Lasten isoisä (appiukko)oli joku ammattikoulun opettaja ja nyt se on iskostanut lasten mieliin ajatuksen että koululaitos on epäreilu pojille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea kyllä tajuta mikä siellä koulussa on niin vaikeaa pojille? Mitä sellaista siellä vaaditaan pojilta, mikä on ihan ylivoimaista?

Mulla on itselläni kolme teinipoikaa, joista yhdellä on ADHD, ja kaikki pärjäävät koulussa oikein hyvin. Kaksi on sellaisia 8-9 oppilaita, yksi kympin oppilas.

Kaikki ovat suht vilkkaita ja urheilullisia, kukaan ei ole mikään varsinainen lukutoukka.

Eli MIKÄ se on siellä koulussa muiden pojille niin kamalan vaikeaa?

Tytöt saavat samalla osaamisella parempia arvosanoja. Tämä tuli itsekin huomatttua omana opiskeluaikana.

Jos sekä tyttö ja poika saavat kokeissa saman arvosanan ja ovat tunneilla yhtä aktiivisia, niin se että tyttö saa paremman arvosanan on ilman muuta väärin ja näitä kannattaa vaikka riitauttaa jos mahdollista. Aika usein nämä erot kuitenkin selittyvät sillä, että se toinen on ahkera myös tunneilla ja viittaa jatkuvasti. Tuntiaktiivisuus pyöristää arvosanaa ylöspäin siinä missä passiivisuus laskee sitä, ja näin oli jo silloin kun minä 80-luvulla kävin peruskoulua.

Niin tämä systeemi on luotu tyttöjä varten. Osaamisella ei ole merkitystä vaan tietynlaisella käyttäytymisellä, joka on tytöille sallitumpaa. Seurauksena on tyttövaltaiset huippulukiot, joissa opettajat kauhistuvat miten heikot esitiedot ysipuolen keskiarvolla tulleilla on.

Ajatteletko, että poikavaltaisissa ammattikouluissa ihastellaan oppilaiden hyviä esitietoja, vai mikä oli pointti?

Pointti oli se, että jos arvosana myönnettäisiin oikeasta osaamisesta eikä tuntiaktiivisuudesta, huippulukioihin saataisiin järkevämpi sukupuolirakenne ja keskiarvoissa ei olisi ilmaa. Tuntiaktiivisuuden huomioiminen on vähän kuin ottaisi oppilaan pituuden arvosanaan mukaan.

Olet nyt kyllä ihan hakoteillä. Arvioinnissa huomioitavaan tuntiaktiivisuuteen nimenomaan sisältyy oikeaa osaamista ja tietämystä.

Tuntiaktiivisuus toki auttaa oppimista, mutta se ei samalla tavalla ole objektiivista osaamisen näyttämistä kuin koesuoritukset.

Kyllä se nimenomaan on. Kuten tuolla edellä kuvattiin: jos pystyt luokan ainoana kääntämään vaikean vieraskielisen lauseen tai ratkaisemaan matemaattisen ongelman, se on varsin vakuuttava näyttö osaamisesta.

Viittaamattomuus ei ole merkki siitä, että ei osaisi vastata kysymykseen. Vaikean vieraskielisen lauseen voi luokan ainoana kääntää kokeessa, jolloin saa kokeesta parhaimman arvosanan.

Koe voi olla helppo, jolloin monikin saa sen parhaimman arvosanan. Sen sijaan luokassa saatetaan välillä tehdä hyvinkin kinkkisiä harjoituksia.

Jos on aidosti paras, miksi ei luokassa osoittaisi sitä? Pitäisikö opettajan olla meedio? Ehkä reiluinta olisi tuolla asenteella siirtyä kotiopetukseen ja käydä vain tenttimässä koululla.

Ei pidä tehdä helppoa koetta. Opettajan ei tarvitse olla meedio. Riittää, että hän osaa laatia kokeita, joissa on eri tasoisia tehtäviä. Opettaja arvioi yksin, joten ei ole mikään pakko näyttää omaa osaamistaan kaikkien edessä.

Minkälainen voisi olla vaikkapa äidinkielen suullisen ilmaisun koetehtävä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea kyllä tajuta mikä siellä koulussa on niin vaikeaa pojille? Mitä sellaista siellä vaaditaan pojilta, mikä on ihan ylivoimaista?

Mulla on itselläni kolme teinipoikaa, joista yhdellä on ADHD, ja kaikki pärjäävät koulussa oikein hyvin. Kaksi on sellaisia 8-9 oppilaita, yksi kympin oppilas.

Kaikki ovat suht vilkkaita ja urheilullisia, kukaan ei ole mikään varsinainen lukutoukka.

Eli MIKÄ se on siellä koulussa muiden pojille niin kamalan vaikeaa?

Tytöt saavat samalla osaamisella parempia arvosanoja. Tämä tuli itsekin huomatttua omana opiskeluaikana.

Jos sekä tyttö ja poika saavat kokeissa saman arvosanan ja ovat tunneilla yhtä aktiivisia, niin se että tyttö saa paremman arvosanan on ilman muuta väärin ja näitä kannattaa vaikka riitauttaa jos mahdollista. Aika usein nämä erot kuitenkin selittyvät sillä, että se toinen on ahkera myös tunneilla ja viittaa jatkuvasti. Tuntiaktiivisuus pyöristää arvosanaa ylöspäin siinä missä passiivisuus laskee sitä, ja näin oli jo silloin kun minä 80-luvulla kävin peruskoulua.

Niin tämä systeemi on luotu tyttöjä varten. Osaamisella ei ole merkitystä vaan tietynlaisella käyttäytymisellä, joka on tytöille sallitumpaa. Seurauksena on tyttövaltaiset huippulukiot, joissa opettajat kauhistuvat miten heikot esitiedot ysipuolen keskiarvolla tulleilla on.

Ajatteletko, että poikavaltaisissa ammattikouluissa ihastellaan oppilaiden hyviä esitietoja, vai mikä oli pointti?

Pointti oli se, että jos arvosana myönnettäisiin oikeasta osaamisesta eikä tuntiaktiivisuudesta, huippulukioihin saataisiin järkevämpi sukupuolirakenne ja keskiarvoissa ei olisi ilmaa. Tuntiaktiivisuuden huomioiminen on vähän kuin ottaisi oppilaan pituuden arvosanaan mukaan.

Olet nyt kyllä ihan hakoteillä. Arvioinnissa huomioitavaan tuntiaktiivisuuteen nimenomaan sisältyy oikeaa osaamista ja tietämystä.

Tuntiaktiivisuus toki auttaa oppimista, mutta se ei samalla tavalla ole objektiivista osaamisen näyttämistä kuin koesuoritukset.

Kyllä se nimenomaan on. Kuten tuolla edellä kuvattiin: jos pystyt luokan ainoana kääntämään vaikean vieraskielisen lauseen tai ratkaisemaan matemaattisen ongelman, se on varsin vakuuttava näyttö osaamisesta.

Viittaamattomuus ei ole merkki siitä, että ei osaisi vastata kysymykseen. Vaikean vieraskielisen lauseen voi luokan ainoana kääntää kokeessa, jolloin saa kokeesta parhaimman arvosanan.

Koe voi olla helppo, jolloin monikin saa sen parhaimman arvosanan. Sen sijaan luokassa saatetaan välillä tehdä hyvinkin kinkkisiä harjoituksia.

Jos on aidosti paras, miksi ei luokassa osoittaisi sitä? Pitäisikö opettajan olla meedio? Ehkä reiluinta olisi tuolla asenteella siirtyä kotiopetukseen ja käydä vain tenttimässä koululla.

Ei pidä tehdä helppoa koetta. Opettajan ei tarvitse olla meedio. Riittää, että hän osaa laatia kokeita, joissa on eri tasoisia tehtäviä. Opettaja arvioi yksin, joten ei ole mikään pakko näyttää omaa osaamistaan kaikkien edessä.

Uuden opetussuunnitelman mukaan kokeita ei ole välttämätöntä järjestää ollenkaan! Tai ainankaan kaikille samaa koetta. Oppilaalla on OIKEUS osoittaa osaamistaan monin eri tavoin, ei vain kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea kyllä tajuta mikä siellä koulussa on niin vaikeaa pojille? Mitä sellaista siellä vaaditaan pojilta, mikä on ihan ylivoimaista?

Mulla on itselläni kolme teinipoikaa, joista yhdellä on ADHD, ja kaikki pärjäävät koulussa oikein hyvin. Kaksi on sellaisia 8-9 oppilaita, yksi kympin oppilas.

Kaikki ovat suht vilkkaita ja urheilullisia, kukaan ei ole mikään varsinainen lukutoukka.

Eli MIKÄ se on siellä koulussa muiden pojille niin kamalan vaikeaa?

Tytöt saavat samalla osaamisella parempia arvosanoja. Tämä tuli itsekin huomatttua omana opiskeluaikana.

Jos sekä tyttö ja poika saavat kokeissa saman arvosanan ja ovat tunneilla yhtä aktiivisia, niin se että tyttö saa paremman arvosanan on ilman muuta väärin ja näitä kannattaa vaikka riitauttaa jos mahdollista. Aika usein nämä erot kuitenkin selittyvät sillä, että se toinen on ahkera myös tunneilla ja viittaa jatkuvasti. Tuntiaktiivisuus pyöristää arvosanaa ylöspäin siinä missä passiivisuus laskee sitä, ja näin oli jo silloin kun minä 80-luvulla kävin peruskoulua.

Niin tämä systeemi on luotu tyttöjä varten. Osaamisella ei ole merkitystä vaan tietynlaisella käyttäytymisellä, joka on tytöille sallitumpaa. Seurauksena on tyttövaltaiset huippulukiot, joissa opettajat kauhistuvat miten heikot esitiedot ysipuolen keskiarvolla tulleilla on.

Ajatteletko, että poikavaltaisissa ammattikouluissa ihastellaan oppilaiden hyviä esitietoja, vai mikä oli pointti?

Pointti oli se, että jos arvosana myönnettäisiin oikeasta osaamisesta eikä tuntiaktiivisuudesta, huippulukioihin saataisiin järkevämpi sukupuolirakenne ja keskiarvoissa ei olisi ilmaa. Tuntiaktiivisuuden huomioiminen on vähän kuin ottaisi oppilaan pituuden arvosanaan mukaan.

Olet nyt kyllä ihan hakoteillä. Arvioinnissa huomioitavaan tuntiaktiivisuuteen nimenomaan sisältyy oikeaa osaamista ja tietämystä.

Tuntiaktiivisuus toki auttaa oppimista, mutta se ei samalla tavalla ole objektiivista osaamisen näyttämistä kuin koesuoritukset.

Kyllä se nimenomaan on. Kuten tuolla edellä kuvattiin: jos pystyt luokan ainoana kääntämään vaikean vieraskielisen lauseen tai ratkaisemaan matemaattisen ongelman, se on varsin vakuuttava näyttö osaamisesta.

Viittaamattomuus ei ole merkki siitä, että ei osaisi vastata kysymykseen. Vaikean vieraskielisen lauseen voi luokan ainoana kääntää kokeessa, jolloin saa kokeesta parhaimman arvosanan.

Koe voi olla helppo, jolloin monikin saa sen parhaimman arvosanan. Sen sijaan luokassa saatetaan välillä tehdä hyvinkin kinkkisiä harjoituksia.

Jos on aidosti paras, miksi ei luokassa osoittaisi sitä? Pitäisikö opettajan olla meedio? Ehkä reiluinta olisi tuolla asenteella siirtyä kotiopetukseen ja käydä vain tenttimässä koululla.

Ei pidä tehdä helppoa koetta. Opettajan ei tarvitse olla meedio. Riittää, että hän osaa laatia kokeita, joissa on eri tasoisia tehtäviä. Opettaja arvioi yksin, joten ei ole mikään pakko näyttää omaa osaamistaan kaikkien edessä.

Minkälainen voisi olla vaikkapa äidinkielen suullisen ilmaisun koetehtävä?

Äidinkielen opettaja osaisi tähän varmasti vastata paremmin, mutta tuonhan voisi hyvin järjestää etäkokeena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea kyllä tajuta mikä siellä koulussa on niin vaikeaa pojille? Mitä sellaista siellä vaaditaan pojilta, mikä on ihan ylivoimaista?

Mulla on itselläni kolme teinipoikaa, joista yhdellä on ADHD, ja kaikki pärjäävät koulussa oikein hyvin. Kaksi on sellaisia 8-9 oppilaita, yksi kympin oppilas.

Kaikki ovat suht vilkkaita ja urheilullisia, kukaan ei ole mikään varsinainen lukutoukka.

Eli MIKÄ se on siellä koulussa muiden pojille niin kamalan vaikeaa?

Tytöt saavat samalla osaamisella parempia arvosanoja. Tämä tuli itsekin huomatttua omana opiskeluaikana.

Jos sekä tyttö ja poika saavat kokeissa saman arvosanan ja ovat tunneilla yhtä aktiivisia, niin se että tyttö saa paremman arvosanan on ilman muuta väärin ja näitä kannattaa vaikka riitauttaa jos mahdollista. Aika usein nämä erot kuitenkin selittyvät sillä, että se toinen on ahkera myös tunneilla ja viittaa jatkuvasti. Tuntiaktiivisuus pyöristää arvosanaa ylöspäin siinä missä passiivisuus laskee sitä, ja näin oli jo silloin kun minä 80-luvulla kävin peruskoulua.

Niin tämä systeemi on luotu tyttöjä varten. Osaamisella ei ole merkitystä vaan tietynlaisella käyttäytymisellä, joka on tytöille sallitumpaa. Seurauksena on tyttövaltaiset huippulukiot, joissa opettajat kauhistuvat miten heikot esitiedot ysipuolen keskiarvolla tulleilla on.

Ajatteletko, että poikavaltaisissa ammattikouluissa ihastellaan oppilaiden hyviä esitietoja, vai mikä oli pointti?

Pointti oli se, että jos arvosana myönnettäisiin oikeasta osaamisesta eikä tuntiaktiivisuudesta, huippulukioihin saataisiin järkevämpi sukupuolirakenne ja keskiarvoissa ei olisi ilmaa. Tuntiaktiivisuuden huomioiminen on vähän kuin ottaisi oppilaan pituuden arvosanaan mukaan.

Olet nyt kyllä ihan hakoteillä. Arvioinnissa huomioitavaan tuntiaktiivisuuteen nimenomaan sisältyy oikeaa osaamista ja tietämystä.

Tuntiaktiivisuus toki auttaa oppimista, mutta se ei samalla tavalla ole objektiivista osaamisen näyttämistä kuin koesuoritukset.

Kyllä se nimenomaan on. Kuten tuolla edellä kuvattiin: jos pystyt luokan ainoana kääntämään vaikean vieraskielisen lauseen tai ratkaisemaan matemaattisen ongelman, se on varsin vakuuttava näyttö osaamisesta.

Viittaamattomuus ei ole merkki siitä, että ei osaisi vastata kysymykseen. Vaikean vieraskielisen lauseen voi luokan ainoana kääntää kokeessa, jolloin saa kokeesta parhaimman arvosanan.

Koe voi olla helppo, jolloin monikin saa sen parhaimman arvosanan. Sen sijaan luokassa saatetaan välillä tehdä hyvinkin kinkkisiä harjoituksia.

Jos on aidosti paras, miksi ei luokassa osoittaisi sitä? Pitäisikö opettajan olla meedio? Ehkä reiluinta olisi tuolla asenteella siirtyä kotiopetukseen ja käydä vain tenttimässä koululla.

Ei pidä tehdä helppoa koetta. Opettajan ei tarvitse olla meedio. Riittää, että hän osaa laatia kokeita, joissa on eri tasoisia tehtäviä. Opettaja arvioi yksin, joten ei ole mikään pakko näyttää omaa osaamistaan kaikkien edessä.

Minkälainen voisi olla vaikkapa äidinkielen suullisen ilmaisun koetehtävä?

Äidinkielen opettaja osaisi tähän varmasti vastata paremmin, mutta tuonhan voisi hyvin järjestää etäkokeena. 

Äkkiä silmäilin läpi äidinkielen yläkoulun opsin. Siellä oli muun muassa vuorovaikutustaitoja erilaisissa kommunikaatiotilanteissa ja erilaisissa ryhmissä. Draamakin taisi olla erikseen mainittu.

Edelleen: jos on sitä mieltä että peruskoulussa ei saisi vaatia oppilaalta tunnilla mitään, niin miksi pitää ylipäätään olla kouluopetuksessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koululaitos ei ole mitenkään syrjivä poikia kohtaan. Ongelma on se, että moni poika on patalaiska eikä koulunkäynti tai mikään muukaan järkevä toiminta kiinnosta pätkän vertaa. Siitä on sitten hyvä syyttää "syrjivää" koulua kun omat kyvyt ja halut ovat nollassa.

Ei työelämäkään syrji naisia vaan yksikertaisesti moni nainen on patalaiska. Siitä on sitten hyvä syyttää miehiä ja yhteiskuntaa vaikka omat kyvyt ja halut ovat nollassa.

Naisilla on kuitenkin korkeampi työllisyysaste kuin miehillä kaikissa ikäluokissa, joten ovatko miesten kyvyt ja halut sitten pakkasen puolella?

Miesten työttömyys johtuu siitä koska tyttöhallitus nosti veroja ja ajoi miesvaltaiset työpaikat ulkomaille. Kiitos vasemmiston feministit! Sipilän hallitus loi 140t uutta työpaikkaa mutta nykyhallitus tuhosi heti talouden.

Savupiipputeollisuus on lähtenyt jo kauan ennen nykyistä hallitusta Suomesta. Miksi miehet eivät voi kouluttautua vaikka hoitoalalle, missä töitä riittää? Onko se joku jakamaton ihmisoikeus olla työtön paperimies?

Sillä rahalla mitä käytetään feministien sukupuolentutkimukseen voitaisiin alentaa verotusta ja lisätä yksityisen sektorin työpaikkoja. Onko jakamaton ihmisoikeus elää verovaroilla naistutkijana?

Eli et osannut vastata kysymykseen. Mieti nyt pitkään ja hartaasti. Miksei työtön mies voi kouluttautua hoitoalalle?

Miksi nainen ei käy inttiä?

Koska miehet eivät halua naisia sinne. Mutta miksi kaikki miehet eivät käy inttiä, vaan luistavat kutsunnoistakin..?

Luistavat tasa-arvon vuoksi. Jos et sattunut tietämään mitä tasa-arvo on niin se tarkoittaa sitä että kaikilla on samat oikeudet ja velvollisuudet.

Miksi miehet sotivat? Miksi miehet ovat kyhänneet armeijat pystyyn? Miten se on naisten vika?

Lasten isoisä oli ammattikoulun opettaja, miksi se olisi epäreilua pojille? Mitä tämä aloitus nyt taas on??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea kyllä tajuta mikä siellä koulussa on niin vaikeaa pojille? Mitä sellaista siellä vaaditaan pojilta, mikä on ihan ylivoimaista?

Mulla on itselläni kolme teinipoikaa, joista yhdellä on ADHD, ja kaikki pärjäävät koulussa oikein hyvin. Kaksi on sellaisia 8-9 oppilaita, yksi kympin oppilas.

Kaikki ovat suht vilkkaita ja urheilullisia, kukaan ei ole mikään varsinainen lukutoukka.

Eli MIKÄ se on siellä koulussa muiden pojille niin kamalan vaikeaa?

Tytöt saavat samalla osaamisella parempia arvosanoja. Tämä tuli itsekin huomatttua omana opiskeluaikana.

Jos sekä tyttö ja poika saavat kokeissa saman arvosanan ja ovat tunneilla yhtä aktiivisia, niin se että tyttö saa paremman arvosanan on ilman muuta väärin ja näitä kannattaa vaikka riitauttaa jos mahdollista. Aika usein nämä erot kuitenkin selittyvät sillä, että se toinen on ahkera myös tunneilla ja viittaa jatkuvasti. Tuntiaktiivisuus pyöristää arvosanaa ylöspäin siinä missä passiivisuus laskee sitä, ja näin oli jo silloin kun minä 80-luvulla kävin peruskoulua.

Niin tämä systeemi on luotu tyttöjä varten. Osaamisella ei ole merkitystä vaan tietynlaisella käyttäytymisellä, joka on tytöille sallitumpaa. Seurauksena on tyttövaltaiset huippulukiot, joissa opettajat kauhistuvat miten heikot esitiedot ysipuolen keskiarvolla tulleilla on.

Ajatteletko, että poikavaltaisissa ammattikouluissa ihastellaan oppilaiden hyviä esitietoja, vai mikä oli pointti?

Pointti oli se, että jos arvosana myönnettäisiin oikeasta osaamisesta eikä tuntiaktiivisuudesta, huippulukioihin saataisiin järkevämpi sukupuolirakenne ja keskiarvoissa ei olisi ilmaa. Tuntiaktiivisuuden huomioiminen on vähän kuin ottaisi oppilaan pituuden arvosanaan mukaan.

Olet nyt kyllä ihan hakoteillä. Arvioinnissa huomioitavaan tuntiaktiivisuuteen nimenomaan sisältyy oikeaa osaamista ja tietämystä.

Tuntiaktiivisuus toki auttaa oppimista, mutta se ei samalla tavalla ole objektiivista osaamisen näyttämistä kuin koesuoritukset.

Kyllä se nimenomaan on. Kuten tuolla edellä kuvattiin: jos pystyt luokan ainoana kääntämään vaikean vieraskielisen lauseen tai ratkaisemaan matemaattisen ongelman, se on varsin vakuuttava näyttö osaamisesta.

Viittaamattomuus ei ole merkki siitä, että ei osaisi vastata kysymykseen. Vaikean vieraskielisen lauseen voi luokan ainoana kääntää kokeessa, jolloin saa kokeesta parhaimman arvosanan.

Koe voi olla helppo, jolloin monikin saa sen parhaimman arvosanan. Sen sijaan luokassa saatetaan välillä tehdä hyvinkin kinkkisiä harjoituksia.

Jos on aidosti paras, miksi ei luokassa osoittaisi sitä? Pitäisikö opettajan olla meedio? Ehkä reiluinta olisi tuolla asenteella siirtyä kotiopetukseen ja käydä vain tenttimässä koululla.

Ei pidä tehdä helppoa koetta. Opettajan ei tarvitse olla meedio. Riittää, että hän osaa laatia kokeita, joissa on eri tasoisia tehtäviä. Opettaja arvioi yksin, joten ei ole mikään pakko näyttää omaa osaamistaan kaikkien edessä.

Minkälainen voisi olla vaikkapa äidinkielen suullisen ilmaisun koetehtävä?

Äidinkielen opettaja osaisi tähän varmasti vastata paremmin, mutta tuonhan voisi hyvin järjestää etäkokeena. 

Äkkiä silmäilin läpi äidinkielen yläkoulun opsin. Siellä oli muun muassa vuorovaikutustaitoja erilaisissa kommunikaatiotilanteissa ja erilaisissa ryhmissä. Draamakin taisi olla erikseen mainittu.

Edelleen: jos on sitä mieltä että peruskoulussa ei saisi vaatia oppilaalta tunnilla mitään, niin miksi pitää ylipäätään olla kouluopetuksessa?

Tietysti voi olla myös tuntiesseitä ja muita arvosteltavia aktiviteetteja, sillä kritiikkihän kohdistui epämääräiseen tuntiaktiivisuuteen, josta ei jää mitään dokumenttia. Kieltämättä perusteluja kouluopetuksessa olemiseen on vuosi vuodelta vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään sovinismia todeta faktoja.

Höpö höpö. Kundien annetaan velttoilla koulussa ja sitten kun tulee eteen onnettomat todistukset tai jää keräilyeriin lukinvalinnassa, niin sitten se onkin tyttöjen vika. Katsokaa vanhemmat peliin!

Sama meno jatkuu urheilukouluissa vaikka rehtorit painottavat että koulu ensin, sitten urheilu Yläasteella kuutosen kundit sanoo että sit ku mä meen, NHL:ään,. Arvaat varmaan moniko pääsee ja moniko ei? Taas tyttöjen vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään sovinismia todeta faktoja.

Höpö höpö. Kundien annetaan velttoilla koulussa ja sitten kun tulee eteen onnettomat todistukset tai jää keräilyeriin lukinvalinnassa, niin sitten se onkin tyttöjen vika. Katsokaa vanhemmat peliin!

Sama meno jatkuu urheilukouluissa vaikka rehtorit painottavat että koulu ensin, sitten urheilu Yläasteella kuutosen kundit sanoo että sit ku mä meen, NHL:ään,. Arvaat varmaan moniko pääsee ja moniko ei? Taas tyttöjen vika.

Poikien pitäisi mennä vuotta myöhemmin kouluun, noin keskimäärin, mutta arvatkaa mikä paskamyrsky siitä nousee poikien vanhempien kanssa. Nykyinen koulumalli menee tyttöjen kannalta pieleen kun osa pojista on kehitysasteeltaan jäljessä, ja koko porukkaa vedetään hitaampien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea kyllä tajuta mikä siellä koulussa on niin vaikeaa pojille? Mitä sellaista siellä vaaditaan pojilta, mikä on ihan ylivoimaista?

Mulla on itselläni kolme teinipoikaa, joista yhdellä on ADHD, ja kaikki pärjäävät koulussa oikein hyvin. Kaksi on sellaisia 8-9 oppilaita, yksi kympin oppilas.

Kaikki ovat suht vilkkaita ja urheilullisia, kukaan ei ole mikään varsinainen lukutoukka.

Eli MIKÄ se on siellä koulussa muiden pojille niin kamalan vaikeaa?

Tytöt saavat samalla osaamisella parempia arvosanoja. Tämä tuli itsekin huomatttua omana opiskeluaikana.

Jos sekä tyttö ja poika saavat kokeissa saman arvosanan ja ovat tunneilla yhtä aktiivisia, niin se että tyttö saa paremman arvosanan on ilman muuta väärin ja näitä kannattaa vaikka riitauttaa jos mahdollista. Aika usein nämä erot kuitenkin selittyvät sillä, että se toinen on ahkera myös tunneilla ja viittaa jatkuvasti. Tuntiaktiivisuus pyöristää arvosanaa ylöspäin siinä missä passiivisuus laskee sitä, ja näin oli jo silloin kun minä 80-luvulla kävin peruskoulua.

Niin tämä systeemi on luotu tyttöjä varten. Osaamisella ei ole merkitystä vaan tietynlaisella käyttäytymisellä, joka on tytöille sallitumpaa. Seurauksena on tyttövaltaiset huippulukiot, joissa opettajat kauhistuvat miten heikot esitiedot ysipuolen keskiarvolla tulleilla on.

Ajatteletko, että poikavaltaisissa ammattikouluissa ihastellaan oppilaiden hyviä esitietoja, vai mikä oli pointti?

Pointti oli se, että jos arvosana myönnettäisiin oikeasta osaamisesta eikä tuntiaktiivisuudesta, huippulukioihin saataisiin järkevämpi sukupuolirakenne ja keskiarvoissa ei olisi ilmaa. Tuntiaktiivisuuden huomioiminen on vähän kuin ottaisi oppilaan pituuden arvosanaan mukaan.

Olet nyt kyllä ihan hakoteillä. Arvioinnissa huomioitavaan tuntiaktiivisuuteen nimenomaan sisältyy oikeaa osaamista ja tietämystä.

Tuntiaktiivisuus toki auttaa oppimista, mutta se ei samalla tavalla ole objektiivista osaamisen näyttämistä kuin koesuoritukset.

Kyllä se nimenomaan on. Kuten tuolla edellä kuvattiin: jos pystyt luokan ainoana kääntämään vaikean vieraskielisen lauseen tai ratkaisemaan matemaattisen ongelman, se on varsin vakuuttava näyttö osaamisesta.

Viittaamattomuus ei ole merkki siitä, että ei osaisi vastata kysymykseen. Vaikean vieraskielisen lauseen voi luokan ainoana kääntää kokeessa, jolloin saa kokeesta parhaimman arvosanan.

Koe voi olla helppo, jolloin monikin saa sen parhaimman arvosanan. Sen sijaan luokassa saatetaan välillä tehdä hyvinkin kinkkisiä harjoituksia.

Jos on aidosti paras, miksi ei luokassa osoittaisi sitä? Pitäisikö opettajan olla meedio? Ehkä reiluinta olisi tuolla asenteella siirtyä kotiopetukseen ja käydä vain tenttimässä koululla.

Omalla tytölläni on keskiarvo tasan kympin ja silti on todennut, että viittaa maksimissaan kerran jokaisella tunnilla, koska muuten siitä saa kuulla heti. Ei ole siis helppoa tytöilläkään.

Ei siis ole ihme, jos pojat eivät ole aktiivisia tunnilla, koska siitähän muut pojat oikein ”riemastuisivat” ja tekisivät pilaa minkä ehtivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea kyllä tajuta mikä siellä koulussa on niin vaikeaa pojille? Mitä sellaista siellä vaaditaan pojilta, mikä on ihan ylivoimaista?

Mulla on itselläni kolme teinipoikaa, joista yhdellä on ADHD, ja kaikki pärjäävät koulussa oikein hyvin. Kaksi on sellaisia 8-9 oppilaita, yksi kympin oppilas.

Kaikki ovat suht vilkkaita ja urheilullisia, kukaan ei ole mikään varsinainen lukutoukka.

Eli MIKÄ se on siellä koulussa muiden pojille niin kamalan vaikeaa?

Tytöt saavat samalla osaamisella parempia arvosanoja. Tämä tuli itsekin huomatttua omana opiskeluaikana.

Jos sekä tyttö ja poika saavat kokeissa saman arvosanan ja ovat tunneilla yhtä aktiivisia, niin se että tyttö saa paremman arvosanan on ilman muuta väärin ja näitä kannattaa vaikka riitauttaa jos mahdollista. Aika usein nämä erot kuitenkin selittyvät sillä, että se toinen on ahkera myös tunneilla ja viittaa jatkuvasti. Tuntiaktiivisuus pyöristää arvosanaa ylöspäin siinä missä passiivisuus laskee sitä, ja näin oli jo silloin kun minä 80-luvulla kävin peruskoulua.

Niin tämä systeemi on luotu tyttöjä varten. Osaamisella ei ole merkitystä vaan tietynlaisella käyttäytymisellä, joka on tytöille sallitumpaa. Seurauksena on tyttövaltaiset huippulukiot, joissa opettajat kauhistuvat miten heikot esitiedot ysipuolen keskiarvolla tulleilla on.

Ajatteletko, että poikavaltaisissa ammattikouluissa ihastellaan oppilaiden hyviä esitietoja, vai mikä oli pointti?

Pointti oli se, että jos arvosana myönnettäisiin oikeasta osaamisesta eikä tuntiaktiivisuudesta, huippulukioihin saataisiin järkevämpi sukupuolirakenne ja keskiarvoissa ei olisi ilmaa. Tuntiaktiivisuuden huomioiminen on vähän kuin ottaisi oppilaan pituuden arvosanaan mukaan.

Olet nyt kyllä ihan hakoteillä. Arvioinnissa huomioitavaan tuntiaktiivisuuteen nimenomaan sisältyy oikeaa osaamista ja tietämystä.

Tuntiaktiivisuus toki auttaa oppimista, mutta se ei samalla tavalla ole objektiivista osaamisen näyttämistä kuin koesuoritukset.

Kyllä se nimenomaan on. Kuten tuolla edellä kuvattiin: jos pystyt luokan ainoana kääntämään vaikean vieraskielisen lauseen tai ratkaisemaan matemaattisen ongelman, se on varsin vakuuttava näyttö osaamisesta.

Viittaamattomuus ei ole merkki siitä, että ei osaisi vastata kysymykseen. Vaikean vieraskielisen lauseen voi luokan ainoana kääntää kokeessa, jolloin saa kokeesta parhaimman arvosanan.

Koe voi olla helppo, jolloin monikin saa sen parhaimman arvosanan. Sen sijaan luokassa saatetaan välillä tehdä hyvinkin kinkkisiä harjoituksia.

Jos on aidosti paras, miksi ei luokassa osoittaisi sitä? Pitäisikö opettajan olla meedio? Ehkä reiluinta olisi tuolla asenteella siirtyä kotiopetukseen ja käydä vain tenttimässä koululla.

Omalla tytölläni on keskiarvo tasan kympin ja silti on todennut, että viittaa maksimissaan kerran jokaisella tunnilla, koska muuten siitä saa kuulla heti. Ei ole siis helppoa tytöilläkään.

Ei siis ole ihme, jos pojat eivät ole aktiivisia tunnilla, koska siitähän muut pojat oikein ”riemastuisivat” ja tekisivät pilaa minkä ehtivät.

Hyi kun tuli epämiellyttäviä koulumuistoja mieleen. Kävin koulua ysärillä, ja silloinkin tuntiaktiivisuudesta kiusattiin. Näköjään mikään ei ole muuttunut.

Tuo asenne tekee paljon vahinkoa suomalaisille nuorille. Ei ihme, että esiintymisjännitys ja sosiaalisten tilanteiden pelko ovat yleisiä, kun aktiivisuudesta rangaistaan. Tähän pitäisi saada muutos!