Lasten myötä elämään tulee paljon lisää ongelmia

Toisen ihmisen rakastaminen (lapsi,puoliso.muut läheiset) tuo elämään ongelmia. En silti haluaisi elämää ilman rakkautta.

Olen ajatellut, etten jaksa loputtomiin tehdä niitä asioita, mitä olen tehnyt ennen lapsia. Lähinnä se mietityttää, etten pääse matkustamaan enää yhtä helposti, muutamaan ensimmäiseen vuoteen. Sillä nyt ei ole niin suurta merkitystä, etten voi enää tuosta noin vain lähteä kavereiden kanssa terassille tai baariin, tai pitkälle kierrokselle vaatekauppoihin. En myöskään kaipaa sinkkuaikaa, ja jatkuvaa uusiin ihmisiin tutustumista. Elämä on ollut rauhallista pitkään jo ennen lapsiakin.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 18:42"]

Mutta kamalampaa se tietty on, jos omalla lapsella jotain häikkää. Se on ehkä suurin ongelma jonka tiedän. Muuten on suhteellisen ongelmatonta. En tiedä minkälaisia nämä ongelmat sinun mielestä on? 

[/quote]Raskausaika, synnytys, niistä seuraavat komplikaatiot. Vauvan hoitaminen, yöheräily, sairastelut, ruoanlaiton ja siivoamisen ja yleensä kotitöiden moninkertaistuminen. Lapsen hoitopaikan valinta ja sinne vieminen ja hakeminen ja mahdolliset ihmissuhde/hoitajaongelmat. Lapsen kiusaaminen, oppimisvaikeudet, kasvatus. Kaverien ramppaaminen kotona tai lapsen kaverittomuus. Harrastusten keksiminen lapsille, niiden maksaminen ja niihin kuskaaminen. Työssäkäynnin ja lapsen ja parisuhteen yhdistäminen, oman ajan saaminen, harrastusten aikatauluttaminen. Yleensäkin se, että kaikki pitää aikatauluttaa ja suunnitella, kun jonkun pitää olla iltaisin koko ajan lapsen kanssa kotona ainakin ekat 10 (!!!) vuotta. Rahan meno ja samaan aikaan työssäkäynnin/ylitöiden/työmatkojen hankaluus. Asuinpaikan ja -tavan valinta, aina pitää ottaa huomioon lasten vaatima tila, hoitopaikkojen ja koulujen läheisyys. Lähes pakko olla auto. Pakko tehdä ruokaa, terveellistä ruokaa. Täytyy ottaa selvää lapsen ruokinnasta, sairauksista, kasvatuksesta, psykologiasta, turvavarusteista, ihan kaikesta.

Tuossa ihan vain muutama ongelma, joilta lapseton välttyy. Ja joihin lähes kaikki lapselliset törmäävät.

No mutta tarvitseeko kaiken olla niin helppoa? Moni hieman yli 30-vuotias nainen, ikisinkku, aina puhuu miten vihaa lapsia jne. Kukaan mieskään ei ole tarpeeksi hyvä, mikä syy milloinkin löytyy, syö väärällä tavalla purkkaa jne. Siitä huolimatta on kuitenkin hinku tapailla ja yrittää ihmissuhteita rakentaa. Hehkuttaa kuinka ihanaa olla itsekseen ilman mitään velvotteita. Silti tämä henkilö on jatkuvasti kuin p........n ammuttu karhu. Milloin ihminen olisi tyytyväinen?

Lasten silmien ja hymyjen näkeminen työpäivän jälkeen kuittaa kaikki ongelmat.

Ei ole ongelmatonta elämää. Ongelmia voi olla lapsettomilla ihan niinkuin myös lapsiperheillä.

Ne vaan kuuluvat vaan elämään.

Ongelmat vahvistavat ja opettavat ihmistä hyvällä tavalla. Ymmärrys ja nöyryys lisääntyy , tulee elämän kokemusta, vahvistuu.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 09:45"]

Ei ole ongelmatonta elämää. Ongelmia voi olla lapsettomilla ihan niinkuin myös lapsiperheillä.

Ne vaan kuuluvat vaan elämään.[/quote]

Tottakai voi olla ongelmia kaikilla, mutta lapset tuovat aina lisäongelmia verrattuna lapsettomaan elämään. Sama kuin sanoisi että viis siitä jos on hiv ja syöpä, jokainen on joskus sairaana. 

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 09:45"]

Ongelmat vahvistavat ja opettavat ihmistä hyvällä tavalla. Ymmärrys ja nöyryys lisääntyy , tulee elämän kokemusta, vahvistuu.

[/quote]Höpöhöpö. Jos enemmän ongelmia olisi aina parempi, niin miksi et katkaise sormiasi, puhkaise silmiäsi, ota töistä lopputiliä ja aja kolaria? Siinähän olisi ongelmia vaikka kuinka, vähänkös sinusta tulisi vahva, oppinut, ymmärtävät ja nöyrä tyyppi!

Vanha juutalainen sananlasku: "Vähän lapsia, vähän iloja. Paljon lapsia, paljon huolia."

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 09:30"]

Lasten silmien ja hymyjen näkeminen työpäivän jälkeen kuittaa kaikki ongelmat.

[/quote

hyvin kiteytetty! :)

]

Katso lasta 2 vuotta muuten katsot koko iän.

En kyllä yhtään koe, että lapsista olisi koitunut minkäänlaisia ongelmia. Tietysti elämä on muuttunut todella paljon lasten myötä, mutta en tosiaan sanoisi muutoksia ongelmiksi. Nautin elämästäni paljon enemmän nyt perheellisenä kuin aikaisemmin. Toki on ollut kaikenlaisia pieniä hankaluuksia ja väsymystä, mutta eikös niitä ole ihan kaikilla, riippumatta siitä onko lapsia vai ei?

Lapsettomilla ystävillänikin on hankaluuksia, vaikkakin erilaisia kuin minulla. YKsi on kokenut vaikean burnoutin työssään ja sen jälkeen vakavan masennuksen, hänellä on suuria hankaluuksia dementoituneen äitinsä hoidossa ja hänen miehensäkin sairastui vakavasti. Toisen lapsettoman ystäväni mies jätti hänet 10 vuoden avioliiton jälkeen ja ystäväni sairasti syövän. Kolmas jäi työttömäksi uraputkensa huipulla ja se oli hänelle todella kova paikka, varsinkin kun uutta työtä ei ole löytynyt. En silti väitä, että heidän ongelmansa johtuisivat lapsettomuudesta. Ihmisillä nyt vaan on erilaisia hankaluuksia elämänsä varrella, iloja ja suruja. Sellaista elämä on.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 08:02"]

Toisen ihmisen rakastaminen (lapsi,puoliso.muut läheiset) tuo elämään ongelmia. 

[/quote]

Sinulla taitaa olla huono parisuhde. Ei minun parisuhteeni ole ainakaan tuonut elämääni ongelmia vaan päinvastoin ratkaissut niitä. Elämästä on tullut helpompaa, mukavampaa ja tyydyttävämpää.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 13:05"]

Oli elämä millaista tahansa, niin siinä on jokaisella omat ongelmansa ja haasteensa mutta myös ilot ja rakkaus.

[/quote]

Tämä on ihan totta. Mutta kyllä silti lasten myötä elämään tulee lisää ongelmia. Ylipäätään hankaluudet lisääntyvät. Lapseton ihminen saa kuitenkin halutessaan virtaviivaistettua elämäänsä hyvin pitkälle, kutsuttakoon sitä sitten tasapaksuudeksi tai leppoisuudeksi. Kun on lapsia, tämä ei onnistu, koska yhtälössä on muitakin ihmisiä. -ap

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 13:05"]

Oli elämä millaista tahansa, niin siinä on jokaisella omat ongelmansa ja haasteensa mutta myös ilot ja rakkaus.

[/quote]

Tämä on ihan totta. Mutta kyllä silti lasten myötä elämään tulee lisää ongelmia. Ylipäätään hankaluudet lisääntyvät. Lapseton ihminen saa kuitenkin halutessaan virtaviivaistettua elämäänsä hyvin pitkälle, kutsuttakoon sitä sitten tasapaksuudeksi tai leppoisuudeksi. Kun on lapsia, tämä ei onnistu, koska yhtälössä on muitakin ihmisiä. -ap

[/quote]

Usein kun luen näitä lapsettomien aloittavia lapsiperheellisten elämää käsitteleviä ketjuja, tuntuu siltä, että lapsettomat ihmiset tuntuvat olevan lapsiperhe-elämän suurimpia asiantuntijoita.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 12:38"]

Joutuu myös olemaan lukemattomien ihmisten kanssa tekemisissä joiden kanssa ei haluaisi.

[/quote]

Tämä on hyvä esimerkki ongelmasta, jota lapseton ei välttämättä keksisi ajatella. -ap

[/quote]Miten te välttelette naapureita tai työkavereita? Mitä ihmisiä lapsi tuo sinun elämääsi ja joita joudut näkemään enemmän kuin työkavereita?

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 14:03"]

Usein kun luen näitä lapsettomien aloittavia lapsiperheellisten elämää käsitteleviä ketjuja, tuntuu siltä, että lapsettomat ihmiset tuntuvat olevan lapsiperhe-elämän suurimpia asiantuntijoita.

[/quote]

Oliko tuo lainaamasi kommentti todella sellainen, että se mielestäsi edellyttää erityistä asiantuntemusta? -ap

Tottakai lapset tuo mukanaan ongelmia. Mielestäni kaikki ihmissuhteet tuovat jollain tapaa mukanaan myös ongelmia, pieniä tai suuria. Niitä sitten ratkotaan onnistuneesti tai vähemmän onnistuneesti. 

Lapset on kivoja. Lapset on hirveitä. Lapset tuovat iloa. Lapset tuovat väsymystä. Lapset on ihania ja rakkaita. Lapset on kauheita ja kiristävät pinnaa. Lapsen saaminen ja lapsen kasvattaminen on niin monitahoinen matka, että lapsettomien ei kannata sitä edes pohtia päätettyään jäädä velaksi. Ei sitä kuitenkaan voi ymmärtää. 

Tottakai lapset tuo mukanaan ongelmia. Mielestäni kaikki ihmissuhteet tuovat jollain tapaa mukanaan myös ongelmia, pieniä tai suuria. Niitä sitten ratkotaan onnistuneesti tai vähemmän onnistuneesti. 

Lapset on kivoja. Lapset on hirveitä. Lapset tuovat iloa. Lapset tuovat väsymystä. Lapset on ihania ja rakkaita. Lapset on kauheita ja kiristävät pinnaa. Lapsen saaminen ja lapsen kasvattaminen on niin monitahoinen matka, että lapsettomien ei kannata sitä edes pohtia päätettyään jäädä velaksi. Ei sitä kuitenkaan voi ymmärtää. 

Se vähän riippuu mistä se ongelma tehdään ja missä niitä nähdään. Jos kaikesta ottaa hikeä niin ongelmia varmasti on. . Kun ottaa huumorilla ja muistaa, että kaikki ei aina mene tismalleen oikein niin aika lupsakkaa tämä arki loppujen lopuksi on. 

En usko, että asia on kellekään mitenkään pimitetty salaisuus ja lasten mukanaan tuoma yllätys! Tottakai haasteita on elämässä enemmän, mitä enemmän saman katon alla ihmisiä liikkuu ja kun vastuun määrä kasvaa.

No mutta keskustelupalstahan tämä, ja yksi aihe tämäkin...