Lue keskustelun säännöt.
Riitely yhteenmuuton jälkeen
28.12.2020 |
Muutimme miehen kanssa yhteen kaksi kuukautta sitten ja siitä lähtien olemme riidelleet todella paljon. Suhdetta takana entuudestaan kaksi vuotta ja välillä aiemminkin pidempiä pätkiä vietetty saman katon alla olosuhdesyistä, välillä taas asuttu jopa eri paikkakunnilla lyhyen aikaa. Riitelyä tulee arkisista asioista mutta myös kumppanin tietyt piirteet ovat alkaneet häiritä entistä enemmän. Osasin kyllä ennakoida tätä enkä ole oikeastaan yllättynyt, mutta mietin onko muilla tullut jonkinlainen "kriisivaihe" yhteenmuuton jälkeen ja onko kyseessä ollut ohimenevä sopeutumisvaihe?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi vaan pitää.käsittää että on erilaisia tapoja tehdä asioita.
VAIN MIEHENKÖ? NIINKÖ?
Mies on tässä päällepäsmäri ja kontrolloiva paska. APN kannattaa lähteä suosiolla lätkimään ja etsiä tasapainoisempi mies ja suhde itselleen.
Juu, yksinäänhän se mies riitelee. Ja toki aloittajan yksipuolinen kertomus on totta. Voi jeesus tämän palstan naisten uhriutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama, että yhteenmuuton jälkeen riideltiin aika lailla. Olimme seurustellet reilut puoli vuotta ennen yhteenmuuttoa ja muutmme yhteen kenties hiukan liian nopeasti, koska se oli siinä tilanteessa järkevä ratkaisu.
Mielestäni riitely oli tärkeä vaihe suhteen kehittymisessä. Olemme luonteeltamme erilaisia ja taustakin aika tavalla erilainen. Olimme myös oppineet hyvin erilaiset toimintatavat kotoamme. Ilman yhteenottoja emme olisi saaneet sovitettua yhteen kahta erilaista perhekulttuuria. Aina ei ole ollut helppoa, mutta erilaisuus on ollut rikkaus. Kumpikin täydentää toista ja toisesta löytyy ne ominaisuudet, jotka itsellä ovat vaillinaiset.
Riitely ei ole huono asia, kunhan teette sen rakentavasti. Varmaan netistä löytyy ohjeita riitelyyn. Kannattaa katsoa, jotta saatte riitelystä kaiken hyödyn irti.
Riitely on huono asia kun se päättyy aina toisen alistamiseen ja mielenpahoittamiseen. Kannattaa erota nyt kun vielä pääsee ehjänä hengissä suhteesta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama, että yhteenmuuton jälkeen riideltiin aika lailla. Olimme seurustellet reilut puoli vuotta ennen yhteenmuuttoa ja muutmme yhteen kenties hiukan liian nopeasti, koska se oli siinä tilanteessa järkevä ratkaisu.
Mielestäni riitely oli tärkeä vaihe suhteen kehittymisessä. Olemme luonteeltamme erilaisia ja taustakin aika tavalla erilainen. Olimme myös oppineet hyvin erilaiset toimintatavat kotoamme. Ilman yhteenottoja emme olisi saaneet sovitettua yhteen kahta erilaista perhekulttuuria. Aina ei ole ollut helppoa, mutta erilaisuus on ollut rikkaus. Kumpikin täydentää toista ja toisesta löytyy ne ominaisuudet, jotka itsellä ovat vaillinaiset.
Riitely ei ole huono asia, kunhan teette sen rakentavasti. Varmaan netistä löytyy ohjeita riitelyyn. Kannattaa katsoa, jotta saatte riitelystä kaiken hyödyn irti.
Riitely on huono asia kun se päättyy aina toisen alistamiseen ja mielenpahoittamiseen. Kannattaa erota nyt kun vielä pääsee ehjänä hengissä suhteesta pois.
ei helvetti teidän juttujanne
Ei tule toimimaan. Meillä oli ihan samanlaista, eikä se siitä muuttunut seuraavaan viiteentoista vuoteen.
Ohjeet että kummankin pitäisi muuttua, eivät ole realistisia. Ihminen ei niin paljon muutu.
Sinä olet herkkä ja ehkä läheisriippuva (koska siedät tuollaista kohtelua ja epäilet että sinussa on vika).
Hän käyttää sinuun henkistä väkivaltaa (antaa ymmärtää että olet huono ja sinun pitäisi muuttua).
Myös minä epäröin jo noin pian muuton jälkeen, ja olisi pitänyt uskoa vaistoja, että on tullut tehtyä virhe.
Sen sijaan uskoin neuvoja, että "kompromissit kuuluu parisuhteeseen". Kompromissi ei tarkoita alistumista, vaan tapahtuu molempiin suuntiin. Tuollaisen miehen kanssa epäilen ettei kompromissi ole hänen listsllaan, koska nyt jo sanot että on jyrkkä ja ankara. Et voi yksin tehdä kaikkia parisuhteen kompromisseja, eikä yksin kannatella koko parisuhdetta.
Suosittelen että pakkaat tavarat ja kiität kahdesta vuodesta. Ja seuraavan miehen valitset vähän joustavamman. Myös herkkiä hyviä ja toista kunnioittavia miehiä on. Herkkyys ei ole heikkous, älä muutu, mutta opi tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama, että yhteenmuuton jälkeen riideltiin aika lailla. Olimme seurustellet reilut puoli vuotta ennen yhteenmuuttoa ja muutmme yhteen kenties hiukan liian nopeasti, koska se oli siinä tilanteessa järkevä ratkaisu.
Mielestäni riitely oli tärkeä vaihe suhteen kehittymisessä. Olemme luonteeltamme erilaisia ja taustakin aika tavalla erilainen. Olimme myös oppineet hyvin erilaiset toimintatavat kotoamme. Ilman yhteenottoja emme olisi saaneet sovitettua yhteen kahta erilaista perhekulttuuria. Aina ei ole ollut helppoa, mutta erilaisuus on ollut rikkaus. Kumpikin täydentää toista ja toisesta löytyy ne ominaisuudet, jotka itsellä ovat vaillinaiset.
Riitely ei ole huono asia, kunhan teette sen rakentavasti. Varmaan netistä löytyy ohjeita riitelyyn. Kannattaa katsoa, jotta saatte riitelystä kaiken hyödyn irti.
Olen niin täysin eri mieltä. Riitelystä tulee vain ja ainoastaan paha mieli. Niin kuin ap:lla on nyt.
Olen tuo aiempi kirjoittaja, jonka mielestä riitely on tärkeää. Ehkä oma näkemykseni johtuu siitä, että omat vanhempani eivät riidelleet koskaan. En nähnyt koskaan, että he olisivat korottaneet ääntään toisilleen. Sen sijaan mykkäkoulu oli tuttua. Puolison vanhemmat taas riitelivät liiankin railakkaasti. Sekään ei pitäisi ole hyvä. Mielestäni paras vaihtoehto on se, että osaa riidellä oikein. Jos riitely uhkaa karata käsistä liian kovaksi, niin silloin on syytä rauhoittua ja ottaa aikalisä. Tärkeintä on kuitenkin, että asiat käsitellään yhdessä. Joillakin se onnistuu keskustelemalla ja neuvottelemalla, mutta jos toinen on jääräpäinen, niin riitelyä ei pitäisi vältellä liikaa. Muuten seurauksena on hiljeneminen ja mykkäkoulun pitäminen.
Nykyisin ei ole mikään pakko roikkua väkisin yhdessä. Jos suhteessa on toisen hiljentymistä ja rankaisemista mykkäkoulun muodossa kannattaa erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tämä uskomaton palsta. Siis heti ollaan vetämässä narskukorttia miehelle ja muuta schaissea. Mies taitaa vaan olla tyhmä. Liian tyhmä parisuhteeseen.
Olen siis todellakin useita kertoja myöntynyt riidoissa, pyytänyt anteeksi ja sanonut ääneen pyrkiväni muuttamaan omia reagointejani. Mutta haluaisin joskus kuulla tämän myös miehen suusta koska mielestäni me molemmat vaikutetaan toisiimme. Sen sijaan päädyn aina miettimään onko vika sittenkin kokonaan minussa ja asetelma tuntuu siltä, että minun täytyy mukautua.
Kaikesta huolimatta meillä on voittopuoleisesti asiat suhteessa hyvin, mutta olen kieltämättä huolissani näistä asioista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aloitin seurustelun yhden miehen kanssa siten, että käytännössä ottaen olosuhteiden vuoksi asuttiin yhdessä heti alusta alkaen. Minun piti ensiksi odottaa uutta asuntoa uudessa kaupungissa vaikka työt alkoivat, miehen asunto meni sen jälkeen myyntiin ja hänellä kesti hyvän aikaa löytää kohtuuhintainen asunto. Jälkikäteen ajateltuna hyvä niin eikä toisinpäin; sen puolentoista vuoden aikana tein kotonani asiat aina vähän tai vähän enemmän väärin. En osannut siivota tai laittaa ruokaa oikein, enkä pyykätä riittävän usein tai pyykkäsin väärin kun en pessyt muutamaa mustaa vaatekappaletta erikseen vaan laitoin surutta sekaan myös vihreitä, harmaita ja ruskeita. Lisäksi mies tuli kerran huutamaan että olen kamala sottapytty, kun kissa oli kakannut yöllä laatikkoon ennen miehen töistä tuloa (tietysti normaalina ihmisenä nukuin joten en herännyt siivoamaan kun en koko kissankakasta tiennyt +yleensä siivoan tämmöisen heti kun en itsekään välitä että vessa haisee pa s k a l l e :D) lopputulema ja huudon aihe: kuulemma oli kamala kohtalo asua paskanhajuisessa läävässä. Siinä meni mun kuviteltu rakkaus kyllä viemäristä alas kertaheitolla.
Heitin ukon pellolle että etsiköön nyt jumalauta sitten nopeammin sitä asuntoa, kun oli mun luona muutenkin loisinut sen aikaa että kämppä olisi katsomalla varmasti löytynyt eikä olisi tarvinnut olla mun hirvittävässä, satunnaisesti yöllä vessassa kissankakalta haisevassa kaksiossa. Itsetunto oli todella kauan aika romuna tuon jälkeen ja pyytelin seuraaviltakin kumppaneilta anteeksi etten vaikka ehtinyt tiskata ennen heidän vierailuaan yms ja miehet hoomoilasina että häh. Eli että ap:lle tiedoksi, nyt teillä on vakavan keskustelun paikka siitä että teillä on erilaiset tavat hoitaa asiat. Jos homma ei sen jälkeen ala muuttua niin sitten teidän kyllä kannattaa mieluummin vaihtaa parempaan. Kivuliastahan se on kun toisesta välittää kuitenkin, mutta sinä menetät tossa hommassa lopulta oman itsetuntosi ja omanarvontunteesi.
Kuulostaa siltä, että riitelyn lisääntyminen voi liittyä siihen, että yhteenmuuton jälkeen miehen todellinen luonne pääsee paremmin esiin, kun olet vähän enemmän satimessa. Homma tulee vain pahenemaan, jos menette naimisiin tai hankitte lapsia.
Ei se saa mennä niin, että ap:ssa vain on aina kaikki vika ja jotenkin hän päätyy herkempänä ja ilmeisesti kilttinä aina pyytämään anteeksi. Ja että hän vain tekee asiat aina väärin. Se on silkkaa alistamista ja henkistä väkivaltaa.
Ap: Jos pysyt suhteessa ja yrität koko ajan sovitella ja olla tossukkana, vain mahdollistat tuon miehen pahan käytöksen. Hänelle ei synny mitään motivaatiota tarkastella omaa käytöstään. Motivaatio syntyy, jos syntyy, vasta kun tarpeeksi moni nainen on jättänyt. Älä katsele liian pitkään. Ota asia reippaasti esiin miehen kanssa, ja jos muutosta ei tule nopeasti, ero on ainoa oikea ratkaisu. Usein nimittäin tuollaiset ihmiset ottavat todesta, siis että todella tarkoitat sitä, vasta kun tulee todellisia seurauksia, kuten ero. Kaikki muu on vain rasittavaa nalkuttamista ("ja vikaa on molemmissa").
(Monille miehille tulee sitten yllätyksenä, että nainen todella jätti, ihan puun takaa, vaikka itse ovat olleet kuuntelematta koko suhteen ajan, mitä nainen sanoo ja toivoo.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja ei ole edes kertonut mistä riidellään, mutta mies on taas jo narsisti.
Jos ap paskoo lattioille ja jättää tampooninsa lavuaariin, niin edelleenkö mies on alistajanarsisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no miksi hypit miehen silmille?
Anteeksi kuinka?
Humaatko sä edes itse, millainen itse olet? Jos et niin kato peiliin.
Kannattasko myöntää omat tekemät virheet ensin, ja poistua sota jalalta. Pyydät anteeksi, ja sanot että haluaisit sopia asian rauhallisesti, jotta teidän ei jatkossa tarvitse sota jalalle enää lähteä. Se on sitten miehen oma asia kykeneekö hän taas myöntämään omat virheensä, ja antamaan suhteellenne vielä mahdollisuuden.
Jos jatkossa meno silti pysyy samana, niin kasva sinä sentään aikuiseksi ja eroa. Muuta aivan eri paikkakunnalle, ja älä sitten enää yritä kuvitrlla teistä mitään avioparia joka elää unelma elämää.
Sun juttus sitä paitsi kuulostaa aivan teini-ikäisten on-off suhteelta, jos satuit itse sitä edes huomaamaan.
AIka pitkälle meneviä päätelmiä teet muutamasta viestistä😂
T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama, että yhteenmuuton jälkeen riideltiin aika lailla. Olimme seurustellet reilut puoli vuotta ennen yhteenmuuttoa ja muutmme yhteen kenties hiukan liian nopeasti, koska se oli siinä tilanteessa järkevä ratkaisu.
Mielestäni riitely oli tärkeä vaihe suhteen kehittymisessä. Olemme luonteeltamme erilaisia ja taustakin aika tavalla erilainen. Olimme myös oppineet hyvin erilaiset toimintatavat kotoamme. Ilman yhteenottoja emme olisi saaneet sovitettua yhteen kahta erilaista perhekulttuuria. Aina ei ole ollut helppoa, mutta erilaisuus on ollut rikkaus. Kumpikin täydentää toista ja toisesta löytyy ne ominaisuudet, jotka itsellä ovat vaillinaiset.
Riitely ei ole huono asia, kunhan teette sen rakentavasti. Varmaan netistä löytyy ohjeita riitelyyn. Kannattaa katsoa, jotta saatte riitelystä kaiken hyödyn irti.
Riitely on huono asia kun se päättyy aina toisen alistamiseen ja mielenpahoittamiseen. Kannattaa erota nyt kun vielä pääsee ehjänä hengissä suhteesta pois.
ei helvetti teidän juttujanne
On aivan realista odottaa väkivaltaa ja muuta vainoamista miesten taholta suhteen päättyessä. Ei niitä lähestymiskieltoja turhaan haeta niin yleisesti kun haetaan. Jokainen myös tuntee jonkun, jonka on pitänyt lähteä salaa kotoaan ja hakea tavaransa isänsä/ veljensä/ poliisin avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama, että yhteenmuuton jälkeen riideltiin aika lailla. Olimme seurustellet reilut puoli vuotta ennen yhteenmuuttoa ja muutmme yhteen kenties hiukan liian nopeasti, koska se oli siinä tilanteessa järkevä ratkaisu.
Mielestäni riitely oli tärkeä vaihe suhteen kehittymisessä. Olemme luonteeltamme erilaisia ja taustakin aika tavalla erilainen. Olimme myös oppineet hyvin erilaiset toimintatavat kotoamme. Ilman yhteenottoja emme olisi saaneet sovitettua yhteen kahta erilaista perhekulttuuria. Aina ei ole ollut helppoa, mutta erilaisuus on ollut rikkaus. Kumpikin täydentää toista ja toisesta löytyy ne ominaisuudet, jotka itsellä ovat vaillinaiset.
Riitely ei ole huono asia, kunhan teette sen rakentavasti. Varmaan netistä löytyy ohjeita riitelyyn. Kannattaa katsoa, jotta saatte riitelystä kaiken hyödyn irti.
Riitely on huono asia kun se päättyy aina toisen alistamiseen ja mielenpahoittamiseen. Kannattaa erota nyt kun vielä pääsee ehjänä hengissä suhteesta pois.
ei helvetti teidän juttujanne
On aivan realista odottaa väkivaltaa ja muuta vainoamista miesten taholta suhteen päättyessä. Ei niitä lähestymiskieltoja turhaan haeta niin yleisesti kun haetaan. Jokainen myös tuntee jonkun, jonka on pitänyt lähteä salaa kotoaan ja hakea tavaransa isänsä/ veljensä/ poliisin avulla.
Olisko sun aika ottaa nyt lääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no miksi hypit miehen silmille?
Anteeksi kuinka?
Humaatko sä edes itse, millainen itse olet? Jos et niin kato peiliin.
Kannattasko myöntää omat tekemät virheet ensin, ja poistua sota jalalta. Pyydät anteeksi, ja sanot että haluaisit sopia asian rauhallisesti, jotta teidän ei jatkossa tarvitse sota jalalle enää lähteä. Se on sitten miehen oma asia kykeneekö hän taas myöntämään omat virheensä, ja antamaan suhteellenne vielä mahdollisuuden.
Jos jatkossa meno silti pysyy samana, niin kasva sinä sentään aikuiseksi ja eroa. Muuta aivan eri paikkakunnalle, ja älä sitten enää yritä kuvitrlla teistä mitään avioparia joka elää unelma elämää.
Sun juttus sitä paitsi kuulostaa aivan teini-ikäisten on-off suhteelta, jos satuit itse sitä edes huomaamaan.AIka pitkälle meneviä päätelmiä teet muutamasta viestistä😂
T. Eri
Ketjun naisetko ei tee? -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama, että yhteenmuuton jälkeen riideltiin aika lailla. Olimme seurustellet reilut puoli vuotta ennen yhteenmuuttoa ja muutmme yhteen kenties hiukan liian nopeasti, koska se oli siinä tilanteessa järkevä ratkaisu.
Mielestäni riitely oli tärkeä vaihe suhteen kehittymisessä. Olemme luonteeltamme erilaisia ja taustakin aika tavalla erilainen. Olimme myös oppineet hyvin erilaiset toimintatavat kotoamme. Ilman yhteenottoja emme olisi saaneet sovitettua yhteen kahta erilaista perhekulttuuria. Aina ei ole ollut helppoa, mutta erilaisuus on ollut rikkaus. Kumpikin täydentää toista ja toisesta löytyy ne ominaisuudet, jotka itsellä ovat vaillinaiset.
Riitely ei ole huono asia, kunhan teette sen rakentavasti. Varmaan netistä löytyy ohjeita riitelyyn. Kannattaa katsoa, jotta saatte riitelystä kaiken hyödyn irti.
Riitely on huono asia kun se päättyy aina toisen alistamiseen ja mielenpahoittamiseen. Kannattaa erota nyt kun vielä pääsee ehjänä hengissä suhteesta pois.
ei helvetti teidän juttujanne
On aivan realista odottaa väkivaltaa ja muuta vainoamista miesten taholta suhteen päättyessä. Ei niitä lähestymiskieltoja turhaan haeta niin yleisesti kun haetaan. Jokainen myös tuntee jonkun, jonka on pitänyt lähteä salaa kotoaan ja hakea tavaransa isänsä/ veljensä/ poliisin avulla.
Olisko sun aika ottaa nyt lääkkeet.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/085c5ca9-1ff5-4eeb-a781-26e2e1cdaa1a
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no miksi hypit miehen silmille?
Anteeksi kuinka?
Humaatko sä edes itse, millainen itse olet? Jos et niin kato peiliin.
Kannattasko myöntää omat tekemät virheet ensin, ja poistua sota jalalta. Pyydät anteeksi, ja sanot että haluaisit sopia asian rauhallisesti, jotta teidän ei jatkossa tarvitse sota jalalle enää lähteä. Se on sitten miehen oma asia kykeneekö hän taas myöntämään omat virheensä, ja antamaan suhteellenne vielä mahdollisuuden.
Jos jatkossa meno silti pysyy samana, niin kasva sinä sentään aikuiseksi ja eroa. Muuta aivan eri paikkakunnalle, ja älä sitten enää yritä kuvitrlla teistä mitään avioparia joka elää unelma elämää.
Sun juttus sitä paitsi kuulostaa aivan teini-ikäisten on-off suhteelta, jos satuit itse sitä edes huomaamaan.Minä olen tässä suhteessa aina se joka pyytää anteeksi silloinkin kun siihen olisi aihetta kummallakin. Tiedostan kyllä oman roolin tilanteessa täysin. Muutenkaan tässä ydin ei nyt ollut siinä, vaan siinä onko muilla kokemusta tällaisista hankalammista vaiheista suhteessa yhteenmuuton jälkeen.
Nyt en lainkaan ihmetteke miks miehesi on aivan kypsänä suhun.
Sä vaan uhriudut ja anelet anteeksiantoa, kun saat anteeksi ja uhriutumisesi taas hetkeksi loppuu, taas ihan kuin te kumpikin kerjäisitte bensaa ja tukta välillenne. Mikä tässä sun kesussa sitten pointti oli? Saada hyviä neuvoja kuinka saat taas uhriutua, ja jatkaa samaa perinnettäsi miehesi kanssa? Lakkaa uhriutumista, ja katso peiliin ja lähde kirjaimellisesti sinne mistä lähditkin koska tosta ei vaan stana tule mitään. Älyätkö? Yhtään mitään.
Tää on niin narsistin kommentti. Jos pitää puoliaan "uhriutuu". Jos voi suhteessa huonosti, pitäisi itse muuttua. Narsistin mielestä on heikko ja huono, jos on herkkä eikä halua riitelyä.
Tämä oli niin käsikirjasta meillä , kunnes erosin. Pitkään mietin, teinkö virheen. Kun tapasin nykyisen mieheni, en mieti pätkääkään. Samat asiat joista ennen olisi tullut riita, tulee nykyään vain harmistus, ja sitten keskustelua. Hän aidosti yrittää ymmärtää, sitten löytää keinoja sovitella. Sovittelemme niin että molemmat tulevat vastaan ja opettelevat toisiaan. Ei niin, että yksi on oikeassa, ja toinen käyttää elämänsä hänen sääntöjensä opetteluun. Hän jopa pyytää anteeksi, ei niin että aina riidan jälkeen minä pyydän anteeksi ja lupaan osata paremmin ensi kerralla.
Jos mies on kypsänä, hän varmaan löytää "paremman". Parisuhde ei lähde siitä, että pitää muuttua aivan erilaiseksi ihmiseksi.
Pitää toki oppia virheistään, kuten jos antaa toiselle aina periksi eikä pidä puoliaan, että mistä se johtuu. Pitää oppia virheistään, kuten että tuntee vetoa miehiin jotka käyttää henkistä väkivaltaa, että mistä se johtuu. Molemmat voi johtua alistavasta kasvatuksesta ja siitä tulleesta huonosta itsetunnosta. Pitää oppia, nimittäin oma arvonsa, ja mitä haluaa omalta elämältään. Omaa elämää ei pidä käyttää siihen että opettelee juoksemaan toisen tekemässä labyrintissa.
Ja huonoon suhteeseen ei pidä jäädä. Parisuhteen pitää tehdä elämästä parempaa kuin yksin, ei huonompaa.
Käykää nyt edes lukemassa, mitä asiantuntijat aiheesta kirjoitravat, niin saatte paremman ymmärryksen asiaan. Täällä tuntuu olevan käsitys, että riitelevä ihminen on väkivaltainen narsisti, jota tulee juosta kiireellä karkuun. Ymmärretäänkö sana riitely väärin vai onko taustalla omat huonot kokemukset.
https://www.mehilainen.fi/mehilaisen-blogi/miten-riidella-parisuhteessa…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama, että yhteenmuuton jälkeen riideltiin aika lailla. Olimme seurustellet reilut puoli vuotta ennen yhteenmuuttoa ja muutmme yhteen kenties hiukan liian nopeasti, koska se oli siinä tilanteessa järkevä ratkaisu.
Mielestäni riitely oli tärkeä vaihe suhteen kehittymisessä. Olemme luonteeltamme erilaisia ja taustakin aika tavalla erilainen. Olimme myös oppineet hyvin erilaiset toimintatavat kotoamme. Ilman yhteenottoja emme olisi saaneet sovitettua yhteen kahta erilaista perhekulttuuria. Aina ei ole ollut helppoa, mutta erilaisuus on ollut rikkaus. Kumpikin täydentää toista ja toisesta löytyy ne ominaisuudet, jotka itsellä ovat vaillinaiset.
Riitely ei ole huono asia, kunhan teette sen rakentavasti. Varmaan netistä löytyy ohjeita riitelyyn. Kannattaa katsoa, jotta saatte riitelystä kaiken hyödyn irti.
Riitely on huono asia kun se päättyy aina toisen alistamiseen ja mielenpahoittamiseen. Kannattaa erota nyt kun vielä pääsee ehjänä hengissä suhteesta pois.
ei helvetti teidän juttujanne
On aivan realista odottaa väkivaltaa ja muuta vainoamista miesten taholta suhteen päättyessä. Ei niitä lähestymiskieltoja turhaan haeta niin yleisesti kun haetaan. Jokainen myös tuntee jonkun, jonka on pitänyt lähteä salaa kotoaan ja hakea tavaransa isänsä/ veljensä/ poliisin avulla.
Olisko sun aika ottaa nyt lääkkeet.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/085c5ca9-1ff5-4eeb-a781-26e2e1cdaa1a
Vai perustat väitteesi iltalehden artikkeliin. Laitapa linkiksi nyt joku oikea tutkimus kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei ole edes kertonut mistä riidellään, mutta mies on taas jo narsisti.
Jos ap paskoo lattioille ja jättää tampooninsa lavuaariin, niin edelleenkö mies on alistajanarsisti?
Kukaan muu ei ole sanonut narsistista mitään paitsi sinä. Mikäli mies on ankara ja jyrkkä ja AP joutuu aina miehen raivotessa alistumaan ja pyytelemään anteeksi ja hyvittelemään miestä ,kannattaa kyllä erota ihan virallisia diagnooseja odottelematta.
Olen tuo aiempi kirjoittaja, jonka mielestä riitely on tärkeää. Ehkä oma näkemykseni johtuu siitä, että omat vanhempani eivät riidelleet koskaan. En nähnyt koskaan, että he olisivat korottaneet ääntään toisilleen. Sen sijaan mykkäkoulu oli tuttua. Puolison vanhemmat taas riitelivät liiankin railakkaasti. Sekään ei pitäisi ole hyvä. Mielestäni paras vaihtoehto on se, että osaa riidellä oikein. Jos riitely uhkaa karata käsistä liian kovaksi, niin silloin on syytä rauhoittua ja ottaa aikalisä. Tärkeintä on kuitenkin, että asiat käsitellään yhdessä. Joillakin se onnistuu keskustelemalla ja neuvottelemalla, mutta jos toinen on jääräpäinen, niin riitelyä ei pitäisi vältellä liikaa. Muuten seurauksena on hiljeneminen ja mykkäkoulun pitäminen.