Kaitsoitteko maanantain MOT ohjelman?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:40"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:25"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:04"]

Minusta siinä oli kyllä faktatietoa ihan hyvin. Esim. se että isot tutkimukset ja metatutkimukset tosiaan osoittaa, että masennuslääkkeiden teho on käytännössä olematon lievien ja keskivaikeiden masennustilojen hoidossa. Ja siksi useimmissa Euroopan muissa maissa kuin Suomessa, paikalliset hoitosuositukset eivät suositakaan näissä tapauksissa lääkehoitoa. Suomen Käypä hoito taas itsevarmasti ja tutkimusten vastaisesti väittää, että puolet potilaista saisi helpotuksen 6-8 viikon lääkkeenkäytön jälkeen. 

Vaikeiden masennustilojenkin hoidossa masennuslääkkeiden teho oli valitettavan huono, 1 kymmenestä saa niistä merkittävästi apua. 

Itselläni on myös masennustausta, ja lääkkeidensyöntitausta... Sain masennukseeni yhä kovenevia lääkkeitä, lopulta isohkoa annosta neuroleptiakin (Ketipinor) kun mikään muu ei auttanut. Neurolepti tylsisti ja turrutti, mutta vei sentään isoimman tuskan. Mikään muu ei auttanut mitään. Ja oiekasti parannuin vasta kun heitin kaikki lääkkeet menemään ja päätin antaa olla vaan. Tein itse asiassa päätöksen että katson miten lähtee sujumaan ja jos en jaksa enää, lopetan elämäni. Noin vuodessa lääkkeiden jättämisestä olin taas työkykyinen ja "normaali", vaikka minulle oli jo haettu eläkepäätöstäkin.

[/quote]

Hienoa kuulla, että sinulla menee hyvin. Oletko koskaan ajatellut, että masennus

ei olisikaan sairaus, vaan ihan normaali asia ihmisen elämässä, joka tulee ja menee. Kyse ei olisikaan mistään aivojen kemiallisesta häiriöstä, vaan ihan ns. normaalista tunnetilasta, joka joskus voi lyhyen aikaa, mutta pitemmänkin aikaa.

Ketjun aloittaja.

[/quote]

Omasta masennuksestani ajattelen näin jälkeenpäin, että se oli syvältä riipaiseva henkinen kasvuprosessi, joka vaikeutui koska vastustin sitä niin kovasti. En suostunut siihen että tilapäisesti olisin heikko, maailmankuvani perusteet olisi rikki, en pystyisi kauheasti toimimaan. Taistelin sitä vastaan ensin touhuamisella ja itseni pakottamisella, sitten lääkkeillä. Mutta psyyke oli sisukas, ja halusi laittaa minua sinne tyhjyyden kuiluun - tietäen, että se on lopulta hyväksi. Lopulta pakon edessä, kun lääkkeet eivät auttaneet ja toi sivuoireita, oli pakko, ja sieltä pohjalta se meikäläisen paraneminen alkoi.

[/quote]

Vähän näin se meni minullakin, tosin ilman lääkkeitä. Kuvasit asian hyvin.

Ketjun aloittaja.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:32"]

Ap, mikä sinun masennus- ja lääkehistoriasi on?

[/quote]

Minulla on takanapäin (noin 3 vuotta sitten) pitkä masennuskausi. Perhe ja osa sukua yritti hommata minua väkisin lääkärille masennuksen takia, mutta en suostunut. Tiedän, että masennukseen on aina jokin syy ja niin oli minullakin. Aina on kuitenkin ovi auki ulos masennuksesta. Siitä ovesta on vain mentävä, vaikka se olisi vaikeaa. Nyt tiedän, että minun ei tarvitse koskaan enää masentua. Kyse on asennoitumisesta elämään, ei aivojen kemiasta. Masennus on ihan normaali juttu, ei sairaus, eikä serotoniinin puutos tai mikään kemiallinen häiriö. Masennusta ei tarvitse parantaa, kun se ei ole sairaus. Se on vain tunnetila, josta kyllä pääsee pois.

Ketjun aloittaja.

[/quote]

Eli sinulla ei ollut diagnosoituna masennusta?

Ei. Minun massennusta ei diagnosoitu. Isälläni oli vaikea masennus oman isänsä kuoleman jälkeen. Hän sai lääkäriltä diagnoosin ja lääkkeet. Isästä tuli täysin tunteeton, poissaoleva ihminen, jota ei kiinnostanut mikään. Hän ei nauranut, ei hymyillyt, ei itkenytkään. Isä katosi pitkäksi aikaa. Onneksi pääsi eroon lääkkeistä ja tervehtyi.

Ketjun aloittaja.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:07"]

Ei. Minun massennusta ei diagnosoitu. Isälläni oli vaikea masennus oman isänsä kuoleman jälkeen. Hän sai lääkäriltä diagnoosin ja lääkkeet. Isästä tuli täysin tunteeton, poissaoleva ihminen, jota ei kiinnostanut mikään. Hän ei nauranut, ei hymyillyt, ei itkenytkään. Isä katosi pitkäksi aikaa. Onneksi pääsi eroon lääkkeistä ja tervehtyi.

Ketjun aloittaja.

[/quote]

Ja tällä perusteella sitten väität, että masennus ei ole sairaus?

Minulla Cipralex on kirjoitettu pakko-oireiseen häiriöön, ja siihen se on auttanut. Olin hoidossa psykiatrisella osastolla. Lääkitys auttoi oikeasti selviämään lähes itsemurhamaisesta ahdistuksesta ja pakko-oireista.

Olisin toivonut, että ohjelmassa olisi tuotu esille, ettei kaikki lääkitseminen ole "turhaa". Tällaisten ohjelmien ongelma on helposti yksisilmäisyys. Pahimmillaan lääkitystä tarvitsevat ihmiset jättävät lääkkeensä ottamatta säikähtäessään. Ei psyykenlääkkeitä ole huvikseen ja pelkästään rahastaakseen keksitty. 

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:07"]

Ei. Minun massennusta ei diagnosoitu. Isälläni oli vaikea masennus oman isänsä kuoleman jälkeen. Hän sai lääkäriltä diagnoosin ja lääkkeet. Isästä tuli täysin tunteeton, poissaoleva ihminen, jota ei kiinnostanut mikään. Hän ei nauranut, ei hymyillyt, ei itkenytkään. Isä katosi pitkäksi aikaa. Onneksi pääsi eroon lääkkeistä ja tervehtyi.

Ketjun aloittaja.

[/quote]

Niin? Oireet ovat masennuksesta johtuvia. Vaikea masennus voi jopa johtaa kuolemaan. Eli mistä päättelet, että isäsi tila olisi johtunut lääkityksestä? 

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:32"]

Ap, mikä sinun masennus- ja lääkehistoriasi on?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:19"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:07"]

Ei. Minun massennusta ei diagnosoitu. Isälläni oli vaikea masennus oman isänsä kuoleman jälkeen. Hän sai lääkäriltä diagnoosin ja lääkkeet. Isästä tuli täysin tunteeton, poissaoleva ihminen, jota ei kiinnostanut mikään. Hän ei nauranut, ei hymyillyt, ei itkenytkään. Isä katosi pitkäksi aikaa. Onneksi pääsi eroon lääkkeistä ja tervehtyi.

Ketjun aloittaja.

[/quote]

Niin? Oireet ovat masennuksesta johtuvia. Vaikea masennus voi jopa johtaa kuolemaan. Eli mistä päättelet, että isäsi tila olisi johtunut lääkityksestä? 

[/quote]

En minä mitään väitä. Isäni tervehtyi siitä lääkkeiden aiheuttamasta tilasta aikaa myöten. Masennus olisi mennyt ohi varmasti ilman lääkkeitä. mutta äitini teki sen saman virheen, kuin oma perheeni, että painosti menemään lääkärille.

Isäni ei ollut sairas masentuneena. Sairaalta hän näytti silloin kun söi masennuslääkkeitä. Tästä sain itsekkin varoittavan esimerkin masennuslääkkeistä.

Ketjun aloittaja.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 15:51"]

ainakin niillä on oikea nimi. masennuslääke. ne todellakin masentavat.

[/quote]

Olen syönyt erästä masennuslääkettä ahdistukseen ja masennukseen syksystä saakka (melko pienellä annoksella) ja minua lääke on auttanut paljon. Tutkimustulokset lääkkeiden tehottomuudesta hämmästyttävät minua hieman, sillä itselläni lääke selkeästi alkoi vaikuttaa muutaman viikon kuluttua aloituksesta. Lääkkeen ansiosta olen pysynyt työkykyisenä ja pystynyt elämään täysipainoista elämää, jopa nauttimaan elämästä... aiemmin olin kärsinyt ahdistuneisuudesta jo vuosia.

MOTin ohjelma oli mielestäni aika turha. Lääkkeiden haittavaikutuksilla peloteltiin, mutta mitään konkreettista ei oikeastaan kerrottu esim. siitä, muuttavatko lääkkeet pysyvästi aivokemiaa. Näkökanta oli selkeästi puolueellinen eli lääkkeitä vastaan, ja kokonaan unohdettiin ne monet, jotka ovat saaneet lääkkeistä apua. Propaganda lääkkeitä vastaan ihan vain vastustamisen ja kohun nostattamisen vuoksi suututtaa mua, sillä se pahimmillaan saa jotkut pelästymään niin, etteivät uskalla aloittaa lääkistystä joka tosiasiassa voisi parantaa elämänlaatua. Näin oli itsellänikin - pelkäsin lääkkeiden aloitusta, sivuvaikutuksia ja "zombiksi" muuttumista, mutta loppujen lopuksi sivuvaikutukset olivat vähäisiä ja ohimeneviä. Enkä muuttunut zombiksi :) Ja mieluummin valitsen lievät sivuvaikutukset kuin jatkuvan henkisen pahan olon.

Oikein hyvä että aloittajan todelliset karvat tulivat ilmi.

Kyllä Suomessa määrätään psyykenlääkkeitä aivan liian heppoisin perustein varsinkin lievästi tai keskivaikeasti masentuneille: lievempiin masennustiloihin lääkkeet eivät tutkitusti ole tehokkaita, vaan ensisijaisesti pitäisi tarjota terapiaa tai keskusteluapua. Näitä taas ei ole resurssien puutteessa riittävästi tarjolla. Ohjelma toi esiin sen tosiasian, että vakavassakin masennuksessa lääkkeen teho on noin 1/7, eli seitsemän ihmisen pitää syödä lääkettä, jotta YKSI saa apua! Lääkeyhtiöiden propagandaa ei kannata uskoa. Monet lääkkeitä käyttävät voisivat todennäköisesti yhtä hyvin tai huonosti ilmankin masennuslääkettä. Psykoottiset ovat sitten asia erikseen... Olen tässä odotellut, koska Suomessa nähdään valo tämän asian suhteen, mutta huonompaan suuntaan näyttää menevän... Lääkkeitä määrätään koko ajan enemmän, vaikka niiden sivuvaikutukset voivat laukaista muita sairauksia. Itselläni oli lääkkeitä käyttäessä koko ajan suolisto- ja mahavaivoja, joillakin ne taas voivat aiheuttaa vaikkapa maksa- tai sydänsairauksia, tai toisille puhkeaa masennusläkkeestä kaksisuuntainen mielialahäiriö (kuten ohjelman naiselle). Ei mitään pikkujuttuja! Onneksi tajusin itse jättää lääkkeet vuosia sitten, enkä päivääkään ole katunut. Mieluummin olen onneton ja silti kiinni elämässä kuin ylilääkitty välinpitämätön zombi...

Ap, ihan tiedoksi ettei depressio suinkaan aina ole reaktiivista.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:20"]

En minä mitään väitä. Isäni tervehtyi siitä lääkkeiden aiheuttamasta tilasta aikaa myöten. Masennus olisi mennyt ohi varmasti ilman lääkkeitä. mutta äitini teki sen saman virheen, kuin oma perheeni, että painosti menemään lääkärille.

Isäni ei ollut sairas masentuneena. Sairaalta hän näytti silloin kun söi masennuslääkkeitä. Tästä sain itsekkin varoittavan esimerkin masennuslääkkeistä.

Ketjun aloittaja.

[/quote]

Vaikka olisitkin mennyt sinne lääkärille, niin eihän sinun olisi mikään pakko ollut lääkkeitä syödä, vaikka diagnoosin olisit saanutkin. Nythän me emme tiedä, oliko kaikki isäsi oireet lääkityksestä johtuvia, vai johtuiko osa masennuksesta. Samoin me emme tiedä oliko oma alavireisyytesi masennusta. Jos olisit saanut diagnoosin ja kieltäytynyt lääkehoidosta olisit huomattavasti uskottavampi selittäessäsi, että lievästä/keskivaikeasta/vaikeasta masennuksesta voi parantua ilman lääkitystä. Ja se, että masennuksesta voi toipua ilman lääkitystä ei ole yhtä kuin masennus ei ole sairaus.

Diagnosoitu keskivaikea masennus ja lääkityksenä Cipralex terapian tukena. Toimii!

Onpas täällä paljon lääkemyönteistä porukkaa! Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa jne... Ohjelma oli mielestäni hyvä, hieman asenteellinen toki, mutta se kuuluu MOT-ohjelman luonteeseen. Kuitenkin kummatkin osapuolet pääsivät ääneen, ja toimittaja oikeutustikin pisti nämä lääkeuskovaiset lääkärit sun muut johtajat koville. Vahinko, että Suomessa ollaan niin auktoriteettiuskovia lääkäreiden suhteen. Eivät lääkärit oikeasti tiedä lääkkeiden vaikutusmekanismeista paljon sen enempää kuin tavalliset pulliaisetkaan; serotoniinitasoja kun ei paljon aivoista voi mitata avohoidossa eikä muutenkaan. Hienoa tietysti, jos joku saa lääkkeestä apua ja pystyy vaikkapa käymään sen avulla töissä.

Mulla oli keskivaikea masennus ja kokeilin siihen eri lääkkeitä. Sitten sain venlafaxiinia (Efexor). Jonkin ajan kuluttua huomasin ihmeekseni, että jaksoinkin lukea taas lehteä ym. pikkuasioita. Tuntui, kuin olisin herännyt taas elämään pienin askelin. Nykyään olen taas työkykyinen.

1. Tk-lääkärit määräävät niitä(SSRI jne.) kaikkeen, jopa päivystyksessä, kun potilas on tullut valittamaan lihaskramppia. En ole laskenut kuinka monta kertaa minulle on TARJOTTU masennuslääkitystä. Se on vuosien aikana varmaan monia kymmeniä kertoja. 99% näistä lääkäreistä on nähnyt sinut 5-10 minuutin ajan, eikä tiedä sinusta tai historiastasi mitää. -> tärkeää löytää hyvä lääkäri jolla on aikaa ja kiinnostusta (sellaista löytyy harvoin julkiselta puolelta)

2. Lääkkeiden käyttöä ei seurata ja Lääkärit vähettelevät aina haittavaikutuksia. Lääkärit myös vaihtuvat julkisella puolella tiuhaan, pitkää hoitosuhdetta ei pysty rakentamaan

3. Järkyttävää kuinka lääkärit ovat niin lääketehtaan korruptoimaa sakkia. Näytepurkkeja jaellaan vastaanotolla jne. Homma on tosi pelottavaa.

Johtopäätös: ei pysty luottamaan lääkäreihinkään :(

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 15:55"]

Terapian vaikuttavuus ei tutkimusten mukaan ole lähelläkään lääkkeiden vaikuttavuutta. Toisaalta terapialla ei yleensä ole sivuvaikutuksia, se on vain tehotonta.

[/quote]

Höpö höpö. Terapian vaikuttavuutta on tutkittu vähän, ja mitä on tutkittu, niin vaiktutavuutta on.