Riitely yhteenmuuton jälkeen
Muutimme miehen kanssa yhteen kaksi kuukautta sitten ja siitä lähtien olemme riidelleet todella paljon. Suhdetta takana entuudestaan kaksi vuotta ja välillä aiemminkin pidempiä pätkiä vietetty saman katon alla olosuhdesyistä, välillä taas asuttu jopa eri paikkakunnilla lyhyen aikaa. Riitelyä tulee arkisista asioista mutta myös kumppanin tietyt piirteet ovat alkaneet häiritä entistä enemmän. Osasin kyllä ennakoida tätä enkä ole oikeastaan yllättynyt, mutta mietin onko muilla tullut jonkinlainen "kriisivaihe" yhteenmuuton jälkeen ja onko kyseessä ollut ohimenevä sopeutumisvaihe?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Me emme riidellet yhteenmuuton jälkeen (eikä ennen sitä). Toki joskus ollaan erimieltä mutta sitten neuvotellaan.
Olisi mielenkintoista tietää mistä riitelette? Kotitöistä? Muuttiko toinen toisen asuntoon ja riidat liittyvät esim sisutukseen tai elämisen tapoihin? Vai riitelettkö esim rahan käytöstä ?
Muutimme kokonaan uuteen asuntoon ja itseasiassa uuteen kaupunkiinkin, tosin kyseessä molemmille entuudestaan tuttu paikka. Teemme kotitöitä melko tasaisesti eli riitaa ei tule siitä, että jompikumpi tekisi vähemmän. Enemmänkin riitaa tulee toimintatavoista, miehellä on hyvin vahvat mielipiteet siitä miten asiat tulee tehdä oikein ja saan usein kuulla siitä että olen tehnyt asiat väärin. Ja kyse on todellakin mitättömistä asioista. Yleensä muutenkin konfliktit tulevat siitä, että persoonamme ovat erilaiset. Mies on aika "kova" ja jyrkkä monissa asioissa ja tahtomattaan loukkaa minua usein sanomisillaan, koska olen luonteeltani paljon herkempi. Minun pitäisi olla paksunahkaisempi. Tämä ei tietenkään ole tullut yllätyksenä onhan meillä melko pitkä yhteinen historia jo ollut ennen muuttoakin, mutta nyt yhdessä asuessa nämä on alkaneet tietenkin korostua.
Vierailija kirjoitti:
no miksi hypit miehen silmille?
Anteeksi kuinka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no miksi hypit miehen silmille?
Anteeksi kuinka?
Syytät ainoastaan miestä, mutta riitaan tarvitaan kaksi. Vaikka oletkin niin kovin herkkä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no miksi hypit miehen silmille?
Anteeksi kuinka?
Syytät ainoastaan miestä, mutta riitaan tarvitaan kaksi. Vaikka oletkin niin kovin herkkä
En ole mielestäni syyttänyt yhtään ketään, olen kuvaillut asioita mistä konfliktit minun näkökulmastani syntyvät. Riitaan todellakin tarvitaan kaksi ja siksi sanoin myös, että minun pitäisi olla paksunahkaisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no miksi hypit miehen silmille?
Anteeksi kuinka?
Humaatko sä edes itse, millainen itse olet? Jos et niin kato peiliin.
Kannattasko myöntää omat tekemät virheet ensin, ja poistua sota jalalta. Pyydät anteeksi, ja sanot että haluaisit sopia asian rauhallisesti, jotta teidän ei jatkossa tarvitse sota jalalle enää lähteä. Se on sitten miehen oma asia kykeneekö hän taas myöntämään omat virheensä, ja antamaan suhteellenne vielä mahdollisuuden.
Jos jatkossa meno silti pysyy samana, niin kasva sinä sentään aikuiseksi ja eroa. Muuta aivan eri paikkakunnalle, ja älä sitten enää yritä kuvitrlla teistä mitään avioparia joka elää unelma elämää.
Sun juttus sitä paitsi kuulostaa aivan teini-ikäisten on-off suhteelta, jos satuit itse sitä edes huomaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no miksi hypit miehen silmille?
Anteeksi kuinka?
Syytät ainoastaan miestä, mutta riitaan tarvitaan kaksi. Vaikka oletkin niin kovin herkkä
Tää on niin totta.
Ei tullut sellaista vaihetta. Seurustelimme neljä vuotta niin, että vietimme yhdessä pidennetyt viikonloput ja suurimman osan lomista eli tunsimme toistemme tavat. Puhuimme kaikki mahdolliset asiat selviksi etukäteen, niin raha-, siivous-, sukulais-/ystävävierailu-, lemmikki- ja muiden lemmikkien hoitamiset jne.
Voisitko keskustella miehesi kanssa? Että on ihan typerää vääntää riitaa turhasta. Mä pidän niitä aikuisia jotenkin vielä lapsina, jotka eivät keskustele ja tee kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Ette sovi yhteen.
Kyllä varmaan he sopivat yhteen, mutta toi heidän tapansa keskustella ja hoitaa yhteisiä asioita, on aivan totaalisen hukassa ja tällä hetkellä suorastaan aivan pirstaleina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no miksi hypit miehen silmille?
Anteeksi kuinka?
Humaatko sä edes itse, millainen itse olet? Jos et niin kato peiliin.
Kannattasko myöntää omat tekemät virheet ensin, ja poistua sota jalalta. Pyydät anteeksi, ja sanot että haluaisit sopia asian rauhallisesti, jotta teidän ei jatkossa tarvitse sota jalalle enää lähteä. Se on sitten miehen oma asia kykeneekö hän taas myöntämään omat virheensä, ja antamaan suhteellenne vielä mahdollisuuden.
Jos jatkossa meno silti pysyy samana, niin kasva sinä sentään aikuiseksi ja eroa. Muuta aivan eri paikkakunnalle, ja älä sitten enää yritä kuvitrlla teistä mitään avioparia joka elää unelma elämää.
Sun juttus sitä paitsi kuulostaa aivan teini-ikäisten on-off suhteelta, jos satuit itse sitä edes huomaamaan.
Minä olen tässä suhteessa aina se joka pyytää anteeksi silloinkin kun siihen olisi aihetta kummallakin. Tiedostan kyllä oman roolin tilanteessa täysin. Muutenkaan tässä ydin ei nyt ollut siinä, vaan siinä onko muilla kokemusta tällaisista hankalammista vaiheista suhteessa yhteenmuuton jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no miksi hypit miehen silmille?
Anteeksi kuinka?
Humaatko sä edes itse, millainen itse olet? Jos et niin kato peiliin.
Kannattasko myöntää omat tekemät virheet ensin, ja poistua sota jalalta. Pyydät anteeksi, ja sanot että haluaisit sopia asian rauhallisesti, jotta teidän ei jatkossa tarvitse sota jalalle enää lähteä. Se on sitten miehen oma asia kykeneekö hän taas myöntämään omat virheensä, ja antamaan suhteellenne vielä mahdollisuuden.
Jos jatkossa meno silti pysyy samana, niin kasva sinä sentään aikuiseksi ja eroa. Muuta aivan eri paikkakunnalle, ja älä sitten enää yritä kuvitrlla teistä mitään avioparia joka elää unelma elämää.
Sun juttus sitä paitsi kuulostaa aivan teini-ikäisten on-off suhteelta, jos satuit itse sitä edes huomaamaan.Minä olen tässä suhteessa aina se joka pyytää anteeksi silloinkin kun siihen olisi aihetta kummallakin. Tiedostan kyllä oman roolin tilanteessa täysin. Muutenkaan tässä ydin ei nyt ollut siinä, vaan siinä onko muilla kokemusta tällaisista hankalammista vaiheista suhteessa yhteenmuuton jälkeen.
No ei ole, eikä kuulukaan olla.
Haiskahtaa narskulta valitettavasti. Oma mies on samanlainen, siinä ei kiltit puheet auta. Ero kesällä, en jaksa enää.
Miehesi vaan pitää.käsittää että on erilaisia tapoja tehdä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no miksi hypit miehen silmille?
Anteeksi kuinka?
Humaatko sä edes itse, millainen itse olet? Jos et niin kato peiliin.
Kannattasko myöntää omat tekemät virheet ensin, ja poistua sota jalalta. Pyydät anteeksi, ja sanot että haluaisit sopia asian rauhallisesti, jotta teidän ei jatkossa tarvitse sota jalalle enää lähteä. Se on sitten miehen oma asia kykeneekö hän taas myöntämään omat virheensä, ja antamaan suhteellenne vielä mahdollisuuden.
Jos jatkossa meno silti pysyy samana, niin kasva sinä sentään aikuiseksi ja eroa. Muuta aivan eri paikkakunnalle, ja älä sitten enää yritä kuvitrlla teistä mitään avioparia joka elää unelma elämää.
Sun juttus sitä paitsi kuulostaa aivan teini-ikäisten on-off suhteelta, jos satuit itse sitä edes huomaamaan.Minä olen tässä suhteessa aina se joka pyytää anteeksi silloinkin kun siihen olisi aihetta kummallakin. Tiedostan kyllä oman roolin tilanteessa täysin. Muutenkaan tässä ydin ei nyt ollut siinä, vaan siinä onko muilla kokemusta tällaisista hankalammista vaiheista suhteessa yhteenmuuton jälkeen.
Nyt en lainkaan ihmetteke miks miehesi on aivan kypsänä suhun.
Sä vaan uhriudut ja anelet anteeksiantoa, kun saat anteeksi ja uhriutumisesi taas hetkeksi loppuu, taas ihan kuin te kumpikin kerjäisitte bensaa ja tukta välillenne. Mikä tässä sun kesussa sitten pointti oli? Saada hyviä neuvoja kuinka saat taas uhriutua, ja jatkaa samaa perinnettäsi miehesi kanssa? Lakkaa uhriutumista, ja katso peiliin ja lähde kirjaimellisesti sinne mistä lähditkin koska tosta ei vaan stana tule mitään. Älyätkö? Yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi oli pakko muuttaa yhteen?
Muuten olisi ollut edessä etäsuhde ja kumpikaan ei halunnut sitä. Lisäksi molemmilla halu ottaa suhteessa askel eteenpäin.
Meillä oli sama, että yhteenmuuton jälkeen riideltiin aika lailla. Olimme seurustellet reilut puoli vuotta ennen yhteenmuuttoa ja muutmme yhteen kenties hiukan liian nopeasti, koska se oli siinä tilanteessa järkevä ratkaisu.
Mielestäni riitely oli tärkeä vaihe suhteen kehittymisessä. Olemme luonteeltamme erilaisia ja taustakin aika tavalla erilainen. Olimme myös oppineet hyvin erilaiset toimintatavat kotoamme. Ilman yhteenottoja emme olisi saaneet sovitettua yhteen kahta erilaista perhekulttuuria. Aina ei ole ollut helppoa, mutta erilaisuus on ollut rikkaus. Kumpikin täydentää toista ja toisesta löytyy ne ominaisuudet, jotka itsellä ovat vaillinaiset.
Riitely ei ole huono asia, kunhan teette sen rakentavasti. Varmaan netistä löytyy ohjeita riitelyyn. Kannattaa katsoa, jotta saatte riitelystä kaiken hyödyn irti.
Me emme riidellet yhteenmuuton jälkeen (eikä ennen sitä). Toki joskus ollaan erimieltä mutta sitten neuvotellaan.
Olisi mielenkintoista tietää mistä riitelette? Kotitöistä? Muuttiko toinen toisen asuntoon ja riidat liittyvät esim sisutukseen tai elämisen tapoihin? Vai riitelettkö esim rahan käytöstä ?