Päiväkodin aikuisia ihmetyttää, kuinka vanhemmat eivät usein jaksa olla vanhempia lapsilleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esiopetuksessa, että sikäli sinne on pakko lapsi tuoda ja jos alkaa poissaoloja olemaan niin lasuhan siitä syntyy. Esiopetus kuuluu oppivelvollisuuden piiriin.

Mutta esiopetusaika on 4 tuntia päivässä, ja se on siis perheille ilmaista, perusopetusta kun on.

Mutta toki varhaiskasvatusta on tarjolla mikäli perheellä on hoidon tarvetta. Kyllä se järjestelmän kuppaaminen loppuu kun lapsi menee kouluun. Usein nämä loma-aikoina päiväkodissa pyörivät eskarit ovat niitä nepsyjä. On siis haastavaa käytöstä, adhd:ta, tunne-elämän haastetta jne.

Ja kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä, ei tarvitse olla Einstein tajutakseen että kotona tuilla elävä vanhempi on myös nepsyaikuinen, eikä oikein suoriudu normaali arjesta ja menettää heti hermonsa haastavan lapsen kanssa, ja pahimmassa tapauksessa karjuu tai käy käsiksi.

Päiväkodissa kuitenkin nämä nepsykät saavat turvalliset rajat ja säännöt koskevat ryhmässä myös heitä, joten oppivat pakolla sosiaalisiksi ja ammatillinen varhaiskasvatuksen opettaja osaa kyllä suhtautua näihin lapsiin siten, että lapset saavat kokemuksen onnistumisesta, oppimisesta ja riittävyydestä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että osan lapsista on todellakin parempi olka päivähoidossa kuin kotona osaamattoman ja väsyneen ja pahimmillaan aggressiivisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Joo, eivätkä ne kasvatustieteen maisterit usein niitä ’einsteineja’ olekaan.

Eiköhän normaaliäly, hyvä tietotaso ja hyvät vuorovaikutustaidot riitä alalle. Eikä kasvatustieteitä, varhaiskasvatustakaan, mene opiskelemaan suinkaan ne kutosen oppilaat vaan enemmänkin ne ysin-kympin tytöt.

Surettaa välillä kuinka pienessä arvossa varhaiskasvattajia pidetään, kun tietää itse kuinka fiksuja ihmisiä sielläkin alalla on enimmäkseen.

Kieltämättä tuo "mitään einsteinejä" ilmaisu on hölmö ja huonoa makua, kuten kirjoituskin. Ymmärrän hyvin suuttumisen. Neuropsykiatriset häiriöt eivät vaikuta älykkyyteen, mutta usein kyllä toiminnanohjaukseen ja sitä kautta elämänhallintaan, mikäli yksilö ei saa tukea. Todennäköisesti yksi syy miksi lapset nykyään oireilevat näitä voimakkaasti, verrattuna vaikka 50v sitten, on aistiärsykkeiden voimakas lisääntyminen. Kaikki on suurempaa ja enemmän. Lelut, media, ryhmät, päiväkodit, koulut, harrastukset jne. Neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyy poikkeava aistitiedon käsittely.

Einstein itsekin oireili lapsena nykystandardeilla juurikin nepsy-tyyppisesti. Sai raivokohtauksia, ei leikkinyt muiden kanssa, kielen kehitys oli hidasta jne. Kaikki nämä ovat myös Einsteinin itsensä myöntämää, joten mitään jälkikäteen keksittyjä asioita nämä eivät ole. Siinäkin mielessä on hyvin ironista sanoa, että neuropsykiatrisesti oireilevat ihmiset eivät ole "mitään Einsteinejä".

T. Matematiikan ope, jonka puoliso "vain" päiväkodin täti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esiopetuksessa, että sikäli sinne on pakko lapsi tuoda ja jos alkaa poissaoloja olemaan niin lasuhan siitä syntyy. Esiopetus kuuluu oppivelvollisuuden piiriin.

Mutta esiopetusaika on 4 tuntia päivässä, ja se on siis perheille ilmaista, perusopetusta kun on.

Mutta toki varhaiskasvatusta on tarjolla mikäli perheellä on hoidon tarvetta. Kyllä se järjestelmän kuppaaminen loppuu kun lapsi menee kouluun. Usein nämä loma-aikoina päiväkodissa pyörivät eskarit ovat niitä nepsyjä. On siis haastavaa käytöstä, adhd:ta, tunne-elämän haastetta jne.

Ja kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä, ei tarvitse olla Einstein tajutakseen että kotona tuilla elävä vanhempi on myös nepsyaikuinen, eikä oikein suoriudu normaali arjesta ja menettää heti hermonsa haastavan lapsen kanssa, ja pahimmassa tapauksessa karjuu tai käy käsiksi.

Päiväkodissa kuitenkin nämä nepsykät saavat turvalliset rajat ja säännöt koskevat ryhmässä myös heitä, joten oppivat pakolla sosiaalisiksi ja ammatillinen varhaiskasvatuksen opettaja osaa kyllä suhtautua näihin lapsiin siten, että lapset saavat kokemuksen onnistumisesta, oppimisesta ja riittävyydestä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että osan lapsista on todellakin parempi olka päivähoidossa kuin kotona osaamattoman ja väsyneen ja pahimmillaan aggressiivisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Jos oikeasti olisit varhaiskasvatuksen esiopettaja niin tietäisit ettei esiopetus ole pakollista vaan velvoittavaa. Poissaolo esiopetuksesta ei ole lasun aihe.

Jaa, no me olemme saaneet ohjeen varhaiskasvstudpäälliköltä, tehdä automaattisesti lastensuojeluilmoituksen kun oppilas on ollut 25% poissa esiopetuksesta. 25% 197 päivästä tekee n 50 päivää, eli 10 viikkoa. Toki lasua edeltää yhteistyö vanhempien kanssa ja kehoitukset tuoda lapsi eskariin. Jos kaikesta huolimatta vanhemman elämänhallinta on sitä luokkaa, ettei pysty huolehtimaan lapsen koulunkäynnistä, niin onhan siinä jo aihetta huoleen. Kyllä se lasun tekeminen näissä tapauksissa on ihan velvollisuutemme työn puolesta.

Ja minulla ei ole mitään tarvetta esiintyä täällä minään, mitä en oikeasti olisi. Kerroin vain oman näkemykseni esiopettajana asiasta.

Kyllä ne päällikötkin laittomuuksia tekee.

Mitä laittomuutta on siinä että viranomaistaho tekee lasun kun herää huoli lapsen olosuhteista kotona? Jos vanhemmat eivät pysty promilleiltaan tuomaan lasta esipetukseen säännöllisesti, kyllä siinä lapsen etu ei toteudu. Olisi lapsen etu saada sitä esiopetusta ja olla osallisena tulevaa luokkayhteisöä, saada kavereita ja harjoitella tavoitteellisesti niitä koululaistaitoja jne.

Esiopetuksenkin tavoitteita arvioidaan ja on aivan eri asia aloittaa koulu syksyllä sellaisen joka on osallistunut esiopetukseen, kuin sellaisen joka ei yhtään ole ollut paikalla kun koko ryhmässä toimimista ja ohjeiden vastaanottamista ja niisen mukaan toimimista on harjoiteltu. Koko toimintakulttuuri jää vieraaksi, eikä lapsi ole saanut niitä kokemuksia olla yhteisön jäsen, kuten ikätoverit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin päiväkodin aikuisena vain 3 ohjetta vanhemmille:

1 Lapsi ei tarvitse virikkeitä 6.30-17 joka päivä.

2. Lapsi tarvitsee lomaa siinä missä aikuinenkin.

3. Jos et jaksa hoitaa jo olemassa olevaa lastasi itse niin älä tee lisää.

Vanhemmuus ei ole tutkinto ,siihen oppii vain olemalla lapsen kanssa.

... ja koska vanhemmuus ei ole tutkinto, ei siitä jaeta arvosanojakaan. Lasten vanhempien huonouden tai paremmuuden pisteyttäminen, mielenterveyden, vireystilan tai vuorokauden tuntien käytön arviointi ei ole päiväkodin työntekijän tehtävä. Vanhemmat ovat päiväkodin työntekijöiden työnantajia ja heitä kohdellaan kunnioittavasti.

Itse asiassa meillä ON velvollisuus arvioida lasten kasvuympäristön kokonaistilannetta, tehdä yhteistyötä neuvolan ja sosiaalipalvelujen kanssa ja tehdä ls-ilmoitus, jos huoli herää.

Vanhemmuus ei kuitenkaan ole tutkinto, joten vanhemmuutta te ette voi arvioida.

Me emme ainakaan osallistu teidän arviointeihin.

Vanhemmuus ei ole tutkinto, mutta lastentarhan opettajalla ON yliopistotason tutkinto lasten kasvattamisesta. Silti nämä ammattikasvattajat huutavat täällä kuorossa, että älä nyt vaan sitä ongelmalastasi meille tuo, kasvatteleppa kotona vaan. Voiko lääkärikin sanoa, että älä nyt vaan sitä tyrääsi tänne tuo, leikkapa nyt ihan vaan itse. Miksi ihmeessä joku opiskelee vuosien tutkinnon kasvatuksesta jos ei kerran huvita auttaa niitä perheitä joilla siinä on haasteita?

Sivusta aloin pohtimaan että pitäisikö enemmän panostaa perhetyöhön mikä tapahtuisi kotona? Aika monella tuntuu olevan haasteita lapsenkasvatuksessa mikä vaikuttaa voimavaroihin. Ei ne vanhemmat opi selviytymään arjesta kotona jos lapsi päivät päiväkodissa. Eikö maalaisjärjellä ajateltuna tarvita kotiin tukea ja mallitusta miten toimitaan uhmaikäisen kanssa?

Kyllä,pitäis panostaa sinne kotiin nykyistä enemmän,mutta ei sitä väkisellä kannata tehdä. Suurin osa vanhemmista on valitettavasti sitä mieltä ,että enemmän heitä auttaa kun lapsi on 9 tuntia päiväkodissa ja apua otettaisiin vastaan vain viikonloppuna ja sekin niin ,että lapset viedään hoitajan toimesta harrastuksiin/ulkoilemaan.

Tärkein tukimuotohan se monille tuntuu olevan, että kunnalta saataisiin ilmainen piika siivoamaan perheen vessaa. Kaveri oli lapsiperheiden kotipalvelussa aikanaan töissä. Tukihan on tarkoitettu perheille, joilla on elämässä kriisi, vaikka äidilla jalka poikki tai kerralla syntyikin kolmoset ja apukäsiä tarvitaan. Toisinaan kotipalvelu on sitten perheissä, joissa ei jakseta. Kaveri kertoi, että siellä ne äidit makasivat koko käynnin ajan, isäkin oli kotona, mutta kumpikaan ei sille vauvalle saanut velliä tehdyksi, piti kunnalta tulla syöttämään lapsi aamuisin. Toiset olettavat, etta kunnalta tulee joku toimittamaan lasta kouluun, kun itse ei saada lasta ylös aamuisin ja puettua, niin kunnan piika tulee herättämään lapsen. Näissä siis vanhemmat kotona, ei kyse siitä, että lapsi ei itsekseen suoriudu.

Eli kaverisi kertomasta päätellen vanhemmilla on taustalla masennusta ja/tai uupumusta, jos eivät edes sängystä pääse ylös. Millaista apua kaverisi mielestä hänen olisi pitänyt tarjota, jos ei käytännön apua arjessa? Lääkäriltä toki saa esim. lääkityksen ja terapialähetteen, mutta ei niillä ykskaks korjata kaikkea. Siinä vaiheessa se arjen apu olisi tärkeää. 

 

Kotipalvelua saa max. 3kk n. 30h ajan. Jos kaksi vanhempaa on siinä kunnossa, että ei kykene itse vauvalleen velliä laittamaan, niin vauva tuskin voi asua kotona. Yhteiskunnalla ei ole resursseja käydä lasta ruokkimassa perheen kotona mahdollisesti vuosia.

Niin, ja siksi ideana kai olisi saada perheen arki toimimaan, ja auttaa heitä selviämään arjesta, kunnes tilanne helpottaa, vai kuinka? Sitähän ne avopuolen palvelut ovat, niiden on tarkoitus auttaa perhettä ennen kuin tilanne on niin paha, että lapset pitää ottaa huostaan tai edes sijoitukseen.

Puurot ja vellit sekaisin...

... tai sitten et vaan itse tunne alaa ollenkaan? 

Mitähän alaa tarkoitat?

Sotket sen että lastensuojelu tekee perhetyötä siihen että lapsiperhe saa ihan ilman lastensuojeluasiakkuutta apua kotiin. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kun mulle aina sanotaan että kaupassa ei sit käydä lapsen hoitoajalla. Ok. No lähdetään lapsen kanssa taksilla päivähoitopäivän jälkeen kauppaan kun bussit ei enää siihen aikaan liiku. Siihne reissuun uppoaa 60e pelkkiin taksikuluihin. Jos saisin käydä kaupassa töistä tullessa niin siihen ei menisi yhtään enempää aikaa mut hoitajat näkisi ruokakassit. Joskus kuitnekin salaa käyn kaupassa kun joudun välillä tunninkin odottamaan bussia. Jemmaan ruokaostokset ojaan siksi ajaksi kun haen lapsen.

Siis mitä * i ttua?! Aika äkkiä näppäilusin pk- johtsjalle puhelun jos joku rupeaisi ruotimaan missä tuli käytyä kun lapsi houdossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esiopetuksessa, että sikäli sinne on pakko lapsi tuoda ja jos alkaa poissaoloja olemaan niin lasuhan siitä syntyy. Esiopetus kuuluu oppivelvollisuuden piiriin.

Mutta esiopetusaika on 4 tuntia päivässä, ja se on siis perheille ilmaista, perusopetusta kun on.

Mutta toki varhaiskasvatusta on tarjolla mikäli perheellä on hoidon tarvetta. Kyllä se järjestelmän kuppaaminen loppuu kun lapsi menee kouluun. Usein nämä loma-aikoina päiväkodissa pyörivät eskarit ovat niitä nepsyjä. On siis haastavaa käytöstä, adhd:ta, tunne-elämän haastetta jne.

Ja kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä, ei tarvitse olla Einstein tajutakseen että kotona tuilla elävä vanhempi on myös nepsyaikuinen, eikä oikein suoriudu normaali arjesta ja menettää heti hermonsa haastavan lapsen kanssa, ja pahimmassa tapauksessa karjuu tai käy käsiksi.

Päiväkodissa kuitenkin nämä nepsykät saavat turvalliset rajat ja säännöt koskevat ryhmässä myös heitä, joten oppivat pakolla sosiaalisiksi ja ammatillinen varhaiskasvatuksen opettaja osaa kyllä suhtautua näihin lapsiin siten, että lapset saavat kokemuksen onnistumisesta, oppimisesta ja riittävyydestä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että osan lapsista on todellakin parempi olka päivähoidossa kuin kotona osaamattoman ja väsyneen ja pahimmillaan aggressiivisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Joo, eivätkä ne kasvatustieteen maisterit usein niitä ’einsteineja’ olekaan.

Eiköhän normaaliäly, hyvä tietotaso ja hyvät vuorovaikutustaidot riitä alalle. Eikä kasvatustieteitä, varhaiskasvatustakaan, mene opiskelemaan suinkaan ne kutosen oppilaat vaan enemmänkin ne ysin-kympin tytöt.

Surettaa välillä kuinka pienessä arvossa varhaiskasvattajia pidetään, kun tietää itse kuinka fiksuja ihmisiä sielläkin alalla on enimmäkseen.

Kieltämättä tuo "mitään einsteinejä" ilmaisu on hölmö ja huonoa makua, kuten kirjoituskin. Ymmärrän hyvin suuttumisen. Neuropsykiatriset häiriöt eivät vaikuta älykkyyteen, mutta usein kyllä toiminnanohjaukseen ja sitä kautta elämänhallintaan, mikäli yksilö ei saa tukea. Todennäköisesti yksi syy miksi lapset nykyään oireilevat näitä voimakkaasti, verrattuna vaikka 50v sitten, on aistiärsykkeiden voimakas lisääntyminen. Kaikki on suurempaa ja enemmän. Lelut, media, ryhmät, päiväkodit, koulut, harrastukset jne. Neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyy poikkeava aistitiedon käsittely.

Einstein itsekin oireili lapsena nykystandardeilla juurikin nepsy-tyyppisesti. Sai raivokohtauksia, ei leikkinyt muiden kanssa, kielen kehitys oli hidasta jne. Kaikki nämä ovat myös Einsteinin itsensä myöntämää, joten mitään jälkikäteen keksittyjä asioita nämä eivät ole. Siinäkin mielessä on hyvin ironista sanoa, että neuropsykiatrisesti oireilevat ihmiset eivät ole "mitään Einsteinejä".

T. Matematiikan ope, jonka puoliso "vain" päiväkodin täti

Einstein menestyi aina koulussa hyvin. Jostain syystä moni levittää virheellisiä väitteitä siitä, että hän olisi ollut erityislapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esiopetuksessa, että sikäli sinne on pakko lapsi tuoda ja jos alkaa poissaoloja olemaan niin lasuhan siitä syntyy. Esiopetus kuuluu oppivelvollisuuden piiriin.

Mutta esiopetusaika on 4 tuntia päivässä, ja se on siis perheille ilmaista, perusopetusta kun on.

Mutta toki varhaiskasvatusta on tarjolla mikäli perheellä on hoidon tarvetta. Kyllä se järjestelmän kuppaaminen loppuu kun lapsi menee kouluun. Usein nämä loma-aikoina päiväkodissa pyörivät eskarit ovat niitä nepsyjä. On siis haastavaa käytöstä, adhd:ta, tunne-elämän haastetta jne.

Ja kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä, ei tarvitse olla Einstein tajutakseen että kotona tuilla elävä vanhempi on myös nepsyaikuinen, eikä oikein suoriudu normaali arjesta ja menettää heti hermonsa haastavan lapsen kanssa, ja pahimmassa tapauksessa karjuu tai käy käsiksi.

Päiväkodissa kuitenkin nämä nepsykät saavat turvalliset rajat ja säännöt koskevat ryhmässä myös heitä, joten oppivat pakolla sosiaalisiksi ja ammatillinen varhaiskasvatuksen opettaja osaa kyllä suhtautua näihin lapsiin siten, että lapset saavat kokemuksen onnistumisesta, oppimisesta ja riittävyydestä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että osan lapsista on todellakin parempi olka päivähoidossa kuin kotona osaamattoman ja väsyneen ja pahimmillaan aggressiivisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Jos oikeasti olisit varhaiskasvatuksen esiopettaja niin tietäisit ettei esiopetus ole pakollista vaan velvoittavaa. Poissaolo esiopetuksesta ei ole lasun aihe.

Jaa, no me olemme saaneet ohjeen varhaiskasvstudpäälliköltä, tehdä automaattisesti lastensuojeluilmoituksen kun oppilas on ollut 25% poissa esiopetuksesta. 25% 197 päivästä tekee n 50 päivää, eli 10 viikkoa. Toki lasua edeltää yhteistyö vanhempien kanssa ja kehoitukset tuoda lapsi eskariin. Jos kaikesta huolimatta vanhemman elämänhallinta on sitä luokkaa, ettei pysty huolehtimaan lapsen koulunkäynnistä, niin onhan siinä jo aihetta huoleen. Kyllä se lasun tekeminen näissä tapauksissa on ihan velvollisuutemme työn puolesta.

Ja minulla ei ole mitään tarvetta esiintyä täällä minään, mitä en oikeasti olisi. Kerroin vain oman näkemykseni esiopettajana asiasta.

Kyllä ne päällikötkin laittomuuksia tekee.

Mitä laittomuutta on siinä että viranomaistaho tekee lasun kun herää huoli lapsen olosuhteista kotona? Jos vanhemmat eivät pysty promilleiltaan tuomaan lasta esipetukseen säännöllisesti, kyllä siinä lapsen etu ei toteudu. Olisi lapsen etu saada sitä esiopetusta ja olla osallisena tulevaa luokkayhteisöä, saada kavereita ja harjoitella tavoitteellisesti niitä koululaistaitoja jne.

Esiopetuksenkin tavoitteita arvioidaan ja on aivan eri asia aloittaa koulu syksyllä sellaisen joka on osallistunut esiopetukseen, kuin sellaisen joka ei yhtään ole ollut paikalla kun koko ryhmässä toimimista ja ohjeiden vastaanottamista ja niisen mukaan toimimista on harjoiteltu. Koko toimintakulttuuri jää vieraaksi, eikä lapsi ole saanut niitä kokemuksia olla yhteisön jäsen, kuten ikätoverit.

Olen itse mennyt kuusivuotiaana kouluun ihan ilman mitään esikoulua ja päätynyt kympin oppilaan uran tehneenä maisteriksi asti.

Siskoni kävi eskarin ja oli melkein 8 mennessään kouluun (koska syntynyt tammikuun alussa) , koulu ja sosiaaliset suhteet takkusi koko ajan ja opiskelu jäi peruskouluun.

Ja jos sinä oikeasti olisit eskariope, ei sinulla olisi kenellekään lapselle mitään annettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esiopetuksessa, että sikäli sinne on pakko lapsi tuoda ja jos alkaa poissaoloja olemaan niin lasuhan siitä syntyy. Esiopetus kuuluu oppivelvollisuuden piiriin.

Mutta esiopetusaika on 4 tuntia päivässä, ja se on siis perheille ilmaista, perusopetusta kun on.

Mutta toki varhaiskasvatusta on tarjolla mikäli perheellä on hoidon tarvetta. Kyllä se järjestelmän kuppaaminen loppuu kun lapsi menee kouluun. Usein nämä loma-aikoina päiväkodissa pyörivät eskarit ovat niitä nepsyjä. On siis haastavaa käytöstä, adhd:ta, tunne-elämän haastetta jne.

Ja kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä, ei tarvitse olla Einstein tajutakseen että kotona tuilla elävä vanhempi on myös nepsyaikuinen, eikä oikein suoriudu normaali arjesta ja menettää heti hermonsa haastavan lapsen kanssa, ja pahimmassa tapauksessa karjuu tai käy käsiksi.

Päiväkodissa kuitenkin nämä nepsykät saavat turvalliset rajat ja säännöt koskevat ryhmässä myös heitä, joten oppivat pakolla sosiaalisiksi ja ammatillinen varhaiskasvatuksen opettaja osaa kyllä suhtautua näihin lapsiin siten, että lapset saavat kokemuksen onnistumisesta, oppimisesta ja riittävyydestä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että osan lapsista on todellakin parempi olka päivähoidossa kuin kotona osaamattoman ja väsyneen ja pahimmillaan aggressiivisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Jos oikeasti olisit varhaiskasvatuksen esiopettaja niin tietäisit ettei esiopetus ole pakollista vaan velvoittavaa. Poissaolo esiopetuksesta ei ole lasun aihe.

Jaa, no me olemme saaneet ohjeen varhaiskasvstudpäälliköltä, tehdä automaattisesti lastensuojeluilmoituksen kun oppilas on ollut 25% poissa esiopetuksesta. 25% 197 päivästä tekee n 50 päivää, eli 10 viikkoa. Toki lasua edeltää yhteistyö vanhempien kanssa ja kehoitukset tuoda lapsi eskariin. Jos kaikesta huolimatta vanhemman elämänhallinta on sitä luokkaa, ettei pysty huolehtimaan lapsen koulunkäynnistä, niin onhan siinä jo aihetta huoleen. Kyllä se lasun tekeminen näissä tapauksissa on ihan velvollisuutemme työn puolesta.

Ja minulla ei ole mitään tarvetta esiintyä täällä minään, mitä en oikeasti olisi. Kerroin vain oman näkemykseni esiopettajana asiasta.

Kyllä ne päällikötkin laittomuuksia tekee.

Mitä laittomuutta on siinä että viranomaistaho tekee lasun kun herää huoli lapsen olosuhteista kotona? Jos vanhemmat eivät pysty promilleiltaan tuomaan lasta esipetukseen säännöllisesti, kyllä siinä lapsen etu ei toteudu. Olisi lapsen etu saada sitä esiopetusta ja olla osallisena tulevaa luokkayhteisöä, saada kavereita ja harjoitella tavoitteellisesti niitä koululaistaitoja jne.

Esiopetuksenkin tavoitteita arvioidaan ja on aivan eri asia aloittaa koulu syksyllä sellaisen joka on osallistunut esiopetukseen, kuin sellaisen joka ei yhtään ole ollut paikalla kun koko ryhmässä toimimista ja ohjeiden vastaanottamista ja niisen mukaan toimimista on harjoiteltu. Koko toimintakulttuuri jää vieraaksi, eikä lapsi ole saanut niitä kokemuksia olla yhteisön jäsen, kuten ikätoverit.

Teiltä on sitten koronan takia lähtenyt aika monta lasua kun lapset on pidetty kotona eikä tuotu eskariin. Entäpä perheet jotka pitää joka viikko lapsella yhden vapaapäivän eskarista vuorotöidensä takia? 

Entä perheet joissa kaikki tuntuu olevan hullusti ja huoli on suuri mutta lapsi käy säännöllisesti eskarissa, ei lasua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esiopetuksessa, että sikäli sinne on pakko lapsi tuoda ja jos alkaa poissaoloja olemaan niin lasuhan siitä syntyy. Esiopetus kuuluu oppivelvollisuuden piiriin.

Mutta esiopetusaika on 4 tuntia päivässä, ja se on siis perheille ilmaista, perusopetusta kun on.

Mutta toki varhaiskasvatusta on tarjolla mikäli perheellä on hoidon tarvetta. Kyllä se järjestelmän kuppaaminen loppuu kun lapsi menee kouluun. Usein nämä loma-aikoina päiväkodissa pyörivät eskarit ovat niitä nepsyjä. On siis haastavaa käytöstä, adhd:ta, tunne-elämän haastetta jne.

Ja kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä, ei tarvitse olla Einstein tajutakseen että kotona tuilla elävä vanhempi on myös nepsyaikuinen, eikä oikein suoriudu normaali arjesta ja menettää heti hermonsa haastavan lapsen kanssa, ja pahimmassa tapauksessa karjuu tai käy käsiksi.

Päiväkodissa kuitenkin nämä nepsykät saavat turvalliset rajat ja säännöt koskevat ryhmässä myös heitä, joten oppivat pakolla sosiaalisiksi ja ammatillinen varhaiskasvatuksen opettaja osaa kyllä suhtautua näihin lapsiin siten, että lapset saavat kokemuksen onnistumisesta, oppimisesta ja riittävyydestä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että osan lapsista on todellakin parempi olka päivähoidossa kuin kotona osaamattoman ja väsyneen ja pahimmillaan aggressiivisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Jos oikeasti olisit varhaiskasvatuksen esiopettaja niin tietäisit ettei esiopetus ole pakollista vaan velvoittavaa. Poissaolo esiopetuksesta ei ole lasun aihe.

Jaa, no me olemme saaneet ohjeen varhaiskasvstudpäälliköltä, tehdä automaattisesti lastensuojeluilmoituksen kun oppilas on ollut 25% poissa esiopetuksesta. 25% 197 päivästä tekee n 50 päivää, eli 10 viikkoa. Toki lasua edeltää yhteistyö vanhempien kanssa ja kehoitukset tuoda lapsi eskariin. Jos kaikesta huolimatta vanhemman elämänhallinta on sitä luokkaa, ettei pysty huolehtimaan lapsen koulunkäynnistä, niin onhan siinä jo aihetta huoleen. Kyllä se lasun tekeminen näissä tapauksissa on ihan velvollisuutemme työn puolesta.

Ja minulla ei ole mitään tarvetta esiintyä täällä minään, mitä en oikeasti olisi. Kerroin vain oman näkemykseni esiopettajana asiasta.

Kyllä ne päällikötkin laittomuuksia tekee.

Mitä laittomuutta on siinä että viranomaistaho tekee lasun kun herää huoli lapsen olosuhteista kotona? Jos vanhemmat eivät pysty promilleiltaan tuomaan lasta esipetukseen säännöllisesti, kyllä siinä lapsen etu ei toteudu. Olisi lapsen etu saada sitä esiopetusta ja olla osallisena tulevaa luokkayhteisöä, saada kavereita ja harjoitella tavoitteellisesti niitä koululaistaitoja jne.

Esiopetuksenkin tavoitteita arvioidaan ja on aivan eri asia aloittaa koulu syksyllä sellaisen joka on osallistunut esiopetukseen, kuin sellaisen joka ei yhtään ole ollut paikalla kun koko ryhmässä toimimista ja ohjeiden vastaanottamista ja niisen mukaan toimimista on harjoiteltu. Koko toimintakulttuuri jää vieraaksi, eikä lapsi ole saanut niitä kokemuksia olla yhteisön jäsen, kuten ikätoverit.

Olen itse mennyt kuusivuotiaana kouluun ihan ilman mitään esikoulua ja päätynyt kympin oppilaan uran tehneenä maisteriksi asti.

Siskoni kävi eskarin ja oli melkein 8 mennessään kouluun (koska syntynyt tammikuun alussa) , koulu ja sosiaaliset suhteet takkusi koko ajan ja opiskelu jäi peruskouluun.

Ja jos sinä oikeasti olisit eskariope, ei sinulla olisi kenellekään lapselle mitään annettavaa.

Eskarin kohdalla laki muuttui 2015.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esiopetuksessa, että sikäli sinne on pakko lapsi tuoda ja jos alkaa poissaoloja olemaan niin lasuhan siitä syntyy. Esiopetus kuuluu oppivelvollisuuden piiriin.

Mutta esiopetusaika on 4 tuntia päivässä, ja se on siis perheille ilmaista, perusopetusta kun on.

Mutta toki varhaiskasvatusta on tarjolla mikäli perheellä on hoidon tarvetta. Kyllä se järjestelmän kuppaaminen loppuu kun lapsi menee kouluun. Usein nämä loma-aikoina päiväkodissa pyörivät eskarit ovat niitä nepsyjä. On siis haastavaa käytöstä, adhd:ta, tunne-elämän haastetta jne.

Ja kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä, ei tarvitse olla Einstein tajutakseen että kotona tuilla elävä vanhempi on myös nepsyaikuinen, eikä oikein suoriudu normaali arjesta ja menettää heti hermonsa haastavan lapsen kanssa, ja pahimmassa tapauksessa karjuu tai käy käsiksi.

Päiväkodissa kuitenkin nämä nepsykät saavat turvalliset rajat ja säännöt koskevat ryhmässä myös heitä, joten oppivat pakolla sosiaalisiksi ja ammatillinen varhaiskasvatuksen opettaja osaa kyllä suhtautua näihin lapsiin siten, että lapset saavat kokemuksen onnistumisesta, oppimisesta ja riittävyydestä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että osan lapsista on todellakin parempi olka päivähoidossa kuin kotona osaamattoman ja väsyneen ja pahimmillaan aggressiivisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Jos oikeasti olisit varhaiskasvatuksen esiopettaja niin tietäisit ettei esiopetus ole pakollista vaan velvoittavaa. Poissaolo esiopetuksesta ei ole lasun aihe.

Jaa, no me olemme saaneet ohjeen varhaiskasvstudpäälliköltä, tehdä automaattisesti lastensuojeluilmoituksen kun oppilas on ollut 25% poissa esiopetuksesta. 25% 197 päivästä tekee n 50 päivää, eli 10 viikkoa. Toki lasua edeltää yhteistyö vanhempien kanssa ja kehoitukset tuoda lapsi eskariin. Jos kaikesta huolimatta vanhemman elämänhallinta on sitä luokkaa, ettei pysty huolehtimaan lapsen koulunkäynnistä, niin onhan siinä jo aihetta huoleen. Kyllä se lasun tekeminen näissä tapauksissa on ihan velvollisuutemme työn puolesta.

Ja minulla ei ole mitään tarvetta esiintyä täällä minään, mitä en oikeasti olisi. Kerroin vain oman näkemykseni esiopettajana asiasta.

Kyllä ne päällikötkin laittomuuksia tekee.

Mitä laittomuutta on siinä että viranomaistaho tekee lasun kun herää huoli lapsen olosuhteista kotona? Jos vanhemmat eivät pysty promilleiltaan tuomaan lasta esipetukseen säännöllisesti, kyllä siinä lapsen etu ei toteudu. Olisi lapsen etu saada sitä esiopetusta ja olla osallisena tulevaa luokkayhteisöä, saada kavereita ja harjoitella tavoitteellisesti niitä koululaistaitoja jne.

Esiopetuksenkin tavoitteita arvioidaan ja on aivan eri asia aloittaa koulu syksyllä sellaisen joka on osallistunut esiopetukseen, kuin sellaisen joka ei yhtään ole ollut paikalla kun koko ryhmässä toimimista ja ohjeiden vastaanottamista ja niisen mukaan toimimista on harjoiteltu. Koko toimintakulttuuri jää vieraaksi, eikä lapsi ole saanut niitä kokemuksia olla yhteisön jäsen, kuten ikätoverit.

Olen itse mennyt kuusivuotiaana kouluun ihan ilman mitään esikoulua ja päätynyt kympin oppilaan uran tehneenä maisteriksi asti.

Siskoni kävi eskarin ja oli melkein 8 mennessään kouluun (koska syntynyt tammikuun alussa) , koulu ja sosiaaliset suhteet takkusi koko ajan ja opiskelu jäi peruskouluun.

Ja jos sinä oikeasti olisit eskariope, ei sinulla olisi kenellekään lapselle mitään annettavaa.

Ja minun kdäni kävi vain kansakoulun, So?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esiopetuksessa, että sikäli sinne on pakko lapsi tuoda ja jos alkaa poissaoloja olemaan niin lasuhan siitä syntyy. Esiopetus kuuluu oppivelvollisuuden piiriin.

Mutta esiopetusaika on 4 tuntia päivässä, ja se on siis perheille ilmaista, perusopetusta kun on.

Mutta toki varhaiskasvatusta on tarjolla mikäli perheellä on hoidon tarvetta. Kyllä se järjestelmän kuppaaminen loppuu kun lapsi menee kouluun. Usein nämä loma-aikoina päiväkodissa pyörivät eskarit ovat niitä nepsyjä. On siis haastavaa käytöstä, adhd:ta, tunne-elämän haastetta jne.

Ja kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä, ei tarvitse olla Einstein tajutakseen että kotona tuilla elävä vanhempi on myös nepsyaikuinen, eikä oikein suoriudu normaali arjesta ja menettää heti hermonsa haastavan lapsen kanssa, ja pahimmassa tapauksessa karjuu tai käy käsiksi.

Päiväkodissa kuitenkin nämä nepsykät saavat turvalliset rajat ja säännöt koskevat ryhmässä myös heitä, joten oppivat pakolla sosiaalisiksi ja ammatillinen varhaiskasvatuksen opettaja osaa kyllä suhtautua näihin lapsiin siten, että lapset saavat kokemuksen onnistumisesta, oppimisesta ja riittävyydestä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että osan lapsista on todellakin parempi olka päivähoidossa kuin kotona osaamattoman ja väsyneen ja pahimmillaan aggressiivisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Jos oikeasti olisit varhaiskasvatuksen esiopettaja niin tietäisit ettei esiopetus ole pakollista vaan velvoittavaa. Poissaolo esiopetuksesta ei ole lasun aihe.

Jaa, no me olemme saaneet ohjeen varhaiskasvstudpäälliköltä, tehdä automaattisesti lastensuojeluilmoituksen kun oppilas on ollut 25% poissa esiopetuksesta. 25% 197 päivästä tekee n 50 päivää, eli 10 viikkoa. Toki lasua edeltää yhteistyö vanhempien kanssa ja kehoitukset tuoda lapsi eskariin. Jos kaikesta huolimatta vanhemman elämänhallinta on sitä luokkaa, ettei pysty huolehtimaan lapsen koulunkäynnistä, niin onhan siinä jo aihetta huoleen. Kyllä se lasun tekeminen näissä tapauksissa on ihan velvollisuutemme työn puolesta.

Ja minulla ei ole mitään tarvetta esiintyä täällä minään, mitä en oikeasti olisi. Kerroin vain oman näkemykseni esiopettajana asiasta.

Kyllä ne päällikötkin laittomuuksia tekee.

Mitä laittomuutta on siinä että viranomaistaho tekee lasun kun herää huoli lapsen olosuhteista kotona? Jos vanhemmat eivät pysty promilleiltaan tuomaan lasta esipetukseen säännöllisesti, kyllä siinä lapsen etu ei toteudu. Olisi lapsen etu saada sitä esiopetusta ja olla osallisena tulevaa luokkayhteisöä, saada kavereita ja harjoitella tavoitteellisesti niitä koululaistaitoja jne.

Esiopetuksenkin tavoitteita arvioidaan ja on aivan eri asia aloittaa koulu syksyllä sellaisen joka on osallistunut esiopetukseen, kuin sellaisen joka ei yhtään ole ollut paikalla kun koko ryhmässä toimimista ja ohjeiden vastaanottamista ja niisen mukaan toimimista on harjoiteltu. Koko toimintakulttuuri jää vieraaksi, eikä lapsi ole saanut niitä kokemuksia olla yhteisön jäsen, kuten ikätoverit.

Olen itse mennyt kuusivuotiaana kouluun ihan ilman mitään esikoulua ja päätynyt kympin oppilaan uran tehneenä maisteriksi asti.

Siskoni kävi eskarin ja oli melkein 8 mennessään kouluun (koska syntynyt tammikuun alussa) , koulu ja sosiaaliset suhteet takkusi koko ajan ja opiskelu jäi peruskouluun.

Ja jos sinä oikeasti olisit eskariope, ei sinulla olisi kenellekään lapselle mitään annettavaa.

Eskarin kohdalla laki muuttui 2015.

Sinä se et osaa lukea.

Kukaan ei ole kysynyt tuota.

Saa käydä kaupassa, kukaan ei voi sitä kieltää.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kun mulle aina sanotaan että kaupassa ei sit käydä lapsen hoitoajalla. Ok. No lähdetään lapsen kanssa taksilla päivähoitopäivän jälkeen kauppaan kun bussit ei enää siihen aikaan liiku. Siihne reissuun uppoaa 60e pelkkiin taksikuluihin. Jos saisin käydä kaupassa töistä tullessa niin siihen ei menisi yhtään enempää aikaa mut hoitajat näkisi ruokakassit. Joskus kuitnekin salaa käyn kaupassa kun joudun välillä tunninkin odottamaan bussia. Jemmaan ruokaostokset ojaan siksi ajaksi kun haen lapsen.

Whaat?? 😂 Nyt on aika paksua. Missä tällaista on määrätty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esiopetuksessa, että sikäli sinne on pakko lapsi tuoda ja jos alkaa poissaoloja olemaan niin lasuhan siitä syntyy. Esiopetus kuuluu oppivelvollisuuden piiriin.

Mutta esiopetusaika on 4 tuntia päivässä, ja se on siis perheille ilmaista, perusopetusta kun on.

Mutta toki varhaiskasvatusta on tarjolla mikäli perheellä on hoidon tarvetta. Kyllä se järjestelmän kuppaaminen loppuu kun lapsi menee kouluun. Usein nämä loma-aikoina päiväkodissa pyörivät eskarit ovat niitä nepsyjä. On siis haastavaa käytöstä, adhd:ta, tunne-elämän haastetta jne.

Ja kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä, ei tarvitse olla Einstein tajutakseen että kotona tuilla elävä vanhempi on myös nepsyaikuinen, eikä oikein suoriudu normaali arjesta ja menettää heti hermonsa haastavan lapsen kanssa, ja pahimmassa tapauksessa karjuu tai käy käsiksi.

Päiväkodissa kuitenkin nämä nepsykät saavat turvalliset rajat ja säännöt koskevat ryhmässä myös heitä, joten oppivat pakolla sosiaalisiksi ja ammatillinen varhaiskasvatuksen opettaja osaa kyllä suhtautua näihin lapsiin siten, että lapset saavat kokemuksen onnistumisesta, oppimisesta ja riittävyydestä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että osan lapsista on todellakin parempi olka päivähoidossa kuin kotona osaamattoman ja väsyneen ja pahimmillaan aggressiivisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Jos oikeasti olisit varhaiskasvatuksen esiopettaja niin tietäisit ettei esiopetus ole pakollista vaan velvoittavaa. Poissaolo esiopetuksesta ei ole lasun aihe.

Jaa, no me olemme saaneet ohjeen varhaiskasvstudpäälliköltä, tehdä automaattisesti lastensuojeluilmoituksen kun oppilas on ollut 25% poissa esiopetuksesta. 25% 197 päivästä tekee n 50 päivää, eli 10 viikkoa. Toki lasua edeltää yhteistyö vanhempien kanssa ja kehoitukset tuoda lapsi eskariin. Jos kaikesta huolimatta vanhemman elämänhallinta on sitä luokkaa, ettei pysty huolehtimaan lapsen koulunkäynnistä, niin onhan siinä jo aihetta huoleen. Kyllä se lasun tekeminen näissä tapauksissa on ihan velvollisuutemme työn puolesta.

Ja minulla ei ole mitään tarvetta esiintyä täällä minään, mitä en oikeasti olisi. Kerroin vain oman näkemykseni esiopettajana asiasta.

Kyllä ne päällikötkin laittomuuksia tekee.

Mitä laittomuutta on siinä että viranomaistaho tekee lasun kun herää huoli lapsen olosuhteista kotona? Jos vanhemmat eivät pysty promilleiltaan tuomaan lasta esipetukseen säännöllisesti, kyllä siinä lapsen etu ei toteudu. Olisi lapsen etu saada sitä esiopetusta ja olla osallisena tulevaa luokkayhteisöä, saada kavereita ja harjoitella tavoitteellisesti niitä koululaistaitoja jne.

Esiopetuksenkin tavoitteita arvioidaan ja on aivan eri asia aloittaa koulu syksyllä sellaisen joka on osallistunut esiopetukseen, kuin sellaisen joka ei yhtään ole ollut paikalla kun koko ryhmässä toimimista ja ohjeiden vastaanottamista ja niisen mukaan toimimista on harjoiteltu. Koko toimintakulttuuri jää vieraaksi, eikä lapsi ole saanut niitä kokemuksia olla yhteisön jäsen, kuten ikätoverit.

Teiltä on sitten koronan takia lähtenyt aika monta lasua kun lapset on pidetty kotona eikä tuotu eskariin. Entäpä perheet jotka pitää joka viikko lapsella yhden vapaapäivän eskarista vuorotöidensä takia? 

Entä perheet joissa kaikki tuntuu olevan hullusti ja huoli on suuri mutta lapsi käy säännöllisesti eskarissa, ei lasua?

Vuoropäiväkodista ei minulla ole kokemusta. Olen koulun yhteydesdä olevassa eskarissa töissä. En tiedä miten vuoropäiväkoti hoitaa esiopetuksen.

Korona on tuonut omat haasteensa myös esiopetukseen. Mutta niinhän se taitaa olla että mikäli koulut eivät ole siirtyneet etäopetuksefn, kouluun olisi mentävä, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esiopetuksessa, että sikäli sinne on pakko lapsi tuoda ja jos alkaa poissaoloja olemaan niin lasuhan siitä syntyy. Esiopetus kuuluu oppivelvollisuuden piiriin.

Mutta esiopetusaika on 4 tuntia päivässä, ja se on siis perheille ilmaista, perusopetusta kun on.

Mutta toki varhaiskasvatusta on tarjolla mikäli perheellä on hoidon tarvetta. Kyllä se järjestelmän kuppaaminen loppuu kun lapsi menee kouluun. Usein nämä loma-aikoina päiväkodissa pyörivät eskarit ovat niitä nepsyjä. On siis haastavaa käytöstä, adhd:ta, tunne-elämän haastetta jne.

Ja kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä, ei tarvitse olla Einstein tajutakseen että kotona tuilla elävä vanhempi on myös nepsyaikuinen, eikä oikein suoriudu normaali arjesta ja menettää heti hermonsa haastavan lapsen kanssa, ja pahimmassa tapauksessa karjuu tai käy käsiksi.

Päiväkodissa kuitenkin nämä nepsykät saavat turvalliset rajat ja säännöt koskevat ryhmässä myös heitä, joten oppivat pakolla sosiaalisiksi ja ammatillinen varhaiskasvatuksen opettaja osaa kyllä suhtautua näihin lapsiin siten, että lapset saavat kokemuksen onnistumisesta, oppimisesta ja riittävyydestä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että osan lapsista on todellakin parempi olka päivähoidossa kuin kotona osaamattoman ja väsyneen ja pahimmillaan aggressiivisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Jos oikeasti olisit varhaiskasvatuksen esiopettaja niin tietäisit ettei esiopetus ole pakollista vaan velvoittavaa. Poissaolo esiopetuksesta ei ole lasun aihe.

Jaa, no me olemme saaneet ohjeen varhaiskasvstudpäälliköltä, tehdä automaattisesti lastensuojeluilmoituksen kun oppilas on ollut 25% poissa esiopetuksesta. 25% 197 päivästä tekee n 50 päivää, eli 10 viikkoa. Toki lasua edeltää yhteistyö vanhempien kanssa ja kehoitukset tuoda lapsi eskariin. Jos kaikesta huolimatta vanhemman elämänhallinta on sitä luokkaa, ettei pysty huolehtimaan lapsen koulunkäynnistä, niin onhan siinä jo aihetta huoleen. Kyllä se lasun tekeminen näissä tapauksissa on ihan velvollisuutemme työn puolesta.

Ja minulla ei ole mitään tarvetta esiintyä täällä minään, mitä en oikeasti olisi. Kerroin vain oman näkemykseni esiopettajana asiasta.

Kyllä ne päällikötkin laittomuuksia tekee.

Mitä laittomuutta on siinä että viranomaistaho tekee lasun kun herää huoli lapsen olosuhteista kotona? Jos vanhemmat eivät pysty promilleiltaan tuomaan lasta esipetukseen säännöllisesti, kyllä siinä lapsen etu ei toteudu. Olisi lapsen etu saada sitä esiopetusta ja olla osallisena tulevaa luokkayhteisöä, saada kavereita ja harjoitella tavoitteellisesti niitä koululaistaitoja jne.

Esiopetuksenkin tavoitteita arvioidaan ja on aivan eri asia aloittaa koulu syksyllä sellaisen joka on osallistunut esiopetukseen, kuin sellaisen joka ei yhtään ole ollut paikalla kun koko ryhmässä toimimista ja ohjeiden vastaanottamista ja niisen mukaan toimimista on harjoiteltu. Koko toimintakulttuuri jää vieraaksi, eikä lapsi ole saanut niitä kokemuksia olla yhteisön jäsen, kuten ikätoverit.

Teiltä on sitten koronan takia lähtenyt aika monta lasua kun lapset on pidetty kotona eikä tuotu eskariin. Entäpä perheet jotka pitää joka viikko lapsella yhden vapaapäivän eskarista vuorotöidensä takia? 

Entä perheet joissa kaikki tuntuu olevan hullusti ja huoli on suuri mutta lapsi käy säännöllisesti eskarissa, ei lasua?

Vuoropäiväkodista ei minulla ole kokemusta. Olen koulun yhteydesdä olevassa eskarissa töissä. En tiedä miten vuoropäiväkoti hoitaa esiopetuksen.

Korona on tuonut omat haasteensa myös esiopetukseen. Mutta niinhän se taitaa olla että mikäli koulut eivät ole siirtyneet etäopetuksefn, kouluun olisi mentävä, eikö?

Eskarissa ei edelleenkään ole oppivelvollisuutta, eikä kouluunkaan ole pakko mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esiopetuksessa, että sikäli sinne on pakko lapsi tuoda ja jos alkaa poissaoloja olemaan niin lasuhan siitä syntyy. Esiopetus kuuluu oppivelvollisuuden piiriin.

Mutta esiopetusaika on 4 tuntia päivässä, ja se on siis perheille ilmaista, perusopetusta kun on.

Mutta toki varhaiskasvatusta on tarjolla mikäli perheellä on hoidon tarvetta. Kyllä se järjestelmän kuppaaminen loppuu kun lapsi menee kouluun. Usein nämä loma-aikoina päiväkodissa pyörivät eskarit ovat niitä nepsyjä. On siis haastavaa käytöstä, adhd:ta, tunne-elämän haastetta jne.

Ja kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä, ei tarvitse olla Einstein tajutakseen että kotona tuilla elävä vanhempi on myös nepsyaikuinen, eikä oikein suoriudu normaali arjesta ja menettää heti hermonsa haastavan lapsen kanssa, ja pahimmassa tapauksessa karjuu tai käy käsiksi.

Päiväkodissa kuitenkin nämä nepsykät saavat turvalliset rajat ja säännöt koskevat ryhmässä myös heitä, joten oppivat pakolla sosiaalisiksi ja ammatillinen varhaiskasvatuksen opettaja osaa kyllä suhtautua näihin lapsiin siten, että lapset saavat kokemuksen onnistumisesta, oppimisesta ja riittävyydestä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että osan lapsista on todellakin parempi olka päivähoidossa kuin kotona osaamattoman ja väsyneen ja pahimmillaan aggressiivisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Jos oikeasti olisit varhaiskasvatuksen esiopettaja niin tietäisit ettei esiopetus ole pakollista vaan velvoittavaa. Poissaolo esiopetuksesta ei ole lasun aihe.

Jaa, no me olemme saaneet ohjeen varhaiskasvstudpäälliköltä, tehdä automaattisesti lastensuojeluilmoituksen kun oppilas on ollut 25% poissa esiopetuksesta. 25% 197 päivästä tekee n 50 päivää, eli 10 viikkoa. Toki lasua edeltää yhteistyö vanhempien kanssa ja kehoitukset tuoda lapsi eskariin. Jos kaikesta huolimatta vanhemman elämänhallinta on sitä luokkaa, ettei pysty huolehtimaan lapsen koulunkäynnistä, niin onhan siinä jo aihetta huoleen. Kyllä se lasun tekeminen näissä tapauksissa on ihan velvollisuutemme työn puolesta.

Ja minulla ei ole mitään tarvetta esiintyä täällä minään, mitä en oikeasti olisi. Kerroin vain oman näkemykseni esiopettajana asiasta.

Kyllä ne päällikötkin laittomuuksia tekee.

Mitä laittomuutta on siinä että viranomaistaho tekee lasun kun herää huoli lapsen olosuhteista kotona? Jos vanhemmat eivät pysty promilleiltaan tuomaan lasta esipetukseen säännöllisesti, kyllä siinä lapsen etu ei toteudu. Olisi lapsen etu saada sitä esiopetusta ja olla osallisena tulevaa luokkayhteisöä, saada kavereita ja harjoitella tavoitteellisesti niitä koululaistaitoja jne.

Esiopetuksenkin tavoitteita arvioidaan ja on aivan eri asia aloittaa koulu syksyllä sellaisen joka on osallistunut esiopetukseen, kuin sellaisen joka ei yhtään ole ollut paikalla kun koko ryhmässä toimimista ja ohjeiden vastaanottamista ja niisen mukaan toimimista on harjoiteltu. Koko toimintakulttuuri jää vieraaksi, eikä lapsi ole saanut niitä kokemuksia olla yhteisön jäsen, kuten ikätoverit.

Teiltä on sitten koronan takia lähtenyt aika monta lasua kun lapset on pidetty kotona eikä tuotu eskariin. Entäpä perheet jotka pitää joka viikko lapsella yhden vapaapäivän eskarista vuorotöidensä takia? 

Entä perheet joissa kaikki tuntuu olevan hullusti ja huoli on suuri mutta lapsi käy säännöllisesti eskarissa, ei lasua?

Vuoropäiväkodista ei minulla ole kokemusta. Olen koulun yhteydesdä olevassa eskarissa töissä. En tiedä miten vuoropäiväkoti hoitaa esiopetuksen.

Korona on tuonut omat haasteensa myös esiopetukseen. Mutta niinhän se taitaa olla että mikäli koulut eivät ole siirtyneet etäopetuksefn, kouluun olisi mentävä, eikö?

Harjoittele luetun ymmärtämistä, en puhunut mitään vuorohoidosta vaan vanhemmista joilla on vuorotyö. Ei kaikki vuorotyötä tekevät tarvitse lapselleen vuorohoitoa tai vuoropäiväkodin eskaria. Enkä puhunut mitään koulusta vaan esiopetuksesta. Taidat olla eskariavustaja tietojesi perusteella.

Voisiko joku toimittaja tehdä jutun varhaiskasvattajien asenteista lapsia ja heidän vanhempiaan kohtaan?

Tässä keskustelussa hyvää pohjaa...

Kiitos!

Olen itsekin sitä mieltä, että vanhemmuuteen liittyviä asioita saatetaan hyssytellä liikaa ja pelätä, että vanhempi pahoittaa mielensä, vaikka toimisi lapsen näkökulmasta väärin. Mutta tämän mielipidekirjoituksen pointtia en kyllä tavoittanut. Varmasti varhaiskasvatuksen ammattilaiset tapaavat kädettömiä vanhempia, jotka antavat lapsen päättää viikon ostokset. Miten tuo kirjoitus kuitenkaan auttoi näitä vanhempia? Olisiko kirjoittaja voinut miettiä, miten näitä huonoja vanhempia voi tukea tai mistä heidän väsymyksensä saattaisi aiheutua?

Omat lapseni ovat teinejä, mutta silti jaksan aina ihmetellä nykyvanhemmuuta ja päiväkotien hoitajien ulostuloa julkisuuteen.

Julkisuudessa poliittiset päättäjät puhuvat jopa 1-2v ikäisten lasten oikeudesta ja edusta varhaiskasvatuksen pedagoginen toiminnasta ja sen tärkeydestä lapselle ja vanhempia päiväkoti juoksutetaan tuon tuostakin työaikana milloin vanhempien vartissa, milloin kehityskeskustelussa jne. jossa työaikaa tärvääntyy useampi tunti, kun huomioi matkat ja se on tietenkin palkatonta vapaata.

Ja samaa aikaan hoitajat viis veisaavat lapsen varhaiskasvatuksesta päiväkodissa tai pedagogisesta toiminnasta, vaan ajattelevat lapsen olevan vain "hoidossa" sen ajan kuin vanhemmat töissä ja vanhemmat hoitavat lapsensa varhaiskasvatuksen.

Sitä vain suuresti ihmettelen, miksi vanhemmat pakotetaan näihin keskusteluihin, jotka ovat palkattomia ja lisää entisestään monen lapsiperheen köyhyyttä ja vaikeuttavat muiden työnantajien toimintaa ja kuormittavat muuta henkilökuntaa, kun sillä varhaiskasvatuksella tai pedagoginen toiminta tuntuu monen hoitajan mielestä olevan tuntematon käsite ja viis sille veisataan ja mieluimmin siirretään kodin tehtäksi, jos vanhemmat ovat kotona päiväkodin aukiolon aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esiopetuksessa, että sikäli sinne on pakko lapsi tuoda ja jos alkaa poissaoloja olemaan niin lasuhan siitä syntyy. Esiopetus kuuluu oppivelvollisuuden piiriin.

Mutta esiopetusaika on 4 tuntia päivässä, ja se on siis perheille ilmaista, perusopetusta kun on.

Mutta toki varhaiskasvatusta on tarjolla mikäli perheellä on hoidon tarvetta. Kyllä se järjestelmän kuppaaminen loppuu kun lapsi menee kouluun. Usein nämä loma-aikoina päiväkodissa pyörivät eskarit ovat niitä nepsyjä. On siis haastavaa käytöstä, adhd:ta, tunne-elämän haastetta jne.

Ja kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä, ei tarvitse olla Einstein tajutakseen että kotona tuilla elävä vanhempi on myös nepsyaikuinen, eikä oikein suoriudu normaali arjesta ja menettää heti hermonsa haastavan lapsen kanssa, ja pahimmassa tapauksessa karjuu tai käy käsiksi.

Päiväkodissa kuitenkin nämä nepsykät saavat turvalliset rajat ja säännöt koskevat ryhmässä myös heitä, joten oppivat pakolla sosiaalisiksi ja ammatillinen varhaiskasvatuksen opettaja osaa kyllä suhtautua näihin lapsiin siten, että lapset saavat kokemuksen onnistumisesta, oppimisesta ja riittävyydestä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että osan lapsista on todellakin parempi olka päivähoidossa kuin kotona osaamattoman ja väsyneen ja pahimmillaan aggressiivisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Joo, eivätkä ne kasvatustieteen maisterit usein niitä ’einsteineja’ olekaan.

Eiköhän normaaliäly, hyvä tietotaso ja hyvät vuorovaikutustaidot riitä alalle. Eikä kasvatustieteitä, varhaiskasvatustakaan, mene opiskelemaan suinkaan ne kutosen oppilaat vaan enemmänkin ne ysin-kympin tytöt.

Surettaa välillä kuinka pienessä arvossa varhaiskasvattajia pidetään, kun tietää itse kuinka fiksuja ihmisiä sielläkin alalla on enimmäkseen.

Kieltämättä tuo "mitään einsteinejä" ilmaisu on hölmö ja huonoa makua, kuten kirjoituskin. Ymmärrän hyvin suuttumisen. Neuropsykiatriset häiriöt eivät vaikuta älykkyyteen, mutta usein kyllä toiminnanohjaukseen ja sitä kautta elämänhallintaan, mikäli yksilö ei saa tukea. Todennäköisesti yksi syy miksi lapset nykyään oireilevat näitä voimakkaasti, verrattuna vaikka 50v sitten, on aistiärsykkeiden voimakas lisääntyminen. Kaikki on suurempaa ja enemmän. Lelut, media, ryhmät, päiväkodit, koulut, harrastukset jne. Neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyy poikkeava aistitiedon käsittely.

Einstein itsekin oireili lapsena nykystandardeilla juurikin nepsy-tyyppisesti. Sai raivokohtauksia, ei leikkinyt muiden kanssa, kielen kehitys oli hidasta jne. Kaikki nämä ovat myös Einsteinin itsensä myöntämää, joten mitään jälkikäteen keksittyjä asioita nämä eivät ole. Siinäkin mielessä on hyvin ironista sanoa, että neuropsykiatrisesti oireilevat ihmiset eivät ole "mitään Einsteinejä".

T. Matematiikan ope, jonka puoliso "vain" päiväkodin täti

Einstein menestyi aina koulussa hyvin. Jostain syystä moni levittää virheellisiä väitteitä siitä, että hän olisi ollut erityislapsi.

Einsteinin puhe kehittyi myöhään kaikilla mittakaavoilla, hän ei osallistunut pihaleikkeihin toisten lasten kanssa, hän sai vielä ensimmäiselle kahdella koululuokalla väkivaltaisia raivokohtauksia (ja ennen kouluikää oli väkivaltainen mm. siskoaan ja kotiopettajaa kohtaan). Nämä eivät ole mitään mielipidekysymyksiä. Ihan poikkeuksetta Einstein olisi nykymaailmassa ollut erityislapsi alle kouluikäisenä ja ensimmäisillä koululuokillaan.

Hän menestyi hyvin koulussa kuitenkin. Erityislapsi (=erityistä tukea vaativa lapsi) ei ole kuitenkaan koulumenestykseen sidonnainen termi, vaan siihen kuinka paljon aikuisten tukea ja resursseja lapsi vaatii. Kirkkaasti suurin osa erityistä tukea vaativista lapsista ovat sellaisia, jotka tarvitsevat sosiaalisiin taitoihin ja tunnesäätelyyn aikuisen tukea - aivan niin kuin Einstein.

Nämä ovat ihan faktoja, joissa ei ole epäilyksen vaaraa. Löydät nämä Einsteinin omista muistiinpanoista ja siskonsa haastatteluistakin. Einsteiniä myös kiusattiin isompana koululaisena uskonnollisessa koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tämän tästä esillä tutkimustuloksia, joiden mukaan varhaiskasvatuksen piirissä olleet lapset menestyvät paremmin koulussa ja koko elämässä kuin ne, joita on hoidettu kotona. Esitellään vertailulukuja, joissa tarkastellaan erilaisissa motorisissa ja tiedollisissa testeissä selviytymistä, yhteistyökyvyn ja kielellisen sekä matemaattisen osaamisen kehittymistä jne.

Ja sitten joku varhaiskasvattaja on sitä mieltä, että älkää tuoko lapsianne hoitoon.

Onko ihan oikein, että hoitajalla on oikeus sanella vanhemmille, millaisen tulevaisuuden lapsi saa?

Itse varhaiskasvatuksen työntekijänä en ehdottomasti vienyt lapsiani päivähoitoon kuin vasta 5-6-vuotiaina. 5-vuotiaanakin oli vain kerho, 6v eskari. Vanhempi saa kotonakin kasvatettua järkevän, osaavan ja fiksun pikku ihmisen ilman varhaiskasvatusta, jos vain HALUAA! (Pl. mielenterveydelliset ongelmat ja elämänhallinnan ongelmat). Meininki on päiväkodissa pelkkää säilömistä, sarjatulella tykittämistä ja pelkkää aikataulutettua siirtymää paikasta toiseen, resurssipulaa jne. Ryhmää terrorisoi 1-3 erityislasta jotka saa pakosta kaiken huomion, ettei vaan satu mitään vakavaa.

Työssäkäyvien lapset eivät ikinä lopu, joten töitä kyllä on, vaikka nämä kotona olevat vanhemmat lyhentäisivätkin lastensa hoitopäiviä ja välillä antaisivat lapsilleenkin vapaapäiviä hoidosta. Säälittää lapset, jotka ovat paikalla jo ennen kuin itse tulen töihin ja vielä jäävät hoitoon kun työpäiväni on ohi. Ja itsekin olen aivan poikki siitä metelistä ja erityistarpeisista lapsista, ja vaikka kuinka yrittää jakaa huomiota ja läsnäoloa muillekin, niin ei riitä.

Alanvaihto on yleistä, sama itsellä mielessä. Työhän sinällään lasten parissa olisi antoisaa jos resurssit olisivat kohdillaan.

Suurin osa perheistä on kivoja, vanhemmat ymmärtäväisiä ja maalaisjärjellä varustettuja. Sitten on niitä, joiden pirkko-petteriä pitäisi palvoa ja mennä hänen pillinsä mukaan, ja vanhemmat nousevat heti takajaloilleen kun esittää pientäkin kehittämisehdotusta hyvässä hengessä. Täytyy sanoa, että asiakaspalvelutyötä tämäkin on, tulee monenlaista vastaan. Poikkeuksena se, että samaa asiakasta pitää kestää montakin vuotta.

Anteeksi avautumiseni, pitäisi kai nöyränä ryömiä liinavaatekaappiin järjestelemään lakanoita kun on aikaa. Hah.

Lapseni päiväkodissa on tänään 4 lasta ja 2 hoitajaa. Ihme, jos ei ole aikaa järjestellä kaappeja.

Serkkuni vie 2v. esikoisen joka päivä hoitoon 8t kun on vauvan kanssa kotona. Ei kuulemma pärjää 2 lapsen kanssa ja arki hankalaa. Mutta odottaa tottakai että päiväkodissa hoitaja saa monen lapsen kanssa tehtyä vaikka mitä. Aika ristiriitaista. Elävät tuilla eli hoito ilmaista.

Tämä juttu kertoo minusta tällaisista vanhemmista, joista subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa lapsen hoitoon vientiä aina kuin mahdollista. Jos minun lähipiirissä on näitä jo muutama niin eivät superharvinaisia ole.

Esimerkki: lapsi viedään hoitoon vaikka nuha. Soitetaan hakemaan kotiin. Äiti menee bussilla molempien kipeiden lasten kanssa mummolaan, koska kotona ei voi olla 2 lapsen kanssa koko päivää.

Esimerkki: lapsi 1,5v temppuilee syödessä. Isoäiti pyydetään joka päivä viihdyttämään lasta että äiti saa syötettyä lapsen. Tai äiti sujauttaa ruokaa lapsen suuhun hänen leikkiessä/juostessa ohi.

Esimerkki: vanhemmat saavat vauvan. Eivät uskalla kylvettää. Isoäiti käy monta kertaa viikossa kylvettämässä ensimmäiset 8kk.

Voi näitä olisi minulla vaikka kuinka paljon.

Tiedätkö, yhä useampi vanhempi työskentelee nykyään kotona ja lapsi viedään päiväkotiin hoitoon siksi ajaksi ja käydään työpaikalla/pääkonttorilla muutaman kerran vuodessa tai kuukaudessä ja se voi olla jopa 1000 km päässä. Samoin monet pienyrittäjät, kun ainakin Helsingissä työtilat maksavat tuhansia euroja kuukaudessa.

Juuri sinunkaltaisten takia jouduin lapsen päiväkodissa hoitajan "puhutteluun" kun kuulema naapurin mukaan vain makoilen sohvalla ja lapsi päiväkodissa. Lopulta hiljeni, kun annoin asian päiväkodin johtajan hoidettavaksi.