hermot riekaleina pienten lasten kanssa

miksi teit lapset noin pienellä ikäerolla???? Nyt "kärsit" omista valinnoistasi ja äläkä valita, tee asialle jotain. Elämä on ihanaa, varsinkin kun on loma-aika. Menkää vaikka metsäretkelle eväiden kanssa. 

Elämää voi myös helpottaa tieto siitä, että tuo tilanne on vain väliaikainen. Pikkuhiljaa alkaa helpottaa ja sitä ei tarvitse kokea enää ikinä uudelleen, jos ei halua. Tsemppiä!

Meilläkin on 2 ja 4-vuotiaat ja illat täällä on pelkkää riehumista, huutamista ja tappelua. Välillä hermot ei todellakaan kestä sitä jatkuvaa suuna ja päänä höpöttämistä ja kirkumista. Jos joskus pitää tuoda töitä kotiin niin auta armias eikö ne rupea hyppimään päälle ja repimään mua tukasta jne. Eilenkin huusin kurkku suorana uhmikselle joka tahallaan hyppäsi lääpärin päälle ja potkaisi mua naamaan. Teki mieli heittää koko kakara seinää vasten mutta työnsin vaan päältä pois sängylle. Ja tyttö vaan kikatti.

Teille jotka puhuvat kasvatuksesta, mitä siinä oikeasti voi tehdä kun noin pieni lapsi käy ylikierroksilla? Jäähy ei tehoa, juoksee sieltä kikattaen pois 150 kertaa eikä kenelläkään ole energiaa sellaiseen. Ja tajuaako 2v. jäähystä oikeasti mitään? Selittäminen ei tehoa, eikä palkitseminen hyvästä käytöksestä. 4v:llä alkaa nyt vasta olla vähän järkeä päässä ja yleensä tottelee mutta oli samanlainen riiviö 2v:nä. Mikään ei poikeasti tehonnut tuossa iässä, mutta kai sitten kuitenkin sisäisti ne säännöt ja ohjeet. Ovat molemmat harvinaisen vilkkaita ja voimakastemperamenttisia.

Eli tsemppiä! Tämä on vaikea ikäkombo niillekin joilla ei ole uuvuttavaa työtä kaiken lisäksi. 

mene ruutu.fi -> kirjoita hakuun supernanny -> ala seuraamaan sarjan jaksoja, opettele supernannyn metodit, pysy niissä ja voilá.

Haluan muistuttaa niitä joiden lapset eivät ole tapelleet keskenään että kyse tuskin on 'paremmasta kasvatuksesta' vaan siitä että jotkut lapset vaan yksinkertaisesti ovat luonteiltaan keskenään sopuisia. Minun lapseni eivät ole koskaan riidelleet eivätkä tapelleet keskenään, mutta en usko sen johtuvan kasvatuksesta (vapaa kasvatus) vaan juuri siitä että luonteet ja temperamentit sopivat yhteen, jotka kaikilla erilaiset.

No pakkoko niitä lapsia oli mennä tekemään? Ei tullu sillon lettu levällään pantavana maatessa mieleen, että niitä kato pitää hoitaa ja kasvattaakin?

Unohtakaa jäähypenkit ja muut typeryydet. Maalaisjärkeä käyttöön ja lasten kanssa illalla ulos riehumaan ja purkamaan energiaa. Mulla kolme poikaa ja koskaan ei jäähyjä käytössä. Meillä riehutaan ulkona ja iltaisin rauhoitutaan sitten lukemaan kirjoja sohvalle. Säännölliset päivärytmit auttaa kovasti.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 09:21"]

Meilläkin on 2 ja 4-vuotiaat ja illat täällä on pelkkää riehumista, huutamista ja tappelua. Välillä hermot ei todellakaan kestä sitä jatkuvaa suuna ja päänä höpöttämistä ja kirkumista. Jos joskus pitää tuoda töitä kotiin niin auta armias eikö ne rupea hyppimään päälle ja repimään mua tukasta jne. Eilenkin huusin kurkku suorana uhmikselle joka tahallaan hyppäsi lääpärin päälle ja potkaisi mua naamaan. Teki mieli heittää koko kakara seinää vasten mutta työnsin vaan päältä pois sängylle. Ja tyttö vaan kikatti.

Teille jotka puhuvat kasvatuksesta, mitä siinä oikeasti voi tehdä kun noin pieni lapsi käy ylikierroksilla? Jäähy ei tehoa, juoksee sieltä kikattaen pois 150 kertaa eikä kenelläkään ole energiaa sellaiseen. Ja tajuaako 2v. jäähystä oikeasti mitään? Selittäminen ei tehoa, eikä palkitseminen hyvästä käytöksestä. 4v:llä alkaa nyt vasta olla vähän järkeä päässä ja yleensä tottelee mutta oli samanlainen riiviö 2v:nä. Mikään ei poikeasti tehonnut tuossa iässä, mutta kai sitten kuitenkin sisäisti ne säännöt ja ohjeet. Ovat molemmat harvinaisen vilkkaita ja voimakastemperamenttisia.

Eli tsemppiä! Tämä on vaikea ikäkombo niillekin joilla ei ole uuvuttavaa työtä kaiken lisäksi. 

[/quote]

Tuoko on jäähyn syvimmäinen tarkoitus? Lapsi juoksee sieltä nauraen pois ja pitää koko hommaa hauskana leikkinä. Äitiltä palaa hermo, palaisi minultakin. 2-vuotias tuskin ymmärtää mitään rangaistusaitiota. Levoton lapsi rauhoitetaan sylissä, rimpuilkoon ja potkikoon, mutta rauhoitetaan. Anteeksi, mutta mulla ei kestäisi pinna lainkaan tuollaista riehumista. Poikien ikäerot puolitoista vuotta ja kolme vuotta.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 09:45"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 09:21"]

Meilläkin on 2 ja 4-vuotiaat ja illat täällä on pelkkää riehumista, huutamista ja tappelua. Välillä hermot ei todellakaan kestä sitä jatkuvaa suuna ja päänä höpöttämistä ja kirkumista. Jos joskus pitää tuoda töitä kotiin niin auta armias eikö ne rupea hyppimään päälle ja repimään mua tukasta jne. Eilenkin huusin kurkku suorana uhmikselle joka tahallaan hyppäsi lääpärin päälle ja potkaisi mua naamaan. Teki mieli heittää koko kakara seinää vasten mutta työnsin vaan päältä pois sängylle. Ja tyttö vaan kikatti.

Teille jotka puhuvat kasvatuksesta, mitä siinä oikeasti voi tehdä kun noin pieni lapsi käy ylikierroksilla? Jäähy ei tehoa, juoksee sieltä kikattaen pois 150 kertaa eikä kenelläkään ole energiaa sellaiseen. Ja tajuaako 2v. jäähystä oikeasti mitään? Selittäminen ei tehoa, eikä palkitseminen hyvästä käytöksestä. 4v:llä alkaa nyt vasta olla vähän järkeä päässä ja yleensä tottelee mutta oli samanlainen riiviö 2v:nä. Mikään ei poikeasti tehonnut tuossa iässä, mutta kai sitten kuitenkin sisäisti ne säännöt ja ohjeet. Ovat molemmat harvinaisen vilkkaita ja voimakastemperamenttisia.

Eli tsemppiä! Tämä on vaikea ikäkombo niillekin joilla ei ole uuvuttavaa työtä kaiken lisäksi. 

[/quote]

Tuoko on jäähyn syvimmäinen tarkoitus? Lapsi juoksee sieltä nauraen pois ja pitää koko hommaa hauskana leikkinä. Äitiltä palaa hermo, palaisi minultakin. 2-vuotias tuskin ymmärtää mitään rangaistusaitiota. Levoton lapsi rauhoitetaan sylissä, rimpuilkoon ja potkikoon, mutta rauhoitetaan. Anteeksi, mutta mulla ei kestäisi pinna lainkaan tuollaista riehumista. Poikien ikäerot puolitoista vuotta ja kolme vuotta.

[/quote]

Menetelmä ei ole lähtökohtaisesti huono sen takia, että sinulla ei kestä hermot sitä noudattaa. Se ei ole hyvän menetelmän heikkous, että sinulla on kärpäsen kärsivällisyys.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 09:28"]

mene ruutu.fi -> kirjoita hakuun supernanny -> ala seuraamaan sarjan jaksoja, opettele supernannyn metodit, pysy niissä ja voilá.

[/quote]

Supernannyt ovat sadisteja, täysin empatiakyvyttömiä ja kylmiä. Lapsia ei saa missään tapauksessa kohdella heidän oppiensa mukaan.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 09:52"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 09:28"]

mene ruutu.fi -> kirjoita hakuun supernanny -> ala seuraamaan sarjan jaksoja, opettele supernannyn metodit, pysy niissä ja voilá.

[/quote]

Supernannyt ovat sadisteja, täysin empatiakyvyttömiä ja kylmiä. Lapsia ei saa missään tapauksessa kohdella heidän oppiensa mukaan.

[/quote]

Lapsen rauhoittaminen sylissä on lapsen kannalta turvallisempaa, mutta vaatii aikuiselta enemmän kuin lapsen hylkääminen nurkkaan.

Muistan vielä noi ajat ja en niitä kaipaa, enkä pikkulapsista välitä. Lohdutuksen sana että koululaiset on kivoja. Omani on jo teinejä ja elämä niin mukavaa. Joskus noi meidän teinit on ollut pieniä riiviöitä ja ihan kunnon poikia niistä kasvoi. Muistan itsekkin olleeni hyvin väsynyt.

Kaksi asiaa rauhoittaa lapsia, ulkona melskaaminen ja juoksuttaminen ja mahan pitää olla täynnä.

31, juuri noin.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 21:33"]

Mulla on hermot aivan riekaleina lasten kanssa. Yritän sinnitellä ja puhua lapsille kivasti, tehdä kivoja juttuja, lukea, laulaa illalla iltasatuja, sylitellä, halia ja suukotella. Mutta kun tulee vastoinkäymisiä, lapset 2 ja 4 huutaa ja tappelee, rääpii minua, sylkee niin menetän malttina. Huudan (agressiivisesti), kiroilen, puhun suustani mitä sattuu, mutta olen hillinnyt itseni ja väkivaltaa välttänyt. Joskus olen sortunut etuhiuksista vääntämiseen (varmaan vuosi sitten). Lapset ovat päivät hoidossa, lapset ovat minussa kovasti kiinni, isä on perheessä , mutta tekee töitä paljon. Tänään vanhempi lapsi sanoi että huomenna isä sitten hoitaa meitä, joten sä voit levätä. Eli hekin aistivat ja itse myös hermostuksissani taisin karjua väsymyksestä. Kadun näitä tilanteita aivan mahdottomasti, pyytelen anteeksi (tiedän ettei auta), illalla tuherran itkua ja tiedän kuinka surkea olen. Olen yrittänyt opetella kärsivällisyyttä mutta ei. Olen yrittänyt ottaa omaa aikaa, mutta sitä ei ole kuin joka toinen viikko 2 iltaa eli 4 iltana kk. Kait sitä on virallisesti sekopää. Oli vaan pakko kirjoittaa.

[/quote]

Tsemppiä! Toi on raskasta aikaa. Meillä lapset 1,5 vuoden ikäerolla, nyt 3,5 ja 5. Elämä on ollut aika hektistä. Mutta onneksi mulla oli mahdollisuus tehdä lyhyempää työpäivää. Älä vaadi itseltäsi liikaa töissä, äläkä ainakaan kotona. Lapsille riittää, että olet läsnä. Voitte tosiaan makoilla sohvalla, leipoa, lueskella, piirtää, katsoa tv:tä jne. Toi on rasittavin vaihe, kun eivät vielä pysty leikkimään keskenään, kun pienempi sotkee isomman leikit. Jos nahistelevat, lapset eri huoneisiin, piirrät toisen kanssa ja käyt katsomassa toisen leikkejä. Mutta älä stressaa. ja kun laitat ruokaa, keksi lapsille joku homma (piirtää menun tms,) tai auttaa ruoanlaitossa. Löysästi vaan. Ja muista, että toi helpottaa kohta, yli 3-vuotias pystyy jo leikkimään yhdessä, ainakin ohjatusta. Ja mauistakaa hassutella! Meillä on jäähytelty 1-vuotiaasta. Kyllä 2-vuotias jo tajuaa, jos on tehnyt tihuja ja voi sen 2 minuuttia vähän portailla miettiäkin. Nyt ei tartte kuin uhkata jäähyllä, niin homma toimii. Silloin tällöin vielä istuskelevat. Paljon vaan halia ja syliä, niin kyllä se siitä. 

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:32"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:26"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:06"]

Sitä vaan mietin, että miten siinä parissa tunnissa ehtii pinna palaa lasten kanssa, mitä heitä näet päivässä, jos ovat (kokopäivä-) hoidossa? Olen itse äitiyslomalla 2-vuotiaan ja 2-kuisen kanssa, ja kävin viime sunnuntaina 10-tuntisen päivän töissä, ja hengasin illan oikein mielelläni lasten kanssa, kun olin koko päivän ollut heistä erossa. Itselläni se hermojen kiristys tulee siitä, kun olen kaikki päivät keskenään lasten kanssa.

[/quote]

Tätä kyllä alapeukutetaan, mutta eipä tule vastauksia?

[/quote]

No jos on kaikki päivät vaan lasten kanssa, eikä ole elämässä mitään muita stressitekijöitä, niin eikö luulis pinnan kestävän ;) Haukotus

[/quote]

Olen ollut äiti myös tehdessäni 50-tuntista viikkoa lääkärinä, eikä silloin pinna kyllä lapsista kiristynyt tippaakaan. Illat olivat mukavaa vastapainoa hektiselle työpäivälle.

[/quote]Täältä huutelen väliin, että lapset ovat erilaisia ja kaikilla ei vain ole hermoja ja jaksamista työpäivän jälkeen hoitaa hoitopäivästä väsyneitä lapsia. Itse olen ikävöinyt lapsia töissä ollessani niin paljon, että se kolme tuntia illassa lasten kanssa on tuntunut ihan liian vähältä. Ja olen kaivannut heidän seuraansa paljon. Nyt hoitovapaalla kokoajan kotona olevana pinna joskus kiristyy näistä samoista ympyröistä, kun omaa aikaa on ruokakaupassa käyminen pari kertaa viikossa. Mutta jos lapseni olisivat tosi hankalia, pinna kiristyisi varmasti vielä enemmän. Onhan tässä poikalaumassa töitä ja kasvattamista, mutta jos ryhdyn lepsumaan kasvatuksessa, olemme kusessa. Lapsille rajoja ja mukavaa yhdessä tekemistä, niin homma toimii ainakin meillä.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:35"]

Apua jos meilläkin tulee olemaan tuollaista! Lapsi on nyt ihana kiltti ja suloinen 1,5 vuotias. Toinen tulossa kahden vuoden ikäerolla. Ja siinä vaiheessa olen jo töissä kun ovat 2 ja 4 vuotiaat. Onneksi mies ei kauhean pitkää päivää tee, joten kai siitä sitten jotain apua on.

[/quote]

Olen huomannut sen, että jako menee niin, että joissain perheissä kaikki lapset ovat haastavia ja niille ei voi mitään. Ne potkivat äitiään ja sylkevät ja kirkuvat ja hajottavat joka paikkaa.

Toisilla on sitten helppoja lapsia, jotka osaavat käyttäytyä ja jotka osaavat syödä ravintoloissa ja jotka pystytään kutsumaan häihinkin ja juhliin.

Se on niiiiin hassua, että joillekin sattuu näitä haastavia lapsia ja niille ei vain voi mitään ja ne, joilla lapset käyttäytyy hyvin ja heillä on rajat ja rakkautta, ne on vain helppoja lapsia.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 10:30"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:35"]

Apua jos meilläkin tulee olemaan tuollaista! Lapsi on nyt ihana kiltti ja suloinen 1,5 vuotias. Toinen tulossa kahden vuoden ikäerolla. Ja siinä vaiheessa olen jo töissä kun ovat 2 ja 4 vuotiaat. Onneksi mies ei kauhean pitkää päivää tee, joten kai siitä sitten jotain apua on.

[/quote]

Olen huomannut sen, että jako menee niin, että joissain perheissä kaikki lapset ovat haastavia ja niille ei voi mitään. Ne potkivat äitiään ja sylkevät ja kirkuvat ja hajottavat joka paikkaa.

Toisilla on sitten helppoja lapsia, jotka osaavat käyttäytyä ja jotka osaavat syödä ravintoloissa ja jotka pystytään kutsumaan häihinkin ja juhliin.

Se on niiiiin hassua, että joillekin sattuu näitä haastavia lapsia ja niille ei vain voi mitään ja ne, joilla lapset käyttäytyy hyvin ja heillä on rajat ja rakkautta, ne on vain helppoja lapsia.

[/quote]

Perintötekijöillähän ei ole asian kanssa mitään tekemistä?

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 09:35"]

Haluan muistuttaa niitä joiden lapset eivät ole tapelleet keskenään että kyse tuskin on 'paremmasta kasvatuksesta' vaan siitä että jotkut lapset vaan yksinkertaisesti ovat luonteiltaan keskenään sopuisia. Minun lapseni eivät ole koskaan riidelleet eivätkä tapelleet keskenään, mutta en usko sen johtuvan kasvatuksesta (vapaa kasvatus) vaan juuri siitä että luonteet ja temperamentit sopivat yhteen, jotka kaikilla erilaiset.

[/quote]

Niinpä. Se nyt vain varmaan sattuu niin, että joissain perheissä on niin hankalia lapsia:)

Seurasin juuri viime kesänä serkkutytön häissä, että parin perheen lapset juoksi kirkossa ja kirkui ja käyttäytyi häätilaisuudessakin aivan järjettömästi ja äidit istui kyllästyneen näköisinä ja vinkui vain, että et nyt viittis kuule.

Ja toisten perheiden lapset oli kohteliaita ja osasivat käyttäytyä. Mutta niillä varmaan on ne helpommat lapset. Kasvatuksellahan ei vissiin ole mitään merkitystä.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 10:30"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:35"]

Apua jos meilläkin tulee olemaan tuollaista! Lapsi on nyt ihana kiltti ja suloinen 1,5 vuotias. Toinen tulossa kahden vuoden ikäerolla. Ja siinä vaiheessa olen jo töissä kun ovat 2 ja 4 vuotiaat. Onneksi mies ei kauhean pitkää päivää tee, joten kai siitä sitten jotain apua on.

[/quote]

Olen huomannut sen, että jako menee niin, että joissain perheissä kaikki lapset ovat haastavia ja niille ei voi mitään. Ne potkivat äitiään ja sylkevät ja kirkuvat ja hajottavat joka paikkaa.

Toisilla on sitten helppoja lapsia, jotka osaavat käyttäytyä ja jotka osaavat syödä ravintoloissa ja jotka pystytään kutsumaan häihinkin ja juhliin.

Se on niiiiin hassua, että joillekin sattuu näitä haastavia lapsia ja niille ei vain voi mitään ja ne, joilla lapset käyttäytyy hyvin ja heillä on rajat ja rakkautta, ne on vain helppoja lapsia.

[/quote]

Perintötekijöillähän ei ole asian kanssa mitään tekemistä?

[/quote]

Joo, ei tietenkään :)

Tuossa naapurissa on kaupungin vuokratalo ja kummasti ne perintötekijät näkyy periytyvän, kun siellä hajotetaan kaikki ja vanhemmat myös ovat ihan samanlaisia. Geeneistähän se toki johtuu......

Läppärillä pomppiva ja riehuva lapsi huutaa vanhemman huomiota ja läsnäoloa! Ei ihme, että lapset riehuvat, jos äiti yrittää tehdä rästihommia heti töiden jälkeen kotona (tai stressaa ruoanlaittoa, kotitöitä yms.) jäähykin toimii jo pienellä lapsella, mutta vastapainoksi sen lapsen kanssa pitää tietenkin olla aidosti läsnä. Muuten saa jäähyltä karkaamisesta ainoastaan huomiota...