Uhmaikäisten vanhemmat: miten jaksatte sitä jatkuvaa uhmaa?

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:33"]

Mäkin kyllä yritän ymmärtää, että ikään kuuluu vitkutella joka ikisen asian kanssa, mutta sitten jossain vaiheessa pitäisi oikeasti siirtyä tuumasta toimeen ja lopettaa se vitkuttelu.

Ap

[/quote]

Meillä on 5-vuotiaat kaksoset, ja vitkuttelua vältellään sillä, että esimerkiksi vaatteita puetaan ja riisutaan ja ruokaa syötetään jos ei tapahdu tarpeeksi nopeasti itse. Juuri äsken sanoin toiselle pojalle joka sanoi että ei halua syödä iltapuuroa, että joko syö itse tai äiti syöttää, muutaman kerran marisi, mutta söi sitten rieppaasti lopuksi. Toiselle pojalle annoin viimeiset kaksi lusikallista suuhun kun hän sanoi ettei jaksa lusikoida enää, tuli syötyä lautanen tyhjäksi.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:46"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:44"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:37"]En ole koskaan mennyt siihen uhmaan mukaan. Eri mieltä saa olla, mutta ei siitä meillä ole mitään hyötyä. Lapset tietävät, miten meillä ollaan, eikä ole mitään mahdollisuutta olla olematta ihmisiksi. Pienet kiukkukohtaukset sivuutetaan huumorilla eikä itkupotkuraivareita ole ollut. Lapset ovat yhtä laiskoja kuin äitinsä eli tietävät, ettei se mihinkään johda, turha tuhlata ruutia.

[/quote]

Kun olisinkin pieniä itkupotkuraivareita. Temperamentteja on monenlaisia ;)

[/quote]

Totta. Ja jostain syystä ne koulun  häiriköt ja tulevat pikkurikolliset on aina niitä temprementtisia, joitka nyt vaan on tuollaisia, ei niitä oikein voi kasvattaa. Samat tyypit on hiljaa kuin pissa sukassa, kun kohtaavat aikuiset, joka pysyy aikuisena.

[/quote]

Mulla itsellä oli todella voimakas uhmaikä, mutten kyllä koskaan ole ollut mikään häirikkö, saati pikkurikollinen. Ei ihan hirveästi kannattaisi uhmaiän perusteella tehdä johtopäätöksiä siitä, millainen ihmisestä kasvaa.

Ap

[/quote]

Miksi ei? Johan se on tutkittu, että Keravalla nuorisovankilassa olevilla oli hyvin monella hankala uhmaikä, joka selkeästi ennnakoi sitä, että tulevaisuus ei ole valoisa. Äiti voi leikkiä, että uhma on temperamenttia, mutta yhteiskunta ei enää mene siihen leikkiin myöhemmin mukaan.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:46"][quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:37"]En ole koskaan mennyt siihen uhmaan mukaan. Eri mieltä saa olla, mutta ei siitä meillä ole mitään hyötyä. Lapset tietävät, miten meillä ollaan, eikä ole mitään mahdollisuutta olla olematta ihmisiksi. Pienet kiukkukohtaukset sivuutetaan huumorilla eikä itkupotkuraivareita ole ollut. Lapset ovat yhtä laiskoja kuin äitinsä eli tietävät, ettei se mihinkään johda, turha tuhlata ruutia.

[/quote]

Kun olisinkin pieniä itkupotkuraivareita. Temperamentteja on monenlaisia ;)

[/quote]

Huonosti kasvatetulla ja laiminlyödyllä lapsella on aina temperamentti, ei koskaan kunnollisia vanhempia.

[/quote]

Huhuh

Ajattele asiaa vaikka niin että lapsesta tulee terve ja itseäänarvostava ihminen kun saa testata rajansa ja purkaa tunteensa turvallisessa ympäristössä...ettei tule lisää tällaisia turhautuneita, masentuneita ja itseinhoisia aikuisia jotka pelkäävät tulevansa hyväksytyiksi vain ollessaan kuuliaisia ja mieliksi muille, ja joilla jostain syvältä sisältä kumpuaa kummallinen selittämätön keskeneräisyyden tunne. Nimimerkillä masentuneen äidin lapsi jonka surua ja kiukkua äiti ei kestänyt.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:46"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:37"]En ole koskaan mennyt siihen uhmaan mukaan. Eri mieltä saa olla, mutta ei siitä meillä ole mitään hyötyä. Lapset tietävät, miten meillä ollaan, eikä ole mitään mahdollisuutta olla olematta ihmisiksi. Pienet kiukkukohtaukset sivuutetaan huumorilla eikä itkupotkuraivareita ole ollut. Lapset ovat yhtä laiskoja kuin äitinsä eli tietävät, ettei se mihinkään johda, turha tuhlata ruutia.

[/quote]

Kun olisinkin pieniä itkupotkuraivareita. Temperamentteja on monenlaisia ;)

[/quote]

Huonosti kasvatetulla ja laiminlyödyllä lapsella on aina temperamentti, ei koskaan kunnollisia vanhempia.

[/quote]

Kiva vertaistukiketju meni sitten syyttelyksi ja haukkumiseksi. Parempi lopettaa tähän, ennen kuin tulee paha mieli. Kiitos niistä mukavista viesteistä!

Ap

Voi on sitä itselläkin ollut välillä hermot niin tiukilla uhmakausina. Onneksi ne menee aina ohi ja seuraavalla kerralla lapsi jo ymmärtää puhetta paljon paremmin, eikä jatka niin pitkään ainakaan varsinaista "raivoamista". Paljonko lapsella on ikää?

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:50"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:44"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:37"]En ole koskaan mennyt siihen uhmaan mukaan. Eri mieltä saa olla, mutta ei siitä meillä ole mitään hyötyä. Lapset tietävät, miten meillä ollaan, eikä ole mitään mahdollisuutta olla olematta ihmisiksi. Pienet kiukkukohtaukset sivuutetaan huumorilla eikä itkupotkuraivareita ole ollut. Lapset ovat yhtä laiskoja kuin äitinsä eli tietävät, ettei se mihinkään johda, turha tuhlata ruutia.

[/quote]

Kun olisinkin pieniä itkupotkuraivareita. Temperamentteja on monenlaisia ;)

[/quote]

Totta. Ja jostain syystä ne koulun  häiriköt ja tulevat pikkurikolliset on aina niitä temprementtisia, joitka nyt vaan on tuollaisia, ei niitä oikein voi kasvattaa. Samat tyypit on hiljaa kuin pissa sukassa, kun kohtaavat aikuiset, joka pysyy aikuisena.

[/quote]

Aika naurettava väite. Ei ne häiriköt ja pikkurikolliset ole välttämättä olleet yhtään vaikeita uhamiässä. Niitä ei vain ole jaksettu kasvattaa ja viettää aikaa niiden kanssa oli helppoja tai vaikeita.

Lisäksi pienet lapset ei uhmaa vieraita ihmisiä vaan uhmaavat läheistä ja TURVALLISTA ihmistä, mistä johtuen lapset eivät uhmaa vanhempia, joita eivät koe turvallisiksi.

[/quote]

Mutta et taida huomata, että uhmaa on erilaista. Turvalliselle vanhemmalle ei tarvitse huutaa ja kirkua, hän kunm huomaa pienemmänkin reaktion. Välinpitämättömälle vanhemmalle sen sijaan on pakko näyttää itkupotkuraivarilla, että hei .- olen olemassa.

5-vuotiaille mätätään lautanen puuroa tyhjäks yötä vasten??? Oikeesti mitä järkee??

Kiitos kaikille paskoille mutseille tunnustuksista. Yksi lisää ilmoittautuu:/

koetetaan zempata vielä enemmän. Kyllä me kestetään!

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:54"][quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:50"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:44"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:37"]En ole koskaan mennyt siihen uhmaan mukaan. Eri mieltä saa olla, mutta ei siitä meillä ole mitään hyötyä. Lapset tietävät, miten meillä ollaan, eikä ole mitään mahdollisuutta olla olematta ihmisiksi. Pienet kiukkukohtaukset sivuutetaan huumorilla eikä itkupotkuraivareita ole ollut. Lapset ovat yhtä laiskoja kuin äitinsä eli tietävät, ettei se mihinkään johda, turha tuhlata ruutia.

[/quote]

Kun olisinkin pieniä itkupotkuraivareita. Temperamentteja on monenlaisia ;)

[/quote]

Totta. Ja jostain syystä ne koulun  häiriköt ja tulevat pikkurikolliset on aina niitä temprementtisia, joitka nyt vaan on tuollaisia, ei niitä oikein voi kasvattaa. Samat tyypit on hiljaa kuin pissa sukassa, kun kohtaavat aikuiset, joka pysyy aikuisena.

[/quote]

Aika naurettava väite. Ei ne häiriköt ja pikkurikolliset ole välttämättä olleet yhtään vaikeita uhamiässä. Niitä ei vain ole jaksettu kasvattaa ja viettää aikaa niiden kanssa oli helppoja tai vaikeita.

Lisäksi pienet lapset ei uhmaa vieraita ihmisiä vaan uhmaavat läheistä ja TURVALLISTA ihmistä, mistä johtuen lapset eivät uhmaa vanhempia, joita eivät koe turvallisiksi.

[/quote]

Mutta et taida huomata, että uhmaa on erilaista. Turvalliselle vanhemmalle ei tarvitse huutaa ja kirkua, hän kunm huomaa pienemmänkin reaktion. Välinpitämättömälle vanhemmalle sen sijaan on pakko näyttää itkupotkuraivarilla, että hei .- olen olemassa.

[/quote]

Kun ei se lapsi itse osaa vielä tulkita tunteitaan ja hallita itseään kun on temperamenttia enemmän sitä volyymiäkin löytyy. Tänäänkin 3 v kuningas EI heräsi kuumissaan ja janoisena. Itkupotkuraivarithan kehitti ja kirkui niin että varmasti naapurit kuulee. Ei kelvannut mikään. Aikansa riekkui ja sain menemään viestin läpi että olisko neidillä kenties jano ja siksi paha olla ja kiukku. Tästäkin lapsesta tulee nuorisorikollinen ja yhteiskunnan hylkiö ja me vanhemmat olemme huonoja vanhempia kun sallimme näyttää tunteet. Ja vielä osoitamme lapselle että hän on rakas vaikka kiukkuaa ja huutaa.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:37"]

En ole koskaan mennyt siihen uhmaan mukaan. Eri mieltä saa olla, mutta ei siitä meillä ole mitään hyötyä. Lapset tietävät, miten meillä ollaan, eikä ole mitään mahdollisuutta olla olematta ihmisiksi. Pienet kiukkukohtaukset sivuutetaan huumorilla eikä itkupotkuraivareita ole ollut. Lapset ovat yhtä laiskoja kuin äitinsä eli tietävät, ettei se mihinkään johda, turha tuhlata ruutia.

[/quote]

Ei kiukkukohtauksia tule mitätöidä pelkällä huumorilla. Sillä tavalla lapsi oppii vain aina tukahduttamaan tunteensa. Lapsi on uhmassa tosissaan ja ne tunteet on hyvä pukea vanhempien sanoiksi tyyliin "Sua harmittaa nyt se ja tämä. Mutta siksi ei voi tehdä niin, kun päläpälä. Annas äiti pitää sua sylissä. Nyt seuraavaksi sun pitää käydä potalla ja sitten lähdetään. Kaikki on hyvin. Otatko sen ja sen lelun mukaan matkaan, missäs se on?"

Toki myönnän, että ei meilläkään tuo aina toimi. Mutta suurimmn osan ajasta kyllä. Välillä on niin kova uhma päällä, että pitää jonkin aikaa odotella rauhaa. :)

Pitkä pinna täytyy vaan itselleen kehittää. :) Pahinta on jos taantuu itse lapsen tasolle raivoamaan. Se saa lapsen tuntemaan turvattomuutta. 

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:54"]

Mutta et taida huomata, että uhmaa on erilaista. Turvalliselle vanhemmalle ei tarvitse huutaa ja kirkua, hän kunm huomaa pienemmänkin reaktion. Välinpitämättömälle vanhemmalle sen sijaan on pakko näyttää itkupotkuraivarilla, että hei .- olen olemassa.

[/quote]

Meillä on kolme lasta, joista yksi on tehnyt näitä itkupotkuraivareita uhmakausina ja pienenä tosi usein. Itkupotkuraivarit kestäneet pahimmillaan tunnin putkeen. Tämä yksi on muutenkin kunnon rämäpää, menee todella vauhdilla joka paikkaan ja haluaa kaiken ihan heti, ei oikein malta odottaa mitään. Nyt isompana osaa käsitellä jo pettymyksiä, mutta silloin kun opetteli sitä ensimmäisiä kertoja se oli aivan kamalaa. Nykyisin 4v ja kokeilee edelleen rajojaan välillä, mutta huomattavasti hallitummin. Hänen kanssaan olen pitänyt rajat huomattavasti tarkempana, kuin kahden muun kanssa.

Kaksi muuta taas ovat sellaisia, jotka kiukutelleet uhmaiässä, mutta ei kuitenkaan mitään itkupotkuraivareita. Uhmaiät kestäneet kerrallaan vain joitain päivä tai muutaman viikon. Aina tosi varovaisia ja rauhallisia, oiken mallioppilaita. :)

Kaikkien kanssa vietetty aikaa, kaikkia kehuttu, kannustettu ja pidetty rajoja. Jos meillä olisi vain nuo kaksi "kilttiä" voisin todella kuvitella, että sen kun vain käskee tai sen kun vain kuuntelee rauhallisena, ottaa syliin jne niin lapsi rauhoittuu. Kaikki ei vain ole yhtä helppoja luonteeltaan.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:51"][quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:46"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:44"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:37"]En ole koskaan mennyt siihen uhmaan mukaan. Eri mieltä saa olla, mutta ei siitä meillä ole mitään hyötyä. Lapset tietävät, miten meillä ollaan, eikä ole mitään mahdollisuutta olla olematta ihmisiksi. Pienet kiukkukohtaukset sivuutetaan huumorilla eikä itkupotkuraivareita ole ollut. Lapset ovat yhtä laiskoja kuin äitinsä eli tietävät, ettei se mihinkään johda, turha tuhlata ruutia.

[/quote]

Kun olisinkin pieniä itkupotkuraivareita. Temperamentteja on monenlaisia ;)

[/quote]

Totta. Ja jostain syystä ne koulun  häiriköt ja tulevat pikkurikolliset on aina niitä temprementtisia, joitka nyt vaan on tuollaisia, ei niitä oikein voi kasvattaa. Samat tyypit on hiljaa kuin pissa sukassa, kun kohtaavat aikuiset, joka pysyy aikuisena.

[/quote]

Mulla itsellä oli todella voimakas uhmaikä, mutten kyllä koskaan ole ollut mikään häirikkö, saati pikkurikollinen. Ei ihan hirveästi kannattaisi uhmaiän perusteella tehdä johtopäätöksiä siitä, millainen ihmisestä kasvaa.

Ap

[/quote]

Miksi ei? Johan se on tutkittu, että Keravalla nuorisovankilassa olevilla oli hyvin monella hankala uhmaikä, joka selkeästi ennnakoi sitä, että tulevaisuus ei ole valoisa. Äiti voi leikkiä, että uhma on temperamenttia, mutta yhteiskunta ei enää mene siihen leikkiin myöhemmin mukaan.

[/quote]

Linkki tutkimukseen kiitos