Päiväkodin aikuisia ihmetyttää, kuinka vanhemmat eivät usein jaksa olla vanhempia lapsilleen

Vierailija kirjoitti:

Kysykääpä varhaiskasvattajilta toisivatko he vanhemman lapsensa hoitoon kokopäiväisesti samalla kun itse ovat vauvan kanssa kotona...eivät toisi.

Itseäni noin 20 vuotta vanhempi tuttava muisteli lasten ensimmäistä 2-3 vuotta. Sanoin ettei muista juuri mitään tuosta ajasta. Taapero ei enää nukkunut päiväunia ja vauva taas heräili muutaman tunnin välein koko yön.

Tuohon aikaan ei ollut päivähoito-oikeutta, se on pelastus huonosti yönsä nukkuvan vauvan perheessä, jos isommat lapset tarvitsevat vielä jatkuvaa hoivaa.

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä ne vanhemmat lapset viedään hoitoon ennen kaikkea siksi että ei haluta luopua päivähoitopaikasta.

Kukaan ei halua päätyä 2-3 lapsen kanssa tilanteeseen jossa hoitopaikat on eri puolilla Hepsinkiä, jokainen eri suunnalla tunnin tms päässä kotoa.

Hoitopaikkatakuu, joka oikeuttaa varhaiskasvatuksessa olleen lapsen palaamaan entiseen päiväkotiin tai mahdollisuuksien mukaan entiseen perhepäivähoitopaikkaan varhaiskasvatuksen keskeytyksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä kirjoitusta, kun päiväkotien henkilöstö on pitkin vuotta valittanuttyönsä raskautta. Ne  hankalat lapset pitäisi siis saada kotiin, jotta päiväkodissa olisi kiva ja helppo olla töissä?

Päiväkodissa lapset eivät saa päättää mistään. Ei siitä, kenen kanssa leikkii, ei uniajoista, syömisistä, vessassakäymisestä, vuorosta puhua jne. Siksi lapsen on kotona opeteltava sitä päättämistä, koska ei se jotenkin oudosti teini-iässä selkiydy. Lapsen tulee myös oppia päätöstensä seuraukset (jos ei suostu pukemaan vaatteita, joutuu yöpuvussa hoitoon).

En ymmärtänyt tätä purkausta lainkaan. Siinä päiväkodin työntekijä kertoo vanhemmille, että ei osaa työtään, ei arvosta työtään eikä osaa olla lasten kanssa. Eikä edes ymmärrä sitä, että jo neuvolassa muistutetaan, että lapsi tarvitsee virikkeitä, ikäistään seuraa ja laadukasta, koulutetun henkilökunnan tarjoamaa varhaiskasvatusta. Kotivanhemmuus edes osana viikkoa on sama asia kuin viedä lapseltaan tulevaisuus.

Lapsen ei tarvitse kotona päättää muusta kuin siitä, mitä leikkii seuraavaksi. Kaikki muu on kyllä vanhemman vastuulla, ja syystä.

Olen sosiaalityöntekijä ja työssäni jatkuvasti ihan samojen asioiden äärellä kuin tämän kirjoituksen kirjoittanut varhaiskasvatuksen työntekijä. Toki itse puolustan subjektiivista päivähoito-oikeutta, koska monissa näennäisen tavallisissakin perheissä on huomattavasti pas*empi kasvaa kuin päiväkodissa, mutta ydinviestistä olen samaa mieltä. 

Valitettavasti sosiaalipalveluihinkin on pikkuhiljaa hiipimässä sellainen ajatus, että "ei saa syyllistää ketään". Se johtaa kärjistyneimmissä tilanteissa siihen, että lapsia jopa huostaanotetaan ilman, että vanhemmille on selvästi ja suoraan sanottu, että asiat X, Y ja Z:t ovat vialla ja ne viat ovat teissä vanhemmissa. En tietenkään tarkoita, että ihmisiä pitää sananmukaisesti syyllistää, mutta vanhempia pitää aivan ehdottomasti vastuuttaa ja heille on pystyttävä puhumaan ikävistäkin asioista, vaikka ensireaktiona onkin suuttumus, järkytys tai paha mieli. Minkäänlainen muutos kun ei valitettavasti ala siitä, että ammattilaiset vanhempien rinnalla myhäilee, että joo-o on kyllä tosi vaikea lapsi, joo-o varmasti on rankkaa, joo-o eihän tuossa olisi ollut mitään muuta mahdollisuutta toimia. Muutos alkaa siitä, kun puhutaan suoraan. 

Käyttäjä37185 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysykääpä varhaiskasvattajilta toisivatko he vanhemman lapsensa hoitoon kokopäiväisesti samalla kun itse ovat vauvan kanssa kotona...eivät toisi.

Vastaus varmaan medialle ja vanhemmille olisi toi, mutta tuttu varhaiskasvattaja toimi juuri noin "ettei lapsen hyvä hoitopaikka mene".

Hoitopaikkatakuu vastaus hänellekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysykääpä varhaiskasvattajilta toisivatko he vanhemman lapsensa hoitoon kokopäiväisesti samalla kun itse ovat vauvan kanssa kotona...eivät toisi.

Itseäni noin 20 vuotta vanhempi tuttava muisteli lasten ensimmäistä 2-3 vuotta. Sanoin ettei muista juuri mitään tuosta ajasta. Taapero ei enää nukkunut päiväunia ja vauva taas heräili muutaman tunnin välein koko yön.

Tuohon aikaan ei ollut päivähoito-oikeutta, se on pelastus huonosti yönsä nukkuvan vauvan perheessä, jos isommat lapset tarvitsevat vielä jatkuvaa hoivaa.

Perhetyö, unikoulu. Kaikkeen aina tuntuu olevan parannuskeinona se pitkä päiväkotipäivä. Noita voi kokeilla.

Mulle valitettiin siitä, että 6 v jäi toukokuun loppuun asti päiväkotiin kun itse jäin äitiyslomalle huhtikuussa. Siellä oli kaverit ja puuhat ja muut ja halusi itsekin olla siellä. Jäi jäi kotiin hieman sen jälkeen kun vauva syntyi. Ensinnäkään, ei varmasti vienyt kenenkään paikkaa koska kukaan ei täällä ainakaan saa hoitopaikkaa enää toukokuussa, sanotaan vain että hae elokuun alusta. Toisekseen ei ollut 8 h hoidossa. Lisäksi oli menossa eskariin syksyllä jolloin pidin vain sen eskarin 4 h eli kuormitin päivähoitoa mahdollisimman vähän.

Mielestäni oli jokseenkin typerää valittaa jostakin muutamasta viikosta. Lapselle oli kyllä tarve olla hoidossa koska itsellä oli kaikenlaista vaivaa ja mm. äitiyspolilla hyppäämistä. Mutta tämän arviointi ei kuulu henkilökunnalle eikä heille tarvitse tehdä tiliä omista asioistaan.

Eipä jotkut noista varhaiskasvattajista jaksa itsekään olla vanhempia omalle lapselleen vaikka muita ollaan kyllä kärkkäitä arvostelemaan.

Käyttäjä37185 kirjoitti:

Mua huvittaa aina nämä "asiantuntijat". Sellaiseksihan kelpaa kuka vaan. Pari vuotta sitten yksi kunnanjohtaja paasasi siitä, kuinka lapset tuodaan vanhemipien kesälomien aikana päivähoitoon ja vamhemmat lähtee rilluttelemaan kaksistaan etelään. Mitä 24/7-hoitopalvelua se kuvitteli normaalissa päiväkodissa vanhemmille olevan tarjolla?

Meidän kuntamme vuoropäiväkodissa oli oikeasti tilanne, jossa lähivanhempi lähti etelänmatkalle ja etävanhemman oli tuotava lapsi omien työpäiviensä ajaksi hoitoon. Asia paljastui, kun etäkin lähti laivalle ja lapsi sairastui hoidossa, jolloin vanhempia tietysti tavoiteltiin. Varahakija lopulta nouti lapsen.

Että ei nämä ihan tuulesta temmattuja ole, vaikka uskomattomilta jutuilta kuulostavatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä hyvä kirjoitus, mutta ihmetteln kyllä tätä hoitotätien narinaa jos lapsi tuodaan subjektiivisen päivähoidon piiriin. Sen vuoksi on eräskin naispuolinen psykiatri taistellut että lapset saisivat tasapuolisesti virikkeitä ja se on ollut suuri tas-arvo taistelu naisten puolesta.

Hienoa kun nämä "opettajat" eivät tämän asian historiaa tunne. Kannattaisi varmaan vaihtaa alaa sitten.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus mahdollistaa sen että lapsi saa olla ma-pe hoidossa klo6.30-17 vaikka vanhempi on kotona. Kyllä tätä sietääkin kyseenalaistaa. Ja kirjoituksessa myös mainittiin osuvasti se, että päivystysaikona eli joulun välipäivät ja kesäloma-aikana eli heinäkuussa tuodaan lapsia hoitoon vaikka ei olla töissä. Tätä ei voi käsittää. Joku tolkku tähän hommaan on saatava!

Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa sitä, että lapsella on oikeus päivähoitopaikkaan myös silloin, kun se päiväkodin aikuisen mielestä ei ole järkevää. Kukapa meistä haluaisi täyden työpäivän, kun kieltämällä lapsilta hoitopäivän  voisi päiväkodissa saada täyden palkan järjestelemällä laatikoita ja aakkostamalla satukirjoja hyllyyn. Laki ei tunne mitään päivystysaikoja, se tuntee vain tarpeen ja kunnan velvollisuuden hoitoa järjetää.

Ymmärräthän että ryhmässä on aina niitä lapsia joiden vanhemmat ovat töissä/opiskelevat? Ei siellä ole aikaa laatikoita järjestellä vaikka osalla lapsista olisikin lyhyempi päivä. Ja jos jollakin olisi lyhyempi päivä, se tarkoittaa sitä että ryhmään otetaan lisää lapsia.

Jos perheellä on tarve laittaa lapsi heinäkuussa hoitoon vaikka ei olla töissä, silloin kyllä on jo muidenkin tukitoimien aika,esim.juuri perhetyö.

Itse asiassa ei ole, jos luet varhaiskasvatuslakia ja etenkin sen perustelut.

Vierailija kirjoitti:

Eipä jotkut noista varhaiskasvattajista jaksa itsekään olla vanhempia omalle lapselleen vaikka muita ollaan kyllä kärkkäitä arvostelemaan.

Totta. Olen työpäivien jälkeen aivan poikki (resurssit vähissä, toinen lh pois eikä aina sijaista, ryhmässä monta tuen tarpeista lasta) ja kun olen juuri järjestänyt ryhmälle joulutunnelmaa ja -juhlia, en kotona välttämättä enää jaksa kuin pakolliset. Mutta siksi olenkin nyt hakenut uutta työtä.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä37185 kirjoitti:

Mua huvittaa aina nämä "asiantuntijat". Sellaiseksihan kelpaa kuka vaan. Pari vuotta sitten yksi kunnanjohtaja paasasi siitä, kuinka lapset tuodaan vanhemipien kesälomien aikana päivähoitoon ja vamhemmat lähtee rilluttelemaan kaksistaan etelään. Mitä 24/7-hoitopalvelua se kuvitteli normaalissa päiväkodissa vanhemmille olevan tarjolla?

Meidän kuntamme vuoropäiväkodissa oli oikeasti tilanne, jossa lähivanhempi lähti etelänmatkalle ja etävanhemman oli tuotava lapsi omien työpäiviensä ajaksi hoitoon. Asia paljastui, kun etäkin lähti laivalle ja lapsi sairastui hoidossa, jolloin vanhempia tietysti tavoiteltiin. Varahakija lopulta nouti lapsen.

Että ei nämä ihan tuulesta temmattuja ole, vaikka uskomattomilta jutuilta kuulostavatkin.

Tuskin nämä tapaukset ovat kuitenkaan niin yleisiä, että näistä voi nykyvanhemmuudesta vetää mitään johtopäätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysykääpä varhaiskasvattajilta toisivatko he vanhemman lapsensa hoitoon kokopäiväisesti samalla kun itse ovat vauvan kanssa kotona...eivät toisi.

Itseäni noin 20 vuotta vanhempi tuttava muisteli lasten ensimmäistä 2-3 vuotta. Sanoin ettei muista juuri mitään tuosta ajasta. Taapero ei enää nukkunut päiväunia ja vauva taas heräili muutaman tunnin välein koko yön.

Tuohon aikaan ei ollut päivähoito-oikeutta, se on pelastus huonosti yönsä nukkuvan vauvan perheessä, jos isommat lapset tarvitsevat vielä jatkuvaa hoivaa.

Perhetyö, unikoulu. Kaikkeen aina tuntuu olevan parannuskeinona se pitkä päiväkotipäivä. Noita voi kokeilla.

Unikoulua ei todellakaan pidetä pienille vauvoille. Pienen vauvan hommana on herätä syömään tasaisin väliajoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysykääpä varhaiskasvattajilta toisivatko he vanhemman lapsensa hoitoon kokopäiväisesti samalla kun itse ovat vauvan kanssa kotona...eivät toisi.

Itseäni noin 20 vuotta vanhempi tuttava muisteli lasten ensimmäistä 2-3 vuotta. Sanoin ettei muista juuri mitään tuosta ajasta. Taapero ei enää nukkunut päiväunia ja vauva taas heräili muutaman tunnin välein koko yön.

Tuohon aikaan ei ollut päivähoito-oikeutta, se on pelastus huonosti yönsä nukkuvan vauvan perheessä, jos isommat lapset tarvitsevat vielä jatkuvaa hoivaa.

Perhetyö, unikoulu. Kaikkeen aina tuntuu olevan parannuskeinona se pitkä päiväkotipäivä. Noita voi kokeilla.

Kun se päivähoito on nimenomaan viranomaisten ratkaisu kaikkeen.

Ja mitä se tätien kahvittaminen unenpuutteeseen auttaa? Vie loputkin yöunet. Ja tuottaa painajaisia.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä hyvä kirjoitus, mutta ihmetteln kyllä tätä hoitotätien narinaa jos lapsi tuodaan subjektiivisen päivähoidon piiriin. Sen vuoksi on eräskin naispuolinen psykiatri taistellut että lapset saisivat tasapuolisesti virikkeitä ja se on ollut suuri tas-arvo taistelu naisten puolesta.

Hienoa kun nämä "opettajat" eivät tämän asian historiaa tunne. Kannattaisi varmaan vaihtaa alaa sitten.

Veikkanpa, että jos tämä naispuolinen psykiatri näkisi nykyisen varhaiskasvatuksen oikean laadun (hienojen puheiden sijaan) ei hänkään voisi puolustaa subjektiivista varhaiskasvatusta ainakaan lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaalityöntekijä ja työssäni jatkuvasti ihan samojen asioiden äärellä kuin tämän kirjoituksen kirjoittanut varhaiskasvatuksen työntekijä. Toki itse puolustan subjektiivista päivähoito-oikeutta, koska monissa näennäisen tavallisissakin perheissä on huomattavasti pas*empi kasvaa kuin päiväkodissa, mutta ydinviestistä olen samaa mieltä. 

Valitettavasti sosiaalipalveluihinkin on pikkuhiljaa hiipimässä sellainen ajatus, että "ei saa syyllistää ketään". Se johtaa kärjistyneimmissä tilanteissa siihen, että lapsia jopa huostaanotetaan ilman, että vanhemmille on selvästi ja suoraan sanottu, että asiat X, Y ja Z:t ovat vialla ja ne viat ovat teissä vanhemmissa. En tietenkään tarkoita, että ihmisiä pitää sananmukaisesti syyllistää, mutta vanhempia pitää aivan ehdottomasti vastuuttaa ja heille on pystyttävä puhumaan ikävistäkin asioista, vaikka ensireaktiona onkin suuttumus, järkytys tai paha mieli. Minkäänlainen muutos kun ei valitettavasti ala siitä, että ammattilaiset vanhempien rinnalla myhäilee, että joo-o on kyllä tosi vaikea lapsi, joo-o varmasti on rankkaa, joo-o eihän tuossa olisi ollut mitään muuta mahdollisuutta toimia. Muutos alkaa siitä, kun puhutaan suoraan. 

Toisaalta yritäpä saada päiväkodin hoitajat vastuuseen siitä, että he eivät tee työtään. Vaikka sanoisi miten, että lastani purraan hoitopäivän aikana, estäkää se, niin hoitajat vain hymivtelevät, että täällä sitä vasta opetellaan tulemaan muiden kanssa toimeen eikä kukaan tee mitään, vaikka 4v ikäinen menee ja haukkaa palan toisen korvasta. Hoitajien rekationa tuollaiseen huomautukseen on suuttumus, järkytys tai paha mieli, koska he ovat ammattilaisia, ei siellä kotonakaan taida kaksisesti mennä, kun lapsi ei osaa pitää puoliaan ja äidin pitää puuttua lastenväliseen toimintaan.

Mun esikoinen on 25-vuotias ja seuraava lapseni vajaan puolitoista vuotta nuorempi, ei tullut mieleenkään viedä pientä pienenpientä isosiskoa hoitoon jotta olisin voinut olla vauvan kanssa kotona kaksin. Kyllä niitä virikkeitä löytyi lähipuistosta ja kotoa ihan riittävästi.

Nyt olen seurannut sivusta nuoren sukulaisperheen tilannetta, äiti kotona vauvan kanssa ja isommat, 3- ja 4-vuotiaat päiväkodissa. Ja ehdottomasti parempi näin, kotona ei ole mitään rytmiä, ruoka-aikoja, kasvatusta, jos lapsi ei halua pukea tai syödä niin ei tarvitse, jatkuvasti ovat tyytymättömiä jostain ja äiti hämmentynyt ja väsynyt mutta ei kykene laittamaan rajoja. Tässä tapauksessa katson että päiväkoti on näiden lasten pelastus, saavat jotain hajua normaaleista toimintatavoista ja käytöksestä ja kuulevat myös sanan ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä jotkut noista varhaiskasvattajista jaksa itsekään olla vanhempia omalle lapselleen vaikka muita ollaan kyllä kärkkäitä arvostelemaan.

Totta. Olen työpäivien jälkeen aivan poikki (resurssit vähissä, toinen lh pois eikä aina sijaista, ryhmässä monta tuen tarpeista lasta) ja kun olen juuri järjestänyt ryhmälle joulutunnelmaa ja -juhlia, en kotona välttämättä enää jaksa kuin pakolliset. Mutta siksi olenkin nyt hakenut uutta työtä.

Tätä en ole koskaan päiväkodissa ymmärtänyt: miksi siellä pitää juhlia melkein koko ajan. Tai jos ei järjestetä juhlia, on joku projekti, joka vie hoitajien ajan. Entä jos olisi vain tylsiä tavallisia hoitopäiviä sadunlukemisineen, piirtelyineen, palapeleineen, leikkeineen - ei jatkuvaa juhlaa ja esitystä, silkkaa rauhaa ja lapsen mielikuvitukselle tilaa.

Mutta ei, kun ei ne kotona osaa juhliakaan järjestää, niin päiväkodin on pakko juhlia joulut, vaput, idit, täysikuut ja kekrit.

Jutussa lukee, että lapsi saa päättää jopa sen, syökö vai ei. Onkohan kirjoittaja se hoitaja, joka sai tuomion pakkosyöttämisestä... Todellakin, lapsi saa tietää itse onko nälkä vai ei. Veikkaan kirjoittajan olevan boomer-sukupolven hoitaja, ovat usein henkisesti aika kovia, jopa väkivaltaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysykääpä varhaiskasvattajilta toisivatko he vanhemman lapsensa hoitoon kokopäiväisesti samalla kun itse ovat vauvan kanssa kotona...eivät toisi.

Itseäni noin 20 vuotta vanhempi tuttava muisteli lasten ensimmäistä 2-3 vuotta. Sanoin ettei muista juuri mitään tuosta ajasta. Taapero ei enää nukkunut päiväunia ja vauva taas heräili muutaman tunnin välein koko yön.

Tuohon aikaan ei ollut päivähoito-oikeutta, se on pelastus huonosti yönsä nukkuvan vauvan perheessä, jos isommat lapset tarvitsevat vielä jatkuvaa hoivaa.

Perhetyö, unikoulu. Kaikkeen aina tuntuu olevan parannuskeinona se pitkä päiväkotipäivä. Noita voi kokeilla.

Unikoulua ei todellakaan pidetä pienille vauvoille. Pienen vauvan hommana on herätä syömään tasaisin väliajoin.

No ei niitä pieniä vauvoja viedä päiväkotiinkaan. Unikoulu, tai toisin sanoen jonkinlainen interventio nukkumistapoihin, on todella tervetullut moniin pikkulapsiperheisiin.