Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin aikuisia ihmetyttää, kuinka vanhemmat eivät usein jaksa olla vanhempia lapsilleen
26.12.2020 |
Kommentit (544)
Vierailija kirjoitti:
Särähti korvaan tuo, että lapsi saa päättää mitä kotona tehdään, mitä syödään, tai syödäänkö, mitä puetaan, vai puetaanko, jopa siitä imuroidaanko kotona.
Näistä lapsista ( kotityranneista) kasvaa sitten aikuisia, jotka terrorisoivat omissa yhteisöissään. Kaiken pitää mennä heidän mieleisellä tavalla, tai tilanteesta saattaa kehkeytyä äärimmäisen hankala.
Jos joku puuttuu tähän terroriin, puuttuja on pilannut heidän elämänsä. ( aivan kuten se vanhempi, joka yrittää sanoa, että päivävaatteet päälle) Se ei olekaan heidän oma käytös, joka sen elämän pilasi. Heillä on se harhakäsitys, että he saavat tehdä mitä vaan, ja jos joku puuttuu, nostaa asiat esiin, on HEIDÄN elämänsä pilalla. Kyseessä on jo lapsena vääristynyt maailmankuva.
Rajattomassa perheessä voi käydä näin tai sitten niin kuin minulle kävi. Vanhempani eivät siis osanneet laittaa mitään rajoja, vaan kasvattivat lähinnä syyllistämällä tyyliin "kyllä sinä olet rasittava, kun et pue sitä paitaa päälle". Eli vastuuttivat lapsen siitä etteivät itse osanneet olla jämäköitä vanhempia. Minusta kasvoi pakko-oireinen, itselleen sääntöjä laatia lapsi, koska ne olivat ainoat keinoni luoda jotain turvaa ja järjestystä maailmaan.
Nyt aikuisena olen edelleen todella helposti syyllistyvä ja rutiinit ovat minulle edelleen tärkeitä. Eli kaikista ei kasva toisia pompottelevia egoistisia hirviöitä, mutta vanhempien rajattomuudella voi olla muun kaltaisia erittäin vakavia seurauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän syksyn saldoa:
-lapsi tulee aamulla hoitoon ja haetaan kohta neuvolaan, vanhempi keskustelee koko ajan lapsen kanssa että mennään ja lapsi haraa vastaa, tulos neuvola-aika perutaan kun lapsi ei halua mennä
-lapsi tulee hoitoon sipsipussin kanssa koska ei muuten suostu lähtemään, henkilökunta ottaa pussiin pois, lapsi ei kumma kyllä haraa yhtään vastaan
-lapsi tulee hoitoon kumisaappaissa, pakkasta -5 astetta. Ei halunnut laittaa muita ja sai raivarit kun vanhempi yritti ottaa talvikengät mukaan. Vanhempi kysyy että kai teillä on jotkut varakengät lapselle. Ei ollut.
-vanhempi tuo huutavan lapsen päiväkotiin, suosikkipaita oli vielä märkä pesusta, muu ei kelvannut päälle. Henkilökunta pukee toisen paidan päälle ja tilanteesta selvitty. Yhtäkkiä kesken aamupalan vanhempi pölähtää päiväkotiin ja tuo sen lempipaidan että jos voidaan laittaa se kuivauskaappiin ja kohta päälle.
-huoltaja on lomautettuna, lapsi hoidossa joka päivä klo 7-16.30. Ihan oikeasti teki mieli kysyä että soisitko lapselle sen ihanan hetken ja hakisit joskus aikaisemmin. Mutta en saa kysyä sellaista.
Tällaista on päiväkodin arki nykyään, vielä 10 vuotta sitten ei olisi voinut edes kuvitella näitä tilanteita. Ja tässä oli vain osa siitä mitä olen nähnyt. Vanhemmat pelkäävät tuottaa pettymyksiä lapsilleen, saavat lyödä vanhempia, kiroilla heille (päiväkoti-ikäinen!!), huutaa jne.
t. varhaiskasvatuksen hoitaja
Ja vastaavasti:
- lapsi tulee aamulla hoitoon, vanhempi kertoo, että hakee lapsen klo 12.30, koska iltapäivällä on 5v neuvola-aika. Pyytää, että lasta ei laitettaisi päiväunille. Kun vanhempi tulee hakemaan lasta, on tämä nukkumassa ja hoitajat tuskaisia, että nyt sitten herää koko porukka, kun yksi haetaan kesken pois. Viereisessä huoneessa leikkii 3 lasta, joten kyse ei ole siitä, että lapsi olisi yksin odottanut hakijaa.
- lapsi tulee hoitoon suoraa aamupalapöydästä, vanhempi sanoo siitä hoitajalle. Hoitaja toteaa, että klo 7:30 kaikki lapset menevät puurolle, yhdessä syöminen on tärkeää.
- vanhempi hakee lapsen iltapäivällä ja ihmettelee, miksi sinulla on siniset ja liian pienet saappaat. Lapsi kertoo, että hoitaja otti uudet saappaat Eeville, kun Eevi sanoi, että ne on hänen. Eevi on jo haettu kotiin eikä päiväkodissa ole varajalkineita. Hoitaja sanoi, että ei ehdi katsomaan kaikista saappaista, kenen ne ovat, Eevi tiesi ne omikseen. (Saappaat muuten myös jäivät Eeville...)
- kotona vanhempi riisuu lapselta haalarin ja ihmettelee, miksi sinulla on tuollainen resuinen paita ja miksi varavaatereppu on ihan tyhjä. Lapsi ei tiedä muuta kuin sen, että hänen vaatteita on toisilla lapsilla. Päiväkodista vastataan seuraavana aamuna, että pitää nimikoida paremmin, nimikirjaimet ei riitä. Kun vanhempi näyttää, että kaikissa lapsen vaatteissa on koko nimi nimikoituna, on vastaus, että lapsi itse ei osaa pitää huolta tavaroistaan.
- huoltaja on lomautettuna, lapsi hoidossa. Lomautuksen aikana huoltaja tekee keikkatöitä eli on 2 tunnin varoitusajalla valmiina lähtemään, jos tarvitaan. Aika usein tarvitaan.
Tällaista on arki nykyään. Päiväkodissa kytätään sitä, että eihän vanhempi vain pääse liian helpolla ja jos näyttää siltä, että kivasti menee, keksitään lapsesta joku kiintymyssuhdeongelma.
Olen pahoillani että olet onnistunut valitsemaan lapsellesi huonon päiväkodin jonka toimintatavat ovat pimeältä keskiajalta. Suosittelen hakemaan toista paikkaa päiväkodista ja kyselet vähän puskaradiosta mihin kannattaa viedä. Kirjoituksesi ei oikeasti vähennä sitä tosiseikkaa että tekstissä kuvailtuja vanhempia on yhä lisääntyvässä määrin. On hienoa jos sinä et kuulu heihin.
Eipä kuule se systeemi noin toimi. Että vanhemmat vain valikoi ja vaihtaa.
Toimisikin.
Kyllä tää ketju on kuin rikkinäinen puhelin. Aloittajan teksti on ymmärretty monin eri tavoin. Itse kiitän aloittajaa asiallisesta tekstistä. Olin ärsyyntynyt, turhautunut, itkin ja nauroin kun luin kaikki tähän mennessä, jo 11 sivua mennään, olevat kommentit. Toivottavasti me kaikki ajatellaan lapsen parasta ensisijaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän syksyn saldoa:
-lapsi tulee aamulla hoitoon ja haetaan kohta neuvolaan, vanhempi keskustelee koko ajan lapsen kanssa että mennään ja lapsi haraa vastaa, tulos neuvola-aika perutaan kun lapsi ei halua mennä
-lapsi tulee hoitoon sipsipussin kanssa koska ei muuten suostu lähtemään, henkilökunta ottaa pussiin pois, lapsi ei kumma kyllä haraa yhtään vastaan
-lapsi tulee hoitoon kumisaappaissa, pakkasta -5 astetta. Ei halunnut laittaa muita ja sai raivarit kun vanhempi yritti ottaa talvikengät mukaan. Vanhempi kysyy että kai teillä on jotkut varakengät lapselle. Ei ollut.
-vanhempi tuo huutavan lapsen päiväkotiin, suosikkipaita oli vielä märkä pesusta, muu ei kelvannut päälle. Henkilökunta pukee toisen paidan päälle ja tilanteesta selvitty. Yhtäkkiä kesken aamupalan vanhempi pölähtää päiväkotiin ja tuo sen lempipaidan että jos voidaan laittaa se kuivauskaappiin ja kohta päälle.
-huoltaja on lomautettuna, lapsi hoidossa joka päivä klo 7-16.30. Ihan oikeasti teki mieli kysyä että soisitko lapselle sen ihanan hetken ja hakisit joskus aikaisemmin. Mutta en saa kysyä sellaista.
Tällaista on päiväkodin arki nykyään, vielä 10 vuotta sitten ei olisi voinut edes kuvitella näitä tilanteita. Ja tässä oli vain osa siitä mitä olen nähnyt. Vanhemmat pelkäävät tuottaa pettymyksiä lapsilleen, saavat lyödä vanhempia, kiroilla heille (päiväkoti-ikäinen!!), huutaa jne.
t. varhaiskasvatuksen hoitaja
Voin niin kuvitella! Itse neuvolassa näin ku sellanen leikki-ikäinen alkaa ihan hulluna hangoittelee vastaan, et hän haluaa tehdä omiaan. Äiti neuvottelee, neuvottelee ja neuvottelee, minuutit kuluivat eikä terkallakaan ollut kanttia puuttua ja käskeä sisälle. No, siinä meni kaikkien aikataulut uusiksi tämän tulevan maailmannavan myötä sitten. Äidillä ei ollut mitään tajua taas ajatella, ettei se päivä ollut vain heitä varten varattu. Ilmeisesti samanlaisen kasvatuksen saanut äitikin?
Näitä näkee koko ajan.
Miksi ihmeessä ei terkka sanonut mitään? Miten nämä äidit sitten koskaan oppivat mitään? Ja eikö terveydenhoitajan tehtävä muutenkin ole antaa ohjeita miten lasten kanssa kannattaa toimia?
No olisihan hänen pitänyt, mutta ei ilmeisesti uskaltanut. Toisaalta ymmärrän, toisaalta en. Se olisi hänen työtään, mutta kun eihän nykyäidin mieltä saa pahoittaa nykyään millään tavalla. Äiti on muutenkin herkillä ja kovilla ja uhraa ja pahastuu. Eihän mitään saa sanoa. Se on arvostelemista kasvatustyötä kohtaan.
Huomaa omassakin kommentissasi suhtautumisen: äidin tulisi oppia? Äitiä täytyy opettaa. Aikuinen ihminen! Eikö voisi olettaa, että osais sen verran huomioida muut, eikä elä pää omassa perseessään.
Suomalaisten tapa toteuttaa asioita: nähdään kun joku tekee väärin, luodaan korkeintaan ikäviä katseita, joista toinen ei ymmärrä tuon taivaallista, kauhistellaan kotona perheenjäsenille miten aikuiset ihmiset eivät osaa käyttäytyä ja silti edelleen oletetaan että he ensi kerralla osaavat. Vaaditaan ja oletetaan ihmisiltä asioita, joista heillä ei ole tietoakaan, mutta pitäisi olla. Mikähän tämän asian sitten korjaisi? Pyhähenki?
Kukaan ei kehtais jäädä odotusaulaan näpyttelee puhelinta useiks minuuteiks ja sanoo, et "oota mä pelaan vielä tän matsin loppuun". Joku taju (yleisesti ottaen) siis ihmisillä on siitä, miten kuuluu toimia. Jostain kumman syystä lasten kanssa monen järki sumenee. Ihan pimeetä. Ammattilaisen tulisi puuttua, mutta onhan se nyt älyttömän noloa sille äidille. Todella noloa.
Tytär meni leikkaukseen, ni hoitaja ja vanhemmat joutui suostuttelee jotain 10 v lasta ottaa lääkettä 15-20 min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän syksyn saldoa:
-lapsi tulee aamulla hoitoon ja haetaan kohta neuvolaan, vanhempi keskustelee koko ajan lapsen kanssa että mennään ja lapsi haraa vastaa, tulos neuvola-aika perutaan kun lapsi ei halua mennä
-lapsi tulee hoitoon sipsipussin kanssa koska ei muuten suostu lähtemään, henkilökunta ottaa pussiin pois, lapsi ei kumma kyllä haraa yhtään vastaan
-lapsi tulee hoitoon kumisaappaissa, pakkasta -5 astetta. Ei halunnut laittaa muita ja sai raivarit kun vanhempi yritti ottaa talvikengät mukaan. Vanhempi kysyy että kai teillä on jotkut varakengät lapselle. Ei ollut.
-vanhempi tuo huutavan lapsen päiväkotiin, suosikkipaita oli vielä märkä pesusta, muu ei kelvannut päälle. Henkilökunta pukee toisen paidan päälle ja tilanteesta selvitty. Yhtäkkiä kesken aamupalan vanhempi pölähtää päiväkotiin ja tuo sen lempipaidan että jos voidaan laittaa se kuivauskaappiin ja kohta päälle.
-huoltaja on lomautettuna, lapsi hoidossa joka päivä klo 7-16.30. Ihan oikeasti teki mieli kysyä että soisitko lapselle sen ihanan hetken ja hakisit joskus aikaisemmin. Mutta en saa kysyä sellaista.
Tällaista on päiväkodin arki nykyään, vielä 10 vuotta sitten ei olisi voinut edes kuvitella näitä tilanteita. Ja tässä oli vain osa siitä mitä olen nähnyt. Vanhemmat pelkäävät tuottaa pettymyksiä lapsilleen, saavat lyödä vanhempia, kiroilla heille (päiväkoti-ikäinen!!), huutaa jne.
t. varhaiskasvatuksen hoitaja
Ja vastaavasti:
- lapsi tulee aamulla hoitoon, vanhempi kertoo, että hakee lapsen klo 12.30, koska iltapäivällä on 5v neuvola-aika. Pyytää, että lasta ei laitettaisi päiväunille. Kun vanhempi tulee hakemaan lasta, on tämä nukkumassa ja hoitajat tuskaisia, että nyt sitten herää koko porukka, kun yksi haetaan kesken pois. Viereisessä huoneessa leikkii 3 lasta, joten kyse ei ole siitä, että lapsi olisi yksin odottanut hakijaa.
- lapsi tulee hoitoon suoraa aamupalapöydästä, vanhempi sanoo siitä hoitajalle. Hoitaja toteaa, että klo 7:30 kaikki lapset menevät puurolle, yhdessä syöminen on tärkeää.
- vanhempi hakee lapsen iltapäivällä ja ihmettelee, miksi sinulla on siniset ja liian pienet saappaat. Lapsi kertoo, että hoitaja otti uudet saappaat Eeville, kun Eevi sanoi, että ne on hänen. Eevi on jo haettu kotiin eikä päiväkodissa ole varajalkineita. Hoitaja sanoi, että ei ehdi katsomaan kaikista saappaista, kenen ne ovat, Eevi tiesi ne omikseen. (Saappaat muuten myös jäivät Eeville...)
- kotona vanhempi riisuu lapselta haalarin ja ihmettelee, miksi sinulla on tuollainen resuinen paita ja miksi varavaatereppu on ihan tyhjä. Lapsi ei tiedä muuta kuin sen, että hänen vaatteita on toisilla lapsilla. Päiväkodista vastataan seuraavana aamuna, että pitää nimikoida paremmin, nimikirjaimet ei riitä. Kun vanhempi näyttää, että kaikissa lapsen vaatteissa on koko nimi nimikoituna, on vastaus, että lapsi itse ei osaa pitää huolta tavaroistaan.
- huoltaja on lomautettuna, lapsi hoidossa. Lomautuksen aikana huoltaja tekee keikkatöitä eli on 2 tunnin varoitusajalla valmiina lähtemään, jos tarvitaan. Aika usein tarvitaan.
Tällaista on arki nykyään. Päiväkodissa kytätään sitä, että eihän vanhempi vain pääse liian helpolla ja jos näyttää siltä, että kivasti menee, keksitään lapsesta joku kiintymyssuhdeongelma.
Olen pahoillani että olet onnistunut valitsemaan lapsellesi huonon päiväkodin jonka toimintatavat ovat pimeältä keskiajalta. Suosittelen hakemaan toista paikkaa päiväkodista ja kyselet vähän puskaradiosta mihin kannattaa viedä. Kirjoituksesi ei oikeasti vähennä sitä tosiseikkaa että tekstissä kuvailtuja vanhempia on yhä lisääntyvässä määrin. On hienoa jos sinä et kuulu heihin.
Tämäkin saatiin vanhempien syyksi! Kiitos ja kumarrus taas.
Ja älkää naureskelko ihan ku se olis hauskakin juttu et se lapsi ei tee yhtään yhteistyötä. Se ei ole kenestäkään muusta hauskaa, uskokaa pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksen pointti on tuo, että osa vanhemmista ei pysty, halua tai jaksa olla vanhempia. Ymmärrän, että se on tärkeä ja pohtimisen arvoinen asia.
Mutta silti outoa ammattikasvattajalta arvostella vanhempia lasten oikeudesta varhaiskasvatukseen. Eri juttu sitten se, montako tuntia päivässä tai viikossa sitä oikeutta kannattaa hyödyttää. Mutta tutkimusten mukaan olisi tärkeää saada kaikki lapset varhaiskasvatukseen viimeistään 5-vuotiaana.
Eiköhän ne ammattikasvattajat juurikin arvostele sitä että lapsi on päiväkodissa 9hn päiviä ja vanhempi kotona. Kaikilla on oikeus varhaiskasvatukseen ja kotonaolijoille riiittä kerhotoiminta 3-4h/pväjota päiväkodit järjestävät. Kokopäivähoitoa eivät tarvitse.
Entäs jos ei ole kerhoja sille vanhemmalle lapselle? Ei ainakaan täälläpäin ole. Siispä meidän erittäin sosiaalinen 4-vuotias käy kavereiden kanssa leikkimässä päiväkodissa. Muuten hän ei näkisi arkisin ollenkaan muita lapsia, koska kaikki samanikäiset ovat siellä päiväkodissa. Kotona olo olisi yhtä itkua ja hammastenkiristelyä, koska pikkusisko ei voi vielä olla leikkikaveri, jota kaipaa.
Ei kylläkään ole koko päivää päiväkodissa, eikä koskaan ole pakko lähteä jos keksitään jotain muuta tekemistä.
Kaikki ei edelleenkään asu isossa kaupungissa, jossa lapsille on kerhoja ja virikkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä37185 kirjoitti:
Mua huvittaa aina nämä "asiantuntijat". Sellaiseksihan kelpaa kuka vaan. Pari vuotta sitten yksi kunnanjohtaja paasasi siitä, kuinka lapset tuodaan vanhemipien kesälomien aikana päivähoitoon ja vamhemmat lähtee rilluttelemaan kaksistaan etelään. Mitä 24/7-hoitopalvelua se kuvitteli normaalissa päiväkodissa vanhemmille olevan tarjolla?
Meidän kuntamme vuoropäiväkodissa oli oikeasti tilanne, jossa lähivanhempi lähti etelänmatkalle ja etävanhemman oli tuotava lapsi omien työpäiviensä ajaksi hoitoon. Asia paljastui, kun etäkin lähti laivalle ja lapsi sairastui hoidossa, jolloin vanhempia tietysti tavoiteltiin. Varahakija lopulta nouti lapsen.
Että ei nämä ihan tuulesta temmattuja ole, vaikka uskomattomilta jutuilta kuulostavatkin.
Siis oikeastiko tarkoitat, että lähivanhemmalla ei ole oikeutta lomailla ilman lasta? Kyllä sillä etävanhemmalla edes joskus voisi olla velvollisuus olla vanhempi, vaikka päiväkoti ensisijaisesti huolehtiikin siitä, että lähivanhemman elämä rajataan mahdollisimman pieneksi.
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka lähtevät ilman lasta etelään. Jotkut jopa niin, ettei lapset sinne ikinä pääse. Julmaa minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajat ja läsnäolo on rakkautta. Nykylapset jäävät molemmista paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä37185 kirjoitti:
Mua huvittaa aina nämä "asiantuntijat". Sellaiseksihan kelpaa kuka vaan. Pari vuotta sitten yksi kunnanjohtaja paasasi siitä, kuinka lapset tuodaan vanhemipien kesälomien aikana päivähoitoon ja vamhemmat lähtee rilluttelemaan kaksistaan etelään. Mitä 24/7-hoitopalvelua se kuvitteli normaalissa päiväkodissa vanhemmille olevan tarjolla?
Meidän kuntamme vuoropäiväkodissa oli oikeasti tilanne, jossa lähivanhempi lähti etelänmatkalle ja etävanhemman oli tuotava lapsi omien työpäiviensä ajaksi hoitoon. Asia paljastui, kun etäkin lähti laivalle ja lapsi sairastui hoidossa, jolloin vanhempia tietysti tavoiteltiin. Varahakija lopulta nouti lapsen.
Että ei nämä ihan tuulesta temmattuja ole, vaikka uskomattomilta jutuilta kuulostavatkin.
Siis oikeastiko tarkoitat, että lähivanhemmalla ei ole oikeutta lomailla ilman lasta? Kyllä sillä etävanhemmalla edes joskus voisi olla velvollisuus olla vanhempi, vaikka päiväkoti ensisijaisesti huolehtiikin siitä, että lähivanhemman elämä rajataan mahdollisimman pieneksi.
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka lähtevät ilman lasta etelään. Jotkut jopa niin, ettei lapset sinne ikinä pääse. Julmaa minusta.
Kun se lpsi on etävanhemmalla, ei se lähivanhempi voi olla kuitenkaan hänen kanssaan. Miksi hän ei saisi lomailla silloin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän syksyn saldoa:
-lapsi tulee aamulla hoitoon ja haetaan kohta neuvolaan, vanhempi keskustelee koko ajan lapsen kanssa että mennään ja lapsi haraa vastaa, tulos neuvola-aika perutaan kun lapsi ei halua mennä
-lapsi tulee hoitoon sipsipussin kanssa koska ei muuten suostu lähtemään, henkilökunta ottaa pussiin pois, lapsi ei kumma kyllä haraa yhtään vastaan
-lapsi tulee hoitoon kumisaappaissa, pakkasta -5 astetta. Ei halunnut laittaa muita ja sai raivarit kun vanhempi yritti ottaa talvikengät mukaan. Vanhempi kysyy että kai teillä on jotkut varakengät lapselle. Ei ollut.
-vanhempi tuo huutavan lapsen päiväkotiin, suosikkipaita oli vielä märkä pesusta, muu ei kelvannut päälle. Henkilökunta pukee toisen paidan päälle ja tilanteesta selvitty. Yhtäkkiä kesken aamupalan vanhempi pölähtää päiväkotiin ja tuo sen lempipaidan että jos voidaan laittaa se kuivauskaappiin ja kohta päälle.
-huoltaja on lomautettuna, lapsi hoidossa joka päivä klo 7-16.30. Ihan oikeasti teki mieli kysyä että soisitko lapselle sen ihanan hetken ja hakisit joskus aikaisemmin. Mutta en saa kysyä sellaista.
Tällaista on päiväkodin arki nykyään, vielä 10 vuotta sitten ei olisi voinut edes kuvitella näitä tilanteita. Ja tässä oli vain osa siitä mitä olen nähnyt. Vanhemmat pelkäävät tuottaa pettymyksiä lapsilleen, saavat lyödä vanhempia, kiroilla heille (päiväkoti-ikäinen!!), huutaa jne.
t. varhaiskasvatuksen hoitaja
Ja vastaavasti:
- lapsi tulee aamulla hoitoon, vanhempi kertoo, että hakee lapsen klo 12.30, koska iltapäivällä on 5v neuvola-aika. Pyytää, että lasta ei laitettaisi päiväunille. Kun vanhempi tulee hakemaan lasta, on tämä nukkumassa ja hoitajat tuskaisia, että nyt sitten herää koko porukka, kun yksi haetaan kesken pois. Viereisessä huoneessa leikkii 3 lasta, joten kyse ei ole siitä, että lapsi olisi yksin odottanut hakijaa.
- lapsi tulee hoitoon suoraa aamupalapöydästä, vanhempi sanoo siitä hoitajalle. Hoitaja toteaa, että klo 7:30 kaikki lapset menevät puurolle, yhdessä syöminen on tärkeää.
- vanhempi hakee lapsen iltapäivällä ja ihmettelee, miksi sinulla on siniset ja liian pienet saappaat. Lapsi kertoo, että hoitaja otti uudet saappaat Eeville, kun Eevi sanoi, että ne on hänen. Eevi on jo haettu kotiin eikä päiväkodissa ole varajalkineita. Hoitaja sanoi, että ei ehdi katsomaan kaikista saappaista, kenen ne ovat, Eevi tiesi ne omikseen. (Saappaat muuten myös jäivät Eeville...)
- kotona vanhempi riisuu lapselta haalarin ja ihmettelee, miksi sinulla on tuollainen resuinen paita ja miksi varavaatereppu on ihan tyhjä. Lapsi ei tiedä muuta kuin sen, että hänen vaatteita on toisilla lapsilla. Päiväkodista vastataan seuraavana aamuna, että pitää nimikoida paremmin, nimikirjaimet ei riitä. Kun vanhempi näyttää, että kaikissa lapsen vaatteissa on koko nimi nimikoituna, on vastaus, että lapsi itse ei osaa pitää huolta tavaroistaan.
- huoltaja on lomautettuna, lapsi hoidossa. Lomautuksen aikana huoltaja tekee keikkatöitä eli on 2 tunnin varoitusajalla valmiina lähtemään, jos tarvitaan. Aika usein tarvitaan.
Tällaista on arki nykyään. Päiväkodissa kytätään sitä, että eihän vanhempi vain pääse liian helpolla ja jos näyttää siltä, että kivasti menee, keksitään lapsesta joku kiintymyssuhdeongelma.
Olen pahoillani että olet onnistunut valitsemaan lapsellesi huonon päiväkodin jonka toimintatavat ovat pimeältä keskiajalta. Suosittelen hakemaan toista paikkaa päiväkodista ja kyselet vähän puskaradiosta mihin kannattaa viedä. Kirjoituksesi ei oikeasti vähennä sitä tosiseikkaa että tekstissä kuvailtuja vanhempia on yhä lisääntyvässä määrin. On hienoa jos sinä et kuulu heihin.
Eipä kuule se systeemi noin toimi. Että vanhemmat vain valikoi ja vaihtaa.
Toimisikin.
Okei. Minulla on ollut se luulo että vähintään 90% vanhemmista saa lapsensa siihen päiväkotiin josta hakee paikkaa. Missä ei ole näin? Päiväkotiahan ei ole pakko valita lähikouluperiaatteella. Ja vaihtaa voi mutta paikkaa voi toki joutua odottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään vanhemmat, erityisesti äidit eivät muuta teekään kuin ovat lastensa kanssa ja tämä ilmiö rantautui Suomeen 90-luvulla, kun pitkät perhevapaat tulivat.
Sitä ennen lasten kanssa oli vähemmän työkykyiset isovanhemmat, tädit ja sedät, serkut, vanhemmat sisarukset. Ja lapset leikkivät pihaleikkejä jo muutaman vuoden ikäisenä keskenään ja talonmiehet ja siivoojat antoivat huutia, jos lapset tekivät kolttosia. Ja lapset menivät hoitoon 3-6kk ikäisenä, niin kuin nykyään vielä monessa maassa.
Tämä ei ole kannanotto, että ihailisin mallia.Jotenkin ihmettelen, tätä vanhempien jatkuvaa syyllistämistä, ettei olla lasten kanssa, kun todellisuudessa lapset ovat vanhempiensa seurassa enemmän, kuin leikkisivät ikäistensä seurassa.
Mikä motiivi on ainaisella syyllistämillä ja nalkuttamisella ja mitä hyötyä siitä on. Ja vielä alan ammattilaiset.
Eihän tässä syyllistetä ihmistä joka on lapsensa kanssa suurimman osan päivästä vaan häntä joka oikeasti tuo sen lapsen yli 8 tunniksi päiväkotiin ja menee itse kotiin. Siinä on turha sanoa että viettäisi päivässä enemmän aikaa lapsensa kanssa kuin kukaan muu, kyllä se lapsi viettää suurimman osan hereilläoloajastaan silloin päiväkodissa ja sitä sopiikin kyseenalaistaa.
Herää muutama kysymys,
1.) Onko tällaisia perheitä oikeasti niin paljon, että tällainen avautuminen on tarpeen?
2.) Mitä hyötyä tällaisesta syyllistämisestä on?
3.) Eikö lapsen ole parempi olla päiväkodissa pitkää päivää kuin uupuneen (tms) kanssa kotona?
4.) Jos lasta ei voi viedä tällaisissa tapauksissa päivähoitoon niin mikä on se ratkaisu?
En ole tuo jota lainaat mutta vastaan
1. On paljon, omassa ryhmässä jopa n kolmannes lapsista sellaisia joilla tiedämme vanhemman olevan kotona päivisin. Ja on siis kotona joko työttömänä (näin ainakin meille ilmoittaa) tai sisaruksen kanssa kotona. Lisäksi nämä lapset lähes poikkeuksetta on iltapäivisin viimeisten joukossa paikalla.
2. Jospa joku heräisi ajattelemaan että mikä järki tässä touhussa on?
3. Tuskin joka kolmas äiti alueellamme on kovasti uupunut, koko ajan tässä keskustelussa pyritään erottamaan ne perheet joissa on sairastumisia tai muuta varsinaista ongelmaa.
4. Jokin muu tukimuoto kaupungilta sinne kotiin missä sitä jaksamista sitten kaivataan. Ja sen kanssa yhteistyössä lyhyempi hoitoaika. Se, että lapsi on päivän poissa ei juurikaan kotioloja helpota kun lapsi pitkän päivän jälkeen kaipaa vanhemmilta huomiota entistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas voi onnietlla itseään siitä ettei koskaan tullut hommattua lapsia. Tehkööt muut niitä ja stressatkoot. Meitä on kohta jo 8 miljardia ja siinäkin alkaa olla 7 miljardia aivan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten, kun omassa kotikaupungissa subjektiivinen hoito oli rajattua ja päiväkoti määräsi päivät, tuli ainakin minulle eteen monta ongelmaa.
Isoin ongelma oli tietysti työnhaku. Lapseni saivat olla päiväkodissa ma-ke 8.30-12.30. "Pääsetkö haastatteluun torstaina kello 10?" No kuule en pääse. Päiväkoti ei joustanut hoitoajoista yhtään, isovanhemmista kaksi oli vielä päivätöissä, yksi joi liikaa ja yksi jo mullan alla. Muita tukiverkkoja ei ollut. Puolisokin koeajalla omassa päivätyössään.
Toinen ongelma oli oman terveyden hoito. Hammaslääkäriin kun soitti, että tämä aika perjnataina ei käy, sain kuunnella tiuskimista ja syyllistämistä. Omasta leikkauksesta toipuminen oli sitä, että otin lapset kotiin, koska en päässyt heitä keskellä päivää hakemaan. Tästä ei tietenkään saanut mitään hyvitystä maksuista, vaan puolison tulojen mukaan täydet maksut vaikka lapset kotona.
Kun sain töitä nopealla aikataululla, ei se mennytkään kuten juhlapuheissa että puolipäiväinen lapsi vain siirtyy kokopäiväiseksi kun vanhempi työllistyy. Sain kohdata vihaisia hoitajia ensimmäisinä työviikkoina, kun puoliso oli työmatkalla osat viikoista ja minun mentävä julkisilla töihin, eli lähdettävä ajoissa.
Kyllä siinä sai kokea sen, että päivähoito on vain niille, jotka pystyvät joustamaan päiväkodin tahdon ja toiveiden mukaan.
Jotenkin ne kotiäiditkin noista kuitenkin selviää, ottavat lapsen mukaan. Plus jos sulla on niin hyvin tienaava mies että päivähoitomaksut menee täydellä summalla niin ehkä se mies voi palkata jonkun MLLn hoitajan kotiin aina pariksi tunniksi että sinä pääset hammaslääkäriin ja haastatteluun? Ymmärrän että joustamattomuus on hankalaa mutta siellä oli toiset lapset silloin kun sun lapset oli kotona ja kun sun lapset oli pkssa niin ne oli kotona, vaikka äidillä ois ollut menoja.
Ärsyttävä mielipidekirjoitus. Siinä sekoitetaan kaksi asiaa: se, että työttömät tuo lapsia hoitoon ja se, että jotkut vanhemmat ei pidä jonkun mielestä tarpeeksi kiinni rajoista ja säännöistä.
Koska meillä on sellainen systeemi, että työttömät saa viedä lapsia päivähoitoon, niin sitten se on niin, vaikka osalla päiväkodin työntekijöistä olisi asiasta erilainen fiilis. Voi toki olla sitä mieltä, että subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäisi rajata, sehän tähän olisi ratkaisu, eikä syyllistäminen. Aiempi laaja rajaaminen oli ongelmallista lapsen kannalta, silloin lapsella oli oikeus muistaakseni vain 18 hoitotuntiin viikossa. Jos vaikka vanhempi on pätkätöissä, niin on se epäreilua, että hänen lapsi saa olla pätkäpäivähoidossa, kun muut saa ryhmäytyä kavereitten kanssa vakaasti. Ja tuossa ajassa saa oikeasti vähemmän varhaiskasvatusta. Ja työttömenhän toivotaan tekevän keikkatyötä, jota tuo hoitomäärä ei kovinkaan joustavasti mahdollista. Ja jos päivystysajan päivähoito on tarkoitettu vain työssäkäyvien lapsille, niin se kannattaa jotenkin ilmaista vanhemmille etukäteen, eikä kitistä vasta joulun jälkeen. Tarkistin äsken päiväkodin lähettämän infon joulun päivystystoiminnasta, eikä siinä mainita mitään rajoituksia siitä, kenelle päivähoito kahtena jouluviikkona on tarkoitettu.
Ei ole itsestään selvää, onko lapsen edun kannalta parempi olla päivähoidossa vai kokonaan kotona, ja juurikin työttömien vanhempien seassa on todennäköisesti enemmän niitä, joiden hoito ei olisi lapselle yhtä virikkeellistä kuin päiväkodin. Erityisesti nyt korona-aikana niitä kontakteja muihin lapsiin on tavallista vaikeampi järjestää, kun harrastustoiminnat on jäissä ja sisäleikkipaikat kiinni. Ulkoleikkipaikoillakin on nihkeämmät säät kuin keväällä. Ja tietysti lapsen ikäkin on tässä aika oleellinen muuttuja. Jo 2-vuotiaan lapsen kotiäidit saavat Helsingissä kuulla kummasteluja ja vihjailua naapureilta, lapsen kavereitten vanhemmilta ja etävanhemmilta siitä, ettei lapsi ole vielä päiväkodissa.
Lisäksi vanhempien terveysongelmat eivät yleensä ole päiväkodin työntekijöiden tiedossa, ellei vanhemmat ala itse tuoda diagnoosejaan esille. Siksi on turha ihmetellä, miksi terveet työttömät tuo lapsia hoitoon, koska ei voi tietää, kuka on kuinkakin terve.
Jaksamiseen vaikuttaa tosi moni asia. Varmaan jokainen vanhempi kokee joskus jaksamisen vaikeaksi. Jotkut (edelleen usein isät) ei jaksa olla lapsen kanssa kotona yhtään, jotkut jaksaa olla lapsen kanssa kotona puoli vuotta, jotkut 3 vuotta, jotkut 10 vuotta. Sitten kun ei enää jaksa, niin saa viedä lapsen päiväkotiin, vaikka ei olisikaan löytänyt töitä, jos nyt vaikka oli määräaikainen työsopimus silloin, kun tuli raskaaksi. Nykyään on entistä enemmän eroperheitä, joissa vanhemmat eivät lasta yksin hoitaessaan saa lainkaan taukoja, ja tauottomuus verottaa jaksamista eri tavalla kuin lapsen hoitaminen yhdessä sellaisen vanhemman kanssa, jonka kanssa tulee hyvin toimeen. Päiväkodista voi helposti olla jaksamiselle enemmän hyötyä, kuin keskustelussa mainituista kotihoidosta ja perheneuvolasta. Perheneuvoloihin on ainakin Helsingissä puolen vuoden jonotusaika ja käyntitiheys voi olla esim. kerran kuussa.
Olen aiemmin työskennellyt päiväkodissa, ja en itse kokenut sitä yhtä raskaaksi kuin oman lapsen hoitamista. Töissä hoitopäivä kuitenkin oli 8 tunnin pituinen, hoitotyötä ei tehty yksin, sille oli tarkoitusta varten suunnitellut puitteet, ja ruoanlaitto ja siivous eivät kuuluneet minulle, vaan niitä hoiti sen alan ammattilaiset. Työssä sai keskittyä vain lasten hoitamiseen, eikä tarvinnut siinä sivussa järjestää omia asioita. En siis väitä, että työ olisi ollut erityisen helppoa, mutta helpompaa kuin tauoton kotivanhemmuus. Pakko mainita, että palkka oli tosi huono ja melu kova.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän syksyn saldoa:
-lapsi tulee aamulla hoitoon ja haetaan kohta neuvolaan, vanhempi keskustelee koko ajan lapsen kanssa että mennään ja lapsi haraa vastaa, tulos neuvola-aika perutaan kun lapsi ei halua mennä
-lapsi tulee hoitoon sipsipussin kanssa koska ei muuten suostu lähtemään, henkilökunta ottaa pussiin pois, lapsi ei kumma kyllä haraa yhtään vastaan
-lapsi tulee hoitoon kumisaappaissa, pakkasta -5 astetta. Ei halunnut laittaa muita ja sai raivarit kun vanhempi yritti ottaa talvikengät mukaan. Vanhempi kysyy että kai teillä on jotkut varakengät lapselle. Ei ollut.
-vanhempi tuo huutavan lapsen päiväkotiin, suosikkipaita oli vielä märkä pesusta, muu ei kelvannut päälle. Henkilökunta pukee toisen paidan päälle ja tilanteesta selvitty. Yhtäkkiä kesken aamupalan vanhempi pölähtää päiväkotiin ja tuo sen lempipaidan että jos voidaan laittaa se kuivauskaappiin ja kohta päälle.
-huoltaja on lomautettuna, lapsi hoidossa joka päivä klo 7-16.30. Ihan oikeasti teki mieli kysyä että soisitko lapselle sen ihanan hetken ja hakisit joskus aikaisemmin. Mutta en saa kysyä sellaista.
Tällaista on päiväkodin arki nykyään, vielä 10 vuotta sitten ei olisi voinut edes kuvitella näitä tilanteita. Ja tässä oli vain osa siitä mitä olen nähnyt. Vanhemmat pelkäävät tuottaa pettymyksiä lapsilleen, saavat lyödä vanhempia, kiroilla heille (päiväkoti-ikäinen!!), huutaa jne.
t. varhaiskasvatuksen hoitaja
Minkälaisia näiden lasten vanhemmat ovat? Ovatko jotain narkkareita vai ihan tavallisia tallaajia?
Päällisin puolin ihan tavallisia, jopa ns hyviä perheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksen pointti on tuo, että osa vanhemmista ei pysty, halua tai jaksa olla vanhempia. Ymmärrän, että se on tärkeä ja pohtimisen arvoinen asia.
Mutta silti outoa ammattikasvattajalta arvostella vanhempia lasten oikeudesta varhaiskasvatukseen. Eri juttu sitten se, montako tuntia päivässä tai viikossa sitä oikeutta kannattaa hyödyttää. Mutta tutkimusten mukaan olisi tärkeää saada kaikki lapset varhaiskasvatukseen viimeistään 5-vuotiaana.
Eiköhän ne ammattikasvattajat juurikin arvostele sitä että lapsi on päiväkodissa 9hn päiviä ja vanhempi kotona. Kaikilla on oikeus varhaiskasvatukseen ja kotonaolijoille riiittä kerhotoiminta 3-4h/pväjota päiväkodit järjestävät. Kokopäivähoitoa eivät tarvitse.
Entäs jos ei ole kerhoja sille vanhemmalle lapselle? Ei ainakaan täälläpäin ole. Siispä meidän erittäin sosiaalinen 4-vuotias käy kavereiden kanssa leikkimässä päiväkodissa. Muuten hän ei näkisi arkisin ollenkaan muita lapsia, koska kaikki samanikäiset ovat siellä päiväkodissa. Kotona olo olisi yhtä itkua ja hammastenkiristelyä, koska pikkusisko ei voi vielä olla leikkikaveri, jota kaipaa.
Ei kylläkään ole koko päivää päiväkodissa, eikä koskaan ole pakko lähteä jos keksitään jotain muuta tekemistä.
Kaikki ei edelleenkään asu isossa kaupungissa, jossa lapsille on kerhoja ja virikkeitä.
Tämä.
Meillä 5v käy 2krt viikossa päiväkodissa leikkimässä. Ei täällä ole mitään kerhoja tms. Olisi aika hurjaa mennä eskariin jos ei olisi ikinä ollut muiden lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tämän tästä esillä tutkimustuloksia, joiden mukaan varhaiskasvatuksen piirissä olleet lapset menestyvät paremmin koulussa ja koko elämässä kuin ne, joita on hoidettu kotona. Esitellään vertailulukuja, joissa tarkastellaan erilaisissa motorisissa ja tiedollisissa testeissä selviytymistä, yhteistyökyvyn ja kielellisen sekä matemaattisen osaamisen kehittymistä jne.
Ja sitten joku varhaiskasvattaja on sitä mieltä, että älkää tuoko lapsianne hoitoon.
Onko ihan oikein, että hoitajalla on oikeus sanella vanhemmille, millaisen tulevaisuuden lapsi saa?
Itse varhaiskasvatuksen työntekijänä en ehdottomasti vienyt lapsiani päivähoitoon kuin vasta 5-6-vuotiaina. 5-vuotiaanakin oli vain kerho, 6v eskari. Vanhempi saa kotonakin kasvatettua järkevän, osaavan ja fiksun pikku ihmisen ilman varhaiskasvatusta, jos vain HALUAA! (Pl. mielenterveydelliset ongelmat ja elämänhallinnan ongelmat). Meininki on päiväkodissa pelkkää säilömistä, sarjatulella tykittämistä ja pelkkää aikataulutettua siirtymää paikasta toiseen, resurssipulaa jne. Ryhmää terrorisoi 1-3 erityislasta jotka saa pakosta kaiken huomion, ettei vaan satu mitään vakavaa.
Työssäkäyvien lapset eivät ikinä lopu, joten töitä kyllä on, vaikka nämä kotona olevat vanhemmat lyhentäisivätkin lastensa hoitopäiviä ja välillä antaisivat lapsilleenkin vapaapäiviä hoidosta. Säälittää lapset, jotka ovat paikalla jo ennen kuin itse tulen töihin ja vielä jäävät hoitoon kun työpäiväni on ohi. Ja itsekin olen aivan poikki siitä metelistä ja erityistarpeisista lapsista, ja vaikka kuinka yrittää jakaa huomiota ja läsnäoloa muillekin, niin ei riitä.
Alanvaihto on yleistä, sama itsellä mielessä. Työhän sinällään lasten parissa olisi antoisaa jos resurssit olisivat kohdillaan.
Suurin osa perheistä on kivoja, vanhemmat ymmärtäväisiä ja maalaisjärjellä varustettuja. Sitten on niitä, joiden pirkko-petteriä pitäisi palvoa ja mennä hänen pillinsä mukaan, ja vanhemmat nousevat heti takajaloilleen kun esittää pientäkin kehittämisehdotusta hyvässä hengessä. Täytyy sanoa, että asiakaspalvelutyötä tämäkin on, tulee monenlaista vastaan. Poikkeuksena se, että samaa asiakasta pitää kestää montakin vuotta.
Anteeksi avautumiseni, pitäisi kai nöyränä ryömiä liinavaatekaappiin järjestelemään lakanoita kun on aikaa. Hah.
Lapseni päiväkodissa on tänään 4 lasta ja 2 hoitajaa. Ihme, jos ei ole aikaa järjestellä kaappeja.
Näin varmaan on, koska jos pyhänä lapsesi on hoidossa, kyseessä vuorohoito. Iltavuoroon/nukkumavuoroon voi olla tulossa lapsia vaikka kuinka paljon.
Ja siellä hoitajat on 24/7? Vai olisiko niin, että aamuvuoro kotiutuu klo 16 maissa.
Aamuvuoro loppuu 14/15.Työntekijät voivat olla myös korvaamassa peruuntuneita hoitotunteja eli työvuorolistaan merkattu eilen pitkä iltavuoro ja se peruuntunut. Tunnit on tehtävä ellei halua palkan pienennystä.
Miksi se ei eilen pitkässä iltavuorossa tehnyt vasuja tai siivonnut kaappeja, miksi ne pitää aina tehdä lasten ollessa paikalla?
Saanko tiedustella, että mistä sinä tiedät milloin kukakin päiväkodissa niitä kaappeja siivoaa yms?
No vaikka tuosta viestistä, jossa hoitaja kertoi menevänsä kaappeja siivoamaan. Ja niistä lukuisista kerroista, kun yritän löytää päiväkodista hoitajaa ja sieltä joku saapuu ilmoittaen, että ei huomannut minun tuovan lasta, kun hän oli kaappeja siivoamassa. Samaan aikaan lapsiryhmä on ilman aikuista eteisen viereisessä huoneessa.
Missä viestissä hoitaja kertoi menevänsä kaappeja siivoamaan, koska ei viitsinyt eilen pitkässä iltavuorossa tyhjässä päiväkodissa sitä tehdä?
Oikeastiko sinun lapsesi päiväkodissa hoitaja omistautui kaappien siivoamiselle samalla kun kaikki lapset leikkivät Ilman valvontaa toisessa huoneessa? Kai valitit päiväkodin johtajalle?
Meidän johtaja on ihan itse määrännyt, että kaikki järjestelytyöt on tehtävä lasten läsnä ollessa. Kerroimme, että tarvitsemme ryhmän ulkopuolista aikaa, koska osa lapsista on impulsiivisia ja yksi pyrkii karkailemaan. Ei käynyt johtajalle. Soitapa ihmeessä pomolle ja sano, että haluat aikuisten keskittyvän lapsiin ja käske hankkimaan sijainen, jos kerran henkilökunnan on tehtävä myös muuta.
Sun täytyy tiedustella tätä ihmiseltä, jolla olisi ollut velvollisuus asiasta sanoa.