Lue keskustelun säännöt.
Joulu masentuneen kanssa, en jaksa
25.12.2020 |
Vietän joulua oman perheen ja vanhempien kanssa, ja porukkaan kuuluu myös melkein 70-vuotias isäpuoli. Hänellä on jo vuosikausia, ilmeisesti nuoruudestaan asti, ollut jonkinlainen krooninen masennus, hän on syönyt jonkinlaisia mielialalääkkeitä, mutta hoidon tulokset ei kyllä arjessa juuri ole näkyneet.
Hän on aina ollut sellainen perusnegatiivinen ihminen, hyvin alakuoloinen mielialaltaan, eikä mieleltään kestä yhtään mitään stressaavaa, tai edes normaaliarkeen kuuluvia tilanteita. Reaktioina raivokohtaukset, itku, kiukuttelu jne.
Sinällään ei ollut yllättävää, että isäpuoli ei osallistunut mitenkään jouluvalmisteluihin, ei hän ole koskaan aiemminkaan. Hänen päivänsä kuluvat yleensäkin tietokoneelta nettiä ja facebookia selaillen, pasianssia pelaten sekä nukkuen päiväunia, niin myös aatonaattona ja jouluaattona. Hänelle on ihan ylivoimaista osallistua siivouksiin, ruoanlaittoihin tai mihinkään muuhunkaan mitenkään. Aattoaamupäivän hän vain nukkui ja istui tietokoneella, kun minä äidin kanssa laitoin ruokia, siivosin ja valmistelun jouluruokailua.
Aattoa viettäessä muiden seurassa isäpuoli murehti lähinnä omaa kurjuuttaan, muisteli kaikkia negatiivisia asioita elämässään, itki kaiken kurjuutta, vuosia ja vuosikymmeniä sitten kuolleita omia vanhempiaan, ja valitteli, miten nykyisin joulut on ihan huonoja. Tuntui, että hänelle ei ollut mitään merkitystä muiden joulumielellä, ei edes lasten, kunhan vaan rypi itsesäälissään.
Tuntuu, että vaikka kuinka olisi itse joulumielellä, niin isäpuolen läsnäolo ja asenne joulunviettoa kohtaan pilaa joulun tunnelmaa. Ehkä olen sitten itsekäs, mutta en vaan haluaisi, että odotettu joulunvietto olisi yhden porukassa olijan valittamisen ja negatiivisuuden kuuntelua. Ei olisi kauhean kivaa, jos lapsillekin jäisi joulusta mieleen vaan yhden kurjuusjutut, itkut ja valitus.
Tänäänkin pitäisi syödä yhdessä, mutta tekisi mieli vaan lähteä oman perheen kesken vaikka ulkoilemaan yhteisen ajanvieton ajaksi. En tiedä, miksi kirjoitan tämän. Kai haluan vain kirjoittaa tähän kaiken sen, mitä en voi täällä ääneen sanoa.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on sairas ihminen, ei hän pysty sen kummemmin olemaan iloinen kuin halvaantunut pystyy kävelemään.
Sairas tai ei, mutta ei se varmaankaan muiden oloa helpota. Kysymys myös sinällään, onko reilua muita kohtaan, jos joukossa on ns. grinch.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni käyttäytyvät kuin isäsi. He ovat kuitenkin vasta 2 ja 3 v., mutta äärimmäisen vaikeaa on silti ymmärtää heiltäkään tuollaista käytöstä. Heivatkaa ankeuttaja pihalle. "Juhlikoon" joulua ihan keskenään. Jos ei aikuinen ihminen sen vertaa pysty käyttäytymään parin päivän ajan, että edes lakkaisi valittamasta ääneen, niin huh huh... En hyväksy tuollaista edes pieniltä lapsiltani!
Oot vaan vittuuntunu äitis uudesta. Valitettavan yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on sairas ihminen, ei hän pysty sen kummemmin olemaan iloinen kuin halvaantunut pystyy kävelemään.
No, ehkä kirjoituksessa keskityin liikaa tuohon masennusdiagnoosiin. Mutta siis, kyllä tuon isäpuolen perusasenne elämään tuntuu myös olevan aika negatiivinen. Ja käsittääkseni myös masentunut voi olla masennuksestaan huolimatta ihan iloinenkin, ja kokea muitakin tunteita. Toki näiden tunteiden kokeminen voi olla yksilöllistä.
Vierailija kirjoitti:
Oot vaan vittuuntunu äitis uudesta. Valitettavan yleistä.
Eipä tuo enää kovin uusi yli 25 vuoden jälkeen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä vietätte joulua heidän kanssaan? Joulua voi viettää myös oman perheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on sairas ihminen, ei hän pysty sen kummemmin olemaan iloinen kuin halvaantunut pystyy kävelemään.
Sairas tai ei, mutta ei se varmaankaan muiden oloa helpota. Kysymys myös sinällään, onko reilua muita kohtaan, jos joukossa on ns. grinch.
Itselläni ei ole kokemusta masentuneesta sukulaisesta, mutta dementikosta kuitenkin. Kyllä sitä huutoa ja haukkumista oli aika paljon helpompi sietää ja selittää lapsillekin kun tiesi, että ei hän ilkeyttään noin toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneeltakin voi vaatia käytöstapoja.
Onko kukaan koskaan sanonut hänelle päin naamaa, että lopeta toi valitus edes yhdeksi viikonlopuksi? Se olis hänen puolisonsa tehtävä, mutta sinäkin voisit ihan hyvin sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on sairas ihminen, ei hän pysty sen kummemmin olemaan iloinen kuin halvaantunut pystyy kävelemään.
Ja pah. Diagnoosina masennus ei poista sitä mahdollisuutta, että ihminen voisi olla hyvinkin ilkeä, tarkoituksellinen tai muuta.
Masentuneena ei pysy ajattelemaan muuta kuin itseään. Ei ole yksinkertaisesti voimia keskittyä muiden hyvinvointiin, kun ei pysty huolehtimaan edes itsestään. Ensi vuonna käytte vaan piipahtamassa tapaninpäivänä ja vietätte joulun oman perheen kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo vaikka kuinka on sairas, niin silti voisi pari päivää olla edes hiljaa jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Kyllä masentunutkin voi päättää miten käyttäytyy, vaikka kaikki olisikin paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on sairas ihminen, ei hän pysty sen kummemmin olemaan iloinen kuin halvaantunut pystyy kävelemään.
Kyllä halvaantunut pystyy makaamaan, vaikkei kävelemään pysty. Masentunutkin voi pitää lättynsä kiinni, jos ei mitään kaunista saa sanotuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on sairas ihminen, ei hän pysty sen kummemmin olemaan iloinen kuin halvaantunut pystyy kävelemään.
No pystyisikö sitä kumminkin pitämään päänsä kiinni? Ei ole pakko olla iloinen, mutta voisko edes jouluna mieluummin vaan kärsiä hiljaa? Kun ei tuo ääneen kärsiminenkään mitään auta, pilaa vaan kaikkien muidenkin joulun ja mielialan.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan koskaan sanonut hänelle päin naamaa, että lopeta toi valitus edes yhdeksi viikonlopuksi? Se olis hänen puolisonsa tehtävä, mutta sinäkin voisit ihan hyvin sanoa.
On, ja useitakin kertoja. Myös puolisonsa, siis äitini.
Reaktiona on ollut mm. mykkäkoulu ja ovien paiskominen, katoamistemppu, itku, sekä selitykset, että hän nyt vaan on tällainen, eikä hän sille mitään voi. Reaktio on riippunut sanojasta ja ajankohdasta.
Onpa raskas persoona. Miten äitisi jaksaa tuota joka päivä, vuodesta toiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan koskaan sanonut hänelle päin naamaa, että lopeta toi valitus edes yhdeksi viikonlopuksi? Se olis hänen puolisonsa tehtävä, mutta sinäkin voisit ihan hyvin sanoa.
On, ja useitakin kertoja. Myös puolisonsa, siis äitini.
Reaktiona on ollut mm. mykkäkoulu ja ovien paiskominen, katoamistemppu, itku, sekä selitykset, että hän nyt vaan on tällainen, eikä hän sille mitään voi. Reaktio on riippunut sanojasta ja ajankohdasta.
:( no sitten ei kai muu auta, kun hajottaa porukka seuraavana juhlapäivänä. Äitisi puolesta toki harmittaa, että miten hän valinnan tekee? Epäreilu tilanne hänellä.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni käyttäytyvät kuin isäsi. He ovat kuitenkin vasta 2 ja 3 v., mutta äärimmäisen vaikeaa on silti ymmärtää heiltäkään tuollaista käytöstä. Heivatkaa ankeuttaja pihalle. "Juhlikoon" joulua ihan keskenään. Jos ei aikuinen ihminen sen vertaa pysty käyttäytymään parin päivän ajan, että edes lakkaisi valittamasta ääneen, niin huh huh... En hyväksy tuollaista edes pieniltä lapsiltani!
Siis 2- ja 3-vuotiaat käyttäytyvät kuin masentunut 70-vuotias, vai ymmärsinkö väärin?
Vierailija kirjoitti:
Masentuneena ei pysy ajattelemaan muuta kuin itseään. Ei ole yksinkertaisesti voimia keskittyä muiden hyvinvointiin, kun ei pysty huolehtimaan edes itsestään. Ensi vuonna käytte vaan piipahtamassa tapaninpäivänä ja vietätte joulun oman perheen kesken.
Välillä mietin, että onko nää väitteet masenuneiden kyvyttömyydestä tehdä ikinä mitään toisin oikeasti totta vai tekosyitä, joiden varjolla voi uhriutua ja heittää vastuu elämästään ja omasta ja toisten hyvinvoinnista roskikseen.
Kyseessä on sairas ihminen, ei hän pysty sen kummemmin olemaan iloinen kuin halvaantunut pystyy kävelemään.