Päiväkodin aikuisia ihmetyttää, kuinka vanhemmat eivät usein jaksa olla vanhempia lapsilleen

Tuosta lapsi päättää asiasta. Meillä ei esimerkiksi pueta ulkovaatteita väkisin. Jos ei ulkovaatteet kelpaa otetaan vaatteet mukaan ja mennään ulos. Ei tarvitse mennä montaa metriä ulko-ovesta talvella kun alkaa kuulua äiti haluan kengät/hanskat/pipon. Yleensä ei tarvitse pitkään aikaan enää tapella pukemisesta. Sama syömisen kanssa. Jos ei syö ei syö mutta muutakaan ei tipu ennen seuraavaa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän syksyn saldoa:

-lapsi tulee aamulla hoitoon ja haetaan kohta neuvolaan, vanhempi keskustelee koko ajan lapsen kanssa että mennään ja lapsi haraa vastaa, tulos neuvola-aika perutaan kun lapsi ei halua mennä

-lapsi tulee hoitoon sipsipussin kanssa koska ei muuten suostu lähtemään, henkilökunta ottaa pussiin pois, lapsi ei kumma kyllä haraa yhtään vastaan

-lapsi tulee hoitoon kumisaappaissa, pakkasta -5 astetta. Ei halunnut laittaa muita ja sai raivarit kun vanhempi yritti ottaa talvikengät mukaan. Vanhempi kysyy että kai teillä on jotkut varakengät lapselle. Ei ollut.

-vanhempi tuo huutavan lapsen päiväkotiin, suosikkipaita oli vielä märkä pesusta, muu ei kelvannut päälle. Henkilökunta pukee toisen paidan päälle ja tilanteesta selvitty. Yhtäkkiä kesken aamupalan vanhempi pölähtää päiväkotiin ja tuo sen lempipaidan että jos voidaan laittaa se kuivauskaappiin ja kohta päälle.

-huoltaja on lomautettuna, lapsi hoidossa joka päivä klo 7-16.30. Ihan oikeasti teki mieli kysyä että soisitko lapselle sen ihanan hetken ja hakisit joskus aikaisemmin. Mutta en saa kysyä sellaista.

Tällaista on päiväkodin arki nykyään, vielä 10 vuotta sitten ei olisi voinut edes kuvitella näitä tilanteita. Ja tässä oli vain osa siitä mitä olen nähnyt. Vanhemmat pelkäävät tuottaa pettymyksiä lapsilleen, saavat lyödä vanhempia, kiroilla heille (päiväkoti-ikäinen!!), huutaa jne. 

t. varhaiskasvatuksen hoitaja

Hmm. Jos kerran päiväkotiin lähtö sujui ilman ongelmia, kun lapsi sai roikottaa sipsipussia mukana, mutta antoi sen kiltisti pois päiväkodissa, niin miksi on ongelma kuljettaa mukana sitä sipsipussia? Ai niin, siksi varmaan että se on "roskaruokaa". Olisiko suhtautuminen sama, jos lapsi olisi vaatinut jonkun lelun tai puurokauhan käteensä?

On vähän eri asia tulla päiväkotiin sipsipussin kanssa josta koko ajan järsitään sipsejä kuin puurokauhaa järsien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä näkökulma, mutta vähän sinisilmäisesti kirjoitettu. On toki vanhempia, jotka laiskuuttaan ja virikkeiden toivossa vievät lapsiaan päiväkotiin mutta sitten on myös uupuneita vanhempia joiden viimeinen oljenkorsi saattaa olla juuri päivähoito. Näitä asioita pitää siksi katsoa jokainen tapaus ja perhe kerrallaan.

Ja puhun kokemuksesta. Olen itse töissä varhaiskasvatuksessa. Minulla on myös hyvin haasteellinen lapsi, joka syö paljon voimavaroja. Tukiverkkoa ei ole, joten arki pyörii omien voimien puitteissa.

Omasta mielestäni lapsen paras paikka on turvallinen ja tuttu kotiympäristö, eikä päiväkoti tarjoa mitään mitä kotona ei voisi saada. Monille lapsille vaikutukset ovat jopa negatiivisia. Siitä huolimatta, välillä on pohdittava myös vanhempien jaksamista. Toki päiväkoti ei silloin pitäisi olla ainut "auttava" taho, vaan esim. kotipalvelu tms.

Täyttä asiaa. Miten esim lapsen haastava käyttäytyminen paranee sillä että on hoidossa päivittäin. Ja pitkiä päiviä. Apua on saatava sinne kotiin, tukemaan vanhemmuutta yms. Ei "ulkoistaminen" tuota tulosta. Vanhempi voi jaksaa paremmin mutta yhtä hukassa se vanhemmuus silti on eli ongelma ei ratkea. Enemmän perhetyötä.

Sitä voi olla väsynyt ihan huonojen unien takia. Ei väsymys tarkouta, että on heti joku mentaalitapaus. Ja kyllä, mun lapsi on 2pv viikossa päiväkodissa jaksamisen ja etenkin sen takia, että tiettyjä asioita on helpompi hoitaa ilman lapsia. Silittäminen, verikokeet, auton koeajo, pankkiasioiden hoitaminen ja kaupassa käynti jne. Päiväkoti on mun ainoa mahdollisuus näitä tehdä, tukiverkkoa ei ole. Erittäin harvoin ehdin noina päivinä levätä. Kyllä ihminen tarvitsee ja tarvitsisi sitä lepoakin.

Silittäminen??? Mä silitän kerran viikossa kun lapset ovat nukkumassa, siis ne kaikki viisi kauluspaitaa joita mies on käyttänyt töissä sen viikon aikana. Jos haluaisin niin voisin tehdä niin että mies silittää paidat ja mä leikin sen aikaa lasten kanssa. Verikokeet? Niihin pääsee aikaisin aamusta. Auton koeajon voi sopia ihan mihin aikaan vaan. Kuinka hitossa juuri näille samoille kertyy näitä pankkiasioita jotka on ilmeisesti hoidettava pankissa eikä verkossa. Mä olen viimeisen viiden vuoden sisään käynyt kerran pankissa tuomassa hiekkaa lattioille. Kaupassa käydään kerran viikossa tai ostetaan kotiin toimituksella.

Ihmettelen miksi ihmiset tekee näistä asioista aina niin vaikeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän syksyn saldoa:

-lapsi tulee aamulla hoitoon ja haetaan kohta neuvolaan, vanhempi keskustelee koko ajan lapsen kanssa että mennään ja lapsi haraa vastaa, tulos neuvola-aika perutaan kun lapsi ei halua mennä

-lapsi tulee hoitoon sipsipussin kanssa koska ei muuten suostu lähtemään, henkilökunta ottaa pussiin pois, lapsi ei kumma kyllä haraa yhtään vastaan

-lapsi tulee hoitoon kumisaappaissa, pakkasta -5 astetta. Ei halunnut laittaa muita ja sai raivarit kun vanhempi yritti ottaa talvikengät mukaan. Vanhempi kysyy että kai teillä on jotkut varakengät lapselle. Ei ollut.

-vanhempi tuo huutavan lapsen päiväkotiin, suosikkipaita oli vielä märkä pesusta, muu ei kelvannut päälle. Henkilökunta pukee toisen paidan päälle ja tilanteesta selvitty. Yhtäkkiä kesken aamupalan vanhempi pölähtää päiväkotiin ja tuo sen lempipaidan että jos voidaan laittaa se kuivauskaappiin ja kohta päälle.

-huoltaja on lomautettuna, lapsi hoidossa joka päivä klo 7-16.30. Ihan oikeasti teki mieli kysyä että soisitko lapselle sen ihanan hetken ja hakisit joskus aikaisemmin. Mutta en saa kysyä sellaista.

Tällaista on päiväkodin arki nykyään, vielä 10 vuotta sitten ei olisi voinut edes kuvitella näitä tilanteita. Ja tässä oli vain osa siitä mitä olen nähnyt. Vanhemmat pelkäävät tuottaa pettymyksiä lapsilleen, saavat lyödä vanhempia, kiroilla heille (päiväkoti-ikäinen!!), huutaa jne. 

t. varhaiskasvatuksen hoitaja

Hmm. Jos kerran päiväkotiin lähtö sujui ilman ongelmia, kun lapsi sai roikottaa sipsipussia mukana, mutta antoi sen kiltisti pois päiväkodissa, niin miksi on ongelma kuljettaa mukana sitä sipsipussia? Ai niin, siksi varmaan että se on "roskaruokaa". Olisiko suhtautuminen sama, jos lapsi olisi vaatinut jonkun lelun tai puurokauhan käteensä?

On vähän eri asia tulla päiväkotiin sipsipussin kanssa josta koko ajan järsitään sipsejä kuin puurokauhaa järsien.

Tosin jos kyse on yksittäisestä kerrasta, kun noin on käynyt, en vielä menisi paniikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin päiväkodin aikuisena vain 3 ohjetta vanhemmille:

1 Lapsi ei tarvitse virikkeitä 6.30-17 joka päivä.

2. Lapsi tarvitsee lomaa siinä missä aikuinenkin.

3. Jos et jaksa hoitaa jo olemassa olevaa lastasi itse niin älä tee lisää.

Vanhemmuus ei ole tutkinto ,siihen oppii vain olemalla lapsen kanssa.

... ja koska vanhemmuus ei ole tutkinto, ei siitä jaeta arvosanojakaan. Lasten vanhempien huonouden tai paremmuuden pisteyttäminen, mielenterveyden, vireystilan tai vuorokauden tuntien käytön arviointi ei ole päiväkodin työntekijän tehtävä. Vanhemmat ovat päiväkodin työntekijöiden työnantajia ja heitä kohdellaan kunnioittavasti.

Tsiisus, kyllä työnantajana on kunta/yksityinen ketju. Ollaanko sairaalassa hoitajien/lääkäreiden työnantajia? Autoa katsastaessa ollaan katsastusmiehen työnantaja? Voi olla jopa aura-autonkuskin työnantaja kun ajellaan talvella autolla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän syksyn saldoa:

-lapsi tulee aamulla hoitoon ja haetaan kohta neuvolaan, vanhempi keskustelee koko ajan lapsen kanssa että mennään ja lapsi haraa vastaa, tulos neuvola-aika perutaan kun lapsi ei halua mennä

-lapsi tulee hoitoon sipsipussin kanssa koska ei muuten suostu lähtemään, henkilökunta ottaa pussiin pois, lapsi ei kumma kyllä haraa yhtään vastaan

-lapsi tulee hoitoon kumisaappaissa, pakkasta -5 astetta. Ei halunnut laittaa muita ja sai raivarit kun vanhempi yritti ottaa talvikengät mukaan. Vanhempi kysyy että kai teillä on jotkut varakengät lapselle. Ei ollut.

-vanhempi tuo huutavan lapsen päiväkotiin, suosikkipaita oli vielä märkä pesusta, muu ei kelvannut päälle. Henkilökunta pukee toisen paidan päälle ja tilanteesta selvitty. Yhtäkkiä kesken aamupalan vanhempi pölähtää päiväkotiin ja tuo sen lempipaidan että jos voidaan laittaa se kuivauskaappiin ja kohta päälle.

-huoltaja on lomautettuna, lapsi hoidossa joka päivä klo 7-16.30. Ihan oikeasti teki mieli kysyä että soisitko lapselle sen ihanan hetken ja hakisit joskus aikaisemmin. Mutta en saa kysyä sellaista.

Tällaista on päiväkodin arki nykyään, vielä 10 vuotta sitten ei olisi voinut edes kuvitella näitä tilanteita. Ja tässä oli vain osa siitä mitä olen nähnyt. Vanhemmat pelkäävät tuottaa pettymyksiä lapsilleen, saavat lyödä vanhempia, kiroilla heille (päiväkoti-ikäinen!!), huutaa jne. 

t. varhaiskasvatuksen hoitaja

Voin niin kuvitella! Itse neuvolassa näin ku sellanen leikki-ikäinen alkaa ihan hulluna hangoittelee vastaan, et hän haluaa tehdä omiaan. Äiti neuvottelee, neuvottelee ja neuvottelee, minuutit kuluivat eikä terkallakaan ollut kanttia puuttua ja käskeä sisälle. No, siinä meni kaikkien aikataulut uusiksi tämän tulevan maailmannavan myötä sitten. Äidillä ei ollut mitään tajua taas ajatella, ettei se päivä ollut vain heitä varten varattu. Ilmeisesti samanlaisen kasvatuksen saanut äitikin?

Näitä näkee koko ajan.

Jätän ammattinimikkeeni nyt kertomatta, mutta olen ollut verkostoneuvottelussa, jossa käsiteltiin erään alle kouluikäisen lapsen aggressiivisuutta. Lastenpsykologi siinä kertoi asiantuntevasti miten lapselle sanoitetaan tunteita ja kuvataan tilannetta, jotta ne aggressiiviset kohtaukset saadaan vähenemään. Vähenihän ne toki, mutta toisinaan niitä tuli edelleen. Kun kysyin psykologilta, että mitäs sitten, jos edelleen tulee niitä tilanteita, saako esim lasta pidellä kiinni ja miten tuo kiinnipitäminen tulisi toteuttaa, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ei kuulema saanut, vaan vanhemman piti ennakoida ja sanoittaa.

Onhan tässäkin ketjussa joku tuonut esiin, ettei perheneuvolasta saanut neuvoja vaan vanhemmat raportoivat mitä olivatkaan keksineet. Eli kyllä ne ammattilaiset neuvovat vanhemmille tuota, että pitää vaan sanoittaa ja sanoittaa. Vanhemmille on tehty hyvin selväksi ettei lapseen saa kajota ettei vaan satuta. Kun monet nykyvanhemmista on kasvatettu henkisen ja fyysisen väkivallan tai sen uhan avulla, on aika helvetin vaikea kasvattaa tänä päivänä lapsia. 

Minulla taas ei ole ollenkaan tuollaista kokemusta, että kiinnipito olisi tuomittu. Lapsi on saanut raivokohtauksia n. 2-vuotiaasta lähtien, ja kyllä ohjeet on olleet ammattilaisilta (neuvolan perheterapeutti, neuvolan th, neurologinen ja neuropsyk osasto), että sanoittaminen, rauhallisuus, ja tarvittaessa kiinnipitäminen sylissä. Se varsinainen työ tunteiden kanssa (esim. piirtämällä, kuvia näyttämällä, tarinoilla) tehdään raivokohtauksen ulkopuolella. Itse raivokohtauksessa pysytään rauhallisena ja autetaan lapsi rauhoittumaan. Yhdestä kirjasta luin joskus, että pitäisi välttää mahdollisuuksien mukaan fyysistä kiinnipitämistä, ettei lapsella ole jatkuvasti sellainen tilanne päällä, että hänet saatetaan ottaa kiinnipitoon. Tavallaan lapsi on siis oppinut jo siihen, että milloin tahansa kuka tahansa voi hänet ottaa kiinnipitoon. Tällöin lapsi voi oireilla sitäkin haastavalla käytöksellä, ja kierre on valmis. Mielestäni se on hyvä ohje, ja itse sovelsin lapsen ollessa pieni niin, että pidin kiinni vain sen ajan mikä on välttämätöntä. Ja sylissä kokonaisvaltaisesti. Samalla etsin keinoja millä saada pahin terä raivarilta pois, meidän lapsen kohdalla muovailuvahan tmv puristelu, tosi iso haliote (syvätunto aisti aktivoituu), mielenkiinnon kohteisiin huomion kääntäminen jne. Ideahan niissä on, että kun lapsi saa positiivisia rauhoittumisen kokemuksia aikuisen kanssa, niin itsesäätely kehittyy ja hiljalleen oppii itsekin etsimään niitä keinoja rauhoittua.

Olen myös kaikkien edellä mainittujen tahojen edessä kantanut huutavan/itkevän lapsen paikasta a paikkaan b väkisin. Ei tullut lasuja. Jämäkästi mutta lempeästi syliin vaan ja menoksi. Ei isomman lapsen kanssa tietysti enää, mutta alle kouluikäisen. Omalla kohdallani tuo on siis jäänyt totaalisesti urbaani legendaksi, että kaikki tahot kieltäisivät lapsen kiinnipitämisen. Lakikin sen sallii ja vaatiikin, jos lapsi ei pysty olemaan turvallisesti ilman kiinnipitoa.

T. Aspergerin äiti

Hyvä kuulla, että olet saanut toimivia neuvoja. Olin itsekin suu auki tuossa tilanteessa. En ihmettele yhtään, että vanhemmat kokevat olevansa keinottomia, kun ammattilaisten neuvot ovat hyvin monenkirjavia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin päiväkodin aikuisena vain 3 ohjetta vanhemmille:

1 Lapsi ei tarvitse virikkeitä 6.30-17 joka päivä.

2. Lapsi tarvitsee lomaa siinä missä aikuinenkin.

3. Jos et jaksa hoitaa jo olemassa olevaa lastasi itse niin älä tee lisää.

Vanhemmuus ei ole tutkinto ,siihen oppii vain olemalla lapsen kanssa.

... ja koska vanhemmuus ei ole tutkinto, ei siitä jaeta arvosanojakaan. Lasten vanhempien huonouden tai paremmuuden pisteyttäminen, mielenterveyden, vireystilan tai vuorokauden tuntien käytön arviointi ei ole päiväkodin työntekijän tehtävä. Vanhemmat ovat päiväkodin työntekijöiden työnantajia ja heitä kohdellaan kunnioittavasti.

Itse asiassa meillä ON velvollisuus arvioida lasten kasvuympäristön kokonaistilannetta, tehdä yhteistyötä neuvolan ja sosiaalipalvelujen kanssa ja tehdä ls-ilmoitus, jos huoli herää.

Vanhemmuus ei kuitenkaan ole tutkinto, joten vanhemmuutta te ette voi arvioida.

Me emme ainakaan osallistu teidän arviointeihin.

Vanhemmuus ei ole tutkinto, mutta lastentarhan opettajalla ON yliopistotason tutkinto lasten kasvattamisesta. Silti nämä ammattikasvattajat huutavat täällä kuorossa, että älä nyt vaan sitä ongelmalastasi meille tuo, kasvatteleppa kotona vaan. Voiko lääkärikin sanoa, että älä nyt vaan sitä tyrääsi tänne tuo, leikkapa nyt ihan vaan itse. Miksi ihmeessä joku opiskelee vuosien tutkinnon kasvatuksesta jos ei kerran huvita auttaa niitä perheitä joilla siinä on haasteita?

Meillä on kehitysvammainen täysin vahdittava lapsi joka on päiväkodissa minun arkivapailla sekä puolet 4 viikon kesälomastani. Tämä on ainut keino jolla jaksan häntä hoitaa. Hänen vahdittavuutensa ei tule koskaan vähenemään, kuten lasten jotka kasvaessaan itsenäistyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin päiväkodin aikuisena vain 3 ohjetta vanhemmille:

1 Lapsi ei tarvitse virikkeitä 6.30-17 joka päivä.

2. Lapsi tarvitsee lomaa siinä missä aikuinenkin.

3. Jos et jaksa hoitaa jo olemassa olevaa lastasi itse niin älä tee lisää.

Vanhemmuus ei ole tutkinto ,siihen oppii vain olemalla lapsen kanssa.

... ja koska vanhemmuus ei ole tutkinto, ei siitä jaeta arvosanojakaan. Lasten vanhempien huonouden tai paremmuuden pisteyttäminen, mielenterveyden, vireystilan tai vuorokauden tuntien käytön arviointi ei ole päiväkodin työntekijän tehtävä. Vanhemmat ovat päiväkodin työntekijöiden työnantajia ja heitä kohdellaan kunnioittavasti.

Tsiisus, kyllä työnantajana on kunta/yksityinen ketju. Ollaanko sairaalassa hoitajien/lääkäreiden työnantajia? Autoa katsastaessa ollaan katsastusmiehen työnantaja? Voi olla jopa aura-autonkuskin työnantaja kun ajellaan talvella autolla...

Katsastusasemat on yksityisiä, joten eivät kuulu listallesi.

Vanhemmat teille tuovat omat lapsensa hoitoon, jos et ole sattunut huomaamaan. Jos lapsia ei ole, varhaiskasvatatte suojatyöpaikassanne toisianne.

Vanhemmat ovat teidän työnantajia. Heiltä te saatte palautteen siitä, miten olette palvelutehtävässänne onnistuneet.

Olen esiopetuksessa, että sikäli sinne on pakko lapsi tuoda ja jos alkaa poissaoloja olemaan niin lasuhan siitä syntyy. Esiopetus kuuluu oppivelvollisuuden piiriin.

Mutta esiopetusaika on 4 tuntia päivässä, ja se on siis perheille ilmaista, perusopetusta kun on.

Mutta toki varhaiskasvatusta on tarjolla mikäli perheellä on hoidon tarvetta. Kyllä se järjestelmän kuppaaminen loppuu kun lapsi menee kouluun. Usein nämä loma-aikoina päiväkodissa pyörivät eskarit ovat niitä nepsyjä. On siis haastavaa käytöstä, adhd:ta, tunne-elämän haastetta jne.

Ja kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä, ei tarvitse olla Einstein tajutakseen että kotona tuilla elävä vanhempi on myös nepsyaikuinen, eikä oikein suoriudu normaali arjesta ja menettää heti hermonsa haastavan lapsen kanssa, ja pahimmassa tapauksessa karjuu tai käy käsiksi.

Päiväkodissa kuitenkin nämä nepsykät saavat turvalliset rajat ja säännöt koskevat ryhmässä myös heitä, joten oppivat pakolla sosiaalisiksi ja ammatillinen varhaiskasvatuksen opettaja osaa kyllä suhtautua näihin lapsiin siten, että lapset saavat kokemuksen onnistumisesta, oppimisesta ja riittävyydestä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että osan lapsista on todellakin parempi olka päivähoidossa kuin kotona osaamattoman ja väsyneen ja pahimmillaan aggressiivisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheen sivusta:

Elämä on oppimista koko ajan. Kaupassa käyntikin muuttuu. Minä olen ihan varhaisessa lapsuudessani käynyt kaupassa, jossa seisottiin tiskin takana ja lueteltiin mitä halutaan ja myyjä haki ne. Sitten tuli aika pian valintamyymälät. Sittemmin on pitänyt opetella maksamaan pankkikortilla ja sekin systeemi on muuttunut moneen kertaan. Nyt on vielä itsepalvelukassat. 

Väitän siis, että se lapsi kyllä oppii elämänsä aikana käymään kaupassa vaikkei sitä sinne raahattaisiinkin mukana.

Sama koskee ravintoloita. Monesti väitetään, ettei lapsi opi käyttäytymään ravintolassa, ellei häntä viedä sinne pienestä pitäen. Minä olen käynyt ravintolassa syömässä  ensimmäisen kerran 17-vuotiaana. Jostain syystä osasin kuitenkin käyttäytyä. En juossut ympäriinsä, en häirinnyt muita ruokailijoita, en heitellyt ruokaa lattialle. 

Niin, että perheelliset panevat ravintoloissa käynnit jäihin kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä? Aika erikoinen näkemys. Vai kotiinko ne jätettäisiin, kun vanhemmat lähtevät syömään?

Kyllähän vanhemmat kulkevat vaikka missä, minne eivät ota lapsia mukaan. Viedään hoitoon mummolaan, kummille, naapurille tai otetaan maksullinen hoitaja kotiin. Vai kulkevatko vanhemmat lapset mukanaan joka paikkaan siksi kunnes nämä ovat täysi-ikäisiä?

Lapsuudenkodissani ei käyty ravintolassa syömässä. Ei vanhemmat keskenään eikä lasten kanssa. 

Isovanhemmat ovat vanhoja ja asuvat toisessa kaupungissa, kummeja ei ole, naapurilla on itsellään jo kaksosvauvat. Kyllä meillä lapsi kulkee mukana koko ajan. Minä kävin lapsena ulkona syömässä ja kävin viikoittain ennen lastakin. Lapsi kulkee nytkin ravintoissa syömässä ihan luonnollisesti.

Puhut ikään kuin ravintolassa syöminen olisi rangaistuksen uhalla pakollista.

Meilläkään ei ollut tukiverkostoja, jonne jättää lapsi mutta me käyneetkään ravintoloissa, ei ennen lasten syntymää eikä niiden synnyttyä. 

Ei se pakollista ole, mutta useimmat siitä nauttivat ja sitä harrastavat. Myös lapsiperheet.

En tieda muista mutta oma lapsi rakastaa paivakotiaan. Hanella on siella ystavat ja kivat tadit.

Ja kylla puuhasin paljon lapsen kanssa. Retkia, kerhoja, leipomista ja askatertelua kotona. Silti lapsi haluaa mielummin paivakotiin ikaistensa seuraan. Ei se ole aina niin kamala ja paha asia.

Koti ja kotikoulu ei koskaan korvaa yhteisollisytta ja leikkeja ikatovereiden kanssa. Ja ne on aika tarkeita!

Vierailija kirjoitti:

Olen esiopetuksessa, että sikäli sinne on pakko lapsi tuoda ja jos alkaa poissaoloja olemaan niin lasuhan siitä syntyy. Esiopetus kuuluu oppivelvollisuuden piiriin.

Mutta esiopetusaika on 4 tuntia päivässä, ja se on siis perheille ilmaista, perusopetusta kun on.

Mutta toki varhaiskasvatusta on tarjolla mikäli perheellä on hoidon tarvetta. Kyllä se järjestelmän kuppaaminen loppuu kun lapsi menee kouluun. Usein nämä loma-aikoina päiväkodissa pyörivät eskarit ovat niitä nepsyjä. On siis haastavaa käytöstä, adhd:ta, tunne-elämän haastetta jne.

Ja kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä, ei tarvitse olla Einstein tajutakseen että kotona tuilla elävä vanhempi on myös nepsyaikuinen, eikä oikein suoriudu normaali arjesta ja menettää heti hermonsa haastavan lapsen kanssa, ja pahimmassa tapauksessa karjuu tai käy käsiksi.

Päiväkodissa kuitenkin nämä nepsykät saavat turvalliset rajat ja säännöt koskevat ryhmässä myös heitä, joten oppivat pakolla sosiaalisiksi ja ammatillinen varhaiskasvatuksen opettaja osaa kyllä suhtautua näihin lapsiin siten, että lapset saavat kokemuksen onnistumisesta, oppimisesta ja riittävyydestä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että osan lapsista on todellakin parempi olka päivähoidossa kuin kotona osaamattoman ja väsyneen ja pahimmillaan aggressiivisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Joo, eivätkä ne kasvatustieteen maisterit usein niitä ’einsteineja’ olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin päiväkodin aikuisena vain 3 ohjetta vanhemmille:

1 Lapsi ei tarvitse virikkeitä 6.30-17 joka päivä.

2. Lapsi tarvitsee lomaa siinä missä aikuinenkin.

3. Jos et jaksa hoitaa jo olemassa olevaa lastasi itse niin älä tee lisää.

Vanhemmuus ei ole tutkinto ,siihen oppii vain olemalla lapsen kanssa.

... ja koska vanhemmuus ei ole tutkinto, ei siitä jaeta arvosanojakaan. Lasten vanhempien huonouden tai paremmuuden pisteyttäminen, mielenterveyden, vireystilan tai vuorokauden tuntien käytön arviointi ei ole päiväkodin työntekijän tehtävä. Vanhemmat ovat päiväkodin työntekijöiden työnantajia ja heitä kohdellaan kunnioittavasti.

Itse asiassa meillä ON velvollisuus arvioida lasten kasvuympäristön kokonaistilannetta, tehdä yhteistyötä neuvolan ja sosiaalipalvelujen kanssa ja tehdä ls-ilmoitus, jos huoli herää.

Vanhemmuus ei kuitenkaan ole tutkinto, joten vanhemmuutta te ette voi arvioida.

Me emme ainakaan osallistu teidän arviointeihin.

Vanhemmuus ei ole tutkinto, mutta lastentarhan opettajalla ON yliopistotason tutkinto lasten kasvattamisesta. Silti nämä ammattikasvattajat huutavat täällä kuorossa, että älä nyt vaan sitä ongelmalastasi meille tuo, kasvatteleppa kotona vaan. Voiko lääkärikin sanoa, että älä nyt vaan sitä tyrääsi tänne tuo, leikkapa nyt ihan vaan itse. Miksi ihmeessä joku opiskelee vuosien tutkinnon kasvatuksesta jos ei kerran huvita auttaa niitä perheitä joilla siinä on haasteita?

Ei ole perhetyöntekijän koulutusta. Ota yhteys perheneuvolaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin päiväkodin aikuisena vain 3 ohjetta vanhemmille:

1 Lapsi ei tarvitse virikkeitä 6.30-17 joka päivä.

2. Lapsi tarvitsee lomaa siinä missä aikuinenkin.

3. Jos et jaksa hoitaa jo olemassa olevaa lastasi itse niin älä tee lisää.

Vanhemmuus ei ole tutkinto ,siihen oppii vain olemalla lapsen kanssa.

... ja koska vanhemmuus ei ole tutkinto, ei siitä jaeta arvosanojakaan. Lasten vanhempien huonouden tai paremmuuden pisteyttäminen, mielenterveyden, vireystilan tai vuorokauden tuntien käytön arviointi ei ole päiväkodin työntekijän tehtävä. Vanhemmat ovat päiväkodin työntekijöiden työnantajia ja heitä kohdellaan kunnioittavasti.

Itse asiassa meillä ON velvollisuus arvioida lasten kasvuympäristön kokonaistilannetta, tehdä yhteistyötä neuvolan ja sosiaalipalvelujen kanssa ja tehdä ls-ilmoitus, jos huoli herää.

Vanhemmuus ei kuitenkaan ole tutkinto, joten vanhemmuutta te ette voi arvioida.

Me emme ainakaan osallistu teidän arviointeihin.

Vanhemmuus ei ole tutkinto, mutta lastentarhan opettajalla ON yliopistotason tutkinto lasten kasvattamisesta. Silti nämä ammattikasvattajat huutavat täällä kuorossa, että älä nyt vaan sitä ongelmalastasi meille tuo, kasvatteleppa kotona vaan. Voiko lääkärikin sanoa, että älä nyt vaan sitä tyrääsi tänne tuo, leikkapa nyt ihan vaan itse. Miksi ihmeessä joku opiskelee vuosien tutkinnon kasvatuksesta jos ei kerran huvita auttaa niitä perheitä joilla siinä on haasteita?

Sivusta aloin pohtimaan että pitäisikö enemmän panostaa perhetyöhön mikä tapahtuisi kotona? Aika monella tuntuu olevan haasteita lapsenkasvatuksessa mikä vaikuttaa voimavaroihin. Ei ne vanhemmat opi selviytymään arjesta kotona jos lapsi päivät päiväkodissa. Eikö maalaisjärjellä ajateltuna tarvita kotiin tukea ja mallitusta miten toimitaan uhmaikäisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Olen esiopetuksessa, että sikäli sinne on pakko lapsi tuoda ja jos alkaa poissaoloja olemaan niin lasuhan siitä syntyy. Esiopetus kuuluu oppivelvollisuuden piiriin.

Mutta esiopetusaika on 4 tuntia päivässä, ja se on siis perheille ilmaista, perusopetusta kun on.

Mutta toki varhaiskasvatusta on tarjolla mikäli perheellä on hoidon tarvetta. Kyllä se järjestelmän kuppaaminen loppuu kun lapsi menee kouluun. Usein nämä loma-aikoina päiväkodissa pyörivät eskarit ovat niitä nepsyjä. On siis haastavaa käytöstä, adhd:ta, tunne-elämän haastetta jne.

Ja kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä, ei tarvitse olla Einstein tajutakseen että kotona tuilla elävä vanhempi on myös nepsyaikuinen, eikä oikein suoriudu normaali arjesta ja menettää heti hermonsa haastavan lapsen kanssa, ja pahimmassa tapauksessa karjuu tai käy käsiksi.

Päiväkodissa kuitenkin nämä nepsykät saavat turvalliset rajat ja säännöt koskevat ryhmässä myös heitä, joten oppivat pakolla sosiaalisiksi ja ammatillinen varhaiskasvatuksen opettaja osaa kyllä suhtautua näihin lapsiin siten, että lapset saavat kokemuksen onnistumisesta, oppimisesta ja riittävyydestä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että osan lapsista on todellakin parempi olka päivähoidossa kuin kotona osaamattoman ja väsyneen ja pahimmillaan aggressiivisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Jos oikeasti olisit varhaiskasvatuksen esiopettaja niin tietäisit ettei esiopetus ole pakollista vaan velvoittavaa. Poissaolo esiopetuksesta ei ole lasun aihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin päiväkodin aikuisena vain 3 ohjetta vanhemmille:

1 Lapsi ei tarvitse virikkeitä 6.30-17 joka päivä.

2. Lapsi tarvitsee lomaa siinä missä aikuinenkin.

3. Jos et jaksa hoitaa jo olemassa olevaa lastasi itse niin älä tee lisää.

Vanhemmuus ei ole tutkinto ,siihen oppii vain olemalla lapsen kanssa.

... ja koska vanhemmuus ei ole tutkinto, ei siitä jaeta arvosanojakaan. Lasten vanhempien huonouden tai paremmuuden pisteyttäminen, mielenterveyden, vireystilan tai vuorokauden tuntien käytön arviointi ei ole päiväkodin työntekijän tehtävä. Vanhemmat ovat päiväkodin työntekijöiden työnantajia ja heitä kohdellaan kunnioittavasti.

Itse asiassa meillä ON velvollisuus arvioida lasten kasvuympäristön kokonaistilannetta, tehdä yhteistyötä neuvolan ja sosiaalipalvelujen kanssa ja tehdä ls-ilmoitus, jos huoli herää.

Vanhemmuus ei kuitenkaan ole tutkinto, joten vanhemmuutta te ette voi arvioida.

Me emme ainakaan osallistu teidän arviointeihin.

Vanhemmuus ei ole tutkinto, mutta lastentarhan opettajalla ON yliopistotason tutkinto lasten kasvattamisesta. Silti nämä ammattikasvattajat huutavat täällä kuorossa, että älä nyt vaan sitä ongelmalastasi meille tuo, kasvatteleppa kotona vaan. Voiko lääkärikin sanoa, että älä nyt vaan sitä tyrääsi tänne tuo, leikkapa nyt ihan vaan itse. Miksi ihmeessä joku opiskelee vuosien tutkinnon kasvatuksesta jos ei kerran huvita auttaa niitä perheitä joilla siinä on haasteita?

Sivusta aloin pohtimaan että pitäisikö enemmän panostaa perhetyöhön mikä tapahtuisi kotona? Aika monella tuntuu olevan haasteita lapsenkasvatuksessa mikä vaikuttaa voimavaroihin. Ei ne vanhemmat opi selviytymään arjesta kotona jos lapsi päivät päiväkodissa. Eikö maalaisjärjellä ajateltuna tarvita kotiin tukea ja mallitusta miten toimitaan uhmaikäisen kanssa?

Voi yhden kerran.

Suurimmassa osassa maailmaa ne uhmaikäiset on päivähoidossa tai KOULUSSA.

Arkea on yllin kyllin silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esiopetuksessa, että sikäli sinne on pakko lapsi tuoda ja jos alkaa poissaoloja olemaan niin lasuhan siitä syntyy. Esiopetus kuuluu oppivelvollisuuden piiriin.

Mutta esiopetusaika on 4 tuntia päivässä, ja se on siis perheille ilmaista, perusopetusta kun on.

Mutta toki varhaiskasvatusta on tarjolla mikäli perheellä on hoidon tarvetta. Kyllä se järjestelmän kuppaaminen loppuu kun lapsi menee kouluun. Usein nämä loma-aikoina päiväkodissa pyörivät eskarit ovat niitä nepsyjä. On siis haastavaa käytöstä, adhd:ta, tunne-elämän haastetta jne.

Ja kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä, ei tarvitse olla Einstein tajutakseen että kotona tuilla elävä vanhempi on myös nepsyaikuinen, eikä oikein suoriudu normaali arjesta ja menettää heti hermonsa haastavan lapsen kanssa, ja pahimmassa tapauksessa karjuu tai käy käsiksi.

Päiväkodissa kuitenkin nämä nepsykät saavat turvalliset rajat ja säännöt koskevat ryhmässä myös heitä, joten oppivat pakolla sosiaalisiksi ja ammatillinen varhaiskasvatuksen opettaja osaa kyllä suhtautua näihin lapsiin siten, että lapset saavat kokemuksen onnistumisesta, oppimisesta ja riittävyydestä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että osan lapsista on todellakin parempi olka päivähoidossa kuin kotona osaamattoman ja väsyneen ja pahimmillaan aggressiivisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Jos oikeasti olisit varhaiskasvatuksen esiopettaja niin tietäisit ettei esiopetus ole pakollista vaan velvoittavaa. Poissaolo esiopetuksesta ei ole lasun aihe.

Eskarin poissaolot, neuvolakäyntien väliin jättäminen jne. ovat tyypillisiä lasun aiheita. Tyypillisesti näissä ei ole kyse siitä, että lapsen tarpeet on hoidettu esim. yksityisellä, vaan pelkästään vanhemman elämänhallinnan puutteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esiopetuksessa, että sikäli sinne on pakko lapsi tuoda ja jos alkaa poissaoloja olemaan niin lasuhan siitä syntyy. Esiopetus kuuluu oppivelvollisuuden piiriin.

Mutta esiopetusaika on 4 tuntia päivässä, ja se on siis perheille ilmaista, perusopetusta kun on.

Mutta toki varhaiskasvatusta on tarjolla mikäli perheellä on hoidon tarvetta. Kyllä se järjestelmän kuppaaminen loppuu kun lapsi menee kouluun. Usein nämä loma-aikoina päiväkodissa pyörivät eskarit ovat niitä nepsyjä. On siis haastavaa käytöstä, adhd:ta, tunne-elämän haastetta jne.

Ja kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä, ei tarvitse olla Einstein tajutakseen että kotona tuilla elävä vanhempi on myös nepsyaikuinen, eikä oikein suoriudu normaali arjesta ja menettää heti hermonsa haastavan lapsen kanssa, ja pahimmassa tapauksessa karjuu tai käy käsiksi.

Päiväkodissa kuitenkin nämä nepsykät saavat turvalliset rajat ja säännöt koskevat ryhmässä myös heitä, joten oppivat pakolla sosiaalisiksi ja ammatillinen varhaiskasvatuksen opettaja osaa kyllä suhtautua näihin lapsiin siten, että lapset saavat kokemuksen onnistumisesta, oppimisesta ja riittävyydestä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että osan lapsista on todellakin parempi olka päivähoidossa kuin kotona osaamattoman ja väsyneen ja pahimmillaan aggressiivisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Jos oikeasti olisit varhaiskasvatuksen esiopettaja niin tietäisit ettei esiopetus ole pakollista vaan velvoittavaa. Poissaolo esiopetuksesta ei ole lasun aihe.

Jaa, no me olemme saaneet ohjeen varhaiskasvstudpäälliköltä, tehdä automaattisesti lastensuojeluilmoituksen kun oppilas on ollut 25% poissa esiopetuksesta. 25% 197 päivästä tekee n 50 päivää, eli 10 viikkoa. Toki lasua edeltää yhteistyö vanhempien kanssa ja kehoitukset tuoda lapsi eskariin. Jos kaikesta huolimatta vanhemman elämänhallinta on sitä luokkaa, ettei pysty huolehtimaan lapsen koulunkäynnistä, niin onhan siinä jo aihetta huoleen. Kyllä se lasun tekeminen näissä tapauksissa on ihan velvollisuutemme työn puolesta.

Ja minulla ei ole mitään tarvetta esiintyä täällä minään, mitä en oikeasti olisi. Kerroin vain oman näkemykseni esiopettajana asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin päiväkodin aikuisena vain 3 ohjetta vanhemmille:

1 Lapsi ei tarvitse virikkeitä 6.30-17 joka päivä.

2. Lapsi tarvitsee lomaa siinä missä aikuinenkin.

3. Jos et jaksa hoitaa jo olemassa olevaa lastasi itse niin älä tee lisää.

Vanhemmuus ei ole tutkinto ,siihen oppii vain olemalla lapsen kanssa.

... ja koska vanhemmuus ei ole tutkinto, ei siitä jaeta arvosanojakaan. Lasten vanhempien huonouden tai paremmuuden pisteyttäminen, mielenterveyden, vireystilan tai vuorokauden tuntien käytön arviointi ei ole päiväkodin työntekijän tehtävä. Vanhemmat ovat päiväkodin työntekijöiden työnantajia ja heitä kohdellaan kunnioittavasti.

Itse asiassa meillä ON velvollisuus arvioida lasten kasvuympäristön kokonaistilannetta, tehdä yhteistyötä neuvolan ja sosiaalipalvelujen kanssa ja tehdä ls-ilmoitus, jos huoli herää.

Vanhemmuus ei kuitenkaan ole tutkinto, joten vanhemmuutta te ette voi arvioida.

Me emme ainakaan osallistu teidän arviointeihin.

Vanhemmuus ei ole tutkinto, mutta lastentarhan opettajalla ON yliopistotason tutkinto lasten kasvattamisesta. Silti nämä ammattikasvattajat huutavat täällä kuorossa, että älä nyt vaan sitä ongelmalastasi meille tuo, kasvatteleppa kotona vaan. Voiko lääkärikin sanoa, että älä nyt vaan sitä tyrääsi tänne tuo, leikkapa nyt ihan vaan itse. Miksi ihmeessä joku opiskelee vuosien tutkinnon kasvatuksesta jos ei kerran huvita auttaa niitä perheitä joilla siinä on haasteita?

Sivusta aloin pohtimaan että pitäisikö enemmän panostaa perhetyöhön mikä tapahtuisi kotona? Aika monella tuntuu olevan haasteita lapsenkasvatuksessa mikä vaikuttaa voimavaroihin. Ei ne vanhemmat opi selviytymään arjesta kotona jos lapsi päivät päiväkodissa. Eikö maalaisjärjellä ajateltuna tarvita kotiin tukea ja mallitusta miten toimitaan uhmaikäisen kanssa?

Voi yhden kerran.

Suurimmassa osassa maailmaa ne uhmaikäiset on päivähoidossa tai KOULUSSA.

Arkea on yllin kyllin silti.

Yksi kerta ei välttämättä riitä. Kyllä lapset ovat koulussa ja päiväkodissa ympäri maailman mutta Suomessa lapset taitavat tehdä päiväkodissa aika pitkiä päiviä? Muualla maailmassa perheillä on tukena lähisukua yms. Lapsille myös opetetaan tiukemmin vanhempien kunnioitusta. Perhetyötä kotiin lisättävä.

Laitapa lähteet näille kaikille väitteillesi.

Ja ennen tosiaan sai kunnilta esim kodinhoitajan suit sait.

Nykyään ei perheille ole mitään muuta apua kuin tuo päivähoito. Ja iso osa isovanhemmista on kaltaisiasi mollaajia.