ovatko LIHAVAT sairaita vai vaan laiskoja?

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 10:48"]

Mutta siinä vaiheessa kun painoa on 20kg liikaa, kai hälytyskellojen pitäisi soida? Ettei päästä itseään sinne 150 kiloon. Ap

[/quote]

Viimeistää tuo hälytyskellojen soiminen paljasti, että asialla on sama vanha läskijankkaaja, mutta menköön nyt kun on aikaa.

Ylipaino voi ihan oikeasti tulla sen verran hitaasti, ettei ihminen itse sitä huomaa. Olin teininä normaalipainon ylärajoilla, en mikään hoikka mutten lihavakaan. Täytin 18, sain ajokortin, arkiliikunta väheni oman auton myötä, tuli vähän juhlittuakin. Muutama kilo vuoden mittaan, ei niin vakavaa eikä sitä edes huomannut. Muutin omilleni, omassa keittiössä oli kiva kokkailla kaikenlaista ja tuli juhlittua vähän enemmänkin kun oli vapaus mennä miten haluaa. Taas kertyi suunnilleen se muutama kilo vuodessa, ei sitä peilikuvasta nähnyt kun samaa kroppaa tuijotti joka päivä. Se kymmenkunta kiloa muutamassa vuodessa ei kertakaikkiaan soittanut minkäänlaisia hälytyskelloja, koska muutokseen oli jo tottunut.

Jos en olisi sitten sairastunut masennukseen ja lihonut lisää niin nopealla tahdilla että itsekin huomasin sen vaikka en jaksanutkaan välittää, olisin varmaan jatkanut tuolla samalla muutama kilo vuodessa -tahdilla ihan huomaamattani.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 11:25"]

Mä olen kyllä suht laiskAkin mutt suurin syy mulla on se, että haen lohtua ruoasta ja koen että ruoka on ainut hyvä asia mun elämässä. Ja siitä syystä olen lihonut, koska syön yksinkertaisesti liikaa enkä kuluta tarpeeksi. Haluaisin laihtua mutta koska en pysty luopumaan ruoasta, pitäisi liikkua enemmän ja en vaan jaksa liikkua :(

[/quote]

Juuri näin. Suurin osa lihavista on lihavia koska ovat masentuneita tms. henkisen puolen ongelmaa. Eri ihmiset tekevät erilaisia asioita selviytyäkseen ongelmistaan, jotkut juo viinaa, jotku käyttävät huumeita, jotkut liikkuvat liikaa, jotkut harrastavat irtosuhteita, kuka mitäkin, mutta ihminen vaistomaisesti "lääkitsee" itseään jollain mistä tulee hyvä olo, jotkut jopa saavat sen tunteen viiltelemällä itseään. Jos joku lihoo eikä ole henkisiä ongelmia, on helppo laihduttaa kun "vaan päättää" mutta jos syömiseen liittyy addiktio, ei se käykään niin helposti.

Kun näet 150kg ihmisen, tiedät että hänellä ei ole kaikki hyvin, ehkä päällisin puolin nyt on, mutta hänellä on menneisyydessään joku taakka, sielussa haava.

Ja toki masennus tekee myös laiskaksi, hoikka masentunut saa myötätuntoa vaikka ei jaksaisi nousta sängystä, mutta lihava masentunut koetaan laiskaksi vaikka miten raataisi.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 12:03"]

Ainakaan eivät ole syömisessä laiskoja

[/quote]

Minä ainakin olen juuri sitä, syön erittäin vähän, määrällisesti. Elän suklaalla ja jugurtilla, en jaksa tehdä salaatteja vaikka mieli tekisi, monta kertaa kun teen perheelle ruokaa, en jaksa sitä syödä, jätän väliin, kun ei huvita eikä tee mieli. Minä en koskaan syö mitään mitä ei tee mieli, olen pitkiä aikoja syömättä, ja ihan nälässäkin, nälkä ei tee mulle mitään, se hetken tekee mahassa kipeää kun maha kurnii, mutta se menee ohi. Syön sellaista josta mulle tulee hyvä mieli kun olen uupunut. En koskaan syö itseäni ähkyyn, se on niin inhottava tunne, eikä mulla ole tarvetta syödä mahaa täyteen. Ja mahalaukku on pieni, se tulee nopeasti täyteen, joten tarkkana olen aina kun syön.

172cm/136kg

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 13:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 10:48"]

Mutta siinä vaiheessa kun painoa on 20kg liikaa, kai hälytyskellojen pitäisi soida? Ettei päästä itseään sinne 150 kiloon. Ap

[/quote]

Viimeistää tuo hälytyskellojen soiminen paljasti, että asialla on sama vanha läskijankkaaja, mutta menköön nyt kun on aikaa.

Ylipaino voi ihan oikeasti tulla sen verran hitaasti, ettei ihminen itse sitä huomaa. Olin teininä normaalipainon ylärajoilla, en mikään hoikka mutten lihavakaan. Täytin 18, sain ajokortin, arkiliikunta väheni oman auton myötä, tuli vähän juhlittuakin. Muutama kilo vuoden mittaan, ei niin vakavaa eikä sitä edes huomannut. Muutin omilleni, omassa keittiössä oli kiva kokkailla kaikenlaista ja tuli juhlittua vähän enemmänkin kun oli vapaus mennä miten haluaa. Taas kertyi suunnilleen se muutama kilo vuodessa, ei sitä peilikuvasta nähnyt kun samaa kroppaa tuijotti joka päivä. Se kymmenkunta kiloa muutamassa vuodessa ei kertakaikkiaan soittanut minkäänlaisia hälytyskelloja, koska muutokseen oli jo tottunut.

Jos en olisi sitten sairastunut masennukseen ja lihonut lisää niin nopealla tahdilla että itsekin huomasin sen vaikka en jaksanutkaan välittää, olisin varmaan jatkanut tuolla samalla muutama kilo vuodessa -tahdilla ihan huomaamattani.

[/quote]

Mä en vaan tajua, miten joku 160cm ja väh. sata kilonen ei voi huomata olevansa lihava. Tarkotan että eikö Se vaikeuta elämääkin jo jonkin verran. Mä en tajua miten suuri osa teistä on kamalan ilkeitä, pitää minua tyhmänä jne. koska melkein joka välissä olen sanonut, että tarkoitukseni ei ole loukata! Aloituksessa on vain minun arvauksia asiasta. En mä oikeesti ajatellut että tämä keskustelu pahoittaisi noin ihmisten mieliä. Ap

Lihavuus voi johtua niin monesta syystä että monesti on mahdotonta sanoa yksiselitteisesti mistä lihavuus johtuu. Toiset ihmiset ovat selkeästi laiskoja ja nautinnonhaluisia: urheilua ei koeta mielekkääksi ja aikaa vietetään mieluummin television äärellä kuin lenkkipolulla. Toiset taas eivät osaa kieltää itseltään herkkuja, vaan napostelu kuuluu jokapäiväiseen elämään, syötyjen herkkujen määrää ei myönnetä rehellisesti edes itselle, vaan sitä vähätellään. Toisilla ihmisillä lihominen johtuu psyykkisestä "painolastista", esimerkiksi itsetunto-ongelmat tai vaikka lapsuuteen asti juurensa juontava pelko hylätyksi tai torjutuksi tulemisesta, ja ruoasta on näille ihmisille muodostunut eräänlainen lohtu, tapa täyttää tyhjiötä sisällä. Toisilla lihomisen syynä on esimerkiksi sairaus joka joko aiheuttaa lihomista, tai johon käytettävät lääkkeet lihottavat. Joillakin (etenkin naisilla) lihomista voi aiheuttaa erilaiset ongelmat hormonitoiminnassa ja aineenvaihdunnassa. Esimerkiksi vääränlainen ravinto voi lähes pysäyttää aineenvaihdunnan ja tällöin painoa kertyy vaikka ihminen ei edes oikeasti söisi niin paljon. Joillakin taas lihomisen taustalla on onnettomuus tai muu fyysinen vamma (esim. selkä-, nivel- tai polvivaivat) jotka tekevät liikkumisesta kivuliasta. 

Ylipaino ja sen syyt ovat aina yksilöllisiä ja niihin tulisi puuttua hoitamalla ihmistä psykofyysissosiaalisena kokonaisuutena, ei yksinkertaistamalla ylipainoa joko laiskuudesta tai sairaudesta johtuvaksi.

Terveisin ylipainoisten kanssa päivittäin työskentelevä terapeutti

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 13:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 10:48"]

Mutta siinä vaiheessa kun painoa on 20kg liikaa, kai hälytyskellojen pitäisi soida? Ettei päästä itseään sinne 150 kiloon. Ap

[/quote]

Viimeistää tuo hälytyskellojen soiminen paljasti, että asialla on sama vanha läskijankkaaja, mutta menköön nyt kun on aikaa.

Ylipaino voi ihan oikeasti tulla sen verran hitaasti, ettei ihminen itse sitä huomaa. Olin teininä normaalipainon ylärajoilla, en mikään hoikka mutten lihavakaan. Täytin 18, sain ajokortin, arkiliikunta väheni oman auton myötä, tuli vähän juhlittuakin. Muutama kilo vuoden mittaan, ei niin vakavaa eikä sitä edes huomannut. Muutin omilleni, omassa keittiössä oli kiva kokkailla kaikenlaista ja tuli juhlittua vähän enemmänkin kun oli vapaus mennä miten haluaa. Taas kertyi suunnilleen se muutama kilo vuodessa, ei sitä peilikuvasta nähnyt kun samaa kroppaa tuijotti joka päivä. Se kymmenkunta kiloa muutamassa vuodessa ei kertakaikkiaan soittanut minkäänlaisia hälytyskelloja, koska muutokseen oli jo tottunut.

Jos en olisi sitten sairastunut masennukseen ja lihonut lisää niin nopealla tahdilla että itsekin huomasin sen vaikka en jaksanutkaan välittää, olisin varmaan jatkanut tuolla samalla muutama kilo vuodessa -tahdilla ihan huomaamattani.

[/quote]

Mä en vaan tajua, miten joku 160cm ja väh. sata kilonen ei voi huomata olevansa lihava. Tarkotan että eikö Se vaikeuta elämääkin jo jonkin verran. Mä en tajua miten suuri osa teistä on kamalan ilkeitä, pitää minua tyhmänä jne. koska melkein joka välissä olen sanonut, että tarkoitukseni ei ole loukata! Aloituksessa on vain minun arvauksia asiasta. En mä oikeesti ajatellut että tämä keskustelu pahoittaisi noin ihmisten mieliä. Ap

[/quote]

Kyllä lihavuuden huomaa sitten, kun liikakiloja on paljon. Tyhmähän ihminen on, jos ei huomaa. Pointtini olikin se, että ylipaino todella voi kertyä niin hitaasti, ettei sitä oikein edes huomaa siinä vaiheessa kun korjausliike olisi vielä suht helppo tehdä. Herätys saattaa ihan oikeasti tulla vasta siinä vaiheessa kun ylipainoa on jo kymmeniä kiloja.

Jos et sattumalta olekaan palstalla usein spämmäävä läskihullu, niin viestintäsi muistuttaa häntä huomattavasti mm. sanavalintojen osalta. Se selittänee myös vastausten laatua.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 13:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 10:48"]

Mutta siinä vaiheessa kun painoa on 20kg liikaa, kai hälytyskellojen pitäisi soida? Ettei päästä itseään sinne 150 kiloon. Ap

[/quote]

Viimeistää tuo hälytyskellojen soiminen paljasti, että asialla on sama vanha läskijankkaaja, mutta menköön nyt kun on aikaa.

Ylipaino voi ihan oikeasti tulla sen verran hitaasti, ettei ihminen itse sitä huomaa. Olin teininä normaalipainon ylärajoilla, en mikään hoikka mutten lihavakaan. Täytin 18, sain ajokortin, arkiliikunta väheni oman auton myötä, tuli vähän juhlittuakin. Muutama kilo vuoden mittaan, ei niin vakavaa eikä sitä edes huomannut. Muutin omilleni, omassa keittiössä oli kiva kokkailla kaikenlaista ja tuli juhlittua vähän enemmänkin kun oli vapaus mennä miten haluaa. Taas kertyi suunnilleen se muutama kilo vuodessa, ei sitä peilikuvasta nähnyt kun samaa kroppaa tuijotti joka päivä. Se kymmenkunta kiloa muutamassa vuodessa ei kertakaikkiaan soittanut minkäänlaisia hälytyskelloja, koska muutokseen oli jo tottunut.

Jos en olisi sitten sairastunut masennukseen ja lihonut lisää niin nopealla tahdilla että itsekin huomasin sen vaikka en jaksanutkaan välittää, olisin varmaan jatkanut tuolla samalla muutama kilo vuodessa -tahdilla ihan huomaamattani.

[/quote]

Mä en vaan tajua, miten joku 160cm ja väh. sata kilonen ei voi huomata olevansa lihava. Tarkotan että eikö Se vaikeuta elämääkin jo jonkin verran. Mä en tajua miten suuri osa teistä on kamalan ilkeitä, pitää minua tyhmänä jne. koska melkein joka välissä olen sanonut, että tarkoitukseni ei ole loukata! Aloituksessa on vain minun arvauksia asiasta. En mä oikeesti ajatellut että tämä keskustelu pahoittaisi noin ihmisten mieliä. Ap

[/quote]

Kyllä lihavuuden huomaa sitten, kun liikakiloja on paljon. Tyhmähän ihminen on, jos ei huomaa. Pointtini olikin se, että ylipaino todella voi kertyä niin hitaasti, ettei sitä oikein edes huomaa siinä vaiheessa kun korjausliike olisi vielä suht helppo tehdä. Herätys saattaa ihan oikeasti tulla vasta siinä vaiheessa kun ylipainoa on jo kymmeniä kiloja.

Jos et sattumalta olekaan palstalla usein spämmäävä läskihullu, niin viestintäsi muistuttaa häntä huomattavasti mm. sanavalintojen osalta. Se selittänee myös vastausten laatua.

[/quote]

Jos muistuttaa, anteeksi siitä. Vaikka läskispämmihullu tuskin pyytelee joka toisen viestin jälkeen anteeksi tai sanoo, ettei halua loukata... Vaikka kertoo Se vastaajienkin tasosta jotain, että haukutaan tyhmäksi, idiootiksi, toivotaan kaiken maailman tauteja ja sanotaan ettei alottaja omista aivotoimintaa. Minä täällä en nimittäin ole ketään haukkunut, tuominnut tai syyllistänyt, kunhan pohdin asiaa omien kokemuksieni kautta. Ap

No. oletko ap saanut toivomiasi vastauksia? Eivät kaikki vastaajat ole sinua haukkuneet, vaan antaneet asiallisia, ja minun nähdäkseni jopa varsin tyhjentäviä vastauksia. Tämä asia lienee tällä selvä, tästä ketjusta voi kaikki muutkin lihavuuden syitä ihmettelevät katsoa vastaukset.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 11:42"]

Minulla on jo F32.1 keskivaikea masennus ja F50.9 määrittämätön syömishäiriö, joiden aikana en ole laihtunut vaan päin vastoin. [/quote]

No, oletko laiska, tyhmä vai sairas?

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 13:58"]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 11:42"]

Minulla on jo F32.1 keskivaikea masennus ja F50.9 määrittämätön syömishäiriö, joiden aikana en ole laihtunut vaan päin vastoin. [/quote]

No, oletko laiska, tyhmä vai sairas?

[/quote]

Olen sairas, sokerista ja roskaruuasta riippuvainen, tunnesyöjä ja paikoin myös erittäin laiska. Ap

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 13:57"]

No. oletko ap saanut toivomiasi vastauksia? Eivät kaikki vastaajat ole sinua haukkuneet, vaan antaneet asiallisia, ja minun nähdäkseni jopa varsin tyhjentäviä vastauksia. Tämä asia lienee tällä selvä, tästä ketjusta voi kaikki muutkin lihavuuden syitä ihmettelevät katsoa vastaukset.

[/quote]

Kyllä tänne muutama asiallinen ja hyvä kommentti tuli, kiitos siitä. Vaikka olisi ollut kiva lukea enemmän henkilökohtaisia kokemuksia ihmisiltä. Ap

Minä itse olen kokenut viimeisen kolmen vuoden ajan, että olen sairas. Olen ollut lihava lähes koko ikäni. Laihdutin ensimmäisen kerran teininä, toisen kerran opiskeluaikana, kolmannen kerran ennen lapsiani, ylimääräisiä kiloja on ollut lähes aina muutamaa vuotta lukuunottamatta.

Todellinen lihominen alkoi neljä vuotta sitten ja hämmennyin itsekin, miten tässä näin kävi. Juoksin lääkäreillä mutta sain vain käskyn laihduttaa. Yritin, lukemattomia kertoja mutta päädyin aina lihavammaksi kuin ennen. Sitten luovutin ja nyt on kiloja jo niin paljon, että alan pelätä fyysisiä sairauksiakin.

Viikko sitten googletin BEDin ja oikeasti aloin itkeä, kun tajusin, että ihan jokainen kohta sopi minuun: syön salaa mieheltäni ja lapsiltani, ahmin vähintään kerran viikossa niin paljon, että voin pahoin ja sen jälkeen menen nukkumaan, koska muuhun en pysty. Työterveyslääkäri oli jo aiemmin arvellut minulle keskivaikean masennuksen mutta mitään diagnoosia en ole mistään saanut. Työpsykologi heitti ensimmäisen kerran tuon BEdin, joten siitä tiesin sitä googlettaa.

Pidän itseäni sairaana, koska en kykene kontrolloimaan syömisiäni ja silloin kun kykenen, tulee takapakkia paljon pahemmin. Olen ajatellut asian niin, että oli syynä sitten laiskuus, itsekurin puute tai mikä tahansa, niin en halua olla näin lihava enkä halua syödä suuria määriä, mutta koska en pysty muuttamaan tilannetta, täytyy minulla olla jokin sairaus, joka vaikeuttaa asiaa. Olen hämmästynyt, miten vaikeaa on saada apua laihduttamiseen. Sain ajan työterveyshoitajalle ja kävimme läpi terveellistä ruokavaliota (ja toki sen nyt tiesin ennestäänkin!) ja siinä koko apu.  Ei kuulemma ole resursseja jatkoseurantaan, vaikka totesin hoitajalle suoraan, etten usko olevani työkykyinen parin vuoden päästä, jos sama meno jatkuu.

Ehkä ongelmana on se, että koska lihavuus on itseaiheutettua, siihen ei haluta panostaa. Minusta tämä on väärin, koska myös liiallinen laihuus on itseaiheutettua ja siihen kyllä panostetaan. Kyllä tupakoinnilla keuhkonsa pilannut saa hoitoa ja urheiluvammarasituksia hoidetaan ihan kiltisti ja kalliisti. Ystäväni on urheilija ja on käynyt läpi useita kalliita leikkauksia. Ihan itse on vammansa aiheuttanut.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 14:07"]

Minä itse olen kokenut viimeisen kolmen vuoden ajan, että olen sairas. Olen ollut lihava lähes koko ikäni. Laihdutin ensimmäisen kerran teininä, toisen kerran opiskeluaikana, kolmannen kerran ennen lapsiani, ylimääräisiä kiloja on ollut lähes aina muutamaa vuotta lukuunottamatta.

Todellinen lihominen alkoi neljä vuotta sitten ja hämmennyin itsekin, miten tässä näin kävi. Juoksin lääkäreillä mutta sain vain käskyn laihduttaa. Yritin, lukemattomia kertoja mutta päädyin aina lihavammaksi kuin ennen. Sitten luovutin ja nyt on kiloja jo niin paljon, että alan pelätä fyysisiä sairauksiakin.

Viikko sitten googletin BEDin ja oikeasti aloin itkeä, kun tajusin, että ihan jokainen kohta sopi minuun: syön salaa mieheltäni ja lapsiltani, ahmin vähintään kerran viikossa niin paljon, että voin pahoin ja sen jälkeen menen nukkumaan, koska muuhun en pysty. Työterveyslääkäri oli jo aiemmin arvellut minulle keskivaikean masennuksen mutta mitään diagnoosia en ole mistään saanut. Työpsykologi heitti ensimmäisen kerran tuon BEdin, joten siitä tiesin sitä googlettaa.

Pidän itseäni sairaana, koska en kykene kontrolloimaan syömisiäni ja silloin kun kykenen, tulee takapakkia paljon pahemmin. Olen ajatellut asian niin, että oli syynä sitten laiskuus, itsekurin puute tai mikä tahansa, niin en halua olla näin lihava enkä halua syödä suuria määriä, mutta koska en pysty muuttamaan tilannetta, täytyy minulla olla jokin sairaus, joka vaikeuttaa asiaa. Olen hämmästynyt, miten vaikeaa on saada apua laihduttamiseen. Sain ajan työterveyshoitajalle ja kävimme läpi terveellistä ruokavaliota (ja toki sen nyt tiesin ennestäänkin!) ja siinä koko apu.  Ei kuulemma ole resursseja jatkoseurantaan, vaikka totesin hoitajalle suoraan, etten usko olevani työkykyinen parin vuoden päästä, jos sama meno jatkuu.

Ehkä ongelmana on se, että koska lihavuus on itseaiheutettua, siihen ei haluta panostaa. Minusta tämä on väärin, koska myös liiallinen laihuus on itseaiheutettua ja siihen kyllä panostetaan. Kyllä tupakoinnilla keuhkonsa pilannut saa hoitoa ja urheiluvammarasituksia hoidetaan ihan kiltisti ja kalliisti. Ystäväni on urheilija ja on käynyt läpi useita kalliita leikkauksia. Ihan itse on vammansa aiheuttanut.

[/quote]

Hmm.. En oikein tiedä mistä sun sitä apua kannattaa lähteä hakemaan, koska olen vielä alle 21v eli nuori. Polilta sain kohtuu nopeasti diagnoosit. Mutta kyllä sun jostain pitäisi apua saada, naurettavaa tollanen. Ap

Oli pakko kirjottaa tänne. AP kysyi yksinkertaisen kysymyksen ja heti kaikki vastaa hirveät vihat päälle. Taisi osua kysymys arkaan paikkaan? 

Faktahan on se, että lääkkeet itsessään eivät lihota. Ne lisäävät ruokahalua ja osa saattaa hidastaa aineenvaihduntaa. Silloin pitää huolehtia liikunnasta ja terveellisestä ruokvaliosta. (Olen syönyt itse kyseisiä lääkkeitä.)

Syömishäiriön ymmärrän, mutta se on sairaus josta voi parantua. 

Joku täällä sanoi, että nykyään tuputetaan ruokaa ihan hemmetisti. Jahas, syytetäänkö tästä lihavuudesta nyt seuraavaksi kauppaa jonne menet ostamaan sen karkkipussin? Valinta on aina itsellä. Ja kyllä monet syöpöt pystyvät laihduttamaan. Ja turha vetää mitään marttyyriesitystä, että itse ei pysty. Kukaan ei ole niin erikoinen.

Olen itse kärsinyt lievästä ylipainosta joskus, mutta sain sen hallintaan säännöllisillä ruoka-ajoilla ja terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla. 

Vastaus AP:lle: Sairautta lihavuudesta voi syyttää, mutta on eriasia mitä sairautta syyttää. 

Laiskuuttakin voi lihavuudesta syyttää ja yleensä päästää itsensä lihomaan vielä enemmän, kun ei jaksa tehdä asialle mitään tai se aiheuttaa turhautumista. 

Sitä tekosyytä en hyväksy, että olen hyvä tällaisena. Jos on itsetunto kohdallaan osaa pitää itsestä huolta ja syödä + liikkua terveellisesti.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 14:18"]

Oli pakko kirjottaa tänne. AP kysyi yksinkertaisen kysymyksen ja heti kaikki vastaa hirveät vihat päälle. Taisi osua kysymys arkaan paikkaan? 

Faktahan on se, että lääkkeet itsessään eivät lihota. Ne lisäävät ruokahalua ja osa saattaa hidastaa aineenvaihduntaa. Silloin pitää huolehtia liikunnasta ja terveellisestä ruokvaliosta. (Olen syönyt itse kyseisiä lääkkeitä.)

Syömishäiriön ymmärrän, mutta se on sairaus josta voi parantua. 

Joku täällä sanoi, että nykyään tuputetaan ruokaa ihan hemmetisti. Jahas, syytetäänkö tästä lihavuudesta nyt seuraavaksi kauppaa jonne menet ostamaan sen karkkipussin? Valinta on aina itsellä. Ja kyllä monet syöpöt pystyvät laihduttamaan. Ja turha vetää mitään marttyyriesitystä, että itse ei pysty. Kukaan ei ole niin erikoinen.

Olen itse kärsinyt lievästä ylipainosta joskus, mutta sain sen hallintaan säännöllisillä ruoka-ajoilla ja terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla. 

Vastaus AP:lle: Sairautta lihavuudesta voi syyttää, mutta on eriasia mitä sairautta syyttää. 

Laiskuuttakin voi lihavuudesta syyttää ja yleensä päästää itsensä lihomaan vielä enemmän, kun ei jaksa tehdä asialle mitään tai se aiheuttaa turhautumista. 

Sitä tekosyytä en hyväksy, että olen hyvä tällaisena. Jos on itsetunto kohdallaan osaa pitää itsestä huolta ja syödä + liikkua terveellisesti.

[/quote]
Kuulehan nyt. Tuo "lääkkeet itsessään eivät lihota" on saivartelua. Tuskin kukaan epäilikään, että yksi pilleri sisältää 10 000 kcal, jonka napsimalla lihoo salamyhkäisesti. Se on tiedossa, että se saattaa muuttaa ruokahalua tai energian varastoitumista jne. Mutta joka tapauksessa: paino voi lähteä yllättäväänkin nousuun vaikkapa masennuslääkkeiden tai e-pillereiden seurauksena. Ei ihminen välttämättä ymmärrä muuttaa kovinkaan radikaalisti niitä tottumuksia, joilla on pysynyt aiemmin ihan ok mitoissa.

Toisekseen: miksi syy toisensa jälkeen teilataan "tekosyynä", jopa se ettei vaivaudu keksimään tekosyitä ja on tyytyväinen itseensä sellaisenaan? Kenelle pitää omaa elämistään perustella? Tuskin kenellekään muulle kuin lääkärille, terapautille tai personal trainerille, jolle on hoito- tai asiakassuhteessa.

Ulkopuolelta tulee ärsykkeitä, ja joskus ihmisen on niitä vaikea vastustaa. Joskus ruoka on liian hyvää, joskus ympäristö antaa vallan erinomaiset ärsykkeet syödä enemmän... tai sitten vaikkapa rääkkidieetti tai lääkitys on muuttanut aineenvaihduntaa, eikä ole vielä löytänyt sitä tapaa pysyä samassa kuosissa. Yhtä lailla ikääntyminenkin tuo omia haasteita painonhallintaan, kuten myös horjuva mielenterveys ja henkinen väsymys. Monet sanoat lihonneensa kolmenkympin jälkeen sillä samalla ruokavaliolla, millä ovat ennen pysyneet ihan hyvissä mitoissa.