Lue keskustelun säännöt.
Riitely yhteenmuuton jälkeen
28.12.2020 |
Muutimme miehen kanssa yhteen kaksi kuukautta sitten ja siitä lähtien olemme riidelleet todella paljon. Suhdetta takana entuudestaan kaksi vuotta ja välillä aiemminkin pidempiä pätkiä vietetty saman katon alla olosuhdesyistä, välillä taas asuttu jopa eri paikkakunnilla lyhyen aikaa. Riitelyä tulee arkisista asioista mutta myös kumppanin tietyt piirteet ovat alkaneet häiritä entistä enemmän. Osasin kyllä ennakoida tätä enkä ole oikeastaan yllättynyt, mutta mietin onko muilla tullut jonkinlainen "kriisivaihe" yhteenmuuton jälkeen ja onko kyseessä ollut ohimenevä sopeutumisvaihe?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Miksi oli pakko muuttaa yhteen?
Jos on i d i o t niin on i d i o t.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette kyllä aika erilaisia. Kumpikaan ei ole kyllä helppo kumppani. Meille tuli lopulta ero ja myönnän kyllä, että herkkiksenä olin välillä tosi rasittava ja eksä oli taas toinen ääripää.
Ei ole kokemusta, mutta ei tuollaista kokemusta kenelläkään kuulukaan olla. Ei tuo jatkuva riitely, määräily ja mäkätys kuulu normaaliin suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama, että yhteenmuuton jälkeen riideltiin aika lailla. Olimme seurustellet reilut puoli vuotta ennen yhteenmuuttoa ja muutmme yhteen kenties hiukan liian nopeasti, koska se oli siinä tilanteessa järkevä ratkaisu.
Mielestäni riitely oli tärkeä vaihe suhteen kehittymisessä. Olemme luonteeltamme erilaisia ja taustakin aika tavalla erilainen. Olimme myös oppineet hyvin erilaiset toimintatavat kotoamme. Ilman yhteenottoja emme olisi saaneet sovitettua yhteen kahta erilaista perhekulttuuria. Aina ei ole ollut helppoa, mutta erilaisuus on ollut rikkaus. Kumpikin täydentää toista ja toisesta löytyy ne ominaisuudet, jotka itsellä ovat vaillinaiset.
Riitely ei ole huono asia, kunhan teette sen rakentavasti. Varmaan netistä löytyy ohjeita riitelyyn. Kannattaa katsoa, jotta saatte riitelystä kaiken hyödyn irti.
Olen niin täysin eri mieltä. Riitelystä tulee vain ja ainoastaan paha mieli. Niin kuin ap:lla on nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no miksi hypit miehen silmille?
Anteeksi kuinka?
Humaatko sä edes itse, millainen itse olet? Jos et niin kato peiliin.
Kannattasko myöntää omat tekemät virheet ensin, ja poistua sota jalalta. Pyydät anteeksi, ja sanot että haluaisit sopia asian rauhallisesti, jotta teidän ei jatkossa tarvitse sota jalalle enää lähteä. Se on sitten miehen oma asia kykeneekö hän taas myöntämään omat virheensä, ja antamaan suhteellenne vielä mahdollisuuden.
Jos jatkossa meno silti pysyy samana, niin kasva sinä sentään aikuiseksi ja eroa. Muuta aivan eri paikkakunnalle, ja älä sitten enää yritä kuvitrlla teistä mitään avioparia joka elää unelma elämää.
Sun juttus sitä paitsi kuulostaa aivan teini-ikäisten on-off suhteelta, jos satuit itse sitä edes huomaamaan.Minä olen tässä suhteessa aina se joka pyytää anteeksi silloinkin kun siihen olisi aihetta kummallakin. Tiedostan kyllä oman roolin tilanteessa täysin. Muutenkaan tässä ydin ei nyt ollut siinä, vaan siinä onko muilla kokemusta tällaisista hankalammista vaiheista suhteessa yhteenmuuton jälkeen.
Nyt en lainkaan ihmetteke miks miehesi on aivan kypsänä suhun.
Sä vaan uhriudut ja anelet anteeksiantoa, kun saat anteeksi ja uhriutumisesi taas hetkeksi loppuu, taas ihan kuin te kumpikin kerjäisitte bensaa ja tukta välillenne. Mikä tässä sun kesussa sitten pointti oli? Saada hyviä neuvoja kuinka saat taas uhriutua, ja jatkaa samaa perinnettäsi miehesi kanssa? Lakkaa uhriutumista, ja katso peiliin ja lähde kirjaimellisesti sinne mistä lähditkin koska tosta ei vaan stana tule mitään. Älyätkö? Yhtään mitään.
Mielestäni uhriutumista ei ole se, jos toivoo molemminpuolista vastuun ottamista suhteessa. Totuus on, että tällä hetkellä mies ei näe omaa rooliaan kokonaisuudessa vaan syy on aina minussa ja minä saan tuntea olevani vääränlainen ja pyytää anteeksi. Jos et pysty keskustelemaan asiallisesti ilman ilkeilyä, ei varmaan syytä enää kommentoida tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mielestäni normaalia. Vaikka olisi oltu saman katon alla pidemmän aikaa putkeen jo aiemmin ennen yhteenmuuttoa niin jo ajatus omasta asunnosta tai ns. "pakopaikasta" muuttaa tilannetta. Kun on oikeasti avoliitossa saman katon alla niin kriisitilanteita varmasti tulee eteen ja ne täytyy kohdata eri tavalla, ihan tavallisissa arkisissa asioissa miten kotityöt yms. hoidetaan. Varsinkin jos toinen muuttaa valmiiksi toisen kotiin niin vääntöä varmasti löytyy.
Laantuu ajanmyötä jos suhde on muuten kunnossa. Jos suhteessa muita ongelmia niin korostuu arjen pienissä kriisitilanteissa enemmän ja enemmän.
Me emme juurikaan riitele, mutta kyllä kumpikin aina joskus toista arvostelee/ohjaa toimintatavoissa ja yleensä kyllä aiheesta, josta toinen sitten ottaa opikseen tai sitten ei. On myös muotoutunut tietyt toimintatavat niin, että kumpikin tekee niitä asioita, joissa on toista parempi. Mies hoitaa esimerkiksi kaiken autoon liittyvän ja imuroinnin, koska ei voi sietää minun huolimatonta imurointia. Minä taas teen kaiken ruuan, koska olen siinä paljon parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä tasottuu. Älä stressaa.
Vierailija kirjoitti:
Ette sovi yhteen.
Tästähän tässä on kysymys. Olette olleet suhteessa yli 18 kuukautta. Tuona alkusikana riittää rakastumiseen liittyvät hormonihuurut pitämään suhteen kasassa. Tuona aikana olisi pitänyt muodostua hormonit korvaavia yhteen vetäviä asioita. Teillä niitä ei ole selkeästi muodostunut. Ilmainen rakastumisen tunnevyöry on nyt loppu ja muita lemoien silmät avautui siihen, ettei tämä kumppani ja suhde ole sitä mitä piti. Kannattaa erota, eikä jäädä miehen kiusattavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi harjoittaa henkistä väkivaltaa. Hänen kaltaisensa ihmisen kannattaa elää yksin, Sellainen luonne ei muutu ajan myötä eikä kumppaneita vaihtamalla.
Keskustelkaa asiasta. Jos mies taas suuttuu tai haluaa riidellä, lähde tilanteesta pois. Toista niin usein kuin tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se siitä tasottuu. Älä stressaa.
Tasoittuu kyllä. Molemminpuoliseen välunpitämättömyyteen ja kyllästymiseen. Tuo suhde on jo taputeltu, turha jäädä äijän kitinää kuulemaan tuota enempää. Kun tunteet on loppu niin ne on loppu.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi vaan pitää.käsittää että on erilaisia tapoja tehdä asioita.
VAIN MIEHENKÖ? NIINKÖ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette kyllä aika erilaisia. Kumpikaan ei ole kyllä helppo kumppani. Meille tuli lopulta ero ja myönnän kyllä, että herkkiksenä olin välillä tosi rasittava ja eksä oli taas toinen ääripää.
Tosiasiat kannattaa tunnustaa enemmän kuin myöhemmin. Näin ei tuhlaa kummankaan arvokasta omaa elämää huonoon suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi harjoittaa henkistä väkivaltaa. Hänen kaltaisensa ihmisen kannattaa elää yksin, Sellainen luonne ei muutu ajan myötä eikä kumppaneita vaihtamalla.
Niin harjoittaa aloittajakin. Nämä "uhrinaiset" on useimmiten juuri niitä, jotka niitä riitoja hakemalla hakee
On tuttua. Sama kuvio täälläkin. Kolme vuotta tunnettu ja kolme kk sitten muutettiin yhteen. En saa olla välillä edes samassa kerroksessa miehen kanssa, kun on aivan raivona.
Kyllä tämä ohi menee. Olemme jo vanhoja, niin kummallakin on vaikeita piintyneitä tapoja, joita pitää yhteensovittaa. Mutta on paljon kivaakin ja hauskaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi vaan pitää.käsittää että on erilaisia tapoja tehdä asioita.
VAIN MIEHENKÖ? NIINKÖ?
Mies on tässä päällepäsmäri ja kontrolloiva paska. APN kannattaa lähteä suosiolla lätkimään ja etsiä tasapainoisempi mies ja suhde itselleen.
Eroa, ennen kuin 10 vuoden päästä mietit, miksi tuhlasit elämästasi 10 vuotta tän tyypin kanssa.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
On tuttua. Sama kuvio täälläkin. Kolme vuotta tunnettu ja kolme kk sitten muutettiin yhteen. En saa olla välillä edes samassa kerroksessa miehen kanssa, kun on aivan raivona.
Kyllä tämä ohi menee. Olemme jo vanhoja, niin kummallakin on vaikeita piintyneitä tapoja, joita pitää yhteensovittaa. Mutta on paljon kivaakin ja hauskaa yhdessä.
Kannattaa kyllä miettiä, mitä järkeä on olla suhteessa, jossa ei saa kumppanin takia olla kotonaan miten ja missä haluaa.
No nyt olette kuitenkin ottaneet askeleen taaksepäin. Voivoi.