Mies häipyi koko aattoaamupäiväksi ulos ja jätti mut yksin hoitamaan kaiken.

Mitä ihmeen merkitystä sillä on kuka talon maksaa tai kenen auto seisoo pihassa? Jos mies haluaa viettää joulua, niin eikö mies silloin osallistu valmisteluihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mietin äsken juuri samaa. Vaikka muuten olemme tasa-arvoinen pariskunta, mies hoitaa jopa normaalisti enemmän lapsia koska mulla on vaativampi työ/pidemmät työpäivät, niin JOULUNA HÄN TAANTUU. Joulu laukaisee jonkun releen missä hän muuttuu lapseksi joka ei tee mitään eikä ”näe” edes mitä kaikkea pitää tehdä. Odottaa vaan jotenkin ihmeellisesti että kaikki taikoutuu pöytään itsestään, ja koristeet ja leipomiset joku keiju hoitaa valmiiksi. Minähän ne kaikki teen. Mutta mies ei yhtään tajua.

Oletan että tämä johtuu siitä että lapsuudessa anoppi teki kaiken osallistamatta lapsia. Mies jotenkin naiivisti luulee että kaikki tapahtuu itsestään.

Juuri keittiössä minäkin ähertän selkä hiestä valuen, montaa lajia valmistellen ja mies lähti jonnekin kylille. Hetkeksi istahdin kun alkoi vituttaa niin paljon. Mietin sitä että on naiselle ihan hevetin paskadiili pitää jouluperinteitä yllä ja järjestää se joulu, kun se pitää tehdä YKSIN, siis nainen vastaa kaikesta.

Onneksi arki alkaa kohta taas ja mies tajuaa laittaa silloin kyllä tikkua ristiin. Mutta ei jouluna!

Milloin te tajuatte, että ne jouluverhot ja tuikkukipot ei merkkaa miehille mitään? 

Okei eli jokainen hoitakoon sen mikä itseä kiinnostaa. Hyvä tietää kun tuo kinkku, jota en itse syö, on aika kallis. Mies opettelee tänään siis kinkun paistoa kun ehtii kotiin. Toivottavasti ehtii vielä sellaisen löytää.

Siis sinä olisit vai tänään vielä sen kinkun jostain löytänyt mutta mies ei tietysti löydä? Vai roskiinko nyt heittäisit itse ostamasi kinkun? Olisko kannattanut vaikka puhua miehen kanssa muutenkin joulujärjestelyistä jos noin närästää? Ihme narisijoita taas.

Ei minua närästä, jota kuta närästää toisten verhot. Minulle ei merkkaa kinkku niin ilmeisesti saan olla tekemättä sitä. On se tuolla uunissa mutta se uuniin laittaminen onkin helpoin osa. Innolla odotan miten mies selviää lopuista tai sitten käyn antamassa naapureille ja jatkat tuikkukippojeni kanssa hääräämistä.

Kinkun paistaminen vaikeaa? Kenelle? Mitä syötte normaalisti jos kinkun paisto ottaa koville? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mietin äsken juuri samaa. Vaikka muuten olemme tasa-arvoinen pariskunta, mies hoitaa jopa normaalisti enemmän lapsia koska mulla on vaativampi työ/pidemmät työpäivät, niin JOULUNA HÄN TAANTUU. Joulu laukaisee jonkun releen missä hän muuttuu lapseksi joka ei tee mitään eikä ”näe” edes mitä kaikkea pitää tehdä. Odottaa vaan jotenkin ihmeellisesti että kaikki taikoutuu pöytään itsestään, ja koristeet ja leipomiset joku keiju hoitaa valmiiksi. Minähän ne kaikki teen. Mutta mies ei yhtään tajua.

Oletan että tämä johtuu siitä että lapsuudessa anoppi teki kaiken osallistamatta lapsia. Mies jotenkin naiivisti luulee että kaikki tapahtuu itsestään.

Juuri keittiössä minäkin ähertän selkä hiestä valuen, montaa lajia valmistellen ja mies lähti jonnekin kylille. Hetkeksi istahdin kun alkoi vituttaa niin paljon. Mietin sitä että on naiselle ihan hevetin paskadiili pitää jouluperinteitä yllä ja järjestää se joulu, kun se pitää tehdä YKSIN, siis nainen vastaa kaikesta.

Onneksi arki alkaa kohta taas ja mies tajuaa laittaa silloin kyllä tikkua ristiin. Mutta ei jouluna!

Milloin te tajuatte, että ne jouluverhot ja tuikkukipot ei merkkaa miehille mitään? 

Okei eli jokainen hoitakoon sen mikä itseä kiinnostaa. Hyvä tietää kun tuo kinkku, jota en itse syö, on aika kallis. Mies opettelee tänään siis kinkun paistoa kun ehtii kotiin. Toivottavasti ehtii vielä sellaisen löytää.

Siis sinä olisit vai tänään vielä sen kinkun jostain löytänyt mutta mies ei tietysti löydä? Vai roskiinko nyt heittäisit itse ostamasi kinkun? Olisko kannattanut vaikka puhua miehen kanssa muutenkin joulujärjestelyistä jos noin närästää? Ihme narisijoita taas.

Ei minua närästä, jota kuta närästää toisten verhot. Minulle ei merkkaa kinkku niin ilmeisesti saan olla tekemättä sitä. On se tuolla uunissa mutta se uuniin laittaminen onkin helpoin osa. Innolla odotan miten mies selviää lopuista tai sitten käyn antamassa naapureille ja jatkat tuikkukippojeni kanssa hääräämistä.

Noniin ongelma ratkaistu. Eikai kukaan ole sinua alunperinkään pakottanut kinkunlaittoon. Hyvä että älysit vihdoin lopettaa väkisin vääntämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mietin äsken juuri samaa. Vaikka muuten olemme tasa-arvoinen pariskunta, mies hoitaa jopa normaalisti enemmän lapsia koska mulla on vaativampi työ/pidemmät työpäivät, niin JOULUNA HÄN TAANTUU. Joulu laukaisee jonkun releen missä hän muuttuu lapseksi joka ei tee mitään eikä ”näe” edes mitä kaikkea pitää tehdä. Odottaa vaan jotenkin ihmeellisesti että kaikki taikoutuu pöytään itsestään, ja koristeet ja leipomiset joku keiju hoitaa valmiiksi. Minähän ne kaikki teen. Mutta mies ei yhtään tajua.

Oletan että tämä johtuu siitä että lapsuudessa anoppi teki kaiken osallistamatta lapsia. Mies jotenkin naiivisti luulee että kaikki tapahtuu itsestään.

Juuri keittiössä minäkin ähertän selkä hiestä valuen, montaa lajia valmistellen ja mies lähti jonnekin kylille. Hetkeksi istahdin kun alkoi vituttaa niin paljon. Mietin sitä että on naiselle ihan hevetin paskadiili pitää jouluperinteitä yllä ja järjestää se joulu, kun se pitää tehdä YKSIN, siis nainen vastaa kaikesta.

Onneksi arki alkaa kohta taas ja mies tajuaa laittaa silloin kyllä tikkua ristiin. Mutta ei jouluna!

Milloin te tajuatte, että ne jouluverhot ja tuikkukipot ei merkkaa miehille mitään? 

Okei eli jokainen hoitakoon sen mikä itseä kiinnostaa. Hyvä tietää kun tuo kinkku, jota en itse syö, on aika kallis. Mies opettelee tänään siis kinkun paistoa kun ehtii kotiin. Toivottavasti ehtii vielä sellaisen löytää.

Siis sinä olisit vai tänään vielä sen kinkun jostain löytänyt mutta mies ei tietysti löydä? Vai roskiinko nyt heittäisit itse ostamasi kinkun? Olisko kannattanut vaikka puhua miehen kanssa muutenkin joulujärjestelyistä jos noin närästää? Ihme narisijoita taas.

Miksi naisen pitää tällaisesta asiasta aloittaa keskustelu? Siis oikeasti keskustelu siitä, että nainen ilmoittaa ettei häntä kiinnosta anopin lahja ja kinkun paisto, joten huolehdithan itse niistä? Pitäisi miehellä itsellään soida kello (tai edes kulkunen) päässä ottaakseen vetovastuu asioista, jotka ovat hänelle ehdottoman tärkeitä.

No kerropa miksi edes olet alkanut kinkunhankinta ja -paistohommaan alunperin jos et itse sitä syö?

Varmaan siksi että joku muu sitä kinkkua kaipaa. Niin normaalit ihmiset toimii, tekee kivoja asioita muiden eteen.

Ilmeisesti näin ei kuulu tehdä pastakiukuttelijoiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mietin äsken juuri samaa. Vaikka muuten olemme tasa-arvoinen pariskunta, mies hoitaa jopa normaalisti enemmän lapsia koska mulla on vaativampi työ/pidemmät työpäivät, niin JOULUNA HÄN TAANTUU. Joulu laukaisee jonkun releen missä hän muuttuu lapseksi joka ei tee mitään eikä ”näe” edes mitä kaikkea pitää tehdä. Odottaa vaan jotenkin ihmeellisesti että kaikki taikoutuu pöytään itsestään, ja koristeet ja leipomiset joku keiju hoitaa valmiiksi. Minähän ne kaikki teen. Mutta mies ei yhtään tajua.

Oletan että tämä johtuu siitä että lapsuudessa anoppi teki kaiken osallistamatta lapsia. Mies jotenkin naiivisti luulee että kaikki tapahtuu itsestään.

Juuri keittiössä minäkin ähertän selkä hiestä valuen, montaa lajia valmistellen ja mies lähti jonnekin kylille. Hetkeksi istahdin kun alkoi vituttaa niin paljon. Mietin sitä että on naiselle ihan hevetin paskadiili pitää jouluperinteitä yllä ja järjestää se joulu, kun se pitää tehdä YKSIN, siis nainen vastaa kaikesta.

Onneksi arki alkaa kohta taas ja mies tajuaa laittaa silloin kyllä tikkua ristiin. Mutta ei jouluna!

Milloin te tajuatte, että ne jouluverhot ja tuikkukipot ei merkkaa miehille mitään? 

Okei eli jokainen hoitakoon sen mikä itseä kiinnostaa. Hyvä tietää kun tuo kinkku, jota en itse syö, on aika kallis. Mies opettelee tänään siis kinkun paistoa kun ehtii kotiin. Toivottavasti ehtii vielä sellaisen löytää.

Siis sinä olisit vai tänään vielä sen kinkun jostain löytänyt mutta mies ei tietysti löydä? Vai roskiinko nyt heittäisit itse ostamasi kinkun? Olisko kannattanut vaikka puhua miehen kanssa muutenkin joulujärjestelyistä jos noin närästää? Ihme narisijoita taas.

Ei minua närästä, jota kuta närästää toisten verhot. Minulle ei merkkaa kinkku niin ilmeisesti saan olla tekemättä sitä. On se tuolla uunissa mutta se uuniin laittaminen onkin helpoin osa. Innolla odotan miten mies selviää lopuista tai sitten käyn antamassa naapureille ja jatkat tuikkukippojeni kanssa hääräämistä.

Kinkun paistaminen vaikeaa? Kenelle? Mitä syötte normaalisti jos kinkun paisto ottaa koville? 

Miehelleni joka veti jo draaman siitä kun pyysin kaupassa käydessään kinkun tuomaan, sanoi ettei osaa valita oikeaa. Ne kun taitaa olla niin erillaisia. Imurin varteen tarttuminenkin oli tänään paljon vaikeampaa kuin muina vuoden päivinä. Jotkut miehet elää niin tunteidensa vallassa ettei mikään onnistu kun joulustressi iskee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mietin äsken juuri samaa. Vaikka muuten olemme tasa-arvoinen pariskunta, mies hoitaa jopa normaalisti enemmän lapsia koska mulla on vaativampi työ/pidemmät työpäivät, niin JOULUNA HÄN TAANTUU. Joulu laukaisee jonkun releen missä hän muuttuu lapseksi joka ei tee mitään eikä ”näe” edes mitä kaikkea pitää tehdä. Odottaa vaan jotenkin ihmeellisesti että kaikki taikoutuu pöytään itsestään, ja koristeet ja leipomiset joku keiju hoitaa valmiiksi. Minähän ne kaikki teen. Mutta mies ei yhtään tajua.

Oletan että tämä johtuu siitä että lapsuudessa anoppi teki kaiken osallistamatta lapsia. Mies jotenkin naiivisti luulee että kaikki tapahtuu itsestään.

Juuri keittiössä minäkin ähertän selkä hiestä valuen, montaa lajia valmistellen ja mies lähti jonnekin kylille. Hetkeksi istahdin kun alkoi vituttaa niin paljon. Mietin sitä että on naiselle ihan hevetin paskadiili pitää jouluperinteitä yllä ja järjestää se joulu, kun se pitää tehdä YKSIN, siis nainen vastaa kaikesta.

Onneksi arki alkaa kohta taas ja mies tajuaa laittaa silloin kyllä tikkua ristiin. Mutta ei jouluna!

Milloin te tajuatte, että ne jouluverhot ja tuikkukipot ei merkkaa miehille mitään? 

Okei eli jokainen hoitakoon sen mikä itseä kiinnostaa. Hyvä tietää kun tuo kinkku, jota en itse syö, on aika kallis. Mies opettelee tänään siis kinkun paistoa kun ehtii kotiin. Toivottavasti ehtii vielä sellaisen löytää.

Siis sinä olisit vai tänään vielä sen kinkun jostain löytänyt mutta mies ei tietysti löydä? Vai roskiinko nyt heittäisit itse ostamasi kinkun? Olisko kannattanut vaikka puhua miehen kanssa muutenkin joulujärjestelyistä jos noin närästää? Ihme narisijoita taas.

Miksi naisen pitää tällaisesta asiasta aloittaa keskustelu? Siis oikeasti keskustelu siitä, että nainen ilmoittaa ettei häntä kiinnosta anopin lahja ja kinkun paisto, joten huolehdithan itse niistä? Pitäisi miehellä itsellään soida kello (tai edes kulkunen) päässä ottaakseen vetovastuu asioista, jotka ovat hänelle ehdottoman tärkeitä.

No kerropa miksi edes olet alkanut kinkunhankinta ja -paistohommaan alunperin jos et itse sitä syö?

Varmaan siksi että joku muu sitä kinkkua kaipaa. Niin normaalit ihmiset toimii, tekee kivoja asioita muiden eteen.

Ilmeisesti näin ei kuulu tehdä pastakiukuttelijoiden mukaan.

No mutta mikä se ongelma alunperin on? Jos tykkää tehdä sen kinkun, että jollekin tulee hyvä mieli niin hyvä niin. Mutta täällä valitetaan marttyyrinä että minä nyt varmaan saankin olla laittamatta sen kinkun jos en halua. Jos halutaan laittaa se kinkku muiden takia niin miksi sitten valitetaan kuitenkin että ottaa päähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mietin äsken juuri samaa. Vaikka muuten olemme tasa-arvoinen pariskunta, mies hoitaa jopa normaalisti enemmän lapsia koska mulla on vaativampi työ/pidemmät työpäivät, niin JOULUNA HÄN TAANTUU. Joulu laukaisee jonkun releen missä hän muuttuu lapseksi joka ei tee mitään eikä ”näe” edes mitä kaikkea pitää tehdä. Odottaa vaan jotenkin ihmeellisesti että kaikki taikoutuu pöytään itsestään, ja koristeet ja leipomiset joku keiju hoitaa valmiiksi. Minähän ne kaikki teen. Mutta mies ei yhtään tajua.

Oletan että tämä johtuu siitä että lapsuudessa anoppi teki kaiken osallistamatta lapsia. Mies jotenkin naiivisti luulee että kaikki tapahtuu itsestään.

Juuri keittiössä minäkin ähertän selkä hiestä valuen, montaa lajia valmistellen ja mies lähti jonnekin kylille. Hetkeksi istahdin kun alkoi vituttaa niin paljon. Mietin sitä että on naiselle ihan hevetin paskadiili pitää jouluperinteitä yllä ja järjestää se joulu, kun se pitää tehdä YKSIN, siis nainen vastaa kaikesta.

Onneksi arki alkaa kohta taas ja mies tajuaa laittaa silloin kyllä tikkua ristiin. Mutta ei jouluna!

Milloin te tajuatte, että ne jouluverhot ja tuikkukipot ei merkkaa miehille mitään? 

Okei eli jokainen hoitakoon sen mikä itseä kiinnostaa. Hyvä tietää kun tuo kinkku, jota en itse syö, on aika kallis. Mies opettelee tänään siis kinkun paistoa kun ehtii kotiin. Toivottavasti ehtii vielä sellaisen löytää.

Siis sinä olisit vai tänään vielä sen kinkun jostain löytänyt mutta mies ei tietysti löydä? Vai roskiinko nyt heittäisit itse ostamasi kinkun? Olisko kannattanut vaikka puhua miehen kanssa muutenkin joulujärjestelyistä jos noin närästää? Ihme narisijoita taas.

Ei minua närästä, jota kuta närästää toisten verhot. Minulle ei merkkaa kinkku niin ilmeisesti saan olla tekemättä sitä. On se tuolla uunissa mutta se uuniin laittaminen onkin helpoin osa. Innolla odotan miten mies selviää lopuista tai sitten käyn antamassa naapureille ja jatkat tuikkukippojeni kanssa hääräämistä.

Kinkun paistaminen vaikeaa? Kenelle? Mitä syötte normaalisti jos kinkun paisto ottaa koville? 

Miehelleni joka veti jo draaman siitä kun pyysin kaupassa käydessään kinkun tuomaan, sanoi ettei osaa valita oikeaa. Ne kun taitaa olla niin erillaisia. Imurin varteen tarttuminenkin oli tänään paljon vaikeampaa kuin muina vuoden päivinä. Jotkut miehet elää niin tunteidensa vallassa ettei mikään onnistu kun joulustressi iskee.

Ja sinä makaat palstalla. 

Miksi teillä siivotaan jouluaattona? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mietin äsken juuri samaa. Vaikka muuten olemme tasa-arvoinen pariskunta, mies hoitaa jopa normaalisti enemmän lapsia koska mulla on vaativampi työ/pidemmät työpäivät, niin JOULUNA HÄN TAANTUU. Joulu laukaisee jonkun releen missä hän muuttuu lapseksi joka ei tee mitään eikä ”näe” edes mitä kaikkea pitää tehdä. Odottaa vaan jotenkin ihmeellisesti että kaikki taikoutuu pöytään itsestään, ja koristeet ja leipomiset joku keiju hoitaa valmiiksi. Minähän ne kaikki teen. Mutta mies ei yhtään tajua.

Oletan että tämä johtuu siitä että lapsuudessa anoppi teki kaiken osallistamatta lapsia. Mies jotenkin naiivisti luulee että kaikki tapahtuu itsestään.

Juuri keittiössä minäkin ähertän selkä hiestä valuen, montaa lajia valmistellen ja mies lähti jonnekin kylille. Hetkeksi istahdin kun alkoi vituttaa niin paljon. Mietin sitä että on naiselle ihan hevetin paskadiili pitää jouluperinteitä yllä ja järjestää se joulu, kun se pitää tehdä YKSIN, siis nainen vastaa kaikesta.

Onneksi arki alkaa kohta taas ja mies tajuaa laittaa silloin kyllä tikkua ristiin. Mutta ei jouluna!

Milloin te tajuatte, että ne jouluverhot ja tuikkukipot ei merkkaa miehille mitään? 

Okei eli jokainen hoitakoon sen mikä itseä kiinnostaa. Hyvä tietää kun tuo kinkku, jota en itse syö, on aika kallis. Mies opettelee tänään siis kinkun paistoa kun ehtii kotiin. Toivottavasti ehtii vielä sellaisen löytää.

Siis sinä olisit vai tänään vielä sen kinkun jostain löytänyt mutta mies ei tietysti löydä? Vai roskiinko nyt heittäisit itse ostamasi kinkun? Olisko kannattanut vaikka puhua miehen kanssa muutenkin joulujärjestelyistä jos noin närästää? Ihme narisijoita taas.

Miksi naisen pitää tällaisesta asiasta aloittaa keskustelu? Siis oikeasti keskustelu siitä, että nainen ilmoittaa ettei häntä kiinnosta anopin lahja ja kinkun paisto, joten huolehdithan itse niistä? Pitäisi miehellä itsellään soida kello (tai edes kulkunen) päässä ottaakseen vetovastuu asioista, jotka ovat hänelle ehdottoman tärkeitä.

No kerropa miksi edes olet alkanut kinkunhankinta ja -paistohommaan alunperin jos et itse sitä syö?

Varmaan siksi että joku muu sitä kinkkua kaipaa. Niin normaalit ihmiset toimii, tekee kivoja asioita muiden eteen.

Ilmeisesti näin ei kuulu tehdä pastakiukuttelijoiden mukaan.

No mutta mikä se ongelma alunperin on? Jos tykkää tehdä sen kinkun, että jollekin tulee hyvä mieli niin hyvä niin. Mutta täällä valitetaan marttyyrinä että minä nyt varmaan saankin olla laittamatta sen kinkun jos en halua. Jos halutaan laittaa se kinkku muiden takia niin miksi sitten valitetaan kuitenkin että ottaa päähän?

Taitaa ongelma olla monella muulla kun rahakin pitää vetää mukaan siihen mitä tänään tekee. Elämä taitaa olla hankalaa niillä joiden mielestä jokainen tehköön vain sen mikä itselle tärkeää muista välittämättä. Minulla ei ole ongelmaa, huvittaa tämä keskustelu.

Mitäs jätit kaiken viimetippaan ? Olisit ennakoinut , ei Aatto tule yllättäin. Kyllä täällä ihmiset riitelee aivan tyhjästä ja ovat aina tyytymättömiä valittajia.Ei miehetkään ole mitään kotiorjia , että pimperot vaan äksyilee.

Mitäs jätit kaiken viimetippaan ? Olisit ennakoinut , ei Aatto tule yllättäin. Kyllä täällä ihmiset riitelee aivan tyhjästä ja ovat aina tyytymättömiä valittajia.Ei miehetkään ole mitään kotiorjia , että pimperot vaan äksyilee.

Nyt rauhoitut, otat taksin  ja menet johonkin hyvään hotelliin. Siellä otat huoneen ja tilaat huonepalvelusta kaiken mitä vain halajat. Illalla soitat ukolle että miten menee, kultsi?

Mä olen jo muutaman vuoden tehnyt ”itselleni” joulun. Laitan ruuat pääasiassa itse (koska eineslaatikot on pahoja), mutta tarjolla on sitä mistä itse tykkään. Esim kinkkua ei ole. Lahjoja ostan vain lapselle, enkä halua keneltäkään mitään (näin säästyneet rahat käytän itseeni). Ihan mahtavaa tämä. Ja koronan takia appivanhemmatkin jättää tulematta, joten huippujoulu edessä :). Mies jotain joskus nurisee, mutta en kuuntele (eihän hänkään koskaan ole kuunnellut). Muutaman vuoden päästä sitten ero, kunhan lapsi vielä vähän kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jo muutaman vuoden tehnyt ”itselleni” joulun. Laitan ruuat pääasiassa itse (koska eineslaatikot on pahoja), mutta tarjolla on sitä mistä itse tykkään. Esim kinkkua ei ole. Lahjoja ostan vain lapselle, enkä halua keneltäkään mitään (näin säästyneet rahat käytän itseeni). Ihan mahtavaa tämä. Ja koronan takia appivanhemmatkin jättää tulematta, joten huippujoulu edessä :). Mies jotain joskus nurisee, mutta en kuuntele (eihän hänkään koskaan ole kuunnellut). Muutaman vuoden päästä sitten ero, kunhan lapsi vielä vähän kasvaa.

Miksi et eroa samantien? Varmaan kiva lapselle tuollainen passiivisagressiivinen ilmapiiri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jo muutaman vuoden tehnyt ”itselleni” joulun. Laitan ruuat pääasiassa itse (koska eineslaatikot on pahoja), mutta tarjolla on sitä mistä itse tykkään. Esim kinkkua ei ole. Lahjoja ostan vain lapselle, enkä halua keneltäkään mitään (näin säästyneet rahat käytän itseeni). Ihan mahtavaa tämä. Ja koronan takia appivanhemmatkin jättää tulematta, joten huippujoulu edessä :). Mies jotain joskus nurisee, mutta en kuuntele (eihän hänkään koskaan ole kuunnellut). Muutaman vuoden päästä sitten ero, kunhan lapsi vielä vähän kasvaa.

Miksi et eroa samantien? Varmaan kiva lapselle tuollainen passiivisagressiivinen ilmapiiri.

Meillä on ihan hyvä ilmapiiri :). Kuten sanoin, äidin ei tarvitse olla kireä siitä, ettei kukaan muu osallistu, kun ei edes odota mitään sellaista. Aikanaan yritin toisenlaisia jouluja, joissa myös mies olisi tehnyt osansa, mutta häntä ei kiinnostanut, joten ei sitten. (Ja lapsi on vielä päiväkoti-ikäinen, joten ero ei ole tässä vaiheessa ajankohtainen.)

KAIKEN on mentävä täsmälleen tasan! Ei voi olla, että mies pääsee "helpommalla", ne on muutenkin niin surkeita. Kunpa joku keksisi jonkun kivan pötkäleen jolla voisi miehen korvata kerran vuodessa!

Jos asiaa puhutaan, niin toisen osallistuminen kotitalouden rullaamiseen ei aina ole ihan helppo huomata.

Omat hommat kyllä huomataan ja pidetään  niitä kaikista tärkeimpänä, toisen hommat on vaan jotain pikku puuhastelua, jos sitäkään.

Oudosti vaan itsekseen:

-pyykit on pesty

-laskut maksettu

-ruuat ostettu

-piha kolattu

-aita maalattu

-ruoka valmiina

-autoon vaihdettu öljyt ja renkaat

-lapset on kasvatettu

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä te oikein raadatte siellä keittiössä? Ostin kaupasta joulukalat, juustot, valmiiksi paistetun kinkun ja valmiit laatikot ja meinaan laittaa se tarjolle illalla. Aamulla laitoin riisipuuron uuniin ja toinen lapsista teki torttuja valmistaikinasta. Syötiin puuro ja vähän voileipää ja illalla noita kaloja yms. Mitä mun pitäisi raataa? Tämähän on helpompaa kuin arkena, ruuat valmiina ja vapaata!!!

Vaikka työtä olisi miten vähän, kyllä se saa ja pitääkin ärsyttää kun toinen häipyy ja jättää työt sinun huoleksesi, vaikka työtä olisi miten vähän. Edes kysymättä sopiiko se.

Mitäs itse tuumaisit jos työkaverisi jättää pöydällesi heippalapun: "hoidatko tämän minun työni, kun siinä menee vain puoli tuntia ja lähden mieluummin aikaisin kotiin avaamaan siiderin"

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuossa tekisin niin, että viettäisin aamun leppoisasti lasten kanssa, söisimme yhdessä lounaan ja kun/jos mies joskus illalla palaisi, niin hän yllättyisi siitä, että jouluruokana on lasten lempiherkkuja eikä sitä, mitä hän haluaa.

Ja että tiskit ivat hänen vastuullaan koneen ollessa rikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä te oikein raadatte siellä keittiössä? Ostin kaupasta joulukalat, juustot, valmiiksi paistetun kinkun ja valmiit laatikot ja meinaan laittaa se tarjolle illalla. Aamulla laitoin riisipuuron uuniin ja toinen lapsista teki torttuja valmistaikinasta. Syötiin puuro ja vähän voileipää ja illalla noita kaloja yms. Mitä mun pitäisi raataa? Tämähän on helpompaa kuin arkena, ruuat valmiina ja vapaata!!!

Vaikka työtä olisi miten vähän, kyllä se saa ja pitääkin ärsyttää kun toinen häipyy ja jättää työt sinun huoleksesi, vaikka työtä olisi miten vähän. Edes kysymättä sopiiko se.

Mitäs itse tuumaisit jos työkaverisi jättää pöydällesi heippalapun: "hoidatko tämän minun työni, kun siinä menee vain puoli tuntia ja lähden mieluummin aikaisin kotiin avaamaan siiderin"

Ap:n keississä olisin itse tehnyt niin, että uhriutumisen sijaan olisin tehnyt osan hommista ja kun mies palaa kotiin niin sanoisin, että se ja se on vielä tekemättä ja että hän saa ne tehdä. Jos joku ei älyä tehdä omaa osuuttaan niin siitä sanotaan. Jos miehelle ei mene perille niin miksi tuollaisia laiskiaisia katsotaan? Miettikää myös omia valintoja.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko talot ja autot ja asiat kenen maksamia?

Ja milloinkahan Suomessa on ollut aika jolloin nainen ei tienannut lainkaan 🤦‍♀️

Tienasiko nainen autot ja talot, se oli tässä kysymyksenä. Ei se tienasiko nainen sen mittaamattoman arvokkaan neulepaidan joka oli kauniissa paketissa. Ja ne pienet aamutohvelit siihen päälle.

Tunnetko sinä kovinkin monta tulotonta kotirouvaa, jonka elämän mies maksaa kokonaan? Sitähän minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko talot ja autot ja asiat kenen maksamia?

Ja milloinkahan Suomessa on ollut aika jolloin nainen ei tienannut lainkaan 🤦‍♀️

Tienasiko nainen autot ja talot, se oli tässä kysymyksenä. Ei se tienasiko nainen sen mittaamattoman arvokkaan neulepaidan joka oli kauniissa paketissa. Ja ne pienet aamutohvelit siihen päälle.

Taidat olla niitä munattomia ja saamattomia jotka tälläkin palstalla vinkuu vähän väliä ettei naista saa. Vinkki: katso peiliin ja tarkista asenteesi. Yksikään täyspäinen ei tollaseen asennevammaseen sontaläjään käsiään iske.

PS. minä olen ihan omalla työllä ja säntillisesti elämällä saanut oman asunnon, auton ja pienen mökin. Yhtään äijää ei siihen ole tarvittu. Joten täytyy kysyä, mikä oli pointtisi? Suurin osa naisista kustantaa itse elämänsä ja hankintansa. Villapiadankin voi ostaa ihan itse jos haluaa.

Olen nainen joten ei sitä kirjaimellista munaa ole. Ehkä elän jossain pilvessä mutta en tunne yhtään taloutta jossa nainen itse maksaisi vaan aina on kuvioissa joko mies tai yhteiskunta.

Kumpaan ryhmään sinä kuulut?