Kaitsoitteko maanantain MOT ohjelman?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:38"]

Onpas täällä paljon lääkemyönteistä porukkaa! Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa jne... Ohjelma oli mielestäni hyvä, hieman asenteellinen toki, mutta se kuuluu MOT-ohjelman luonteeseen. Kuitenkin kummatkin osapuolet pääsivät ääneen, ja toimittaja oikeutustikin pisti nämä lääkeuskovaiset lääkärit sun muut johtajat koville. Vahinko, että Suomessa ollaan niin auktoriteettiuskovia lääkäreiden suhteen. Eivät lääkärit oikeasti tiedä lääkkeiden vaikutusmekanismeista paljon sen enempää kuin tavalliset pulliaisetkaan; serotoniinitasoja kun ei paljon aivoista voi mitata avohoidossa eikä muutenkaan. Hienoa tietysti, jos joku saa lääkkeestä apua ja pystyy vaikkapa käymään sen avulla töissä.

[/quote]

Lääkemyönteistä? Onko se negatiivinen asia? Vai tarkoitatko, että lääkemyönteinen = syö turhaan lääkkeitä? Jos joku kokee saavansa avun lääkkeestä ja kertoo sen täällä, niin sekö on lääkemyönteisyyttä? Ja täällä ei ole aiheena ainoastaan masennuksen lääkehoito vaan myös se, onko masennus  sairaus. Ainakin yhdellä kirjoittajalla tuntuu olevan sellainen näkemys, että jos jostakin oirekirjosta voi parantua ilman lääkehoitoa, niin se ei ole sairaus. Sairaus ja sen oikea ja tehokas hoito ovat kaksi eri asiaa.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:36"]

 Eniten kiinnitin huomiota siihen viimeiseen kommenttiin sitalopraami vs. essitalopraami. ohjelmassa haastatellun miehen mielestä ei ollut mitään pointtia kehittää sitalopraamista essitalopraamia. Hän antoi ymmärtää että kyseessä joku lääketehtaan salajuoni. Siis se on totta, essitalopraamissa on sama vaikuttava aine kuin sitalopraamissa mutta ne ovat kuitenkin kaksi eri lääkettä. Se joka ymmärtää farmasiaa yhtään käsittää miksi essitalopraami on kehitetty. Poistamalla sitalopraamista sen tehoton isomeeri jää jäljelle ainoastaan molekyyli eli tässä tapauksessa essitalopraami joka on siis se vaikuttava osa. Näin ollen voidaan lääkeaineen hyötysuhdetta parantaa, haittavaikutuksia vähentää jne eli yleensä siinä on jokin pointti. Tälläinen lääkekehitys on aivan normaalia ja maailmassa on paljon vastaavia molekyylejä. Toinen mikä jäi mieleen oli toimittajan kummastelu siitä , että lääkkeiden kliiniset kokeet saattavat kestää vain 6 kk jonka jälkeen ne saavat myyntiluvan. Todellisuudessa kun uusi lääke tulee markkinoille se saa määräaikaisen myyntiluvan. Tämän ajanjakson aikana lääkkeen käyttöä ja sen hyötyjä ja haittoja seurataan. Haittavaikutuksia kirjataan rekisteriin ja mikäli näyttää siltä, että lääkkeen haitat ovat suuremmat kuin hyödyt voidaan lääke vetää pois markkinoilta. Näitä markkinoilta pois vetoja tapahtuu yllättävän usein eli lääkkeitä ihan oikeasti seurataa. Myös vanhoja ja tunnettuja lääkkeitä seurataan ja haittavaikutuksista raportoidaan edelleen.

[/quote]

Minä en ymmärrä miten lääke, jossa on sama vaikuttava aine on eri lääke. Essitalopraamihan on vain sitalopraamia tuplavahvuudella. Miten tämä vähentää haittavaikutuksia?

Musta tärkeää olis miettiä mihin niitä masennuslääkkeitä määrätään eli onko niille oikeasti tarvetta vai ei. Itse koen, ettei niistä ainakaan työuupumukseen ole apua.Mulle määrättiin cipralexia keskivaikeaan masennukseen, joka tuli työn pohjalta..kolmivuorotyö, aina kiire töissä, vastuuta paljon. Kaks päivää kokeilin lääkkeitä ja totesin, ettei oo mun juttu..ja eipähän se poista noita epäkohtia jota tässä työssä on. Kyllä siihen täytyy olla muut keinot. Lisäks masennus paranee aina loppujen lopuks itsekseen, ilman lääkkeitä se saattaa vaan viedä kauemmin..näin on ihan psykiatri mulle sanonut.

Mut siis tiivistettynä: toisille masennuslääkkeistä voi olla suurikin apu. Masennuslääkkeiden tarve vaan pitäs aina arvioida tarkkaan, eikä määrätä niitä potilaalle heti kun mieli on matalalla.

T:sh

Kelan lääkekorvaustilaston mukaan 1 067 964 suomalaista käytti vuonna 2010 masennus-, psykoosi-, neuroosi- ja unilääkkeitä. Lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö on kolminkertaistunut 2000-luvulla. 15–24-vuotiaista suomalaisnuorista yli 50 000 sai viime vuonna jotakin psyyken toimintaa säätelevää lääkettä.

Selvästi käytetyimpiä ovat masennuslääkkeet. Niistä eniten kirjoitetaan SSRI-ryhmään kuuluvia selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä.

Sosiologien mukaan erilaisten keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö on jo niin yleistä, että suomalainen hyvinvointivaltio on vääjäämättä muuttumassa psykofarmaseuttiseksi yhteiskunnaksi.

Kehitys on huolestuttava. Kelan lääketilastojen mukaan alaikäisten  psyyken lääkitseminen moninkertaistuu murrosiässä.

– Murrosikää on ryhdytty hoitamaan masennuslääkkeillä, ilman että kenelläkään on täsmällistä tietoa lääkehoidon haitoista. Normaalin kasvuun ja kehitykseen liittyvän kipuilun näkeminen lääkehoitoa vaativana oireiluna tai sairautena on äärimmäisen huolestuttavaa,  ärähtää sosiologian dosentti Ilpo Helén Helsingin yliopistosta.

SSRI-ryhmän lääkkeiden haittavaikutuksista otsikoissa ovat olleet pääasiassa pysyvät seksuaalitoiminnan häiriöt.  Vähemmän puhuttuja haittoja ovat itsetuhoisuus, impulsiivinen ja vastustava käyttäytyminen, yllättävät aggressiot sekä vihamielisyys.

Professori Jari Tiihosen mukaan  luotettavinta tutkimustietoa on tällä hetkellä psykoosien, neuroosien ja unettomuuden hoidossa Suomessakin yleisesti käytettyjen bentsodiatsepiinien haitoista.

Dosentti Ilpo Helénin mukaan SSRI- lääkkeiden käyttömäärissä näkyy selvästi voimakkaan ja taitavasti toteutetun lääkemarkkinoinnin vaikutus.

– On korostettu oletettuja hyötyjä ja vaiettu haitoista.
http://www.apu.fi/artikkeli/laakehaitat-joukkosurmien-taustalla

Onko masennuksessa kyse siitä mitä sinä syöt vai siitä mikä syö sinua? Jos päästä "viiraa", niin se on lääkkeen puutetta. Näin kaikille lääkäreille sekä potilaalle opetetaan ja annetaan ymmärtää.

"Ruokavalio on parhaimmillaan lääkettä ja pahimmillaan sairauksille altistava. Ne, joilla on rohkeus kohdata itsensä, pääsevät hyvin eteenpäin. On myös niitä, jotka mieluummin vain kärsivät kuin tekevät paranemisen edellyttämiä fyysisiä ja/tai psyykkisiä muutoksia. Ihmisessä on itsessään paljon sekä parantavia että tuhoavia voimia. Tietyt mielenterveyssairaudet voivat johtua häiriintyneestä aivokemiasta lapsuuden kaltoin kohtelun tai muun sellaisen sijaan. Mielenterveysongelmia pitää hoitaa biokemiallisen ja fysiologisen tietämyksen avulla, ilman lääkkeitä. Nykyisin tiedetään, että ravintotekijöillä on keskeinen rooli mielensairauksien ehkäisyssä ja hoidossa."
Lääkäri ja biokemian Tohtori Abram Hoffer
Psykiatri Humphry Osmond

"Terveys on liiketoimintana hyvin tuottoisaa, katteet korkealla. Käytännössä tarkoittaa lääkäreiden ja lääkeyhtiöiden tekevän saumatonta yhteistyötä kaikkien saadessa mojovat voitot, julkiset lääkärikeskukset on tietoisesti rampautettu ja lihavat lompakot ohjattu yksityisille. Asia tulee muuttumaan kunhan auktoriteettiuskovainen suomen pullakansa tajuaa tulleensa vedätetyksi oikein kunnolla ja ymmärtävät kokonaisuuden liiketoiminnassa, eivätkä enää sokeana kulje narun päässä infernaalisia laskuja maksamassa, lääkärin "määräys" ei enää toimi taikasanana."

Esim. SSRI-, kolesteroli- ja diabeteslääkkeiden myynti on miljardiluokan bisnestä. Pelottelutyylillä saadaan tietämättömät ihmiset ostamaan niitä ja pilaamaan jäljellä olevan terveytensä lääkkeiden haittavaikutuksilla. Sairasta, härskiä, suorastaan rikollista toimintaa.

Koululääketieteellä on paikkansa, mutta niin kauan kun ravitsemuksen ja kokonaisvaltaisen hoidon merkitystä ihmisen hyvinvoinnille ei tunnusteta, ovat koululääketieteen lääkärit melko kyvyttömiä auttamaan ihmisiä lukuisissa eri sairauksissa ja siten tuleekin hoidetuksi vain oireita, eikä potilas parane.

http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm

Nuorisorikollisten väkivalta väheni lisäravinteilla!

British Journal of Psychiatry-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan nuorisovankien väkivallanteot vähenivät huomattavasti, kun heille annettiin päivittäin ruoan lisänä vitamiineja, hivenaineita ja välttämättömiä rasvahappoja. Tutkimukseen osallistui 231 nuorisovankia, iältään 18-21 -vuotiaita., jotka kärsivät keksimäärin 4 vuoden rangaistusta. Puolet heistä sai ruoan lisänä 13 vitamiinia ja 13 hivenainetta sekä EPA, DHA JA GLA rasvahappoja ja puolet vastaavia lumevalmisteita. Ruokavaliota ei muutettu millään lailla.

Tulokset hämmästyttivät niin tutkijoita kuin vankilaviranomaisiakin. Lisäravinneryhmässä väkivallanteot vähenivät lähes 40%. Millään muulla keinolla ei ole saatu vastaavaa muutosta nuorten vankien käytöksessä. Tämä tutkimus viittaa siihen, että lisäravinnehoito vaikuttaa suotuisasti joko suoraan välittäjäaineisiin tai niitä tuottavaan entsyymiin tai sen toimintaa säätelevään geeniin. Ravitsemushoito voi siis ehkäistä tai jopa parantaa näinkin vaikeita ongelmia, jotka johtuvat aivojen neurokemian epätasapainosta.

Tästä tuli myös dokumentti televisiosta pari vuotta sitten.

Lääkkeet eivät poista masennuksen syitä!
http://aijaa.com/mM7dzK

Vaadi päästä julkisella puolella terapiaan ja keskustelemaan. Psykiatrit ja yleislääkärit yrittävät painostaa ja mainostaa SSRI-lääkkeiden käyttäjäksi, mutta kannattaa pysyä lujana. Vaadi pelkkää keskusteluterapiaa ongelmiisi.

Tiesitkö, että pelkkä SSRI lääkkeiden kokeileminen voi maksaa sinulle terveytesi? Pysyviin aivovaurioihin ei tarvitse välttämättä kuin päivien käytön. Lisäksi SSRI:t dementoivat ja tuhoavat tunne-elämän, pahimmillaan niin ikään pysyvästi.

Psykiatri kirjoittaa yhtä helposti sekä SSRI:tä että neuroleptejä. Molempien ainoa tavoite on lääkitä asiakkaansa hengiltä. 

Vertaistuki netissä sekä psykologi ovat oikeita, koska ne ovat lääkkeettömiä.

SSRI tuhoaa ihmisen, kuten Suomessakin esim. Seronil on altistanut käyttäjänsä koulusurmille.

http://www.ssristories.com

SSRI:t tuhoavat ihmisen hormonit, tunteet, motivaation ja puhekeskuksen. Neuroleptit tuhoavat otsalohkot ja limbisen järjestelmän (oppimisstrategia, muisti, tunteet, motiivit, puhe, aistit).

On niin paljon keinoja parantua!

- psykodynaaminen psykoterapia
- kognitiivis-analyyttinen psykoterapia
- psykofyysinen psykoterapia
- kuvataideterapia
- hahmoterapia
- toimintaterapia
- perheterapia
- vertaistukiryhmät
- meditaatio
- akupunktio
- kirjallisuus
- kirjoittaminen
- piirtäminen
- ruokavalio
- luontaistuotteet
- musiikki
- ystävät
- perhe
- luonto
- eläimet
- taide
- käsityöt
- rukoilu
- jne

 EI LÄÄKKEITÄ !!

Tiesithän, että aineet voivat aiheuttaa pysyviä vaurioita aivoillesi. Puhutaan iatrogeenisesta dementiasta tai laajemmin CBI:stä eli Chronic Brain Impairmentista. Muitakin termejä on käytössä. Saat lisätietoa nettihaulla. SSRI:t ovat myös todella koukuttavia vaikka osa pääseekin niistä eroon suhteellisen helposti. Arviot pahasti koukuttuneista vaihtelevat aina 20%:sta 60%:iin eli pimeässä pitkälti operoidaan. Tiedät vasta, kun lopetat -periaatteella.

SSRI-lääkellä ei kuitenkaan ole varsinaisessa merkityksessä juurikaan tekemistä masennuksen tai muunkaan psyykkisen "häiriön" hoitamisen tai parantamisen kanssa muuten kuin, että niitä siihen vaivaan annetaan. SSRI:t toimivat lamaamalla tunteitasi. Psykiatrit yleensä sanovat, että ne kaventavat tunnekokemuksia tai "leikkaavat huippuja pois". Siten menetät kykyäsi tuntea vahvoja tunteita tai jopa tunnekokemukset kokonaan. Ilmiöstä käytetään entisten käyttäjien keskuudessa nimitystä zombifioituminen ja seurannutta turtuneisuuden tilaan zombitilaksi. Tila vastaa kuulemma karkeasti lobotomiaa, joka tarkoittaa sitä, että sinulta katoaa tai madaltuu persoona ja ihmisyys. Jotkut pitävät seurannutta tunteettomuuden tilaa helpottavana, koska elämän asiat menettävät merkityksensä ja tunteita ei enää koe samalla tavalla. Pidemmän päälle hetkellinen siunaus muuttuu pysyväksi helvetiksi, koska tunteettomuus voi jäädä pysyväksi. Googleta esim. blunted affect tai frontal lobe syndrome niin saat paremman kuvan. Toinen hetkellinen reaktio mitä SSRI:stä monesti saa on pilvi, mutta se on usein vain hetkellinen (muutamia päiviä, viikkoja). Pilvi voi tulla myös paljon myöhemmin käytön jatkuessa, jolloin saat kuulla olevasi nyt "kaksisuuntainen". :) Ole varovainen kehen luotat ja tee oma tutkimustyösi.

Eli olethan varovainen, kun liikut psykiatrisessa maailmassa, ettet tietämättämäsi vahingoita itseäsi.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:48"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:38"]

Onpas täällä paljon lääkemyönteistä porukkaa! Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa jne... Ohjelma oli mielestäni hyvä, hieman asenteellinen toki, mutta se kuuluu MOT-ohjelman luonteeseen. Kuitenkin kummatkin osapuolet pääsivät ääneen, ja toimittaja oikeutustikin pisti nämä lääkeuskovaiset lääkärit sun muut johtajat koville. Vahinko, että Suomessa ollaan niin auktoriteettiuskovia lääkäreiden suhteen. Eivät lääkärit oikeasti tiedä lääkkeiden vaikutusmekanismeista paljon sen enempää kuin tavalliset pulliaisetkaan; serotoniinitasoja kun ei paljon aivoista voi mitata avohoidossa eikä muutenkaan. Hienoa tietysti, jos joku saa lääkkeestä apua ja pystyy vaikkapa käymään sen avulla töissä.

[/quote]

Lääkemyönteistä? Onko se negatiivinen asia? Vai tarkoitatko, että lääkemyönteinen = syö turhaan lääkkeitä? Jos joku kokee saavansa avun lääkkeestä ja kertoo sen täällä, niin sekö on lääkemyönteisyyttä? Ja täällä ei ole aiheena ainoastaan masennuksen lääkehoito vaan myös se, onko masennus  sairaus. Ainakin yhdellä kirjoittajalla tuntuu olevan sellainen näkemys, että jos jostakin oirekirjosta voi parantua ilman lääkehoitoa, niin se ei ole sairaus. Sairaus ja sen oikea ja tehokas hoito ovat kaksi eri asiaa.

[/quote]

Ei lääkemyönteisyys sinällään tietenkään ole huono asia, jos syöty lääke oikeasti auttaa. Se häiritsee, jos oletetaan niistä olevan apua kaikille muillekin eikä ymmärretä tai haluta ajatella lääkkeen käytön sivuvaikutuksia pitkällä aikavälillä. Lisäksi muistettakoon plasebovaikutus: lääke voi "auttaa", vaikka kyse voi olla (ei aina) plasebosta. Kuten sanoin, hienoa jos joku kokee saavansa lääkkeistä avun, mutta minua ja kymmeniä muita tuntemiani mt-kuntoutujia ne eivät ole auttaneet tai palauttaneet työkykyisiksi. Hämmästelin vain sitä, kuinka paljon lääkkeen käyttäjiä tällä palstalla näyttää olevan, ja kuinka aggressiivisen puolustelevasti jotkut suhtautuvat lääkkeisiin.  

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:59"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:48"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:38"]

Onpas täällä paljon lääkemyönteistä porukkaa! Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa jne... Ohjelma oli mielestäni hyvä, hieman asenteellinen toki, mutta se kuuluu MOT-ohjelman luonteeseen. Kuitenkin kummatkin osapuolet pääsivät ääneen, ja toimittaja oikeutustikin pisti nämä lääkeuskovaiset lääkärit sun muut johtajat koville. Vahinko, että Suomessa ollaan niin auktoriteettiuskovia lääkäreiden suhteen. Eivät lääkärit oikeasti tiedä lääkkeiden vaikutusmekanismeista paljon sen enempää kuin tavalliset pulliaisetkaan; serotoniinitasoja kun ei paljon aivoista voi mitata avohoidossa eikä muutenkaan. Hienoa tietysti, jos joku saa lääkkeestä apua ja pystyy vaikkapa käymään sen avulla töissä.

[/quote]

Lääkemyönteistä? Onko se negatiivinen asia? Vai tarkoitatko, että lääkemyönteinen = syö turhaan lääkkeitä? Jos joku kokee saavansa avun lääkkeestä ja kertoo sen täällä, niin sekö on lääkemyönteisyyttä? Ja täällä ei ole aiheena ainoastaan masennuksen lääkehoito vaan myös se, onko masennus  sairaus. Ainakin yhdellä kirjoittajalla tuntuu olevan sellainen näkemys, että jos jostakin oirekirjosta voi parantua ilman lääkehoitoa, niin se ei ole sairaus. Sairaus ja sen oikea ja tehokas hoito ovat kaksi eri asiaa.

[/quote]

Ei lääkemyönteisyys sinällään tietenkään ole huono asia, jos syöty lääke oikeasti auttaa. Se häiritsee, jos oletetaan niistä olevan apua kaikille muillekin eikä ymmärretä tai haluta ajatella lääkkeen käytön sivuvaikutuksia pitkällä aikavälillä. Lisäksi muistettakoon plasebovaikutus: lääke voi "auttaa", vaikka kyse voi olla (ei aina) plasebosta. Kuten sanoin, hienoa jos joku kokee saavansa lääkkeistä avun, mutta minua ja kymmeniä muita tuntemiani mt-kuntoutujia ne eivät ole auttaneet tai palauttaneet työkykyisiksi. Hämmästelin vain sitä, kuinka paljon lääkkeen käyttäjiä tällä palstalla näyttää olevan, ja kuinka aggressiivisen puolustelevasti jotkut suhtautuvat lääkkeisiin.  

[/quote]

Komppi tälle. On omituista, miten aivan asialliseen tutkimukseen perustuva epäily masennuslääkkeiden tehottomuudesta ja mahdollisista vakavista sivuvaikutuksista leimataan salaliittohörhöilyksi.

Olisin myös toivonut, että ohjelma olisi ollut monipuolisempi ja enemmän tietoa sisältävä. Minulla on diagnoosina vakava masennus psykoottisilla oireilla ja voin kyllä sanoa, että lääkkeistä on ollut suurta apua. Neuroleptit jätin pois, koska niistä tuli vaikka mitä haittoja mm. lihomista, pakko-oireita ja myös puhe muuttui tosi epäselväksi kuin myös kävely (lihaksiin vaikuttavat jollakin tavalla). 

Koen sen niin, etten vakavasti masentuneena kyennyt mihinkään. Lääkkeet antoivat vähän energiaa ja saivat minut taas kiinnostumaan asioista. Ja kun sain tämän pienen elämänhalun takaisin, se auttoi sitten selviämään lopun matkaa. 

Ilman muuta minua pitkäaikaiskäyttäjänä arveluttavat pitkäaikaisvaikutukset. Sen verran olen tässä vuosien varrella kokeillut olla myös ilman lääkkeitä että tiedän niiden kuitenkin kohentavan vointiani selkeästi. Plasebovaikutuskin tuntuu epätodennäköiseltä sillä eri valmisteet tehoavat aivan eri tavoin. Kaikki eivät tehoa. Erityisesti tiedän mikä vointini on ilman lääkkeitä (ja uskokaa huviksenne että olen kokeillut kaikkea muutakin psykoterapiasta kehoterapiaan ja ruokavalioista rukoukseen) ja siksi olen tehnyt tietoisen päätöksen pysyä lääkkeissä silläkin uhalla että ne aikanaan vaikka tappavat minut. Masennus tappaisi todennäköisesti paljon nopeammin. Kokonaan toinen asia on sitten suurempi kuva, tiedon ja tutkimuksen taso ja lääkärikunnan asenteet. Mutta kyllä, olen päättänyt olla lääkemyönteinen. Parempaan en pysty.

Luulen että esim masis voi johtua hyvin erilaisista syistä, voihan se joillakin olla ihan vaan biokemiallinen ongelma tai hormonaalinen kuten Baby Blues ja niin edelleen. Mutta omalla kohdallani kyse oli lapsuuden haitallisista ajattelumalleista ja traumoista ja sain tilanteeseen viimein apua mindfulness-tyyppisestä harjoittelusta. Nyt kun olen saanut traumoja purettua tuntuu ihan naurettavalta että lääkkeet olisivat ikinä voineet auttaa. Korkeintaan olisin pysynyt hengissä zombiena joksi tunsin itseni lääkityksellä. En siis sano etteikö lääkkeet voisi auttaa, mutta jos tuntuu siltä että ne on turhia niin sitten asia voi todella olla näin. Miinus skitsofrenia tai kaksisuuntainen, joille todellakin suosittelen lääkkeiden ottamista.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 18:04"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:59"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:48"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:38"]

Onpas täällä paljon lääkemyönteistä porukkaa! Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa jne... Ohjelma oli mielestäni hyvä, hieman asenteellinen toki, mutta se kuuluu MOT-ohjelman luonteeseen. Kuitenkin kummatkin osapuolet pääsivät ääneen, ja toimittaja oikeutustikin pisti nämä lääkeuskovaiset lääkärit sun muut johtajat koville. Vahinko, että Suomessa ollaan niin auktoriteettiuskovia lääkäreiden suhteen. Eivät lääkärit oikeasti tiedä lääkkeiden vaikutusmekanismeista paljon sen enempää kuin tavalliset pulliaisetkaan; serotoniinitasoja kun ei paljon aivoista voi mitata avohoidossa eikä muutenkaan. Hienoa tietysti, jos joku saa lääkkeestä apua ja pystyy vaikkapa käymään sen avulla töissä.

[/quote]

Lääkemyönteistä? Onko se negatiivinen asia? Vai tarkoitatko, että lääkemyönteinen = syö turhaan lääkkeitä? Jos joku kokee saavansa avun lääkkeestä ja kertoo sen täällä, niin sekö on lääkemyönteisyyttä? Ja täällä ei ole aiheena ainoastaan masennuksen lääkehoito vaan myös se, onko masennus  sairaus. Ainakin yhdellä kirjoittajalla tuntuu olevan sellainen näkemys, että jos jostakin oirekirjosta voi parantua ilman lääkehoitoa, niin se ei ole sairaus. Sairaus ja sen oikea ja tehokas hoito ovat kaksi eri asiaa.

[/quote]

Ei lääkemyönteisyys sinällään tietenkään ole huono asia, jos syöty lääke oikeasti auttaa. Se häiritsee, jos oletetaan niistä olevan apua kaikille muillekin eikä ymmärretä tai haluta ajatella lääkkeen käytön sivuvaikutuksia pitkällä aikavälillä. Lisäksi muistettakoon plasebovaikutus: lääke voi "auttaa", vaikka kyse voi olla (ei aina) plasebosta. Kuten sanoin, hienoa jos joku kokee saavansa lääkkeistä avun, mutta minua ja kymmeniä muita tuntemiani mt-kuntoutujia ne eivät ole auttaneet tai palauttaneet työkykyisiksi. Hämmästelin vain sitä, kuinka paljon lääkkeen käyttäjiä tällä palstalla näyttää olevan, ja kuinka aggressiivisen puolustelevasti jotkut suhtautuvat lääkkeisiin.  

[/quote]

Komppi tälle. On omituista, miten aivan asialliseen tutkimukseen perustuva epäily masennuslääkkeiden tehottomuudesta ja mahdollisista vakavista sivuvaikutuksista leimataan salaliittohörhöilyksi.

[/quote]

Ainakaan tässä ketjussa ei ole kuin yksi viesti, jossa kirjoittajasta tuntuu, että lääkkeitä vastustaa ne, joilla ei ole kokemusta vaikeasta masennuksesta, muutamassa kommentissa moititaan ohjelman pintapuolisuutta, sitten on vääntöä onko masennus sairaus, muutama kertoo saaneensa apua lääkkeestä, jotkut heistä pelkää tai on jo huomannut sivuvaikutuksia, useammassa kommentissa todetaan, että lääkkeitä määrätään liian helposti. Voisitteko kertoa niiden komenttien numerot tai vinkata sen viestiketjun, jossa puolustetaan aggressiivisesti lääkkeitä ja leimataan sivuvaikutuksesta tai tehottomuudesta kirjoittavat salaliittohörhöiksi?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:53"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:36"]

 Eniten kiinnitin huomiota siihen viimeiseen kommenttiin sitalopraami vs. essitalopraami. ohjelmassa haastatellun miehen mielestä ei ollut mitään pointtia kehittää sitalopraamista essitalopraamia. Hän antoi ymmärtää että kyseessä joku lääketehtaan salajuoni. Siis se on totta, essitalopraamissa on sama vaikuttava aine kuin sitalopraamissa mutta ne ovat kuitenkin kaksi eri lääkettä. Se joka ymmärtää farmasiaa yhtään käsittää miksi essitalopraami on kehitetty. Poistamalla sitalopraamista sen tehoton isomeeri jää jäljelle ainoastaan molekyyli eli tässä tapauksessa essitalopraami joka on siis se vaikuttava osa. Näin ollen voidaan lääkeaineen hyötysuhdetta parantaa, haittavaikutuksia vähentää jne eli yleensä siinä on jokin pointti. Tälläinen lääkekehitys on aivan normaalia ja maailmassa on paljon vastaavia molekyylejä. Toinen mikä jäi mieleen oli toimittajan kummastelu siitä , että lääkkeiden kliiniset kokeet saattavat kestää vain 6 kk jonka jälkeen ne saavat myyntiluvan. Todellisuudessa kun uusi lääke tulee markkinoille se saa määräaikaisen myyntiluvan. Tämän ajanjakson aikana lääkkeen käyttöä ja sen hyötyjä ja haittoja seurataan. Haittavaikutuksia kirjataan rekisteriin ja mikäli näyttää siltä, että lääkkeen haitat ovat suuremmat kuin hyödyt voidaan lääke vetää pois markkinoilta. Näitä markkinoilta pois vetoja tapahtuu yllättävän usein eli lääkkeitä ihan oikeasti seurataa. Myös vanhoja ja tunnettuja lääkkeitä seurataan ja haittavaikutuksista raportoidaan edelleen.

[/quote]

Minä en ymmärrä miten lääke, jossa on sama vaikuttava aine on eri lääke. Essitalopraamihan on vain sitalopraamia tuplavahvuudella. Miten tämä vähentää haittavaikutuksia?

[/quote]

Sen takia onkin huono asia, että mot ohjelmassa edes alettiin selittää mitään edellä mainittua, koska maallikko ei ymmärrä sitalopraamin ja essitalopraamin eroja. sitalopraami on molekyyli joka sisältää kahta erilaista isomeeriä. (googlaa isomeeri jos et tiedä). Toinen näistä isomeereista on se aktiivinen aine joka vaikuttaa ja toisella vaikutusta ei ole. Lääkeaineen metabolia on hyvin monimutkainen juttu. Jokainen ihminen on lähtökohdiltaan erilainen metaboloija; vaikuttavia tekijöitä on ikä, kehonkoostumus, maksan entsyymit, geenit jne.. ottamatta kantaa mikä on juuri tämän sitalopraamin metabolian laita voidaan sanoa, että monilla lääkkeillä on erilaisia ja useita metaboliitteja eli silloin kun lääkeaine elimistössä hajoaa syntyy uusia molekyylejä. Osa molekyyleistä voi olla aktiivisia aineita eli niitä jotka antavat jonkin vasteen elimistössä tai osa voi olla inaktiivisia. osa metaboliiteista voi aiheuttaa haittavaikutuksia vaikka metaboliitti itsessään ei muuten vastetta antaisikaan eli sillä ei ole mitään tehoa mutta haittoja kuitenkin. Kun tässä tapauksessa essitalopraamista on poistettu se osa molekyyliä joka on ns. turha eli inaktiivinen voidaan lääkettä käyttää mm. pienemmillä annoksilla =haittavaikutukset pienenevät , mahdollisesti lääkeaineen biologinen hyötysuhde paranee; lääkeaine saattaa imeytyä nopeammin/paremmin =vaikutusn nopeampi jne jne.

t: se farmasian opiskelija

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:57"]Musta tärkeää olis miettiä mihin niitä masennuslääkkeitä määrätään eli onko niille oikeasti tarvetta vai ei. Itse koen, ettei niistä ainakaan työuupumukseen ole apua.Mulle määrättiin cipralexia keskivaikeaan masennukseen, joka tuli työn pohjalta..kolmivuorotyö, aina kiire töissä, vastuuta paljon. Kaks päivää kokeilin lääkkeitä ja totesin, ettei oo mun juttu..ja eipähän se poista noita epäkohtia jota tässä työssä on. Kyllä siihen täytyy olla muut keinot. Lisäks masennus paranee aina loppujen lopuks itsekseen, ilman lääkkeitä se saattaa vaan viedä kauemmin..näin on ihan psykiatri mulle sanonut.

Mut siis tiivistettynä: toisille masennuslääkkeistä voi olla suurikin apu. Masennuslääkkeiden tarve vaan pitäs aina arvioida tarkkaan, eikä määrätä niitä potilaalle heti kun mieli on matalalla.

T:sh

[/quote]

Luulis sun sairaanhoitajana? tietävän , että kahden päivän käytöllä ei kyllä minkäänlaista vaikutusta saada aikaan :D Masennuslääkkeillä vaikutus näkyy aina yleensä vähintään parin viikon yhtäjaksoisen käytön jälkeen. Eli siis jos kaksi kokonaista päivää söit ja lopetit, koska et todennut mitään vaikutusta niin se on sama asia kuin olisit syönyt nallekarkkeja :D

Siihen en ota kantaa onko burn outin hoitoon paras lääke masennuslääke. Vaikka en ole lääkäri lähtisin itse siitä näkökulmasta liikkeelle, että ensin elämään on saatava jotain muuta sisältöä kuin työ sekä tarpeeksi lepoa.

t:farmasian opiskelija

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:32"]

Ap, mikä sinun masennus- ja lääkehistoriasi on?

[/quote]

Minulla on takanapäin (noin 3 vuotta sitten) pitkä masennuskausi. Perhe ja osa sukua yritti hommata minua väkisin lääkärille masennuksen takia, mutta en suostunut. Tiedän, että masennukseen on aina jokin syy ja niin oli minullakin. Aina on kuitenkin ovi auki ulos masennuksesta. Siitä ovesta on vain mentävä, vaikka se olisi vaikeaa. Nyt tiedän, että minun ei tarvitse koskaan enää masentua. Kyse on asennoitumisesta elämään, ei aivojen kemiasta. Masennus on ihan normaali juttu, ei sairaus, eikä serotoniinin puutos tai mikään kemiallinen häiriö. Masennusta ei tarvitse parantaa, kun se ei ole sairaus. Se on vain tunnetila, josta kyllä pääsee pois.

Ketjun aloittaja.

[/quote]

Eli et tidä masennuksesta mitään. Reaktiiviseen masennukseen syy, jolloin masennus o reaktio johonkin esim ikävään tapahtumaan, hankalalaan elämäntilanteeseen tms. Tähän paras hoito on työstää esim terapiassa tuota masennuksen syytä. Masennus on kuitenkin sairaus, joka voi ja usein puhkeaakin ilman mitään syytä (siksi se on sairasu, ei seuraus). Silloin puhutaan aivokemiallisesta häiriöstä, johon lääkityksellä päästään vaikuttamaan. Itse en pitänyt ohjelmasta sen yksisilmäisen näkökannan vuoksi. Olen työskennellyt 16 vuotta erikoissairaanhoidossa sairaanhoitajana ja kovin montaa tapausta ei tule mieleen, jossa olisi turhaan masennuslääkitystä aloitettu. Olen ihan omin silmin nähnyt lääkkeiden hyödyn niin monta kertaa, että vakavissa masennuksissa todellakin se on aiheellinen. Vakavassa masennuksessa ei terpiasta edes ole hyötyä, koska kognitiivinn kyky on laskenut oireiden vuoksi. Aina pitäisi muistaa myös se kuinka monta ihmishenkeä lääkitys on pelastanut.

-psyk.sh

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:32"]

Ap, mikä sinun masennus- ja lääkehistoriasi on?

[/quote]

Minulla on takanapäin (noin 3 vuotta sitten) pitkä masennuskausi. Perhe ja osa sukua yritti hommata minua väkisin lääkärille masennuksen takia, mutta en suostunut. Tiedän, että masennukseen on aina jokin syy ja niin oli minullakin. Aina on kuitenkin ovi auki ulos masennuksesta. Siitä ovesta on vain mentävä, vaikka se olisi vaikeaa. Nyt tiedän, että minun ei tarvitse koskaan enää masentua. Kyse on asennoitumisesta elämään, ei aivojen kemiasta. Masennus on ihan normaali juttu, ei sairaus, eikä serotoniinin puutos tai mikään kemiallinen häiriö. Masennusta ei tarvitse parantaa, kun se ei ole sairaus. Se on vain tunnetila, josta kyllä pääsee pois.

Ketjun aloittaja.

[/quote]

Eli et tidä masennuksesta mitään. Reaktiiviseen masennukseen syy, jolloin masennus o reaktio johonkin esim ikävään tapahtumaan, hankalalaan elämäntilanteeseen tms. Tähän paras hoito on työstää esim terapiassa tuota masennuksen syytä. Masennus on kuitenkin sairaus, joka voi ja usein puhkeaakin ilman mitään syytä (siksi se on sairasu, ei seuraus). Silloin puhutaan aivokemiallisesta häiriöstä, johon lääkityksellä päästään vaikuttamaan. Itse en pitänyt ohjelmasta sen yksisilmäisen näkökannan vuoksi. Olen työskennellyt 16 vuotta erikoissairaanhoidossa sairaanhoitajana ja kovin montaa tapausta ei tule mieleen, jossa olisi turhaan masennuslääkitystä aloitettu. Olen ihan omin silmin nähnyt lääkkeiden hyödyn niin monta kertaa, että vakavissa masennuksissa todellakin se on aiheellinen. Vakavassa masennuksessa ei terpiasta edes ole hyötyä, koska kognitiivinn kyky on laskenut oireiden vuoksi. Aina pitäisi muistaa myös se kuinka monta ihmishenkeä lääkitys on pelastanut.

-psyk.sh

[/quote]

Todella alentavaa tällainen viesti. Olet todellakin väärällä alalla, jos nyt edes olet se mikä väität. Toivottavasti olet ainutlaatuinen tapaus.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:49"]

--

Minulla on takanapäin (noin 3 vuotta sitten) pitkä masennuskausi. Perhe ja osa sukua yritti hommata minua väkisin lääkärille masennuksen takia, mutta en suostunut. Tiedän, että masennukseen on aina jokin syy ja niin oli minullakin. Aina on kuitenkin ovi auki ulos masennuksesta. Siitä ovesta on vain mentävä, vaikka se olisi vaikeaa. Nyt tiedän, että minun ei tarvitse koskaan enää masentua. Kyse on asennoitumisesta elämään, ei aivojen kemiasta. Masennus on ihan normaali juttu, ei sairaus, eikä serotoniinin puutos tai mikään kemiallinen häiriö. Masennusta ei tarvitse parantaa, kun se ei ole sairaus. Se on vain tunnetila, josta kyllä pääsee pois.

Ketjun aloittaja.

[/quote]
Mukava että olet löytänyt tien hyvään oloon! Minun on kuitenkin pakko tuoda oma vastakkainen kokemukseni:

Lähipiirini kannatti ja kannattaa edelleen hyvin vahvasti tätä "asennoitumista". Ja olihan minullakin syy masennukseeni: pitkä koulukiusaaminen. Minäkin ajattelin, että lääkkeet olivat pahasta, ne tekisivät minusta lääkezombin ja ne vain antaisivat oikopolun sille, ettei tarvitsisi käsitellä asioita.

Ja minua ei auttanut niin minkäänlainen käsittely. Ei hyvällä eikä huonolla psykologilla, ei rakkaimpiensa tuella eikä millään. Ja tämä "asennoituminen" tuli testattua: aloitin lähes joka päivä aamuni sillä, että potkin pelkoajatukset pois, tsemppasin itseni hyvään päivään ja tein listoja, että mitä virhettä en saisi tänään tehdä. Parhaimmillaan tsemppasin itseni neutraaliksi, ja sekin vaati melkoisia ponnistuksia. 

Pelkäksi normaaliksi, pahaksi oloksi se olotila oli melkoisen jyräävää, ja kaukana normaalista. Ei ihmisen tarvitse tsempata itseään sillä tavalla käyntiin ja heti aamusta lukita itsensä tiukkaan "moodiin", jonka avulla selviää jokapäiväisestä elämästä aamuheräämisestä lähtien.

Minä selvisin lääkityksellä. Eikä ne lääkkeet edes olleet vahvimpia. En muuttunut zombieksi. En muuttunut "liian tasaiseksi". En edes joutunut käyttämään niitä kuin arviolta kaksi vuotta. Sivuvaikutuksina sain lievän mahakivun, joka kuitenkin jäi pois melko pian. Ja hieman ylipainoa, joka toki oli ikävää, mutta hyötyihin nähden se pienin paha. 

Tämän vuoksi toivon itse henkilökohtaisesti, että lääkitystä ei täysin demonisoitaisi ja että masennusta ei maalailla "normaaliksi alakuloksi" tai tarjota ratkaisuksi asennoitumista. Asioista on hyvä keskustella laajasti, mutta minä kärsin pitkään oikeastaan eniten siksi, että ympäristöni tuomitsi lääkityksen niin tiukasti.

Minä syön SSRI-lääkkeitä paniikkihäiriöön ja ne todellakin auttavat. Ilman lääkitystä olisin todennäköisesti pysyvästi neljän seinän sisällä ja voisin todella huonosti. On ihan paikallaan, että turhaa lääkitystä kritisoidaan, mutta samalla tulisi tuoda esille meidän lääkkeistä hyötyvien ihmisten näkökulmia. Minulle nuo lääkkeet ovat antaneet elämäni takaisin.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 18:57"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:57"]Musta tärkeää olis miettiä mihin niitä masennuslääkkeitä määrätään eli onko niille oikeasti tarvetta vai ei. Itse koen, ettei niistä ainakaan työuupumukseen ole apua.Mulle määrättiin cipralexia keskivaikeaan masennukseen, joka tuli työn pohjalta..kolmivuorotyö, aina kiire töissä, vastuuta paljon. Kaks päivää kokeilin lääkkeitä ja totesin, ettei oo mun juttu..ja eipähän se poista noita epäkohtia jota tässä työssä on. Kyllä siihen täytyy olla muut keinot. Lisäks masennus paranee aina loppujen lopuks itsekseen, ilman lääkkeitä se saattaa vaan viedä kauemmin..näin on ihan psykiatri mulle sanonut.

Mut siis tiivistettynä: toisille masennuslääkkeistä voi olla suurikin apu. Masennuslääkkeiden tarve vaan pitäs aina arvioida tarkkaan, eikä määrätä niitä potilaalle heti kun mieli on matalalla.

T:sh

[/quote]

Luulis sun sairaanhoitajana? tietävän , että kahden päivän käytöllä ei kyllä minkäänlaista vaikutusta saada aikaan :D Masennuslääkkeillä vaikutus näkyy aina yleensä vähintään parin viikon yhtäjaksoisen käytön jälkeen. Eli siis jos kaksi kokonaista päivää söit ja lopetit, koska et todennut mitään vaikutusta niin se on sama asia kuin olisit syönyt nallekarkkeja :D

Siihen en ota kantaa onko burn outin hoitoon paras lääke masennuslääke. Vaikka en ole lääkäri lähtisin itse siitä näkökulmasta liikkeelle, että ensin elämään on saatava jotain muuta sisältöä kuin työ sekä tarpeeksi lepoa.

t:farmasian opiskelija

[/quote]

Hei vaan farmasian opiskelija ja KYLLÄ tiedän että kahden päivän perusteella ei voi vielä sanoa auttaako lääke vai ei..mutta jos siitä tulee niin kurja olo, kun minulle tuli (oksettaa, sydän hakkaa, huimaa, erittäin agressiivinen olo), niin mieluummin jätän napit syömättä. Hulluks oisin varmaan lopulta tullu, jos tuota oloa ois pitäny kestää se 2-3 viikkoa, mitä suositellaan syötäväksi ennen kun lääke vaihdetaan.Että älä tule pätemään asiasta mistä et henk.koht tiedä.

T: samainen sh

sitä vaan ajattelen, että moniko näistä lääkkeitä jyrkästi puolustavista viesteistä on tekaistuja. täällä on ihan kiihkottomia viestejä mielialalääkkeitä käyttäviltä ja uskon, että ne ovat ihan aitoja, mutta taitaapi suurin osa tässä ketjussa olla tuubaa.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:32"]

Ap, mikä sinun masennus- ja lääkehistoriasi on?

[/quote]

Minulla on takanapäin (noin 3 vuotta sitten) pitkä masennuskausi. Perhe ja osa sukua yritti hommata minua väkisin lääkärille masennuksen takia, mutta en suostunut. Tiedän, että masennukseen on aina jokin syy ja niin oli minullakin. Aina on kuitenkin ovi auki ulos masennuksesta. Siitä ovesta on vain mentävä, vaikka se olisi vaikeaa. Nyt tiedän, että minun ei tarvitse koskaan enää masentua. Kyse on asennoitumisesta elämään, ei aivojen kemiasta. Masennus on ihan normaali juttu, ei sairaus, eikä serotoniinin puutos tai mikään kemiallinen häiriö. Masennusta ei tarvitse parantaa, kun se ei ole sairaus. Se on vain tunnetila, josta kyllä pääsee pois.

Ketjun aloittaja.

[/quote]

Eli et tidä masennuksesta mitään. Reaktiiviseen masennukseen syy, jolloin masennus o reaktio johonkin esim ikävään tapahtumaan, hankalalaan elämäntilanteeseen tms. Tähän paras hoito on työstää esim terapiassa tuota masennuksen syytä. Masennus on kuitenkin sairaus, joka voi ja usein puhkeaakin ilman mitään syytä (siksi se on sairasu, ei seuraus). Silloin puhutaan aivokemiallisesta häiriöstä, johon lääkityksellä päästään vaikuttamaan. Itse en pitänyt ohjelmasta sen yksisilmäisen näkökannan vuoksi. Olen työskennellyt 16 vuotta erikoissairaanhoidossa sairaanhoitajana ja kovin montaa tapausta ei tule mieleen, jossa olisi turhaan masennuslääkitystä aloitettu. Olen ihan omin silmin nähnyt lääkkeiden hyödyn niin monta kertaa, että vakavissa masennuksissa todellakin se on aiheellinen. Vakavassa masennuksessa ei terpiasta edes ole hyötyä, koska kognitiivinn kyky on laskenut oireiden vuoksi. Aina pitäisi muistaa myös se kuinka monta ihmishenkeä lääkitys on pelastanut.

-psyk.sh

[/quote]

Todella alentavaa tällainen viesti. Olet todellakin väärällä alalla, jos nyt edes olet se mikä väität. Toivottavasti olet ainutlaatuinen tapaus.

[/quote]

Anteeksi, en ymmärrä mikä tässä on alentavaa. Avaisitko hiukan? Totesin vain ettet tiedä masennuksesta sairautena, jos uskot siihen AINA olevan jokin syy, mikä ei todellakaan pidä paikkansa.

-psyk.sh

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 19:40"]

sitä vaan ajattelen, että moniko näistä lääkkeitä jyrkästi puolustavista viesteistä on tekaistuja. täällä on ihan kiihkottomia viestejä mielialalääkkeitä käyttäviltä ja uskon, että ne ovat ihan aitoja, mutta taitaapi suurin osa tässä ketjussa olla tuubaa.

[/quote]

Oudon vainoharhainen viesti. Miksi suurin osa olisi tuubaa??

t. se, joka hyötyy SSRI-lääkkeistä