Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tajusin olevani postimyyntimorsian
27.12.2020 |
Tajusin vasta että olen miehelleni postimyyntimorsian. Olen tehnyt sellaisia valintoja elämässä jotka ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen enkä tiedä miten päästä pois.
Tapasin mieheni toipuessani vakavasta onnettomuudesta ja jotenkin olin kai niin selaisin, että muutin hänen luokseen keskelle laakeeta maaseutua ajattelematta. Naimisiin menimme vuoden sisään. Tässä vaiheessa olin vielä onnellinen. Työni menetin muuttaessa ja ostin miehelle kalliin toisen auton omiin nimiini rahoituksella. Teen osa-aikatöitä joista auto-ja opintolainalyhennykseen menee suurin osa.
Käytännössä siivoan, teen ruokaa, ulkoilutan koiria ja seksiä pitää olla säännöllisesti. Kieltäytyminen johtaa sellaiseen syyllistämiseen mitä en jaksa . Mies syyllistää minua jo kaikesta, siitä jos kysyn häneltä kysymyksiä hän saattaa alkaa syyllistää miten hän ei saa koskaan olla rauhassa yms. Se on todella raskasta. Kun hän puhuu minulle minun pitää kuunnella tosin.
Olen ehkä vuoden ajan välillä miettinyt, että miten minä pääsen pois täältä? Ei voi olla normaali terve tunne. Koen että en pysty eroamaan tai lähtemään. Vai eikö minulla ole voimia siihen. En tiedä mihin menisin. Ja miten.
Joka tapauksessa tuntuu että olen miehelleni esine tai tavara, en puoliso.Tapaamme hyvin harvoin ystäviä tai sukua. Heillä on miehestä käsitys että hän on täydellinen mies, lämmin ja huumorintajuinen. Arjessa kuitenkin dynamiikka on se että minä olen tavallaan jossain hyllyllä kunnes minua tarvitaan ja sitten pois.
Tavallaan kaikki on ihan hyvin mutta en vaan saa osallistua kovin paljon omaa elämääni koskevaan päätöksentekoon. Koska jos olen eri mieltä kuin mies, hän loukkaantuu todella pahasti miten en arvosta häntä, väitän häntä tyhmäksi/epä-älylliseksi jne. Vaikka en sanoisi mitään sellaista vaan olisin vain eri mieltä kuin hän.
Joistain asioista hän antaa minun päättää, kuten joulukoristeista ja ruoista, jos maksan ne itse.
Ihan hirveä tilanne mutta tässä se on vaan elettävä. En ymmärrä miten voin olla näin avuton etten pysty lähtemään tästä. Huomaan jopa joskus toivovani että kuolisin. Kuolisin mielummin! Se olisi helpompaa kuin lähteä. Ei ole tervettä, ymmärrän.
Onko mitään tehtävissä , vinkkejä otetaan vastaan.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Eropaperit vetämään. Apua ystäviltä, perheeltä?
Minulla on aika vähän perhettä ja pari kertaa olen yrittänyt puhua siitä millainen suhteemme on ja en jotenkin onnistu. Jos eroaisin en ainakaan taloudellista tukea tai käytännön apua pystyisi saamaan.
Pitäisi pystyä luottamaan omaan tunteeseeni. Oli mieheni millainen sitten onkaan, vaikka hän olisi kaikkien muiden maailman ihmisten mielestä paras mahdollinen puoliso ja mies, minä voin silti olla eri mieltä. Mutta se on se ongelma että kun kaikki toitottaa että niin hyvä mies on .
Toivon että mies jättäisi minut. Tai että pystyisin jotenkin järjestämään sen että voisin aloittaa uuden elämän jossain muualla. Hävettää ja nolottaa tosi paljon, koska minusta tulee sitten se paha ihminen jos lähden. Se on vaan kestettävä mutta tällä hetkellä tuntuu etten kestä, toivoisin että joku ymmärtää mutta ei.
Yritin puhua ystävälle , sivulauseessa mainitsin mitä se kertoo psykologisesti minusta että valitsin niin kylmän kumppanin niin ystävä oikeastaan torjui koko ajatuksen ja se keskustelu kääntyi niin että minä omassa vajavaisuudessani projisoin jotain , että se minun kokemus ei varmaankaan ole totta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et vielä jaksa tehdä ratkaisevaa lähtöä, ehkä voisit saada töistä lisätunteja? Voisit säästää taloudellista turvaa samalla, kun keräät kanttia ratkaisevaan askeleeseen. Omissa nimissäsi olevan oamisuudenhan voit myös realisoida, vaikka mies sitä käyttäisikin. Näistä rahoista on hyötyä esim. Oman kämpän laittamiseen. On hyvä, että sinulla on kuitenkin jotain omaakin rahaa, et ole niin jumissa kuin ehkä luulet. Lähtemiseen tarvittava henkinen ponnistus on kuitenkin valtava.
Aseta itsellesi jokin aikaraja ja tee jokin investointi, joka pakottaa pysymään siinä. Esmes hanki vuokrakämppä niin, että sopimus alkaa vaikka puolen vuoden päästä. Siihen mennessä olet selvittänyt asiat itsesi kanssa ja voit lähteä. Laske aikajänne niin, että taloutesi toimii etkä joudu ainakaan kerjuureissulle palaamaan miehen luo.
Pärjäät yksinkin. Kuulostaa siltä, että hoidat kuitenkin kotia ja taloutta aikuisen tavalla. Eli pärjäät kyllä, kun vaan uskallat. Rohkeutta.
Tsemppiä ap. Mulla vähän samanlainen tilanne eli olen miehestäni taloudellisesti riippuvainen
Minun mieheni ei kyllä seksiä halua mutta lähinnä minusta tuntuu kuin olen kodinhoitaja en vaimo. En tiedä, mitä tehdä, koska ei ole perhettä, ystäviä tms ja kelan, työkkärin mukaan pitää vaan jaksaa jatkaa, noiden raha-asioiden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap. Mulla vähän samanlainen tilanne eli olen miehestäni taloudellisesti riippuvainen
Minun mieheni ei kyllä seksiä halua mutta lähinnä minusta tuntuu kuin olen kodinhoitaja en vaimo. En tiedä, mitä tehdä, koska ei ole perhettä, ystäviä tms ja kelan, työkkärin mukaan pitää vaan jaksaa jatkaa, noiden raha-asioiden takia.
Mitäpä jos menisit töihin ja lopettaisit uhriutumisen ja miehen syyllistämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap. Mulla vähän samanlainen tilanne eli olen miehestäni taloudellisesti riippuvainen
Minun mieheni ei kyllä seksiä halua mutta lähinnä minusta tuntuu kuin olen kodinhoitaja en vaimo. En tiedä, mitä tehdä, koska ei ole perhettä, ystäviä tms ja kelan, työkkärin mukaan pitää vaan jaksaa jatkaa, noiden raha-asioiden takia.Mitäpä jos menisit töihin ja lopettaisit uhriutumisen ja miehen syyllistämisen.
Kun en saa töitä
ei muuta kuin raskaaksi ja lapsia tekemään siinä on naiselle tehtävää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eropaperit vetämään. Apua ystäviltä, perheeltä?
Minulla on aika vähän perhettä ja pari kertaa olen yrittänyt puhua siitä millainen suhteemme on ja en jotenkin onnistu. Jos eroaisin en ainakaan taloudellista tukea tai käytännön apua pystyisi saamaan.
Pitäisi pystyä luottamaan omaan tunteeseeni. Oli mieheni millainen sitten onkaan, vaikka hän olisi kaikkien muiden maailman ihmisten mielestä paras mahdollinen puoliso ja mies, minä voin silti olla eri mieltä. Mutta se on se ongelma että kun kaikki toitottaa että niin hyvä mies on .
Toivon että mies jättäisi minut. Tai että pystyisin jotenkin järjestämään sen että voisin aloittaa uuden elämän jossain muualla. Hävettää ja nolottaa tosi paljon, koska minusta tulee sitten se paha ihminen jos lähden. Se on vaan kestettävä mutta tällä hetkellä tuntuu etten kestä, toivoisin että joku ymmärtää mutta ei.
Yritin puhua ystävälle , sivulauseessa mainitsin mitä se kertoo psykologisesti minusta että valitsin niin kylmän kumppanin niin ystävä oikeastaan torjui koko ajatuksen ja se keskustelu kääntyi niin että minä omassa vajavaisuudessani projisoin jotain , että se minun kokemus ei varmaankaan ole totta.
Ap
No onpa kiva ystävä:(
Poishan sun on tuolta päästävä. Saisitko töitä alalta, jolla ennen työskentelit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap. Mulla vähän samanlainen tilanne eli olen miehestäni taloudellisesti riippuvainen
Minun mieheni ei kyllä seksiä halua mutta lähinnä minusta tuntuu kuin olen kodinhoitaja en vaimo. En tiedä, mitä tehdä, koska ei ole perhettä, ystäviä tms ja kelan, työkkärin mukaan pitää vaan jaksaa jatkaa, noiden raha-asioiden takia.Mitäpä jos menisit töihin ja lopettaisit uhriutumisen ja miehen syyllistämisen.
Kun en saa töitä
Sit opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko auto sun nimissä? Myy pois ja käytä rahat muuttoon. Lumon sekä Sadon kautta löytyy hetkessä kämppä.
Keväällä pistät paperit vetämään yhteishakuun.
Täällä oli eilen ketju katkeroituneista 80-vuotiaista vaimoista, jotka eivät ole voineet erota erilaisista syistä johtuen.
Pidä huolta, että sinusta ei tule sellainen.
Sinusta tuntuu ehkä siltä, kuin olisit umpikujassa. Se on vain tunne. Todellisuudessa sinulla on vaihtoehtoja.
Minkälaisesta elämästä haaveilet?
Vierailija kirjoitti:
Täällä oli eilen ketju katkeroituneista 80-vuotiaista vaimoista, jotka eivät ole voineet erota erilaisista syistä johtuen.
Pidä huolta, että sinusta ei tule sellainen.
Sinusta tuntuu ehkä siltä, kuin olisit umpikujassa. Se on vain tunne. Todellisuudessa sinulla on vaihtoehtoja.
Minkälaisesta elämästä haaveilet?
Enon vaimo on 70v. ja aivan äärettömän katkera sekä masentunut. Omisti 40 vuotta elämästään yhdelle miehelle :(
Ero noista on aina prosessi.
Olet jo pitkällä kun olet miettinyt asiaa. Jostain kummasta ne voimat kuitenkin tulevat kun on aika.
Sulla on paha olo ja jos mikään ei auta, kannattaa erota. Hankit asunnon jostain kaukaa, muutat, lähetät eropaperit jne. Ei siihen suvun apua tarvitse. Tarvitset vain voimia tehdä tuon.
Alue: Aihe vapaa
Eropaperit vetämään. Apua ystäviltä, perheeltä?