hermot riekaleina pienten lasten kanssa

Sen siitä saa kun riehuu koko illan tuossa imetysketjussa.

Tervetuloa joukkoon :) Muista, kukaan ei ole täydellinen!

Yritä muistaa miksi halusit lapsia ja miksi halusit sisaruksen ensimmäiselle lapselle. Tai mua auttaa itteeni aina kun kelailen miksi olen siinä elämäntilanteessa mikä ahdistaa. Jotenkin saan sillon muisteltuta mikä on se tavoite mihin pyrin, se johtotähti. Sitten ne arjen tilanteet pysyvät taas jonkin aikaa oikeissa mittasuhteissa. Yritä muistaa miksi olet tuossa tilanteessa, mitä ajattelit siitä etukäteen, mihin oikein pyrit.

Tsemppiä ap, voin hyvin samaistua! Mullakin on 2- ja 4-vuotiaat, ja mies tekee tosi pitkää päivää. Varsinkin viime talvena oli tosi vaikeaa ja tuntui ettei koko hommasta tule mitään. Huusin jatkuvasti lapsille ja välillä olis tehnyt mieli ottaa tukasta tai korvasta oikein kunnolla :( Mulla auttoi, kun aloin syömään monivitamiinia, d-vitamiinia, kalaöljyä ja mäkikuismaa kaamosmasennuksen ja yleisen väsymyksen takia, sekä nukkumaan ihan kunnon yöunia. Jos väsyttää liikaa, menen päikkäreille. Olen myös huomannut, että kun aamulla syö oikein kunnolla ja muutenkin huolehtii että verensokeri pysyy tasaisena, niin mielikin on parempi eikä tee mieli raivota. Nyt viimeisten kuukausien aikana olen huutanut vain pari kertaa (aiheesta, en siksi että itsellä on pinna kireällä), eikä maltti ole mennyt enää ollenkaan. En tiedä olisko näistä apua, mutta kannattaa ainakin kokeilla. Kaikkea hyvää <3

Joo, meidän 1-vuotias kitisee ja vääntää itkua niin paljon ilman syytä, että ulkopuolisetkin kysyvät usein, onko lapsi sairas. No ei ole, korvat tarkastetaan vähän väliä, mitataan kuume jne. mutta kunhan vaan saakeli kitisee..! On luonteeltaan sellainen, hermostuu jo siitä kun joku puhuu innostuneesti. Siihen päälle vierastaminen ja eroahdistus, niin avot.

kiitos ja kiitos sinulle 5. otan sinun vitamiini neuvoista vaarin. Itse olen aika uuvuttavassa työssä mukana täydet viikot ja ylityössäkin välillä, joten tiedän sen väsyttävän myös minua ja väsyneenä sitä kiljuu turhasta. Välillä tuntuu että mulla on maailman tyhmimmät ja inhottavimmat kakarat! mutta kyllä katson välillä peiliin ja siellä se syyllinen on. Oikeasti mulla on maailman ihanimmat pienet enkelit, jotka on tekemällä tehty tänne maailmaan, joten he ei ansaitse tälläistä hirmua itselleen. Olen miettinyt voinko olla masentunut, koska mikään ei kiinnosta oikeen, kaikki jää kesken, työn pystyn hoitamaan aika hienosti, mutta muut repsottaa. Jostain saatan innostua mutta kohta taas alakulo valtaa ja sekin jää. Kyllä tämä elämä ei ainakaan helppoa ole, vaan kohtalaisen vaikiaa. Pitää yrittää jaksaa vaan eteenpäin.

ja minulla ei ole aikaa yleensä täällä puida mitään, mutta nyt oli aivan pakko! :) 

Täällä huonosti nukkuvien lasten työssäkäyvä äiti ja MÄ NIIN TIEDÄN, mistä sä puhut. Välillä päivät on aivan katastrogeja: töissä projektit kaatuu päälle, lapset kiukuttelee koko ajan vaikka ajattelee, että vietettäis mukavaa aikaa yhdessä ja päivähoitokin kusee ja sitten vielä kuulee, että taas joku oksutauti on hyökkäämässä. KYLLÄ TÄÄ HELPOTTAA! Ne jotka toisin todistaa ei muista, mitä pikkulapsiaika univajeineen on!
Ihminen on rajallinen. 

Mielestäni lapset on kuitenkin osa laumaa ja oppii, jopa virheistä, elämää.

Rauhoitu. Äläkä vaadi itseltäsi liikaa. Äläkä myöskään siivoa kokoaikaa ja ajattele, että vain tietynlainen kämppä, ja tietynlainen menettely lastesi kanssa olisi sopivaa.

Laita patjoja olohuoneen lattialle, mene sinne lojumaan ja lue lapsillesi kirjoja.

Sitten, lojut siellä vaan edelleen lasten kanssa ja haette sinne voileipiä ja mehua.

Annat lastesi köllötellä kainalossasi ja katselette vaikka Muumeja. Sitten nukutte koko sakki vähän aikaa.

Tai jos lapsesi vaan nukkuvat, lue sinä jotain kirjoja.

Elämä ei ole suorittamista. Opettele elämään,  rauhoittumaan ja etenkin rentoutumaan.

juurikin näin 9 ja 10. tuo 9 teksti oli aivan meidän arjesta. Ja 10 mä valaistuin, näin mä teen. Eli oikeasti ongelma on mulla en osaa revitellä, rentoutua, heittäytyä vaan jäkitän mieluummin rutiineissa. Eli huomenna kun lapset heräväät alamme elämään siinä hetkessä. Kyllä mä tiedän että nykyisellä menolla harmittelen lopun elämääni sitä että en osannut iloita silloin pienistä kun olivat pieniä. Nyt kaunis kiitos ihanille vauva väelle. Täällä on välillä kiva asioida:) tää mamma menee koisiin niin pysyy aamulla kielenkannat siisteinä:)

Mäkään en ajatellut olevani varsinaisesti masentunut, mutta noiden vitamiinien ja mäkikuisman myötä elämä jotenkin kirkastui, ja tuntui vähän kuin olis herännyt jostain pahasta unesta. Oon varmaan ollut lievästi masentunut sitä itsekään tajuamatta. Mutta tietenkin pikkulapsiarki väsyttää vaikkei masennusta oliskaan, ja siihen vielä päälle raskas työ, niin ei ihmekään jos välillä on pinna kireällä. Onneksi ei olla ainoita :)  t. 5

Sitä vaan mietin, että miten siinä parissa tunnissa ehtii pinna palaa lasten kanssa, mitä heitä näet päivässä, jos ovat (kokopäivä-) hoidossa? Olen itse äitiyslomalla 2-vuotiaan ja 2-kuisen kanssa, ja kävin viime sunnuntaina 10-tuntisen päivän töissä, ja hengasin illan oikein mielelläni lasten kanssa, kun olin koko päivän ollut heistä erossa. Itselläni se hermojen kiristys tulee siitä, kun olen kaikki päivät keskenään lasten kanssa.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:06"]

Sitä vaan mietin, että miten siinä parissa tunnissa ehtii pinna palaa lasten kanssa, mitä heitä näet päivässä, jos ovat (kokopäivä-) hoidossa? Olen itse äitiyslomalla 2-vuotiaan ja 2-kuisen kanssa, ja kävin viime sunnuntaina 10-tuntisen päivän töissä, ja hengasin illan oikein mielelläni lasten kanssa, kun olin koko päivän ollut heistä erossa. Itselläni se hermojen kiristys tulee siitä, kun olen kaikki päivät keskenään lasten kanssa.

[/quote]

Tätä kyllä alapeukutetaan, mutta eipä tule vastauksia?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:26"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:06"]

Sitä vaan mietin, että miten siinä parissa tunnissa ehtii pinna palaa lasten kanssa, mitä heitä näet päivässä, jos ovat (kokopäivä-) hoidossa? Olen itse äitiyslomalla 2-vuotiaan ja 2-kuisen kanssa, ja kävin viime sunnuntaina 10-tuntisen päivän töissä, ja hengasin illan oikein mielelläni lasten kanssa, kun olin koko päivän ollut heistä erossa. Itselläni se hermojen kiristys tulee siitä, kun olen kaikki päivät keskenään lasten kanssa.

[/quote]

Tätä kyllä alapeukutetaan, mutta eipä tule vastauksia?

[/quote]

No jos on kaikki päivät vaan lasten kanssa, eikä ole elämässä mitään muita stressitekijöitä, niin eikö luulis pinnan kestävän ;) Haukotus

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:26"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:06"]

Sitä vaan mietin, että miten siinä parissa tunnissa ehtii pinna palaa lasten kanssa, mitä heitä näet päivässä, jos ovat (kokopäivä-) hoidossa? Olen itse äitiyslomalla 2-vuotiaan ja 2-kuisen kanssa, ja kävin viime sunnuntaina 10-tuntisen päivän töissä, ja hengasin illan oikein mielelläni lasten kanssa, kun olin koko päivän ollut heistä erossa. Itselläni se hermojen kiristys tulee siitä, kun olen kaikki päivät keskenään lasten kanssa.

[/quote]

Tätä kyllä alapeukutetaan, mutta eipä tule vastauksia?

[/quote]

No jos on kaikki päivät vaan lasten kanssa, eikä ole elämässä mitään muita stressitekijöitä, niin eikö luulis pinnan kestävän ;) Haukotus

[/quote]

Olen ollut äiti myös tehdessäni 50-tuntista viikkoa lääkärinä, eikä silloin pinna kyllä lapsista kiristynyt tippaakaan. Illat olivat mukavaa vastapainoa hektiselle työpäivälle.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 21:47"]

kiitos ja kiitos sinulle 5. otan sinun vitamiini neuvoista vaarin. Itse olen aika uuvuttavassa työssä mukana täydet viikot ja ylityössäkin välillä, joten tiedän sen väsyttävän myös minua ja väsyneenä sitä kiljuu turhasta. Välillä tuntuu että mulla on maailman tyhmimmät ja inhottavimmat kakarat! mutta kyllä katson välillä peiliin ja siellä se syyllinen on. Oikeasti mulla on maailman ihanimmat pienet enkelit, jotka on tekemällä tehty tänne maailmaan, joten he ei ansaitse tälläistä hirmua itselleen. Olen miettinyt voinko olla masentunut, koska mikään ei kiinnosta oikeen, kaikki jää kesken, työn pystyn hoitamaan aika hienosti, mutta muut repsottaa. Jostain saatan innostua mutta kohta taas alakulo valtaa ja sekin jää. Kyllä tämä elämä ei ainakaan helppoa ole, vaan kohtalaisen vaikiaa. Pitää yrittää jaksaa vaan eteenpäin.

[/quote]

En vain ymmärrä, miksi annat lasten sylkeä ja riehua noin. Niitä voi kasvattaakin, vaikka ovat päiväkodissa saamassa sitä hienoa ammatti-ihmisten antamaa varhaiskasvatusta. Mutta se peruskasvatus tehdään kotona, se ei kuulu päiväkodille.

Apua jos meilläkin tulee olemaan tuollaista! Lapsi on nyt ihana kiltti ja suloinen 1,5 vuotias. Toinen tulossa kahden vuoden ikäerolla. Ja siinä vaiheessa olen jo töissä kun ovat 2 ja 4 vuotiaat. Onneksi mies ei kauhean pitkää päivää tee, joten kai siitä sitten jotain apua on.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:32"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:26"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:06"]

Sitä vaan mietin, että miten siinä parissa tunnissa ehtii pinna palaa lasten kanssa, mitä heitä näet päivässä, jos ovat (kokopäivä-) hoidossa? Olen itse äitiyslomalla 2-vuotiaan ja 2-kuisen kanssa, ja kävin viime sunnuntaina 10-tuntisen päivän töissä, ja hengasin illan oikein mielelläni lasten kanssa, kun olin koko päivän ollut heistä erossa. Itselläni se hermojen kiristys tulee siitä, kun olen kaikki päivät keskenään lasten kanssa.

[/quote]

Tätä kyllä alapeukutetaan, mutta eipä tule vastauksia?

[/quote]

No jos on kaikki päivät vaan lasten kanssa, eikä ole elämässä mitään muita stressitekijöitä, niin eikö luulis pinnan kestävän ;) Haukotus

[/quote]

Olen ollut äiti myös tehdessäni 50-tuntista viikkoa lääkärinä, eikä silloin pinna kyllä lapsista kiristynyt tippaakaan. Illat olivat mukavaa vastapainoa hektiselle työpäivälle.

[/quote]No millaisen mitalin sä haluat? Kannattaisko ihan ammatinkin vuoksi opetella vaikka hiven tuota empatiakykyä... vaikka ees feikkaamaan?

Sepä se. Mä väitän, että nykymaailmasta kaikkine blogeineen ja someineen on luonut vanhemmuudesta sellaisen ihannetilan, johon pitäisi kaikkien päästä. Työelämä osaa olla vaativaa, lapsien kanssa pitäisi jaksaa olla aktiivisesti läsnä, mutta silti samalla tehdä ravinteikasta luomuruokaa ja pilkkoa välipalaksi itsekasvatettuja porkkanoita ja illall vielä siemailla miehen kanssa lasi viiniä Iskun sohvilla istuen. Monelle arki on aika raskasta, kun odotukset ovat suuria. En ole itse sen parempi. Pitäisi olla enemmän rennosti ja tässä hetkessä, mutta se on vaikeaa. Some, Tv jne koukuttaa ja lasten kiukkukohtauksia on helpompi paeta nettiin. Ääh... Ymmärrän sua AP ja muitakin vastaavassa tilanteessa. Voimia kaikille ja rakkautta!

Minulla ei kouluikäinenkään vielä osaa ajatella että tänään on vapaapäivä ja lapsien isä voisi hoitaa lapsia. Minusta tuntuu että teillä on lapsien ollessa kotona puhuttu (tai jopa riidelty) siitä ettei isä hoida lapsiaan.

Miksi et saa omaa aikaa? Miten sitä voisi saada?

Itselläni 4 lasta ja pidetään huoli että toinen käy jossain ja tehdään monesti yhdessä asioita. Myös se auttaa että ottaa vaan yhden tai osan lapsista mukaansa ja toisella on loput, näin se yksi lapsi saa kaiken huomiosi vaikka kaupassa tai käytte kauppareissun jälkeen hetkeksi puistoon keinumaan toisen kanssa ja mies vie ostokset kotiin ja aloittaa ruokaa tms. tai hän menee lapsen tai lapsien kanssa puistoon ja toinen tekee ruokaa kotona.

Kannattaa kokeilla erilaisia asioita ja miettiä näitä yhdessä, arvostelematta.

Teette perheen sisällä hyväksi muodostuvia kokeiluja ja jätätte huonot tai kokeilette joskus jotain myöhemmin uudestaan mikä ei esikoisen kanssa sopinut mutta voisi sopia kuopuksen kanssa.

Mutta omaa jaksamista kannattaa oikeasti vaalia! Vaikka elätte nyt kiireellisiä ja rahallisestikin ehkä tiukkoja aikoja niin tästä ajasta pitäisi silti pystyä nauttimaan, löydä oma tapasi!