"En halua hakata hevosta", sanoo Mila Tanttu

Aivan uskomatonta, että tarvitaan ihan tutkimuksia siitä, kuinka hakkaaminen ei ehkä ole paras tapa kohdella eläintä. Eikö tuon nyt pitäisi olla itsestäänselvää. Ihan samalla tavalla eläin tuntee kuin me ihmisapinatkin, ja samalla tavalla eläin kärsii kaltoinkohtelusta kuin se naapurin kersakin. Ei meitä sapienseja ole kyllä aivoilla siunattu...

Vierailija kirjoitti:

Ja kun ratsastuskouluissa ei enää käydä, voidaan ylimääräisille  hevosille tehdä kuin lapin valjakkokoirille, eli lopettaa.

Meetwursti, siinä on heppa jalossa muodossa.

Tämä nyt on tosi huono provoyritys. Eläinten kanssa toimivat tottuvat kyllä siihen, että eläimiä joudutaan lopettamaan. Joskus se on myös eläinsuojelullisesti välttämätöntä. Eläinlääkärikoulutuksessakin painotetaan sitä, että tarvittaessa eläimet lopetetaan niiden kärsimysten välttämiseksi.

Hevonen on myös laji, joka on herkkä ja altis mitä moninaisimmille tapaturmille ja onnettomuuksille. Esimerkkinä vaikkapa koirat syövät vähän mitä tahansa, mutta siitä harvoin seuraa mitään riplattipuklailua enempää. Hevonen taas päästyään viettämään aikaa rehuvarastossa (syöden siis sille tarkoitettua ruokaa, mutta rajoittamattoman määrän) todennäköisesti sairastuu vakavaan ähkyyn ja on vaarassa menehtyä.

Toisaalta taas terveet ja kohtuullisella rasituksella ja hyvällä hoidolla olevat hepat saattavat elää erittäin pitkän ja hyvän elämän. Ei ole mitenkään tavatonta, että heppa elää 30-vuotiaaksi. Siksi en näe myöskään pahaa siinä, että ratsastuskoululla käytetään yli 20-vuotiasta tuntihevosta - varsinkin kun hepat yleensä muuttuvat vuosien varrella rauhallisemmiksi ja liikennevarmemmiksi. Tietysti rasitus tulee olla suhteessa hevosen kuntoon, mutta tämä pätee kyllä nuoriinkin hevosiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äly loppuu, väkivalta alkaa. Onko hienoa olla kasvattaja, joka saa lapsen käpertymään itseensä ja olemaan vaiti uhkailemalla ja kurittamalla? Onko hieno kokemus saada eläin tekemään jotain siksi, että se pelkää seurauksia?

Onko hienoa olla sellaisen lapsen vanhempi tai hevosen ratsastaja joka ei tottele sinua kuin ajoittain tai silloin kun sattuu huvittamaan?

Kenenkään ei tarvitse totella minua, etenkään hevosen. Se on aikuinen eläinyksilö, ihmisen armoilla. Jos se ei koe mielekkääksi toimimista kanssani, en todellakaan koe mielekkääksi pakottaa sitä siihen. Jos ei löydy yhteisymmärrystä niin ei löydy. 

Eilen katselin youtubesta videota, jossa oli sanomana se, että asenne lastenkasvatukseen olisi se, että he olisivat "opetuslapsiasi", lämmin ja arvostava suhde, hyvä kommunikaatio. Silloin lapsi luonnostaan omaksuu vanhempiensa arvot ja haluaa miellyttää. 

Parisuhteissa olen joskus törmännyt siihen, että vastapuoli on yrittänyt pakottaa tai alistaa, se ei sovi minulle yhtään, joten en halua myöskään itse tehdä sitä muille. 

Hevosen tai lapsen oma tahto ja oma etu eivät todellakaan katoa mihinkään, vaikka kuinka pitäisi hyvänä. Kyllä ne konfliktit tulevat sieltä, ja kaaos siitä seuraa jos hevosen tai lapsen antaa ne konfliktit voittaa, koska ei halua käyttää pakkoa eikä "negatiivisuutta".

Konflikti on omassa päässäsi, asioita ei tarvitse ottaa valtataisteluna. Lapsi voi harata vastaan päiväkotiin menoa, koska on stressaantunut, vatsaan koskee eikä siellä ole ketään kaveria. Ja äiti huutaa pää punaisena, koska lapsi hangoittelee ja yrittää voittaa äitinsä valtataistelussa?

Ymmärrän, ettei kaikilla riitä äly/tunneäly. Perehdy vaikkapa Ben Furmanin muksuoppiin. 

Teillä ei siis mennä päiväkotiin ennen kuin stressi on purettu, vatsakipu hävinnyt ja kaveri järjestynyt?

Sinne päiväkotiin voidaan mennä joko

1. Väkivaltainen ja alistava äiti ottaa hangoittelun valtataisteluna ja pakottaa lapsen uhkailemalla laittamaan vaatteet päälle, olemaan itkemättä ja kävelemään. Lapsi nielee itkua, vatsaan sattuu entistä enemmän, pelottaa ja stressaa kun ei ole turvallista aikuista ja kun tunnesäätely on niin kuormittunut, tulee hallitsemattomia raivareita ja muita kohtauksia useammin.

2. Äiti kuuntelee lapsen huolen, lohduttaa ja sitten sinne päiväkotiin mennessä lapsi tietää, että edes äiti on hänen puoellaan ja välittää. Äiti saattaa myös alkaa miettiä konkreettista apua lapsen tilanteeseen. Lapsi pysyy yleisesti ottaen rauhallisempana ja yhteistyöhaluisempana. Toki lapsi on lapsi eikä kaikki voi koko ajan mennä smoothisti. 

Kättä pystyyn, kuinka moni on käsitellyt ongelmahevosia, joita ovat käsitelleet osaamattomat ihmiset vuosikaudet. Itse teen tätä aina välillä ja nimenomaan eläinten hyvinvoinnin vuoksi. Kun koulutan hevoset hyville tavoille, elämä on niille ja niitä hoitaville ihmisille mukavaa. Aluksi kokeilevat rajoja kyllä kaikin mahdollisin tavoin, se on vaarallista se. Yksikin lähiaikoina kouluttamani hevonen oli saanut viikon sisään 3 ihmistä teholle. Väitän pelastaneeni hevosen hengen kun suostuin ottamaan sen koulutukseen. En käytä väkivaltaa eläintenkoulutuksessa, olen opiskellut positiivisella vahvistamisella kouluttamista. Mutta raippa on mukana turvallisuussyistä, onneksi sillä ei tarvitse ikinä lyödä hevosta.

Tuon vain esiin sen, että jonkun on se likainenkin työ tehtävä. Nämä vaarallisiksi oppineet hevoset ovat vähän sama kuin lapset joita näemme supernanny ohjelmassa. Täysin vailla rajoja kasvaneita demoneita, vaikka syy onkin muualla kuin näissä luontokappaleissa.

En ymmärrä otsikkoa. Jos ei halua hakata hevosta niin miksei voi käydä ratsastamassa hakkaamatta hevosia?

Vierailija kirjoitti:

Kättä pystyyn, kuinka moni on käsitellyt ongelmahevosia, joita ovat käsitelleet osaamattomat ihmiset vuosikaudet. Itse teen tätä aina välillä ja nimenomaan eläinten hyvinvoinnin vuoksi. Kun koulutan hevoset hyville tavoille, elämä on niille ja niitä hoitaville ihmisille mukavaa. Aluksi kokeilevat rajoja kyllä kaikin mahdollisin tavoin, se on vaarallista se. Yksikin lähiaikoina kouluttamani hevonen oli saanut viikon sisään 3 ihmistä teholle. Väitän pelastaneeni hevosen hengen kun suostuin ottamaan sen koulutukseen. En käytä väkivaltaa eläintenkoulutuksessa, olen opiskellut positiivisella vahvistamisella kouluttamista. Mutta raippa on mukana turvallisuussyistä, onneksi sillä ei tarvitse ikinä lyödä hevosta.

Tuon vain esiin sen, että jonkun on se likainenkin työ tehtävä. Nämä vaarallisiksi oppineet hevoset ovat vähän sama kuin lapset joita näemme supernanny ohjelmassa. Täysin vailla rajoja kasvaneita demoneita, vaikka syy onkin muualla kuin näissä luontokappaleissa.

Jos koni laittaa 3 ihmistä teholle viikon sisään niin oikea paikka on meetwursti tehdas jo sen ekan sairaalankeikan jälkeen. Ei terveydenhoitoa voi tuolla tavoin kuormittaa veronmaksajien piikkiin jonkin kaakin takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äly loppuu, väkivalta alkaa. Onko hienoa olla kasvattaja, joka saa lapsen käpertymään itseensä ja olemaan vaiti uhkailemalla ja kurittamalla? Onko hieno kokemus saada eläin tekemään jotain siksi, että se pelkää seurauksia?

Onko hienoa olla sellaisen lapsen vanhempi tai hevosen ratsastaja joka ei tottele sinua kuin ajoittain tai silloin kun sattuu huvittamaan?

Kenenkään ei tarvitse totella minua, etenkään hevosen. Se on aikuinen eläinyksilö, ihmisen armoilla. Jos se ei koe mielekkääksi toimimista kanssani, en todellakaan koe mielekkääksi pakottaa sitä siihen. Jos ei löydy yhteisymmärrystä niin ei löydy. 

Eilen katselin youtubesta videota, jossa oli sanomana se, että asenne lastenkasvatukseen olisi se, että he olisivat "opetuslapsiasi", lämmin ja arvostava suhde, hyvä kommunikaatio. Silloin lapsi luonnostaan omaksuu vanhempiensa arvot ja haluaa miellyttää. 

Parisuhteissa olen joskus törmännyt siihen, että vastapuoli on yrittänyt pakottaa tai alistaa, se ei sovi minulle yhtään, joten en halua myöskään itse tehdä sitä muille. 

Hevosen tai lapsen oma tahto ja oma etu eivät todellakaan katoa mihinkään, vaikka kuinka pitäisi hyvänä. Kyllä ne konfliktit tulevat sieltä, ja kaaos siitä seuraa jos hevosen tai lapsen antaa ne konfliktit voittaa, koska ei halua käyttää pakkoa eikä "negatiivisuutta".

Konflikti on omassa päässäsi, asioita ei tarvitse ottaa valtataisteluna. Lapsi voi harata vastaan päiväkotiin menoa, koska on stressaantunut, vatsaan koskee eikä siellä ole ketään kaveria. Ja äiti huutaa pää punaisena, koska lapsi hangoittelee ja yrittää voittaa äitinsä valtataistelussa?

Ymmärrän, ettei kaikilla riitä äly/tunneäly. Perehdy vaikkapa Ben Furmanin muksuoppiin. 

Teillä ei siis mennä päiväkotiin ennen kuin stressi on purettu, vatsakipu hävinnyt ja kaveri järjestynyt?

Sinne päiväkotiin voidaan mennä joko

1. Väkivaltainen ja alistava äiti ottaa hangoittelun valtataisteluna ja pakottaa lapsen uhkailemalla laittamaan vaatteet päälle, olemaan itkemättä ja kävelemään. Lapsi nielee itkua, vatsaan sattuu entistä enemmän, pelottaa ja stressaa kun ei ole turvallista aikuista ja kun tunnesäätely on niin kuormittunut, tulee hallitsemattomia raivareita ja muita kohtauksia useammin.

2. Äiti kuuntelee lapsen huolen, lohduttaa ja sitten sinne päiväkotiin mennessä lapsi tietää, että edes äiti on hänen puoellaan ja välittää. Äiti saattaa myös alkaa miettiä konkreettista apua lapsen tilanteeseen. Lapsi pysyy yleisesti ottaen rauhallisempana ja yhteistyöhaluisempana. Toki lapsi on lapsi eikä kaikki voi koko ajan mennä smoothisti. 

Miten kakkostapauksessa aiot saada lapsen päiväkotiin ilman sitä toimintaa mitä kutsut "väkivaltaisuudeksi ja alistamiseksi"? Teleportillako?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä otsikkoa. Jos ei halua hakata hevosta niin miksei voi käydä ratsastamassa hakkaamatta hevosia?

Jutussa kerrotaan ratsastuksenopettajan vaativan hevosen kovakouraista käsittelyä ratsastajalta (jopa lapsilta) ja myös lyöneen hevosta, jonka selässä on lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä otsikkoa. Jos ei halua hakata hevosta niin miksei voi käydä ratsastamassa hakkaamatta hevosia?

Jutussa kerrotaan ratsastuksenopettajan vaativan hevosen kovakouraista käsittelyä ratsastajalta (jopa lapsilta) ja myös lyöneen hevosta, jonka selässä on lapsi. 

Sitten kannattaa jatkaa harrastusta tallilla jossa ohjaaja ei ole sadisti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äly loppuu, väkivalta alkaa. Onko hienoa olla kasvattaja, joka saa lapsen käpertymään itseensä ja olemaan vaiti uhkailemalla ja kurittamalla? Onko hieno kokemus saada eläin tekemään jotain siksi, että se pelkää seurauksia?

Onko hienoa olla sellaisen lapsen vanhempi tai hevosen ratsastaja joka ei tottele sinua kuin ajoittain tai silloin kun sattuu huvittamaan?

Kenenkään ei tarvitse totella minua, etenkään hevosen. Se on aikuinen eläinyksilö, ihmisen armoilla. Jos se ei koe mielekkääksi toimimista kanssani, en todellakaan koe mielekkääksi pakottaa sitä siihen. Jos ei löydy yhteisymmärrystä niin ei löydy. 

Eilen katselin youtubesta videota, jossa oli sanomana se, että asenne lastenkasvatukseen olisi se, että he olisivat "opetuslapsiasi", lämmin ja arvostava suhde, hyvä kommunikaatio. Silloin lapsi luonnostaan omaksuu vanhempiensa arvot ja haluaa miellyttää. 

Parisuhteissa olen joskus törmännyt siihen, että vastapuoli on yrittänyt pakottaa tai alistaa, se ei sovi minulle yhtään, joten en halua myöskään itse tehdä sitä muille. 

Hevosen tai lapsen oma tahto ja oma etu eivät todellakaan katoa mihinkään, vaikka kuinka pitäisi hyvänä. Kyllä ne konfliktit tulevat sieltä, ja kaaos siitä seuraa jos hevosen tai lapsen antaa ne konfliktit voittaa, koska ei halua käyttää pakkoa eikä "negatiivisuutta".

Konflikti on omassa päässäsi, asioita ei tarvitse ottaa valtataisteluna. Lapsi voi harata vastaan päiväkotiin menoa, koska on stressaantunut, vatsaan koskee eikä siellä ole ketään kaveria. Ja äiti huutaa pää punaisena, koska lapsi hangoittelee ja yrittää voittaa äitinsä valtataistelussa?

Ymmärrän, ettei kaikilla riitä äly/tunneäly. Perehdy vaikkapa Ben Furmanin muksuoppiin. 

Teillä ei siis mennä päiväkotiin ennen kuin stressi on purettu, vatsakipu hävinnyt ja kaveri järjestynyt?

Et ymmärrä niin et ymmärrä. Sinulla ei ole pedagogisia eikä lapsipsykologisia taitoja, jankkaat vain oman mutusi pohjalta. Tutustu nyt vaikkapa siihen muksuoppiin tai muuhun vastaavaan malliin. Teillä toteutuu sanonnasta syöt tai itket ja syöt se jälkimmäinen, kun enemmän työkaluja omaava vanhempi saa tilanteen ohjailtua syömiseen ilman itkua. 

Kumma kyllä, niin myös ammattilaiset tarvitsevat ja käyttävät kuritusta. Esim. tarhassa ja ip-kerhossa on ihan oma jäähypaikka järjestettynä vain sitä tarkoitusta varten.

Tai ehkä vika on tosiaan siinä mitä sanot, että nämä ammattilaiset eivät ole lukeneet muksuoppia ja siksi lapset eivät usein tottele heitä.

Suurelta osin hevosia hoidetaan ja ne pääsevät ulos paljon enemmän kuin noiden Milojen mummot ja papat. Toivoisin tiedostavilta nuorilta enemmän ulostuloja laitosvanhusten puolesta. 

Mila& co voisivat mennä vaikka palvelutalon ikkunana taakse laulamaan joululauluja ja laittaa keräys pystyyn joilla mummoille ostetaan vaikka kukkia.  ja kun korona ohi niin ulkoiluttamaan asukkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äly loppuu, väkivalta alkaa. Onko hienoa olla kasvattaja, joka saa lapsen käpertymään itseensä ja olemaan vaiti uhkailemalla ja kurittamalla? Onko hieno kokemus saada eläin tekemään jotain siksi, että se pelkää seurauksia?

Onko hienoa olla sellaisen lapsen vanhempi tai hevosen ratsastaja joka ei tottele sinua kuin ajoittain tai silloin kun sattuu huvittamaan?

Kenenkään ei tarvitse totella minua, etenkään hevosen. Se on aikuinen eläinyksilö, ihmisen armoilla. Jos se ei koe mielekkääksi toimimista kanssani, en todellakaan koe mielekkääksi pakottaa sitä siihen. Jos ei löydy yhteisymmärrystä niin ei löydy. 

Eilen katselin youtubesta videota, jossa oli sanomana se, että asenne lastenkasvatukseen olisi se, että he olisivat "opetuslapsiasi", lämmin ja arvostava suhde, hyvä kommunikaatio. Silloin lapsi luonnostaan omaksuu vanhempiensa arvot ja haluaa miellyttää. 

Parisuhteissa olen joskus törmännyt siihen, että vastapuoli on yrittänyt pakottaa tai alistaa, se ei sovi minulle yhtään, joten en halua myöskään itse tehdä sitä muille. 

Hevosen tai lapsen oma tahto ja oma etu eivät todellakaan katoa mihinkään, vaikka kuinka pitäisi hyvänä. Kyllä ne konfliktit tulevat sieltä, ja kaaos siitä seuraa jos hevosen tai lapsen antaa ne konfliktit voittaa, koska ei halua käyttää pakkoa eikä "negatiivisuutta".

Konflikti on omassa päässäsi, asioita ei tarvitse ottaa valtataisteluna. Lapsi voi harata vastaan päiväkotiin menoa, koska on stressaantunut, vatsaan koskee eikä siellä ole ketään kaveria. Ja äiti huutaa pää punaisena, koska lapsi hangoittelee ja yrittää voittaa äitinsä valtataistelussa?

Ymmärrän, ettei kaikilla riitä äly/tunneäly. Perehdy vaikkapa Ben Furmanin muksuoppiin. 

Teillä ei siis mennä päiväkotiin ennen kuin stressi on purettu, vatsakipu hävinnyt ja kaveri järjestynyt?

Sinne päiväkotiin voidaan mennä joko

1. Väkivaltainen ja alistava äiti ottaa hangoittelun valtataisteluna ja pakottaa lapsen uhkailemalla laittamaan vaatteet päälle, olemaan itkemättä ja kävelemään. Lapsi nielee itkua, vatsaan sattuu entistä enemmän, pelottaa ja stressaa kun ei ole turvallista aikuista ja kun tunnesäätely on niin kuormittunut, tulee hallitsemattomia raivareita ja muita kohtauksia useammin.

2. Äiti kuuntelee lapsen huolen, lohduttaa ja sitten sinne päiväkotiin mennessä lapsi tietää, että edes äiti on hänen puoellaan ja välittää. Äiti saattaa myös alkaa miettiä konkreettista apua lapsen tilanteeseen. Lapsi pysyy yleisesti ottaen rauhallisempana ja yhteistyöhaluisempana. Toki lapsi on lapsi eikä kaikki voi koko ajan mennä smoothisti. 

Miten kakkostapauksessa aiot saada lapsen päiväkotiin ilman sitä toimintaa mitä kutsut "väkivaltaisuudeksi ja alistamiseksi"? Teleportillako?

Tiedätkö, että fiksumpi ei ole se, joka pysyy kovempana vaan se, joka alkaa etsiä aktiivisesti yhteistä ratkaisua. Kun lapsi saadaan rauhoittumaan aidosti, eikä näennäisesti pelosta, lapsi siirtyy sinne päiväkotiin ihan vapaaehtoisesti. Ja jos ei siirry, silloin pitää todella huolestua eikä vaimentaa lasta. 

Vähän ohi aiheen, tuohon lihavuuteen. Painoa tuijotetaan liian mustavalkoisesti. Islanninhevosten sivuilla on hyvä teksti:

--

Työryhmä suosittelee, että ratsastaja saa painaa enintään 20–30 prosenttia hevosen painosta. Sopiva kuorma vaihtelee käytännössä hevosittain niin, että yhden ratsun raja voi olla 60 ja toisen 120 kiloa. Pienen eli 300-kiloisen islanninhevosen painoraja jää 60 ja 90 kilon välille. Iso, noin 400-kiloinen ratsu kantaa parhaimmillaan 100–120 kiloa.

--

Painavampi voi olla kevyempi

Painorajaan vaikuttaa myös ratsastustaito. Hyvässä tasapainossa istuva ratsastaja on hevoselle helpompi taakka kuin aloittelija, joka ei vielä kykene myötäämään hevosen liikkeisiin.

Norjalainen askellajiratsastuksen maailmanmestari Stian Pedersen kertoi Suomen-vierailullaan 2008 kokeesta, joka Norjassa tehtiin ratsastajan painon vaikutuksesta. Testihenkilöinä olivat liki 80-kiloinen Pedersen ja kevyt nuori nainen. Satulan alle asetettiin sähköisiä antureita, jotka mittasivat hevosen selkään kohdistuvaa ratsastajan painoa.

Testissä hyvässä tasapainossa ratsastava Pedersen osoittautui hevoselle huomattavasti kevyemmäksi taakaksi kuin häntä liki puolet kevyempi, mutta aloitteleva ratsastaja.

https://www.islanninhevoset.com/ratsastaja/painorajat/

Vierailija kirjoitti:

Suurelta osin hevosia hoidetaan ja ne pääsevät ulos paljon enemmän kuin noiden Milojen mummot ja papat. Toivoisin tiedostavilta nuorilta enemmän ulostuloja laitosvanhusten puolesta. 

Mila& co voisivat mennä vaikka palvelutalon ikkunana taakse laulamaan joululauluja ja laittaa keräys pystyyn joilla mummoille ostetaan vaikka kukkia.  ja kun korona ohi niin ulkoiluttamaan asukkaita.

Vanhuskortti heitettty. Entä Afrikan lapset, menevätkö ne hevosten edelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äly loppuu, väkivalta alkaa. Onko hienoa olla kasvattaja, joka saa lapsen käpertymään itseensä ja olemaan vaiti uhkailemalla ja kurittamalla? Onko hieno kokemus saada eläin tekemään jotain siksi, että se pelkää seurauksia?

Onko hienoa olla sellaisen lapsen vanhempi tai hevosen ratsastaja joka ei tottele sinua kuin ajoittain tai silloin kun sattuu huvittamaan?

Kenenkään ei tarvitse totella minua, etenkään hevosen. Se on aikuinen eläinyksilö, ihmisen armoilla. Jos se ei koe mielekkääksi toimimista kanssani, en todellakaan koe mielekkääksi pakottaa sitä siihen. Jos ei löydy yhteisymmärrystä niin ei löydy. 

Eilen katselin youtubesta videota, jossa oli sanomana se, että asenne lastenkasvatukseen olisi se, että he olisivat "opetuslapsiasi", lämmin ja arvostava suhde, hyvä kommunikaatio. Silloin lapsi luonnostaan omaksuu vanhempiensa arvot ja haluaa miellyttää. 

Parisuhteissa olen joskus törmännyt siihen, että vastapuoli on yrittänyt pakottaa tai alistaa, se ei sovi minulle yhtään, joten en halua myöskään itse tehdä sitä muille. 

Hevosen tai lapsen oma tahto ja oma etu eivät todellakaan katoa mihinkään, vaikka kuinka pitäisi hyvänä. Kyllä ne konfliktit tulevat sieltä, ja kaaos siitä seuraa jos hevosen tai lapsen antaa ne konfliktit voittaa, koska ei halua käyttää pakkoa eikä "negatiivisuutta".

Konflikti on omassa päässäsi, asioita ei tarvitse ottaa valtataisteluna. Lapsi voi harata vastaan päiväkotiin menoa, koska on stressaantunut, vatsaan koskee eikä siellä ole ketään kaveria. Ja äiti huutaa pää punaisena, koska lapsi hangoittelee ja yrittää voittaa äitinsä valtataistelussa?

Ymmärrän, ettei kaikilla riitä äly/tunneäly. Perehdy vaikkapa Ben Furmanin muksuoppiin. 

Teillä ei siis mennä päiväkotiin ennen kuin stressi on purettu, vatsakipu hävinnyt ja kaveri järjestynyt?

Sinne päiväkotiin voidaan mennä joko

1. Väkivaltainen ja alistava äiti ottaa hangoittelun valtataisteluna ja pakottaa lapsen uhkailemalla laittamaan vaatteet päälle, olemaan itkemättä ja kävelemään. Lapsi nielee itkua, vatsaan sattuu entistä enemmän, pelottaa ja stressaa kun ei ole turvallista aikuista ja kun tunnesäätely on niin kuormittunut, tulee hallitsemattomia raivareita ja muita kohtauksia useammin.

2. Äiti kuuntelee lapsen huolen, lohduttaa ja sitten sinne päiväkotiin mennessä lapsi tietää, että edes äiti on hänen puoellaan ja välittää. Äiti saattaa myös alkaa miettiä konkreettista apua lapsen tilanteeseen. Lapsi pysyy yleisesti ottaen rauhallisempana ja yhteistyöhaluisempana. Toki lapsi on lapsi eikä kaikki voi koko ajan mennä smoothisti. 

Miten kakkostapauksessa aiot saada lapsen päiväkotiin ilman sitä toimintaa mitä kutsut "väkivaltaisuudeksi ja alistamiseksi"? Teleportillako?

Tiedätkö, että fiksumpi ei ole se, joka pysyy kovempana vaan se, joka alkaa etsiä aktiivisesti yhteistä ratkaisua. Kun lapsi saadaan rauhoittumaan aidosti, eikä näennäisesti pelosta, lapsi siirtyy sinne päiväkotiin ihan vapaaehtoisesti. Ja jos ei siirry, silloin pitää todella huolestua eikä vaimentaa lasta. 

Kuinka paljon yleensä myöhästyt töistä tämän linjauksesi takia? Entä onko päiviä, jolloin et pääse töihin lainkaan, kun on ollut aihetta "todella huolestua"?

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi aiheen, tuohon lihavuuteen. Painoa tuijotetaan liian mustavalkoisesti. Islanninhevosten sivuilla on hyvä teksti:

--

Työryhmä suosittelee, että ratsastaja saa painaa enintään 20–30 prosenttia hevosen painosta. Sopiva kuorma vaihtelee käytännössä hevosittain niin, että yhden ratsun raja voi olla 60 ja toisen 120 kiloa. Pienen eli 300-kiloisen islanninhevosen painoraja jää 60 ja 90 kilon välille. Iso, noin 400-kiloinen ratsu kantaa parhaimmillaan 100–120 kiloa.

--

Painavampi voi olla kevyempi

Painorajaan vaikuttaa myös ratsastustaito. Hyvässä tasapainossa istuva ratsastaja on hevoselle helpompi taakka kuin aloittelija, joka ei vielä kykene myötäämään hevosen liikkeisiin.

Norjalainen askellajiratsastuksen maailmanmestari Stian Pedersen kertoi Suomen-vierailullaan 2008 kokeesta, joka Norjassa tehtiin ratsastajan painon vaikutuksesta. Testihenkilöinä olivat liki 80-kiloinen Pedersen ja kevyt nuori nainen. Satulan alle asetettiin sähköisiä antureita, jotka mittasivat hevosen selkään kohdistuvaa ratsastajan painoa.

Testissä hyvässä tasapainossa ratsastava Pedersen osoittautui hevoselle huomattavasti kevyemmäksi taakaksi kuin häntä liki puolet kevyempi, mutta aloitteleva ratsastaja.

https://www.islanninhevoset.com/ratsastaja/painorajat/

Olet aivan oikeassa. Ratsastuskoulujen tulisi myös hankkia sellaiset hevoset, että ne soveltuvat kyseisen tallin tuntiratsastajille. Jos nykytenavat ovat isompia ja painavampia kuin ennen, tulisi kouluilla olla heille sopivia poneja. Sen sijaan jossain tuntuu olevan ok että hankitaan vaan sirorakenteisia russponeja ja sitten valitetaan että viidesluokkalaiset on niille liian läskejä.

Ei kaikilla talleilla halata, kannattaa etsiä sellainen talli missä hevosia ei turhaan kuriteta.

Mutta hevonen on iso eläin, ja vieläpä pakoeläin, ja joo en ole ylpeä mutta olen "läimäissyt" hevosta ettei päältä jyrännyt.

Oman kokemuksen mukaan harvemmassa on ne opettajat jotka käskee hevosia lyömään tai "suuttumaan" niille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äly loppuu, väkivalta alkaa. Onko hienoa olla kasvattaja, joka saa lapsen käpertymään itseensä ja olemaan vaiti uhkailemalla ja kurittamalla? Onko hieno kokemus saada eläin tekemään jotain siksi, että se pelkää seurauksia?

Onko hienoa olla sellaisen lapsen vanhempi tai hevosen ratsastaja joka ei tottele sinua kuin ajoittain tai silloin kun sattuu huvittamaan?

Kenenkään ei tarvitse totella minua, etenkään hevosen. Se on aikuinen eläinyksilö, ihmisen armoilla. Jos se ei koe mielekkääksi toimimista kanssani, en todellakaan koe mielekkääksi pakottaa sitä siihen. Jos ei löydy yhteisymmärrystä niin ei löydy. 

Eilen katselin youtubesta videota, jossa oli sanomana se, että asenne lastenkasvatukseen olisi se, että he olisivat "opetuslapsiasi", lämmin ja arvostava suhde, hyvä kommunikaatio. Silloin lapsi luonnostaan omaksuu vanhempiensa arvot ja haluaa miellyttää. 

Parisuhteissa olen joskus törmännyt siihen, että vastapuoli on yrittänyt pakottaa tai alistaa, se ei sovi minulle yhtään, joten en halua myöskään itse tehdä sitä muille. 

Hevosen tai lapsen oma tahto ja oma etu eivät todellakaan katoa mihinkään, vaikka kuinka pitäisi hyvänä. Kyllä ne konfliktit tulevat sieltä, ja kaaos siitä seuraa jos hevosen tai lapsen antaa ne konfliktit voittaa, koska ei halua käyttää pakkoa eikä "negatiivisuutta".

Konflikti on omassa päässäsi, asioita ei tarvitse ottaa valtataisteluna. Lapsi voi harata vastaan päiväkotiin menoa, koska on stressaantunut, vatsaan koskee eikä siellä ole ketään kaveria. Ja äiti huutaa pää punaisena, koska lapsi hangoittelee ja yrittää voittaa äitinsä valtataistelussa?

Ymmärrän, ettei kaikilla riitä äly/tunneäly. Perehdy vaikkapa Ben Furmanin muksuoppiin. 

Teillä ei siis mennä päiväkotiin ennen kuin stressi on purettu, vatsakipu hävinnyt ja kaveri järjestynyt?

Et ymmärrä niin et ymmärrä. Sinulla ei ole pedagogisia eikä lapsipsykologisia taitoja, jankkaat vain oman mutusi pohjalta. Tutustu nyt vaikkapa siihen muksuoppiin tai muuhun vastaavaan malliin. Teillä toteutuu sanonnasta syöt tai itket ja syöt se jälkimmäinen, kun enemmän työkaluja omaava vanhempi saa tilanteen ohjailtua syömiseen ilman itkua. 

Kumma kyllä, niin myös ammattilaiset tarvitsevat ja käyttävät kuritusta. Esim. tarhassa ja ip-kerhossa on ihan oma jäähypaikka järjestettynä vain sitä tarkoitusta varten.

Tai ehkä vika on tosiaan siinä mitä sanot, että nämä ammattilaiset eivät ole lukeneet muksuoppia ja siksi lapset eivät usein tottele heitä.

Missä ihmeessä on käytössä jäähypaikka kuritusta varten? 😛 Toki on erittäin ok ohjata lapsi aikalisälle rauhoittumaan vaikkapa toiseen huoneeseen, mutta ei mitään jäähyjä ja aresteja käytetä rankaisuna. Lapset oppivat ajan myötä itse lähtemään toiseen huoneeseen huokaisemaan siinä kohdin, kun tuntuu että nyt tekee mieli suuttua ja tönäistä. Ja sellainen tunteiden tunnistaminen nimenomaan auttaa lasta kasvamaan sivistyneeksi ihmiseksi eikä jäämään aggressiiviseksi, raivoavaksi ruskiksi.

Toinen äärimmäisen huono ääripää on tämä että hevosia ei saa komentaa, ja kaikki tehdään hevosten ehdoilla ja namitetaan vaan. Ja tyyliin jos hevonen ei hakua mennä vaikka tiettyyn suuntaan niin ei mennä kun hevonen ei hakua. Yksi hevosbloggaaja on tästä hyvä esimerkki miten ei kannata toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äly loppuu, väkivalta alkaa. Onko hienoa olla kasvattaja, joka saa lapsen käpertymään itseensä ja olemaan vaiti uhkailemalla ja kurittamalla? Onko hieno kokemus saada eläin tekemään jotain siksi, että se pelkää seurauksia?

Onko hienoa olla sellaisen lapsen vanhempi tai hevosen ratsastaja joka ei tottele sinua kuin ajoittain tai silloin kun sattuu huvittamaan?

Kenenkään ei tarvitse totella minua, etenkään hevosen. Se on aikuinen eläinyksilö, ihmisen armoilla. Jos se ei koe mielekkääksi toimimista kanssani, en todellakaan koe mielekkääksi pakottaa sitä siihen. Jos ei löydy yhteisymmärrystä niin ei löydy. 

Eilen katselin youtubesta videota, jossa oli sanomana se, että asenne lastenkasvatukseen olisi se, että he olisivat "opetuslapsiasi", lämmin ja arvostava suhde, hyvä kommunikaatio. Silloin lapsi luonnostaan omaksuu vanhempiensa arvot ja haluaa miellyttää. 

Parisuhteissa olen joskus törmännyt siihen, että vastapuoli on yrittänyt pakottaa tai alistaa, se ei sovi minulle yhtään, joten en halua myöskään itse tehdä sitä muille. 

Hevosen tai lapsen oma tahto ja oma etu eivät todellakaan katoa mihinkään, vaikka kuinka pitäisi hyvänä. Kyllä ne konfliktit tulevat sieltä, ja kaaos siitä seuraa jos hevosen tai lapsen antaa ne konfliktit voittaa, koska ei halua käyttää pakkoa eikä "negatiivisuutta".

Konflikti on omassa päässäsi, asioita ei tarvitse ottaa valtataisteluna. Lapsi voi harata vastaan päiväkotiin menoa, koska on stressaantunut, vatsaan koskee eikä siellä ole ketään kaveria. Ja äiti huutaa pää punaisena, koska lapsi hangoittelee ja yrittää voittaa äitinsä valtataistelussa?

Ymmärrän, ettei kaikilla riitä äly/tunneäly. Perehdy vaikkapa Ben Furmanin muksuoppiin. 

Teillä ei siis mennä päiväkotiin ennen kuin stressi on purettu, vatsakipu hävinnyt ja kaveri järjestynyt?

Et ymmärrä niin et ymmärrä. Sinulla ei ole pedagogisia eikä lapsipsykologisia taitoja, jankkaat vain oman mutusi pohjalta. Tutustu nyt vaikkapa siihen muksuoppiin tai muuhun vastaavaan malliin. Teillä toteutuu sanonnasta syöt tai itket ja syöt se jälkimmäinen, kun enemmän työkaluja omaava vanhempi saa tilanteen ohjailtua syömiseen ilman itkua. 

Kumma kyllä, niin myös ammattilaiset tarvitsevat ja käyttävät kuritusta. Esim. tarhassa ja ip-kerhossa on ihan oma jäähypaikka järjestettynä vain sitä tarkoitusta varten.

Tai ehkä vika on tosiaan siinä mitä sanot, että nämä ammattilaiset eivät ole lukeneet muksuoppia ja siksi lapset eivät usein tottele heitä.

Missä ihmeessä on käytössä jäähypaikka kuritusta varten? 😛 Toki on erittäin ok ohjata lapsi aikalisälle rauhoittumaan vaikkapa toiseen huoneeseen, mutta ei mitään jäähyjä ja aresteja käytetä rankaisuna. Lapset oppivat ajan myötä itse lähtemään toiseen huoneeseen huokaisemaan siinä kohdin, kun tuntuu että nyt tekee mieli suuttua ja tönäistä. Ja sellainen tunteiden tunnistaminen nimenomaan auttaa lasta kasvamaan sivistyneeksi ihmiseksi eikä jäämään aggressiiviseksi, raivoavaksi ruskiksi.

Tuolla ulkona todellisuudessa niitä on käytössä. Varmaan sitä on norsunluutornista käsin vaikea uskoa, etteivät asiat ulkona menekään niin kuin niiden "täydellisen" tunnekasvatusteorian mukaan tulisi mennä.