"En halua hakata hevosta", sanoo Mila Tanttu

Vierailija kirjoitti:

Sanoituskulttuuri näköjään leviää myös eläintenhoidon keskuuteen... Seuraava askel on varmaan sitten se, että myös hevosten laittaminen arestiin (esim. pilttuu) kielletään traumaattisena.

Kyllä vaan. Niin ihmisenlapset kuin hevosetkin pitää saada sopeutumaan porukkaan ja käyttäytymään nätisti ja toivotusti ilman väkivaltaa tai huutamista. Jos heppaa ei näillä konsteilla saada muokattua mieluisaksi, se (toisin kuin ihmislapsen) laitetaan myyntiin ja jos ei mene kaupaksi niin viimeisenä vaihtoehtona suoritetaan se viimeinen vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyratsastus on hyvin modernia ja ns "happy athlete" -ideologia hevosurheilussa on ollut kansainvälisen ratsastajainliiton kärkitavoitteena jo yli 10 vuotta. Erityisesti huippu-urheilussa ei vaan ole mahdollista pärjätä hevosella joka on kipeä ja/tai peloissaan, sillä hevonen ei silloin suorita parhaalla mahdollisella tavalla.

Mutta. Suomi ei ole hirveän moderni hevosmaa pientä ammattilaisten piiriä ja heidän oppilaitaan lukuunottamatta. Maakunnissa on paljon ns vanhan liiton miehiä, joiden toiminnassa on paljon hyvää, mutta joiden ajatukset esim. hevosen oppimisesta ovat suoraan 60-luvulta. Hevonen ei opi rankaisemalla.

Suurimpana ongelmana pitäisin kuitenkin harrastajia, joiden tieto ja ymmärrys hevosista on hyvin ohutta. Hevoset ovat suurikokoisia pakoeläimiä, jotka ovat potentiaalisesti vaarallisia jos niitä käsitellään ja ratsastetaan epäjohdonmukaisesti tai inhimillistäen.

Hevoset eivät ole lapsia tai koiria - ne ovat hevosia. Olen nähnyt liian monta harrastajaa, jotka ylisyöttävät, yliloimittavat (=ylipukevat) ja "yliymmärtävät" hevosiaan. Lihava hevonen kärsii ja kipeytyy helposti, se ei ole suloista. Hevonen tuottaa todella tehokkaasti lämpöä - se ei tarvitse 2 toppaloimea plussakelillä. Hevoset eivät "temppuile" - ne käyttäytyvät ihmisen näkökulmasta hankalasti silloin kun ne ovat a) kipeitä tai b) epäjohdonmukaisesti käsiteltyjä.

Setämiehet tekevät niin kuin aina ennenkin on tehty ja antavat piupaut eläinten oikeuksille. Onneksi alalle tulee nuoria naisia jotka uskaltavat kyseenalaistaa vanhat käytännöt.

Lisää intersektionalismia myös hevosalalle! Hevoset ovat patriarkaatin sortama ryhmä ihan siinä missä muunsukupuolisetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoituskulttuuri näköjään leviää myös eläintenhoidon keskuuteen... Seuraava askel on varmaan sitten se, että myös hevosten laittaminen arestiin (esim. pilttuu) kielletään traumaattisena.

Kyllä vaan. Niin ihmisenlapset kuin hevosetkin pitää saada sopeutumaan porukkaan ja käyttäytymään nätisti ja toivotusti ilman väkivaltaa tai huutamista. Jos heppaa ei näillä konsteilla saada muokattua mieluisaksi, se (toisin kuin ihmislapsen) laitetaan myyntiin ja jos ei mene kaupaksi niin viimeisenä vaihtoehtona suoritetaan se viimeinen vaihtoehto.

Tosiaan ihmislasta ei voi laittaa myyntiin eikä piikille. Joten sen lapsen vanhempi tai opettaja on voimaton sillä hetkellä, kun lapsi kieltäytyy noudattamasta rauhallisia käskyjä. Ei kurittaa saa, ei huutaa saa.

Vierailija kirjoitti:

Argentiinassa tajusivat tämänkin jo 20 vuotta sitten...

Mitä tämä tarkoittaa? Olisi kiva jos avaisitte tekstejä niin, että myös ei-hevosihmiset ymmärtävät. 😊 Eläintensuojelu on sellainen asia, että siitä olisi hyvä kirjoittaa kansantajuisesti, jotta muutkin kuin alan harrastajat tietäisivät aiheesta enemmän ja osaisivat esimerkiksi huomata niitä mahdollisia epäkohtia eläinten hoidossa ja kohtelussa.

Vierailija kirjoitti:

Itse ratsastin nuorena pari vuotta ja olin hyvä. Sain hevosen kuuntelemaan ilman pakotteita ja potkuja. Lopetin kuitenkin samasta syystä kuin jutun tyttö, mutta siirryin hoitamaan tallin hevosia. Varsinkin yksi "laiska" mamma, jota piti potkia jotta siihen tuli vähän liikettä, sulatti sydämeni. Todella väärin ymmärretty trakehner. Oikea muumimamma, mutta vain oikealla käsittelyllä. Suurinosa sen elämästä meni äköisenä, mutta minä hieroin sitä ja juttelin ja silitteli. Oli kuin sulaa vahaa käsissäni ja painoi pään olkapäätä vasten. Riitti, kun toi satulan esille, niin sen ilme muuttui. En unohda sitä tämäkään päivänä. Muistin jo lapsena olevani surullinen siitä että hevosilla oli viikon loma koko vuoden aikana. Yhtäjaksoinen. Silloin oli sentääm sunnuntait vapaat, mutta nykyään tunteja on aamusta iltaan. Myös sunnuntaisin. En ole sen jälkeen ratsastanut. Vaikka omistan 2 hevosta, en ratsasta niilläkään, korkeintaan ilman satulaa rannalle köpötellään.

Kenestäkään ei todellakaan tule hyvää ratsastajaa parissa vuodessa... ratsastuskoulussa muutenkaan harva oikeasti oppii hyväksi, suurin osa ei edes osaa ratsastaa hevosta peräänantoon. Hepat kulkee tunnista toiseen ihan väärinpäin käyttämättä esim. takajalkojaan ollenkaan. Todellinen ratsastus on ihan muuta kun sitä, että hevonen laukkaa, kääntyy, pysähtyy ja ravaa pyynnöstä.

Todella rohkea ja aiheellinen ulostulo Milalta. En ole valitettavasti yllättynyt siitä, millaista hevosten kohtelu noissa piireissä oikeasti on. Useamman hevosihmisen tuntevana en ole saanut siitä porukasta miellyttävää kuvaa. Yksi on täysin persoonallisuushäiriöinen, lopuillakin on eri säännöt itselle ja muille. Katsovat oikeudekseen äyskiä ja raivota muille ihmisille mutta jos joku antaa samalla mitalla takaisin, loukkaantuvat sydänjuuriaan myöten. Voin hyvin kuvitella, että ärsyyntyvät hevosiin yhtä herkästi kuin kanssaihmisiin. Hevoseen sen vain voi purkaa vaarattomammin ilman pelkoa seurauksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoituskulttuuri näköjään leviää myös eläintenhoidon keskuuteen... Seuraava askel on varmaan sitten se, että myös hevosten laittaminen arestiin (esim. pilttuu) kielletään traumaattisena.

Kyllä vaan. Niin ihmisenlapset kuin hevosetkin pitää saada sopeutumaan porukkaan ja käyttäytymään nätisti ja toivotusti ilman väkivaltaa tai huutamista. Jos heppaa ei näillä konsteilla saada muokattua mieluisaksi, se (toisin kuin ihmislapsen) laitetaan myyntiin ja jos ei mene kaupaksi niin viimeisenä vaihtoehtona suoritetaan se viimeinen vaihtoehto.

Tosiaan ihmislasta ei voi laittaa myyntiin eikä piikille. Joten sen lapsen vanhempi tai opettaja on voimaton sillä hetkellä, kun lapsi kieltäytyy noudattamasta rauhallisia käskyjä. Ei kurittaa saa, ei huutaa saa.

Kyllähän ongelmalapsiakin laitetaan ”kiertoon”, sijoitukset ja huostaanotot ovat paljon yleisempiä kuin aikoinaan. Ja suurin osa opettajistakin on sitä mieltä, että sopeutumattomat tenavat pitäisi siirtää erityisluokille, vaikka systeemimme tällä hetkellä ei tätä suosikaan.

Ja vähän samalla tavalla kuin on keskittymisvaikeuksista kärsiviä ja helposti häiriintyvissä lapsia, on myös sellaisia aistiyliherkän tapaisia hevosia, joista voi tulla loistavia yhden ihmisen hevosia, mutta jotka ovat silkkaa ongelmaa ratsastuskoulun tuntihevosina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hevonen ei opi rankaisemalla.

Ei voi aina lähteä siitä, että hevonen oppii kaiken ja sitä kautta alkaa totella. Monia asioita hevonen ei opi ikinä tai ainakin oppimista odotellessa menee ikä ja terveys. Välillä tarvitaan siis myös sitä, että kuritetaan ja sitä kautta saadaan aikaan totteleminen. Ihan niin kuin lastenkin kanssa.

Kun ei tarvita lastenkaan kanssa. Eikä koirien. Eikä kissojen. Eikä puolison.

Vierailija kirjoitti:

Kummallisen vaisua näyttää olevan keskustelu hevostallin puolella. Mistä johtunee?

"Tyttö itse talutteli lihavaksi syötettyä ponia ja yritti päteä."

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=7967220&t=7967220

Suorastaan järkyttävää tekstiä tuolla:

"Tyttö ei vaan ollut vielä tavannut yhtään vihaista heppaa.

No, elämä opettaa."

"

Koska itse ratsastan ratsastuskoulussa, minulla on yksi vaatimus hevosille. Ja se on se, että jalkaan reagoidaan välittömästi. Ei kahdenkymmenen sekunnin kuluttua, eikä huomenna, vaan heti. Alkutunnista jalan käyttö voi oikeasti olla joidenkin silmiin jopa potkimista, mutta kunhan ratsu alkaa toimia nopeammin, myös avut tulevat huomaamattomiksi."

Jos hevonen on säännöllisesti niin vihainen, että sitä joutuu kaitsemaan väkivalllala, tai jos hevosta joutuu potikimaan saadakseen sen liikkumaan, niin eikö ihan oikeasti tule mieleen, että tuo ei ole hevoselle ilman sitä väkivaltaakaan mitenkään mieleistä puuhaa?

Salaisuus piilee ihmisen ja hevosen välisessä kontaktissa. Se on herkkä ja kun se toimii, yhteistyö hevosen kanssa toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hevonen ei opi rankaisemalla.

Ei voi aina lähteä siitä, että hevonen oppii kaiken ja sitä kautta alkaa totella. Monia asioita hevonen ei opi ikinä tai ainakin oppimista odotellessa menee ikä ja terveys. Välillä tarvitaan siis myös sitä, että kuritetaan ja sitä kautta saadaan aikaan totteleminen. Ihan niin kuin lastenkin kanssa.

Ai, lasten ruumillinen kurittaminen mielestäsi ok ???

Kyllä on ok. Olenko hirviö, kun ajattelen niin?

PS. 90% maailman vanhemmista ajattelee samoin.

Onko sinulle ok, että vaikka puolisosi, äitisi tai ystäväsi keskustelemisen sijaan vaikka lyö sinua, jos teille tulee erimielisyys, etkä toimi kuten hän haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ratsastin nuorena pari vuotta ja olin hyvä. Sain hevosen kuuntelemaan ilman pakotteita ja potkuja. Lopetin kuitenkin samasta syystä kuin jutun tyttö, mutta siirryin hoitamaan tallin hevosia. Varsinkin yksi "laiska" mamma, jota piti potkia jotta siihen tuli vähän liikettä, sulatti sydämeni. Todella väärin ymmärretty trakehner. Oikea muumimamma, mutta vain oikealla käsittelyllä. Suurinosa sen elämästä meni äköisenä, mutta minä hieroin sitä ja juttelin ja silitteli. Oli kuin sulaa vahaa käsissäni ja painoi pään olkapäätä vasten. Riitti, kun toi satulan esille, niin sen ilme muuttui. En unohda sitä tämäkään päivänä. Muistin jo lapsena olevani surullinen siitä että hevosilla oli viikon loma koko vuoden aikana. Yhtäjaksoinen. Silloin oli sentääm sunnuntait vapaat, mutta nykyään tunteja on aamusta iltaan. Myös sunnuntaisin. En ole sen jälkeen ratsastanut. Vaikka omistan 2 hevosta, en ratsasta niilläkään, korkeintaan ilman satulaa rannalle köpötellään.

Kenestäkään ei todellakaan tule hyvää ratsastajaa parissa vuodessa... ratsastuskoulussa muutenkaan harva oikeasti oppii hyväksi, suurin osa ei edes osaa ratsastaa hevosta peräänantoon. Hepat kulkee tunnista toiseen ihan väärinpäin käyttämättä esim. takajalkojaan ollenkaan. Todellinen ratsastus on ihan muuta kun sitä, että hevonen laukkaa, kääntyy, pysähtyy ja ravaa pyynnöstä.

Onko jossain väitetty muuta? Osa ratsastuskoulujen ongelmaa on juurikin se, että siellä on kaikenlaista osaamatontakin sankaria hevosen selässä.

Olisikin niin helppoa, että olisi kyse vaan hevosen ja ihmisen välisestä yhteistyöstä. Ratsastus on todella vaativa ja vaikea laji varusteiden sopivuudesta lähtien. Jos satula ei sovi täydellisesti, jo se voi vaikeuttaa hevosen liikkumista. Joskus tilanne voi muuttua parissa viikossakin. Lisäksi hevosilla voi olla piileviä vaivoja, kengitys ei sovi, suussa voi olla jotain mitä eläinlääkärikään ei huomaa jne jne.

Oikeasti laji on niin vaativa, että meinaan välillä lopettaa, vaikka olenkin ammattilainen. Laji vaan ottaa niin paljon, joskus antaakin valtavasti.

Kun äly loppuu, väkivalta alkaa. Onko hienoa olla kasvattaja, joka saa lapsen käpertymään itseensä ja olemaan vaiti uhkailemalla ja kurittamalla? Onko hieno kokemus saada eläin tekemään jotain siksi, että se pelkää seurauksia?

Onko hevosille annettu muuta roolia kuin palvella ihmisiä? Ja kuinka moni näistä palvelusmuodoista on tarpeellinen?

Vierailija kirjoitti:

Onko hevosille annettu muuta roolia kuin palvella ihmisiä? Ja kuinka moni näistä palvelusmuodoista on tarpeellinen?

Hevoset ovat seura- ja harraste-eläimiä kuten koirat esimerkiksi. Hevonen on kallis lemmikki, tosin jotkut pitävät lemmikkinäkin.

Oman hevoseni tallipaikka maksaa 950€/kk. Kengitys 180€ 6 viikon välein, rehut 250€/kk, sillä käy säännöllisesti hieroja, fyssari, eläinlääkäri jne. Satula on teetetty mittatilaustyönä 4300€, suitset 500€ ja kuolaimet 180€ Noin niinkuin esimerkkinä. Hevoseni tekee maksimissaan tunnin päivässä töitä. Muut ajat se saa olla karsinassa tai kavereiden kanssa tarhassa, elää hevosena hevosen elämää ja sitä hoidetaan täydellisesti. Mielestäni diili on hevosen kannalta hyvä. Se tekee tunnin päivässä töitä, minä teen kuutena päivänä viikossa töitä pystyäkseni elättämään meidät molemmat. Hevosellani ei edes käytetä raippaa tai kannuksia.

Vierailija kirjoitti:

Nykyratsastus on hyvin modernia ja ns "happy athlete" -ideologia hevosurheilussa on ollut kansainvälisen ratsastajainliiton kärkitavoitteena jo yli 10 vuotta. Erityisesti huippu-urheilussa ei vaan ole mahdollista pärjätä hevosella joka on kipeä ja/tai peloissaan, sillä hevonen ei silloin suorita parhaalla mahdollisella tavalla.

Mutta. Suomi ei ole hirveän moderni hevosmaa pientä ammattilaisten piiriä ja heidän oppilaitaan lukuunottamatta. Maakunnissa on paljon ns vanhan liiton miehiä, joiden toiminnassa on paljon hyvää, mutta joiden ajatukset esim. hevosen oppimisesta ovat suoraan 60-luvulta. Hevonen ei opi rankaisemalla.

Suurimpana ongelmana pitäisin kuitenkin harrastajia, joiden tieto ja ymmärrys hevosista on hyvin ohutta. Hevoset ovat suurikokoisia pakoeläimiä, jotka ovat potentiaalisesti vaarallisia jos niitä käsitellään ja ratsastetaan epäjohdonmukaisesti tai inhimillistäen.

Hevoset eivät ole lapsia tai koiria - ne ovat hevosia. Olen nähnyt liian monta harrastajaa, jotka ylisyöttävät, yliloimittavat (=ylipukevat) ja "yliymmärtävät" hevosiaan. Lihava hevonen kärsii ja kipeytyy helposti, se ei ole suloista. Hevonen tuottaa todella tehokkaasti lämpöä - se ei tarvitse 2 toppaloimea plussakelillä. Hevoset eivät "temppuile" - ne käyttäytyvät ihmisen näkökulmasta hankalasti silloin kun ne ovat a) kipeitä tai b) epäjohdonmukaisesti käsiteltyjä.

Tästä lihavuudesta. Olen käynyt hevosaiheisilla keskustelupalstoilla vain ihan satunnaisesti, mutta jotenkin silmään pistää tämä koettu lihavuus. Siis keskustelun aiheena on useimmiten ratsastajien lihavuus, sen arvionti ja mainitseminen, että yli 70-kiloiset vaarantavat ja pilaavat hevosen terveyden.

Hyvänä kakkosena sitten tämä hevosten koettu lihavuus, jota minä en itse näe ympärilläni. Suomenhevoset ja monet ponit käyvät erinomaisella hyötysuhteella, eikä niille yksinkertaisesti voi isommin väkirehua antaa. Heinää taas hevosella täytyy olla saatavilla. Ja tällä niukalla ravinnolla nämä hyvän hyötysuhteen hepat ovat vähän pullukoita, eivät lihavia. Ja jos niitä issikoita menee katsomaan Islantiin, niin samanmallisia suloisia jöötejä ne ovat sielläkin.

Onko teidän mielestänne hevosharrastajien keskuudessa jotenkin kierolla tavalla korostunut tämä läskiyden kokeminen ja siitä puhuminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko hevosille annettu muuta roolia kuin palvella ihmisiä? Ja kuinka moni näistä palvelusmuodoista on tarpeellinen?

Hevoset ovat seura- ja harraste-eläimiä kuten koirat esimerkiksi. Hevonen on kallis lemmikki, tosin jotkut pitävät lemmikkinäkin.

Oman hevoseni tallipaikka maksaa 950€/kk. Kengitys 180€ 6 viikon välein, rehut 250€/kk, sillä käy säännöllisesti hieroja, fyssari, eläinlääkäri jne. Satula on teetetty mittatilaustyönä 4300€, suitset 500€ ja kuolaimet 180€ Noin niinkuin esimerkkinä. Hevoseni tekee maksimissaan tunnin päivässä töitä. Muut ajat se saa olla karsinassa tai kavereiden kanssa tarhassa, elää hevosena hevosen elämää ja sitä hoidetaan täydellisesti. Mielestäni diili on hevosen kannalta hyvä. Se tekee tunnin päivässä töitä, minä teen kuutena päivänä viikossa töitä pystyäkseni elättämään meidät molemmat. Hevosellani ei edes käytetä raippaa tai kannuksia.

Miten tämä vastaa kysymykseen?

Minä kävin lapsena tallilla jossa oli vain tuntiheppoja. Yhtäkään ei tarvinnut pelätä, ei ollut mitään puremista, liiskaamista eikä potkimista.

Olin ihan ihmeissäni kun aikuisena menin kesäksi työkokeiluun kilpatallille, suurinta osaa hevosista ei meinannut uskaltaa lähestyä kun olivat niin aggressiivisia! Kai kohtelu on sitten julmempaa kilpapuolella?

Vierailija kirjoitti:

Kun äly loppuu, väkivalta alkaa. Onko hienoa olla kasvattaja, joka saa lapsen käpertymään itseensä ja olemaan vaiti uhkailemalla ja kurittamalla? Onko hieno kokemus saada eläin tekemään jotain siksi, että se pelkää seurauksia?

Onko hienoa olla sellaisen lapsen vanhempi tai hevosen ratsastaja joka ei tottele sinua kuin ajoittain tai silloin kun sattuu huvittamaan?