Kaitsoitteko maanantain MOT ohjelman?

Näyttää siltä, että ihmiset ovat havahtuneet mielialalääkkeiden vaaroista. Ei oikein uskalletakkaan keskustella asiasta ohjelman tiimoilta. Kiinnostaisi tietää, mitä ajatuksia se kussakin herätti. Laittakaahan nyt kommentteja!

Vähän yksipuolinen ohjelma ja liian lyhyt. Masislääkkeitä käytetään myös muuhun tarkoitukseen kuin masennukseen, mutta siitä ei mainittu ohjelmassa mitään.

Huolestutti tavallaan mutten aio lopettaa lääkkeitä nyt enkä todennäköisesti koskaan. Ilman niitä tuskin olisin elossa.

ainakin niillä on oikea nimi. masennuslääke. ne todellakin masentavat.

Terapian vaikuttavuus ei tutkimusten mukaan ole lähelläkään lääkkeiden vaikuttavuutta. Toisaalta terapialla ei yleensä ole sivuvaikutuksia, se on vain tehotonta.

Liian pintapuolinen raapaisu.

Ei riitä, että yhdeltä masentuneelta kysytään, et ai, sulle ei ne lääkkeet auttanu.

Ei riitä sekään, että yhdestä lääkäristä se on vähä huono asia ja toisesta lääkäristä, joka mustamaalataan lääkeyritysten maskotiksi, se on hyvä asia.

Kyllähän aika moni lääkäri on varmaan ollut luennoimassa ties missä ja saanut siitä palkkaa.

Pitäis olla faktatietoa esittää, eikä mitään klikkienmetsästystä "musta tuntuu" -periaatteella.

Mä olisin halunnu kivenkovaa informaatiota, koska ite syöny jo 5v. näitä lääkkeitä. Ei jäänyt käteen tosta ohjelmasta mitään ja se on tekijöiden vika. Ei olla jaksettu tehdä hommia.

En käytä lääkkeitä, ohjelman katsoin tänään uusintana, ja minusta se oli vähän suppea. Puolesta ja vastaan ilman yksiselitteistä oikeaa ratkaisua, sitähän se on. Ylipäänsä pitäisi viritellä keskustelua joka lääkityksen tarpeellisuudesta. Varmasti suuri osa on hyödyllisiä, mutta onhan näitäkin, joiden olo on ollut pitkään vähän alakuloinen, mutta elämä sujuu, ja sitten ajatellaan, että olisihan se hauskaa, jos olisi hauskempaa. Alakulon syitä ei viitsi ajatella edes potilas itse, lääkäristä nyt varmaan puhumattakaan.

Ja vielä laajemmin lääkkeisiin noin yleensä on suhtauduttu aika leväperäisesti. Oma esimerkkini: menkkani alkoivat 12-vuotiaana, olivat runsaat ja kivuliaat heti alusta alkaen. Koska menkat eivät tietysti saaneet mainostenkaan mukaan vaikuttaa elämään, niin buranaa poskeen vaan. Menkat kestivät viikon, joten noin viidesosa ajasta meni siihen, että napsin buranaa. Sitä vuosikausia, eikä enää tarvi buranaa syödäkään, vatsa menee täysin solmuun. Enkä uskalla edes ajatella, mitä munuaiset ja maksa ovat tykänneet. Suututtaa oikeasti, että lasta kehotettiin vaan vetämään nappia naamaan kun muutkin niin tekevät :( Meni vähän ohi aiheen, mutta tarkoitan vain, että ylipäänsä pitäisi miettiä, mikä lääkitys on oikeasti tarpeellinen ja millaiset haittavaikutukset ovat. Ovatko hyödyt suurempia kuin haitat?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 15:58"]

Liian pintapuolinen raapaisu.

Ei riitä, että yhdeltä masentuneelta kysytään, et ai, sulle ei ne lääkkeet auttanu.

Ei riitä sekään, että yhdestä lääkäristä se on vähä huono asia ja toisesta lääkäristä, joka mustamaalataan lääkeyritysten maskotiksi, se on hyvä asia.

Kyllähän aika moni lääkäri on varmaan ollut luennoimassa ties missä ja saanut siitä palkkaa.

Pitäis olla faktatietoa esittää, eikä mitään klikkienmetsästystä "musta tuntuu" -periaatteella.

Mä olisin halunnu kivenkovaa informaatiota, koska ite syöny jo 5v. näitä lääkkeitä. Ei jäänyt käteen tosta ohjelmasta mitään ja se on tekijöiden vika. Ei olla jaksettu tehdä hommia.

[/quote]

Juurikin näin. Nythän ohjelma haisi tarkoitushakuiselta ja lääkitysten hyötyä vähättelevältä. Kritiikki ja tutkiva journalismi on aina paikallaan, mutta ohjelmasta jäi se kuva että sen tekijä kuuluu näihin ihmisiin joiden mielestä masennus on laiskuutta ja tarvitsee hoituakseen vain vähän reipastumista.

Minusta siinä oli kyllä faktatietoa ihan hyvin. Esim. se että isot tutkimukset ja metatutkimukset tosiaan osoittaa, että masennuslääkkeiden teho on käytännössä olematon lievien ja keskivaikeiden masennustilojen hoidossa. Ja siksi useimmissa Euroopan muissa maissa kuin Suomessa, paikalliset hoitosuositukset eivät suositakaan näissä tapauksissa lääkehoitoa. Suomen Käypä hoito taas itsevarmasti ja tutkimusten vastaisesti väittää, että puolet potilaista saisi helpotuksen 6-8 viikon lääkkeenkäytön jälkeen. 

Vaikeiden masennustilojenkin hoidossa masennuslääkkeiden teho oli valitettavan huono, 1 kymmenestä saa niistä merkittävästi apua. 

Itselläni on myös masennustausta, ja lääkkeidensyöntitausta... Sain masennukseeni yhä kovenevia lääkkeitä, lopulta isohkoa annosta neuroleptiakin (Ketipinor) kun mikään muu ei auttanut. Neurolepti tylsisti ja turrutti, mutta vei sentään isoimman tuskan. Mikään muu ei auttanut mitään. Ja oiekasti parannuin vasta kun heitin kaikki lääkkeet menemään ja päätin antaa olla vaan. Tein itse asiassa päätöksen että katson miten lähtee sujumaan ja jos en jaksa enää, lopetan elämäni. Noin vuodessa lääkkeiden jättämisestä olin taas työkykyinen ja "normaali", vaikka minulle oli jo haettu eläkepäätöstäkin.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 15:55"]

Terapian vaikuttavuus ei tutkimusten mukaan ole lähelläkään lääkkeiden vaikuttavuutta. Toisaalta terapialla ei yleensä ole sivuvaikutuksia, se on vain tehotonta.

[/quote]

Tulee kyllä heti mieleen kyyninen ajatus, että eikös tutkimuksia tee lähinnä lääkeyhtiöt? Tutkimuksista julkistetaan ne, joiden tulos on itseä miellyttävä. Ei niitä ohjaa mikään tieteellisen tiedon lisääminen sen itsensä arvon takia.

MOT onkin tunnettu hyvin asiapitoisesta ja tutkivasta journalistisesta otteesta, jota leimaa poikkitieteellisyys ja läpinäkyvyys.

Ja vitut.

Jokin aika sitten ohjelmassa annettiin ymmärtää, että tiettyyn kipulääkkeeseen kuolee, ja "unohdettiin" mainita että kuolleet ovat pitkän linjan huumeiden ja lääkkeiden sekakäyttäjiä.

En ole katsonut vielä. Vanhemmat aikovat katsoa, olen ainoa kellä meistä on lääkkeet. Vedän yhden escitalopram actavis 10 mg aamuisin paniikkihäiriöön. Auttaa

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:14"]

MOT onkin tunnettu hyvin asiapitoisesta ja tutkivasta journalistisesta otteesta, jota leimaa poikkitieteellisyys ja läpinäkyvyys.

Ja vitut.

Jokin aika sitten ohjelmassa annettiin ymmärtää, että tiettyyn kipulääkkeeseen kuolee, ja "unohdettiin" mainita että kuolleet ovat pitkän linjan huumeiden ja lääkkeiden sekakäyttäjiä.

[/quote]

Olisi kivampi kun kritisoisit tämän keskustelun aiheena olevan MOT-jakson sisältöä etkä sarjaa yleisesti. Tämä nimittäin oli varsin asiallinen tämä jakso, siinä esim. annettiin puheenvuoroja myös lääkehoiodon kannattajille ja virallisten suositusten tekijöille. 

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:04"]

Minusta siinä oli kyllä faktatietoa ihan hyvin. Esim. se että isot tutkimukset ja metatutkimukset tosiaan osoittaa, että masennuslääkkeiden teho on käytännössä olematon lievien ja keskivaikeiden masennustilojen hoidossa. Ja siksi useimmissa Euroopan muissa maissa kuin Suomessa, paikalliset hoitosuositukset eivät suositakaan näissä tapauksissa lääkehoitoa. Suomen Käypä hoito taas itsevarmasti ja tutkimusten vastaisesti väittää, että puolet potilaista saisi helpotuksen 6-8 viikon lääkkeenkäytön jälkeen. 

Vaikeiden masennustilojenkin hoidossa masennuslääkkeiden teho oli valitettavan huono, 1 kymmenestä saa niistä merkittävästi apua. 

Itselläni on myös masennustausta, ja lääkkeidensyöntitausta... Sain masennukseeni yhä kovenevia lääkkeitä, lopulta isohkoa annosta neuroleptiakin (Ketipinor) kun mikään muu ei auttanut. Neurolepti tylsisti ja turrutti, mutta vei sentään isoimman tuskan. Mikään muu ei auttanut mitään. Ja oiekasti parannuin vasta kun heitin kaikki lääkkeet menemään ja päätin antaa olla vaan. Tein itse asiassa päätöksen että katson miten lähtee sujumaan ja jos en jaksa enää, lopetan elämäni. Noin vuodessa lääkkeiden jättämisestä olin taas työkykyinen ja "normaali", vaikka minulle oli jo haettu eläkepäätöstäkin.

[/quote]

Hienoa kuulla, että sinulla menee hyvin. Oletko koskaan ajatellut, että masennus

ei olisikaan sairaus, vaan ihan normaali asia ihmisen elämässä, joka tulee ja menee. Kyse ei olisikaan mistään aivojen kemiallisesta häiriöstä, vaan ihan ns. normaalista tunnetilasta, joka joskus voi lyhyen aikaa, mutta pitemmänkin aikaa.

Ketjun aloittaja.

Ap, mikä sinun masennus- ja lääkehistoriasi on?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:25"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:04"]

Minusta siinä oli kyllä faktatietoa ihan hyvin. Esim. se että isot tutkimukset ja metatutkimukset tosiaan osoittaa, että masennuslääkkeiden teho on käytännössä olematon lievien ja keskivaikeiden masennustilojen hoidossa. Ja siksi useimmissa Euroopan muissa maissa kuin Suomessa, paikalliset hoitosuositukset eivät suositakaan näissä tapauksissa lääkehoitoa. Suomen Käypä hoito taas itsevarmasti ja tutkimusten vastaisesti väittää, että puolet potilaista saisi helpotuksen 6-8 viikon lääkkeenkäytön jälkeen. 

Vaikeiden masennustilojenkin hoidossa masennuslääkkeiden teho oli valitettavan huono, 1 kymmenestä saa niistä merkittävästi apua. 

Itselläni on myös masennustausta, ja lääkkeidensyöntitausta... Sain masennukseeni yhä kovenevia lääkkeitä, lopulta isohkoa annosta neuroleptiakin (Ketipinor) kun mikään muu ei auttanut. Neurolepti tylsisti ja turrutti, mutta vei sentään isoimman tuskan. Mikään muu ei auttanut mitään. Ja oiekasti parannuin vasta kun heitin kaikki lääkkeet menemään ja päätin antaa olla vaan. Tein itse asiassa päätöksen että katson miten lähtee sujumaan ja jos en jaksa enää, lopetan elämäni. Noin vuodessa lääkkeiden jättämisestä olin taas työkykyinen ja "normaali", vaikka minulle oli jo haettu eläkepäätöstäkin.

[/quote]

Hienoa kuulla, että sinulla menee hyvin. Oletko koskaan ajatellut, että masennus

ei olisikaan sairaus, vaan ihan normaali asia ihmisen elämässä, joka tulee ja menee. Kyse ei olisikaan mistään aivojen kemiallisesta häiriöstä, vaan ihan ns. normaalista tunnetilasta, joka joskus voi lyhyen aikaa, mutta pitemmänkin aikaa.

Ketjun aloittaja.

[/quote]

No huh huh! Virhediagnooseja nyt varmasti joskus tehdään, mutta diagnosoitu masennus on kyllä eri asia kuin suru, melankolia, alakuloisuus, yleinen v*tutus tai paha mieli.

Minä ihan sattumalta satuin tänä aamuna television ääreen kun kyseinen ohjelma tuli yleltä. Näin farmasian opiskelijana täytyy sanoa, että oli kyllä todella yksipuolinen näkökulma masennuslääkkeistä ohjelmassa. Faktoja kerrottiin silloin kun ne puolsivat sitä, että masennualääkkeet ovat pahasta mutta niitä puolustavia faktoja taas ei esitetty ollenkaan. Eniten kiinnitin huomiota siihen viimeiseen kommenttiin sitalopraami vs. essitalopraami. ohjelmassa haastatellun miehen mielestä ei ollut mitään pointtia kehittää sitalopraamista essitalopraamia. Hän antoi ymmärtää että kyseessä joku lääketehtaan salajuoni. Siis se on totta, essitalopraamissa on sama vaikuttava aine kuin sitalopraamissa mutta ne ovat kuitenkin kaksi eri lääkettä. Se joka ymmärtää farmasiaa yhtään käsittää miksi essitalopraami on kehitetty. Poistamalla sitalopraamista sen tehoton isomeeri jää jäljelle ainoastaan molekyyli eli tässä tapauksessa essitalopraami joka on siis se vaikuttava osa. Näin ollen voidaan lääkeaineen hyötysuhdetta parantaa, haittavaikutuksia vähentää jne eli yleensä siinä on jokin pointti. Tälläinen lääkekehitys on aivan normaalia ja maailmassa on paljon vastaavia molekyylejä. Toinen mikä jäi mieleen oli toimittajan kummastelu siitä , että lääkkeiden kliiniset kokeet saattavat kestää vain 6 kk jonka jälkeen ne saavat myyntiluvan. Todellisuudessa kun uusi lääke tulee markkinoille se saa määräaikaisen myyntiluvan. Tämän ajanjakson aikana lääkkeen käyttöä ja sen hyötyjä ja haittoja seurataan. Haittavaikutuksia kirjataan rekisteriin ja mikäli näyttää siltä, että lääkkeen haitat ovat suuremmat kuin hyödyt voidaan lääke vetää pois markkinoilta. Näitä markkinoilta pois vetoja tapahtuu yllättävän usein eli lääkkeitä ihan oikeasti seurataa. Myös vanhoja ja tunnettuja lääkkeitä seurataan ja haittavaikutuksista raportoidaan edelleen.

Masennuslääkkeillä on nykyään myös muita käyttöindikaatioita kuin itse masennus. Esim. vanhemman polven trisyklisiä käytetään nykyään enemmän kroonisen kivun hoitoon kuin masennukseen.

Samaa mieltä olen kuitenkin siitä että Suomessa masennuslääkkeitä määrätään aivan liian heppoisin perustein , kuin nallekarkkeja. Ja se taas johtuu yksinkertaisesti rerussipulasta. On halvempaa ja nopeampaa määrätä potilaalle masennuslääke kuin terapiaa. Lievästä tai keskivaikeasta masennuksesta kärsivää tulisi ensiksi hoitaa terapialla sillä heille näistä masennuslääkkeistä harvoin on hyötyä.

Usein tuntuu siltä että masennuslääkkeitä vastustavat kiivaimmin ne jotka eivät ole niitä koskaan itse käyttäneet. Ymmärrän sen tavallaan koska jos itse ei ole kokenut sitä raastavaa, helvetillistä tuskaa jonka vaikea masennus aiheuttaa, on helppo pitää koko juttua vain ohimenevänä alakulona ja lääkitystä turhana.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:25"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:04"]

Minusta siinä oli kyllä faktatietoa ihan hyvin. Esim. se että isot tutkimukset ja metatutkimukset tosiaan osoittaa, että masennuslääkkeiden teho on käytännössä olematon lievien ja keskivaikeiden masennustilojen hoidossa. Ja siksi useimmissa Euroopan muissa maissa kuin Suomessa, paikalliset hoitosuositukset eivät suositakaan näissä tapauksissa lääkehoitoa. Suomen Käypä hoito taas itsevarmasti ja tutkimusten vastaisesti väittää, että puolet potilaista saisi helpotuksen 6-8 viikon lääkkeenkäytön jälkeen. 

Vaikeiden masennustilojenkin hoidossa masennuslääkkeiden teho oli valitettavan huono, 1 kymmenestä saa niistä merkittävästi apua. 

Itselläni on myös masennustausta, ja lääkkeidensyöntitausta... Sain masennukseeni yhä kovenevia lääkkeitä, lopulta isohkoa annosta neuroleptiakin (Ketipinor) kun mikään muu ei auttanut. Neurolepti tylsisti ja turrutti, mutta vei sentään isoimman tuskan. Mikään muu ei auttanut mitään. Ja oiekasti parannuin vasta kun heitin kaikki lääkkeet menemään ja päätin antaa olla vaan. Tein itse asiassa päätöksen että katson miten lähtee sujumaan ja jos en jaksa enää, lopetan elämäni. Noin vuodessa lääkkeiden jättämisestä olin taas työkykyinen ja "normaali", vaikka minulle oli jo haettu eläkepäätöstäkin.

[/quote]

Hienoa kuulla, että sinulla menee hyvin. Oletko koskaan ajatellut, että masennus

ei olisikaan sairaus, vaan ihan normaali asia ihmisen elämässä, joka tulee ja menee. Kyse ei olisikaan mistään aivojen kemiallisesta häiriöstä, vaan ihan ns. normaalista tunnetilasta, joka joskus voi lyhyen aikaa, mutta pitemmänkin aikaa.

Ketjun aloittaja.

[/quote]

Omasta masennuksestani ajattelen näin jälkeenpäin, että se oli syvältä riipaiseva henkinen kasvuprosessi, joka vaikeutui koska vastustin sitä niin kovasti. En suostunut siihen että tilapäisesti olisin heikko, maailmankuvani perusteet olisi rikki, en pystyisi kauheasti toimimaan. Taistelin sitä vastaan ensin touhuamisella ja itseni pakottamisella, sitten lääkkeillä. Mutta psyyke oli sisukas, ja halusi laittaa minua sinne tyhjyyden kuiluun - tietäen, että se on lopulta hyväksi. Lopulta pakon edessä, kun lääkkeet eivät auttaneet ja toi sivuoireita, oli pakko, ja sieltä pohjalta se meikäläisen paraneminen alkoi.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:32"]

Ap, mikä sinun masennus- ja lääkehistoriasi on?

[/quote]

Minulla on takanapäin (noin 3 vuotta sitten) pitkä masennuskausi. Perhe ja osa sukua yritti hommata minua väkisin lääkärille masennuksen takia, mutta en suostunut. Tiedän, että masennukseen on aina jokin syy ja niin oli minullakin. Aina on kuitenkin ovi auki ulos masennuksesta. Siitä ovesta on vain mentävä, vaikka se olisi vaikeaa. Nyt tiedän, että minun ei tarvitse koskaan enää masentua. Kyse on asennoitumisesta elämään, ei aivojen kemiasta. Masennus on ihan normaali juttu, ei sairaus, eikä serotoniinin puutos tai mikään kemiallinen häiriö. Masennusta ei tarvitse parantaa, kun se ei ole sairaus. Se on vain tunnetila, josta kyllä pääsee pois.

Ketjun aloittaja.