Kaitsoitteko maanantain MOT ohjelman?

Mullakin on essitalopraamit käytössä pitkäaikaisen paniikkihäiriön synnyttämän vakavan ahdistuksen vuoksi. Olisin todennäköisesti kuollut tai osastolla, jos en olisi mennyt lääkäriin. Toisin kuin jotkut tässäkin ketjussa sanovat, masennus tai paniikkihäiriö eivät todellakaan välttämättä parane itsestään. En kuitenkaan ole syömässä mielialalääkkeitä lopun ikääni, koska lääkkeiden käytön aikaan saama oireettomuus todennäköisesti ja toivottavasti korjaa mielelleni tapahtuneen vahingon, ja tulevaisuudessa voin elää normaalisti oman kehoni tuottamien aineiden avulla. Mikäli näin ei käy, jatkan mieluummin lääkkeiden syömistä kuin putoan takaisin siihen pimeyteen, josta olen jo kertaalleen kömpinyt ylös. En aio tuhlata enää elämääni olemalla sairas.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 19:40"]

sitä vaan ajattelen, että moniko näistä lääkkeitä jyrkästi puolustavista viesteistä on tekaistuja. täällä on ihan kiihkottomia viestejä mielialalääkkeitä käyttäviltä ja uskon, että ne ovat ihan aitoja, mutta taitaapi suurin osa tässä ketjussa olla tuubaa.

[/quote]
Minä taas mietin, miksi epäilet tällaista? 
Mikä tavoite näillä tekaistuilla viesteillä olisi? Lääkefirmojen välinen salaliitto?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 19:40"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 18:57"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:57"]Musta tärkeää olis miettiä mihin niitä masennuslääkkeitä määrätään eli onko niille oikeasti tarvetta vai ei. Itse koen, ettei niistä ainakaan työuupumukseen ole apua.Mulle määrättiin cipralexia keskivaikeaan masennukseen, joka tuli työn pohjalta..kolmivuorotyö, aina kiire töissä, vastuuta paljon. Kaks päivää kokeilin lääkkeitä ja totesin, ettei oo mun juttu..ja eipähän se poista noita epäkohtia jota tässä työssä on. Kyllä siihen täytyy olla muut keinot. Lisäks masennus paranee aina loppujen lopuks itsekseen, ilman lääkkeitä se saattaa vaan viedä kauemmin..näin on ihan psykiatri mulle sanonut.

Mut siis tiivistettynä: toisille masennuslääkkeistä voi olla suurikin apu. Masennuslääkkeiden tarve vaan pitäs aina arvioida tarkkaan, eikä määrätä niitä potilaalle heti kun mieli on matalalla.

T:sh

[/quote]

Luulis sun sairaanhoitajana? tietävän , että kahden päivän käytöllä ei kyllä minkäänlaista vaikutusta saada aikaan :D Masennuslääkkeillä vaikutus näkyy aina yleensä vähintään parin viikon yhtäjaksoisen käytön jälkeen. Eli siis jos kaksi kokonaista päivää söit ja lopetit, koska et todennut mitään vaikutusta niin se on sama asia kuin olisit syönyt nallekarkkeja :D

Siihen en ota kantaa onko burn outin hoitoon paras lääke masennuslääke. Vaikka en ole lääkäri lähtisin itse siitä näkökulmasta liikkeelle, että ensin elämään on saatava jotain muuta sisältöä kuin työ sekä tarpeeksi lepoa.

t:farmasian opiskelija

[/quote]

Hei vaan farmasian opiskelija ja KYLLÄ tiedän että kahden päivän perusteella ei voi vielä sanoa auttaako lääke vai ei..mutta jos siitä tulee niin kurja olo, kun minulle tuli (oksettaa, sydän hakkaa, huimaa, erittäin agressiivinen olo), niin mieluummin jätän napit syömättä. Hulluks oisin varmaan lopulta tullu, jos tuota oloa ois pitäny kestää se 2-3 viikkoa, mitä suositellaan syötäväksi ennen kun lääke vaihdetaan.Että älä tule pätemään asiasta mistä et henk.koht tiedä.

T: samainen sh

[/quote]

Niin kyllä itse kuitenkin oman tilansa parhaiten tuntee. Siksi se on vähän outoa, että joku voi väittää, että toinen ei tiedä masennuksesta mitään. Sinulla menee nyt kuitenkin hyvin?

Ketjun aloittaja.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 19:49"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 19:40"]

sitä vaan ajattelen, että moniko näistä lääkkeitä jyrkästi puolustavista viesteistä on tekaistuja. täällä on ihan kiihkottomia viestejä mielialalääkkeitä käyttäviltä ja uskon, että ne ovat ihan aitoja, mutta taitaapi suurin osa tässä ketjussa olla tuubaa.

[/quote]
Minä taas mietin, miksi epäilet tällaista? 
Mikä tavoite näillä tekaistuilla viesteillä olisi? Lääkefirmojen välinen salaliitto?

[/quote]

Ensimmäisellä sivulla aloituksen lisäksi on useampi viesti, jolla aloittaja nostaa ketjua ja innolla vaatii kommentteja ja kehottaa katsomaan ohjelman. Ketjun aloittaja varmaan pettyi, kun ei saanutkaan runsaasti lääkkeitä teilaavia vastauksia, joten jopa lääkkeiden suhteen neutraalit kommentit katsotaan sitten osoitukseksi lääkkeiden turhasta käytöstä, lääketeollisuuden puolustamisesta, ja auktoriteettiuskoisuudesta yms.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 19:40"]

sitä vaan ajattelen, että moniko näistä lääkkeitä jyrkästi puolustavista viesteistä on tekaistuja. täällä on ihan kiihkottomia viestejä mielialalääkkeitä käyttäviltä ja uskon, että ne ovat ihan aitoja, mutta taitaapi suurin osa tässä ketjussa olla tuubaa.

[/quote]

Annapa esimerkkejä tämän ketjun lääkkeitä "jykästi puolustavista" kommenteista. Numerot riittää.

Nykyään saa helposti nappeja. Väittää vaa, että on masis ja vetää vähä jurkkaa.

Sitte voi liidellä ja päästä jonku ajan päästä vaikka eläkkeelle liiteleen.

Jos lääkkeet todella ovat niin tehokkaita kuin monet tässäkin ketjussa kertovat, niin miksi sitten työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä on jatkuvassa kasvussa? Jännä juttu sinänsä, miten jotkut todella hyötyvät lääkkeistä kun taas toiset eivät lainkaan. Haluaisin myös tietää, mitä konkreettisesti tarkoittaa lääkkeestä hyötyminen. Onko se sitä, että pääsee aamulla sängystä ylös, jaksaa pitää huolta itsestään perheestään, vai töissä käymistä? Ainakaan juuri kukaan tuntemistani kuntoutujista ei jaksa käydä täysipäiväisesti töissä tai pitää huolta itsestään. Sen sijaan useimmat ovat lihoneet kymmeniä kiloja, muuttuneet veteliksi olemukseltaan ja liikeiltään, menettäneet muistinsa, saaneet alkoholiongelmia ja/tai hävittäneet tunteensa ja oman persoonansa lääkkeiden ansiosta. Tämäkö on sitä lääkkeistä hyötymistä?  

No, nyt katsoin ohjelman, ja pidin sitä suppeana. Toki tuon asian mahduttaminen puoleen tuntiin on varmasti haasteellista. 

Tämän masennuslääkepotilaan kokemukset jäivät hatariksi ja vähäisiksi. Olisin kaivannut joko hänen kokemuksiaan vahvemmin esille tai sitten enemmän esimerkkejä, esimerkiksi tyytyväiseltä lääkityksen käyttäjältä.

Toisekseen olihan tuossa jo lähtökohta selvästi esillä: painotus oli selkeästi siinä, että lääkkeet ovat pahasta. Lääkemyönteisille tahoille yritettiin ahkerasti laskea korruption tai firmojen välisen keinottelun viittaa. Minusta Erkki Isometsän maininta "asiattomasta kysymyksestä" oli ihan paikallaan. 

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 21:34"]

Jos lääkkeet todella ovat niin tehokkaita kuin monet tässäkin ketjussa kertovat, niin miksi sitten työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä on jatkuvassa kasvussa? Jännä juttu sinänsä, miten jotkut todella hyötyvät lääkkeistä kun taas toiset eivät lainkaan. Haluaisin myös tietää, mitä konkreettisesti tarkoittaa lääkkeestä hyötyminen. Onko se sitä, että pääsee aamulla sängystä ylös, jaksaa pitää huolta itsestään perheestään, vai töissä käymistä? Ainakaan juuri kukaan tuntemistani kuntoutujista ei jaksa käydä täysipäiväisesti töissä tai pitää huolta itsestään. Sen sijaan useimmat ovat lihoneet kymmeniä kiloja, muuttuneet veteliksi olemukseltaan ja liikeiltään, menettäneet muistinsa, saaneet alkoholiongelmia ja/tai hävittäneet tunteensa ja oman persoonansa lääkkeiden ansiosta. Tämäkö on sitä lääkkeistä hyötymistä?  

[/quote]

Alapeukutitko kaikki kommentit, joissa ei puhuttu negatiivista lääkkeistä? Kysypä niiltä kuntoutujilta, miksi he vielä käyttävät lääkkeitä.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 21:34"]

Jos lääkkeet todella ovat niin tehokkaita kuin monet tässäkin ketjussa kertovat, niin miksi sitten työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä on jatkuvassa kasvussa? Jännä juttu sinänsä, miten jotkut todella hyötyvät lääkkeistä kun taas toiset eivät lainkaan. Haluaisin myös tietää, mitä konkreettisesti tarkoittaa lääkkeestä hyötyminen. Onko se sitä, että pääsee aamulla sängystä ylös, jaksaa pitää huolta itsestään perheestään, vai töissä käymistä? Ainakaan juuri kukaan tuntemistani kuntoutujista ei jaksa käydä täysipäiväisesti töissä tai pitää huolta itsestään. Sen sijaan useimmat ovat lihoneet kymmeniä kiloja, muuttuneet veteliksi olemukseltaan ja liikeiltään, menettäneet muistinsa, saaneet alkoholiongelmia ja/tai hävittäneet tunteensa ja oman persoonansa lääkkeiden ansiosta. Tämäkö on sitä lääkkeistä hyötymistä?  

[/quote]

Minuakin kiinnostaa, että onko työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä merkki lääkkeiden huonoista vaikutuksista... vai onko kyse terveydenhoidon leikkauksista ja resurssipulasta? Vai ylipäätään tämän ajan raadollisuudesta, joka ajaa ihmisiä loppuun? Ja olisiko tilanne parempi, jos lääkkeitä ei myönnettäisi, vaan potilas ohjattaisiin terapiaan, tai luotaisiin vaihtoehtoisia hoitomuotoja?

En halua vähätellä näiden tuntemiesi masennuspotilaiden kokemuksia, mutta minun on tuotava myös toinen näkökulma: minä tunnen yllättävän paljon ihmisiä, jotka käyttävät tai ovat joskus käyttäneet masennuslääkitystä. He eivät ole kuvailemasi kaltaisia tunteettomia zombeja. Myöskään minusta ei tullut sellaista, vaan hyvin elämäniloinen, tavallinen ihminen. Ihminen, jolla on ilot ja surut, mutta pääosin kelpo hyvää elämää. Pystyn työskentelemään ja tekemään asioita kuten kuka tahansa muukin, lääke ei vienyt työkykyäni. Myönnän kyllä lihoneeni, ja sain vatsakipuja hieman lääkkeiden aloituksen jälkeen. Ne olivat kiusallisia sivuoireita, mutta pienempi paha kuin täydellinen lamaannus.

Te täysin lääkevastaiset: mitä te tarjoatte vaihtoehdoksi? Uskotteko, että tarjoamanne vaihtoehto parantaisi merkittävästi tämänhetkistä tilannetta? 

Nosto

Nosto

En katsonut, mutta tiedän aiheen.

Mitäs tuohon sanoisi: jossen syö lääkkeitäni, olen psykoottinen ja ahdistus menee tuskaisuuden puolelle, aivoista tulee pakkoajatuksia ja muuta kivaa 24/7, en nuku jne.

Jos syön, olen tylsämielinen ja paljon itsekseni, väsyn helposti mutta eipä ainakaan ajatukset vaivaa eikä ahdista, eikä aistiharhatkaan ole tiellä.

en vielä, mutta tiedän aiheen ja mulla on se tallennuksessa. Mielestäni lääke on hyvä juttu kun hoito on seurannassa, mutta niitä kyllä kirjoitetaan ihan liian helposti eikä niitten syömistä mitenkään kontrolloida.

Onhan se tietysti helppoa mennä siitä mistä aita on matalin kunhan vaan rahaa säästyy. Terapia ja psyk.hoito on kallista, siispä kirjoitetaan vaan lääkkeitä ja sitten jätetään ihmiset oman onnensa nojaan niitä popsimaan.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:33"]

En katsonut, mutta tiedän aiheen.

Mitäs tuohon sanoisi: jossen syö lääkkeitäni, olen psykoottinen ja ahdistus menee tuskaisuuden puolelle, aivoista tulee pakkoajatuksia ja muuta kivaa 24/7, en nuku jne.

Jos syön, olen tylsämielinen ja paljon itsekseni, väsyn helposti mutta eipä ainakaan ajatukset vaivaa eikä ahdista, eikä aistiharhatkaan ole tiellä.

[/quote]

Katsoisitko? Se löytyy varmaan yleareenasta. Olisi kiva kuulla kommentti.

Katsokaa kaikki tuo ohjelma ja kommentoikaa.

http://areena.yle.fi/tv/2188168

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:36"]en vielä, mutta tiedän aiheen ja mulla on se tallennuksessa. Mielestäni lääke on hyvä juttu kun hoito on seurannassa, mutta niitä kyllä kirjoitetaan ihan liian helposti eikä niitten syömistä mitenkään kontrolloida.

Onhan se tietysti helppoa mennä siitä mistä aita on matalin kunhan vaan rahaa säästyy. Terapia ja psyk.hoito on kallista, siispä kirjoitetaan vaan lääkkeitä ja sitten jätetään ihmiset oman onnensa nojaan niitä popsimaan.

[/quote]

Näinpä. Ja se vasta kalliiksi tulee kun pilleriliukuhihnan ääreen jämähtäneet ihmiset ei saa niistä oikeaa apua vaan syrjäytyvät tai sekoilevat muuten. Olen ihan varma siltä että varhainen asioihin puuttuminen säästäisi kun katsotaan kokonaiskuvaa. Puhun omasta kokemuksesta, kun menin nuorena toisen hermoromahduksen jälkeen psykiatrille tulin huoneesta ulos pöllämystyneenä ja ssri-resepti kourassa, ja varatusta 45 minuutista oli käytetty 30. Mä menin sinne lääkäriin pyytämään apua enkä saanut ja tästä seurannut jatko oli hirveää resurssien tuhlausta kun yliopistotkinto meni käytännössä täysin hukkaan.

Oma masennukseni (joka ammattilaisten arvion mukaan vaatisi vuosia terapiahoitoa sekä mahdollisesti kyytipojaksi lääkityksen) on helpottanut huomattavasti terveellisen ruoan ja reippaan liikunnan myötä.

Myönnän, että aina ei jaksa syödä terveellisesti tai liikkua. Silti kannattaa ponnistella ja yrittää. Liian moni masentunut antaa itselleen luvan lösähtää siihen kurjuuteen, osa varmasti erilaisten diagnoosien ja lääkkeiden myötä. Toki uskon, että lääkkeiden placebovaikutus jo sinänsä auttaa tsemppaamaan. Liian moni ei vaan halua myöntää, että masennus-nimisestä sairaudesta parantuminen vaatii oikeasti jonkinlaista omaakin eforttia, ei riitä jos vaan makaa, valittaa ja popsii pilleriä...

Vastaan, vaikka kysymys ei ollut minulle tarkoitettu. Mutta masennuslääkityksen voi nähdä auttavan esim silloin, jos itsemurha-ajatukset ovat väistyneet, itsetuhoisen käyttäymiseen tarve/ halu vähenee (esim viiltely) , tai esim keskittymiskyky paranee. Jokaisella tietenkin omat mittarit. Nuo edellä mainitut zombiet kuulostavat kyllä enemmän neuroleptipotilailta..itse en tunnista tuosta masennuksesta kärsiviä potilaita, joita työssäni kohtaan päivittäin.

-psyk.sh

Monia masentuneita auttaisi eniten perhe tai edes yksi läheinen ihminen, jolla olisi aikaa paneutua tilanteeseen. Minulla onneksi on hyvä ja huolehtiva perhe, jonka ansiosta pystyn olemaan ilman lääkkeitä. Tällainen ihminen harvoin on viranomainen tai terapeutti, jolle pääsee parhaimmillaankin 1-2 kertaa viikossa (mikä siis on todella harvinaista). Lisäksi terapeutin tai hoitajan apukaan harvoin on kokonaisvaltaista; esimerkiksi monet tuntemani kuntoutujat ovat sössineet raha-asiansa todella pahasti ja he tarvitsisivat konkreettista käytännön apua esimerkiksi asuntonsa siiivoamiseen, laskujen maksuun, viranomaisten kanssa toimimiseen tai vaikka vain sängystä nousemiseen. Suurin osa asuu hirveissä läävissä, joissa ei ole siivottu jopa vuosikausiin tai ikinä. Huonekaluja saattaa olla vain muutama, jos lainkaan. Eipä ole kerran viikossa tapahtuvasta terapiasta tai keskustelusta apua näihin!

Itse käyn julkisella puolella psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla; tosin viime kerrasta on aikaa melkein kaksi kuukautta, kun hoitajalla taitaa itsellään burnout ja käyntejä on peruuntunut. En selviäisi ilman perhettäni, jolle voin puhua asioista milloin vain. Eikä pidä unohtaa terveellisen ruokavalion, liikunnan ja unen merkitystä masentuneelle, ne voivat myös korvata lääkehoitoa ainakin oman kokemukseni mukaan.