Päiväkodin aikuisia ihmetyttää, kuinka vanhemmat eivät usein jaksa olla vanhempia lapsilleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esiopetuksessa, että sikäli sinne on pakko lapsi tuoda ja jos alkaa poissaoloja olemaan niin lasuhan siitä syntyy. Esiopetus kuuluu oppivelvollisuuden piiriin.

Mutta esiopetusaika on 4 tuntia päivässä, ja se on siis perheille ilmaista, perusopetusta kun on.

Mutta toki varhaiskasvatusta on tarjolla mikäli perheellä on hoidon tarvetta. Kyllä se järjestelmän kuppaaminen loppuu kun lapsi menee kouluun. Usein nämä loma-aikoina päiväkodissa pyörivät eskarit ovat niitä nepsyjä. On siis haastavaa käytöstä, adhd:ta, tunne-elämän haastetta jne.

Ja kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä, ei tarvitse olla Einstein tajutakseen että kotona tuilla elävä vanhempi on myös nepsyaikuinen, eikä oikein suoriudu normaali arjesta ja menettää heti hermonsa haastavan lapsen kanssa, ja pahimmassa tapauksessa karjuu tai käy käsiksi.

Päiväkodissa kuitenkin nämä nepsykät saavat turvalliset rajat ja säännöt koskevat ryhmässä myös heitä, joten oppivat pakolla sosiaalisiksi ja ammatillinen varhaiskasvatuksen opettaja osaa kyllä suhtautua näihin lapsiin siten, että lapset saavat kokemuksen onnistumisesta, oppimisesta ja riittävyydestä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että osan lapsista on todellakin parempi olka päivähoidossa kuin kotona osaamattoman ja väsyneen ja pahimmillaan aggressiivisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Jos oikeasti olisit varhaiskasvatuksen esiopettaja niin tietäisit ettei esiopetus ole pakollista vaan velvoittavaa. Poissaolo esiopetuksesta ei ole lasun aihe.

Jaa, no me olemme saaneet ohjeen varhaiskasvstudpäälliköltä, tehdä automaattisesti lastensuojeluilmoituksen kun oppilas on ollut 25% poissa esiopetuksesta. 25% 197 päivästä tekee n 50 päivää, eli 10 viikkoa. Toki lasua edeltää yhteistyö vanhempien kanssa ja kehoitukset tuoda lapsi eskariin. Jos kaikesta huolimatta vanhemman elämänhallinta on sitä luokkaa, ettei pysty huolehtimaan lapsen koulunkäynnistä, niin onhan siinä jo aihetta huoleen. Kyllä se lasun tekeminen näissä tapauksissa on ihan velvollisuutemme työn puolesta.

Ja minulla ei ole mitään tarvetta esiintyä täällä minään, mitä en oikeasti olisi. Kerroin vain oman näkemykseni esiopettajana asiasta.

Kyllä ne päällikötkin laittomuuksia tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esiopetuksessa, että sikäli sinne on pakko lapsi tuoda ja jos alkaa poissaoloja olemaan niin lasuhan siitä syntyy. Esiopetus kuuluu oppivelvollisuuden piiriin.

Mutta esiopetusaika on 4 tuntia päivässä, ja se on siis perheille ilmaista, perusopetusta kun on.

Mutta toki varhaiskasvatusta on tarjolla mikäli perheellä on hoidon tarvetta. Kyllä se järjestelmän kuppaaminen loppuu kun lapsi menee kouluun. Usein nämä loma-aikoina päiväkodissa pyörivät eskarit ovat niitä nepsyjä. On siis haastavaa käytöstä, adhd:ta, tunne-elämän haastetta jne.

Ja kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä, ei tarvitse olla Einstein tajutakseen että kotona tuilla elävä vanhempi on myös nepsyaikuinen, eikä oikein suoriudu normaali arjesta ja menettää heti hermonsa haastavan lapsen kanssa, ja pahimmassa tapauksessa karjuu tai käy käsiksi.

Päiväkodissa kuitenkin nämä nepsykät saavat turvalliset rajat ja säännöt koskevat ryhmässä myös heitä, joten oppivat pakolla sosiaalisiksi ja ammatillinen varhaiskasvatuksen opettaja osaa kyllä suhtautua näihin lapsiin siten, että lapset saavat kokemuksen onnistumisesta, oppimisesta ja riittävyydestä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että osan lapsista on todellakin parempi olka päivähoidossa kuin kotona osaamattoman ja väsyneen ja pahimmillaan aggressiivisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Jos oikeasti olisit varhaiskasvatuksen esiopettaja niin tietäisit ettei esiopetus ole pakollista vaan velvoittavaa. Poissaolo esiopetuksesta ei ole lasun aihe.

Jaa, no me olemme saaneet ohjeen varhaiskasvstudpäälliköltä, tehdä automaattisesti lastensuojeluilmoituksen kun oppilas on ollut 25% poissa esiopetuksesta. 25% 197 päivästä tekee n 50 päivää, eli 10 viikkoa. Toki lasua edeltää yhteistyö vanhempien kanssa ja kehoitukset tuoda lapsi eskariin. Jos kaikesta huolimatta vanhemman elämänhallinta on sitä luokkaa, ettei pysty huolehtimaan lapsen koulunkäynnistä, niin onhan siinä jo aihetta huoleen. Kyllä se lasun tekeminen näissä tapauksissa on ihan velvollisuutemme työn puolesta.

Ja minulla ei ole mitään tarvetta esiintyä täällä minään, mitä en oikeasti olisi. Kerroin vain oman näkemykseni esiopettajana asiasta.

Se on kehotus, ei kehoitus. Et ole mikään opettaja kun et osaa edes kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin päiväkodin aikuisena vain 3 ohjetta vanhemmille:

1 Lapsi ei tarvitse virikkeitä 6.30-17 joka päivä.

2. Lapsi tarvitsee lomaa siinä missä aikuinenkin.

3. Jos et jaksa hoitaa jo olemassa olevaa lastasi itse niin älä tee lisää.

Vanhemmuus ei ole tutkinto ,siihen oppii vain olemalla lapsen kanssa.

... ja koska vanhemmuus ei ole tutkinto, ei siitä jaeta arvosanojakaan. Lasten vanhempien huonouden tai paremmuuden pisteyttäminen, mielenterveyden, vireystilan tai vuorokauden tuntien käytön arviointi ei ole päiväkodin työntekijän tehtävä. Vanhemmat ovat päiväkodin työntekijöiden työnantajia ja heitä kohdellaan kunnioittavasti.

Itse asiassa meillä ON velvollisuus arvioida lasten kasvuympäristön kokonaistilannetta, tehdä yhteistyötä neuvolan ja sosiaalipalvelujen kanssa ja tehdä ls-ilmoitus, jos huoli herää.

Vanhemmuus ei kuitenkaan ole tutkinto, joten vanhemmuutta te ette voi arvioida.

Me emme ainakaan osallistu teidän arviointeihin.

Vanhemmuus ei ole tutkinto, mutta lastentarhan opettajalla ON yliopistotason tutkinto lasten kasvattamisesta. Silti nämä ammattikasvattajat huutavat täällä kuorossa, että älä nyt vaan sitä ongelmalastasi meille tuo, kasvatteleppa kotona vaan. Voiko lääkärikin sanoa, että älä nyt vaan sitä tyrääsi tänne tuo, leikkapa nyt ihan vaan itse. Miksi ihmeessä joku opiskelee vuosien tutkinnon kasvatuksesta jos ei kerran huvita auttaa niitä perheitä joilla siinä on haasteita?

Sivusta aloin pohtimaan että pitäisikö enemmän panostaa perhetyöhön mikä tapahtuisi kotona? Aika monella tuntuu olevan haasteita lapsenkasvatuksessa mikä vaikuttaa voimavaroihin. Ei ne vanhemmat opi selviytymään arjesta kotona jos lapsi päivät päiväkodissa. Eikö maalaisjärjellä ajateltuna tarvita kotiin tukea ja mallitusta miten toimitaan uhmaikäisen kanssa?

Kyllä,pitäis panostaa sinne kotiin nykyistä enemmän,mutta ei sitä väkisellä kannata tehdä. Suurin osa vanhemmista on valitettavasti sitä mieltä ,että enemmän heitä auttaa kun lapsi on 9 tuntia päiväkodissa ja apua otettaisiin vastaan vain viikonloppuna ja sekin niin ,että lapset viedään hoitajan toimesta harrastuksiin/ulkoilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esiopetuksessa, että sikäli sinne on pakko lapsi tuoda ja jos alkaa poissaoloja olemaan niin lasuhan siitä syntyy. Esiopetus kuuluu oppivelvollisuuden piiriin.

Mutta esiopetusaika on 4 tuntia päivässä, ja se on siis perheille ilmaista, perusopetusta kun on.

Mutta toki varhaiskasvatusta on tarjolla mikäli perheellä on hoidon tarvetta. Kyllä se järjestelmän kuppaaminen loppuu kun lapsi menee kouluun. Usein nämä loma-aikoina päiväkodissa pyörivät eskarit ovat niitä nepsyjä. On siis haastavaa käytöstä, adhd:ta, tunne-elämän haastetta jne.

Ja kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä, ei tarvitse olla Einstein tajutakseen että kotona tuilla elävä vanhempi on myös nepsyaikuinen, eikä oikein suoriudu normaali arjesta ja menettää heti hermonsa haastavan lapsen kanssa, ja pahimmassa tapauksessa karjuu tai käy käsiksi.

Päiväkodissa kuitenkin nämä nepsykät saavat turvalliset rajat ja säännöt koskevat ryhmässä myös heitä, joten oppivat pakolla sosiaalisiksi ja ammatillinen varhaiskasvatuksen opettaja osaa kyllä suhtautua näihin lapsiin siten, että lapset saavat kokemuksen onnistumisesta, oppimisesta ja riittävyydestä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että osan lapsista on todellakin parempi olka päivähoidossa kuin kotona osaamattoman ja väsyneen ja pahimmillaan aggressiivisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Jos oikeasti olisit varhaiskasvatuksen esiopettaja niin tietäisit ettei esiopetus ole pakollista vaan velvoittavaa. Poissaolo esiopetuksesta ei ole lasun aihe.

Jaa, no me olemme saaneet ohjeen varhaiskasvstudpäälliköltä, tehdä automaattisesti lastensuojeluilmoituksen kun oppilas on ollut 25% poissa esiopetuksesta. 25% 197 päivästä tekee n 50 päivää, eli 10 viikkoa. Toki lasua edeltää yhteistyö vanhempien kanssa ja kehoitukset tuoda lapsi eskariin. Jos kaikesta huolimatta vanhemman elämänhallinta on sitä luokkaa, ettei pysty huolehtimaan lapsen koulunkäynnistä, niin onhan siinä jo aihetta huoleen. Kyllä se lasun tekeminen näissä tapauksissa on ihan velvollisuutemme työn puolesta.

Ja minulla ei ole mitään tarvetta esiintyä täällä minään, mitä en oikeasti olisi. Kerroin vain oman näkemykseni esiopettajana asiasta.

Se on kehotus, ei kehoitus. Et ole mikään opettaja kun et osaa edes kirjoittaa.

Ei opettajan tarvitse itse osata. Sen täytyy vain osata opettaa. Etkö sitä edes tiennyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin päiväkodin aikuisena vain 3 ohjetta vanhemmille:

1 Lapsi ei tarvitse virikkeitä 6.30-17 joka päivä.

2. Lapsi tarvitsee lomaa siinä missä aikuinenkin.

3. Jos et jaksa hoitaa jo olemassa olevaa lastasi itse niin älä tee lisää.

Vanhemmuus ei ole tutkinto ,siihen oppii vain olemalla lapsen kanssa.

... ja koska vanhemmuus ei ole tutkinto, ei siitä jaeta arvosanojakaan. Lasten vanhempien huonouden tai paremmuuden pisteyttäminen, mielenterveyden, vireystilan tai vuorokauden tuntien käytön arviointi ei ole päiväkodin työntekijän tehtävä. Vanhemmat ovat päiväkodin työntekijöiden työnantajia ja heitä kohdellaan kunnioittavasti.

Itse asiassa meillä ON velvollisuus arvioida lasten kasvuympäristön kokonaistilannetta, tehdä yhteistyötä neuvolan ja sosiaalipalvelujen kanssa ja tehdä ls-ilmoitus, jos huoli herää.

Vanhemmuus ei kuitenkaan ole tutkinto, joten vanhemmuutta te ette voi arvioida.

Me emme ainakaan osallistu teidän arviointeihin.

Vanhemmuus ei ole tutkinto, mutta lastentarhan opettajalla ON yliopistotason tutkinto lasten kasvattamisesta. Silti nämä ammattikasvattajat huutavat täällä kuorossa, että älä nyt vaan sitä ongelmalastasi meille tuo, kasvatteleppa kotona vaan. Voiko lääkärikin sanoa, että älä nyt vaan sitä tyrääsi tänne tuo, leikkapa nyt ihan vaan itse. Miksi ihmeessä joku opiskelee vuosien tutkinnon kasvatuksesta jos ei kerran huvita auttaa niitä perheitä joilla siinä on haasteita?

Sivusta aloin pohtimaan että pitäisikö enemmän panostaa perhetyöhön mikä tapahtuisi kotona? Aika monella tuntuu olevan haasteita lapsenkasvatuksessa mikä vaikuttaa voimavaroihin. Ei ne vanhemmat opi selviytymään arjesta kotona jos lapsi päivät päiväkodissa. Eikö maalaisjärjellä ajateltuna tarvita kotiin tukea ja mallitusta miten toimitaan uhmaikäisen kanssa?

Kyllä,pitäis panostaa sinne kotiin nykyistä enemmän,mutta ei sitä väkisellä kannata tehdä. Suurin osa vanhemmista on valitettavasti sitä mieltä ,että enemmän heitä auttaa kun lapsi on 9 tuntia päiväkodissa ja apua otettaisiin vastaan vain viikonloppuna ja sekin niin ,että lapset viedään hoitajan toimesta harrastuksiin/ulkoilemaan.

Tässä kirjoittaa joku, joka ei osaa laittaa välilyöntiä koskaan oikein pilkun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin päiväkodin aikuisena vain 3 ohjetta vanhemmille:

1 Lapsi ei tarvitse virikkeitä 6.30-17 joka päivä.

2. Lapsi tarvitsee lomaa siinä missä aikuinenkin.

3. Jos et jaksa hoitaa jo olemassa olevaa lastasi itse niin älä tee lisää.

Vanhemmuus ei ole tutkinto ,siihen oppii vain olemalla lapsen kanssa.

... ja koska vanhemmuus ei ole tutkinto, ei siitä jaeta arvosanojakaan. Lasten vanhempien huonouden tai paremmuuden pisteyttäminen, mielenterveyden, vireystilan tai vuorokauden tuntien käytön arviointi ei ole päiväkodin työntekijän tehtävä. Vanhemmat ovat päiväkodin työntekijöiden työnantajia ja heitä kohdellaan kunnioittavasti.

Itse asiassa meillä ON velvollisuus arvioida lasten kasvuympäristön kokonaistilannetta, tehdä yhteistyötä neuvolan ja sosiaalipalvelujen kanssa ja tehdä ls-ilmoitus, jos huoli herää.

Vanhemmuus ei kuitenkaan ole tutkinto, joten vanhemmuutta te ette voi arvioida.

Me emme ainakaan osallistu teidän arviointeihin.

Vanhemmuus ei ole tutkinto, mutta lastentarhan opettajalla ON yliopistotason tutkinto lasten kasvattamisesta. Silti nämä ammattikasvattajat huutavat täällä kuorossa, että älä nyt vaan sitä ongelmalastasi meille tuo, kasvatteleppa kotona vaan. Voiko lääkärikin sanoa, että älä nyt vaan sitä tyrääsi tänne tuo, leikkapa nyt ihan vaan itse. Miksi ihmeessä joku opiskelee vuosien tutkinnon kasvatuksesta jos ei kerran huvita auttaa niitä perheitä joilla siinä on haasteita?

Sivusta aloin pohtimaan että pitäisikö enemmän panostaa perhetyöhön mikä tapahtuisi kotona? Aika monella tuntuu olevan haasteita lapsenkasvatuksessa mikä vaikuttaa voimavaroihin. Ei ne vanhemmat opi selviytymään arjesta kotona jos lapsi päivät päiväkodissa. Eikö maalaisjärjellä ajateltuna tarvita kotiin tukea ja mallitusta miten toimitaan uhmaikäisen kanssa?

Kyllä,pitäis panostaa sinne kotiin nykyistä enemmän,mutta ei sitä väkisellä kannata tehdä. Suurin osa vanhemmista on valitettavasti sitä mieltä ,että enemmän heitä auttaa kun lapsi on 9 tuntia päiväkodissa ja apua otettaisiin vastaan vain viikonloppuna ja sekin niin ,että lapset viedään hoitajan toimesta harrastuksiin/ulkoilemaan.

Tärkein tukimuotohan se monille tuntuu olevan, että kunnalta saataisiin ilmainen piika siivoamaan perheen vessaa. Kaveri oli lapsiperheiden kotipalvelussa aikanaan töissä. Tukihan on tarkoitettu perheille, joilla on elämässä kriisi, vaikka äidilla jalka poikki tai kerralla syntyikin kolmoset ja apukäsiä tarvitaan. Toisinaan kotipalvelu on sitten perheissä, joissa ei jakseta. Kaveri kertoi, että siellä ne äidit makasivat koko käynnin ajan, isäkin oli kotona, mutta kumpikaan ei sille vauvalle saanut velliä tehdyksi, piti kunnalta tulla syöttämään lapsi aamuisin. Toiset olettavat, etta kunnalta tulee joku toimittamaan lasta kouluun, kun itse ei saada lasta ylös aamuisin ja puettua, niin kunnan piika tulee herättämään lapsen. Näissä siis vanhemmat kotona, ei kyse siitä, että lapsi ei itsekseen suoriudu.

Vierailija kirjoitti:

Kuka nämä nykyiset nuoret pari- ja kolmikymppiset vanhemmat on kasvattanut? Pitäisikö miettiä mitä virheitä heidän kasvatuksessaan on tehty? Millaisissa oloissa he ovat kasvaneet?

Vähän ohis, mutta mua on kasvattaneet kaksi lamaa. Kun vanhemmilla on jatkuva taloudellinen stressi niskassa ja lapsiin kohdistuvista resursseista leikataan, niin lapsikin tuntee sen nahassaan. Oli pakko olla ja oppia pärjäämään yksin, ilman aikuisten läsnäoloa ja tukea. Nyt ajatus omasta lapsenteosta ahdistaa, enkä tiedä tulenko jälkikasvua tekemään. En ole henkiseltä jaksamiselta sitä kanttia, että se olisi mitenkään fiksua + pelkään jatkuvasti maailmaa ja sen tilaa, onnistuisin luomaan vain häirikkömukuloita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin päiväkodin aikuisena vain 3 ohjetta vanhemmille:

1 Lapsi ei tarvitse virikkeitä 6.30-17 joka päivä.

2. Lapsi tarvitsee lomaa siinä missä aikuinenkin.

3. Jos et jaksa hoitaa jo olemassa olevaa lastasi itse niin älä tee lisää.

Vanhemmuus ei ole tutkinto ,siihen oppii vain olemalla lapsen kanssa.

... ja koska vanhemmuus ei ole tutkinto, ei siitä jaeta arvosanojakaan. Lasten vanhempien huonouden tai paremmuuden pisteyttäminen, mielenterveyden, vireystilan tai vuorokauden tuntien käytön arviointi ei ole päiväkodin työntekijän tehtävä. Vanhemmat ovat päiväkodin työntekijöiden työnantajia ja heitä kohdellaan kunnioittavasti.

Itse asiassa meillä ON velvollisuus arvioida lasten kasvuympäristön kokonaistilannetta, tehdä yhteistyötä neuvolan ja sosiaalipalvelujen kanssa ja tehdä ls-ilmoitus, jos huoli herää.

Vanhemmuus ei kuitenkaan ole tutkinto, joten vanhemmuutta te ette voi arvioida.

Me emme ainakaan osallistu teidän arviointeihin.

Vanhemmuus ei ole tutkinto, mutta lastentarhan opettajalla ON yliopistotason tutkinto lasten kasvattamisesta. Silti nämä ammattikasvattajat huutavat täällä kuorossa, että älä nyt vaan sitä ongelmalastasi meille tuo, kasvatteleppa kotona vaan. Voiko lääkärikin sanoa, että älä nyt vaan sitä tyrääsi tänne tuo, leikkapa nyt ihan vaan itse. Miksi ihmeessä joku opiskelee vuosien tutkinnon kasvatuksesta jos ei kerran huvita auttaa niitä perheitä joilla siinä on haasteita?

Sivusta aloin pohtimaan että pitäisikö enemmän panostaa perhetyöhön mikä tapahtuisi kotona? Aika monella tuntuu olevan haasteita lapsenkasvatuksessa mikä vaikuttaa voimavaroihin. Ei ne vanhemmat opi selviytymään arjesta kotona jos lapsi päivät päiväkodissa. Eikö maalaisjärjellä ajateltuna tarvita kotiin tukea ja mallitusta miten toimitaan uhmaikäisen kanssa?

Kyllä,pitäis panostaa sinne kotiin nykyistä enemmän,mutta ei sitä väkisellä kannata tehdä. Suurin osa vanhemmista on valitettavasti sitä mieltä ,että enemmän heitä auttaa kun lapsi on 9 tuntia päiväkodissa ja apua otettaisiin vastaan vain viikonloppuna ja sekin niin ,että lapset viedään hoitajan toimesta harrastuksiin/ulkoilemaan.

Tässä kirjoittaa joku, joka ei osaa laittaa välilyöntiä koskaan oikein pilkun kanssa.

Ja sinä lienet palstan pilkkuhullu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esiopetuksessa, että sikäli sinne on pakko lapsi tuoda ja jos alkaa poissaoloja olemaan niin lasuhan siitä syntyy. Esiopetus kuuluu oppivelvollisuuden piiriin.

Mutta esiopetusaika on 4 tuntia päivässä, ja se on siis perheille ilmaista, perusopetusta kun on.

Mutta toki varhaiskasvatusta on tarjolla mikäli perheellä on hoidon tarvetta. Kyllä se järjestelmän kuppaaminen loppuu kun lapsi menee kouluun. Usein nämä loma-aikoina päiväkodissa pyörivät eskarit ovat niitä nepsyjä. On siis haastavaa käytöstä, adhd:ta, tunne-elämän haastetta jne.

Ja kun nämä ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä, ei tarvitse olla Einstein tajutakseen että kotona tuilla elävä vanhempi on myös nepsyaikuinen, eikä oikein suoriudu normaali arjesta ja menettää heti hermonsa haastavan lapsen kanssa, ja pahimmassa tapauksessa karjuu tai käy käsiksi.

Päiväkodissa kuitenkin nämä nepsykät saavat turvalliset rajat ja säännöt koskevat ryhmässä myös heitä, joten oppivat pakolla sosiaalisiksi ja ammatillinen varhaiskasvatuksen opettaja osaa kyllä suhtautua näihin lapsiin siten, että lapset saavat kokemuksen onnistumisesta, oppimisesta ja riittävyydestä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että osan lapsista on todellakin parempi olka päivähoidossa kuin kotona osaamattoman ja väsyneen ja pahimmillaan aggressiivisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Jos oikeasti olisit varhaiskasvatuksen esiopettaja niin tietäisit ettei esiopetus ole pakollista vaan velvoittavaa. Poissaolo esiopetuksesta ei ole lasun aihe.

Eskarin poissaolot, neuvolakäyntien väliin jättäminen jne. ovat tyypillisiä lasun aiheita. Tyypillisesti näissä ei ole kyse siitä, että lapsen tarpeet on hoidettu esim. yksityisellä, vaan pelkästään vanhemman elämänhallinnan puutteista.

Kyllä. Nythän on koronan takia siirretty neuvolan ja hammashoidon henkilökuntaa muihin töihin, jolloin käyntejä jää väistämättä väliin kun aikoja ei anneta. Varmasti väliin jääneistä ajoista tullaan kuitenkin rankaisemaan huoltajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin päiväkodin aikuisena vain 3 ohjetta vanhemmille:

1 Lapsi ei tarvitse virikkeitä 6.30-17 joka päivä.

2. Lapsi tarvitsee lomaa siinä missä aikuinenkin.

3. Jos et jaksa hoitaa jo olemassa olevaa lastasi itse niin älä tee lisää.

Vanhemmuus ei ole tutkinto ,siihen oppii vain olemalla lapsen kanssa.

... ja koska vanhemmuus ei ole tutkinto, ei siitä jaeta arvosanojakaan. Lasten vanhempien huonouden tai paremmuuden pisteyttäminen, mielenterveyden, vireystilan tai vuorokauden tuntien käytön arviointi ei ole päiväkodin työntekijän tehtävä. Vanhemmat ovat päiväkodin työntekijöiden työnantajia ja heitä kohdellaan kunnioittavasti.

Itse asiassa meillä ON velvollisuus arvioida lasten kasvuympäristön kokonaistilannetta, tehdä yhteistyötä neuvolan ja sosiaalipalvelujen kanssa ja tehdä ls-ilmoitus, jos huoli herää.

Vanhemmuus ei kuitenkaan ole tutkinto, joten vanhemmuutta te ette voi arvioida.

Me emme ainakaan osallistu teidän arviointeihin.

Vanhemmuus ei ole tutkinto, mutta lastentarhan opettajalla ON yliopistotason tutkinto lasten kasvattamisesta. Silti nämä ammattikasvattajat huutavat täällä kuorossa, että älä nyt vaan sitä ongelmalastasi meille tuo, kasvatteleppa kotona vaan. Voiko lääkärikin sanoa, että älä nyt vaan sitä tyrääsi tänne tuo, leikkapa nyt ihan vaan itse. Miksi ihmeessä joku opiskelee vuosien tutkinnon kasvatuksesta jos ei kerran huvita auttaa niitä perheitä joilla siinä on haasteita?

Sivusta aloin pohtimaan että pitäisikö enemmän panostaa perhetyöhön mikä tapahtuisi kotona? Aika monella tuntuu olevan haasteita lapsenkasvatuksessa mikä vaikuttaa voimavaroihin. Ei ne vanhemmat opi selviytymään arjesta kotona jos lapsi päivät päiväkodissa. Eikö maalaisjärjellä ajateltuna tarvita kotiin tukea ja mallitusta miten toimitaan uhmaikäisen kanssa?

Kyllä,pitäis panostaa sinne kotiin nykyistä enemmän,mutta ei sitä väkisellä kannata tehdä. Suurin osa vanhemmista on valitettavasti sitä mieltä ,että enemmän heitä auttaa kun lapsi on 9 tuntia päiväkodissa ja apua otettaisiin vastaan vain viikonloppuna ja sekin niin ,että lapset viedään hoitajan toimesta harrastuksiin/ulkoilemaan.

Tärkein tukimuotohan se monille tuntuu olevan, että kunnalta saataisiin ilmainen piika siivoamaan perheen vessaa. Kaveri oli lapsiperheiden kotipalvelussa aikanaan töissä. Tukihan on tarkoitettu perheille, joilla on elämässä kriisi, vaikka äidilla jalka poikki tai kerralla syntyikin kolmoset ja apukäsiä tarvitaan. Toisinaan kotipalvelu on sitten perheissä, joissa ei jakseta. Kaveri kertoi, että siellä ne äidit makasivat koko käynnin ajan, isäkin oli kotona, mutta kumpikaan ei sille vauvalle saanut velliä tehdyksi, piti kunnalta tulla syöttämään lapsi aamuisin. Toiset olettavat, etta kunnalta tulee joku toimittamaan lasta kouluun, kun itse ei saada lasta ylös aamuisin ja puettua, niin kunnan piika tulee herättämään lapsen. Näissä siis vanhemmat kotona, ei kyse siitä, että lapsi ei itsekseen suoriudu.

Eli kaverisi kertomasta päätellen vanhemmilla on taustalla masennusta ja/tai uupumusta, jos eivät edes sängystä pääse ylös. Millaista apua kaverisi mielestä hänen olisi pitänyt tarjota, jos ei käytännön apua arjessa? Lääkäriltä toki saa esim. lääkityksen ja terapialähetteen, mutta ei niillä ykskaks korjata kaikkea. Siinä vaiheessa se arjen apu olisi tärkeää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin päiväkodin aikuisena vain 3 ohjetta vanhemmille:

1 Lapsi ei tarvitse virikkeitä 6.30-17 joka päivä.

2. Lapsi tarvitsee lomaa siinä missä aikuinenkin.

3. Jos et jaksa hoitaa jo olemassa olevaa lastasi itse niin älä tee lisää.

Vanhemmuus ei ole tutkinto ,siihen oppii vain olemalla lapsen kanssa.

... ja koska vanhemmuus ei ole tutkinto, ei siitä jaeta arvosanojakaan. Lasten vanhempien huonouden tai paremmuuden pisteyttäminen, mielenterveyden, vireystilan tai vuorokauden tuntien käytön arviointi ei ole päiväkodin työntekijän tehtävä. Vanhemmat ovat päiväkodin työntekijöiden työnantajia ja heitä kohdellaan kunnioittavasti.

Itse asiassa meillä ON velvollisuus arvioida lasten kasvuympäristön kokonaistilannetta, tehdä yhteistyötä neuvolan ja sosiaalipalvelujen kanssa ja tehdä ls-ilmoitus, jos huoli herää.

Vanhemmuus ei kuitenkaan ole tutkinto, joten vanhemmuutta te ette voi arvioida.

Me emme ainakaan osallistu teidän arviointeihin.

Vanhemmuus ei ole tutkinto, mutta lastentarhan opettajalla ON yliopistotason tutkinto lasten kasvattamisesta. Silti nämä ammattikasvattajat huutavat täällä kuorossa, että älä nyt vaan sitä ongelmalastasi meille tuo, kasvatteleppa kotona vaan. Voiko lääkärikin sanoa, että älä nyt vaan sitä tyrääsi tänne tuo, leikkapa nyt ihan vaan itse. Miksi ihmeessä joku opiskelee vuosien tutkinnon kasvatuksesta jos ei kerran huvita auttaa niitä perheitä joilla siinä on haasteita?

Sivusta aloin pohtimaan että pitäisikö enemmän panostaa perhetyöhön mikä tapahtuisi kotona? Aika monella tuntuu olevan haasteita lapsenkasvatuksessa mikä vaikuttaa voimavaroihin. Ei ne vanhemmat opi selviytymään arjesta kotona jos lapsi päivät päiväkodissa. Eikö maalaisjärjellä ajateltuna tarvita kotiin tukea ja mallitusta miten toimitaan uhmaikäisen kanssa?

Kyllä,pitäis panostaa sinne kotiin nykyistä enemmän,mutta ei sitä väkisellä kannata tehdä. Suurin osa vanhemmista on valitettavasti sitä mieltä ,että enemmän heitä auttaa kun lapsi on 9 tuntia päiväkodissa ja apua otettaisiin vastaan vain viikonloppuna ja sekin niin ,että lapset viedään hoitajan toimesta harrastuksiin/ulkoilemaan.

Tärkein tukimuotohan se monille tuntuu olevan, että kunnalta saataisiin ilmainen piika siivoamaan perheen vessaa. Kaveri oli lapsiperheiden kotipalvelussa aikanaan töissä. Tukihan on tarkoitettu perheille, joilla on elämässä kriisi, vaikka äidilla jalka poikki tai kerralla syntyikin kolmoset ja apukäsiä tarvitaan. Toisinaan kotipalvelu on sitten perheissä, joissa ei jakseta. Kaveri kertoi, että siellä ne äidit makasivat koko käynnin ajan, isäkin oli kotona, mutta kumpikaan ei sille vauvalle saanut velliä tehdyksi, piti kunnalta tulla syöttämään lapsi aamuisin. Toiset olettavat, etta kunnalta tulee joku toimittamaan lasta kouluun, kun itse ei saada lasta ylös aamuisin ja puettua, niin kunnan piika tulee herättämään lapsen. Näissä siis vanhemmat kotona, ei kyse siitä, että lapsi ei itsekseen suoriudu.

80-luvulla vielä olikin tällaista tukea, että kunnalta tuli reipas ihminen auttamaan kodinhoidossa ja lasten hoidossa, kun vanhemmat eivät jostain syystä pärjänneet, ja tarvitsivat lepoa tai jotain muuta. Nykyään tarjottu apu olisi vaan jotain sohvalla istuskelua ja juttelua, ihan turhaa. Kyllä aika lailla jokainen aikuinen tietää, miten esim. siivotaan, mutta jos on masentunut ja/tai uupunut, ei voimia hommaan vaan ole. Siinä vaiheessa ei ole mitään apua siitä, että joku amatööri tulee tarkkailemaan ja neuvomaan, että vessa pestään vessaharjalla ja imurilla saa helposti leivänmurut pöydän alta. Paljon hyödyllisempää olisi, jos se vierailija tarttuisi itse vessaharjaan ja imuriin, ja antaisi uupuneelle hetken omaa hengähdysaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin päiväkodin aikuisena vain 3 ohjetta vanhemmille:

1 Lapsi ei tarvitse virikkeitä 6.30-17 joka päivä.

2. Lapsi tarvitsee lomaa siinä missä aikuinenkin.

3. Jos et jaksa hoitaa jo olemassa olevaa lastasi itse niin älä tee lisää.

Vanhemmuus ei ole tutkinto ,siihen oppii vain olemalla lapsen kanssa.

... ja koska vanhemmuus ei ole tutkinto, ei siitä jaeta arvosanojakaan. Lasten vanhempien huonouden tai paremmuuden pisteyttäminen, mielenterveyden, vireystilan tai vuorokauden tuntien käytön arviointi ei ole päiväkodin työntekijän tehtävä. Vanhemmat ovat päiväkodin työntekijöiden työnantajia ja heitä kohdellaan kunnioittavasti.

Itse asiassa meillä ON velvollisuus arvioida lasten kasvuympäristön kokonaistilannetta, tehdä yhteistyötä neuvolan ja sosiaalipalvelujen kanssa ja tehdä ls-ilmoitus, jos huoli herää.

Vanhemmuus ei kuitenkaan ole tutkinto, joten vanhemmuutta te ette voi arvioida.

Me emme ainakaan osallistu teidän arviointeihin.

Vanhemmuus ei ole tutkinto, mutta lastentarhan opettajalla ON yliopistotason tutkinto lasten kasvattamisesta. Silti nämä ammattikasvattajat huutavat täällä kuorossa, että älä nyt vaan sitä ongelmalastasi meille tuo, kasvatteleppa kotona vaan. Voiko lääkärikin sanoa, että älä nyt vaan sitä tyrääsi tänne tuo, leikkapa nyt ihan vaan itse. Miksi ihmeessä joku opiskelee vuosien tutkinnon kasvatuksesta jos ei kerran huvita auttaa niitä perheitä joilla siinä on haasteita?

Sivusta aloin pohtimaan että pitäisikö enemmän panostaa perhetyöhön mikä tapahtuisi kotona? Aika monella tuntuu olevan haasteita lapsenkasvatuksessa mikä vaikuttaa voimavaroihin. Ei ne vanhemmat opi selviytymään arjesta kotona jos lapsi päivät päiväkodissa. Eikö maalaisjärjellä ajateltuna tarvita kotiin tukea ja mallitusta miten toimitaan uhmaikäisen kanssa?

Kyllä,pitäis panostaa sinne kotiin nykyistä enemmän,mutta ei sitä väkisellä kannata tehdä. Suurin osa vanhemmista on valitettavasti sitä mieltä ,että enemmän heitä auttaa kun lapsi on 9 tuntia päiväkodissa ja apua otettaisiin vastaan vain viikonloppuna ja sekin niin ,että lapset viedään hoitajan toimesta harrastuksiin/ulkoilemaan.

Tärkein tukimuotohan se monille tuntuu olevan, että kunnalta saataisiin ilmainen piika siivoamaan perheen vessaa. Kaveri oli lapsiperheiden kotipalvelussa aikanaan töissä. Tukihan on tarkoitettu perheille, joilla on elämässä kriisi, vaikka äidilla jalka poikki tai kerralla syntyikin kolmoset ja apukäsiä tarvitaan. Toisinaan kotipalvelu on sitten perheissä, joissa ei jakseta. Kaveri kertoi, että siellä ne äidit makasivat koko käynnin ajan, isäkin oli kotona, mutta kumpikaan ei sille vauvalle saanut velliä tehdyksi, piti kunnalta tulla syöttämään lapsi aamuisin. Toiset olettavat, etta kunnalta tulee joku toimittamaan lasta kouluun, kun itse ei saada lasta ylös aamuisin ja puettua, niin kunnan piika tulee herättämään lapsen. Näissä siis vanhemmat kotona, ei kyse siitä, että lapsi ei itsekseen suoriudu.

Eli kaverisi kertomasta päätellen vanhemmilla on taustalla masennusta ja/tai uupumusta, jos eivät edes sängystä pääse ylös. Millaista apua kaverisi mielestä hänen olisi pitänyt tarjota, jos ei käytännön apua arjessa? Lääkäriltä toki saa esim. lääkityksen ja terapialähetteen, mutta ei niillä ykskaks korjata kaikkea. Siinä vaiheessa se arjen apu olisi tärkeää. 

 

Kotipalvelua saa max. 3kk n. 30h ajan. Jos kaksi vanhempaa on siinä kunnossa, että ei kykene itse vauvalleen velliä laittamaan, niin vauva tuskin voi asua kotona. Yhteiskunnalla ei ole resursseja käydä lasta ruokkimassa perheen kotona mahdollisesti vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin päiväkodin aikuisena vain 3 ohjetta vanhemmille:

1 Lapsi ei tarvitse virikkeitä 6.30-17 joka päivä.

2. Lapsi tarvitsee lomaa siinä missä aikuinenkin.

3. Jos et jaksa hoitaa jo olemassa olevaa lastasi itse niin älä tee lisää.

Vanhemmuus ei ole tutkinto ,siihen oppii vain olemalla lapsen kanssa.

... ja koska vanhemmuus ei ole tutkinto, ei siitä jaeta arvosanojakaan. Lasten vanhempien huonouden tai paremmuuden pisteyttäminen, mielenterveyden, vireystilan tai vuorokauden tuntien käytön arviointi ei ole päiväkodin työntekijän tehtävä. Vanhemmat ovat päiväkodin työntekijöiden työnantajia ja heitä kohdellaan kunnioittavasti.

Itse asiassa meillä ON velvollisuus arvioida lasten kasvuympäristön kokonaistilannetta, tehdä yhteistyötä neuvolan ja sosiaalipalvelujen kanssa ja tehdä ls-ilmoitus, jos huoli herää.

Vanhemmuus ei kuitenkaan ole tutkinto, joten vanhemmuutta te ette voi arvioida.

Me emme ainakaan osallistu teidän arviointeihin.

Vanhemmuus ei ole tutkinto, mutta lastentarhan opettajalla ON yliopistotason tutkinto lasten kasvattamisesta. Silti nämä ammattikasvattajat huutavat täällä kuorossa, että älä nyt vaan sitä ongelmalastasi meille tuo, kasvatteleppa kotona vaan. Voiko lääkärikin sanoa, että älä nyt vaan sitä tyrääsi tänne tuo, leikkapa nyt ihan vaan itse. Miksi ihmeessä joku opiskelee vuosien tutkinnon kasvatuksesta jos ei kerran huvita auttaa niitä perheitä joilla siinä on haasteita?

Sivusta aloin pohtimaan että pitäisikö enemmän panostaa perhetyöhön mikä tapahtuisi kotona? Aika monella tuntuu olevan haasteita lapsenkasvatuksessa mikä vaikuttaa voimavaroihin. Ei ne vanhemmat opi selviytymään arjesta kotona jos lapsi päivät päiväkodissa. Eikö maalaisjärjellä ajateltuna tarvita kotiin tukea ja mallitusta miten toimitaan uhmaikäisen kanssa?

Kyllä,pitäis panostaa sinne kotiin nykyistä enemmän,mutta ei sitä väkisellä kannata tehdä. Suurin osa vanhemmista on valitettavasti sitä mieltä ,että enemmän heitä auttaa kun lapsi on 9 tuntia päiväkodissa ja apua otettaisiin vastaan vain viikonloppuna ja sekin niin ,että lapset viedään hoitajan toimesta harrastuksiin/ulkoilemaan.

Tärkein tukimuotohan se monille tuntuu olevan, että kunnalta saataisiin ilmainen piika siivoamaan perheen vessaa. Kaveri oli lapsiperheiden kotipalvelussa aikanaan töissä. Tukihan on tarkoitettu perheille, joilla on elämässä kriisi, vaikka äidilla jalka poikki tai kerralla syntyikin kolmoset ja apukäsiä tarvitaan. Toisinaan kotipalvelu on sitten perheissä, joissa ei jakseta. Kaveri kertoi, että siellä ne äidit makasivat koko käynnin ajan, isäkin oli kotona, mutta kumpikaan ei sille vauvalle saanut velliä tehdyksi, piti kunnalta tulla syöttämään lapsi aamuisin. Toiset olettavat, etta kunnalta tulee joku toimittamaan lasta kouluun, kun itse ei saada lasta ylös aamuisin ja puettua, niin kunnan piika tulee herättämään lapsen. Näissä siis vanhemmat kotona, ei kyse siitä, että lapsi ei itsekseen suoriudu.

80-luvulla vielä olikin tällaista tukea, että kunnalta tuli reipas ihminen auttamaan kodinhoidossa ja lasten hoidossa, kun vanhemmat eivät jostain syystä pärjänneet, ja tarvitsivat lepoa tai jotain muuta. Nykyään tarjottu apu olisi vaan jotain sohvalla istuskelua ja juttelua, ihan turhaa. Kyllä aika lailla jokainen aikuinen tietää, miten esim. siivotaan, mutta jos on masentunut ja/tai uupunut, ei voimia hommaan vaan ole. Siinä vaiheessa ei ole mitään apua siitä, että joku amatööri tulee tarkkailemaan ja neuvomaan, että vessa pestään vessaharjalla ja imurilla saa helposti leivänmurut pöydän alta. Paljon hyödyllisempää olisi, jos se vierailija tarttuisi itse vessaharjaan ja imuriin, ja antaisi uupuneelle hetken omaa hengähdysaikaa.

Todellakin! Luulisi, että jo valmiiksi kuormittuneena ja stressaantuneena olisi vain lisäkuormitusta, jos tulisi joku sohvalle istumaan, ja jolle pitäisi sitten pitää seuraa ja keskustella vessaharjoista ja pölynimureista. Ihan painajaismaista! Kun kuvittelenkin, että esim. unenpuutteessa ja vauva-arjen pyörityksessä pitäisi vielä repiä jostain aikaa tuollaiseen...!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin päiväkodin aikuisena vain 3 ohjetta vanhemmille:

1 Lapsi ei tarvitse virikkeitä 6.30-17 joka päivä.

2. Lapsi tarvitsee lomaa siinä missä aikuinenkin.

3. Jos et jaksa hoitaa jo olemassa olevaa lastasi itse niin älä tee lisää.

Vanhemmuus ei ole tutkinto ,siihen oppii vain olemalla lapsen kanssa.

... ja koska vanhemmuus ei ole tutkinto, ei siitä jaeta arvosanojakaan. Lasten vanhempien huonouden tai paremmuuden pisteyttäminen, mielenterveyden, vireystilan tai vuorokauden tuntien käytön arviointi ei ole päiväkodin työntekijän tehtävä. Vanhemmat ovat päiväkodin työntekijöiden työnantajia ja heitä kohdellaan kunnioittavasti.

Itse asiassa meillä ON velvollisuus arvioida lasten kasvuympäristön kokonaistilannetta, tehdä yhteistyötä neuvolan ja sosiaalipalvelujen kanssa ja tehdä ls-ilmoitus, jos huoli herää.

Vanhemmuus ei kuitenkaan ole tutkinto, joten vanhemmuutta te ette voi arvioida.

Me emme ainakaan osallistu teidän arviointeihin.

Vanhemmuus ei ole tutkinto, mutta lastentarhan opettajalla ON yliopistotason tutkinto lasten kasvattamisesta. Silti nämä ammattikasvattajat huutavat täällä kuorossa, että älä nyt vaan sitä ongelmalastasi meille tuo, kasvatteleppa kotona vaan. Voiko lääkärikin sanoa, että älä nyt vaan sitä tyrääsi tänne tuo, leikkapa nyt ihan vaan itse. Miksi ihmeessä joku opiskelee vuosien tutkinnon kasvatuksesta jos ei kerran huvita auttaa niitä perheitä joilla siinä on haasteita?

Sivusta aloin pohtimaan että pitäisikö enemmän panostaa perhetyöhön mikä tapahtuisi kotona? Aika monella tuntuu olevan haasteita lapsenkasvatuksessa mikä vaikuttaa voimavaroihin. Ei ne vanhemmat opi selviytymään arjesta kotona jos lapsi päivät päiväkodissa. Eikö maalaisjärjellä ajateltuna tarvita kotiin tukea ja mallitusta miten toimitaan uhmaikäisen kanssa?

Kyllä,pitäis panostaa sinne kotiin nykyistä enemmän,mutta ei sitä väkisellä kannata tehdä. Suurin osa vanhemmista on valitettavasti sitä mieltä ,että enemmän heitä auttaa kun lapsi on 9 tuntia päiväkodissa ja apua otettaisiin vastaan vain viikonloppuna ja sekin niin ,että lapset viedään hoitajan toimesta harrastuksiin/ulkoilemaan.

Tärkein tukimuotohan se monille tuntuu olevan, että kunnalta saataisiin ilmainen piika siivoamaan perheen vessaa. Kaveri oli lapsiperheiden kotipalvelussa aikanaan töissä. Tukihan on tarkoitettu perheille, joilla on elämässä kriisi, vaikka äidilla jalka poikki tai kerralla syntyikin kolmoset ja apukäsiä tarvitaan. Toisinaan kotipalvelu on sitten perheissä, joissa ei jakseta. Kaveri kertoi, että siellä ne äidit makasivat koko käynnin ajan, isäkin oli kotona, mutta kumpikaan ei sille vauvalle saanut velliä tehdyksi, piti kunnalta tulla syöttämään lapsi aamuisin. Toiset olettavat, etta kunnalta tulee joku toimittamaan lasta kouluun, kun itse ei saada lasta ylös aamuisin ja puettua, niin kunnan piika tulee herättämään lapsen. Näissä siis vanhemmat kotona, ei kyse siitä, että lapsi ei itsekseen suoriudu.

Eli kaverisi kertomasta päätellen vanhemmilla on taustalla masennusta ja/tai uupumusta, jos eivät edes sängystä pääse ylös. Millaista apua kaverisi mielestä hänen olisi pitänyt tarjota, jos ei käytännön apua arjessa? Lääkäriltä toki saa esim. lääkityksen ja terapialähetteen, mutta ei niillä ykskaks korjata kaikkea. Siinä vaiheessa se arjen apu olisi tärkeää. 

 

Kotipalvelua saa max. 3kk n. 30h ajan. Jos kaksi vanhempaa on siinä kunnossa, että ei kykene itse vauvalleen velliä laittamaan, niin vauva tuskin voi asua kotona. Yhteiskunnalla ei ole resursseja käydä lasta ruokkimassa perheen kotona mahdollisesti vuosia.

Niin, ja siksi ideana kai olisi saada perheen arki toimimaan, ja auttaa heitä selviämään arjesta, kunnes tilanne helpottaa, vai kuinka? Sitähän ne avopuolen palvelut ovat, niiden on tarkoitus auttaa perhettä ennen kuin tilanne on niin paha, että lapset pitää ottaa huostaan tai edes sijoitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin päiväkodin aikuisena vain 3 ohjetta vanhemmille:

1 Lapsi ei tarvitse virikkeitä 6.30-17 joka päivä.

2. Lapsi tarvitsee lomaa siinä missä aikuinenkin.

3. Jos et jaksa hoitaa jo olemassa olevaa lastasi itse niin älä tee lisää.

Vanhemmuus ei ole tutkinto ,siihen oppii vain olemalla lapsen kanssa.

... ja koska vanhemmuus ei ole tutkinto, ei siitä jaeta arvosanojakaan. Lasten vanhempien huonouden tai paremmuuden pisteyttäminen, mielenterveyden, vireystilan tai vuorokauden tuntien käytön arviointi ei ole päiväkodin työntekijän tehtävä. Vanhemmat ovat päiväkodin työntekijöiden työnantajia ja heitä kohdellaan kunnioittavasti.

Itse asiassa meillä ON velvollisuus arvioida lasten kasvuympäristön kokonaistilannetta, tehdä yhteistyötä neuvolan ja sosiaalipalvelujen kanssa ja tehdä ls-ilmoitus, jos huoli herää.

Vanhemmuus ei kuitenkaan ole tutkinto, joten vanhemmuutta te ette voi arvioida.

Me emme ainakaan osallistu teidän arviointeihin.

Vanhemmuus ei ole tutkinto, mutta lastentarhan opettajalla ON yliopistotason tutkinto lasten kasvattamisesta. Silti nämä ammattikasvattajat huutavat täällä kuorossa, että älä nyt vaan sitä ongelmalastasi meille tuo, kasvatteleppa kotona vaan. Voiko lääkärikin sanoa, että älä nyt vaan sitä tyrääsi tänne tuo, leikkapa nyt ihan vaan itse. Miksi ihmeessä joku opiskelee vuosien tutkinnon kasvatuksesta jos ei kerran huvita auttaa niitä perheitä joilla siinä on haasteita?

Sivusta aloin pohtimaan että pitäisikö enemmän panostaa perhetyöhön mikä tapahtuisi kotona? Aika monella tuntuu olevan haasteita lapsenkasvatuksessa mikä vaikuttaa voimavaroihin. Ei ne vanhemmat opi selviytymään arjesta kotona jos lapsi päivät päiväkodissa. Eikö maalaisjärjellä ajateltuna tarvita kotiin tukea ja mallitusta miten toimitaan uhmaikäisen kanssa?

Kyllä,pitäis panostaa sinne kotiin nykyistä enemmän,mutta ei sitä väkisellä kannata tehdä. Suurin osa vanhemmista on valitettavasti sitä mieltä ,että enemmän heitä auttaa kun lapsi on 9 tuntia päiväkodissa ja apua otettaisiin vastaan vain viikonloppuna ja sekin niin ,että lapset viedään hoitajan toimesta harrastuksiin/ulkoilemaan.

Tärkein tukimuotohan se monille tuntuu olevan, että kunnalta saataisiin ilmainen piika siivoamaan perheen vessaa. Kaveri oli lapsiperheiden kotipalvelussa aikanaan töissä. Tukihan on tarkoitettu perheille, joilla on elämässä kriisi, vaikka äidilla jalka poikki tai kerralla syntyikin kolmoset ja apukäsiä tarvitaan. Toisinaan kotipalvelu on sitten perheissä, joissa ei jakseta. Kaveri kertoi, että siellä ne äidit makasivat koko käynnin ajan, isäkin oli kotona, mutta kumpikaan ei sille vauvalle saanut velliä tehdyksi, piti kunnalta tulla syöttämään lapsi aamuisin. Toiset olettavat, etta kunnalta tulee joku toimittamaan lasta kouluun, kun itse ei saada lasta ylös aamuisin ja puettua, niin kunnan piika tulee herättämään lapsen. Näissä siis vanhemmat kotona, ei kyse siitä, että lapsi ei itsekseen suoriudu.

Minulla ei ikinä ole ollut tarvetta kotiavulle tms, mutta jos olisi, niin kyllä itse ainakin ymmärtäisin asian niin, että kun toinen on paikalla siivoamassa ja hoitamassa vauvaa, voisin minä levätä sen aikaa eli sinun sanojesi mukaan "maata" koko käynnin ajan. Jos kerran hakisin tukea uupumukseen ja väsymykseen, niin eikö loogisesti se menisi niin, että uupuneen ja väsyneen pitäisi levätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin päiväkodin aikuisena vain 3 ohjetta vanhemmille:

1 Lapsi ei tarvitse virikkeitä 6.30-17 joka päivä.

2. Lapsi tarvitsee lomaa siinä missä aikuinenkin.

3. Jos et jaksa hoitaa jo olemassa olevaa lastasi itse niin älä tee lisää.

Vanhemmuus ei ole tutkinto ,siihen oppii vain olemalla lapsen kanssa.

... ja koska vanhemmuus ei ole tutkinto, ei siitä jaeta arvosanojakaan. Lasten vanhempien huonouden tai paremmuuden pisteyttäminen, mielenterveyden, vireystilan tai vuorokauden tuntien käytön arviointi ei ole päiväkodin työntekijän tehtävä. Vanhemmat ovat päiväkodin työntekijöiden työnantajia ja heitä kohdellaan kunnioittavasti.

Itse asiassa meillä ON velvollisuus arvioida lasten kasvuympäristön kokonaistilannetta, tehdä yhteistyötä neuvolan ja sosiaalipalvelujen kanssa ja tehdä ls-ilmoitus, jos huoli herää.

Vanhemmuus ei kuitenkaan ole tutkinto, joten vanhemmuutta te ette voi arvioida.

Me emme ainakaan osallistu teidän arviointeihin.

Vanhemmuus ei ole tutkinto, mutta lastentarhan opettajalla ON yliopistotason tutkinto lasten kasvattamisesta. Silti nämä ammattikasvattajat huutavat täällä kuorossa, että älä nyt vaan sitä ongelmalastasi meille tuo, kasvatteleppa kotona vaan. Voiko lääkärikin sanoa, että älä nyt vaan sitä tyrääsi tänne tuo, leikkapa nyt ihan vaan itse. Miksi ihmeessä joku opiskelee vuosien tutkinnon kasvatuksesta jos ei kerran huvita auttaa niitä perheitä joilla siinä on haasteita?

Sivusta aloin pohtimaan että pitäisikö enemmän panostaa perhetyöhön mikä tapahtuisi kotona? Aika monella tuntuu olevan haasteita lapsenkasvatuksessa mikä vaikuttaa voimavaroihin. Ei ne vanhemmat opi selviytymään arjesta kotona jos lapsi päivät päiväkodissa. Eikö maalaisjärjellä ajateltuna tarvita kotiin tukea ja mallitusta miten toimitaan uhmaikäisen kanssa?

Kyllä,pitäis panostaa sinne kotiin nykyistä enemmän,mutta ei sitä väkisellä kannata tehdä. Suurin osa vanhemmista on valitettavasti sitä mieltä ,että enemmän heitä auttaa kun lapsi on 9 tuntia päiväkodissa ja apua otettaisiin vastaan vain viikonloppuna ja sekin niin ,että lapset viedään hoitajan toimesta harrastuksiin/ulkoilemaan.

Tärkein tukimuotohan se monille tuntuu olevan, että kunnalta saataisiin ilmainen piika siivoamaan perheen vessaa. Kaveri oli lapsiperheiden kotipalvelussa aikanaan töissä. Tukihan on tarkoitettu perheille, joilla on elämässä kriisi, vaikka äidilla jalka poikki tai kerralla syntyikin kolmoset ja apukäsiä tarvitaan. Toisinaan kotipalvelu on sitten perheissä, joissa ei jakseta. Kaveri kertoi, että siellä ne äidit makasivat koko käynnin ajan, isäkin oli kotona, mutta kumpikaan ei sille vauvalle saanut velliä tehdyksi, piti kunnalta tulla syöttämään lapsi aamuisin. Toiset olettavat, etta kunnalta tulee joku toimittamaan lasta kouluun, kun itse ei saada lasta ylös aamuisin ja puettua, niin kunnan piika tulee herättämään lapsen. Näissä siis vanhemmat kotona, ei kyse siitä, että lapsi ei itsekseen suoriudu.

Eli kaverisi kertomasta päätellen vanhemmilla on taustalla masennusta ja/tai uupumusta, jos eivät edes sängystä pääse ylös. Millaista apua kaverisi mielestä hänen olisi pitänyt tarjota, jos ei käytännön apua arjessa? Lääkäriltä toki saa esim. lääkityksen ja terapialähetteen, mutta ei niillä ykskaks korjata kaikkea. Siinä vaiheessa se arjen apu olisi tärkeää. 

 

Kotipalvelua saa max. 3kk n. 30h ajan. Jos kaksi vanhempaa on siinä kunnossa, että ei kykene itse vauvalleen velliä laittamaan, niin vauva tuskin voi asua kotona. Yhteiskunnalla ei ole resursseja käydä lasta ruokkimassa perheen kotona mahdollisesti vuosia.

Niin, ja siksi ideana kai olisi saada perheen arki toimimaan, ja auttaa heitä selviämään arjesta, kunnes tilanne helpottaa, vai kuinka? Sitähän ne avopuolen palvelut ovat, niiden on tarkoitus auttaa perhettä ennen kuin tilanne on niin paha, että lapset pitää ottaa huostaan tai edes sijoitukseen.

Puurot ja vellit sekaisin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään vanhemmat, erityisesti äidit eivät muuta teekään kuin ovat lastensa kanssa ja tämä ilmiö rantautui Suomeen 90-luvulla, kun pitkät perhevapaat tulivat.

Sitä ennen lasten kanssa oli vähemmän työkykyiset isovanhemmat, tädit ja sedät, serkut, vanhemmat sisarukset. Ja lapset leikkivät pihaleikkejä jo muutaman vuoden ikäisenä keskenään ja talonmiehet ja siivoojat antoivat huutia, jos lapset tekivät kolttosia. Ja lapset menivät hoitoon 3-6kk ikäisenä, niin kuin nykyään vielä monessa maassa.

Tämä ei ole kannanotto, että ihailisin mallia.

Jotenkin ihmettelen, tätä vanhempien jatkuvaa syyllistämistä, ettei olla lasten kanssa, kun todellisuudessa lapset ovat vanhempiensa seurassa enemmän, kuin leikkisivät ikäistensä seurassa.

Mikä motiivi on ainaisella syyllistämillä ja nalkuttamisella ja mitä hyötyä siitä on. Ja vielä alan ammattilaiset.

Eihän tässä syyllistetä ihmistä joka on lapsensa kanssa suurimman osan päivästä vaan häntä joka oikeasti tuo sen lapsen yli 8 tunniksi päiväkotiin ja menee itse kotiin. Siinä on turha sanoa että viettäisi päivässä enemmän aikaa lapsensa kanssa kuin kukaan muu, kyllä se lapsi viettää suurimman osan hereilläoloajastaan silloin päiväkodissa ja sitä sopiikin kyseenalaistaa. 

Vai ei syyllistetä? Tuossakin jutussa syyllistetään vanhempia, etteivät vanhemmat viitsi olla lapsen kanssa kotona jne. Lapsi voi olla päiväkodissa viranomaisten suosituksesta, mutta sitähän ei hoitajat tiedä, kun sitä ei heille kerrota.

Ja vaikka molemmat vanhemmat tai toinen on kotona, niin syitä lapsen päivähoidon tarpeelle on monia esim.

lapsen lääketiett.syyt, kielen ja kulttuurin oppinen, vanhempien sairauksien, mielenterv.ongelmien, alkoholi- ja perheväkivalta jne. jne. Ja aloite päivähoidon tarpeelle on voinut lähteä viranomaisilta, eikä vanhemmilta ja näin halutaan suojella lasta ja turvata lapsen etu ja oikeudet.

Taustalla voi olla todella surullisia ihmiskohtaloita, joita päiväkodin hoitajilla ei ole tietoakaan, jos se 2-3 vuotias tuodaan päiväkotiin ja mahdollisesti vielä vauvaikäinen, vaikka vanhemmat kotona niin vanhemmat voimat voi mennä parantumattomasti sairaan puolison hoitamiseen.

Todella surullista luettavaa tuo juttu ja kertoo vain hoitajan ammattiosaamattomuudesta ja elämänkokemuksen puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin päiväkodin aikuisena vain 3 ohjetta vanhemmille:

1 Lapsi ei tarvitse virikkeitä 6.30-17 joka päivä.

2. Lapsi tarvitsee lomaa siinä missä aikuinenkin.

3. Jos et jaksa hoitaa jo olemassa olevaa lastasi itse niin älä tee lisää.

Vanhemmuus ei ole tutkinto ,siihen oppii vain olemalla lapsen kanssa.

... ja koska vanhemmuus ei ole tutkinto, ei siitä jaeta arvosanojakaan. Lasten vanhempien huonouden tai paremmuuden pisteyttäminen, mielenterveyden, vireystilan tai vuorokauden tuntien käytön arviointi ei ole päiväkodin työntekijän tehtävä. Vanhemmat ovat päiväkodin työntekijöiden työnantajia ja heitä kohdellaan kunnioittavasti.

Itse asiassa meillä ON velvollisuus arvioida lasten kasvuympäristön kokonaistilannetta, tehdä yhteistyötä neuvolan ja sosiaalipalvelujen kanssa ja tehdä ls-ilmoitus, jos huoli herää.

Vanhemmuus ei kuitenkaan ole tutkinto, joten vanhemmuutta te ette voi arvioida.

Me emme ainakaan osallistu teidän arviointeihin.

Vanhemmuus ei ole tutkinto, mutta lastentarhan opettajalla ON yliopistotason tutkinto lasten kasvattamisesta. Silti nämä ammattikasvattajat huutavat täällä kuorossa, että älä nyt vaan sitä ongelmalastasi meille tuo, kasvatteleppa kotona vaan. Voiko lääkärikin sanoa, että älä nyt vaan sitä tyrääsi tänne tuo, leikkapa nyt ihan vaan itse. Miksi ihmeessä joku opiskelee vuosien tutkinnon kasvatuksesta jos ei kerran huvita auttaa niitä perheitä joilla siinä on haasteita?

Sivusta aloin pohtimaan että pitäisikö enemmän panostaa perhetyöhön mikä tapahtuisi kotona? Aika monella tuntuu olevan haasteita lapsenkasvatuksessa mikä vaikuttaa voimavaroihin. Ei ne vanhemmat opi selviytymään arjesta kotona jos lapsi päivät päiväkodissa. Eikö maalaisjärjellä ajateltuna tarvita kotiin tukea ja mallitusta miten toimitaan uhmaikäisen kanssa?

Kyllä,pitäis panostaa sinne kotiin nykyistä enemmän,mutta ei sitä väkisellä kannata tehdä. Suurin osa vanhemmista on valitettavasti sitä mieltä ,että enemmän heitä auttaa kun lapsi on 9 tuntia päiväkodissa ja apua otettaisiin vastaan vain viikonloppuna ja sekin niin ,että lapset viedään hoitajan toimesta harrastuksiin/ulkoilemaan.

Tärkein tukimuotohan se monille tuntuu olevan, että kunnalta saataisiin ilmainen piika siivoamaan perheen vessaa. Kaveri oli lapsiperheiden kotipalvelussa aikanaan töissä. Tukihan on tarkoitettu perheille, joilla on elämässä kriisi, vaikka äidilla jalka poikki tai kerralla syntyikin kolmoset ja apukäsiä tarvitaan. Toisinaan kotipalvelu on sitten perheissä, joissa ei jakseta. Kaveri kertoi, että siellä ne äidit makasivat koko käynnin ajan, isäkin oli kotona, mutta kumpikaan ei sille vauvalle saanut velliä tehdyksi, piti kunnalta tulla syöttämään lapsi aamuisin. Toiset olettavat, etta kunnalta tulee joku toimittamaan lasta kouluun, kun itse ei saada lasta ylös aamuisin ja puettua, niin kunnan piika tulee herättämään lapsen. Näissä siis vanhemmat kotona, ei kyse siitä, että lapsi ei itsekseen suoriudu.

80-luvulla vielä olikin tällaista tukea, että kunnalta tuli reipas ihminen auttamaan kodinhoidossa ja lasten hoidossa, kun vanhemmat eivät jostain syystä pärjänneet, ja tarvitsivat lepoa tai jotain muuta. Nykyään tarjottu apu olisi vaan jotain sohvalla istuskelua ja juttelua, ihan turhaa. Kyllä aika lailla jokainen aikuinen tietää, miten esim. siivotaan, mutta jos on masentunut ja/tai uupunut, ei voimia hommaan vaan ole. Siinä vaiheessa ei ole mitään apua siitä, että joku amatööri tulee tarkkailemaan ja neuvomaan, että vessa pestään vessaharjalla ja imurilla saa helposti leivänmurut pöydän alta. Paljon hyödyllisempää olisi, jos se vierailija tarttuisi itse vessaharjaan ja imuriin, ja antaisi uupuneelle hetken omaa hengähdysaikaa.

Todellakin! Luulisi, että jo valmiiksi kuormittuneena ja stressaantuneena olisi vain lisäkuormitusta, jos tulisi joku sohvalle istumaan, ja jolle pitäisi sitten pitää seuraa ja keskustella vessaharjoista ja pölynimureista. Ihan painajaismaista! Kun kuvittelenkin, että esim. unenpuutteessa ja vauva-arjen pyörityksessä pitäisi vielä repiä jostain aikaa tuollaiseen...!

No näin on! Siinä vaiheessa kun sain lapsen, olin asunut omillani jo 20 vuotta, ja siihen asti olin ihan hyvin onnistunut hoitamaan kotia ja imuroimaan ja laittamaan ruokaa. Sitten vaan sattui niin, että sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ja lapsi oli erittäin huono nukkuja (tätä ratkottiin sairaalaa myöten), mikä sitten kaiken lisäksi aiheutti minulle pidempiaikaisia uniongelmia. Ainoa apu mitä neuvola pystyi tarjoamaan, oli juuri tuollainen sohvalla istuskelija, kun olisin tarvinnut ihan konkreettista apua, että olisin esim. saanut nukkua tai levätä hetken, kun olin niin unenpuutteinen, että kävelin päin seiniä ja sain rytmihäiriöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näin päiväkodin aikuisena vain 3 ohjetta vanhemmille:

1 Lapsi ei tarvitse virikkeitä 6.30-17 joka päivä.

2. Lapsi tarvitsee lomaa siinä missä aikuinenkin.

3. Jos et jaksa hoitaa jo olemassa olevaa lastasi itse niin älä tee lisää.

Vanhemmuus ei ole tutkinto ,siihen oppii vain olemalla lapsen kanssa.

... ja koska vanhemmuus ei ole tutkinto, ei siitä jaeta arvosanojakaan. Lasten vanhempien huonouden tai paremmuuden pisteyttäminen, mielenterveyden, vireystilan tai vuorokauden tuntien käytön arviointi ei ole päiväkodin työntekijän tehtävä. Vanhemmat ovat päiväkodin työntekijöiden työnantajia ja heitä kohdellaan kunnioittavasti.

Itse asiassa meillä ON velvollisuus arvioida lasten kasvuympäristön kokonaistilannetta, tehdä yhteistyötä neuvolan ja sosiaalipalvelujen kanssa ja tehdä ls-ilmoitus, jos huoli herää.

Vanhemmuus ei kuitenkaan ole tutkinto, joten vanhemmuutta te ette voi arvioida.

Me emme ainakaan osallistu teidän arviointeihin.

Vanhemmuus ei ole tutkinto, mutta lastentarhan opettajalla ON yliopistotason tutkinto lasten kasvattamisesta. Silti nämä ammattikasvattajat huutavat täällä kuorossa, että älä nyt vaan sitä ongelmalastasi meille tuo, kasvatteleppa kotona vaan. Voiko lääkärikin sanoa, että älä nyt vaan sitä tyrääsi tänne tuo, leikkapa nyt ihan vaan itse. Miksi ihmeessä joku opiskelee vuosien tutkinnon kasvatuksesta jos ei kerran huvita auttaa niitä perheitä joilla siinä on haasteita?

Sivusta aloin pohtimaan että pitäisikö enemmän panostaa perhetyöhön mikä tapahtuisi kotona? Aika monella tuntuu olevan haasteita lapsenkasvatuksessa mikä vaikuttaa voimavaroihin. Ei ne vanhemmat opi selviytymään arjesta kotona jos lapsi päivät päiväkodissa. Eikö maalaisjärjellä ajateltuna tarvita kotiin tukea ja mallitusta miten toimitaan uhmaikäisen kanssa?

Kyllä,pitäis panostaa sinne kotiin nykyistä enemmän,mutta ei sitä väkisellä kannata tehdä. Suurin osa vanhemmista on valitettavasti sitä mieltä ,että enemmän heitä auttaa kun lapsi on 9 tuntia päiväkodissa ja apua otettaisiin vastaan vain viikonloppuna ja sekin niin ,että lapset viedään hoitajan toimesta harrastuksiin/ulkoilemaan.

Tärkein tukimuotohan se monille tuntuu olevan, että kunnalta saataisiin ilmainen piika siivoamaan perheen vessaa. Kaveri oli lapsiperheiden kotipalvelussa aikanaan töissä. Tukihan on tarkoitettu perheille, joilla on elämässä kriisi, vaikka äidilla jalka poikki tai kerralla syntyikin kolmoset ja apukäsiä tarvitaan. Toisinaan kotipalvelu on sitten perheissä, joissa ei jakseta. Kaveri kertoi, että siellä ne äidit makasivat koko käynnin ajan, isäkin oli kotona, mutta kumpikaan ei sille vauvalle saanut velliä tehdyksi, piti kunnalta tulla syöttämään lapsi aamuisin. Toiset olettavat, etta kunnalta tulee joku toimittamaan lasta kouluun, kun itse ei saada lasta ylös aamuisin ja puettua, niin kunnan piika tulee herättämään lapsen. Näissä siis vanhemmat kotona, ei kyse siitä, että lapsi ei itsekseen suoriudu.

Eli kaverisi kertomasta päätellen vanhemmilla on taustalla masennusta ja/tai uupumusta, jos eivät edes sängystä pääse ylös. Millaista apua kaverisi mielestä hänen olisi pitänyt tarjota, jos ei käytännön apua arjessa? Lääkäriltä toki saa esim. lääkityksen ja terapialähetteen, mutta ei niillä ykskaks korjata kaikkea. Siinä vaiheessa se arjen apu olisi tärkeää. 

 

Kotipalvelua saa max. 3kk n. 30h ajan. Jos kaksi vanhempaa on siinä kunnossa, että ei kykene itse vauvalleen velliä laittamaan, niin vauva tuskin voi asua kotona. Yhteiskunnalla ei ole resursseja käydä lasta ruokkimassa perheen kotona mahdollisesti vuosia.

Niin, ja siksi ideana kai olisi saada perheen arki toimimaan, ja auttaa heitä selviämään arjesta, kunnes tilanne helpottaa, vai kuinka? Sitähän ne avopuolen palvelut ovat, niiden on tarkoitus auttaa perhettä ennen kuin tilanne on niin paha, että lapset pitää ottaa huostaan tai edes sijoitukseen.

Puurot ja vellit sekaisin...

... tai sitten et vaan itse tunne alaa ollenkaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tämän tästä esillä tutkimustuloksia, joiden mukaan varhaiskasvatuksen piirissä olleet lapset menestyvät paremmin koulussa ja koko elämässä kuin ne, joita on hoidettu kotona. Esitellään vertailulukuja, joissa tarkastellaan erilaisissa motorisissa ja tiedollisissa testeissä selviytymistä, yhteistyökyvyn ja kielellisen sekä matemaattisen osaamisen kehittymistä jne.

Ja sitten joku varhaiskasvattaja on sitä mieltä, että älkää tuoko lapsianne hoitoon.

Onko ihan oikein, että hoitajalla on oikeus sanella vanhemmille, millaisen tulevaisuuden lapsi saa?

Itse varhaiskasvatuksen työntekijänä en ehdottomasti vienyt lapsiani päivähoitoon kuin vasta 5-6-vuotiaina. 5-vuotiaanakin oli vain kerho, 6v eskari. Vanhempi saa kotonakin kasvatettua järkevän, osaavan ja fiksun pikku ihmisen ilman varhaiskasvatusta, jos vain HALUAA! (Pl. mielenterveydelliset ongelmat ja elämänhallinnan ongelmat). Meininki on päiväkodissa pelkkää säilömistä, sarjatulella tykittämistä ja pelkkää aikataulutettua siirtymää paikasta toiseen, resurssipulaa jne. Ryhmää terrorisoi 1-3 erityislasta jotka saa pakosta kaiken huomion, ettei vaan satu mitään vakavaa.

Työssäkäyvien lapset eivät ikinä lopu, joten töitä kyllä on, vaikka nämä kotona olevat vanhemmat lyhentäisivätkin lastensa hoitopäiviä ja välillä antaisivat lapsilleenkin vapaapäiviä hoidosta. Säälittää lapset, jotka ovat paikalla jo ennen kuin itse tulen töihin ja vielä jäävät hoitoon kun työpäiväni on ohi. Ja itsekin olen aivan poikki siitä metelistä ja erityistarpeisista lapsista, ja vaikka kuinka yrittää jakaa huomiota ja läsnäoloa muillekin, niin ei riitä.

Alanvaihto on yleistä, sama itsellä mielessä. Työhän sinällään lasten parissa olisi antoisaa jos resurssit olisivat kohdillaan.

Suurin osa perheistä on kivoja, vanhemmat ymmärtäväisiä ja maalaisjärjellä varustettuja. Sitten on niitä, joiden pirkko-petteriä pitäisi palvoa ja mennä hänen pillinsä mukaan, ja vanhemmat nousevat heti takajaloilleen kun esittää pientäkin kehittämisehdotusta hyvässä hengessä. Täytyy sanoa, että asiakaspalvelutyötä tämäkin on, tulee monenlaista vastaan. Poikkeuksena se, että samaa asiakasta pitää kestää montakin vuotta.

Anteeksi avautumiseni, pitäisi kai nöyränä ryömiä liinavaatekaappiin järjestelemään lakanoita kun on aikaa. Hah.

Lapseni päiväkodissa on tänään 4 lasta ja 2 hoitajaa. Ihme, jos ei ole aikaa järjestellä kaappeja.

Serkkuni vie 2v. esikoisen joka päivä hoitoon 8t kun on vauvan kanssa kotona. Ei kuulemma pärjää 2 lapsen kanssa ja arki hankalaa. Mutta odottaa tottakai että päiväkodissa hoitaja saa monen lapsen kanssa tehtyä vaikka mitä. Aika ristiriitaista. Elävät tuilla eli hoito ilmaista.

Tämä juttu kertoo minusta tällaisista vanhemmista, joista subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa lapsen hoitoon vientiä aina kuin mahdollista. Jos minun lähipiirissä on näitä jo muutama niin eivät superharvinaisia ole.

Esimerkki: lapsi viedään hoitoon vaikka nuha. Soitetaan hakemaan kotiin. Äiti menee bussilla molempien kipeiden lasten kanssa mummolaan, koska kotona ei voi olla 2 lapsen kanssa koko päivää.

Esimerkki: lapsi 1,5v temppuilee syödessä. Isoäiti pyydetään joka päivä viihdyttämään lasta että äiti saa syötettyä lapsen. Tai äiti sujauttaa ruokaa lapsen suuhun hänen leikkiessä/juostessa ohi.

Esimerkki: vanhemmat saavat vauvan. Eivät uskalla kylvettää. Isoäiti käy monta kertaa viikossa kylvettämässä ensimmäiset 8kk.

Voi näitä olisi minulla vaikka kuinka paljon.