Päiväkodin aikuisia ihmetyttää, kuinka vanhemmat eivät usein jaksa olla vanhempia lapsilleen

Sinänsä hyvä kirjoitus, mutta ihmetteln kyllä tätä hoitotätien narinaa jos lapsi tuodaan subjektiivisen päivähoidon piiriin. Sen vuoksi on eräskin naispuolinen psykiatri taistellut että lapset saisivat tasapuolisesti virikkeitä ja se on ollut suuri tas-arvo taistelu naisten puolesta.

Hienoa kun nämä "opettajat" eivät tämän asian historiaa tunne. Kannattaisi varmaan vaihtaa alaa sitten.

Särähti korvaan tuo, että lapsi saa päättää mitä kotona tehdään, mitä syödään, tai syödäänkö, mitä puetaan, vai puetaanko, jopa siitä imuroidaanko kotona.

Näistä lapsista ( kotityranneista) kasvaa sitten aikuisia, jotka terrorisoivat omissa yhteisöissään. Kaiken pitää mennä heidän mieleisellä tavalla, tai tilanteesta saattaa kehkeytyä äärimmäisen hankala.

Jos joku puuttuu tähän terroriin, puuttuja on pilannut heidän elämänsä. ( aivan kuten se vanhempi, joka yrittää sanoa, että päivävaatteet päälle) Se ei olekaan heidän oma käytös, joka sen elämän pilasi. Heillä on se harhakäsitys, että he saavat tehdä mitä vaan, ja jos joku puuttuu, nostaa asiat esiin, on HEIDÄN elämänsä pilalla. Kyseessä on jo lapsena vääristynyt maailmankuva.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä hyvä kirjoitus, mutta ihmetteln kyllä tätä hoitotätien narinaa jos lapsi tuodaan subjektiivisen päivähoidon piiriin. Sen vuoksi on eräskin naispuolinen psykiatri taistellut että lapset saisivat tasapuolisesti virikkeitä ja se on ollut suuri tas-arvo taistelu naisten puolesta.

Hienoa kun nämä "opettajat" eivät tämän asian historiaa tunne. Kannattaisi varmaan vaihtaa alaa sitten.

Varmaan valittaa vähän eri asiasta nyt. Se on hyvä, että on mahdollista viedä lapset hoitoon. Valittaa vanhemmista, jotka on purjeessa lasten kanssa ja siksi vievät ne hoitoon.

Usein? Eiköhän tuo ole vähemmistö.

Ei kannata lööppiotsikon vuoksi ajatella meistä kaikista noin. Suurin osa on ihan fiksuja ja ymmärtää vanhemmuuden paineet.

Ei jaksaisi näitä besserwissereitä ja toisten elämisen asiantuntijoita.

Olisi kiitollinen kun on vanhempien mahdollistama työpaikka.

Tärkeä näkökulma, mutta vähän sinisilmäisesti kirjoitettu. On toki vanhempia, jotka laiskuuttaan ja virikkeiden toivossa vievät lapsiaan päiväkotiin mutta sitten on myös uupuneita vanhempia joiden viimeinen oljenkorsi saattaa olla juuri päivähoito. Näitä asioita pitää siksi katsoa jokainen tapaus ja perhe kerrallaan.

Ja puhun kokemuksesta. Olen itse töissä varhaiskasvatuksessa. Minulla on myös hyvin haasteellinen lapsi, joka syö paljon voimavaroja. Tukiverkkoa ei ole, joten arki pyörii omien voimien puitteissa.

Omasta mielestäni lapsen paras paikka on turvallinen ja tuttu kotiympäristö, eikä päiväkoti tarjoa mitään mitä kotona ei voisi saada. Monille lapsille vaikutukset ovat jopa negatiivisia. Siitä huolimatta, välillä on pohdittava myös vanhempien jaksamista. Toki päiväkoti ei silloin pitäisi olla ainut "auttava" taho, vaan esim. kotipalvelu tms.

Mulla särähti tuo, että työnhaku ei vie 5×8 tuntia päivässä. Kyllä se vaan asiantuntija-ammattiin haettaessa voi viedä. Jokainen hakemus on räätälöitävä erikseen, tutkittava yritys ja sen taustat, valmistauduttava huolella haastatteluun, käytävä haastatteluissa jne.

Kysykääpä varhaiskasvattajilta toisivatko he vanhemman lapsensa hoitoon kokopäiväisesti samalla kun itse ovat vauvan kanssa kotona...eivät toisi.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä näkökulma, mutta vähän sinisilmäisesti kirjoitettu. On toki vanhempia, jotka laiskuuttaan ja virikkeiden toivossa vievät lapsiaan päiväkotiin mutta sitten on myös uupuneita vanhempia joiden viimeinen oljenkorsi saattaa olla juuri päivähoito. Näitä asioita pitää siksi katsoa jokainen tapaus ja perhe kerrallaan.

Ja puhun kokemuksesta. Olen itse töissä varhaiskasvatuksessa. Minulla on myös hyvin haasteellinen lapsi, joka syö paljon voimavaroja. Tukiverkkoa ei ole, joten arki pyörii omien voimien puitteissa.

Omasta mielestäni lapsen paras paikka on turvallinen ja tuttu kotiympäristö, eikä päiväkoti tarjoa mitään mitä kotona ei voisi saada. Monille lapsille vaikutukset ovat jopa negatiivisia. Siitä huolimatta, välillä on pohdittava myös vanhempien jaksamista. Toki päiväkoti ei silloin pitäisi olla ainut "auttava" taho, vaan esim. kotipalvelu tms.

Tämä on varmasti totta. On perheitä, joissa vanhempien voimavarat ovat tiukilla ja päivähoito on pelastus.

Ymmärrän kuitenkin jutun pointin, että osa vanhemmista, ei kaikki, ei jaksa selkeästi asettaa rajoja lapsilleen, siitä minun mielestä tuossa on kyse. Sehän on toisinaan aika vääntämistä saada se lapsi pukemaan / syömään.

Osalla vanhemmista ei ole voimaa tähän vääntöön ja lapsi alkaa ottaa päättäjän paikan. Mistä se vanhempien voimattomuus sitten johtuu on asia erikseen. Onko sen taustalla sairaus, tai muut huolet?

Kirjoituksen pointti on tuo, että osa vanhemmista ei pysty, halua tai jaksa olla vanhempia. Ymmärrän, että se on tärkeä ja pohtimisen arvoinen asia.

Mutta silti outoa ammattikasvattajalta arvostella vanhempia lasten oikeudesta varhaiskasvatukseen. Eri juttu sitten se, montako tuntia päivässä tai viikossa sitä oikeutta kannattaa hyödyttää. Mutta tutkimusten mukaan olisi tärkeää saada kaikki lapset varhaiskasvatukseen viimeistään 5-vuotiaana.

Mua huvittaa aina nämä "asiantuntijat". Sellaiseksihan kelpaa kuka vaan. Pari vuotta sitten yksi kunnanjohtaja paasasi siitä, kuinka lapset tuodaan vanhemipien kesälomien aikana päivähoitoon ja vamhemmat lähtee rilluttelemaan kaksistaan etelään. Mitä 24/7-hoitopalvelua se kuvitteli normaalissa päiväkodissa vanhemmille olevan tarjolla?

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä näkökulma, mutta vähän sinisilmäisesti kirjoitettu. On toki vanhempia, jotka laiskuuttaan ja virikkeiden toivossa vievät lapsiaan päiväkotiin mutta sitten on myös uupuneita vanhempia joiden viimeinen oljenkorsi saattaa olla juuri päivähoito. Näitä asioita pitää siksi katsoa jokainen tapaus ja perhe kerrallaan.

Ja puhun kokemuksesta. Olen itse töissä varhaiskasvatuksessa. Minulla on myös hyvin haasteellinen lapsi, joka syö paljon voimavaroja. Tukiverkkoa ei ole, joten arki pyörii omien voimien puitteissa.

Omasta mielestäni lapsen paras paikka on turvallinen ja tuttu kotiympäristö, eikä päiväkoti tarjoa mitään mitä kotona ei voisi saada. Monille lapsille vaikutukset ovat jopa negatiivisia. Siitä huolimatta, välillä on pohdittava myös vanhempien jaksamista. Toki päiväkoti ei silloin pitäisi olla ainut "auttava" taho, vaan esim. kotipalvelu tms.

Täyttä asiaa. Miten esim lapsen haastava käyttäytyminen paranee sillä että on hoidossa päivittäin. Ja pitkiä päiviä. Apua on saatava sinne kotiin, tukemaan vanhemmuutta yms. Ei "ulkoistaminen" tuota tulosta. Vanhempi voi jaksaa paremmin mutta yhtä hukassa se vanhemmuus silti on eli ongelma ei ratkea. Enemmän perhetyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä hyvä kirjoitus, mutta ihmetteln kyllä tätä hoitotätien narinaa jos lapsi tuodaan subjektiivisen päivähoidon piiriin. Sen vuoksi on eräskin naispuolinen psykiatri taistellut että lapset saisivat tasapuolisesti virikkeitä ja se on ollut suuri tas-arvo taistelu naisten puolesta.

Hienoa kun nämä "opettajat" eivät tämän asian historiaa tunne. Kannattaisi varmaan vaihtaa alaa sitten.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus mahdollistaa sen että lapsi saa olla ma-pe hoidossa klo6.30-17 vaikka vanhempi on kotona. Kyllä tätä sietääkin kyseenalaistaa. Ja kirjoituksessa myös mainittiin osuvasti se, että päivystysaikona eli joulun välipäivät ja kesäloma-aikana eli heinäkuussa tuodaan lapsia hoitoon vaikka ei olla töissä. Tätä ei voi käsittää. Joku tolkku tähän hommaan on saatava!

Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa sitä, että lapsella on oikeus päivähoitopaikkaan myös silloin, kun se päiväkodin aikuisen mielestä ei ole järkevää. Kukapa meistä haluaisi täyden työpäivän, kun kieltämällä lapsilta hoitopäivän  voisi päiväkodissa saada täyden palkan järjestelemällä laatikoita ja aakkostamalla satukirjoja hyllyyn. Laki ei tunne mitään päivystysaikoja, se tuntee vain tarpeen ja kunnan velvollisuuden hoitoa järjetää.

Vierailija kirjoitti:

Kysykääpä varhaiskasvattajilta toisivatko he vanhemman lapsensa hoitoon kokopäiväisesti samalla kun itse ovat vauvan kanssa kotona...eivät toisi.

Vastaus varmaan medialle ja vanhemmille olisi toi, mutta tuttu varhaiskasvattaja toimi juuri noin "ettei lapsen hyvä hoitopaikka mene".

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksen pointti on tuo, että osa vanhemmista ei pysty, halua tai jaksa olla vanhempia. Ymmärrän, että se on tärkeä ja pohtimisen arvoinen asia.

Mutta silti outoa ammattikasvattajalta arvostella vanhempia lasten oikeudesta varhaiskasvatukseen. Eri juttu sitten se, montako tuntia päivässä tai viikossa sitä oikeutta kannattaa hyödyttää. Mutta tutkimusten mukaan olisi tärkeää saada kaikki lapset varhaiskasvatukseen viimeistään 5-vuotiaana.

Eiköhän ne ammattikasvattajat juurikin arvostele sitä että lapsi on päiväkodissa 9hn päiviä ja vanhempi kotona. Kaikilla on oikeus varhaiskasvatukseen ja kotonaolijoille riiittä kerhotoiminta 3-4h/pväjota päiväkodit järjestävät. Kokopäivähoitoa eivät tarvitse.

Helsingissä ne vanhemmat lapset viedään hoitoon ennen kaikkea siksi että ei haluta luopua päivähoitopaikasta.

Kukaan ei halua päätyä 2-3 lapsen kanssa tilanteeseen jossa hoitopaikat on eri puolilla Hepsinkiä, jokainen eri suunnalla tunnin tms päässä kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksen pointti on tuo, että osa vanhemmista ei pysty, halua tai jaksa olla vanhempia. Ymmärrän, että se on tärkeä ja pohtimisen arvoinen asia.

Mutta silti outoa ammattikasvattajalta arvostella vanhempia lasten oikeudesta varhaiskasvatukseen. Eri juttu sitten se, montako tuntia päivässä tai viikossa sitä oikeutta kannattaa hyödyttää. Mutta tutkimusten mukaan olisi tärkeää saada kaikki lapset varhaiskasvatukseen viimeistään 5-vuotiaana.

Eiköhän ne ammattikasvattajat juurikin arvostele sitä että lapsi on päiväkodissa 9hn päiviä ja vanhempi kotona. Kaikilla on oikeus varhaiskasvatukseen ja kotonaolijoille riiittä kerhotoiminta 3-4h/pväjota päiväkodit järjestävät. Kokopäivähoitoa eivät tarvitse.

Kerhotoiminnassa on aivan erilainen lapsi/aikuinen-suhde.

En ymmärrä tätä kirjoitusta, kun päiväkotien henkilöstö on pitkin vuotta valittanuttyönsä raskautta. Ne  hankalat lapset pitäisi siis saada kotiin, jotta päiväkodissa olisi kiva ja helppo olla töissä?

Päiväkodissa lapset eivät saa päättää mistään. Ei siitä, kenen kanssa leikkii, ei uniajoista, syömisistä, vessassakäymisestä, vuorosta puhua jne. Siksi lapsen on kotona opeteltava sitä päättämistä, koska ei se jotenkin oudosti teini-iässä selkiydy. Lapsen tulee myös oppia päätöstensä seuraukset (jos ei suostu pukemaan vaatteita, joutuu yöpuvussa hoitoon).

En ymmärtänyt tätä purkausta lainkaan. Siinä päiväkodin työntekijä kertoo vanhemmille, että ei osaa työtään, ei arvosta työtään eikä osaa olla lasten kanssa. Eikä edes ymmärrä sitä, että jo neuvolassa muistutetaan, että lapsi tarvitsee virikkeitä, ikäistään seuraa ja laadukasta, koulutetun henkilökunnan tarjoamaa varhaiskasvatusta. Kotivanhemmuus edes osana viikkoa on sama asia kuin viedä lapseltaan tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä hyvä kirjoitus, mutta ihmetteln kyllä tätä hoitotätien narinaa jos lapsi tuodaan subjektiivisen päivähoidon piiriin. Sen vuoksi on eräskin naispuolinen psykiatri taistellut että lapset saisivat tasapuolisesti virikkeitä ja se on ollut suuri tas-arvo taistelu naisten puolesta.

Hienoa kun nämä "opettajat" eivät tämän asian historiaa tunne. Kannattaisi varmaan vaihtaa alaa sitten.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus mahdollistaa sen että lapsi saa olla ma-pe hoidossa klo6.30-17 vaikka vanhempi on kotona. Kyllä tätä sietääkin kyseenalaistaa. Ja kirjoituksessa myös mainittiin osuvasti se, että päivystysaikona eli joulun välipäivät ja kesäloma-aikana eli heinäkuussa tuodaan lapsia hoitoon vaikka ei olla töissä. Tätä ei voi käsittää. Joku tolkku tähän hommaan on saatava!

Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa sitä, että lapsella on oikeus päivähoitopaikkaan myös silloin, kun se päiväkodin aikuisen mielestä ei ole järkevää. Kukapa meistä haluaisi täyden työpäivän, kun kieltämällä lapsilta hoitopäivän  voisi päiväkodissa saada täyden palkan järjestelemällä laatikoita ja aakkostamalla satukirjoja hyllyyn. Laki ei tunne mitään päivystysaikoja, se tuntee vain tarpeen ja kunnan velvollisuuden hoitoa järjetää.

Ymmärräthän että ryhmässä on aina niitä lapsia joiden vanhemmat ovat töissä/opiskelevat? Ei siellä ole aikaa laatikoita järjestellä vaikka osalla lapsista olisikin lyhyempi päivä. Ja jos jollakin olisi lyhyempi päivä, se tarkoittaa sitä että ryhmään otetaan lisää lapsia.

Jos perheellä on tarve laittaa lapsi heinäkuussa hoitoon vaikka ei olla töissä, silloin kyllä on jo muidenkin tukitoimien aika,esim.juuri perhetyö.