille kaikenlaista joutavaa roinaa.

Mikä teitä vaivaa, kun tänne kyllä huutelette anopin roinan kantamisesta, mutta ette laita sille touhulle pistettä. Seuraavan kerran kun yrittää tuoda jotakin sanot heti, että kiitos vain mutta meille ei mahdu enää yhtään tavaraa. Onko vaikeaa. Ei, se on tosi helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä anoppi en ole koskaan vienyt pojan perheeseen mitään, panostan sitten nekin rahat tyttären lapsiin. Jostain syystä miniä on nyreä, kun heillä lapset ei saa joululahjoja.

Joskus sitä toivoo, että miniät opettelisi sanomaan, mitä haluavat ja mitä ei. Jos ensitapaamisella ilmoittaa, että "kun Jannen kanssa yhteen muutetaan, niin sinne ei kukaan mitään tavaraa tuo". Olen tätä totellut, mutta jostain syystä en saa viedä tavaraa tyttärenkään perheelle ihan kuin se olisi miniältä pois.

Miksi sun pitää viedä mitään kummallekaan ?

Joulu ym.lahjoista sovitaan ja jos ei itse osaa tai pysty sovittua hankkimaan niin annetaan rahat joilla miniä, poika tai joku hankkii . En ymmärrä mitä tavaraa te kärräätte aikuisille lapsillenne , pyytämättä huom. Haluaisitko itse yllätyksenä ja pyytämättä turkkilaisen savenvalajan käsitehdyt kahvikupit, lehmäntaljan tai myrkynvihreät samettiverhot ?

Ap:lle, mitä jos anoppi säästäisi krääsään ja pehmoihin tunkemansa rahat ja vaikka sijoittaisi lasten nimissä , 20e /kk esim.

Yks anoppi

Koska tytär toivoo, että annan lapsilleen lahjoja.

Sinustako pitää tehdä niin kuin miniä sanoo eli kun heille ei tavaraa saa tuoda, niin sitten ei saa lahjoja antaa muillekaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä anoppi en ole koskaan vienyt pojan perheeseen mitään, panostan sitten nekin rahat tyttären lapsiin. Jostain syystä miniä on nyreä, kun heillä lapset ei saa joululahjoja.

Joskus sitä toivoo, että miniät opettelisi sanomaan, mitä haluavat ja mitä ei. Jos ensitapaamisella ilmoittaa, että "kun Jannen kanssa yhteen muutetaan, niin sinne ei kukaan mitään tavaraa tuo". Olen tätä totellut, mutta jostain syystä en saa viedä tavaraa tyttärenkään perheelle ihan kuin se olisi miniältä pois.

Eli sun pojalla ei ole lapsia, vain miniällä on?Ei se pojan lasten syy ole jos niiden mutsi on minimalisti. Vie ne muksut vaikka leikkipuistoon tai osta lahjakortti leffateatteriin tai vie lastenteatteriin. Parasta mitä isoäiti voi lapsenlapsilleen antaa on aika ja jakamaton huomio.

Poika ja miniä asuvat samassa taloudessa ja ainakin tähän asti miniä on kantanut kaikki omasta mielestään tarpeettomat lahjat huoleti kierrätykseen ja roskiin. Tarkoitan siis näitä kaverisynttäreillä saatuja muiden lasten hankkimia.

Jotenkin en osaa antaa joululahjaksi asioita, joita lapsenlapset saavat muutenkin eli aikaa kanssani. Tietenkin tässä olisi ideaa, että antaisi lahjakortteja, joissa lupaisi omaa aikaansa kuten ennenkin ja väittäisi, että se on lahja.

Onpa paljon tällaisia anoppeja, minullakin on. Hän on varakas ja aina tullessaan on autollinen uutta tavaraa mukana. Lapsille leluja ja sitten koriste-esineitä tms sisustuskamaa. Hänen äitinsä on aina ollut käsityöihminen, tehnyt paljon mattoja, liinoja yms ja niitä on nyt sitten meidän autotalli täynnä. Kun pitäis kuulemma säästää. Mieheni kuolleen isän ikivanhaa tavaraa on kannettu meille ja nekin lojuu varastossa laatikoissa (mies saa kyllä keväällä käydä ne läpi ja tehdä niille jotain).

Meidän talo on aivan täynnä tavaraa. Lapset ei muka raaski luopua mistään vanhoista leluista ja uusia tulee jatkuvalla syötöllä. Muksut on jo ihan turtuneita kaikkiin leluihin, ovat tottuneet saamaan aina uutta, mutta sitten ne kuitenkin lentää heti vaan johonkin nurkkaan unohtumaan.

Aion alkaa tekemään suurta raivausta nyt kevään aikana.

Ai niin, anopin mielestä ainoa oikea ratkaisu tähän tavaramäärän järkyttävyyteen on OSTAA LISÄÄ HYLLYJÄ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kinkkinen juttu. Oma äitini oli näitä lahjoittajamummotyyppejä, joka hyvää hyvyyttään kantoi lapsillemme mitä ihmellisintä krääsää. Myönnetään, jakoipa hän joskus aivan laatutavaroita, kasvattavia ja kehittäviä lelujakin.

Ei auttanut sanoa, etteivät lapset tarvitse romuvuoria huoneisiinsa, mummo loukkaantui pahasti jos edes vihjaisi asiasta.

Eräällä lomamatkallaan oli ostanut mm. sellaisen kamalan kosketinsoittimen, jossa lisäilona nappuloita painelemalla saattoi kuunnella eri eläinten ääntelyjä. Vehje ei täyttänyt mitään direktiivejä, ja desipelejä siitä lähti kuin katujyrästä ja valot vilkkuivat kuin Harmajan majakassa. Osuipa sitten hetkeksi omaan nilkkaan koko halvatun Kanarian tuominen. Se oli mennyt matkalaukussa mystisesti päälle ja huusi pitkätpätkät kukkokiekuuta, ennekuin mummo sai laukun Seutulassa auki ja pelin hiljaiseksi.

Toinen ikimuistoinen lahja oli kammottava, muovinen metrin korkuinen joulupukki. Siinäkin paloi valo sisällä ja se oli tarkoitettu ulkokäyttöön. Että ärsytti pakotettuna asentaa se monsteri olohuoneen ikkunan alle, mutta pakko oli, kun "lapset niin tykkäävät".  Eräänä tuulisena yönä se pirun ilmeellä varustettu pukki tuiskahti kemalleen nietokseen ja lamppunsakin lopetti välkkymästä. Kaksi pientä, mutta kirkasta ääntä kuulutti aamulla: " Pukki on sammunut hankeen".

XD XD XD  Kiitos aamun parhaista nauruista!

Sama. Meinas lentää kahvit rinnuksille XD! 

No mun äiti ei taas osaa sanoa ei meidän pojalle.

Menivät ostamaan joulukalenteria yhdessä, ja sanoin että joku kinder on varmaan ok, ei tarvii mitään kallista. Poika halusi kalliin hot wheels kalenterin ja sen se sitten sai. Aivan turhaa pikkusälää kalenteri täynnä, ja muutama uusi pikkuauto joilla ei sen yhden päivän jälkeen leikitty.

Toisella kertaa kävivät kaupoilla ja poika tuli kotiin sellaisen pyssyn kanssa missä on niitä vaahtomuovipanoksia. Ei kuulemma suostunut lähtemään leluosastolta muuten.

Äitini tietää kyllä etten ole näitä pyssyjä meille halunnut koska en jaksaisi kokoajan vahtia kiusataanko koiria tai osataanko vauvaa varoa. Itkuriitahan siitä heti tuli kun sanoin pojalle että sillä ammutaan vain omassa huoneessa. Taustalla äitini änkyttää että voivoi kun tästä nyt näin surku tuli, no mummilla sitten voit ampua sillä... olisi sitten suoraan ostanut mummolakäyttöön eikä tuonut meille lainkaan. No, pyssyllä leikittiin kaksi päivää ja nyt se on jossain...

Äitini raahaisi meille jättipehmoja ym jos en olisi sitä kieltänyt tilanpuutteen vuoksi. Nyt sitten lahjoo lasta muuten ja krääsää kertyy.

Mielestäni tämä jatkuva tavaran ja lelujen saaminen on lapsille jo jopa haitallistakin. Jos aina saa jotain, ei tule sitä haluamisen, odottamisen ja sitten lopulta saamisen iloa.

Ja lapsihan usein ilahtuu ihan mistä vaan - sitten äiti on se paha tyyppi, joka kieltää tavaran vastaanottamisen.

tori.fi - annetaan ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tavarasta eroon pääseminen on ihan hirveä ongelma. Unelmoin siitä, että en omistaisi juuri mitään.

Samat sanat ja on todella rasittavaa kun puoliso on hamsteri joka ostaa kaappiin useita kappaleita vaikka mitä kun halvalla saa ja tykkää kodin koriste-esineistä kaikilla pinnoilla.

No eihän noille aina puhe auta, mutta voisi käydä sen keskustelun ettei halua opettaa lasta yltäkylläisyyteen ja kiittämättömäksi, vaan omillaan pärjääväksi ja siihen että asioiden eteen tehdään töitä eikä niitä kanneta eteen kokoaikaa.... Jos ei auta niin surutta tavarat kiertoon vaan, myyntiin tai hyväntekeväisyyteen. 

Kyseinen mother in law osoittaisi varmaan rakkauttaan ilman tavaralahojakin jos sille löytyisi kanava vastaanottajissakin? Täysin mahdotonta syyllistää ketään suuntaan tai toiseen. Mitä tavarattomuuden ihanteeseen tulee, niin itse sisustan tilalla ja valoilla. Jää tilaa elämiseenkin ja pölisevät romut eivät uhkaa terveyttä. Kukin tavallaan. JK. Rakkaalle anopille iso hali kaulasta ja kuiskaa korvaan: nyt riittää tavarat.